Scrumilla ketterämmin viestinnän projekteissa?

Katariina Ahonen

Välillä kannattaa kurottaa muille aloille ja selvittää mitä sieltä voisi oppia. Tällä kertaa katse kääntyy – ohhoh! – ohjelmistokehitykseen.

Koska projektinhallinnalliset jutut saavat sukat pyörimään jaloissani, innostuin selvittämään, mitä uusia ajatuksia nykyisin kovasti vallalla oleva ketterä ohjelmistokehitys ja erityisesti Scrum voisivat antaa viestinnälle.  Scrumin perusideana on jakaa ohjelmistokehitys pienempiin paloihin, sprintteihin, sen sijaan, että tehtäisiin koko homma kerralla valmiiksi esimerkiksi vuoden projektissa. Scrumista tuntuisi irtoavan yksi jos toinenkin oppi viestinnän puolelle – tässä parhaita:

1. Olivatko nämä varmasti ne oikeat käytännöt?
Retroissa (retrospective meeting) mietitään, mikä edellisessä sprintissä sujui ja mitä pitäisi tehdä jatkossa toisin. Niin itsestään selvää ja silti se jää niin usein tekemättä.

2. Palavereita useammin ja jaarittelut pois!
Pelkkä ajatus siitä, että palavereita pitäisi olla vielä lisää, voi aiheuttaa kauhua. Daily scrum on päivittäinen pikapalaveri jossa katsotaan mitä kukin teki eilen, mitä tekee tänään ja mitä esteitä on tämän päivän töille. Viestinnässä vastaavan toteuttaminen vaatisi aika laajan ja intensiivisen projektin, mutta voisi kyllä toimia. Opittavaa olisi ainakin sellaisissa projekteissa, joissa palaverit venyvät lörpöttelyssä, sinne kuulumattomien asioiden puimisessa ja myöhästymisten takia. Enhän minä koskaan…

3. Kuka varmistaa, että projekti toimii kuten pitäisi?
Hienon tittelin lisäksi Scrum Masterilla on ihan oikeita hommiakin. Hän poistaa työtä haittaavia esteitä ja varmistaa, että kaikki ryhmään kuuluvat ymmärtävät ja myös käyttävät Scrumia. Yhtä lailla viestinnän projekteissa jonkun pitäisi välillä katsoa, työskentelevätkö kaikki projektissa sovitulla tavalla ja onko ylipäätään selvää, mitkä käytännöt ovat missäkin projektissa käytössä.

4. Kuka tekee päätökset?
Oletko joskus ollut mukana viestinnän projektissa, jossa on joko monta päätöksentekijää tai kenelläkään ei tunnu olevan sitä kuuluisaa viimeistä sanaa? Jep! Product Owner vastaa kehitysjonosta eli käytännössä siitä, mitä kehitetään. Hän voi, ja varmaan kannattaakin, kuunnella ennen päätöksiään muita tahoja, mutta viimeisen päätöksen hän tekee aina itse. Hän vastaa paitsi tuottavuudesta, myös siitä, että tiimi kehittää sprinteissä lopullisen päämäärän kannalta tärkeitä asioita.

5. Mitä me nyt oikeastaan teemme?
Tämän haluaisin käyttööni heti! Product Backlog on nimittäin lista kaikesta, mitä lopullisessa tuotteessa voidaan tarvita. Listaa täydennetään koko ajan. Viestinnän projektissa tämä voisi olla lista kaikista mahdollisista ideoiduista toimenpiteistä, joita vaikkapa jonkin asian julkistuksen eteen voisi tehdä. Sitten Product Owner valitsisi niistä aina keskeisimmät, joita seuraavina viikkoina toteutetaan. Tadaa!

Minä ainakin olisin valmis kokeilemaan viestintäprojektin vetämistä Scrumin opein - uskaltaisitko sinä tarttua haasteeseen?

 


Kuva: Enrique Fernández (Creative Commons)


Verot valtion maksettaviksi

Pete Saarnivaara

Luulin pitkään, että yritysten tehtävä on tuottaa verotuloja.

Yläasteiässä olisin ehkä saattanut yksinkertaistaa yhteiskunnan ja yritysten suhteen jotenkin näin: Yhteiskunnan pitäisi taata yrityksille järkevät ja kohtuulliset toimintaedellytykset. Tämä pitää sisällään myös joitakin rajoituksia esimerkiksi työntekijän tai ympäristön hyvinvoinnin takaamiseksi. Vastineeksi yritysten pitää käyttäytyä siivosti, luoda uutta pääomaa ja työpaikkoja sekä tuottaa verotuloja, joilla julkiset menot maksetaan.

Myöhemmin huomasin, että Suomessa jaetaan ainakin investointitukia, PK-yritysten kehittämistukia, pienyritystukia, kansainvälistymistukia, energiatukia, kuljetustukia, toimintaympäristötukia, työllistämistukia ja EU:n rahoitusta sekä erilaisia toimialakohtaisesti räätälöityjä tukia.

Suorien tukien lisäksi julkinen sektori omistaa yhtiöitä, jotka käyttävät julkisia resursseja kilpaillakseen yksityisten yritysten kanssa. Ne yritykset, jotka yrittävät kerryttää verovaroja niiden käyttämisen sijaan, kärsivät tappion hintakilpailussa. Erilaiset verovähennykset ja alennetut verokannat ovat nekin tulonsiirtoa täyttä veroa maksavilta toimialoilta vähennyksiin tai alennuksiin oikeutetuille toimialoille.

Yritysten tehtävä onkin käyttää verorahoja

Huomasin, että kovin yleinen on näkemys, jonka mukaan yritysten tehtävä onkin käyttää verovaroja. Tuleva valtiovarainministerikin on uhonnut reivaavansa politiikkaa pari piirua telakkateollisuuden suuntaan.

Elinkeinoelämän järjestöt ja puhemiehet periaatteessa vastustavat kilpailua vääristäviä tukia. Kun on kyse oman jäsenkunnan nauttimista etuuksista, poliittinen realismi nostaa kovin usein rumaa päätään. Markkinaliberalismin markkinointimies Matti Apunenkin älähtää, kun oman toimialan verovapaus vaihtuu alennettuun verokantaan.

Nyt tarvittaisiin toimialajärjestöjä ja poliitikkoja, jotka olisivat valmiita sanomaan, ettei meidän toimialallemme (tai minua tukeneiden yritysten toimialoille) mitään tukia tarvita. Ei ainakaan sellaisia, joiden tavoitteena on säilyttää kilpailukykynsä menettänyttä toimintaa. Jos jotain tukia nyt kumminkin tuputetaan, mieluiten sitten sellaisia, joiden avulla saadaan aikaiseksi uusia innovaatioita ja uutta bisnestä, joita ei ilman tukea syntyisi.

Muuten yläkouluikäinen kloppi voi muutaman vuosikymmenen päästä tiivistää yhteiskunnan ja yritysten suhteen jokseenkin näin: Yhteiskunta käyttää verovarat maksaakseen yrityksille siitä, että ne palkkaavat työntekijöitä. Varat tulevat työntekijöiden maksamista veroista. Koska tuloveroprosenttia ei voi hilata ihan sataan asti, loppuosa rahoitetaan lainalla.

 


Pysy ketterästi kärryillä viestintämaailman menossa – tilaa Kaiun uutiskirje tästä:

 

 

 


Kuva: Images Money (Creative Commons)


Vähiä meppejä ei saa haaskata merkityksettömiin valiokuntiin

Kimmo Collander

EU:n lainsäädäntötyössä esityksen antajalla, komissiolla, ei ole Euroopan parlamentissa taattua enemmistöä takanaan. Parlamentin valiokuntatyö eroaa tämän takia merkittävästi kotoisesta eduskuntatyöstämme. Kun komission esitys on annettu valiokuntaan, yhdestä puolueryhmästä valitaan mietinnön esittelijä.

Asian käsittely parlamentissa henkilöityy vahvasti tähän esittelijään. Hän valmistelee esityksen parlamentin kannaksi ja hänen johdollaan käydään neuvottelut poliittisten ryhmien sekä komission ja ministerineuvoston kanssa. Muiden ryhmien vastuuhenkilöt, niin kutsutut varjoesittelijät, koordinoivat kannanmuodostuksen niin valiokunnissa kuin täysistunnoissakin. Valiokuntakäsittelyn aikana ryhmän valitsema linja kantaa yleensä läpi koko asian käsittelyn parlamentissa.

Europarlamentissa ei "Suomen-linjaa"

Jokainen Euroopan parlamentin jäsen toimii vaalipiirinsä valitsemana edustajana ja eurooppalaisen puolueryhmän jäsenenä. Ei ole olemassa ”Suomi-ryhmää”, eivätkä suomalaiset mepit äänestä merkittävissä asioissa likimainkaan samoin. Näin kuuluukin olla moniarvoisessa demokratiassa.

”Suomen linjasta” on yhtä hedelmätöntä puhua kuin parlamentin ”Suomi-ryhmästä”. Luontevinta on kysyä, kuinka maksimoimme suomalaisten jäsenten vaikutusmahdollisuudet niin, että he tuovat äänestäjilleen suurimman mahdollisen hyödyn vaalikaudellaan.

Parlamentin 751:sta mepistä suomalaisia valitaan 13. Tällä 1,7 prosentin osuudella ei päästä massalla jyräämään. On tehtävä jotain muuta, kuten keskitettävä voimat tärkeimmille sektoreille ja nostettava niillä Suomen suhteellista painoarvoa. Suomalaisten meppien on hankkiuduttava sellaisiin valiokuntiin, joissa he saavat vaikutusvaltaa EU:n tärkeimpiin politiikkalohkoihin. Hyvän valiokuntatyön kautta meppimme pystyvät moninkertaistamaan vaikutusvaltansa.

Keskustelupiireihin vai vaikuttaviin valiokuntiin?

Vuoden 2009 vaalien jälkeen näin ei käynyt. Suhteellisesti eniten suomalaisia ei suinkaan mennyt tärkeisiin ympäristö- tai sisämarkkinavaliokuntiin. Numeroiden valossa suomalaisille tärkeimmäksi nousi kulttuurivaliokunta kolmella jäsenellään. Valiokuntaan olisi riittänyt yksi meppi saavuttamaan tuon suomalaisten 1,7 prosentin suhteellisen osuuden. Kulttuuriasioita väheksymättä kyseinen valiokunta tuskin edustaa suomalaisten äänestäjien käsitystä päätöksenteon kovasta ytimestä.

Tilanteen teki huolestuttavaksi se, että tärkeisiin kansalaisvapauksien ja oikeudellisten asioiden valiokuntiin ei tullut yhtään suomalaista jäsentä. Budjetilla mitattuna maatalousvaliokunta on parlamentin tärkeimpiä. Tähän valiokuntaan saatiin vain yksi suomalainen varajäsen. Ulkoasiainvaliokunta on taas esimerkki valiokunnasta, jolla ei ole lainsäädäntövaltaa mutta joka silti houkutti suomalaisia: kolme suomalaista meppiä hakeutui tähän keskustelupiiriin.

Vuoden 2009 virhe vältettävä

Valiokuntajäsenyydet päätetään monivaiheisessa menettelyssä. Yksinkertaistetusti paikat jaetaan ensin suhteellisesti puolueryhmien välillä ja sen jälkeen ryhmien sisällä kansallisten puolueiden kesken. Kaikille jäsenille taataan yksi varsinainen ja yksi varajäsenyys. Vähiten halutut valiokunnat (tarkastus-, tasa-arvo- ja vetoomusvaliokunnat) on jätetty tämän kiintiön ulkopuolelle.

Seuraavassa Euroopan parlamentissa vuoden 2009 virhe ei saa toistua. Osaavia suomalaisia meppejä on saatava parlamentin tärkeimpiin valiokuntiin. Tämä luo perustan onnistuneelle vaikuttamiselle parlamentin päätöksenteossa suomalaisille olennaisiin asioihin. Ehdokkaiden on kerrottava kampanjan aikana avoimesti, mihin valiokuntiin he ovat pyrkimässä, ja heidän on kamppailtava tiukasti tavoitteidensa puolesta uuden parlamentin ensimmäisinä istuntoviikkoina.

Äänestäjien vastuu

Valituksi tulleilla suomalaisilla voi olla samanlaisia kiinnostuksen kohteita valiokuntien suhteen. Aina nämä toivevaliokunnat eivät kuitenkaan sovi äänestäjien tavoitteisiin, kuten viiden vuoden takainen tilanne osoittaa. Mepit tarvitsevatkin tukea ja ohjausta siihen, että äänestäjien tahto tulee huomioiduksi. Äänestäjien ja etujärjestöjen on kerrottava ehdokkaille aktiivisesti, mihin valiokuntaan he toivoisivat mepin pyrkivän.

Suomalaisten puoluejohtajien olisi hyvä sopia yhdessä ne avainvaliokunnat, joihin on saatava kattava suomalaisedustus. Puoluejohtajat pystyvät myös arvovallallaan ja suorilla yhteydenotoillaan Euroopan parlamentin ryhmien johtoon vaikuttamaan valiokuntapaikkojen jakoon kesän kriittisinä hetkinä.

 

Artikkeli julkaistiin editoituna Helsingin Sanomien ”Vieraskynä”-palstalla 3.5.2014. HS jatkoi aiheesta myös tiistain 6.5. pääkirjoitussivulla.


 

Kuva: Eva Van Wassenhove (Creative Commons)


Kirjallisen viestinnän kauhukammio, osa I: Möröt päivänvaloon

Salla Syrman

Tervetuloa vapun kunniaksi Kirjallisen Viestinnän Kauhukammioon, jossa kapulakieli riehuu valtoimenaan ja rumat sanahirviöt näyttävät mustuneita hampaitaan. Joillain niistä on päällään naamarit, jotka muistuttavat erehdyttävästi poliitikkojen puheita.

Paras keino tappaa mörkö on raahata se kammiostaan päivänvaloon, arkiseen ympäristöön, jossa se ei kuulu joukkoon. Kokeillaanpa!

Mörkö 1: Tahtotila
”Nyt oikeasti, Petteri! Jos sun tahtotila on saada huomenna foliopallo, niin puet kyllä heti kurahousut päälle!”

Mörkö 2: Mahdollistaa
”Kalenteroidaanko huomiselle piknik ysiltä? Maltillinen juhliminen vappuaattona mahdollistaa aikaisen heräämisen.”

Mörkö 3: Strategian jalkauttaminen
”Meidän perheen vapunviettostrategian jalkauttaminen on ihan mahdotonta, kun kaikki vaan räplää älypuhelimiaan eikä kukaan kuuntele.”

Mörkö 4: Painopistealue
”Tänä vuonna otetaankin vappu rennosti! Meidän juhlinnan painopistealueet ovat kotivalmisteinen sima sekä naapuruston kumppanuussuhteiden lopputuloksena syntyneet innovatiiviset tippaleivät.”

Mörkö 5: Suuressa mittakaavassa
”Maija-kulta, tänään susta tuntuu ikävältä, ettei me päästetä sua bileisiin. Mutta suuressa mittakaavassa jatkuvalla juhlimisella alaikäisenä on epäsuotuisa seuraus sun kehitykselle.”

Mörkö 6: Omata
”Käytsä usein täällä? Oli ihan pakko tulla tekemään aloite vuoropuheluun, koska sä omaat koko baarin kauneimmat sääret.”

Mörkö 7: Joustava ja kustannustehokas ratkaisu
”Mitä jos otettaisiinkin tänä vuonna kuoharin asemasta hanaviiniä? Se olisi joustava ja kustannustehokas ratkaisu nopeaan pääsemiseen juhlatunnelmaan.”

Mörkö 8: Kulminoitua
”Taas se nähtiin! Koko huolella suunniteltu ilta kulminoituu siihen, kun äijä sammuu eteisen matolle!"

Mörkö 9: Turhat lauseenvastikkeet – esim. viitaten, liittyen
”Illan suunnitelmiin viitaten – ja erityisesti Mantan lakitukseen liittyen – on suositeltavaa, että lähdemme oikea-aikaisesti liikkeelle estääksemme H-junasta myöhästymisen."

Mörkö 10: Suorittaa toimenpide
”Ei olisi pitänyt kutsua Kimmoa! Katso mitä se teki! Taas joudun suorittamaan sanitettitilojen puhdistustoimenpiteen.”

Mörkö 11: Toimesta, tiimoilta, taholta, suhteen, puitteista, osalta, johtuen
”Vappujuhlinnan puitteissa, serpenttiinin osalta, pyydän sinua pyrkimään roskaamattomuuteen.”

Paras koskaan kuulemani selkeän kirjoittamisen ohje on yksinkertainen: Älä yritä kuulostaa hienolta tai fiksummalta kuin olet. Kirjoita asian ensimmäinen versio, niin kuin kertoisit sen kaverille. Muokkaa ja tiivistä. Poista mahdolliset totat, niinkut, tietsät ja eikut.

Kolmiosainen Kirjallisen Viestinnän Kauhukammio jatkuu muutaman viikon kuluttua osalla Laiskat adjektiivit.

P.S. Jos möröt ovat vakiovieraita yrityksesi kirjallisessa viestinnässä, häädä ne valmentautumalla!

Kuva: Riku Syrman


Kirjallisen Viestinnän Kauhukammion muut osat:


Kaiun uutiskirjeen suhteen pyrimme toteuttamaan kapulakielisyysvapaata kirjoitustekemistä – tilaa tästä ja totea onnistummeko:


Rakastamme Kevätpörriäistä

Petteri Puustinen

Toissapäivänä olin tähänastisen mediaurani ehdottomalla huipulla, kun sain tavata Kevätpörriäisen päätoimittajan. Olen aivan vakavasti sitä mieltä, että Kevätpörriäinen on maamme hienoin mediajulkaisu ja sen ilmestyminen on jokaisen kevään kohokohta.

Kevätpörriäinen on aisteja ja mieltä kiihdyttävä kokemus jo ennen lehden lukemista. Aivan alkuun pitää ensiksi jännittää sitä, mistä Kevätpörriäisen ylipäätään saa käsiinsä. Nuoret ja reippaat lehdenmyyjät ovat yleensä liikkeellä koulun jälkeen iltapäivisin, kun itse homehdun toimistolla konseptoimassa progressiivisen sidosryhmäviestinnän monikanavalähestymistä. Tänä vuonna päätin minimoida riskit tilaamalla Kaiulle satsin Pörriäisiä suoraan päätoimittajalta ja säästin itseltäni samalla muutaman unettoman yön.

Toisin kuin useimmat maallikot luulevat, Kevätpörriäisen paras osuus ei missään nimessä ole vitsipalsta. Koululaislapset ovat huumorin suhteen sen verran konservatiivisia, ettei heiltä pursua kovin omaperäisiä kaskuja, vaan he lähinnä toistavat vuosikausia alakoulujen kirjahyllyissä pölyyntyneiden vitsikirjojen "Mikä on vihreä ja kyykkii puussa? – Merisairas Tarzan!" -tyyppisiä kankeuksia. (Lähihistorian harvoja poikkeuksia ja vitsipalstan valopilkkuja on ollut 4A-luokkalaisen Ismael Hilowien goottilais-absurdistinen ajatelma keväältä 2008: "Mitä dracula-auto sanoi, kun näki paljon autoja? – Bensaa bensaa!". Lähetin tästä hyvästä Ismaelille kiitospostikortin. Toivottavasti se löysi perille!)

Ei, vitsien sijaan Kevätpörriäisessä parasta ovat annetuista otsikoista kirjoitetut tarinat. Juuri niissä lasten radikaali ajattelutapa ja rajaton mielikuvitus pääsevät kauneimmin esille. Nuorten kirjoittajien käyttämät narratiiviset keinot ovat välillä suorastaan nerokkaita. Ihailen etenkin sitä, miten he osaavat mennä nopeasti suoraan asian ytimeen – tai halutessaan jättää ytimen kokonaan huomiotta ja vääntää otsikon antaman suuntaviivan täysin kiemuralle.

Menkäämme mekin siis ytimeen. Tässä muutamia parhaita paloja Kevätpörriäisen 65-vuotisjuhlanumerosta, joka ilmestyi tällä viikolla. Muistakaa, että lehti pursuaa näiden lisäksi roppakaupalla muitakin herkkupaloja, joten tukekaa koululaisten hyvinvointia ja vaihtakaa 5 euroa omaan Pörriäiseenne kaupustelijan kohdatessanne!

Minun opettajani

Minun opettajani on maailman paras. Hän osaa opettaa opettaa paremmin kuin kukaan muu. Hän kyllä välillä huutaa meille ja puhaltaa ärsyttävästi pilliin. 
– Aimo 2 A

Opettajani on kuin ampiainen, ensin pörrää ympärilläni ja vaikka juoksen karkuun läksyjä, hän saa minut aina kiinni ja pistää pistareilla.
– Aune Hyvönen 5 D

Minun opettajani on hyvä tai ainakin äidin mielestä.
– Eemil Mäki 1 B

Luokan kanssa retkellä

Me olimme metsäretkellä. Me etsimme sieniä eikä löytynyt yhtään. Siellä oli kivaa.
– Emma Jääskeläinen 1 C

Isäni / äitini ohjeet minulle

Opiskele ala-aste, hae ylä-asteelle, käy lukio, opiskele läketieteen alalle, mene naimisiin, muuta rivitaloon, mene töihin sairaalaan tai apteekkiin, maksa asuntolaina pois, ja nauti elämästä.
– Joel

Äitini ohjeet minulle
Sääntö numero Yksi. En saa käydä tyttöjen vessassa kotona, vaikka käyn. Sääntö numero Kaksi. En saa pitää ovea auki, kun menen nukkumaan, vaikka pidän sitä salaa auki, hysh. Sääntö numero Kolme. Saan pelata JEE!, joskus.
– Joona Hurskainen 3 C

Toiveammattini

Toiveammatitni on pelitestaaja koska siinä ammatissa saa koko ajan pelata. Mutta pitää myös arvioida pelejä, Esim. lautapelejä, play Station pelejä, XBOX360 pelejä ja korttipelejä. Arvio on 1–5 tähteä. Pelitestaajaksi pääsee käymällä ammattikorkea koulun.
– Kristin Lipponen 2 D

Minusta tulee joulupukki.
– Noel Escartin 1 B

Näin tienaan viikko- / kuukausirahani

Tälleen kerään viikko- ja kuukausi rahat: etsin maasta rahat.
Ville Jansson 1 B

Miten tienaat viikko-/kuukausirahani? No tässä tulee. Jos vanhempasi ovat sinulle antelijaita, voit ansaita viikko tai kuukausirahasi: tyhjentämällä tiskikoneen, tai täyttämällä sen, viemällä roskat, imuroimalla talon (oman huoneesi), olemalla hyvä koulussa. No jos käyttäydyt hyvin, niin ehkä et saa siitä mitään, mutta vanhempasi ovat iloisia siitä. Palataan aiheeseen. Autat vanhempia pihatöissä. JA EHDOTTOMASTI TÄRKEIN: anna vapaaikaa vanhemmillesi!
– Lukas Ollinkari 3 C

Kotiaresti

Taas tuli pelattua liikaa ps4:ta. Sain sen juuri. Siitä seurasi kotiarestia. Sitten otin valeasun ja menin ulos ja soitin ovikelloa. Äiti tuli avaamaan. Esittäydyin pelin testaajana ja se toimi.
Tuukka Seppälä ja Roope Huuskonen 3 A

Sain kotiarestia kun tein väärin. Niin sain pelikiellon. Kun en totellu.
– Valtteri Lipponen 3 B

Oli synkkä ja myrskyinen yö

Oli synkkä ja pimeä yö ja vene oli aalloissa ja salama iski. Vene upposi pohjaan ja pohjassa oli kuollut kala. Kala oli vain nukkumassa ja sitten kala auttoi ne ylös.
– Evert Lahtinen 1. lk

Oli synkkä ja myrskyinen yö.
Ja merkillinen työ.
Jaffan juonti pakko
oli kuin syövyttävä happo.
– Vilho Ruokolainen 4 D

Karkasin sirkukseen

Olipa kerran poika jonka nimi oli Pete. Pete karkasi kotoa. Hän aikoi mennä sirkukseen. Eräänä päivänä leijona söi Peten. Sirkuksen johtaja oli niin vihainen, että pakotti leijona sylkäisemään Peten ulos. Ensi-illan näytös oli menestys.
– Nico Uotila 2 C


Pörrää itsesi Kaiun uutiskirjeen tilaajaksi:


Dali oli munafani – ja muita yllättäviä pääsiäisfaktoja

Maria-Elena Cowell

Tiesitkö tämän pääsiäisestä? Tiputellaanpa trivianmurusia:

1) Pääsiäistä edeltää hiljainen viikko (o.s. piinaviikko), eikä nimi johdu siitä, että kaikki työkaverit ovat Levillä.

2) Sana pääsiäinen on Agricolan keksimä ja johdettu pääsemisestä – paastosta siis. 40 päivän mittainen paasto kun päättyy pääsiäiseen. Maallistuneilla tämän tradition korvaa detox-viikko ja televisiossa Suomen suurin pudottaja.

3) Ruotsinkielinen sana påsk pohjautuu pääsiäisen hepreankieliseen nimeen Pesah. Myös tutun pääsiäisherkun, pashan, nimi juontuu tästä ja merkitsee venäjäksi pääsiäistä. Sen sijaan kreikankielinen paskha viittaa vain itse juhlaan, eikä sillä ole mitään yhteyttä mämmiin.

4) Kukaan ei osaa lyhyesti selittää pääsiäisen ajankohdan määräytymistä, sillä siihen liittyvät ainakin kirkolliskokous vuodelta 325, täysikuu ja parin keisarin almanakalliset ambitiot. Jos tämä kiehtoo triviahenkisiä, kääntykää Kustaa Vilkunan viisauden puoleen. Myös lyhyt oppimäärä aiheesta on tarjolla verkossa.

5) Pääsiäismunat kuvaavat uutta elämää: "omne vivum ex ove", kaikki elävä tulee munasta. Sotkan munista syntyi Kalevalan maailma; Salvador Dalikin käytti munateemaa useissa teoksissaan.. Kirkollisessa symboliikassa muna vertautuu elämän voittoon kuolemasta ylösnousseen Jeesuksen kautta. Ortodokseille kyseessä on vuoden suurin juhla, ja pääsiäisyönä ortodoksikirkon ympäri tehdään ristisaatto – johon myös muut kuin ortodoksit saavat osallistua.

 


Kuva: Ian Burt, Creative Commons. Kuvassa Salvador Dalin maalaus Geopoliticus Child Watching The Birth of The New Man (1943).


Karismalle on nyt kysyntää

Jukka Koivisto

Pääministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja vaihtuu ensi kesänä. Sdp:n puheenjohtajan paikasta ja siten myös valtiovarainministerin pestistä käydään tiukkaa taistoa. Liuta ministereitä pyrkii europarlamenttiin. Ei mikään ihme, että valtakunta on sakeana henkilöspekulaatioita. Eräässä pienessä ryhmässä pohdittiin kandidaattien kyvykkyyksiä. Yhdellä keskusteluun osallistujista oli lähes jokaisen henkilön kohdalla kommentti valmiina: ”Hyvä asiaosaaja, mutta noihin tehtäviin ei riittävästi karismaa!”.

Muistui mieleen MIT:n professori Rudiger Dornbuschin piruilu ekonomisteista: ”Hän on henkilö, joka on hyvä numeroissa, mutta jolla ei ole riittävästi karismaa päästäkseen tilintarkastajaksi!”.

Mitä karisma on?

Käsite karisma yleisesti ymmärretään yksilön voimakkaana kykynä viehättää ihmisiä tai vaikuttaa heihin. Aiheesta väitellyt Tuomo Takala toteaa, että karisma viittaa tiettyjen ihmisten harvinaiseen luonteenpiirteeseen, joka on yhdistelmä erityisen suurta viehättävyyttä sekä ”magneettista” persoonaa tai ulkonäköä. Karisma viittaa erityisesti ihmisiin, jotka vetävät helposti huomiota ja ihailua puoleensa. Karisma voi olla myös negatiivista, jolloin henkilö herättää suuressa joukossa ihmisiä lähinnä vihan tunteita.

Jokainen muistaa hetkiä, jolloin kohdatessaan uuden ihmisen tämä uusi tuttavuus ottaa koko tilan haltuunsa vailla minkäänlaista itsensä korostamista tai pöyhkeilyä. Kuten Takala toteaa, karisma, valta ja johtajuus nivoutuvat monella tavalla toisiinsa. Karismaattinen johtaja toimii keulakuvana, johon organisaation jäsen voi samaistua. Sitoutuminen ja luottamus syntyvät tunnepohjalta.

Korkea virallinen asema luo aina karismaa. Valtionpäämiehet, merkittävissä asemissa olevat poliitikot tai näkyvät yritysjohtajat saavat jo asemansa perusteella tietyn sädekehän ympärille. Kun yhteiskunnallinen asema lähtee, useimmiten karisma seuraa mukana.

Ansaittua vai keinotekoista karismaa?

Keinotekoinen karisma on pitkälti median luomaa. Tällaista karismaa voi rakentaa esiintymällä vaikkapa tv –show:n vetäjänä räikeästi ja provokatiivisesti, pukeutumalla kalliisti tai erikoisesti ja ylipäätään tavalla, joka saa julkisuuden kiinnostumaan. Tärkeämpää on näyttäytyminen kuin käyttäytyminen. Esimerkkejä jokainen havaitsee arkipäivässään lukuisia.

Ansaittu karisma on kaikkein arvokkainta ja todellisinta. Karisma on rakentunut vuosien varrella elämäntyön kautta. Sitä et voi saada hamuamalla paljon rahaa tai valtaa. Ansaittu karisma perustuu vahvaan energiaan ja voimakkaaseen tahtoon. Sosiologi Max Weber totesi, että karisma on tunteen asia, jota ei voi järjellä selittää.

Sekin päivä tullaan näkemään, että joku mainio ja omasta mielestään erinomainen tuotekehittelijä keksii karismavalmennukset tai karismabarometrin ja alkaa markkinoida niitä yrityksille ja muille organisaatioille. Karismaattiseksi ei voi vain ryhtyä – yrittäjiä kylläkin havaitsee tavan takaa.

Johtajille karismaa alkaa kertyä siitä, että elää itse kuin opettaa. Kuuntelee ja arvostaa muita. Tekee päätöksiä ja kantaa vastuuta. Joukot seuraavat mukana ja paketti on valmis.

 


Kuva: Boston Public Library, Creative Commons


Bees and honey, KATSO KUVAT!!!!

Maija Kestilä

Parinkymmenen vuoden päästä jälkipolviemme edustajien on varmasti vaikea hahmottaa, että joskus lehtikuvien takia on lähetelty filmirullia ympäri maailmaa lentokoneissa, juostu kentältä suoraan pimiöön, ja sieltä parhaat otokset kainalossa kovalla kiireellä toimituksiin. Nykyään digikuvat voi ladata verkkouutisten kylkeen sekunneissa kuvan ottamisesta. Visuaalinen maailmamme on muuttunut kuvien kiitotieksi tai oikeastaan miljooniksi tähdenlennoiksi, joissa kuka tahansa meistä voi olla sisällöntuottajana.

Yksi maailman suurimmista digimediatoimistoista, Getty Images, avasi juuri toimiston Suomeen ja raotti hiljattain kuva-arkkuaan bloggareille. Sosiaalisessa mediassa voi nyt julkaista toimiston kuvia ei-kaupalliseen käyttöön maksutta. Getty Images käyttää kuviensa hankinnassa joukkoistamisen voimaa ja verkon eri kanavia. Getty Imagesin Pohjoismaiden johtaja Tom Tramborg kertoi meille Helsingin toimiston avajaisissa tarinan, joka havainnollistaa hyvin nykyajan kuvamaailman menoa.

Getty Imagesilta pyydettiin jokin aika sitten kuvaa urbaaneista mehiläistarhoista. Kuvaa pyytänyt toimittaja oli kuullut, että monissa suurkaupungeissa asukkaat kasvattavat kerrostalonsa katolla pienten puutarhojen lisäksi mehiläisiä, joilta saavat hunajaa. Toimittaja oli tekemässä urbaanista mehiläisenkasvatuksesta juttua, mutta ei löytänyt mistään kuvamateriaalia. Ennen vanhaan Getty olisi etsinyt sopivan kuvaajan ja lähettänyt tämän etsimään ja kuvaamaan mehiläistarhoja. Palkkio olisi ollut suuri ja urakka aikaa vievä. Tänä päivänä täytyy vain lähettää toimeksianto Gettyn verkostoon, ja jo muutamassa päivässä mehiläistarhakuvia tuli yli tuhat, ja joukosta löytyi runsaasti julkaisukelpoista materiaalia.

Filmirullasta tulee todennäköisesti pian samanlainen vintage-retro-villitys kuin vinyylilevyistä. 2010-luvulla syntyneet hurmioituvat filmirullista, ja Kallion kaduille alkaa nousta hipsterivalokuvaliikkeitä. Itsekin mietin jo nostalgian vallassa, kuinka paljon aina jännitin filmirullan kehittämistä. Mitä kuvia olikaan tullut otettua ja kenen kanssa, ja onnistuihan se yksi hulvaton otos varmasti. Sen jännityksen toivottaisin mieluusti tervetulleeksi takaisin.


Bonus: Kuvia Gettyn Suomen-avajaisista torstailta 10.4. 2014.:

 

Kuva: Joska Pyykkö 2014

Kuva: Joska Pyykkö 2014


Kaiku testaa: Kuukausi ilman Facebookia

Petteri Puustinen

Muistatko päivän, jolloin käytit viimeisen kerran Myspacea? Entä Altavistaa? Tai Sonera Plazaa? Entä uskotko, että muistat päivän, jolloin lopetat Facebookin käytön?

Facebook on tällä hetkellä ulottanut lonkeronsa käytännössä kaikkialle: Facebook-sivusta on tullut sekä yksityisille kansalaisille että yrityksille yhtä olennainen osa arkea kuin postiosoitteesta tai puhelinnumerosta. Silti Facebook ei tule hallitsemaan ikuisesti: jo nyt poristaan siitä, miten nuorimmat käyttäjät virtaavat muihin palveluihin.

Koska haluan olla Nuori Edelläkävijä ainakin omissa päiväunissani, päätin itsekin lopettaa Facebookin käytön – testimielessä yhdeksi kuukaudeksi. Tässä suurimmat plussat ja miinukset testijaksolta:

+ Autuas tietämättömyys

Facebook-käytön hurmosvaiheessa jokunen vuosi sitten ”kaikki” olivat ”koko ajan” Facebookissa. Jokaisella käyntikerralla näki kiinnostavia tarinoita kavereiden arkipäivästä ja pääsi osalliseksi heidän siihen asti piilossa pysyneistä ajatuksistaan. Jossain vaiheessa Facebookista kuitenkin tuli useimmille imagonrakennustyökalu ja julkaisukynnys nousi korkeaksi. Ei enää satunnaisia ajatuksia päivän varrelta, vaan tarkasti aseteltuja tunnelmakuvia brunsseista ja vauvoista, business-henkisiä linkkejä oman firman töistä tai iltapäivälehtien sivuilta jaettuja ”uutisia”.

Lakattuani käyttämästä Facebookia elämässäni oli vähemmän puolituttuja koiria, tuntemattomia vauvoja, mitäänsanomattomien firmojen mukakiinnostavia urotekoja, tyhjänpäiväisiä julkkisjuoruja ja kuvia ruoasta. Elämänlaatuni ei suinkaan heikentynyt, vaan tietämättömyys tuntui autuaalta.

+ Vähemmän tyhmää kohderyhmää

Facebook on mainostajan unelmatyökalu: markkinointiviestin voi kohdistaa huipputarkasti juuri oikealle yleisölle. Esimerkiksi minä olen ilmeisesti juuri oikea yleisö mm. lentäjäkoululle, pipofirmalle, viikinkiravintolalle ja eurovaaliehdokkaalle. Lisäksi minulle mainostetaan myös kavereideni Facebook-käyttäytymisen perusteella: koska joku jossain joskus yhden kerran tapaamani ”ystävä” on joskus ilmoittautunut laivayhtiön Facebook-tykkääjäksi luultavasti arpajaispalkinto mielessään, minä saan nyt kehotuksia lähteä risteilylle. 

Facebook-tauon aikana en saanut tietää, että minun kannattaisi ostaa myssy, kouluttautua liikennelentäjäksi tai lähteä kuuntelemaan Laura Voutilaista Itämerelle. Pärjäsin silti aivan mukavasti ja olin elämääni aivan tyytyväinen ilman näitäkin. Tai jos en ollut, se johtui jostain, jota uusi päähine tai lava tax free -olutta ei varmasti ratkaisisi.

(Tässä vaiheessa poistan kielen hetkeksi poskesta ja muistutan aivan tosissani, että Facebook-mainonta tietysti voi toimia erittäin hyvin, jos se vain osataan tehdä oikein. Suurin osa mainostajista ei vain tunnu vaivautuvan pohtimaan mainosten kohdistamista aivan loppuun asti. Onneksi tähän on saatavilla apua.)

+ Irti addiktiosta punaiseen palloon

Minulla on pahana tapana tarkastaa tuoreet Facebook-ilmoitukset heti herättyäni. Unenpöpperössä napsautan älypuhelimen häikäisevän kirkkaan ruudun päälle, hamuan peukalollani Facebook-kuvaketta ja odotan, että yläreunan palkissa loistaisi punainen pallero merkkinä yön aikana tapahtuneista hienoista asioista.

Facebookiton kuukausi merkitsi myös ”cold turkey” -tyylistä irtaantumista punaisen pallon vaikutuspiiristä. Parannuin addiktiosta erittäin nopeasti, mutta korvikkeeksi löysin Instagramin klikkailemisen. Ojasta allikkoon, siis.

– Kutsuttu kutsumaton vieras

Eräs Facebookin tärkeimmistä ominaisuuksista on kätevä tapahtumakalenteri. ”Eventsin” kautta on helppo kutsua ihmisiä kekkereille ja retkille ja nähdä mihin on itse tullut kutsutuksi. Facebookin kilpailijat ja vaihtoehtoiset palvelut eivät tarjoa täysin vastaavaa ratkaisua.

Facebook-paussi oli vaarassa tehdä verkon ulkopuolisesta elämästä epäsosiaalisempaa, kun ei päässyt näkemään, millaisia kissanristiäisiä oli tarjolla ajantappotarkoituksiin. Onneksi sain tärkeimmistä muistutuksen vielä isoisänaikaisella SMS-viestillä. Pidemmän päälle huteja kuitenkin varmasti sattuisi!

– Linjat katki

SMS-viesteistä päästäänkin aasinkestävää siltaa Facebookin yksityisviesteihin. Jo ennen WhatsAppin yleistymistä Facebookin ”inbox-viestit” ehtivät korvata perinteiset tekstiviestit lähes täysin, ainakin kaikessa ei-kiireellisessä keskustelussa.

Elo ilman Facebookia merkitsi myös eloa ilman yksityisviestejä, mikä hankaloitti arkea. Olin kyllä ilmoittanut Facebook-tauostani statuspäivityksessä ennen palvelusta poistumista, mutta eihän niitä päivityksiä kukaan lue (tai näe!), joten inboxiin pukkasi viestiä lakkaamatta.

Ja jos aivan totta puhutaan, kävin kyllä tarkistamassa yksityisviestit pariin otteeseen.

Yhteenveto: Parasta ennen -päivämäärä lähestyy

Testikuukausi ilman Facebookia patosi turhan informaation tulvaa ja paransi mielenrauhaa, vaikka tietyt käytännön tilanteet hieman hankaloituivatkin. Vielä keväällä 2014 tilanne ei ole sellainen, että Facebookin käytön voisi noin vain lopettaa: koska kuitenkin lähes ”kaikki” ovat vielä siellä ja niin suuri osa arjen viestinnästä hoidetaan Facebookin välityksellä, elämä ilman sitä käy tarpeettoman hankalaksi.

Meitä Facebook-taukojen kokeilijoita ilmaantuu kuitenkin varmasti yhä enemmän ja jossain vaiheessa nuo tauot voivat yllättäen venähtää. Itsekin olen oikeastaan Myspacesta vain tauolla… jo vuodesta 2008.

 


Kuva: Flickr-käyttäjä CharlotteT90 / Creative Commons


Pupunkorvat ja tutkimus

Kimmo Collander

Kävin puhumassa vaikuttajaviestinnän etiikasta. Esityksestäni jäi itselleni parhaiten mieleen kohta, jossa puhuin ”tutkimuksista”. Ei siis tutkimuksista vaan ”tutkimuksista” pupunkorvien välissä.

Internet on tehnyt ”tutkimusten” teon kovin helpoksi, ja me viestintätoimistoissa olemme tarttuneet hanakasti tähän mahdollisuuteen. Miksi maksaa tuhansia euroja tutkimusfirmoille? Saammehan itse tehtyä homman näppärästi ja halvalla esim. kärjistetysti näin: julkaistaan Facebookissa mahdollisimman samanmielisten miehittämässä ryhmässä mahdollisimman johdatteleva kysymys, pyydetään yläpeukutuksia ja odotetaan hetki.

Peukutuksia odotellessa muotoillaan tiedote ”Tutkimus: Suomalaiset kannattavat linjaa, joka tukee asiakkaamme kaupallisia pyrkimyksiä”. Kun yläpeukutuksien osuus hivuttautuu yli 50 prosentin, tuuppaamme tiedotteen maailmalle median julkaistavaksi.

Näin tehden viestintätoimistot sahaavat omaa oksaansa. ”Tutkimusten” uskottavuus ja luotettavuus katoaa vähänkin mediakriittisten lukijoiden silmissä. Tyhjyyttään kumiseva tiedote saattaa mennä läpi, mutta toimiston seuraava meneekin sitten roskikseen oli se metodiltaan kuinka vakuuttava tahansa.

Vähin, mitä viestintätoimistoissa voimme itseltämme vaatia, on termien kunnioitus. Emme puhu tutkimuksesta, jos kyseessä on kysely, selvitys, kartoitus tai ”tutkimus”. Liitämme raporttiin myös tärkeimmät tiedot metodista, ajankohdan, otoksen, virhemarginaalin, mahdolliset korjauskertoimet sekä esitetyt kysymykset tai väittämät.

Vaikuttajaviestinnässä on asiaan uskottava niin, että pystyy avaamaan argumentit kannattajille ja vastustajille. Jos vaikkapa tutkimuksen otoksesta tulee huomauttamista, olemme varustautuneet hyvin argumentein puolustautumaan kritiikkiä vastaan. Avoimuus tuo luottamusta myös tutkimustyössä.
 


Kuva: Flickr-käyttäjä George Redgrave, Creative Commons