Ylin Tarinanvalvoja opastaa: Ota riski, ole hauska!

Markku Vänskä

Viestinnän ammattilaisten jo perinteeksi muotoutunut Elonmerkki keskittyi tänä vuonna dialogiin. Pääpuhujaksi oli kutsuttu animaatiostudio Pixarin ylin tarinanvalvoja (Story Supervisor) Matthew Luhn. Kaveri näyttää tosiaan Woodylta, Toy Story -elokuvan hahmolta, jota Matthew oli tiiminsä kanssa luomassa.

Ammattilaisella oli monta arvokasta vinkkiä tarinoiden hyödyntämiseen organisaatiossa. Meillä kaikilla on tarinankerronta geeneissä, se on saattanut vain unohtua kuten vastasyntynyt unohtaa nopeasti syntymänsä jälkeen uimataidon.

Hyvä johtaja kertoo tarinoita

Tarinoilla voi vahvistaa ja auttaa ihmisiä ymmärtämään oman työn ja organisaation tavoitteita paremmin. Ihmiset rakastavat elokuvia ja elokuvien sankareita - ei siksi, että nämä ovat erehtymättömiä tai onnistuvat aina, vaan siksi, että nämä eivät koskaan lakkaa yrittämästä. Sankariroolia voi sovittaa myös hyvin arkisiin tehtäviin.

Tarinassa kertojalla on tärkeä rooli. Samoin johdolla eri organisaatioissa. Hyvät johtajat kertovat myös mieleenpainuvia tarinoita. Yksi parhaista Luhnin mielestä oli Pixarin ja Applen perustaja Steve Jobs. Hän ei ollut nerokas siksi, että olisi ollut ominaisuuksiltaan ylivertainen, Steve kertoi hyviä tarinoita ja sai työntekijät mukaan.

Hyvä sisäinen dialogi vaatii täydellistä avoimuutta

Tarinankerrontaan erikoistuneesta työpaikasta voi ottaa oppia minkä tahansa organisaation sisäiseen viestintään. Tärkeintä on osallistaa kaikki sisäiseen dialogiin, kaikkien mielipiteet ovat tärkeitä.

Hyvä dialogi vaatii pelisääntöjä:

  • Rehellisyyttä; kerro aidosti mitä mieltä olet
  • Avoimuutta; ennakkoluulot pois
  • Keskinäistä kunnioitusta; anna mielipiteesi ystävälliseen sävyyn
  • Olennaisen tiivistämistä; kukaan ei jaksa kuunnella jaarituksia
  • Oikea-aikaisuutta; eiliseen ideaan on turha enää antaa palautetta

Mielessä kannattaa myös pitää seuraavat:

  • Itsekäs ajattelu tai oman edun tavoittelu ei kannata
  • Älä hae omille ajatuksillesi kunniaa
  • Älä yritä miellyttää esimiehiäsi!

Älä pelkää epäonnistumista

Viestinnän perussäännöt ovat siis tässäkin kunniassa. Keskusteluissa pärjää hyvin vaikka muistamalla vain yhden asian: käsitellä jokaista ideaa myönteisesti (”Kyllä, ja...”). Luovissa projekteissa kannattaa pitää aikatauluista kiinni. Luova prosessi saattaa jatkua muuten liian pitkään, mutta toisaalta on hyvä antaa ideoiden kypsyä. Pixarilla tuotannossa olevia elokuvia katsotaan raakileina koko porukalla säännöllisesti, ja kaikilla on oikeus antaa näistä palautetta ja kehitysehdotuksia.

Riskejä kannattaa aina ottaa, eikä pysähtyminen kannata. Menneisiin onnistumisiin ei saa jäädä kiinni. Luhn kertoo Pixarin nykyisen omistajan Disneyn esimerkin; Walt Disney laittoi oman talonsa pantiksi perustaessaan ensimmäistä Disneylandia. Hän halusi aina luoda jotain uutta.

 


Kuva: Steve Jurvetson (Creative Commons) 
 


Kirjallisen viestinnän kauhukammio, osa III: Kadonnutta rakennetta etsimässä

Salla Syrman

Kirjallisen Viestinnän Kauhukammiossa olemme tähän mennessä ajaneet kapulakielen sanahirviöt päivänvaloon ja laittaneet laiskat adjektiivit töihin lunastamaan paikkansa tekstissä. Nyt pakotamme kammion ahmatit laihdutuskuurille. Otamme käsittelyyn kyltymättömän nälkäiset virkkeet, joilla on tapana ahmia itseensä kaikki ajatukset ympäriltään ja sairastuttaa lukijansa infoähkyyn.

Mikä on liikaa?

Tarinan mukaan ranskalaisen kirjailija Marcel Proustin pisin virke yltää seitsemäntoista kertaa viinipullon ympärille. Se Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan mestarille taiteen nimissä sallittakoon. Meidän muiden kannattaa tähdätä vähän lyhyempään lopputulokseen, jos haluamme, että lukijat pysyvät kyydissä mukana.

Tehdäänpä pieni testi:

  1. Lue alla oleva virke kertaalleen läpi.
  2. Laita silmät kiinni ja muistele lukemaasi.
  3. Kirjoita ydinajatus lyhyesti omin sanoin.

"Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja -rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta, sekä jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen takia vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin."

Todennäköisesti muistisi toimii niin, että mieleen jää muutama ensimmäinen ja viimeinen sana, mutta kaikki siltä väliltä muuttuu puuroksi.

Ahmattivirkkeiden laihdutuskuurin ensimmäinen periaate on naurettavan yksinkertainen, niin kuin toimivat dieetit yleensäkin: Yksi virke sisältää yhden ajatuksen. Jaa monimutkaiset virkkeet osiin, ja luettavuus paranee varmasti.

Pidä kuitenkin huoli, ettei laihdutuskuuri karkaa käsistä ja tekstisi muutu töksähteleväksi sähkösanomaksi: "Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen prosessi. Se on myös teknologiarakenteinen prosessi. Siinä yksilöt ja yhteisöt rakentavat yhteisiä merkityksiä. Jne." Terveessä tekstissä on eripituiset ja erilaiset lausetyypit vaihtelevat virkistävästi.

Ei se pelkkä koko

Laihdutuksen lisäksi tarvitsemme tekstiin lihasta eli toimivan rakenteen: selkeä teksti etenee loogisesti ja sen eri osat – niin kappaleet, virkkeet kuin lauseetkin – linkittyvät toisiinsa sujuvasti.

Helpommin sanottu kuin tehty? Niin onkin. Raamikas rakenne tulee harvan kynästä helpolla, vaan vaatii treenaamista. Harjoittelussa kannattaa panostaa ainakin kappalejakoon, informaatiorakenteeseen ja sidosteisuuteen. Hyvä ja ilmainen tekstin kuntosali löytyy Oulun yliopiston Kirjoittajan ABC-kortti -sivuilta. Sinne vaan nostelemaan painavia sanoja!

Jos kirjallinen viestintä yrityksessäsi on veltostunut kesän jälkeen ja kaipaa järeämpää treenausta, personal trainerimme ovat palveluksessanne ja räätälöivät teille henkilökohtaisen harjoitusohjelman.

***

Kolmiosainen Kirjallisen Viestinnän Kauhukammio (osa 1: Sanahirviöt, osa 2: Laiskat adjektiivit) sulkee nyt ovensa ja pahoittelee aiheuttamiaan painajaisunia. Kieliasioista nillitän mielelläni jatkossakin ja olen kiitollinen hyvistä aiheideoista. Mikä ärsyttää, mihin kaipasit vinkkejä, mitä olet aina miettinyt? Kommentoi alle, viserrä tai lähetä postia!

Kirjallisen Viestinnän Kauhukammion muut osat:


Kuva: Sander van der Wel (Creative Commons)


Onko mepeillä valtaa Euroopassa?

Kimmo Collander

Toukokuussa valittu Euroopan parlamentti on järjestäytynyt uudelle vaalikaudelle. Valiokuntapaikat on jaettu ja puheenjohtajat valittu. Asemiin ajon jälkeen voi eurooppalainen lainsäädäntötyö alkaa.

Mistä on hyvä meppi tehty? Kuinka paljon muodollinen asema tuo vaikutusvaltaa? Keillä on valta? Kuinka sitä hankitaan?

Kaiku Helsingin vaikuttajaviestinnän tiimin vetäjä Kimmo Collander dissektoi Euroopan parlamentin valiokuntatyöskentelyä radio Yle 1:n ”Bysselin koneessa”. Klikkaa tästä kuunnellaksesi!


Kuva: Kuba Bożanowski (Creative Commons)


Kaiun kesäkirjat

Kaiku Helsinki

Kirjojen lukeminen on klasissinta ja parahinta kesätekemistä (heti terassin rakentamisen ja polttopuiden pilkkomisen jälkeen). Tässä kaikulaisten vinkit mielenkiintoisimmista kesällä 2014 lukaistuista opuksista:

John Irving: Kunnes löydän sinut

John Irving – Kunnes löydän sinut (Tammi, 2009)

John Irvingin ”Kunnes löydän sinut” on nuoren Jack Burnsin odysseiamainen kasvutarina. Äiti ja poika etsivät pojan isää Euroopasta. Isä on loistava urkuri ja samalla tatuointifriikki, joten etsijät kulkevat tatuointisalonkien ja kirkkojen kautta maasta toiseen. Suomessa oleillaan kahteen otteeseen, ja kirjailija on selvästi tutustunut huolella mm. Hotelli Torniin, Salveen, Johanneksen ja Temppeliaukion kirkkoihin sekä tatuointiliikkeisiin. Irvingin tapaan kirjassa on häkellyttävän todellisia, toisaalta loistavan absurdeja henkilöhahmoja. Suomalaiselle lukijalle mieleen jäävät Sibelius-Akatemian opiskelijatytöt  Ritva ja Hannele, huono tatuoija Sami Salo ja seuraa etsivä perheenäiti. Kuten aina, mukana on filosofiaa, huumoria ja melko lailla seksiä, tässä tapauksessa yleensä hieman surullista sellaista. Sivuja on yli 800, joten lukunautintoa riittää mukavasti esim. ensi talven aurinkolomalle. 

– Ile

Khaled Hosseini: Leijapoika

Khaled Hosseini: Leijapoika (Otava, 2004)

Afganistania koskevat uutiset eivät enää koskaan näytä samalta. Ihminen on heikko, pelokas, vahva, urhea, julma, kostonhimoinen, lempeä ja armelias. Pohjalla väreilee (heikosti) toivo.

– Pete

Ildefonso Falcones: Meren Katedraali

Ildefonso Falcones: Meren katedraali (Bazar, 2008)

Gameofthronesmaisia käänteitä, taustatyötä vaatinutta historiallista kontekstia ja ylpeää Barcelonaa. Keskiajan Espanja on yhtä julma kuin Hosseinin Afganistan, mutta henkilöhahmojen – etenkin naisten – ohuus, ajallinen etäisyys ja (tahaton) etäännyttäminen tekevät sen helpommaksi sulattaa ilman kyyneleitä. Barcelonasta olisi saanut irti enemmän ja kauniimpaa, mutta Falcones ei ole mikään Zafón.

– Pete

Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla

Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla (Otava, 2010)

Identiteetti, toiseus, rakkaus. Taattua Hämeen-Anttilaa. Intertekstuaalisuus kohdillaan, sivistys näkyy. Helppolukuinen ja mukaansatempaava, ei aineksia klassikoksi.

– Pete

John Grisham: Veljet

John Grisham: Veljet (WSOY, 2001) ja Kanteiden kuningas (WSOY, 2003)

Entinen juristi Grisham kirjoitti 1990-luvulla oman lajityyppinsä valioedustajia, kuten The Firm, The Pelican Brief ja erityisesti The Chamber. Vuosituhannen vaihteessa hän palasi pariksi vuodeksi oikeussaliasianajajaksi. Harmi, ettei hän jatkanut sillä uralla.

– Pete

Juice Leskinen: Kosket

Juice Leskinen: Kosket (Tammi, 2007)

Postuumisti julkaistu kokoelma mietteitä, muistoja ja runoja vuodelta 2007. Luin Ukon ja Usvan lastenvahtivuorolla Vaasassa. Sairaalarunot sivaltavat hierarkista sairaalamaailmaa, junamatka tempasi mukaansa ja sanaleikit viihdyttivät samalla kun seurasin Afrikan tähden ja hevosenkengän kilpajuoksua takaisin Tangeriin. 

– Juho

Boel Westin: Tove Jansson

Boel Westin: Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä (Schildts, 2008)

Kirjan lukeminen on vielä kesken ja oikeastaan pitkittelen tahallaan, jotta saa lukea hartaudella. Tästä saa ammentaa valtavasti tietoa, mutta pääsee myös kutkuttavasti kiinni Toven vapautta vaalimaan sielunmaisemaan.

– Rebecca

Hal Duncan: Ink

Hal Duncan: Ink – The Book of All Hours (Pan Macmillan, 2007)

Aloitin tämän 600-sivuisen jöötin lukemisen neljättä kertaa. Ei hyvältä näytä, nyt 120 sivua kamppailtu läpi. Hal jatkaa Vellumissa valitsemallaan linjalla, jossa samat hahmot seikkailevat eri henkilöinä eri vaihtoehtoismenneisyyksissä ja -tulevaisuuksissa. Ink on Vellumia työläämpi semmingin, kun luen sen alkuperäiskielellä englanniksi. Näissä vaihtoehtoismaailmoissa kun on se haaste, että siellä käsitteetkin ovat melkein samoja. Esimerkiksi kylmä vuodenaika on "hinter".

Kiitämme: Ei-lineaarista maailmankäsitystä.

Moitimme: Kirjailijan armottomuutta lukijaa kohtaan

– Kimmo C.

Joël Dicker: La vérité sur l'affaire Harry Quebert

Joël Dicker: La vérité sur l'affaire Harry Quebert (Éditions de Fallois – L'Âge d'Homme, 2012)

Hain ranskalaisesta suuresta kirjakaupasta Fnacista lomalukemiseksi listojen kärjessä keikkuvan jännärin "La vérité sur l'affaire Harry Quebert", on voittanut taannoin myös Ranskassa huippuarvostetun kirjallisuuspalkinnon (Grand Prix de l'Académie française 2012). Titteli siis "Totuus Harry Quebertin tapauksesta", sisälsi pikkukylässä intohimoa, murhia, vuosientakaisia mysteerejä - päähenkilönä umpikujaan ajautunut kirjailija. Toimi - luin 800 sivua alle viikossa. Lopussa kirja oli aika räjähtänyt, koska olin lukenut sitä mm. uima-altaassa renkaassa. Oli täydellinen lomakirja: koukkuun jää heti, pitää otteessaan, juonikäänteet yllättävät ja harhauttaa useaan kertaan. Jaksoi lukea pitkienkin junamatkojen ajan keskeytyksettä. Vei ajatukset arjesta pois.

– Salla

Peter Englund: Menneisyyden maisema

Peter Englund: Menneisyyden maisema (WSOY, 2011) 

Huikea esseekokoelma historian suurista linjoista arkisiin askareihin. Loistavan taisteluvoiton jälkeen komentaja pohtii kuumeissaan, kuinka saada tilanne näyttämään siltä että hänelläkin oli joku ansionsa voittoon. Mistä sai alkunsa kevätsiivoukset...

Hauskin tarina ehkä kun Kustaa III palkitsi Ruotsinsalmen voitokkaan taistelun jälkeen ansioituneita ylennyksillä (muttei rahalla), niin yksi kenraali marssitti tilaisuuden jälkeen omaan laivaansa juhlakulkueessa vuohen, jonka ylensi hyvästä kahvimaidon tuotannosta lehmäksi, mutta korosti puheessaan että rehut jäävät ennalleen.

– Ismo

Tyler Hamilton & Daniel Coyle: Voittoja ja valheita

Tyler Hamilton ja Daniel Coyle: Voittoja ja valheita (Otava, 2013)

Pyöräilyn olympiavoittaja sekä useissa klassikoissa hyvin menestynyt Tyler Hamilton avautuu kirjassaan ajastaan ammattipyöräilijänä yksityiskohtia säästämättä. Hamilton kertoo, miten pyöräilyn kattojärjestö on peitellyt huippupyöräilijöiden doping-puuhia  lakaisemalla käryjä suoraan maton alle, koska doping-tapaukset vähentäisivät kattojärjestön tuottoja.

Hamiltonin kertomuksia lukemalla kaltaiseni penkkiurheilijan silmät aukeavat laajemminkin. Jos pyöräilyssä on toimittu näin, niin todennäköisesti ainakin takavuosina myös muut kestävyyslajit ovat olleet aivan yhtä likaisia. Hamilton oli urallaan samassa tallissa mm. Lance Armstrongin kanssa, jolla Hamiltonin sanojen mukaan oli aina Epo-varasto jääkaapissa. 

Daniel Coylen toimittama kirja on erittäin helppolukuinen, mutta mahdottoman asiapitoinen ja mielenkiintoinen, jos urheilu on lähellä sydäntäsi. 

– Kimmo K.

Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja

Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja (WSOY, 1983)

Tove Janssonin juhlavuoden kunniksi nautiskelin kesän aikana läpi lähes kaikki hänen aikuisille suunnatut romaaninsa ja novellinsa. Suosikkina kirjoista säilyi edelleen Kunniallinen petkuttaja. Kirja viilensi mukavasti kesähelteillä, koska tarina sijoittuu hiljaiseen talvimaisemaan. Ja koska Tovelle tyypillisesti luonnon kuvaus on aivan upeaa, tuntee itsekin pian kahlaavansa lumessa mustassa illassa läpi uneliaan pikkukylän. Kirja kertoo psykologisen tarkasti kahden, luonteeltaan hyvin erilaisen, naisen välisestä suhteesta. Kaikille suoraselkäistä rehellisyyttä arvostaville (stereotyyppisille suomalaisille) Tove tarjoaa hyviä kysymyksiä: Mitkä ovatkaan motiivimme rehellisyyden takana? Kuka onkaan petkuttaja?

– Pauliina

Daniel Goleman: Sosiaalinen äly

Daniel Goleman: Sosiaalinen äly (Otava, 2009)

Toivoa herättävä opus, koska tunneälyn maailman tietoisuuteen tuonut psykologi antaa käytännön vinkkejä kuinka sosiaalista älykkyyttä voi kehittää itsessä ja muissa. Mieleen jäänyt yksityiskohta: japanin kielen sana "amae" viittaa itäaasialaiseen kulttuuriin yleisemminkin kuuluvaan empaattiseen herkkyyteen; toisten ihmisten tarpeet ja tunteet aistitaan ja niihin vastataan pyytämättä. Auttaa varmasti kaikissa ihmissuhteissa... nimim. "vähentäisinkö syyllistämistä sisäisen viestinnän voimavarana"

– Markku

Keith Richards: Life

Keith Richards: Life (Weidenfeld & Nicholson, 2010)

Rolling Stones -kitaristilegendan omaelämäkerta on yleispätevä opas ihmiselämässä selviytymiseen ja viihtymiseen. "Keef" antaa yksityiskohtaiset ohjeet muun muassa makkaroiden paistamiseen, puukkotappelussa pärjäämiseen ja rock-klassikoiden säveltämiseen avoimessa G-vireessä. Toivottavasti pääsen hyödyntämään kaikkia näitä oppeja jo tämän syksyn aikana!

– Petteri


Ööö, tuotanoinniin, mentäiskö vaikka, ööö, kahville teijän neukkariin?

Juho Toivonen

Vastaisitko otsikon kysymykseen myöntävästi, vaikka et ennestään tuntisi kysyjää kovin hyvin? Millainen deitti Kaiku on? Millainen itsetunto Kaiulla on? Millainen persoona Kaiku on? Näitä asioita potentiaaliset asiakkaamme miettivät kilpailuttaessaan viestintätoimistoja. Selvitimme mietinnän tueksi, millaisesta Kaiusta räätälöimme tiimin, johon asiakkaan on helppo rakastua. Käytimme apuna verkosta löytyneitä testejä.

Kaiun persoona

Nokian uutiset oli ystävällisesti julkaissut persoonallisuustestin, jolla päästiin suoraan asian ytimeen. Testin mukaan Kaiku on ulospäin suuntautunut, looginen ja päättäväinen. Kaiku näkee suuren kuvan, ja epämääräisyys, kaoottisuus sekä tehottomuus saavat Kaiun tarttumaan asioihin ja laittamaan ne järjestykseen. Prosessissa Kaiku saattaa vahingoittaa toisten ihmisten omanarvon tunnetta. Kaiku elää jatkuvassa kamppailussa miettien, miten sovitetaan inhimillinen elementti ja luovuus yhteen sen kanssa, että maailmaan saataisiin järjestys.

Kaiun itsetunto

Porauduimme syvemmälle sipulin seuraavaan kerrokseen selvittämään itsetuntoa. Suhdesoppa-parisuhdesivustolta löytyi sopiva itsetuntotesti. Testin mukaan Kaiun seurassa on helppo olla. Hyvän ja terveen itsetunnon tueksi ei tarvita turhaa vallankäyttöä, alistamista, vähättely tai nolaamista. Kaiku pystyy hyväksymään toisten erilaisuuden ja sen vahvuudet ovat joustavuudessa ratkaista ongelmia, kyvyssä sietää ongelmia ja uskalluksessa ottaa riskejä. Kaiku näkee ongelmat muutoksen alkuna.

RISKIT:

Kaiku ei välttämättä aina ymmärrä ahdistusta, joka toisilla ihmisillä voi liittyä sosiaalisiin tilanteisiin. Hyväksyvä asenne auttaa kuitenkin ymmärtämään ihmisten erilaisuutta.

VINKIT:

Tasapainoinen ja muut huomioon ottava luonne tuottaa todennäköisesti menestystä niin ihmissuhteissa kuin työelämässä. Kaiku on suosittu ystävä, työtoveri ja hyvä puoliso kumppanille. Kaiun pitää jakaa hyvää oloa, kannustusta ja positiivista huomiota muille!
 

Millainen deitti Kaiku on?

Seuraavaksi menimme asian ytimeen ja selvitimme, millainen deitti Kaiku on. Deiteillä Kaiun itsevarmuus näkyy. Itsevarmuus tulee sen verran hyvin esiin, ettei seksuaalisuutta tarvitse erikseen korostaa kumppanin löytämiseksi. Kaiku herättää kiinnostusta muillakin tavoin kuin flirttailemalla. Kaiun täytyy kuitenkin olla varovainen, ettei se anna väärää kuvaa vaikka olisi oikeasti kiinnostunut potentiaalisesta kumppanista.

Millainen kaveri Kaiku on?

MTV:n testi kertoi, millaista Kaiun kanssa on, kun homma etenee orastavaan ystävyyteen. Kaiku on kuin positiivisuuspilleri. Sosiaalisuus on valttikortti ja Kaiun voi pyytää mukaan lähes minne vain. Kaiun pitää muistaa, että kaverien joukossa on hyvä pitää myös tosiystäviä, joihin voi luottaa kiperän paikan tullen.

Testeihin vastasi Kaiun toimitusjohtaja Pete Saarnivaara. Tuloksista saa yleiskuvan Kaiusta, mutta yksilöiden välillä on eroja. Saimme kuitenkin muutamia tuloksia, joissa yksilöiden välisillä eroilla ei juuri ole merkitystä. Kuten että Kaiku on karhu ja karhunaaraat parittelevat useiden urosten kanssa, sikiönkehitys on viivästynyt ja pentuja syntyy vain yhdestä kolmeen. Tai että Kaiku on päivän pelastaja.


Paluupäivän selviytymistarina

Salla Syrman

Elokuu. Töissä taas. Paluupäivä on vaikein. Näin se meni:

1. Pehmeä lasku
Ihan liioittelua olla toimistolla eka. Kello soimaan siihen aikaan, kun työpäivä normaalisti alkaisi. Ei kiire lähteä bussille. Hyvin ehtii pelata pari Candy Crush -tasoa ensin. Se käy jo melkein työstä.

2. Reviirin kartoitus
Työpöytä on näköjään samalla paikalla kuin kesäkuussa. Pöydällä on suklaalevy synttärilahjaksi – mieluisaa. Pöydällä on kesäkuussa tekemättä jäänyt kuittisota – epämieluisaa.

3. IT-tuen numeron selvitys
"Moi, tulin tänään lomalta ja unohdin meilin salasanan." ("Unohdin myös avaimet kotiin, mutta siinä tuskin pystytte auttamaan.")

4. Meilien purku
Päivän päätehtävä onnistuu 90-prosenttisesti DEL-näppäimellä. Vaatii muutaman ison kupin kahvia, mutta käy yllättävän helposti.

5. Välihali eläinystävältä
Jostain sitä on lohtua saatava. Onneksi Kamu-koira on toimistolla ja vaikuttaa ymmärtävän paluuahdistusta.

6. Vertailu seis
Viime viikolla lomilta palanneet ovat yli-ihmisiä. Ne puhuvat asiapitoisia puheluita, päivittävät Yammeria ja pitävät palavereita. Ei kannata masentua vertailemalla omaa saamattomuuttaan niihin.

7. Sushiöverit
Syksyllä on aika palata ruotuun ja terveellisiin, vähähiilihydraattisiin lounaisiin. Se päivä ei ole vielä tänään.

8. Työvälineiden päivitys
Tänäkin syksynä voisi aikoa ryhtyä käyttämään Evernotea. Ja Hootsuitea. En jaksa vielä. Ryhdyn käyttämään Wunderlistia, jotta voin sen avulla huomenna suunnitella, mitä tehdä ylihuomenna ja loppuviikosta.

9. Työkavereiden kesäkuulumiset eli keskustelua mm. säästä
"Olen nukkunut partsilla riippumatossa, kun on ollut liian kuuma."
"Sälekaihtimet kannattaa pitää kupera puoli ulospäin kiinni."
"Meitä vastapäätä on hotelli, jonka vieraat viilentelevät öisin alasti ranskalaisilla parvekkeilla."
"Uimassa on käyty enemmän kuin miesmuistiin."
"Toimisto on varmaan Helsingin viilein paikka."
"Ampiaisia on erityisen paljon juuri nyt."
"Apua, muistin juuri, että lapsetkin pitää hakea!"

10. Kevyellä liikkeelle
"Mitä jos aloittaisit hommat jollain kevyellä pikkupuuhastelulla? Ei turhia paineita tai itsekritiikkiä. Vaikka blogipostaus, aiheena 'Näin selviät ekasta työpäivästä'?"
 

***
Kokemukseen perustuva loppupäätelmä: Ensimmäisestä työpäivästä selviää parhaiten puskemalla läpi kuin pieni orava ja lähtemällä kotiin mahdollisimman aikaisin. Jos kaipaat syvällisempiä vinkkejä, katso vaikkapa täältä.
 


Kesiemme työt

Petteri Puustinen

Ennen kuin meistä tuli viestintäkonsultteja, senioripartnereita ja strategisia neuvonantajia, teimme kesätöitä muilla aloilla. Tässä kaikulaisten kesätyökokemuksia vuosien varrelta:

Matkamuistomyyjä Pariisissa

"Erasmus-vaihtovuoden jälkeen päätin jäädä kesäksi Pariisiin töihin. Työnsaanti ei ollut ulkomaalaiselle helppoa, mutta lopulta pääsin suhteiden kautta apulaiseksi matkamuistomyymälään Champs Elysées'lle. Työpäivät olivat pitkiä, 10-tuntisia – tai matkat mukaan lukien 12-tuntisia. Myimme mm. purkitettua Pariisin ilmaa 10 frangilla per purkki. 

Kinkkisin tilanne oli, kun astuin vahingossa työkaverin reviirille. Saimme lastin Eiffel-tornin pienoismalleja ja ryhdyin lajittelemaan niitä hyllyihin. En tiennyt, että tämä oli perinteisesti erään toisen työkaverin bravuurihomma, enkä olisi tulokkaana saanut mennä mestaroimaan hänen tontilleen. Sain torniekspertiltä todella kovasanaista palautetta ja luikin T-paitahuoneeseen itkemään."

– Nainen, 37

Kesätoimittajana kaljanhaussa

"Olimme Kuopiossa lehtimiesten majalla saunomassa. Saunoimme, uimme ja nautimme kesäjuomia aamunkoittoon asti. Kaikkien harmiksi olut pääsi loppumaan keskellä yötä. Koska paikallisen sekatavarakauppiaan poika oli hyvä kaverini, lupasin vanhemmille toimittajakollegoille reteästi hommaavani uuden korin kaljaa alta aikayksikön. Seniorijournalistit kuuntelivat uhoani epäuskoisen näköisinä, mutta en lannistunut, vaan lähdin nuoruuden innolla keppananhankintapuuhiin.

Kävelymatka kaupalle kesti alle kymmenen minuuttia. Kaverini asui kaupan yläkerrassa. Heittelin pieniä kiviä ikkunaan, mutta mitään ei tapahtunut. Jatkoin viskelyä ja pelkäsin, että ikkuna hajoaa tai itse kauppias herää. Lopulta kaverini avasi hämmästyneenä ikkunan. Kerroin hänelle asiani ja hän vinkkasi minut sisään myymälään. Hiivimme kauppaan, josta kaappasin täyden kaljakorin syliini.

Rinta rottingilla saavuin takaisin saunalle. Voi sitä riemua ja selkään taputtelua, kun sahti taas virtasi! Olin lunastanut paikkani aitojen lehtimiesten joukossa."

– Mies, 53

Väsähtänyt hotellisiili

"Nuoruuteni kesänä hommailin hotelliketjun maskottisiilinä. Aloitin aamut jo kuuden aikaan aamupalalla astioita korjaten, minkä jälkeen pukeuduin siilikostyymiin ja siirryin lasten leikkinurkkaukseen. Aikaiset aamut ja edellisten iltojen kesäiset riennot tekivät minut usein hyvin väsyneeksi. Joinain aamuina istutin lapset katsomaan piirrettyjä, hivuttauduin itse seinää vasten ja varmistin, että siilin pää pysyi pirteässä pystyasennossa, kun otin pienet horrostorkut asun suojissa."

– Nainen, 29

Spedeilyä

"Ensimmäisiä 'oman alan' töitä pääsin tekemään nimeltä mainitsemattoman valtiollisen vedonlyöntimonopolin leivissä. Kilpailimme muiden kesätiedottajien kanssa siitä, kuka saa eniten palstamillimetrejä: etenkin pienimmät paikallislehdet julkaisivat usein jättipotti- ja voittajatiedotteet suoraan sellaisinaan. Pääsin myös tuuraamaan Speden Spelien ja Bingoloton kilpailijana, kun etukäteen buukatut julkkisvieraat olivat peruneet osallistumisensa."

– Nainen, 36

Man Basic

"Myin miesten pukuja hidaskävelyisistä TV-mainoksistaan tunnetun vaateketjun myymälässä. Eräs mieleenpainuvimmista asiakkaista oli kansallispukuinen isäntä, joka tuli ostamaan uusia alushousuja. Hän kutsui minut sovituskoppiin tarkistamaan, mikä hänen nykyisten kalsonkiensa koko oli, jotta voisi ostaa samanlaisia. En uskaltanut kurkata, kun hän venytti vyötärökuminauhaansa, mutta suosittelin joka tapauksessa kohteliaasti XL:ää.

Kesän lopussa esimieheni havaitsi, etten itse ollut koko kesänä käyttänyt ketjumme omia vaatteita ja sain asiasta nuhteita."

- Poika, 28

Kuukauden myyjä

"15-vuotiaana sain unelmaduunin rullalautamyymälästä. Tapasin muita työntekijöitä lähinnä kesän ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä – sain siis paljon itsenäistä vastuuta. Tuotteiden hinnat päätin lähinnä arvaus-metodilla ja kavereille myin halvemmalla.

Seuraavana kesänä etenin urallani puhelinmyyjäksi. Toverini Bo-Axel oli löytänyt meille paikat lehti-ilmoituksen kautta. Alkoholistin näköinen setä löi meille puhelinluettelot kouraan: Bo-Axel aloitti luettelon alkupäästä ja minä lopusta. Palkkojen maksussa oli hieman ongelmia, mutta kerran voitin Kuukauden myyjä -arvonimen ja sain palkinnoksi Polaroid-kameran. Vaihdoin kameran Playstation 1:een puhelauluartisti Asan kanssa."

– Mies, 33


Kuva: JD Hancock (Creative Commons)

 


Digidetox

Rebecca Watson

Kesälomat siintävät nurkan takana. Viimekesäisessä lomakodissa pienessä italialaisessa vuoristokylässä oli nettiyhteys kaukainen todellisuus, millä totaalisen maisemanvaihdoksen lisäksi oli yllättävän suuri vaikutus olotilaan. Tahti hidastui, aivot tuntuivat raksuttavan laajemmilla kierroksilla, aistit herkistyivät aivan eri tavalla, ajatukset lähtivät lentoon. Olo rauhoittui ja yksinkertaisimmat askareet, kuten kahvin keittäminen kaasuhellalla tai käsin pestyjen vaatteiden ripustaminen salvian tuoksuiselle parvekkeelle, tuntuivat suoranaiselta nautinnolta.

Tänä kesänä ei minulla ole tiedossa samanlaista totaalieristäytymistä uutisvirrasta, lempikuvaajien Instagram-tileistä ja ystävien Facebook-lomapäivityksistä, mutta jotain on tehtävä, jotta ruumiin lisäksi myös aivot saavat kaipaamaansa lomaa. Päätin siis koota listan, josta voi napata niksejä tietotulvan taltuttamiseen.
(Neuvot ovat kaukana tiukasta täyspaastosta, josta seuraa helposti vain entistä mahdottomampi ahmiminen. Siispä pienin askelin kohti (toivottavasti) pysyvämpää muutosta.)

  1. Aloita sammuttamalla kaikki mahdolliset puhelimesi piippailevat push-ilmoitukset (sähköposti, Instagram, WhatsApp, Skype, Pinterest, Twitter, Facebook, jne.).
  2. Tee kertaluontoinen suursiivous digiroinasta – karsi tilaamasi turhat päivitykset ja sovellukset ja eroa sähköpostilistoilta, joista ei ole sen suurempaa iloa. 
  3. Valitse tietty ajankohta päivästä, jolloin tarkistat kerralla meilit ja päivitykset. Älä kuitenkaan jää roikkumaan langoille, vaan aseta itsellesi selkeä aikaraja.
  4. Kaiva naftaliinista perinteinen herätyskello sen sijaan, että nukkuisit puhelimen vieressä. Jos mahdollista, tee makuuhuoneesta täysin digivapaa keidas. Samalla oletettavasti unetkin maittavat suloisemmin.  
  5. Pyhitä esimerkiksi puoli tuntia tai tunti rauhaisalle heräämiselle ennen kuin nappaat puhelimen käteesi tai ryntäät koneelle.
  6. Laita kännykkä syrjään myös ruoka-aikoina. 
  7. Valitse viikosta yksi päivä, jolloin et tarkista yhtä tiettyä some-kanavaa lainkaan. Tai jos kantti kestää, jätä kaikki huomiotta tiettynä päivänä viikosta.
  8. Ruokavalioremontissa kehotetaan yleensä pitämään käden ulottuvilla vaikkapa pähkinöitä, tummaa suklaata tai muita terveellisempiä herkkuja heikon hetken varalle. Sama pätee nytkin.  Varaa sohvapöydälle houkutteleva kirja tai uusi lehti tylsän hetken ja repsahduksen varalta.
  9. Mieti, mistä sovelluksista saat eniten kicksejä ja keksi niille vastineita oikeasta elämästä. Jos visuaalinen inspiraatio on sinulle tärkeää, käy vaikkapa valokuvanäyttelyssä tai satsaa kuvaamiseen ’oikealla’ kameralla. Jos olet koukussa ruokablogeihin, päästä sisäinen kokkisi valloilleen. Kavereiden päivitysten seuraamisen sijaan sovi treffit kulmakahvilassa. Raapusta muistikirjaan ideoita, joita todennäköisesti pulpahtaa pinnalle ihan uudella tavalla. (Sitä paitsi käsin kirjoittaminen ei ole välillä ainoastaan mukavaa, vaan tutkimusten valossa siitä on myös hyötyä.)

Detox-smoothie kesään, kuva: Rebecca Watson

Lisää aiheesta voit lukea esimerkiksi täältä:

Shape: 8 Steps For Doing a Digital Detox without FOMO

Forbes: How To Do a Digital Detox

The Telegraph: Switch Off – It's Time for Your Digital Detox

Kaiku Helsinki: Detox-smoothie kesään


SuomiAreena – Nämä on nähtävä!

Kimmo Collander

Suomen hienoin yhteiskunnallisen keskustelun festari, SuomiAreena, valtaa ilon ja rakkauden Porin 14.-18.7. Kaikulaiset ovat tuttuun tapaan monessa tilaisuudessa mukana. Tarjontaa on valtavasti ja autamme tässä löytämään kiinnostavimmat tilaisuudet.

Asiantuntijamme Pete Saarnivaara, Kimmo Collander ja Jukka Koivisto suosittelevat seuraavia keskusteluja:

ma 14.7.

klo 11.00
Maineensa vangit – voiko loatusta julkisuuskuvasta selvitä hengissä?
Huomionarvoista: Mielenkiintoista aihetta latistaa se, että keskustelusta vaikuttaa puuttuvan loatusta julkisuuskuvasta selviytymisen ammattilaisten näkökulmat.

klo 18.30
Taistelu tuulimyllyjä vastaan ja niiden puolesta
Kaiun klassisessa kapakkaväittelyssä luvassa vastakkaisia näkemyksiä, värikkäitä kielikuvia ja muutama puujalkavitsi. Kimmo Collander juontaa ja toisistaan mittaa ottavat mm. perussuomalaisten työmies Matti Putkonen ja Tuulivoimayhdistyksen varapuheenjohtaja Miia Wallén. Huomionarvoista: Näet debatista pätkän Maikkarin Seitsemän uutisissa suorana lähetyksenä, jos et mahdu Kirjakauppaan. (Kannattaa tulla ajoissa, koska nimet ja statukset eivät auta jonon ohi: viime kerralla pääsy evättiin mm. Antti Herliniltä.)

ti 15.7.

Ulkopolitiikkaa. Iso naapurivaltio pani hyökkäysvaihteen päälle, mutta Suomea ei ikinä uhkaa mikään?

klo 12.15
Ukrainan kriisin vaikutukset Euroopan turvallisuuspolitiikkaan

klo 13.30
Kansalaiskeskustelu puolustuspolitiikasta

Huomionarvoista: Tietyn itäisen naapurimaan nimen saa näissä tilaisuuksissa mainita nimeltä.

klo 15.45
Kaivokset - luonto, raha vai molemmat?
Suojelemmeko itseltämme leivän suusta vai tuhoammeko tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuudet? Synteesiä etsimässä mm. Luonnonsuojeluliiton, Kainuun ELY-keskuksen ja Kaivannaisteollisuuden edustajat. Huomionarvoista: Korkeinta hallinto-oikeutta ei ole aiemmin näin avoimena nähty!

ke 16.7.

klo 12.15
Huh, mikä energiatulevaisuus - katso kuvat!
Vaka vanha vihreä Osmo Soininvaara kohtaa keskustan uuteen nousuun ohjastaneen Juha Sipilän. Metsäteollisuutta auringonlaskun alan pitävä Anssi Vanjoki tuo oman mausteensa keskusteluun. Lisäksi mukana Energiateollisuuden toimitusjohtaja Juha Naukkarinen ja VTT:n tutkimustiimin päällikkö Tiina Koljonen. Peter Nyman juontaa. Huomionarvoista: Ohhoh, nyt vilahtaa! Energiateollisuus lupaa todellakin näyttää kaiken, tai ainakin muutaman havainnekuvan.

klo 15.45
Finland between two seas – Baltic lessons for the Arctic Ocean
Arktinen alue on geopolitiikan kuuminta hottia, eikä Itämeri jää siitä kauaksi (tarkasti mitattuna 368 km). Kaiun kokoamassa tilaisuudessa on taas järeitä nimiä: Hannele Pokka, Tero Vauraste ja Felix Tschudi, Kirkkoniemen sataman omistaja. Kimmo Collander moderoi. Huomionarvoista: tilaisuuden numero ohjelmassa on 69.

to 17.7.

klo 14.00
Suomi-neito: Täyden kympin tyttö. Puhetta Suomen vahvuuksista
Mitä, jos lopetettaisiin vaikerrus ja mietittäisiin, mitä hyvää meillä on ja miten sen päälle voi rakentaa tulevaa menestystä? Huomionarvoista: positiivisuusloukkuun tunkeutuu mm. ammattiärsyttäjä Jouko Marttila, ja keskustelun jälkeen on luvassa positiivinen mielenosoitus.

klo 14.40
Jalkapallo-ottelu: Eduskunnan jalkapallokerho VS. Zoom
Kaarinan Poikien kasvatti Ville Niinistö ottaa mittaa ohjaaja Aku Louhimiehestä. Huomionarvoista: Molemmissa joukkueissa kentällä 10 muutakin pelaajaa.

pe 18.7.

klo 10.30
EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka ja Suomi - mitä vuoden 2020 jälkeen?
Panelisteilla (mm. Miapetra Kumpula-Natri, Matti Lievonen, Olli Rehn ja Mauri Pekkarinen), on valtavasti kokemusta ja osaamista. Nyt ollaan energia-asioissa vedenjakajalla. Voidaanko EU:ssa jatkaa energiapolitiikkaa, joka perustuu yhä enemmän erilaisiin verotukiin? Onko nyt tultu aikaan, jossa pelisäännöt alati muuttuvat? Nykyinen energia- ja ilmastopolitiikka ei ole ollut järin onnistunutta, koska fossiilisten polttoaineiden käyttö on lisääntynyt päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta. Huomionarvoista: Juontajana Kymmenen uutisten mainio Keijo ”Keke” Leppänen.

klo 12.15
EU-Venäjä-Suomi – yhteistyötä vai vastakkainasettelua?
Jatkoa tiistain ulkopolitiikka-superpäivälle.

klo 14.00
Ydinvoimainvestoinnista virtaa
Toteutuuko mittavin Suomessa vireillä oleva teollinen investointi vai nostetaanko syksyllä kädet pystyyn ja todetaan, ettei täällä enää mitään kannata valmistaa? Saako pohjoinen Suomi piristysruiskeen vai kahmitaanko kaikki hedelmät taas etelään? Ärsyttävätkö nämä provosoinnit sinua? Hyvä, tule kertomaan mielipiteesi Fennovoiman järjestämään keskusteluun. Huomionarvoista: sähköjäniksenä kipittää Jouko Marttila.

la 19.7.

klo 18.30
Kuoleeko kirja?
Poliittisen pyörityksen jälkeen on hyvä palata tärkeämpien asioiden pariin. Värikästä keskustelua lienee luvassa myös Turun kirjamessujen tilaisuudessa - ruumiin kylmenemistä seuraavat Jörn Donner ja Sofi Oksanen. Jenni Haukio juontaa. Huomionarvoista: Tilaisuus pidetään festivaalialueella, jätäthän tuttelit, tripit ja chardonnayt kotiin.

 


Hyvä meppi on lobbari

Kai Keski-Korhonen

Euroopan parlamentissa työnsä aloittaneiden 751 päättäjän on hallittava lobbauksen salat. Hyvä meppi on immuuni huonolle lobbaukselle ja ymmärtää tiedon laadun merkityksen.

EU vaikuttaa hahmottomalta möhkäleeltä kaukana Brysselissä. Sen sisään tuntuu pääsevän vain olemalla lobbarisalakerhon jäsen tai kuulumalla etuoikeutettuun meppi- tai virkamiesrälssiin.

Miten tähän suljetulta tuntuvaan järjestelmään voi kansalainen vaikuttaa, eli lobata?

EU ei ole hahmoton, eikä Euroopan väkilukuun suhteutettuna edes iso. Komissio työllistää 33 000 ihmistä ja parlamentti 6 000. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on 40 000 henkeä palkkalistoillaan.

EU:lla on selvärajaisiin toimielimiin jaettu hallintojärjestelmä: virkamiesvetoinen komissio valmistelee, demokraattisesti valittu parlamentti ja jäsenvaltioiden edustajien neuvosto päättävät.

Lainvalmistelussaan EU on avoimempi kuin Suomen hallinto. Komissio aloittaa isot lainsäädäntöhankkeet avoimella kyselykierroksella. Nämä konsultaatiot ovat yleensä avoimia jopa yksittäisille kansalaisille.

Kuka tahansa voi ryhtyä jo lainsäädännön valmisteluvaiheessa lobbaamaan omaa asiaansa. Vaikka yksittäisen kansalaisen mielipide jää prosessissa painoarvoltaan pienemmäksi kuin eurooppalaisen kansalais- tai teollisuusjärjestön kanta, täytyy se silti huomioida.

Komissiota pitää muistuttaa jatkuvasti prosessin edetessä oman asian tärkeydestä, jottei se pääsisi unohtumaan. Komissio laatii konsultaatioiden pohjalta lopullisen lakiesityksensä, joka päätyy parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi.

Aktiivisuus on välttämätöntä. Suomalaisesta järjestelmästä poiketen kanta täytyy itse viedä näytille. Yleensä ketään ei kutsuta kuultavaksi.

Euroopan parlamentti (EP) nähdään vaikuttamisen pääkohteena. EP:n rooli on näkyvämpi kuin komission. Juuri valitut 751 meppiä, joista suomalaisia on 13, päättävät lainsäädännöstä yleensä tasavertaisesti jäsenvaltioita edustavan neuvoston kanssa.

Neuvoston päätöksiin vaikuttaminen on vaikeaa, koska se vaatii Suomen lisäksi 27 muun jäsenvaltion lobbaamista. Niiden hallituksilla on omat ministeriönsä ja etujärjestönsä taustatiedon tuottajina. Mepit joutuvat turvautumaan ulkopuolisiin asiantuntijoihin.

Konsultti, edunvalvoja, virkamies, kansalaisjärjestö tai tutkimuslaitos; kaikki he ovat lobbareita ajaessaan jotakin asiaa EU:ssa. Ei voi vetää rajaa hyvän ja pahan lobbauksen välille vain sen perusteella, ketä lobbari edustaa. Yleensä kaikki tietoon perustuva lobbaus on hyödyllistä.

Erot syntyvät siitä, kuinka toimitaan ja minkälaista informaatiota annetaan. Jokaisen lobbarin on toimittava rehellisesti, avoimesti ja annettava omasta asiastaan asiallista tietoa päätöksenteon pohjaksi. Näin ei aina käy. Huonon tai epäeettisen lobbauksen ongelma ei ole kuitenkaan yhtä laaja kuin jotkut tahot antavat ymmärtää.

Kaikkia asianosaisia tulee demokraattisessa päätöksenteossa kuulla. Myös niitä, jotka edustavat päättäjän omaan mielipiteeseen nähden vastakkaista kantaa.

Minkälainen on hyvä meppi?

Henkilöstä ja poliittisesta kannasta riippumatta hyvä meppi kuuntelee, käyttää hyviä avustajia ja asiantuntijoita, esittää kysymyksiä ja erityisesti kyseenalaistaa annettua informaatiota.

Hyvä meppi tekee päätöksensä itsenäisesti kuultuaan laajasti eri osapuolia. Hän on immuuni huonolle lobbaukselle ja ymmärtää tiedon laadukkuuden merkityksen. Poliitikkona mepillä pitää olla vahva arvopohja, jolle hän rakentaa linjansa ja jota vastaan hän punnitsee saamansa faktat.

Euroopan parlamentti toimii poliittisten ryhmien kautta, joista millään ei ole yksin enemmistöä eikä pysyviä liittoutumia ole muodostettu. Ryhmien kesken joudutaan kaikissa tärkeissä päätöksissä rakentamaan kompromisseja.

Kompromissin syntymiseen vaaditaan mepeiltä, sekä heidän avustajiltaan paljon työtä; valiokuntakokouksia, työryhmäkokouksia, pienempiä neuvotteluja, kahdenvälisiä keskusteluja, tiedon hankkimista ja lobbareiden kuuntelemista. Jotta kompromissi syntyisi, täytyy meppien pystyä toimimaan rakentavasti, kuunnella ja ymmärtää muiden huolenaiheita. Oman asiansa yksisilmäinen tunkeminen ei riitä.

Ajaessaan omaa kantaansa meppi toimii samalla lobbarina. Hän käyttää lobbauksen keinoja yrittäessään löytää tapoja, joilla sovitetaan yhteen 28 jäsenmaan ja eri puolueita edustavien kollegojen huolenaiheet. He joutuvat etsimään muillekin sopivia muotoiluja, jotta enemmistölle sopiva muotoilu löytyy.


Kirjoittaja on Kaiun EU-lobbari, joka on toiminut Brysselissä Suomen jäsenyyden alkuajoista asti.

 

Kuva: blueandgreendocs (Creative Commons)
 

 


Lobbaa itsesi Kaiun uutiskirjeen tilaajaksi jättämällä sähköpostiosoitteesi tähän EU-reguloituun boksiin: