Empatia-webinaari: Q&A

Empatia verkkopalveluissa -webinaarin kysymyksiä ja vastauksia

Viestintäsuunnittelija Liisa Koivula Aivoliiton Korvaamaton kovalevy -hankkeesta ja Kaiku Helsingin palvelumuotoilujohtaja Elina Piskonen kertoivat helmikuisessa Empatia verkkopalveluissa -webinaarissa sprinttimuotoisesta kuntoutussovelluksen suunnittelusta ja jakoivat ajatuksia siitä, mikä rooli empatialla on digitaalisia palveluita suunniteltaessa. Konseptointivaiheessa sovelluksesta luotiin klikkailtava prototyyppi, jonka perusteella sovellusta alettiin kehittää.

Webinaarissa esitettiin lukuisia kysymyksiä sekä empatiasta että projektin käytännön toteutuksista. Tässä vastauksia kysymyksiin.

Millainen prototyyppi oli, kuinka valmis?

Prototyyppi tehtiin InVisionilla. Se oli aika raakile siinä mielessä, ettei siinä ollut vielä sisältöjä. Se kuitenkin muistutti sovellusta niin paljon, että sen toimintoja pystyttiin testaamaan tulevilla käyttäjillä. Protossa oli mukana toiminnot ja polut, joita klikkailemalla käyttäjä pääsee liikkumaan sovelluksessa.

Klikkailtavan proton testauksesta: kuvasitteko te käyttäjäkokemukset videolle, jotta niistä jää dokumentaatio?

Emme kuvanneet testejä, vaan teimme muistiinpanoja. Meidän ihmisemme istuivat testaajan vieressä ja kirjasivat ylös käyttäjän tekemisiä ja kokemuksia.

Millaisia vinkkejä teillä olisi testaamiseen?

Testaaminen kannattaa aloittaa ripeästi, koska se vie oman aikansa. Teimme myös testaamisen mahdollisimman helpoksi testaajille, eli me menimme heidän luokseen eikä toisinpäin.

Kerää riittävän suuri testijoukko, esimerkiksi 5-10 henkilöä. Joukon ei tarvitse olla valtava, koska aika pian alkaa näkyä, mitkä asiat tökkivät. Pyydä testaajiksi mielellään tulevia oikeita käyttäjiä tai ainakin niitä, jotka ovat mahdollisimman lähellä oikeita käyttäjiä.

Anna testaajan testata rauhassa. Käyttötilanteen on hyvä olla mahdollisimman autenttinen, mutta koska proto ei ole ihan samanlainen kuin lopullinen sovellus, testaajaa voi hiukan auttaa, että päästään itse asiaan. Sekin on huomioitava viesti, jos ei käyttäjä pääse lainkaan alkuun.

Testaajien rajaaminen: olemme rajanneet sovelluksen käyttäjäryhmän niihin, jotka pystyvät tai osaavat käyttää älypuhelinta. Jos se ei onnistu, ihminen ei ole kohderyhmää. Häntä ei myöskään silloin pyydetä testaajiksi.

Teillä oli apin suunnittelussa eri konseptoija ja tekninen toteuttaja. Miten toimitte heidän välillään? Mitä käytännön vinkkejä?

Kun konsepti on tehty, sen on hyvä olla mahdollisimman yksityiskohtainen ja selkeä, jotta apin tekijöillä on hyvät lähtökohdat toteutukselle. Konsepti kertoo, mitä tehdään, kenelle, mihin pyritään, mitä apissa on ainakin oltava ja mitä sen pitää kattaa. Tilaajan eli meidän pitää omistaa konsepti ja ymmärtää se niin hyvin, että pystymme kertomaan apin tekijälle, mistä lähdetään liikkeelle. Yksityiskohtaisia kysymyksiä tulee paljon matkan varrella ja niiden vastaukset löytyvät meiltä, jotka tunnemme sisällön.

Appi oli meillekin ensimmäinen lajiaan ja sen toteutus meni ihan hyvin, vaikka konseptoijat eivät olleet enää teknisessä toteutuksessa mukana. Me myös haimme yksinkertaista ja simppeliä ratkaisua, ja koko kehitystyön ajan käyttäjä on pidetty mielessä, niin meille tämä on ollut riittävä tapa tehdä sitä. Ehkä tilanne olisi ollut toinen, jos apista olisi pitänyt saada yhteys terveydenhuollon järjestelmiin. Silloin esimerkiksi tietoturva-asiat olisivat olleet aivan toisella tasolla. Lähdimme vähitellen liikkeelle, ja kehitämme appia jatkossa. Tämä on ollut meillekin erittäin hyvä oppimisprojekti.

Tuliko teknisen toteutuksen edetessä jotain yllätyksiä? Tai ahaa-elämyksiä, joista voisi olla oppia myös muille, jotka suunnittelevat sovellusta tai muuta digitaalista palvelua?

Esimerkiksi minun on vaikea hahmottaa sellaista, mitä en näe. Pitää kehdata kysyä lisää niin kauan, että oikeasti ymmärtää, mistä on kyse. Järjestöviestijän ja sovelluskehittäjän kieli on usein erilainen. Varsinkin, jos ei ole kiinnostunut ”konepellin alustasta”, kommunikointitilanne voi olla hämmentävä, koska on ymmärrettävä, miten sovellus tai palvelu toimii.  On löydettävä yhteinen kieli.

Toinen asia on saavutettavuuden varmistaminen. Valitsimme toteuttajan huolella ja toivoimme, että heillä on kokemusta vastaavista töistä. Se auttaa myös toteuttajaa, että he oivaltavat kenelle ovat sovellusta tekemässä. Terveydenhuoltoa liippaavissa palveluissa se on erityisen tärkeää. Onnistuimme valitsemaan toteuttajan fiksusti.

Miten teitte saavutettavuustestausta: mitä ja missä vaiheessa?

Saavutettavuus on kudottu sisään projektiin. Se on ollut mukana tarjouspyynnöistä lähtien. Halusimme yksinkertaisen ja helppokäyttöisen sovelluksen ja edellytimme toteuttajalta, että heillä on kokemusta ja ymmärrystä saavutettavuudesta. Matkan varrella on tarkisteltu, miten eri ratkaisut suhteutuvat saavutettavuuteen.

Lopullisen apin saavutettavuutta ei ole vielä pystytty testaamaan, koska järjestelmä on vielä kesken. Appi ja sisällön päämassa on nyt valmis ja olemme nyt editoimassa sisältöjä. Pääasioita-appi valmistuu kevään aikana ja ennen julkaisua varmistamme vielä sen saavutettavuuden.

Uskallatteko viestiä empatiaa hymiöillä vai onko niissä väärintulkinnan riski?

Ei ole tullut mieleenkään, että empatiaa voisi viestiä sovelluksessa hymiöillä, koska ihmiset voivat ymmärtää ne väärin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että hymiöt kuuluvat privaatimpaan viestintään.

Olemme miettineet äänensävyä paljon ja kysyneet siitä kohderyhmältä. Haluamme puhutella ihmisiä niin kuin kavereita, ei ylhäältä päin. Äänensävy ja kirjoittamisen tapa kehittyvät matkan varrella, ja vasta myöhemmin näemme, miten rento äänensävystä tulee. Voihan olla, että tulevaisuudessa käytämme vaikka peukkuemojia.

Kysymyksiin vastasi Aivoliiton Korvaamaton kovalevy -hankkeen viestintäsuunnittelija Liisa Koivula


Remote work while the children are home – A practical tip to conquer this challenge

How to make remote working possible during this epidemic while your children run around and need something to do? Katariina Ahonen, the operative manager at Kaiku Helsinki shares her tip.

We at the communications agency Kaiku Helsinki started remote working last week, just like in many other organisations. We have been using virtual facilitation tools for years, so our work community adjusted to this change quickly.

The challenge now is how to be able to work with your children at home. I’ll share my best tips on how I managed to work and keep my 5- and 8-year-old children entertained at the same time. My colleague Laura Vuorio-Kuokka also successfully tested this method in her family.

The method of Kata being tested in the home of our coach Laura.

To-do list for children – this is how you accomplish it:

  1. Write different activities on small notes. You can plan these activities together with your children.
  2. Make the frame of their daytime routine and place lunch times and other possible breaks on the list.
  3. Let children choose from the activities and plan when they want to do each activity. It’s fine even if the schedule of the day is a bit tight, you can skip the extras – working is much easier when there aren’t little ones running around with nothing to do.
  4. If there’s older children in the family, write schoolwork on the notes also – schoolwork must be placed on the board, but they can choose when they want to do it. Similarly, in our case outdoor activities in the yard were mandatory at some point during the day.
  5. Watching a show or a movie or playing on their phones can only be chosen for a limited amount.
  6. If you want to place housework on the lists or reward for diligent schoolwork, you can organise prizes for the points. The orange notes in the photo are tasks that you can get points from. When there’s enough of the points, the children get a nice reward, a movie night at home or a bigger reward if they persistently do their tasks.

Remember to check what the children have chosen the previous night. For example, treasure hunting demands preparations the night before. This I have experience from, as I was preparing the treasure hunt at 10pm last night. And if there are two adults in the family, you can agree on reaction duty. The one on duty primarily answers when the children have something to ask. You can also participate grandparents remotely.

Grandparents can join in – even remotely!

Experiences from yesterday: the kids didn’t have time to do all their activities on the list, but on the other hand there wasn’t a dull moment. The 5- and 8-year olds went through the list surprisingly independently. Of course during certain activities, like going outdoors and schoolwork, they needed a little help.

Ideas for activities (depending on what you can find from home): Lego, crafts, slime, water colours, colouring (you can print pictures from the internet), car and train track, stuffed animals, writing a journal, treasure hunt, dinosaur world, relaxation for children, listening to audiobooks or reading, watching a show or a movie, playing, board games, magic sand, doll house, video call to grandparents. For going outdoors, I recommend you take some equipment, like a football or a frisbee.

In addition, we are testing something new today: the grandparents are going to help the children with their schoolwork through a videocall. I can tell you how it worked out later!

And because children are so creative, I want to show what a child can make with a A4 paper and a cow eraser. May I present you: cow Muukkonen on his laptop. The set also includes a schoolbook, a bed and the vehicles of cow Muukkonen.

Cow Muukkonen by Kata’s children.

 

About the author:

Katariina Ahonen, the operative manager at Kaiku Helsinki, is a communications professional with over 10 years of experience. She has worked in managerial roles and in the executive board of Kaiku Helsinki for four years. Kata is interested in the human side of leadership – how completely different people have found a way to lead and communicate.

 


Ymmärrätkö asiakkaitasi enää? Musta joutsen mullisti arjen

Viime vuonna testasimme Kaiussa erilaisia tulevaisuuden ennakoinnin työkaluja ja pohdimme samalla, miltä viestinnän ja markkinoinnin kenttä voisi näyttää tulevaisuudessa. Mitä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia meillä on?

Esiin nousi myös erilaisia yllättäviä, ennalta-arvaamattomia muutoksia, jotka myllertävät kaiken tullessaan. Mietimme silloin esimerkiksi sitä, miten viestintäkenttä muuttuisi, jos kaikki sosiaalisen median palvelut suljettaisiin yhtäkkiä. Vilahtipa keskusteluissa myös yllättävä koko maapalloa uhkaava tauti. Tästä tulikin todellisuutta paljon nopeammin kuin kukaan meistä osasi aavistaa. 

Asiakkaidesi arki mullistui 

Palvelumuotoilija pohjaa työnsä aina asiakkaan tai kohderyhmän ymmärtämiseen. Miltä asiakkaan arki näyttää? Mitä asiakas tarvitsee? Moni organisaatio on työstänyt jo pitkään palveluitaan, viestintäänsä ja liiketoimintaansa palvelumuotoilun avulla ja onnistunut löytämään oikean tavan vastata asiakkaiden tarpeisiin.  

Nyt ne tarpeet ovat muuttuneet lähes täysin. 

Ihmisten arki on myllertynyt. Asiat, joita vielä viime viikolla tarvittiin ja arvostettiin, voivat yhtäkkiä olla täysin toissijaisia. Ryhmäliikunta, elokuvateatterit ja ammattitapahtumat tuntuvat olevan jossain toisessa todellisuudessa, sillä nyt tarvitaan vessapaperia, toimivat etäyhteydet ja tekemistä lapsille. 

Ne organisaatiot, jotka vastaavat palveluillaan ja viestinnällään näihin muuttuneisiin tarpeisiin, ovat tässä tilanteessa voittajia. Etätyöskentelyalustojen tarjoajat, käsidesien valmistajatruokateollisuus ja virtuaalivalmentajat ovat törmänneet valtavaan kysyntään, toisaalta monelta on yhtäkkiä leikkautunut pois iso osa liiketoimintaa, pahimmillaan kaikki. 

Ne organisaatiot, jotka vastaavat palveluillaan ja viestinnällään näihin muuttuneisiin tarpeisiin, ovat tässä tilanteessa voittajia. 

Miten palvelumuotoilu voi auttaa tässä?  

Miten tässä tilanteessa viestitään? 

”Lamaantuminen on pahinta, mitä tässä tilanteessa voi tehdä”, sanoi eräs viisas ystäväni.  

Viestinnässä isommissa organisaatioissa akuutit asiat ajavat tällä hetkellä kaiken muun yli. Mutta kun suurin kaaos helpottaa, olisi tärkeää pysähtyä hetkeksi, niin vaikeaa kun se onkin. Kokoontua (etänä tietenkin) yhteen tiimin kanssa ja pohtia, mikä kaikki on muuttunut ja miten me tähän reagoimme. Ihmisten maailma on muuttunut sekä organisaatioiden sisällä että ulkona, ja viestinnän täytyy pystyä muuttumaan tämän muutoksen myötä. Viestintä, joka vielä viikko sitten toimi hyvin, saattaa pahimmillaan nykytilanteessa loukata ihmisiä tai aiheuttaa vaaratilanteita.  

Jotta viestintä palvelisi parhaalla mahdollisella tavalla niin omaa henkilöstöä, asiakkaita kuin sidosryhmiäkin, meillä täytyy olla joku ymmärrys siitä, miltä maailma näyttää näiden ryhmien arjessa tällä hetkellä. 

Mikä meidän henkilöstöämme mietityttää tällä hetkellä eniten? Mistä he haluavat kuulla? Miten? 

Mitä meidän asiakkaamme tarvitsevat juuri tällä hetkellä? Miten voisimme auttaa heitä viestinnällä tässä haastavassa ja jopa pelottavassa tilanteessa? Miten voimme varautua poikkeustilan jälkeiseen aikaan? 

Lamaantuminen on pahinta, mitä tässä tilanteessa voi tehdä.

Jos organisaatiossa on tehty viestintäsuunnitelma tälle vuodelle, se täytyy tehdä tässä tilanteessa uusiksi. Viestintästrategiakin saattaa vaatia merkittävää päivittämistä. Onneksi tämä onnistuu myös etänä. 

Työpaja pikavauhtia virtuaaliseksi 

Moni palvelumuotoilija ja kehityshommia tekevä tuskailee myös parhaillaan sen kanssa, että kertaalleen suunniteltu projekti täytyykin yhtäkkiä siirtää kokonaan etänä pidettäväksi. Erityisesti somekanavat pursuavat tällä hetkellä kysymyksiä ja vastauksia siihen, miten palaverit, työpajat ja valmennukset toimivat parhaiten etänä, mitä työkaluja kannattaa käyttää ja millä hyvillä käytännöillä etätyöskentelystä saa tehtyä tehokasta ja vaikuttavaa.  

Itse muutimme esimerkiksi pikavauhtia asiakasymmärryksen keräämiseen keskittyvät työpajat haastatteluiksi ja pidemmät työstötyöpajat pilkoimme useampaan lyhyempään jaksoon. 

Vinkkejä etätyöstöön: 

  1. Pilko työskentely lyhyisiin pätkiin. Kaksi tuntia on etänä jo osallistujille ja vetäjälle jo todella pitkä aika.
  2. Pitäkää jo ennakkoon erillinen lyhyt käynnistystapaaminen, jossa testaatte käytettävää tekniikkaa sekä käytte läpi ennakkotehtävän.
  3. Ohjeista ennakkotehtävänä osallistujat tekemään itsenäistä ideointia ja pohdintaa jo ennen työstöä.
  4. Ota kokoussovelluksen (esimerkiksi Teams, Zoom) lisäksi käyttöön yhteinen työskentelyalusta, jonka kaikki näkevät ja pystyvät käyttämään samanaikaisesti. Tähän on tarjolla monia välineitä ja ohjelmistoja. Yksinkertaisimmillaan jaettu online-dokumentti ajaa tämän asian, ja myös kokoussovellukset sisältävät tiettyjä alustoja. Testaa alustat ja niiden rajoitteet etukäteen.
  5. Suunnittele työstöpaja todella tarkasti:  
    • Mikä on työstön tavoite? 
    • Kuinka paljon mihinkin vaiheeseen käytetään aikaa? 
    • Miten muistiinpanot/työskentelyn tulokset tallennetaan? 
  6. Käytä kasvokkain toteutettavista työpajoista tuttua kaavaa myös etänä: muista esittäytymiset, lämmittelytehtävä, osallistaminen, sulkeva lopetus 
  7. Kerro osallistujille heti työstön alussa, että tulet kysymään heiltä työstön aikana nimellä kysymyksiä (“Mitä mieltä Matti olet tästä asiasta?”) ja pyydä heitä sulkemaan työstön ajaksi muut välineet. 
  8. Panosta ohjeistukseen ja varmista, että ohjeistus on selkeästi osallistujien saatavilla koko työstön ajan. 
  9. Varaudu teknisiin ongelmiin. Vaikka olisit valmistellut kaiken todella hyvin, tällä hetkellä moni järjestelmä on kovan kuormituksen alla ja hetkittäisiä toimintakatkoja voi tulla. Mieti jo etukäteen, miten toimitte tällaisessa tilanteessa.  
  10. Pidä hauskaa, parhaimmillaan etänä tekeminen tuo uusia puolia työstöön. Jos ihmiset väsähtävät kesken työstön, pyydä heitä vaikka laittamaan itselleen oma taustakuva tai kääntämään video ylös alaisin (Zoom), nauru tekee hyvää. 

Tästä keväästä tuli todella erilainen, kuin mitä kukaan meistä odotti. Tiedätkö, miten sinun asiakkaasi arki on muuttunut tänä keväänä? Aiotko selvittää asiakkaanne uutta arkea? 

 

Kirjoittajasta

Elina Piskonen yhdistää työssään palvelumuotoilun lähestymistavan pitkään kokemukseen viestinnän kehittämisestä. Hän vetää projekteja, joissa muotoilun ajattelumaailmaa ja palvelumuotoilun menetelmiä viestinnän tekemiseen yhdistämällä luodaan aidosti vaikuttavaa viestintää.

Elina on Suomen johtavia viestinnän palvelumuotoilun asiantuntijoita ja Viestinnän+markkinoinnin palvelumuotoilijat – verkoston perustaja. Vuonna 2018 Markkinoinnin, teknologian ja luovuuden liitto MTL palkitsi hänet Vuoden vaikuttavin -palkinnolla.


Lapset kotona ja töitä pitäisi tehdä – tällä vinkillä selviät

Kuinka saada etätyöt – uusi normaali – rullaamaan epidemiatilanteessa, kun pienet lapset ravaavat vieressä ja kaipaavat tekemistä? Kaiku Helsingin operatiivinen johtaja Katariina Ahonen jakaa toimivaksi testatun vinkkinsä.

Meillä viestintätoimisto Kaiku Helsingissä siirryttiin etätöihin perjantaina 13.3., niin kuin monessa muussakin organisaatiossa. Olemme käyttäneet virtuualifasilitoinnin työkaluja jo vuosia, joten työyhteisömme sopeutui muutokseen nopeasti.

Pääsin jo maanantaina 16.3. testaamaan, miten työnteko onnistuu lasten pyöriessä kotona. Jaan tässä vinkkini, jolla sain ainakin 5-vuotiaan ja 8-vuotiaan päivän sujuvammaksi ja töitäkin tehtyä. Myös työkaverini Laura Vuorio-Kuokka testasi menetelmää onnistuneesti.

Katan metodi testissä valmentajamme Lauran kotona.

Happotestattu lasten tehtävälista – näin sen teet:

  1. Kirjoita pienille lapuille erilaista tekemistä. Voit ottaa lapset mukaan ideointiin.
  2. Tee päiväohjelman runko ja sijoita ruokailut, välipalat ja muut mahdolliset väliaikatekemiset listalle.
  3. Anna lapsen valita tekemisiä lapuista ja miettiä missä kohtaa hän haluaa tehdä mitäkin. Ei haittaa, vaikka tulisi vähän tiivis aikataulu, ylimääräiset voi jättää tekemättä – työntekoa helpottaa kummasti, kun vieressä ei pyöri ”mulla ei oo mitään tekemistä” -pikkuihminen.
  4. Jos perheessä on koululainen, laita myös koulutehtäviä lapuilla – laput on laitettava taululle, mutta saa itse valita missä kohtaa koulutehtäviä tekee. Samoin ulkoilu omalla pihalla oli meillä jossain kohtaa päivää pakollinen.
  5. Ohjelman tai elokuvan katsomista tai puhelimella pelaamista voi valita vain rajatun määrän.
  6. Jos haluat sijoittaa listoille kotitehtäviä tai haluat palkita ahkerasta koulutehtävien tekemisestä, voit tehdä lapsille pisteenkeräyspalkinnot. Kuvassa näkyvät oranssit ovat pistetehtäviä. Kun pisteitä kerää tarpeeksi, saa jonkun kiva palkinnon, leffaillan kotona tai sitten isomman palkinnon, jos pitkäjänteisyys riittää.

Muista katsoa edellisenä iltana, mitä lapset ovat valinneet. Esimerkiksi aarteenmetsästys vaatii valmistelua edellisenä iltana. Tämän tiedän, koska väsäsin aarteenmetsästystä klo 22.20 eilen illalla. Ja jos perheeseen kuuluu kaksi aikuista, voitte sopia myös reagointivuoroista eli siitä, kumpi ensisijaisesti vastaa, kun lapsilla on kysyttävää.

Myös isovanhemmat voi etäosallistaa mukaan

Kokemukset eilisen perusteella: ihan kaikkea suunnittelemiaan asioita lapset eivät ehtineet tehdä, mutta toisaalta yhtään tylsää hetkeä ei tullut. 5- ja 8-vuotias etenivät aikataulussa hämmästyttävän itsenäisesti, toki muutamissa kohdissa (ulkoilu, koulutehtävät), piti käydä vähän auttamassa.

Vinkkejä tekemiseen (riippuen siitä mitä kotoa löytyy): legot, askartelu, slime, vesivärit, väritystehtävät (voi tulostaa netistä), autorata, junarata, pehmot, päiväkirjan kirjoitus, aarrejahti, dinomaailma, lasten rentoutus, kirjojen kuuntelu tai lukeminen, elokuvan tai ohjelman katsominen, pelaaminen, lautapeli (vaatii vähintään kaksi lasta), taikahiekka, nukkekoti, videopuhelu isovanhemmille. Ulkoiluun kannattaa ottaa erilaisia urheiluvälineitä – kroketin ja mölkyn voi jo Etelä-Suomessa ottaa esiin, jalkapallosta ja frisbeestä puhumattakaan.

Lisäksi meillä on kokeilussa tänään uutuutena: eristäytyneiden isovanhempien valjastaminen lastenhoitoavuksi videopuhelun avulla. Toimivuudesta osaan kertoa enemmän myöhemmin, mutta tarkoitus on siis saada mummit ja ukit avuksi koulutehtävien tekemiseen videopuhelulla.

Ja koska lapset ovat ihanan luovia, haluaisin lopuksi näyttää, mitä uskomatonta lapsi voi kehittää pyyhekumilehmän ja A4-arkin avulla. Saanko esitellä: Lehmä Muukkonen läppärinsä ääressä. Settiin kuuluvat tietysti koulukirja, sänky, Lehmä Muukkosen kulkupelit ja ties mitä muuta.

Katan lasten Lehmä Muukkonen läppärinsä ääressä.

 

Haluaisitko jakaa vinkit perheelle/kollegoille/tutuille, jotka eivät puhu suomea? Klikkaa alta englanninkieliseen versioon!

Wanting to read the article, but sad and confused because it's in Finnish? Click below to the ENG version!

Lue blogi englanniksi! 

 

Kirjoittajasta

Kaiku Helsingin operatiivinen johtaja Katariina Ahonen on viestinnän ammattilainen yli 10 vuoden kokemuksella. Hän on toiminut esihenkilötehtävissä ja Kaiun johtoryhmässä neljä vuotta. Katariinaa kiinnostaa johtamisen inhimillinen puoli – kuinka täysin erilaiset ihmiset ovat löytäneet itselleen sopivan tavan johtaa ja viestiä.


Maailma muuttuu nainen kerrallaan – tällainen on Naisten Pankki

Näin naistenpäivän kynnyksellä naiset ja naisten asioihin liittyvät kirjoitukset lisääntyvät blogeissa ja medioissa. Käytän oman puheenvuoroni kertomalla siitä, kuinka parannan osaltani naisten elämää Aasiassa, Afrikassa ja Lähi-Idässä.

Liityin pari vuotta sitten suomalaisten naisten perustamaan vapaaehtoisten verkostoon, Naisten Pankkiin. Olen yksi monista vapaaehtoisista ja kuulun yritysyhteistyö- ja viestintäryhmiin.

Nimestään huolimatta Naisten Pankilla ei ole mitään tekemistä perinteisen pankin kanssa, vaikka raha toiminnassa liikkuukin.

Naisten Pankin vapaaehtoiset keräävät varoja kehitysmaiden naisten toimeentulon parantamiseksi kestävän kehityksen periaattein. Homma pyörii lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin ja näin ollen kerätyistä varoista yli 80 prosenttia päätyy hankkeisiin.

Pitkäkestoista tukea ja työtä

Valitsin Naisten Pankin siksi, ettei sen apu ole väliaikaista laastariapua, vaan se rakentaa vankkaa kivijalkaa tulevalle, ja vaikuttaa yhteiskuntien juuristoon saakka. Naisten Pankin keräämillä varoilla tuetaan nimittäin naisten ammatti- ja yrittäjäkoulutusta, työkalujen ja materiaalin hankintaa sekä naisten oikeuksien ja aseman parantamista.

Koulutus, ammatti, työpaikka tai oma yritys antavat naisille mahdollisuuden elättää itsensä ja perheensä sekä päättää itse omista asioistaan. Samalla naiset avartavat omaa maailmankatsomustaan ja oppivat, että maailma on myös heitä varten ja että heillä on samat ihmisoikeudet kuin miehillä.

Puolisoja, viranomaisia, uskonnollisia ja paikallistason johtajia sekä mielipidevaikuttajia koulutetaan tasa-arvosta ja naisten oikeuksista.

Miesten tuki on tärkeää

Miesten tuki Naisten Pankin työlle on erittäin tärkeää. Puolisoja, viranomaisia, uskonnollisia ja paikallistason johtajia sekä mielipidevaikuttajia koulutetaan tasa-arvosta, naisten oikeuksista ja naisten taloudellisen voimaantumisen myönteisistä vaikutuksista. Naisten hyvinvointi edistää paitsi puolison ja lasten, myös koko yhteisön hyvinvointia.

Ja tuloksiakin on tullut. Naisten Pankki on toiminut vuodesta 2007 lähtien, ja on sinä aikana edistänyt naisten asemaa 16 maassa. Tähän mennessä jo 60 000 ihmistä on hyötynyt Naisten Pankin toiminnasta. Viime vuonna teimme yhdessä huikean tuloksen ja keräsimme yli 2 miljoonaa lahjoituseuroa! Tuo tulos mahdollistaa uusien kehitysyhteistyöhankkeiden aloittamisen.

YK:n julistamaa kansainvälistä naistenpäivää vietetään tänä vuonna jo 45:ttä kertaa. Vaikka naisten asema on parantunut merkittävästi, vielä on paljon tehtävää. Naistenpäivän tarkoitus onkin muistuttaa, ettei maailma ole vielä jiirissä vaan ponnisteluja sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisten oikeuksien toteutumisen saavuttamiseksi on jatkettava. Naisten Pankin työn tukeminen on mitä mainioin keino kantaa oma kortensa kekoon. Maailma muuttuu nainen kerrallaan.

 

Hyvää naistenpäivää <3

Susan Mykrä

 

Kirjoittajasta

Susan Mykrä työskentelee Kaiussa asiakasvastaavana ja viestintäkonsulttina. Hän haaveilee perustavansa joskus naisten turvakodin Thaimaahan.


Kaiku Helsinki ja Husqvarna yhteistyöhön – ”Halusimme kumppanin, jolla leikkaa kuin robottiruohonleikkurillamme”

Viestintätoimisto Kaiku Helsinki ja Husqvarna ovat aloittaneet yhteistyön. Kaiku kiinnostavuusmuotoilee jatkossa Husqvarnan viestintää ja kertoo tuotteista robottiruohonleikkurista akkusahoihin. Kiinnostavan viestinnän ytimessä on kohderyhmän tunteminen.

Kaiku Helsingin ja Husqvarnan yhteistyön tavoitteena on lisätä Husqvarnan brändin sekä metsien, puistojen ja puutarhan hoitoon keskittyvien tuotteiden tunnettuutta valituissa kohderyhmissä Suomessa. Yhteistyö pitää sisällään monipuolisen keinovalikoiman sosiaalisen median kanavien hallinnoinnista vaikuttajamarkkinointiin ja mediaviestintään.

Yhteistyö keskittyy erityisesti Husqvarnan robottiruohonleikkureihin. Yritys toi maailman ensimmäisen robottiruohonleikkurin markkinoille jo vuonna 1995. Viime vuonna yhtiö rikkoi kahden miljoonan valmistetun robottiruohonleikkurin rajan.

"Haluamme olla asiakkaiden mielessä ensimmäisenä, kun he harkitsevat esimerkiksi uuden ruohonleikkurin tai moottorisahan ostamista. Kaiku Helsingin someosaaminen, vahvat mediasuhteet ja teknologiatuntemus toimialaltamme vakuuttivat meidät. Uskomme, että Kaiku on juuri oikea kumppani viemään viestintää kanssamme uudelle tasolle", sanoo Husqvarnan markkinointikoordinaattori Satu Kontio.

Kiinnostavuusmuotoilua monipuolisen viestinnän tueksi

Kaiku Helsinki käyttää kehittämäänsä kiinnostavuusmuotoilua Husqvarnan viestinnän tukena. Kiinnostavuusmuotoilun ydinkysymys on, mitä kohderyhmät oikeasti viestinnältä haluavat – mikä on heidän näkökulmastaan kiinnostavaa ja hyödyllistä.

"Husqvarnalla on suuri valikoima innovatiivisia tuotteita ja yli 330 vuoden kokemus. Me olemme todella innoissamme heidän tuotevalikoimastaan, ja he ovat myös paneutuneet kohderyhmiin ihailtavan hyvin. Kun yhdistämme innostuksen, Husqvarnalta saamamme datan ja tutkimustiedon sekä viestintäosaamisemme, uskallan luvata, että viestintä tavoittaa ja tuo hyötyä heidän asiakkailleen", Kaiku Helsingin asiakasvastaava Juho Toivonen sanoo.

Kaiku Helsingin ja Husqvarnan yhteistyö alkoi tammikuussa 2020.

Lisätietoja:

Satu Kontio, markkinointikoordinaattori Husqvarna, 040 5003876, satu.kontio@husqvarnagroup.com

Juho Toivonen, viestintäkonsultti, Kaiku Helsinki, 040 0753 033, juho.toivonen@kaikuhelsinki.fi


Miten voin tehdä videon, kun EN OSAA?

Youtubessa katsellaan noin 5 000 000 000 videota päivittäin. Joka päivä alustalle pumpataan noin 720 000 tuntia videoita. Niillä voi esittää monta asiaa, joihin pelkkä kuvat ja teksti eivät taivu.

Videoiden tekeminen on tärkeää, mutta moni ajattelee, että enhän mä nyt voi, kun en osaa. Nopeiden videoiden kuvaaminen, esimerkiksi somekäyttöön tai sisäiseen viestintään, on kuitenkin tullut osaksi monien työtä. Ammattilaistyölle on tietenkin paikkansa, mutta aina ei ole tarkoitus tehdä videoista viimeisen päälle viilattuja.

Mitkä tärkeät perusasiat jokaisen kannattaa opetella? Mikä erottaa ammattimaisen videon amatööristä?

Valaistus? Joo.

Tausta? Joo.

Äänimaailma? Joo-o.

Nämä ovat videoiden tärkeitä osia, mutta yksi asia sitoo kaiken yhteen: suunnitelma.

Suunnitelma erottaa ammattimaisen videon amatööritekeleestä. Vaappuva videohorina kadulla voi olla uskottavampi tuotanto kuin Adobe Premierellä hiottu timanttikimpale, jos videohorinalla on jokin selkeä pointti. Eli jos sen suunnitteluun on käytetty enemmän aikaa. Tämä on syytä pitää mielessä etenkin silloin, kun kuvataan lyhyitä videoita, joissa viesti pitää saada välitettyä tiiviimmässä muodossa.

Tässä on sinulle simppeli 7-kohtainen kysymyslista, johon vastaamalla eteesi ilmestyy kuvaussuunnitelma:

1. Mitä tai ketä kuvaat?

Videon suunnittelussa on syytä pohtia ensin, mitä videolla esitetään. Oletko itse videolla? Entä onko siinä joku toinen? Vai kuvaatko koostetta tapahtumasta? Mitä haluat viestittää videollasi?

2. Tarvitsetko luvan kuvaamiseen?

Varmistamalla luvat pääset pitkälle ja vältät käsikähmän turvamiesten kanssa. Onko kuvauspaikkasi julkinen vai yksityinen tila? Keitä kaikkia videolla mahdollisesti näkyy? Mitä logoja taustalla näkyy, entä mitä siellä ei saa näkyä? Hoida kaikki lupa-asiat kuntoon ennen kuin menet kuvaamaan, koska on tylsää ja noloa selvitellä niitä itse kuvaustilanteessa.

3. Miten koukutat katsojan katsomaan videosi loppuun saakka?

Jos alku on tylsä, videota ei jaksa katsoa loppuun asti. Jos loppu ei vastaa odotuksia, video tuntuu ajanhaaskaukselta. Videon ei tarvitse olla tajunnanräjäyttävien oivallusten ilotulitusta, mutta jokin koukku siinä on hyvä olla. Helppo keino on esittää alussa kysymys, johdatella katsojaa kohti vastausta, ja lopussa vastata kysymykseen. Onko sinulla jokin tietty asia minkä haluat kertoa? Se on vastauksesi alussa esitettävään mysteeriin.

4. Mitä kaikkea pitää muistaa? Montako videopätkää tarvitset rakentaaksesi videon? (Vinkki: ainakin kolme)

Listaa kaikki, mitä tarvitset videota varten. Millaisia videopätkiä tarvitset, missä ja miten aiot kuvata ne? Tee lista, jotta pysyt kärryillä kuvausten etenemisestä. Listaa kaikki osallistujat, joilla on joku rooli videolla. Tee myös aikataulu, etenkin silloin, kun videolla on paljon porukkaa.

5. Jos haastattelet, millainen haastatteluosio on?

Kerro, miten toteutat kuvauksen. Kerro, kauanko arvioit kuvaamisen kestävän. Kerro, millaisiin kysymyksiin odotat vastauksia haastateltavalta. Kehota katsomaan kameraan tai haastateltavaan, koska muuten katse seikkailee ympäriinsä. Tarjoudu ottamaan otos uudelleen, koska oikeaan mielentilaan ei yleensä pääse heti kuvausten alussa

6. Tarvitseeko video tekstitystä?

Jos julkaiset videosi somessa, tekstitys kannattaa laittaa. Tiedätkö sen tunteen, kun istut bussissa ja törmäät kiinnostavaan videoon, muttet voi katsoa sitä koska et kehtaa pitää ääniä päällä ja videossa ei ole tekstitystä?

7. Tarvitseeko video graafisia elementtejä?

Millaista rekvisiittaa voit lisätä videoosi jo kuvaustilanteessa? Mitä voit lisätä jälkikäteen? Monissa videoeditoreissa on mahdollista lisätä kaikenlaisia elementtejä mukaan, mutta älä ylikäytä niitä. Myös siirtymät kohtausten välissä voivat olla graafisia elementtejä.

Koska videoiden tekniikasta löytyy googlettamalla TOSI MONTA ohjetta, saat tästä blogista vain nämä evästykset: Huolehdi valaistuksesta, taustasta ja äänimaailmasta.

Videolla näyttää hyvältä, jos valo ei tule suoraan alhaalta tai ylhäältä ja langeta halloween-lookia kasvoille. Kun valitset taustaa, yksinkertainen on kaunista. Muista myös, että aivosi sulkevat paljon taustahälyä pois, ja esim. ilmanvaihtokoneen humina kuulostaa videolla taifuunilta. Jos aiot puhua videollasi tai haastatella jotakuta, kuuntele ympäristöäsi, ja mene hiljaisimpaan paikkaan minkä löydät.

Ja ennen kaikkea: Jos olet itse videolla, opettele sietämään omaa naamaasi ja ääntäsi.

Alla on esimerkki siitä, miten opettelen itse sietämään omaa naamaani videolla. Video on kokonaan kuvattu ja editoitu kännykällä!

https://youtu.be/maAkeBFo2P4

Kirjoittajasta

Henri Leppänen on taiteilija viestintäalalla. Viestinnän suunnittelijana hän luo tarinoita, uutisia ja sosiaalisen median sisältöjä. Hän löytää viestinnän kiinnostavat kärjet aiheesta kuin aiheesta, ja tietää miten viestin saa perille oikealle kohdeyleisölle. Jäätävinkin jargon kääntyy ymmärrettäväksi ja vaikuttavaksi sisällöksi Henrin käsissä. Henri ymmärtää myös asioiden visuaalisen merkityksen ja auttaa kollegoitaan arjen graafisissa haasteissa. Ennen Kaikua Henri teki markkinointiviestintää ja graafista suunnittelua freelancerina. Vapaa-ajallaan hän etsii uusia tapoja esittää asioita näyttävämmin ja soveltaa oppimaansa työssään. Miten saa akryylimaalauksen muutettua digitaaliseksi vektoriksi, jonka voi laittaa vaikka kerrostalon seinään? Henri tietää.


Tekoäly rakentaa somekuplia, koska se tuottaa kassavirtaa

Viime vuosina on usein kuullut puhuttavan somekuplista, jolla viitataan siihen, että yhden ihmisen sosiaalinen media on erilainen kuin toisen. Kyseessä on konkreettinen ilmiö, jonka syntymiseen vaikuttaa vahvasti tekoäly, joka vastaa siitä, mitä some-palvelu eri käyttäjien silmille työntää.

Sosiaalisen median palvelut on suunniteltu pitkittämään ihmisen nettisessiota. Mitä kauemmin ihminen on verkossa, sitä enemmän hän näkee mainoksia. Ja se taas tietää verkkopalveluille enemmän kassavirtaa.

Esimerkiksi YouTuben algoritmin näkökulmasta videoita klikkaileva käyttäjä on prosessi, joka pitää saada toistumaan mahdollisimman monta kertaa. Kun käyttäjä klikkailee videoita, tekoäly oppii ymmärtämään, mitkä videot kiinnostavat – toisin sanoen, mitä videoita tarjoamalla prosessi toistuu mahdollisimman monta kertaa.

Mitä tehokkaammaksi tekoäly oppii, sitä useampi käyttäjä vajoaa YouTuben suosittelujen syövereihin, omaan somekuplaansa. Vastaavia kuplia luovat myös muut sosiaalisen median palvelut. Hyvä esimerkki on Twitter, jossa somekuplaa vahvistavat lukuisat botit, sillä uskottavia twiittejä – toisin kuin videoita – on erittäin helppo luoda boteilla.

Algoritmit pyrkivät muokkaamaan somekäyttäjää

Francois Collet pohti ongelmaa pari vuotta sitten hyvin yksityiskohtaisesti blogikirjoituksessaan ”What worries me about AI”. Kun sosiaalisten verkkopalvelujen algoritmit on suunniteltu vahvistamaan käyttäjän sitoutumista kyseiseen palveluun, voi se johtaa eräänlaiseen optimointilooppiin, jossa järjestelmä optimoi käyttäjälle tarjottavia suosituksia, kunnes käyttäjä toimii algoritmin toivomalla tavalla. Toisin sanoen järjestelmä yrittää optimoida käyttäjää.

Kehittynyt algoritmi voi toimia esimerkiksi niin, että kun käyttäjä julkaisee jotain, mikä on vastoin algoritmin olettamaa, se jakaa kyseisen päivityksen vain niille ihmisille, joiden se olettaa olevan eri mieltä päivityksen kanssa. Tällöin käyttäjä todennäköisesti luopuu vastaavan sisällön julkaisemisesta jatkossa ja toimii algoritmin mukaisesti.  Tämä toimii myös päinvastoin: algoritmin ”toiveiden” mukaiset päivitykset saavat näkyvyyttä niiden keskuudessa, jotka suhtautuvat asiaan positiivisesti.

Edellä kuvattu algoritmien toiminta johtaa somekuplien syntymiseen. Litteä maapallo alkaa näyttämään todelliselta, kun omassa siilossa siitä on enemmän sisältöä kuin pyöreästä maapallosta. Kun klikkailee riittävästi salaliittoteorioita, voi vajota maailmaan, jossa maailma on pullollaan salaliittoteorioita – ja vain salaliittoteorioita. Ja näin yhden ihmisen some on erilainen kuin toisen.

Collet jatkaa pohdintaa pidemmälle ja varoittaa, että vaikka kehittynyt tekoäly voi pitää ihmistä optimointibugina, muodostavat suuremman riskin ne tahot, jotka pyrkivät hyötymään suositusalgoritmeista. Some-palvelujen käyttäjädatan perusteella on todistettavasti vaivatonta ennustaa, onko käyttäjän parisuhde päätymässä eroon, tai miten hän aikoo äänestää seuraavissa vaaleissa.

Muokataan tekoälyä, ei ihmisiä

Salaliittoteorioiden painottamisen voi estää kahdella tavalla: joko kehotetaan ihmisiä klikkailemaan enemmän pyöreästä maapallosta kertovia sisältöjä tai muokataan tekoälyä. Sosiaalisen median palvelut haluaisivat taloudellisista syistä valita ensimmäisen vaihtoehdon. Erittäin positiivinen yllätys on se, että vuosi sitten YouTube teki merkittävän päätöksen ja päätti muokata suosittelumekanismia niin, että se ei enää painota huuhaasisältöä, vaikka se selkeästi tukisikin käyttäjän aatemaailmaa.

Aiemmin Googlella YouTuben tekoälyn parissa työskennellyt Guillaume Chaslot kirjoitti vielä keväällä 2017, miten videopalvelun tekoäly painottaa fiktiota faktojen sijaan. Sittemmin hän on luonut työkalun nimeltä AlgoTransparency, jonka avulla YouTuben nykyisen suosittelumekanismin toimintaan voi tutustua.

Somekuplassa lisääntyy myös radikaali ajattelu

Sama noidankehä toistuu myös muissa palveluissa ja muiden tekoälyratkaisujen kohdalla. Hyvin usein tekoäly mukautuu pieneen, hyperaktiiviseen ryhmään. Tämän ilmiön oppi taannoin myös Microsoft, jonka ystävälliseksi tarkoitettu AI-botti muuttui Twitterissä rasistiseksi mulkuksi alle 24 tunnissa.

Pahimmillaan somekuplaan vajoava ihminen voi päätyä hyvinkin radikaaleihin tekoihin. Viime vuonna eräs salaliittoteorioita voimakkaasti tukenut yhdysvaltalainen nuorimies sivalsi veljensä miekalla kuoliaaksi, koska hän uskoi veljensä olevan liskoihminen. Tutkinnassa selvisi, että tuomittu oli kirjaimellisesti elänyt omassa kuplassaan. Niin hämmentävältä kuin se kuulostaakin, liskoihmisten salaliitto on Yhdysvalloissa verrattain tunnettu teoria.

Kohti eettisempää somea?

Sosiaalisen median palvelujen mainosratkaisut ovat osaltaan syyllisiä kuplien syntyyn. Esimerkiksi Facebook on saanut usein kuraa niskaansa siitä, että se antaa rahaa vastaan käyttöön erittäin tehokkaan kanavan tehdä ns. social engineeringiä, jota ilkeämielinen voisi kutsua kevyemmäksi versioksi aivopesusta. Facebook hyötyy rahallisesti valheisiin ja salaliittoteorioihin perustuvien kuplien syntymisestä, joten sen mielenkiinto ongelman poistamiseen on ollut sangen laimea.

Verkkopalvelut keräävät meistä koko ajan yhä enemmän ja enemmän dataa, mikä luo entistä paremmat mahdollisuudet luoda toimivia somekuplia. Toivottavasti verkkopalvelujen omistajat ohjaavat palvelujen kehitystä eettiseen suuntaan ja algoritmien kehittäjät oppivat varautumaan paremmin niiden hyväksikäyttöön.

 

Kirjoittajasta

Kimmo Kuokka on Kaiun osakas, joka elää iloisena omassa somekuplassaan. Hänen kuplassaan maapallo on pyöreä ja pelottavimmat liskoihmiset esiintyvät 1980-luvun TV-sarjassa V.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Saattaisit pitää myös näistä:


Post it -lappuja, fasilitointia ja ideaseiniä – Viestijä, hyödynnä näitä palvelumuotoilun menetelmiä arjessasi

Onko fasilitointi palvelumuotoilijan tärkein työkalu? Entä miten ideoita kannattaa testata? Kaikuja-podcastissa kuullaan, mitkä ovat palvelumuotoilun parhaat menetelmät ja miten ne toimivat.

Kaiun palvelumuotoiluaiheisen podcast-sarjan viimeisessä, kolmannessa osassa Kaiun palvelumuotoilijat avaavat palvelumuotoilun menetelmiä: tässä jaksossa puhutaan muun muassa fasilitoinnista, ideoiden testauksesta ja siitä, miten palvelumuotoilun menetelmiä voi oppia.

”Haastan kaikki palavereja pitävät ihmiset kokeilemaan joskus uutta: sen sijaan, että jokainen kerta mennään työporukan kanssa palaverihuoneeseen ja isketään läppärit esiin ja puhutaan, palaverin voisikin toteuttaa niin, että kokoustajat ottavat jonkin fasilitoinnin menetelmän käyttöönsä. He voivat ideoida esimerkiksi lyhyesti jotain asiaa, kerätä post it -lappuja seinälle ja katsoa, mitä syntyy. Sillä on mahdollista saada erittäin paljon pidemmälle vietyjä ajatuksia – samassa ajassa.”

Kaiun palvelumuotoilujohtaja Elina Piskonen

Studiossa palvelumuotoilusta keskustelevat tuttuun tapaan Kaiun palvelumuotoilujohtaja Elina Piskonen sekä Kaiun toinen palvelumuotoilija Niina Mäki.

Tässä jaksossa selviävät muun muassa seuraavat asiat:

  • Mitä on hyvä fasilitointi, ja miten fasilitoinnin taito auttaa palvelumuotoilijaa työssään?
  • Millainen on tehokas työpaja?
  • Entä minkä takia ideoita kannattaa testata, ja mitä käyttäjillä testaamisella voi saavuttaa?
  • Mitä palvelumuotoilun menetelmiä jokaisen viestijän kannattaa hyödyntää arjessaan? Entä mikä kannattaa jättää palvelumuotoilun ammattilaisille?

Jaksossa myös selviää, mikä on Kaiun palvelumuotoilijoiden suosikki palvelumuotoilun menetelmistä ja mitä kaikkea palvelumuotoilijoiden kassista löytyy, kun he lähtevät muotoilukeikalle. Ainakin post it -lappuja, paljon erilaisia tusseja, tarroja. Mitä muuta?

Jakso on kuultavissa myös Apple Podcastsin sekä Spotifyn kautta.

Kuuntele sarjan aiemmat osat:

 

Kaikuja podcast 💛 viestinnän palvelumuotoilu

Näissä podcast-jaksoissa siirrytään käsien heiluttelusta konkretiaan. Kaiku Helsingin palvelumuotoilujohtaja Elina Piskonen ja palvelumuotoilija Niina Mäki avaavat Kaikuja-podcastissa kolmen jakson verran viestinnän palvelumuotoilun perusteita. Jaksoissa esitellään palvelumuotoilun työkaluja ja menetelmiä sekä kerrotaan esimerkkejä viestinnän kentältä.

Miksi sinun viestijänä tulisi olla kiinnostunut palvelumuotoilusta? Kuuntele podcastimme ja kerromme vastauksen.

Sarjan haastattelijana toimii Kaiku Helsingin viestinnän suunnittelija Elina Kirvesniemi.

 

 

Liity myös Palvelumuotoilun ystäviin!

 


Johtajien viestintäteot 2: Johtaja, tuntuuko tutulta: ”Median välittämä kuva meistä ei vastaa todellisuutta”

Media tarttuu vain negatiivisiin uutisiin. Oudot aiheet painottuvat. Yksittäistapauksesta väännetään ilmiö. Oletko ajautunut samoihin mediaviestinnän karikoihin? Moni soimaa tällaisessa tilanteessa toimittajaa tai mediaa, mikä ei ratkaise ongelmaa. Mitä kannattaa tehdä? Hoasin toimitusjohtaja Matti Tarhio kertoo, kuinka yritys voi kääntää negatiivisen julkisuuden positiiviseksi.

Matti Tarhio urakoi viidettä vuotta Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö Hoasin toimitusjohtajana. Tarhion aloittaessa Hoas näkyi mediassa rajatuissa aiheissa ja jutut olivat pitkälti negatiivisia, ja niissä tuli esiin vain pieni osa lähes 10 000 asuntoa omistavan Hoasin toiminnasta.

Tietyt teemat, kuten jonot ja asumisen ongelmat, korostuivat todellisuutta enemmän ja ne vahingoittivat myös hakijamääriä. Tarhio halusi tiimeineen kääntää uutisoinnin suunnan enemmän todellisuutta vastaavaksi. Toimittajien työn hektisyys ja työn sirpalemaisuus näkyvät myös toimitusjohtajan arjessa.

"Toimittajien kysymykset tulevat välillä puun takaa ja pitää ensin lähteä perkaamaan, mihin kysymys ylipäätään liittyy. Joskus käy niin, että toimittaja näkee aiheen merkittävänä, vaikka kyseessä olisi muutaman ihmisen keskustelu, joka ei meidän näkökulmastamme millään tavalla edusta 18 000 asiakkaan näkemystä", Tarhio pohtii.

"Media saattaa tarttua esimerkiksi yksittäisen nuoren somepostaukseen, ja siitä voi syntyä suoraan juttu ilman tarkempaa faktantarkistusta. Tietoja ei myöskään korjata yhtä näkyvästi kuin ne on alun perin uutisoitu."

Ratkaisuna Hoas on muokannut sekä omaa tapaansa viestiä että lähtenyt pohtimaan, miten kertoa omasta toiminnasta kiinnostavammin.

"Olemme oppineet viestimään itsekin uudella tavalla ja onnistuneet kertomaan ilmiöaiheista, kuten ohjelmistorobotiikan hyödyntämisestä toiminnassamme. Lisäksi olemme pystyneet kertomaan teoistamme avoimemmin ja proaktiivisemmin. Taustalla ovat tietysti faktat ja todelliset toimet", Tarhio arvioi Hoasin tekemää viestinnällistä muutosta.

Tulokset? Hoas on kolminkertaistanut näkyvyytensä, tuplannut asuntojensa hakijamäärän ja saa myös entistä enemmän ja osuvampia työhakemuksia. Mutta mikä toimii nyt, ei välttämättä toimi huomenna. Muutos saattaa Tarhion mukaan olla jälleen kulman takana, kun Z-sukupolvi astuu esiin.

Hoas on muokannut sekä omaa tapaansa viestiä että lähtenyt pohtimaan, miten kertoa omasta toiminnasta kiinnostavammin.

Z-sukupolvi odottaa viestinnältä eri asioita kuin milleniaalit

Tarhion täytyy opetella tuntemaan tulevat sukupolvet, sillä Hoasin asiakaskunta vaihtuu käytännössä kokonaan muutaman vuoden välein. Tuleva Z-sukupolvi odottaa viestinnältä eri asioita kuin milleniaalit.

"Yritysten on nähtävä tämä muutos. Se vaikuttaa kaikkeen viestintään verkkosivuista lähtien. Tuleva sukupolvi vaikuttaa yritysten strategian suunnitteluun, sillä arvomaailma on jälleen kerran muutoksessa."

Tarhio rakentaa parhaillaan Hoasille ensi kesäksi valmistuvaa strategiaa, jossa Z-sukupolven toiveet huomioidaan. Hoas on vuodesta 2014 asti tehnyt laajoja asiakastutkimuksia, joissa kartoitetaan asiakkaan kokemuksia. Tälläkin hetkellä kohderyhmään paneutuvia tutkimuksia on käynnissä sekä Suomessa että globaalisti.

"Tiedämme, mistä tulevaisuuden asiakkaamme tavoitetaan, minkälaiset arvot heillä on, miten heitä kannattaa puhutella ja minkälaisia palveluja ja toimintatapoja kannattaa luoda, jotta Hoasilla asuminen kiinnostaa heitä", Tarhio toteaa.

Tuleviin sukupolviin perehtyminen myös pitää Tarhion motivoituneena.

"Minulle se, että saan johtaa yritystä, jonka asiakaskunta kuuluu kokonaan eri sukupolveen kuin minä itse, on rikkaus. Olen työurallani nähnyt paljon kännyköiden tulosta tietojärjestelmien kehittymiseen. Muutoksille tulee aina uusi kerrostuma, jota ei aikanaan ole osattu ennakoida."

Minulle se, että saan johtaa yritystä, jonka asiakaskunta kuuluu kokonaan eri sukupolveen kuin minä itse, on rikkaus

Mistä Tarhiolta voisi ottaa mallia? Johtamiseen tarvitaan aina uteliaisuutta, mutta sitä tarvitaan etenkin silloin, kun asiakaskunnassa vastassa ovat kokonaan eri sukupolvet kuin mitä itse edustaa. Jos on valmis kuuntelemaan ja oppimaan mitä asiakkaat ajattelevat, ei iällä ole johtamisessa väliä enää mihinkään suuntaan.

 


Mihin mediaviestintä on matkalla - Milleniaalien ja Z-sukupolven erot

Milleniaalit (1980-1999 syntyneet) keskittyvät enemmän hetkeen ja yhteisöllisyyteen, he myös tuovat itseään esiin ja tietty pinnallisuus korostuu. Milleniaalit kuratoivat tietoa ja jakavat paljon tietoa eteenpäin. Hetkeen keskittyminen heijastuu myös median toimintaan: pinnallisemmat ja nopeasti julkaistavat ja kulutettavat uutiset korostuvat.

Z-sukupolvi (2000-luvun alussa syntyneet) on osallistuvampi ja keskittyy enemmän tulevaisuuteen. Viestinnässä korostuvat esimerkiksi luovuus ja ensisijainen mediamuoto on videot. Toisaalta sisältö ylipäätään kiinnostaa enemmän tätä sukupolvea kuin esimerkiksi yhteisöllisyyttä hakevia milleniaaleja.

Vanhat sukupolvet ylipäätään ovat kiinnostuneet enemmän paikallisista ja hetkeä kuvaavista uutisista, joista muodostuu kahvituokion keskustelunaiheita. Z-sukupolvi taas on kiinnostuneempi globaaleista ja ilmiöpohjaisista uutisista vaikuttamisen näkökulmasta. He ovat vaativampia ja vastuullisempia kuluttajia.

Tarhio uskoo, että Z-sukupolven toiveet vievät uutisointia seuraavien vuosien aikana enemmän kohti laadullista sisältöä.


 

Johtajien viestintäteot -juttusarjassa johtajat kertovat viestinnän roolista omassa johtamisessaan. Sarjan kirjoittaja Katariina Ahonen on viestinnän ammattilainen yli 10 vuoden kokemuksella. Hän on toiminut esihenkilötehtävissä ja Kaiun johtoryhmässä neljä vuotta. Katariinaa kiinnostaa erityisesti johtamisen inhimillinen puoli – kuinka täysin erilaiset ihmiset ovat löytäneet itselleen sopivan tavan johtaa ja viestiä.

Lue Johtajien viestintäteot -juttusarjan edellinen osa:

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/johtajan-aika-kuluu-kohtaamisissa-miten-saada-oma-viesti-perille-myos-huonona-paivana/