Pukki, PR-kasvoista kiireisin

Salla Syrman

Kuka yli 1700-vuotias hahmo jaksaa väsymättä paiskia PR-hommia vuodesta toiseen? No tietenkin joulupukki, alun perin 300-luvulla elänyt Pyhä Nikolaus, latinaksi Sanctus Nicolaus, myöhemmin hollanniksi Sinterklaas ja lopulta englanniksi Santa Claus.

Me suomalaiset tiedämme, että pukin tärkein PR-työ on edistää Suomen maabrändiä. Pukki on kuitenkin kysytty kaveri muuallakin, emmekä me voi häntä omiakaan. Kumppanuus Coca-Colan kanssa alkoi jo 1920-luvulla. Sopimukseen kuului punainen työasu ja pulleampi, ystävällisempi olemus (Sillä kuinka kokisen suurkuluttaja voisi olla laiha ja äkäinen?). Toisin kuin yleensä luullaan, tölkin punaa imitoiva puku ei tullut pukille yllätyksenä, vaan hän oli omatoimisesti käyttänyt väriä jo aiemmin puvustossaan. Yhteistyö Coca-Colan kanssa kuitenkin vakiinnutti pukin ulkoasun tutussa nykymuodossaan.

Tänä syksynä pukki pestattiin Kanadaan, halpalentoyhtiö WestJetin avuksi. Uuden sopimuksen myötä täytyi taas pukea ylle uusi työasu, sillä punainen sointui brändiväreihin huonosti. Mutta ei siinä mitään, kenen leipää syöt, sen värejä tunnustat.

 

 

 

 

 

 

 

WestJet antoi pukille varsin mieluisan ja osaamisprofiiliin erinomaisesti sopivan tehtävän: toiveiden kyselemisen ja niiden täyttämisen. Lähtöportilla pukki ilmestyi matkustajille taikalaatikon ruudun kautta ja "muina miehinä" tiedusteli lahjatoiveita. Määränpäässä matkustajia odottivat pukki, keinolumisade ja matkatavarahihnalla unelmien joululahjat, jotka WestJetin työntekijöistä värvätty tonttuarmeija oli käynyt juosten ostamassa. Voi sitä hämmästyksen ja liikutuksen määrää! Kamera! Tabletti! Plasma-TV! Sukat!

Pukin ja WestJetin hyväntahdon tempaus on levinnyt somessa huimalla vauhdilla. Mashablen Christina Warren kertoi Facebook-statuksessaan, että WestJetin jouluihme oli rikkonut ennätyksiä jakamisen nopeudessa. Youtubessa katselukertoja on jo yli 14 000 000. Yleisön palaute on ylistävää: "Uskomatonta!", "Silmät kostuvat!", "Nyt uskon taas joulupukkiin!". Tällaisestä näkyvyydestä olisi ollut halpa hinta antaa jokaiselle se televisio tai vaikka kaksi.

"Some razzleberry dressing would be nice"*
Ihmeitä tapahtuu ja toiveet toteutuvat. WestJetin tempaus on ainutlaatuinen, tuskin ainakaan ihan heti toistettavissa, mutta silti siinä on takana tuttu kaava. Brändi X yllättää ja palkitsee tavis Y:n = myötäelämistä, jakamista, menestystä. Eikä aina tarvita edes pukkia. Yllätys voi olla ikimuistoinen futismatsi, kuumana päivänä jäästä rakennettu limuautomaatti tai miksei jopa työmatkaa nopeuttava liukumäki. Ilahduttava asia, jota emme osanneet odottaa. Meidän näkökulmastamme suuri satsaus, tuloksien näkökulmasta pieni.

"Halpa PR-temppu", tuhahti joku Westlinen yllätyksestä. "Ihan sama mitä on, 250 ihmistä tuli hyvälle mielelle", vastasi toinen. Kun itsekkäisiin tavoitteisiin liittyy epäitsekästä toimintaa, tykkäämme ja jaamme juttua eteenpäin - siitäkin huolimatta, että tiedämme olevamme valjastettuja poroja markkinoijan reen edessä.

Jos pukin hymistely alkaa ärsyttää, täällä muutama rosoisempi otos.

*Suosikki-ihmeeni joulunaikaan: Piirrosklassikossa Mr. Magoo's Christmas Carol sairas ja köyhä poika Tiny Tim saa kuin saakin himoitsemaansa, fiktiivisistä marjoista tehtyä razzleberry dressingiä. Tunnustan, että itkettää joka kerta.


"Ennustaminen on vaikeaa – varsinkin tulevaisuuden"

Jukka Koivisto

Talvella 2008 kaksi yhdysvaltalaista asuntoluottopankkia – Freddie Mac ja Fannie Mae – menivät konkurssiin. Siitä sikisi laaja keskustelu: leviääkö jenkkien asuntokuplan puhkeaminen muualle maailmaan ja jos, niin mitä vaikutuksia sillä olisi?

Useimmiten arviot olivat torjuvia. Kahden amerikkalaisen asuntoluottoihin keskittyneiden pankkien vararikolla ei ole laajempia seurausvaikutuksia, arvioitiin. Tämä oli myös suomalaisten ekonomistien käsitys. Itse ryhdyin keräämään ekonomistien kannanottoja, ja erilaisia lehtileikkeitä minulla on tallella vieläkin vino pino myöhempää tarkoitusta varten. Pieleen menivät ennustukset  ja vielä rankasti. Saman vuoden syyskuussa investointipankki Lehman Brothers meni konkurssiin ja siitä sukeutui maailmanlaajuinen finanssikriisi, jonka seurausvaikutuksia elämme vielä tänäkin päivänä.

Tämä viiden vuoden takainen historia muistuu mieleen, kun lukee arvioita vuoden 2014 talouden tai pörssikurssien kehityksestä. Yksinkertainen johtopäätös on: kukaan ei voi tietää.

Berkeleyn yliopiston organisaatiopsykologian professori Philip E. Tetlock teki tulevaisuuden ennustamisesta ja asiantuntijuudesta kiintoisan tutkimuksen. Hän haastatteli 18 vuoden ajan 284 asiantuntijaa kansainvälisistä kysymyksistä. Tällaisia olivat esimerkiksi: ”kestääkö Gorbatshovin valta, syttyykö Persianlahdelle sota, yhdistyvätkö Saksat?”

Asiantuntijat olivat tunnettuja kommentaattoreita mediassa. He edustivat julkista hallintoa, tiedemaailmaa, elinkeinoelämää tai mediaa. 18 vuoden aikana asiantuntijat tekivät 28000 arviota tulevaisuuden kehityksestä. Tulokset olivat kiinnostavia. Pääsääntöisesti arviot menivät metsään. Eroja ei syntynyt siitä, oliko vastaaja konservatiivi tai liberaali, optimisti vai pessimisti. Mutta jos olet generalisti eli hallitset laajasti asioita (tai tiedät monesta asiasta vähän ja sinulla on laaja yleissivistys) olet pätevämpi arvioimaan tulevaisuutta kuin jos olet tietyn yksittäisen asiakokonaisuuden huippuasiantuntija. Monelle on lisäksi vaikeaa – kuten elämässä yleensä – myöntää olleensa väärässä. Kun asiantuntijan pitäisi pieleen mennen arvion jälkeen vähintäänkin sanoa: ”minulla oli väärä arvio”, asia ilmaistaan: ”sehän meni lähestulkoon siten kuin arvioin” tai ”tulevaisuus osoittaa, että olin oikeassa”.

Tulevaisuustyötä pitää silti tehdä kaikissa organisaatioissa. Pitää rakentaa skenaarioita siitä, mikä on mahdollinen tulevaisuuden kuva. Kun se puretaan tulevaisuuden tavoitteiksi, koko porukalle syntyy yhteinen käsitys siitä, mihin pyritään. Aina kuitenkin tapahtuu jotain odottamatonta, joka vaikuttaa kehityksen suuntaan. Tulevaisuudentutkimuksessa niitä kutsutaan villeiksi korteiksi. Herkkyys reagoida muutoksiin onkin todellinen kilpailuetu.

Monet muistavat kuinka taannoin huippuammattilaiset hävisivät sijoituskilpailussa moskovalaiselle apinalle. Kaikki huippuammattilaiset tarvitsevatkin ennen kaikkea nöyryyttä.


Kuva Flickr-käyttäjältä nina_pic (Creative Commons)


O tempora – ja varsinkin mores

Maria-Elena Cowell

Voi tapainturmelusta, tavataan päivitellä, eritoten kun nuori polvi kunnostautuu sen vanhemman ärsyttämisessä. Yleensä siihen ei paljoa vaadita; kyllä kylänraitilla päivitellään vaate- ja puheenpartta pienemmänkin poikkeaman kohdalla.

Tapakulttuurilla on erotuttu rahvaasta. Naurismaalla ei ole rapuveistä tarvittu, ei liioin tietoa sen käytöstä. Koulutuksella ja käytöstaitojen opetuksella on kuitenkin mahdollistettu luokkanousu, ja Suomessa onkin kansansivistämistoiminta ollut tavattoman vireää. Katsotaanpa vaikka vanhaa järjestökenttäämme: Maaseudun Sivistysliitto, Työväen Sivistysliitto, Kansallinen Sivistysliitto - nykyaikaisempana esimerkkinä tarjolla Vihreä Sivistysliitto.

Luulisi, että tämä väsymätön työ kantaisi suurempaa hedelmää. Aggressiivi lienee nuorison parissa sijamuodoista käytetyin, ja jatkuvasta sadattelusta on tullut arkipäivää virallisemmissakin kohtaamisissa. Ja mitä jos tapakulttuurin mallia näyttääkin kansanedustaja, jolta jo toimenkuvassa vaaditaan "vakaata ja arvokasta käytöstä"?

Hakematta tulee mieleen muutama omanlaisensa superhumoristi tai sellaisen ystävä. Jos nämä keskuudestamme valitut edustajat, primus inter pares, eivät esiinnykään edukseen? Kuka voi enää vaatia käytöstapoja? Lämpimiä terveisiä vaan opettajakunnalle.

Reaaliaikainen viestintä on rapauttanut sekin osaltaan käytöksen kultaisia sääntöjä. Viesti sinkoaa kimpaantuneen sormista eetteriin ilman välineen pakottamaa harkintaa. Sosiaalisessa mediassa ajattelemattomuudet luovat äkkiä skandaaleja, joukkonärkästymisiä ja virtuaalilynkkauksia. Uutisankan siivet eivät koskaan ennen ole kantaneet niin pitkälle kuin nykyään, ja ärräpäät elävät netissä ikuisesti. Ei lopu maineenvartijoilta työ.

Olisiko vastavoiman paikka? Kaarina Suonperä -täsmäisku?

Täti-ihmisen mieltä lämmitti, kun it-palveluntuottajan siloposkinen edustaja kävi äskettäin teitittelemään. Ei tekisi pahaa näin joulun alla korjata omaakin käytöstä asteen paremmaksi. Tiedä kuka tarkkailee.

 


 

Artikkelin kuvitus Flickr-käyttäjältä Magnus D (Creative Commons)


TET-offensiivi

Juuso ja Tuomas

Työelämään tutustuminen eli TET-jaksot kuuluvat kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten kouluvuoteen. Yleensä harjoittelujakso on viikon mittainen ja sen aikana nuorten on tarkoitus saada jonkinlaista kuvaa työelämästä – sekä parhaassa tapauksessa myös löytää suuntaa tulevalle työuralleen. TET-paikkoja kysellään yleensä vanhempien tai tuttujen työpaikoilta, mutta tietoa paikoista voi hakea myös TET-torilta. Nuorille on enimmäkseen tarjolla tehtäviä palveluammateissa, kuten päiväkodeissa ja kaupoissa, joissa lasten leikitystä ja hyllyjen täyttöä riittää aina.

Kaiun arkeen olivat viime viikolla tutustumassa yhdeksäsluokkalaiset Juuso Marttila ja Tuomas Mäkinen. Annetaan nuoriso-osaston kertoa TET-viikostaan omin sanoin:


Juuso:

Olimme Tuomaksen kanssa viikon tetissä Kaiku Helsingissä. Maanantaina tulin yksin, koska Tuomas oli hammaslääkärissä eikäpäässyt tulemaan. Paikka oli minulle jo tuttu ja tunsin jo melkein kaikki, koska olin täällä tetissä viime vuonnakin. Oli mukava tulla tänne, koska kaikki ovat niin ystävällisiä ja ottavat hyvin vastaan.

Aluksi minulla ei ollut hirveästi hommia, joka ei kyllä hirveästi haitannut, mutta tiistaina meille keksittiin jo vähän hommia ja keskiviikkona ihan kunnolla. Torstaina oli aika paljon tekemistä, mutta ei liikaa ja onneksi saimme kaiken valmiiksi.

Olemme koonneet yhden kaapin, siirrelty telkkareita, viety roskia, tehty muita pikkuhommia ja tehty paljon juttuja tietokoneilla esim. näpytelty tietoja Severaan ja tehty taulukoita. Vaikka on ollut paljon tekemistä, ei ole ollut mitään tylsää tai ärsyttävää tekemistä. On ollut hauska tehdä hommia kun ei ole tarvinnut tehdä niitä yksin. Töiden tekeminen on ollut helppoa, koska on saanut hyvät työohjeet ja apua aina kun on tarvinnut.

Kaiku Helsingissä ihmiset vaikuttavat ottavan rennosti, mutta tekevät varmasti paljon töitä. Siitä mitä he täällä tekevät en hirveästi tiedä, mutta tämän viikon perusteella he ainakin käyttävät paljon tietokoneita ja tekevät jotain viestintään liittyvää. Jotkut heistä käyvät valmentamassa ja toiset varmaankin etsivät asiakkaita ja yrittävät saada hyviä sopimuksia asiakkaiden kanssa. Jotkut kai kirjoittelevat jotain juttuja lehtiin ja testailevat erilaisia laitteita.

Kaiku Helsinki on työpaikka, jossa voisin hyvin kuvitella itseni tulevaisuudessa. Ruokaa on saanut paljon ja se on ollut hyvää. Täällä on hyvä ja rento ilmapiiri ja mukavia ihmisiä.


Tuomas:

Olimme Juuson kanssa Kaiku-Helsingissä tetissä. Maanantain sluibasin hammaslääkärin takia. Tiistaina pääsin tulemaan, minulla oli erilainen mielikuva paikasta luulin sitä sellaiseksi toimistoksi mutta se oli paljon mukavampi ja ihmiset oli ystävällisiä ja rentoja. Ensimmäisenä päivänä meille ei keksitty hirveesti töitä mutta loppuviikon ajan töitä keksittiin kokoajan aika paljonkin.Tehtiin paljon hommia tietokoneella kasattiin kaappi siirreltiin telkkareita viety roskia ja kaikkea muuta pikkuhommaa.

On ollut aika hauskaa paitsi että koneella näpyttely alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään. Viikon koho kohta oli ruokatauko kun käytiin sushilla ja sitä sai vetää nii paljon ku jaksoi.  Kaiku-Helsinki oli paljon mukavampi tet-paikka kuin [yrityksen nimi poistettu] viime vuonna. Täällä pystyi ottamaan rennosti ja ihmiset oli paljon mukavampia kuin [yrityksen nimi poistettu].

Tämän viikon perusteella luulisin että ihmiset Kaiku-Helsingissä ihmiset tekee jotain samallaisia kone näpyttely töitä kun me ja ottaa rennosti eikä stressaa liikaa. Voisin kuvitella itseni tulevaisuudessa töissä Kaiku-Helsingissä koska se on tosi mukava paikka ja siellä voi ottaa rennosti ja kaikki työ kaverit olisi hyviä tyyppejä.


Larus Argentatus, henkilökohtainen valmentajasi

Salla Syrman

Iltalehti Fiidi kertoi tänään japanilaistutkimuksesta, jonka mukaan kissakuvien katselu parantaa muistia ja on hyvä apuväline mm. kielten opiskelussa. Kissojen, muiden eläinten ja ihmistenkin suurina ystävinä tykkäämme.

Miten eläimellinen metodi toimisi viestinnän valmennuksissa? Kokeillaan! Kissakuvia ei tähän hätään valitettavasti ole tarjolla, mutta ehkä muutkin lajit toimivat. Kuvamateriaalia meillä onkin kätevästi omasta takaa koottuna Kaiun Pinterestissä.

Esimiesvalmennus

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Eläydy toisen asemaan. Kysy ja kuuntele. Ole aito, älä teeskentele."
Inspiraatioeläin: Ålli
Valmennus: Esimies, viesti oikein

Esiintymisvalmennus

 

 

 

 

 

 

 

 

"Arvosta yleisöä. Synnytä vuorovaikutusta."
Inspiraatioeläin: Lokki - Larus argentatus
(Kaiun toimistomaskotti on pukeutunut pikkujoulujen edellyttämään asusteeseen.)
Valmennus: Vakuuta esiintyjänä

Kriisiviestintä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Ole nöyrä. Pyydä anteeksi ja korjaa tilanne."
Inspiraatioeläin: Nemo
Valmennus: Kriisiviestintä

Sosiaalinen media yrityksille

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Tee yrityksestäsi näkyvä, kiinnostava ja palveleva sosiaalisessa mediassa - ja mittaa näitä asioita. Muista, että parhat jutut syntyvät yrittämisen ja erehtymisen kautta."
Inspiraatioeläimet: Sulo ja Salla
Valmennukset:
Sosiaalinen media yrityskäytössä
Sosiaalinen media asiakaspalvelussa

Vaikuttajaviestintä

 

 

 

 

 

 

"Poliitikkokin on ihminen."
Inspiraatioeläimet: Ålli ja Lokki
Valmennus: Vaikuta vaikuttajaan

Kaikki valmennuksemme soveltuvat myös allergisille.


Vuoden sana on itsuli, koska internet*

Juho Toivonen

Arvostettu Oxford Dictionaries valitsee vuosittain Vuoden Sanan. Tällä kertaa tittelin voitti selfie, jonka määritelmä on "a photograph that one has taken of oneself, typically one taken with a smartphone or webcam and uploaded to a social media website." Suomeksi sana tarkoittaa omakuvaa. Viime vuonna voiton vei GIF, joka on kuvaformaatti. Selfie-sanan käyttö yleistyi tänä vuonna verkossa.

Nyt-liite mietti kesällä, mikä olisi selfielle hyvä suomenkielinen versio. Henkilökohtainen suosikkini vaihtoehdoista on itsuli. Silloin kaverista otettu kuva voisi olla toisuli, eli englanniksi anothie. Ryhmäkuvan nimeksi sopisi ryhmyli (englanniksi groupie). Enää ei tarvitsisi kutsua bändäreitä bändäreiksi, vaan tuttavallisemmin ryhmyleiksi. Olisi turha rajoittaa loogista kuvan nimeämistä näihin kategorioihin. Uutta nimeä odottavat myös luontokuva, mustavalkokuva, lähikuva, ja niin edelleen.

Itsuli soveltuu hyvin itsetarkkailuun ja viestin välittämiseen kuvan katsojalle. Jo Isaac Newton otti camera obscuralla itsuleita tarkkaillessaan itseään. Isaacille saattaisi tulla kuitenkin 2010-luvun itsuleista erilaisia mielikuvia kuin meille. 

Itsulin tutkimista voi lähestyä semiotiikan avulla: mitä itsulissa on nähtävissä ja mitä mielikuvia se herättää katsojassaan? Englannin kielessä kuvan denotaatio ja konnotaatio oli otettu nimeämisessä huomioon. Tämä on mahtava uutinen kuvan tutkimisen kannalta. Jo kuvatyyppiä nimettäessä voidaan kertoa katsojalle, mitä mielikuvia kuva herättää tai mitä kuvassa näkyy. Drelfie on drunken selfie. Welfie on workout selfie ja bookselfie on kirjahyllyn edessä napsaistu itsuli. Suomeksi nämä ovat kännuli, treenuli ja kirjuli.

*Englannin kieli on rikastunut ”because”-prepositiolla. Odotamme innolla käytön yleistymistä suomen kielessä.
 


Kuva Flickr-käyttäjältä Dan (Creative Commons)


Elämää #Slush13 jälkeen?

Maija Kestilä

Viime viikolla Helsingissä järjestetty start-up -hulabaloo Slush oli kalenterivuoden tärkein tapahtuma, ainakin jos Twitter-turinaa on uskominen. Start-up -hurmos tarttui myös perinteisen median uutisointiin ja talousuutisia oli pitkästä aikaa hauska lukea: Suomella on sittenkin toivoa! Heitin itsekin hupparin niskaan ja sukelsin Slushin syövereihin…

Laservalojen loiste ja hissipuheiden porina täyttivät aistini Kaapelitehtaan uumenissa. Menestyksen nälän kuuli, haistoi – ja suorastaan maistoi! Innokkuus oli tarttuvaa lajia: lähes välittömästi aloin itsekin brainstormaamaan Seuraavaa Suurta Bisnesideaa. Eri puolilla valtavaa start-up -tehdasta jaettiin mitä mielenkiintoisimpia yritystarinoita: jotkut olivat valloittamassa Kiinaa terveysalan yrityksellä ja toiset mullistamassa Amerikkaa paremmilla lääkäreillä. Loskaisissa tunnelmissa kahlasi ennätysmäärä niin kansainvälisiä kuin suomalaisia sijoittajia, toimittajia, yrittäjiä ja opiskelijoita.

Näin viestinnän ammattilaisen näkökulmasta Slush oli jymymenestys: mikä muu tapahtuma Suomessa on saavuttanut näin laajaa huomiota kansainvälisessä mediassa? Juttuja Slushista julkaisivat ainakin Business Week, New York Times, Wall Street Journal, Mashable, Business Insider, kotimaisista medioista puhumattakaan. Mömmön mukaan paikalla oli 17 toimittajaa kahdeksasta eri maasta.

Jään jännityksellä odottamaan, mitä Slushissa nähdään ensi vuonna. Tapahtuman ajoitus on ainakin suomalaisesta näkökulmasta loistava, sillä se antaa positiivista energiaa, joka toivottavasti kantaa näitä yrityksiä läpi alkutalven pimenevien päivien. Suomalainen synkkyys on Slushissa käännetty hauskasti päälaelleen ja siitä on rakennettu haluttava brändi!

Slushin kuuma lista 2013:

  1. Terveys- ja hyvinvointiteknologia-alan start-upit
  2. Pitchauskilpailun voittaja Weekdone ja Demo Showcase -voittaja Better Doctor
  3. Jolla-puhelin
  4. Hupparit
  5. Nuoret ja innokkaat ideanikkarit

Kaiku testaa: Nykynuorison suosimat mobiiliviestimet

Juho Toivonen

Facebookin tulosjulkistuksen ja Twitterin listautumisen yhteydessä on noussut otsikoihin nuorten Facebookin käytön väheneminen. Facebook myönsi itsekin, että palvelu menettää nuoria käyttäjiä.  Nuorten viestittelyn siirtymistä muihin kanaviin on perusteltu esimerkiksi vanhempien läsnäololla Facebookissa. Kokeilimme muutaman nuorten suosiman viestintävälineen. Kokeilualustana toimi iPhone 4.

Viitekehys. Viestiminen jaettiin kolmeen ryhmään. Viestittely sosiaalisen median kanavissa oli testissä kahdenvälistä, aiheen tai tapahtuman ympärillä tapahtuvaa, tai jonkin ryhmän keskinäistä viestintää.

Ensimmäisenä kokeilussa on WhatsApp. Palvelu oli jo ennestään asennettuna testiryhmän puhelimeen. Ensimmäiset testiryhmän talteen jääneet viestit palvelussa olivat lokakuulta 2011. Testiryhmän tuomio on, että kahdenväliseen viestittelyyn palvelu toimii yhtä hyvin kuin tekstiviestit. Tapahtuman ympärille rakennetut WhatsApp -ryhmät toimivat ihan hyvin, mutta aiheen ympärille rakennetut ryhmät toimivat Facebookissa paremmin. Parhaiten toimivat kaveriporukan viestiryhmät. Mihinköhän viestit lopulta päätyvät? Kokeilimme todella arveluttavia sisältöjä chatissa. Testiryhmää ei ole ainakaan vielä seurannut musta auto tummennetuilla laseilla kaupungilla.

Seuraavana kokeiluvuorossa on suomalainen Ninchat. Ninchatin sivuilla kerrotaan sen olevan “Your secret communication weapon”.  Ninchatin taustalla on samoja henkilöitä kuin Irc-gallerian. Palvelu lupaa sähköpostien, telekonferenssien ja tapaamisten vähenemistä sekä hauskuuden ja sitoutumisen lisääntymistä. Palvelu on tarkoitettu ilmeisesti yrityksille eikä nuorille. Testiryhmältä menee fiilis. Ninchatin testaaminen tyssää lopulta siihen, ettei sovellusta löydy Appstoresta. Ninchat taisi eksyä väärään testiin.

Kik

Kolmantena lauluvuorossa on Kik messenger. Palvelu on testiryhmälle uusi tuttavuus. Asennusvaiheessa kiinnostus herää, kun pop-up ikkuna kertoo tuotteen sisältävän K-17 -materiaalia. Testiryhmää jännittää vähän. Kikissä on rakennettu ”kortteja”, joiden avulla viestimisestä on tehty hauskaa. Suosituin on Costume Party, jossa piirretään toiselle kilpailijalle puku ja yritetään arvata, mitä kilpailija esittää. Costume Partyssä on mahdollista valita oma kaveri tai Kik arpoo pelikaverin. Kikissä on muutenkin paljon ominaisuuksia, joissa pelataan ja tutustutaan uusiin ihmisiin. Vaikuttaa hauskalta ja jännältä. Kortteja löytyy videoiden ja kuvien jakoon sekä meemien tekoon. Ohjelmassa yhdistyvät pelaaminen, chattaily ja kissavideot. Kik on vähän niin kuin WhatsApp, mutta leikkisämpi. Ohjelma on todennäköisesti monen opettajan painajainen, jos oppilailla on kännykkä luokassa. Testiryhmän mielestä palvelu soveltuu parhaiten ryhmän pikakeskusteluun.

Testin jälkeen tuntuu oudolta, että näitä palveluita edes verrataan Facebookiin. Kikin ja WhatsAppin käyttötarkoitus ja kokemus ovat täysin erilaiset kuin FB:ssa. Niitä on nopea, hauska ja helppo käyttää mobiililla, eikä palveluissa ole häiritsevää mainontaa. Tieto liikkuu kätevästi kavereiden välillä. Kokeilimme myös WeChat- ja SnapChat-palvelut, jotka asettuvat jonnekin Kikin ja WhatsAppin välimaastoon. 

Testiryhmä suosittelee, että hajautat 3 miljardin dollarin sijoituspääomasi tasaisesti kaikkien tässä jutussa mainittujen viestipalveluiden kesken. Jokin niistä on Uusi Facebook. Tai sitten ei... Päätösvalta on maailman teinien hyppysissä.


 

Kuva: Flickr-käyttäjä Daniel Oines, Creative Commons

Kuvituskuva testiryhmän oma ruutukaappaus Kikistä


Johtaja, älä kärvenny kriisissä – 10 vinkkiä vastuulliseen viestintäkulttuuriin

Jouko Marttila

Viestintä- ja vuorovaikutustaitojen merkitys johtamisessa korostuu, kun kriiseistä on tullut arkipäivää. Vahva viestintäkulttuuri auttaa organisaatiota selviytymään kovassakin paikassa. Uuden toimintakulttuurin luominen tai vanhan vahvistaminen ei tapahdu hetkessä, mutta siihen voi valmentautua ja sitä voi harjoitella.

Tässä kymmenen keinoa, joiden varaan hyvän viestintäkulttuurin voi rakentaa:

  1. Ole avoin
    Avoimuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Organisaation on käytettävä kieltä, jota kaikki ymmärtävät. Rehellisyys on avoimuuden lähtökohta.
     
  2. Ole nöyrä
    Nöyryys ei ole nöyristelyä. Se merkitsee arvostusta, kunnioitusta ja kuuntelua. Nöyryyttä on myös tunnistaa omat puutteet ja epäonnistumiset.
     
  3. Kanna vastuu
    Älä viivytä ikäviä päätöksiä tai ikävistä asioista kertomista. Älä syytä muita.
     
  4. Älä lupaa liikaa
    Ole realistinen tai jopa inhorealistinen. Lupaa liian vähän, jos mahdollista. Ole uskottava ja erota tosiasiat ja toiveet toisistaan.
     
  5. Osoita johtajuutta
    Tee päätöksiä, kun niitä odotetaan. Toimi johdonmukaisesti. Puheiden ja tekojen ristiriita murentaa luotettavuutta.
     
  6. Älä oleta
    Asiat eivät tapahdu itsestään tai odottamalla. Luo rutiineja, joiden avulla asiat tapahtuvat ilman kyttäämistä.
     
  7. Ole henkilökohtainen
    Keskustele vaikeista asioista aina henkilökohtaisesti. Osoita arvostusta, älä nujerra. Perustele toimenpiteet tosiasioilla.
     
  8. Osallista
    Ihmiset sitoutuvat osallistumisen kautta. Ota ihmiset mukaan kysymällä ja kuuntelemalla. Älä unohda yhdessäolon ja huumorin merkitystä vaikeassakaan paikassa.
     
  9. Ota kriisistä kaikki irti
    Kriisi on myös mahdollisuus. Vahvista vahvuuksia, paranna heikkouksia. Mieti haluatko palata entiseen – vai uudistua.
     
  10. Viesti!
    Kerro, vaikka ei olisi kerrottavaa – muuten jätät huhuille tilaa.

 

Kuva: SA-kuva

 


Blogikirjoitus perustuu Jouko Marttilan 11.11.2013 Koulutus.fi:n, Suomen Ekonomiliitto SEFE:n, Suomen Lakimiesliiton ja Tekniikan Akateemiset TEK:in järjestämässä Leadership-päivässä pitämään valmennukseen.

Kuvat: SA-kuva


Osoita johtajuutta tilaamalla Kaiun uutiskirje:


”Lyhytsanainen” – isän viestinnälliset vahvuudet

Markku Vänskä

Lasten on vaikea hahmottaa aikuisten maailmaa. Varsinkin työelämän kiemuroita on hankala selittää alle kouluikäiselle ja vähän vanhemmallekin lapselle. Nykypäivän isät tuntuvat kyllä onnistuvan tässäkin paremmin: http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288618652474.html. Sotien jälkeinen poissaoleva isyys on vaihtunut osallistuvaksi, jossa myös tunteet ovat sallittuja.

Yllä mainitussa kyselyssämme vastaajina oli alle kouluikäisiä ja alakoululaisia. Teinien kanssa on toisin, yläkoululaisten mielestä kun vanhemmat ja opettajat ovat lähtökohtaisesti väärässä. Todistustaakka jää verbaalisessa mittelössä aina vanhemmalle ja erityisesti isit ovat tässä kovilla. Äidit kun ovat aina hallinneet kielen käytön paremmin.

Kummallista kyllä, aikuistumisen kynnyksellä vaikeankin murrosiän käyneet yleensä hämmästelevät kuinka paljon vanhemmat ovat viimeisten vuosien aikana kehittyneet. Tästä saa yleensä kiittää kaikkien osapuolien sitkeää ja kärsivällistä luonnetta. Hyvin ohuella kokemuksella ja pienellä otannalla väitän, että isillä on tässä seestymisessä merkittävä rooli.

Kysyin teini-ikäisiltä lapsiltani, miten isä viestii perheessä ja miten se mahdollisesti eroaa äidin viestinnästä: ”Olet lyhytsanaisempi, äidin selityksiä ei aina jaksa kuunnella”. Aikaisemmin lapset ovat kokeneet tyylini käskyttämiseksi. Olen ilmeisesti oppinut olemaan läsnä ja kuuntelemaan paremmin.

Osallistuvalle isälle onkin parasta keskittyä kuuntelemaan. Kuunteleminen vaatii keskittymistä ja aktiivisuutta. Kuuntelemisen taidot on todettu vaikeiksi monissa tutkimuksissa. Esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan puolet noin kaksikymmenvuotiaista yhdysvaltalaisista ei osannut tiivistää kuulemastaan toisen ihmisen esittämää näkökantaa ja selittää sitä omassa puheenvuorossaan. Kuuntelemisen taito on viestinnän taidoista tärkein eikä sen harjoittelu ei pääty koskaan.

Taas on vuosi aikaa harjoitella, ennen seuraavaa isänpäivää. Ja vuosi on nuoren elämässä lähes ikuisuus…