Miten voin tehdä videon, kun EN OSAA?

Youtubessa katsellaan noin 5 000 000 000 videota päivittäin. Joka päivä alustalle pumpataan noin 720 000 tuntia videoita. Niillä voi esittää monta asiaa, joihin pelkkä kuvat ja teksti eivät taivu.

Videoiden tekeminen on tärkeää, mutta moni ajattelee, että enhän mä nyt voi, kun en osaa. Nopeiden videoiden kuvaaminen, esimerkiksi somekäyttöön tai sisäiseen viestintään, on kuitenkin tullut osaksi monien työtä. Ammattilaistyölle on tietenkin paikkansa, mutta aina ei ole tarkoitus tehdä videoista viimeisen päälle viilattuja.

Mitkä tärkeät perusasiat jokaisen kannattaa opetella? Mikä erottaa ammattimaisen videon amatööristä?

Valaistus? Joo.

Tausta? Joo.

Äänimaailma? Joo-o.

Nämä ovat videoiden tärkeitä osia, mutta yksi asia sitoo kaiken yhteen: suunnitelma.

Suunnitelma erottaa ammattimaisen videon amatööritekeleestä. Vaappuva videohorina kadulla voi olla uskottavampi tuotanto kuin Adobe Premierellä hiottu timanttikimpale, jos videohorinalla on jokin selkeä pointti. Eli jos sen suunnitteluun on käytetty enemmän aikaa. Tämä on syytä pitää mielessä etenkin silloin, kun kuvataan lyhyitä videoita, joissa viesti pitää saada välitettyä tiiviimmässä muodossa.

Tässä on sinulle simppeli 7-kohtainen kysymyslista, johon vastaamalla eteesi ilmestyy kuvaussuunnitelma:

1. Mitä tai ketä kuvaat?

Videon suunnittelussa on syytä pohtia ensin, mitä videolla esitetään. Oletko itse videolla? Entä onko siinä joku toinen? Vai kuvaatko koostetta tapahtumasta? Mitä haluat viestittää videollasi?

2. Tarvitsetko luvan kuvaamiseen?

Varmistamalla luvat pääset pitkälle ja vältät käsikähmän turvamiesten kanssa. Onko kuvauspaikkasi julkinen vai yksityinen tila? Keitä kaikkia videolla mahdollisesti näkyy? Mitä logoja taustalla näkyy, entä mitä siellä ei saa näkyä? Hoida kaikki lupa-asiat kuntoon ennen kuin menet kuvaamaan, koska on tylsää ja noloa selvitellä niitä itse kuvaustilanteessa.

3. Miten koukutat katsojan katsomaan videosi loppuun saakka?

Jos alku on tylsä, videota ei jaksa katsoa loppuun asti. Jos loppu ei vastaa odotuksia, video tuntuu ajanhaaskaukselta. Videon ei tarvitse olla tajunnanräjäyttävien oivallusten ilotulitusta, mutta jokin koukku siinä on hyvä olla. Helppo keino on esittää alussa kysymys, johdatella katsojaa kohti vastausta, ja lopussa vastata kysymykseen. Onko sinulla jokin tietty asia minkä haluat kertoa? Se on vastauksesi alussa esitettävään mysteeriin.

4. Mitä kaikkea pitää muistaa? Montako videopätkää tarvitset rakentaaksesi videon? (Vinkki: ainakin kolme)

Listaa kaikki, mitä tarvitset videota varten. Millaisia videopätkiä tarvitset, missä ja miten aiot kuvata ne? Tee lista, jotta pysyt kärryillä kuvausten etenemisestä. Listaa kaikki osallistujat, joilla on joku rooli videolla. Tee myös aikataulu, etenkin silloin, kun videolla on paljon porukkaa.

5. Jos haastattelet, millainen haastatteluosio on?

Kerro, miten toteutat kuvauksen. Kerro, kauanko arvioit kuvaamisen kestävän. Kerro, millaisiin kysymyksiin odotat vastauksia haastateltavalta. Kehota katsomaan kameraan tai haastateltavaan, koska muuten katse seikkailee ympäriinsä. Tarjoudu ottamaan otos uudelleen, koska oikeaan mielentilaan ei yleensä pääse heti kuvausten alussa

6. Tarvitseeko video tekstitystä?

Jos julkaiset videosi somessa, tekstitys kannattaa laittaa. Tiedätkö sen tunteen, kun istut bussissa ja törmäät kiinnostavaan videoon, muttet voi katsoa sitä koska et kehtaa pitää ääniä päällä ja videossa ei ole tekstitystä?

7. Tarvitseeko video graafisia elementtejä?

Millaista rekvisiittaa voit lisätä videoosi jo kuvaustilanteessa? Mitä voit lisätä jälkikäteen? Monissa videoeditoreissa on mahdollista lisätä kaikenlaisia elementtejä mukaan, mutta älä ylikäytä niitä. Myös siirtymät kohtausten välissä voivat olla graafisia elementtejä.

Koska videoiden tekniikasta löytyy googlettamalla TOSI MONTA ohjetta, saat tästä blogista vain nämä evästykset: Huolehdi valaistuksesta, taustasta ja äänimaailmasta.

Videolla näyttää hyvältä, jos valo ei tule suoraan alhaalta tai ylhäältä ja langeta halloween-lookia kasvoille. Kun valitset taustaa, yksinkertainen on kaunista. Muista myös, että aivosi sulkevat paljon taustahälyä pois, ja esim. ilmanvaihtokoneen humina kuulostaa videolla taifuunilta. Jos aiot puhua videollasi tai haastatella jotakuta, kuuntele ympäristöäsi, ja mene hiljaisimpaan paikkaan minkä löydät.

Ja ennen kaikkea: Jos olet itse videolla, opettele sietämään omaa naamaasi ja ääntäsi.

Alla on esimerkki siitä, miten opettelen itse sietämään omaa naamaani videolla. Video on kokonaan kuvattu ja editoitu kännykällä!

https://youtu.be/maAkeBFo2P4

Kirjoittajasta

Henri Leppänen on taiteilija viestintäalalla. Viestinnän suunnittelijana hän luo tarinoita, uutisia ja sosiaalisen median sisältöjä. Hän löytää viestinnän kiinnostavat kärjet aiheesta kuin aiheesta, ja tietää miten viestin saa perille oikealle kohdeyleisölle. Jäätävinkin jargon kääntyy ymmärrettäväksi ja vaikuttavaksi sisällöksi Henrin käsissä. Henri ymmärtää myös asioiden visuaalisen merkityksen ja auttaa kollegoitaan arjen graafisissa haasteissa. Ennen Kaikua Henri teki markkinointiviestintää ja graafista suunnittelua freelancerina. Vapaa-ajallaan hän etsii uusia tapoja esittää asioita näyttävämmin ja soveltaa oppimaansa työssään. Miten saa akryylimaalauksen muutettua digitaaliseksi vektoriksi, jonka voi laittaa vaikka kerrostalon seinään? Henri tietää.


Tekoäly rakentaa somekuplia, koska se tuottaa kassavirtaa

Viime vuosina on usein kuullut puhuttavan somekuplista, jolla viitataan siihen, että yhden ihmisen sosiaalinen media on erilainen kuin toisen. Kyseessä on konkreettinen ilmiö, jonka syntymiseen vaikuttaa vahvasti tekoäly, joka vastaa siitä, mitä some-palvelu eri käyttäjien silmille työntää.

Sosiaalisen median palvelut on suunniteltu pitkittämään ihmisen nettisessiota. Mitä kauemmin ihminen on verkossa, sitä enemmän hän näkee mainoksia. Ja se taas tietää verkkopalveluille enemmän kassavirtaa.

Esimerkiksi YouTuben algoritmin näkökulmasta videoita klikkaileva käyttäjä on prosessi, joka pitää saada toistumaan mahdollisimman monta kertaa. Kun käyttäjä klikkailee videoita, tekoäly oppii ymmärtämään, mitkä videot kiinnostavat – toisin sanoen, mitä videoita tarjoamalla prosessi toistuu mahdollisimman monta kertaa.

Mitä tehokkaammaksi tekoäly oppii, sitä useampi käyttäjä vajoaa YouTuben suosittelujen syövereihin, omaan somekuplaansa. Vastaavia kuplia luovat myös muut sosiaalisen median palvelut. Hyvä esimerkki on Twitter, jossa somekuplaa vahvistavat lukuisat botit, sillä uskottavia twiittejä – toisin kuin videoita – on erittäin helppo luoda boteilla.

Algoritmit pyrkivät muokkaamaan somekäyttäjää

Francois Collet pohti ongelmaa pari vuotta sitten hyvin yksityiskohtaisesti blogikirjoituksessaan ”What worries me about AI”. Kun sosiaalisten verkkopalvelujen algoritmit on suunniteltu vahvistamaan käyttäjän sitoutumista kyseiseen palveluun, voi se johtaa eräänlaiseen optimointilooppiin, jossa järjestelmä optimoi käyttäjälle tarjottavia suosituksia, kunnes käyttäjä toimii algoritmin toivomalla tavalla. Toisin sanoen järjestelmä yrittää optimoida käyttäjää.

Kehittynyt algoritmi voi toimia esimerkiksi niin, että kun käyttäjä julkaisee jotain, mikä on vastoin algoritmin olettamaa, se jakaa kyseisen päivityksen vain niille ihmisille, joiden se olettaa olevan eri mieltä päivityksen kanssa. Tällöin käyttäjä todennäköisesti luopuu vastaavan sisällön julkaisemisesta jatkossa ja toimii algoritmin mukaisesti.  Tämä toimii myös päinvastoin: algoritmin ”toiveiden” mukaiset päivitykset saavat näkyvyyttä niiden keskuudessa, jotka suhtautuvat asiaan positiivisesti.

Edellä kuvattu algoritmien toiminta johtaa somekuplien syntymiseen. Litteä maapallo alkaa näyttämään todelliselta, kun omassa siilossa siitä on enemmän sisältöä kuin pyöreästä maapallosta. Kun klikkailee riittävästi salaliittoteorioita, voi vajota maailmaan, jossa maailma on pullollaan salaliittoteorioita – ja vain salaliittoteorioita. Ja näin yhden ihmisen some on erilainen kuin toisen.

Collet jatkaa pohdintaa pidemmälle ja varoittaa, että vaikka kehittynyt tekoäly voi pitää ihmistä optimointibugina, muodostavat suuremman riskin ne tahot, jotka pyrkivät hyötymään suositusalgoritmeista. Some-palvelujen käyttäjädatan perusteella on todistettavasti vaivatonta ennustaa, onko käyttäjän parisuhde päätymässä eroon, tai miten hän aikoo äänestää seuraavissa vaaleissa.

Muokataan tekoälyä, ei ihmisiä

Salaliittoteorioiden painottamisen voi estää kahdella tavalla: joko kehotetaan ihmisiä klikkailemaan enemmän pyöreästä maapallosta kertovia sisältöjä tai muokataan tekoälyä. Sosiaalisen median palvelut haluaisivat taloudellisista syistä valita ensimmäisen vaihtoehdon. Erittäin positiivinen yllätys on se, että vuosi sitten YouTube teki merkittävän päätöksen ja päätti muokata suosittelumekanismia niin, että se ei enää painota huuhaasisältöä, vaikka se selkeästi tukisikin käyttäjän aatemaailmaa.

Aiemmin Googlella YouTuben tekoälyn parissa työskennellyt Guillaume Chaslot kirjoitti vielä keväällä 2017, miten videopalvelun tekoäly painottaa fiktiota faktojen sijaan. Sittemmin hän on luonut työkalun nimeltä AlgoTransparency, jonka avulla YouTuben nykyisen suosittelumekanismin toimintaan voi tutustua.

Somekuplassa lisääntyy myös radikaali ajattelu

Sama noidankehä toistuu myös muissa palveluissa ja muiden tekoälyratkaisujen kohdalla. Hyvin usein tekoäly mukautuu pieneen, hyperaktiiviseen ryhmään. Tämän ilmiön oppi taannoin myös Microsoft, jonka ystävälliseksi tarkoitettu AI-botti muuttui Twitterissä rasistiseksi mulkuksi alle 24 tunnissa.

Pahimmillaan somekuplaan vajoava ihminen voi päätyä hyvinkin radikaaleihin tekoihin. Viime vuonna eräs salaliittoteorioita voimakkaasti tukenut yhdysvaltalainen nuorimies sivalsi veljensä miekalla kuoliaaksi, koska hän uskoi veljensä olevan liskoihminen. Tutkinnassa selvisi, että tuomittu oli kirjaimellisesti elänyt omassa kuplassaan. Niin hämmentävältä kuin se kuulostaakin, liskoihmisten salaliitto on Yhdysvalloissa verrattain tunnettu teoria.

Kohti eettisempää somea?

Sosiaalisen median palvelujen mainosratkaisut ovat osaltaan syyllisiä kuplien syntyyn. Esimerkiksi Facebook on saanut usein kuraa niskaansa siitä, että se antaa rahaa vastaan käyttöön erittäin tehokkaan kanavan tehdä ns. social engineeringiä, jota ilkeämielinen voisi kutsua kevyemmäksi versioksi aivopesusta. Facebook hyötyy rahallisesti valheisiin ja salaliittoteorioihin perustuvien kuplien syntymisestä, joten sen mielenkiinto ongelman poistamiseen on ollut sangen laimea.

Verkkopalvelut keräävät meistä koko ajan yhä enemmän ja enemmän dataa, mikä luo entistä paremmat mahdollisuudet luoda toimivia somekuplia. Toivottavasti verkkopalvelujen omistajat ohjaavat palvelujen kehitystä eettiseen suuntaan ja algoritmien kehittäjät oppivat varautumaan paremmin niiden hyväksikäyttöön.

 

Kirjoittajasta

Kimmo Kuokka on Kaiun osakas, joka elää iloisena omassa somekuplassaan. Hänen kuplassaan maapallo on pyöreä ja pelottavimmat liskoihmiset esiintyvät 1980-luvun TV-sarjassa V.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Saattaisit pitää myös näistä:


Äänensävyn aamu: webinaaritallenne ja vastauksia kysymyksiin

Lokakuun lopussa saimme vieraaksemme VR:n yhteisöpäällikkö Marianna Artmanin, joka Kaiun Laura Vuorio-Kuokan ja Salla Syrmanin kanssa pohti äänensävyn merkitystä yritysviestinnässä. Äänensävystä puhutaan nyt paljon – miksi? Entä miten VR on kehittänyt ja valmentanut omaa äänensävyään?

Katso webinaaritallenne (skrollaa sivun alareunaan!) ja lue vastauksia webinaarissa esitettyihin kysymyksiin.

Webinaari - kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Jos emojit saattavat aiheuttaa hankaluuksia, niin sopiiko niitä mielestänne silti käyttää organisaation somessa, esim. Twitter/Insta? t. Emoji-fani

Vastaus: Kyllä, emojit sopivat erityisesti someviestintään ja lähtökohtaisesti suosittelemme emojien käyttöä somessa. Niidenkin käyttämisestä ja sävystä kannattaa kuitenkin myös keskustella. Osaavatko kaikki käyttää emojeita toivotulla tavalla? Mihin tilanteisiin ne sopivat tai eivät sovi?

**

Kysymys: Mitä asioista/tekijöitä äänestä muotoillaan yhteiseksi?

Vastaus: Kannattaa sopia suuret yhteiset linjat – esimerkiksi VR:n tapaan äänensävyn peruspilarit. Millainen sävy sopii meidän kohtaamisiimme, kanaviimme ja kulttuuriimme. Niiden perusteella voi tehdä ohjeistuksia: millainen perusrakenne meillä on asiakaspalvelussa sähköpostitse? On kuitenkin huomattava, että äänensävylinjauksia pitää pureskella eri yhteyksissä ja kanavissa. Jos esimerkiksi haluamme viestiä avoimeen tyyliin, mitä se tarkoittaa eri tilanteissa?

**

Kysymys: Millaisia äänensävy-harjoituksia suosittelette someaspaan?

Vastaus: Suosittelemme ylipäätään käytännönläheisiä harjoituksia. Someaspassa voidaan vaikkapa treenata ikään kuin tositilanteessa. Somessa tilanteet elävät hetkessä ja äänensävyn säätämistä ”livenä” on hyvä harjoitella turvallisessa treeniympäristössä. On tärkeää myös käydä aitoja viestejä läpi ja pohtia, mikä niissä on hyvää ja mitä voi kehittää.

**

Kysymys: Miten olette saaneet ne ihmiset mukaan tähän valmennukseen, jotka eivät koe äänensävyä mitenkään erikoisena tai tärkeänä?

Vastaus: Käytännönläheisyys tuntuu purevan. Harjoitellaan sellaisia asioita, jotka tekevät arjen viestinnästä helpompaa. Jos äänensävy ei tunnu tärkeältä, on myös oivalluttavaa astua itse asiakkaan saappaisiin ja miettiä, miten sävy vaikuttaa esimerkiksi ostopäätöksiin.

**

Kysymys: Miten äänensävyn määrittely kannattaa aloittaa organisaatiossa? Ketä osallistetaan ja miten?

Vastaus: Hyvä lähtökohta on selvittää, millainen sävy on nyt – ja mihin suuntaan sitä pitäisi kehittää, jotta se vastaa tavoitteita. Tällaista sävyluotausta voi tehdä esimerkiksi viestinnän palvelumuotoilun keinoin. Webinaarin lopussa Laura esitteli Kaiun näkemyksen. Lisää aiheesta tässä Lauran ja Sallan blogissa.

**

Kysymys: Miten usein aspan kanssa treenataan näitä caseja?
Kysymys: Miten usein arjessa ehditte näitä äänensävyasioita käydä läpi?

Vastaus: Marianna kertoi, että käy tiiminsä kanssa äänensävyasioita läpi säännöllisesti – mutta aina on fiilis, että olisipa näihin asioihin enemmän aikaa. VR:lla katsotaan useampi case kerralla läpi. Laura ja Salla suosittelevat, että kun äänensävyä valmennetaan, esimerkkien tarkastelu kannattaa ottaa edes jotenkin mukaan ohjelmaan: jos ei joka viikkopalaveriin, niin kerran kahdessa viikossa. Tai kerran kuukaudessa. Tärkeintä on nostaa säännöllisesti esiin onnistumisia ja toisaalta käydä epäonnistumisia rakentavasti läpi. Jos tulee suuria, esimerkiksi somekohuun johtavia huteja, niiden purkamiseen pitää varata erikseen aikaa.

**

Kysymys: Kuinka paljon aikaa määrittelyyn ja valmennukseen olisi syytä varata aikaa?

Vastaus: Kaikki riippuu organisaation koosta, tavoitteista ja lähtötilanteesta.

***

Kysymys: Miten tämä kaikki tehdään myös vieraalla kielellä (esim. englanniksi) kun se ei ole viestijöiden eikä asiakkaidenkaan äidinkieli, eli sävyt ehkä heikosti hallussa? Tästä olisi kiva saada vinkkejä blogiin, koska melkein kaikki isot organisaatiot viestivät myös englanniksi.

Vastaus: Jos henkilökunnalta edellytetään sävyn hallintaa vieraalla kielellä, sävyn määrittelyssä kannattaa olla vieläkin realistisempi kuin silloin, kun pohditaan omaa äidinkieltä. Millainen kielen osaamisen taso on, mihin voidaan tähdätä? Mikä toisaalta on olennaista, jos asiakaskuntakin on englantia vieraana kielenä puhuvaa? Kun tavoitteet selvillä, käytännönläheinen valmennus ja omaan työhön liittyvillä teksteillä treenaaminen on tässäkin tärkeää. Valmentajan täytyy olla myös kielen ammattilainen, joka ymmärtää sävyjä ja pystyy huomioimaan tavoitteet.

***

Kysymys: Mietinkin sitä, milloin ja miksi äänensävy on noussut nyt esille.

Vastaus: Äänensävy vaikuttaa merkittävästi asiakaskokemukseen – uskomme, että siksi äänensävy on nyt niin kiinnostava asia. Toisaalta eivät nämä kirjallisen viestinnän sävyasiat ole mitenkään uusia. Kyllä niitä on jo ajat pohdittu, mutta nyt ne tuntuvat korostuvan.

Yksi tärkeä syy on tietenkin some: äänensävy herättää tunteita, ja somessa pienikin sävymoka voi aiheuttaa kuohuntaa. Asiakas saattaa kokea inhimillisen lipsahduksen esimerkiksi ylimieliseksi asenteeksi ja vyyhti on valmis. Marianne kertoo erinomaisen kolmen merkin virheen esimerkin webinaarin alussa! Toisaalta some on myös mahdollisuus luoda läheisempää vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa. Kun äänensävyä on mietitty ja treenattu, on paljon voitettavaa.

Tilaa webinaaritallenne tästä:


LinkedIn-profiili huippukuntoon näillä 6 niksillä

Millainen on hyvä LinkedIn-profiili? Tätä kysytään minulta ja valmentajakollegaltani Laura Vuorio-Kuokalta joka viikko. Eikä meillä ole antaa yksiselitteistä vastausta. Kaikki riippuu siitä, mitä juuri Sinä tavoittelet LinkedInin käytöllä. Etsitkö uusia urapolkuja? Rakennatko asiantuntijabrändiäsi? Verkostoidutko globaalisti? Vai kotimaassa? Muuttujia on monia.

Kaikki kuitenkin lähtee siitä, että profiilisi perusasiat ovat kunnossa. Tästä blogitekstistä saat kuusi Lauran ja minun kokoamaa niksiä, joita voit soveltaa juuri omiin LinkedIn-tavoitteisiisi ja -käyttötapoihisi. Näillä vinkeillä teet LinkedIn-profiilistasi paremman kuin 90 prosentilla muista käyttäjistä.

1 – Selkeä ja tunnistettava profiilikuva

Profiilikuva kuntoon!

Parhaiten profiilikuvana toimii selkeä kasvokuva, josta muiden on helppo tunnistaa sinut. Jos tapaat uusia ihmisiä esimerkiksi seminaareissa tai asiakaskäynneillä, heidän on helpompi löytää sinut LinkedIn-kaimojesi joukosta, jos näytät kuvassasi omalta, tunnistettavalta itseltäsi.

(Yllättävän yleinen sekaannuksen aihe on, että työarjessaan silmälaseja käyttävä henkilö poseeraakin profiilikuvassaan ilman kakkuloita!)

Profiilikuvan koko on 400 x 400 pikseliä. Voit ladata suuremmankin kuvan, ja LinkedIn pienentää sen automaattisesti. Jos alkuperäinen kuvasi ei ole täysin neliskanttinen, pystyt zoomaamaan ja vierittämään sitä haluamaasi kohtaan. Tallennettuasi profiilikuvan, LinkedIn muokkaa siitä automaattisesti pyöreän muotoisen.

2 – Linkitä varmasti oikean työnantaja

Varmista, että LinkedIn-profiilisi näyttää työpaikkasi oikein. Tämä voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta ei ole sitä. Yllättävän moni on jättänyt työnantajansa merkitsemättä– tai merkinnyt sen väärin.

Linkitä oikea työnantaja!

Kun olet lisäämässä työnantajaa, sinun on hyvä varmistaa, että oma profiilisi linkittyy työnantajasi LinkedIn-sivuun oikein. Ei riitä, että pelkästään kirjoitat Company-tekstikenttään työnantajaksesi "Lafka", vaan sinun tulee valita LinkedInin ehdottamista yrityssivuista oikea ja klikata sen kohdalta.

Monilla yrityksillä on arkisessa puheenparressa hieman eri nimi kuin mikä heidän virallisen LinkedIn-sivunsa nimi on. Usein törmää tapauksiin, joissa yrityksen virallinen nimi on vaikkapa "XYZ Software Finland", mutta LinkedInistä löytyy siellä työskenteleviä ihmisiä, jotka ovat profiileissaan merkinneet työnantajakseen "XYZ Software" tai "XYZ Oy". Niinpä he näyttävät LinkedInin silmissä työskentelevän eri yrityksissä, vaikka todellisuudessa he istuisivat vierekkäin samassa konttorissa.

Voit varmistua onnistuneesi, kun profiilisi näyttää työnantajasi oikean logon:

Näkyyhän logo oikein?

3 – Otsikko tiivistää pihvin

Otsikossa (Headline) sinulla on 100 merkkiä tilaa kertoa, mitä haluat. Voit laittaa otsikkoon tittelisi, mutta vielä parempi on, jos tiivistät siinä:

  • Miksi teet sitä, mitä teet – MIKÄ ON TYÖSI PIHVI?

tai/ja

  • Missä asioissa olet taitava – MIKÄ ON OSAAMISESI PIHVI?

Headline tiivistää pihvin

Yritä kuvata työtäsi sen laajemman merkityksen kautta. Ole mahdollisimman selväsanainen. Kenelle on iloa siitä, että teet työtäsi? Missä työsi tulokset näkyvät? Mitä konkreettista haluat saada aikaan työlläsi?

Tai kerro, mitkä ovat vahvuuksiasi. Minkä alan osaaja olet? Mihin kysymyksiin sinä osaat kertoa vastaukset?

Pelkkä titteli kertoo harvoin yhtään mitään. Esimerkiksi "Controller" voisi avata työnkuvaansa kertomalla olevansa "Datan visualisoija, talousohjauksen asiantuntija ja johdon päätöksenteon selkeyttäjä".

Kuvan esimerkissä olen kirjoittanut otsikkoon sekä työnkuvan pihvistä että lisännyt tittelin. Erotin pihvin ja tittelin käyttämällä |-välimerkkiä. Tämä on vain visuaalinen kikka – pelkkä pistekin riittäisi hyvin.

Otsikkosi näkyy muille käyttäjille LinkedInissä monissa eri yhteyksissä: kun he tekevät haun nimelläsi, kun he näkevät työnantajasi sivulta keitä yrityksessä on töissä, kun he törmäävät päivityksiisi tai kommentteihisi uutisvirrassa, ja kun LinkedIn ehdottaa heille uusia kontakteja.

Lisäksi LinkedIn-profiilit nousevat Googlen hakutuloksissa kärkijoukkoon, joten LinkedIn-profiilisi otsikko on monissa tapauksissa se, mitä kerrot itsestäsi muille Googlessa.

4 – Selkeytä summary, valitse kielet, lisää yhteystiedot

Summary avaa osaamista ja tavoitteita

Summary-kohdassa sinulla on enemmän tilaa kertoa itsestäsi, osaamisestasi ja tavoitteistasi. Yritä silti pitää teksti mahdollisimman tiiviinä ja selkeänä. Tämänkään kohdan ei tarvitse olle mikään täysimittainen CV. Älä lähde liikkeelle "Jo muinaiset roomalaiset..." -taktiikalla, vaan aloita mieluummin kertomalla, minkä teemojen parissa työskentelet juuri nyt. Sen jälkeen voit avata tiiviisti taustojasi ja kokemustasi.

Toimiva niksi on käydä vakoilemassa "LinkedIn-julkkisten" profiileja ja katsoa, mitä he kertovat itsestään! Esimerkiksi Jari Sarasvuon Summary on vetävä, selkeä ja informatiivinen. Vaikka et voisikaan kopioida Sarasvuon tyyliä suoraan, saat siitä varmasti inspiraatiota, jota voit soveltaa omaan LinkedIn-profiiliisi sopivaksi.

Kannattaako LinkedIn-profiili sitten kirjoittaa suomeksi vai englanniksi? Parasta on valita molemmat. Ota pääkieleksi se, jolla viestit työssäsi useiten. Keskusteletko kontaktiesi, kollegojesi ja asiakkaittesi kanssa suomeksi vai englanniksi?

Vaikka valitsisit suomen, on silti fiksua liittää profiiliin jonkinlainen tiivistelmä myös englanniksi. LinkedInin käyttöliittymä ei toimi suomen kielellä, joten englannin käyttäminen auttaa löytymistäsi hauissa.

Summary-kohtaan kannattaa lisätä myös omat yhteystiedot. Yhä harvemmat etsivät yhteystietoja yritysten verkkosivujen tai puhelinvaihteiden kautta, vaan ihmiset tavoittelevat toisiaan Googlen välityksellä. Kun LinkedIn-profiilisi löytyy Googlen kautta ja yhteystietosi ovat siinä helposti esillä, olet paremmin tavoitettavissa. Ainakin työpuhelinnumero ja sähköpostiosoite on hyvä kertoa, mutta voit mainita myös Twitter-tunnuksesi tai muita sosiaalisen median yhteystietoja, jos käytät somea työmielessä.

5 – Aiempi kokemus avarrettuna

Kerro muutakin kuin titteli ja vuosiluku

Aiemmista työ- ja opiskelupaikoista kannattaa kertoa muutakin kuin pelkät tittelit ja päivämäärät. Avarra tarinaasi: kerro tiiviisti, mitä työnkuvaasi kuului – ja mitä sait aikaan!

Jälleen kerran: pelkkä titteli ei välttämättä paljasta, mitä kaikkea hienoa osaat ja minkälaisiin onnistumisiin olet pystynyt.

Varmista myös vanhojen työ- ja opiskelupaikkojen suhteen tämän niksilistan kohta #2: merkitse työnantaja/oppilaitos oikealla nimellä, jotta profiilisi linkittyy oikein kyseisen organisaation LinkedIn-sivuun. Tuttu nyrkkisääntö: jos logo näkyy oikein, homma toimii.

Jos olet urallasi jo pidemmällä, vanhojen työpaikkojen listasta kannattaa poistaa vuosikymmenten takaiset kesätyöt ja muut epäolennaisuudet.

6 – Kansikuva kohdilleen!

Viimeinen silaus: kansikuva

Tyylikäs kansikuva antaa profiilillesi viimeisen silauksen. Tarkista työnantajaltasi, onko organisaatiossasi luotu valmiita brändin mukaisia LinkedIn-kansikuvia työntekijöiden käyttöön. Jos ei ole, valitse vapaasti jokin oma kuva, joka sopii tyyliisi ja tavoitteisiisi. (Muistathan tekijänoikeusasiat!)

LinkedIn-kansikuvan suositeltu koko on 1584 x 396 pikseliä. Jos kuvasi on eri kokoinen, pääset asettelemaan ja rajaamaan sitä haluamallasi tavalla.

Lopuksi

Edellä olevat kuusi tuunausvinkkiä toteuttamalla olet nostanut LinkedIn-profiilisi eliittitasolle.

Nyt kun profiilisivusi on kunnossa, on aika aktivoitua! Kerro rohkeasti omia näkemyksiäsi (myös niitä ei-täysin-valmiita), osallistu keskusteluihin ja jaa vaikka median artikkeleita, jotka kiinnostavat sinua.

Kuten mihin tahansa somekanavaan, myös LinkedIniin pätee, että siitä saa ulos juuri sitä, mitä sinne itse laittaa sisään. Menestystä matkaan!

Voit tutustua Esmeralda Esimerkin LinkedIn-profiiliin täällä

Petteri Puustinen on Kaiun somevalmentaja, konseptisuunnittelija ja sisällöntuottaja. Petteri on enemmän kotonaan Twitterissä kuin LinkedInissä, mutta viime aikoina hän on ilahtunut siitä, että myös LinkedInissä on alkanut tulla vastaan aiempaa monipuolisempaa ja kiinnostavampaa sisältöä.


Piditkö tästä kirjoituksesta? Saattaisit pitää myös näistä:


Brändipiikittelyn taito ja somen 1–10–100 -sääntö

Kaikki brändit saavat joskus kuraa niskaansa sosiaalisessa mediassa. Välillä ansaitusti ja välillä turhaan. Trolleja, öykkäreitä ja muita riidanhaastajia löytyy aina – aiheesta kuin aiheesta. Viime aikoina monet brändit ovat havainneet, että pikkunokkela piikittely ja humoristinen näsäviisaus ovat tehokkaita aseita trolleja vastaan.

Somessa trollaajat yrittävät usein tehdä kärpäsestä härkäsen ja nostattaa kohua tai kärhämää. Kun brändi ei vastaakaan riidanhaastoon byrokraattisen asiallisesti tai hätääntyneenä vastakkaisia todisteita etsiskellen, vaan tekee trollin naurunalaiseksi kepeällä piikittelyllä, riita kuihtuu kasaan heti alkuunsa.

Sosiaalisen median "kohuissa" pätee usein niin sanottu 1–10–100 -sääntö:

  • 1 trolli aloittaa huutelun
  • 10 muuta osallistuu huuteluun (joko trollin puolella tai tätä vastaan)
  • 100 seuraa hiljaa vierestä: he näkevät keskustelun ja tekevät siitä omat johtopäätöksensä, mutta eivät vaivaudu osallistumaan siihen

Se, että brändi vastaa trollille pienellä hassuttelevalla nenäkkyydellä, ei rauhoita trollia. Se ei myöskään auta kääntämään kourallista trollin puolustajia brändin puolelle. Mutta se vahvistaa 100:n ympärillä hiljaa seuraavan ihmisen mielipidettä siitä, että koko kohun kaivaminen on turhaa. Ja ainakin osan näistä sadasta mielikuva brändistä kehittyy todennäköisesti positiivisempaan suuntaan.

Vegaanipasteijaesimerkki

Brändipiikittelystä on juuri nyt käynnissä erinomainen esimerkkitapaus Englannissa. Kansallisesti erittäin legendaarinen, suorastaan peribrittiläinen Gregg's-pasteijaketju astui tänään 2000-luvulle julkistamalla uuden "vegaanisen nakkipasteijansa". Uutuustuote herätti heti intohimoja somessa, etenkin Twitterissä.

Yleisönsä ja oman kulttuurisen asemansa tunteva Gregg's oli selkeästi valmistautunut kohuun ja valinnut taktiikakseen humoristisen piikittelyn. Tässä muutamia esimerkkejä Gregg'sin vastauksista vegaanipasteijan olemassaolosta mukapöyristyneille vastarannankiiskille:

 

Osa vastauksista on vähän röyhkeitä ja ylimielisiä, mutta yksikään ei kuitenkaan henkilöön menevä eikä loukkaava.

Ikonisen brändin uusi tuote olisi varmasti saanut huomiota muutenkin, mutta näppärät some-vastaukset toivat sille vielä lisänäkyvyyttä ja samalla ehkä myös uudistivat ja freesasivat kuvaa Gregg'sin perinteisestä brändistä. On tietysti riski, että Gregg's vieraannuttaa kaikista konservatiivisimmat lihapasteijafanaatikot, mutta ketju saa varmasti tällä myös uutta yleisöä vegaaneista – ja etenkin käännytettyä "hiljaista enemmistöä" puolelleen.

Tietenkään brändikettuilu ei sovi kaikille brändeille, kaikkiin tilanteisiin eikä kaikkiin kanaviin. Kyse on totta kai brändin oman äänensävyn ja oman yleisön tuntemisesta sekä tilannetajusta. Mutta sopivassa tilanteessa brändin harrastama piikikäs kuittailu on monella tapaa toimivaa markkinointiviestintää, kuten esimerkiksi Gregg's ja vegaanipasteijan tapaus osoittavat.

Petteri Puustinen on valmentaja ja sisällöntuottaja, jonka erityisalueita ovat sosiaalinen media, digitaalinen asiakaspalvelu ja sisältöjen kiinnostavuusmuotoilu. Lontoossa opiskelleen Petterin suosikki brittiläisistä pikaruokaketjuista ei ole Gregg's, vaan Pret a Manger.


Piditkö tästä kirjoituksesta? Saattaisit pitää myös näistä:


tubettamisesta

Mitä jokaisen markkinointi- ja viestintäfabun tulisi tietää tubettamisesta?

Somevaikuttajat ovat jo ohittaneet urheilijat nuorten seuratuimpien vaikuttajien listalla ja nousseet kärkipaikalle muusikoiden rinnalle. Tubettamisesta on tullut vaikuttava ilmiö, josta yksi osoitus on Tubecon-tapahtuma: 17.–18. elokuuta viidettä kertaa järjestetty festari veti Helsingin Messukeskukseen noin 17 000 vierailijaa. Vuonna 2014 vastaava luku oli 5 000.

Ketkä tubettajia fanittavat? Miksi heitä seurataan? Ja mitä viestinnän ja markkinoinnin ammattilaisen kannattaisi tietää koko aiheesta?

Tässä ajantasaiset teesit tubettamisesta, olkaa hyvä!

1. Tube on Facebookin ohella Suomen suosituin sosiaalinen media.

Tubea käyttää kuukausittain noin 79 prosenttia suomalaisista. Kotimaisia videoblogeja seuraa noin 28 prosenttia. Vertailun vuoksi Instagramia käyttää 49 prosenttia suomalaisista, Twitteriä 23 prosenttia ja LinkedIniä 20 prosenttia.

2. Aktiivisimmin tubettajia seuraavat nuoret.

Kotimaisia tubettajia seuraa viikoittain jopa 49 prosenttia 15–24-vuotiaista suomalaisista. Samasta ikäryhmästä 23 prosenttia katsoo tubettajien videoita päivittäin.

3. Tuben ääreen tullaan viihtymään ja kuluttamaan aikaa.

Yleisin syy tubevideoiden katsomiseen on itsen viihdyttäminen ja toiseksi yleisin ajan kuluttaminen. Uuden tiedon, ideoiden ja näkemyksien etsiminen ovat prioriteettilistalla vasta näiden jälkeen. Suosituimpien tubettajien vlogit pyörivät lifestylen, huumorin ja pelien maailmassa.

4. Jos sisältö ei viihdytä, se laitetaan nopeasti vaihtoon.

Z-sukupolvi kuluttaa sisältöä samanaikaisesti viiden eri ruudun kautta (siinä missä y:n edustajat kykenevät maksimissaan kahteen). Mielenkiinto on herätettävä kahdeksan sekunnin aikana: sen jälkeen ruutu vaihtuu toiseen.

5. Teinit eivät siedä bannerimainontaa – eivätkä epäröi poistaa ruuduiltaan sitä, mikä heitä ei kiinnosta.

Puolet blokkaa mainokset kokonaan, ja 82 prosenttia jättää reagoimatta display-mainoksiin. Huomio on siis herätettävä muilla keinoilla.

6. Seuraajat kerää kiinnostava persoona.

Vaikuttajamarkkinoinnin seminaareista ei nykyään pääse ulos kuulematta vähintään viittä puheenvuoroa autenttisuuden ja aitouden merkityksestä. Feikkaaminen karkottaa erityisesti nuoret. Kiinnostavan persoonan lisäksi tubettajan menestyksen ratkaisee asiasisältö sekä kyky saada katsojansa nauramaan.

7. Tubettajat liikkuvat laumoissa.

Suomalainen tubeyhteisö on pieni mutta tiivis. Suositut tubettajat ovat keskenään kavereita ja vierailevat tiuhaan toistensa videoilla. Kaverisuhteisiin kannattaa perehtyä: usean tubettajan yhteistyö voi tuoda kamppiksiin kaivattuja lisätehoja.

8. Tube tavoittaa nuoret tehokkaasti, mutta on kanavana hintava.

Jos haluaa tuotteensa tubeen, täytyy siihen olla valmis myös sijoittamaan: suosituimpien tubetähtien sisältöyhteistyön hinnat lasketaan kymmenissä – jopa sadoissa tuhansissa. Parhaiten tuben kautta pääsee vaikuttamaan 15–29-vuotiaiden suomalaisten ostopäätöksiin. Blogit ovat kuitenkin yhä melkein tuplasti tehokkaampi – ja merkittävästi edullisempi myyntikanava.

9. Tubeilmiöitä on vaikea ennustaa – ja se on osa kanavan viehätystä.

Yllätyksellisyydestä kertoo jotain se, että Tubeconin vuoden 2018 Yleisön suosikki -tittelin nappasi nuorten starojen ohi Vantaankosken koulun musiikinopettaja Jan Nyberg, joka versioi aamunavausvideossaan Dr. Dren Still D.R.E -klassikkobiisiä. Suosiota ei haitannut edes se, että Still D.R.E on julkaistu vuonna 1999 – ennen kuin suurin osa tuben suurkuluttajista oli edes syntynyt.

10. Tulevaisuuden potentiaali on kahdenvälisessä somessa.

Z-sukupolvi käyttää selvästi muita enemmän somekanavia, jotka on tarkoitettu lähtökohtaisesti kahdenväliseen viestintään. Suosituimpia ovat Snapchat ja WhatsApp. Kanavien toimintalogiikka ja niissä käytetty kieli kannattaakin opetella jo nyt – aloita vaikka perehtymällä chat-fiktioon.

Kirjoituksen lähteinä on käytetty Dagmarin, Mainostajien Liiton ja Ping Helsingin huhtikuussa 2018 toteuttamaa vaikuttajamarkkinoinnin tutkimusta ja Tubecon Industry Afternoon -tapahtumassa vierailleiden asiantuntijoiden puheenvuoroja.

Jos viestintä olisi kymmenottelu, kirjoittaja Sanna Puutonen hallitsisi suvereenisti sen kaikkia lajeja. Kielestä ja sen käytöstä loputtoman kiinnostunut konsultti tunnetaan toimistolla rautaisena projektijohtajana, täyden palvelun sisällöntuottajana ja ehtymättömänä yhden naisen ideahautomona. Jotain viestintäkonsultin rautaisesta kirjoitustaidosta kertoo se, että Sanna kruunattiin toukokuussa J. H. Erkon lyhytproosakilpailun voittajaksi.