Pureeko sisältömarkkinointi Suarezin siivellä?

Petteri Puustinen

Jalkapallon MM-kisat Brasiliassa ovat yksi maailmanlaajuisesti seuratuimmista yleisötapahtumista, joten ne ovat brändeille platinanarvoinen paikka näkyä ja löytää yleisöjä. Suurimmat globaalit yritykset, kuten esimerkiksi Adidas, ovat perustaneet sambamaahan omat sisältömarkkinointikeskuksensa, joissa markkinointi- ja viestintäihmisten armeijat ovat 24/7-valmiudessa tuottamaan tuoretta brändättyä sisältöä MM-kisojen kylkeen.

Tehokas sisältömarkkinointi pyrkii sekä tuottamaan viraali-ilmiöitä että hyppäämään sellaisten kyytiin. Helsingin Sanomat kirjoitti eilen lentoyhtiö KLM:n meksikolaisstereotypioihin kompastuneesta tweetti-mokasta ja eri brändien yrityksistä ratsastaa Luis Suarezin purentasaagan siivellä.

Varsinkin tapaus Suarez on sisältömarkkinoinnin kannalta herkullinen: vastustajajoukkueen pelaajan pureminen on sekä ajatuksellisesti että visuaalisesti hätkähdyttävä tapahtuma ja Suarez aiemman historiansa ansiosta helposti kategorisoitava ja ymmärrettävä hahmo, tarinan roisto. Jokainen itseään minään pitävä brändi haluaa ottaa jollain nasevalla tavalla osaa tällaiseen tarinaan. Useat kymmenet brändit väsäsivät pikavauhtia purija-Suarezista tweetin, kuvamanipulaation, Vine-videon tai jotain muuta nokkelaa ja helposti jaettavaa sisältöä. 

Ainoa ongelma on, että kovin monet brändien vääntämät Suarez-vitsit eivät olleet kovin oivaltavia tai hauskoja. Katsotaanpa:

Cinnamon Toast Crunch -keksi. "Toi puri tota toista ja me ollaan kanelikeksi ja keksejä kanssa purraan, eiks niin? Eli verrataan puremista yhdessä tilanteessa puremiseen toisessa tilanteessa ja se on nokkelaa ja hauskaa. Jengi varmaan jakaa tätä!"

Bud Light -olut. "Se hullu Suarez puri italialaista! Äkkiä! Nyt pitää keksiä jotain! Ööh... no... joskus joku voi yrittää purra meidän pullonkorkkia auki? Kai sellaista tapahtuu? Saisko siitä jotain?"

Snickers. "Relatkaa, me ollaan valmistauduttu tähän. Me tiedettiin, että kreisi Suarez saattaa purra – ja me ollaan suklaapatukka, joten mehän just toivotaan, että meitä purraan. Avaa tiedosto suarez_bite.psd sieltä Photoshopista, vaihda Lorem Ipsumin tilalle Italian ja postaa se äkkiä Twitteriin."

Yllä olevat yritelmät ovat hyvin yksinkertaisia ja suoraviivaisia. Suarezin puremishistoria on ollut brändeillä selkeästi tiedossa ja ne ovat olleet valmiita julkaisemaan puremisvitsistä oman versionsa. Kukaan ei kuitenkaan ole onnistunut louhimaan puremisesta irti muunlaista huumoria kuin että onpa hauskaa, että Suarez puri ihmistä kun olisi voinut purra suklaapatukkaa, hohhohhhoo.  

Tulokset olivat vaihtelevia. Bud Lightilla on 77 000 seuraajaa Twitterissä, mutta pullonkorkinpuremisvitsiä retweetattiin vain 1100 kertaa. Ehkä se oli liian väkisin väännetty ja kaukaa haettu? Snickersin lähestyminen oli simppelimpi ja toimivampi: se sai 56 000 seuraajaansa (ja tietysti monia ei-seuraajia) re-tweettaamaan omaa lohkaisuaan 48 000 kertaa, eli onnistumisprosentti oli paljon parempi.

Omasta mielestäni Suarez-somepotin vie kuitenkin ehdottomasti Specsavers, joka löysi vitsiinsä omaperäisempää kierrettä:

Specsaversin läppä toimii, koska se on oivaltavampi ja paremmin kiinni brändissä itsessään. Vitsi jättää lukijalle tilaa oivaltaa itse: siinä ei edes mainita Suarezia nimeltä. Juttu kruunataan Specsaversin tutulla Should have gone to Specsavers -sloganilla, joka ei ole pelkästään tätä tapausta varten väkisin väännetty, vaan sopii itsessään kokonaisuuteen.

Ajankohtaisilla ilmiöillä ratsastava sisältömarkkinointi on siis parhaimmillaan toimivaa, mutta heikoimmillaan jonkinlaista pakkopullaa. MM-kisat ja Suarez ovat kuitenkin viimeistään tuoneet reaaliaikaiset sisätömarkkinointioperaatiot osaksi brändeiltä odotettuja toimintatapoja. Nyt kun olemme vihdoin siinä vaiheessa, että jokaisella on käytössään samanveroiset työkalut, kanavat ja sisältöjen tekijät, päästään katsomaan kuka loppujen lopuksi pystyy tuottamaan parasta ja koskettavinta materiaalia.

 


Kuva: Calciostreaming (Creative Commons)


Työpaikka on terve, kun se leikkii ja tekee töitä

Juho Toivonen

Kaiku Helsinki täytti vastikään vuoden, joten päätimme ottaa selkoa hänen terveydentilastaan. Kaiun tutti tippui vessanpönttöön jo ajat sitten ja hän on oppinut kommunikoimaan mainiosti ikäisekseen. Taaperon terveys on osa kokonaisuutta, johon vaikuttavat monet muutkin yksilölliset asiat.

Kaiun kiireinen arki on täynnä ylläreitä sekä suunniteltuja jänniä tilanteita, joissa hän kasvaa tiedostamattaan ja tiedostetusti. Ikivanha kaikulainen sanonta kuuluukin, että ”Työpaikka on terve kun se leikkii ja tekee töitä”. Alla olevassa kaaviossa sanonta on kuvattuna aikuisten ihmisten sanoilla pyramidissa. Pyramidi on peräisin hyvinvointi-seminaarista, jonka Terveystalo järjesti viime syksynä. Selvitimme tuota ympyröityä terveys-kohtaa Diacorin kyselyllä ja terveystarkastuksilla:

Kaiku Helsinki: Terveyden suhde työhön

Käväisimme terkkarilla tarkastamassa terveyttä ja lisäksi selvitimme kyselyllä, millainen iPadia käyttävä yksivuotias pallerosta on kasvanut.

Tulokset olivat odotetusti erittäin hyvät. Kaiku kokee voivansa saada apua, tukea ja neuvoa tarvittaessa. Johtaminen oli oikeudenmukaista ja hän koki saavansa tarpeeksi palautetta ja pystyvänsä vaikuttamaan riittävästi omaan työhönsä.

Kyselystä selvisi myös, että pikkuisen ergonomiaan, henkiseen kuormitukseen tulisi kiinnittää huomiota ja katsoa, että ilmastointi on säädetty sopivalle flunssan välttämiseksi. Taapero voi onneksemme keskimäärin tosi hyvin, on terve, eikä altistu esimerkiksi päivittäin radioaktiiviselle säteilylle, bakteereille, viruksille tai väkivallan uhalle.

Itse meidän on vaikea havaita muutosta, koska näemme Kaiun päivittäin. Seuraaville vuosille olisi todella mielenkiintoista kasvua luvassa. Pienokainen oppii uusia taitoja, tutustuu uusiin ihmisiin ja paikkoihin, vatsa pömpöttää, oppii ehkä kuivaksi, nauttii leikkimisestä ja – mikä jännittävintä –  häntä alkavat roolileikit kiinnostamaan.


Kuva: Herval (Creative Commons)


Internetin ilmastonmuutos

Muistatko, milloin havahduit ensimmäistä kertaa globaaleihin ympäristöongelmiin? Toimiko sinulle alkusysäyksenä Exxon Valdezin öljykatastrofi, Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus vai ala-asteen ympäristötiedon tunti happosateista? Oli syy mikä tahansa, jokaiselle meistä on nykyisin itsestään selvää, että ympäristöä täytyy suojella yhteistuumin.

Internet on ollut erottamaton osa arkeamme jo noin parikymmentä vuotta, mutta se ei ole ainakaan vielä kokenut omaa exxonvaldeziaan tai tšernobyliään. Suuri yleisö ei siis ole herännyt siihen, että myös internetin tila ja tulevaisuus vaativat yhteistä huolenpitoa. Juuri nyt tarvittaisiin kattavia linjauksia mm. internetin hallinnoimisesta, verkkoyhteyksien saatavuudesta ja tasavertaisuudesta sekä verkon käyttäjien yksityisyydensuojasta, oikeuksista ja velvollisuuksista.

Ympäristökysymyksissä suurta vaikutusvaltaa käyttää YK:n ilmastokokous, jonka tekemisiä seurataan tarkasti myös suomalaisessa mediassa. Toistaiseksi paljon vähemmän huomiota on saanut YK:n vuonna 2005 käynnistämä Internet Governance Forum (IGF), jonka kokoaa internet-maailman intressitahot ja päätöksentekijät sopimaan globaalin verkkomme suuntaviivoista. Lisäksi Euroopan komissio järjestää vuosittain European Dialogue on Internet Governance -konferenssin (EuroDIG), joka pyrkii valmistelemaan eurooppalaista agendaa IGF:ia varten.

Nuorten ääni kuuluviin

Olin paikalla tämänvuotisessa EuroDIG:issä Berliinissä toissa viikolla. Ennen konferenssia pääsin myös osallistumaan 18–30 -vuotiaille nuorille tarkoitettuun New Media Summer Schooliin, jossa internetin kohtalonkysymyksiä käsiteltiin nuorison näkökulmasta. Aivan samalla tavalla kuin ympäristöasioissa, myös internetin kohtaamissa haasteissa nuorison rooli on ratkaiseva: juuri nyt tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat internetin olemukseen vielä vuosikymmenten ajan.

Tähän saakka internet-yhteisö on luonut omat sääntönsä itsenäisesti ja verkko on ollut kaikille enimmäkseen tasavertainen areena. Kuitenkin mm. Googlen, Facebookin ja Twitterin kaltaisten pörssiyhtiöiden vaikutusvallan kasvamisen, NSA:n salakuuntelutoiminnan paljastumisen ja teollisen internetin yleistymisen myötä verkon tasavertaisuus on uhattuna ja verkon käyttäjien keskinäinen luottamus kyseenalaistettu. Jotta internetin tulevaisuutta eivät määrittäisi vain kaupalliset tai valtioiden turvallisuuspoliittiset edut, kansalaisten on aktivoiduttava ja saatava äänensä kuuluviin.

Tapasin New Media Summer Schoolissa ja EuroDIG:issä suuren joukon älykkäitä ja tiedostavia nuoria, jotka ymmärtävät internetin ilmastonmuutoksen tärkeyden ja ovat valmiit kantamaan kortensa kekoon kukin omalla tavallaan. Joku vaikuttaa online-kampanjoinnilla ja hashtag-aktivismilla, toinen koodaa kaikille avoimia vaihtoehtoisia sovelluksia, kolmas pyrkii vaikuttamaan journalismin kautta ja neljäs valtiollisen byrokratian väyliä pitkin. Tyyli on vapaa – tärkeintä on, että huolenaiheet internetin tulevaisuudesta pystyttäisiin nostamaan suuren yleisön tietoisuuteen samalla tavalla kuin ympäristökysymykset kolmekymmentä vuotta sitten. 

Ympäristöherätys toi ympäristöministerit hallituksiin, ympäristökasvatuksen kouluihin ja ympäristötavoitteet yritysten vuosikertomuksiin. Jos yhteinen haaste internetin tulevaisuudesta pystytään ottamaan yhtä vakavasti, näemme varmasti ensi vuosikymmenellä internet-ministeriöt, koulujen online-kansalaistaidon oppitunnit ja pörssiyhtiöiden verkkovastuullisuusraportit. Ja jos hyvin käy, kehityksen käynnistämiseksi ei tarvita internetin Exxon Valdezia.

 


Kirjoitus on julkaistu aiemmin Verkkonuorisotyön valtakunnallisen kehittämiskeskuksen Verken blogissa

Kuva: Hikingartist.com (Creative Commons)

 


Tilaa Kaiun uutiskirje ja pysy kärryillä viestintämaailman muutoksessa:


Kuhinaa puoluekokousten ytimessä

Maria-Elena Cowell

Politiikan kuhinaviikot ovat olleet käynnissä jo pitkään. Euroopan parlamentin vaalit sähköistivät ilmapiiriä mutta eniten mediaa ja somen turpakäräjiä ovat työllistäneet spekulaatiot hallituspuolueiden kärkinimien siirroista. Vaihtoviikot käynnisti Jyrki Kataisen ilmoitus päätöksestään luopua puheenjohtajuudesta, ja parin viikon sisään valtiovarainministeri Jutta Urpilainen hävisi sdp:n puoluekokouksessa Antti Rinteelle.

Ei ehtinyt vaalikarja vielä eurouurnille kun kokoomuksen äänihaukka Alexander Stubb asettui ehdolle myös puolueensa puheenjohtajaksi. Vaali-iltana riittikin hämmennystä varasijoille yltäneiden parissa. Ja niin kävi, että Stubbin tultua valituksi puheenjohtajaksi Petri Sarvamaa ponnisti jo toistamiseen varasijalta mepiksi.

Vähemmälle mediahuomiolle jäi samaan aikaan Turussa pidetty keskustalaisen kansanliikkeen kokoontuminen. Politiikan toimittajat tapaavat sanoa: ”On puoluekokouksia ja sitten on keskustan puoluekokouksia.” Tällä kertaa ei ollut dramaattisia henkilövalintoja, vaan Sipilän joukot saivat keskittyä sisällölliseen ohjelmaan ja hengen nostattamiseen.

Sdp:n toukokuinen kokous Seinäjoella oli täynnä draamaa ja kyyneliä. Henkilövaalit aiheuttavat väistämättä oman jännitteensä puoluekokouksiin. Parrasvalo yltää vain harvoin puoluekokousten perusleipään- ja margariiniin, jotka määrittelevät Suomen suuntaa: radikaalit linjapäätökset ja työläät ohjelmahankkeet. Paikallisosastojen hassuttelualoitteet sukkahousujen verohelpotuksista ja monarkiasta hukuttavat alleen ne ”vaikeat” linjaukset, joista tulee seuraavan hallitusohjelman rakennustarvikkeita.

Kaiku on järjestänyt puoluekokousten oheistapahtumia eli fringejä yhdessä kumppaneidensa kanssa vuodesta 2012. Fringeistä on muodostunut osa demokraattista vuoropuhelua kolmannen sektorin, elinkeinoelämän ja poliittisten päättäjien välillä. Ne ovat oiva tapa tuoda ajankohtaisia keskustelunaiheita puolueväen keskusteltavaksi. Samalla voi verkostoitua ja viedä viestiä päätöksenteon ammattilaisille. Lisäksi osallistuminen tarjoaa mahdollisuuden kokea aitoa politiikan tekemisen tunnelmaa järjestötyön juhlavimmalla foorumilla.


World Cup Fever, Italian Style

Marco Sandrini

The World Cup (yes, only World Cup, no need to specify the sport) is approaching fast, so here are a few hints to better understand the behaviour of us denizens of the "Bel Paese" during the June/July football frenzy.

1) Noi superstiziosi? Ma noooo…  When it comes to football, all Italians are superstitious. Even the most rational of us has some small rite to charm the good luck. Often kept secret for fear that revealing them would spoil their effect, our “portafortuna” may be small objects, habits or full-fledged rituals. People try to repeat the stuff they did before a victorious game, be it ordering the same drink from the bar, sitting in the same chair or wearing the same scarf. My cousin has the ‘Berlin 2006’ underwear stored jealously in a drawer waiting for the next time Italy will play in the Final….

2) 60 milioni di Commissari Tecnici. As the saying goes, in Italy there are 60 millions of national team managers. Regardless whether they follow football actively, or just by perusing the newspapers while having their mid-morning coffee at the cafe, everybody has a different opinion on who and how should play for Italy. In schools, offices, bars and squares endless hours are squandered debating whether Giaccherini could play as “falso nueve”, without of course realising that Giaccherini has not been even named to the squad….

3) Al Bar. No matter how comfy your couch is, or big your new 4K television is, football MUST be watched at the bar. Bars still offer a cross-section of Italian society, with the doctor and the unemployed, the lawyer and the factory worker sitting side-by-side and having equal rights to comment, shout, curse and cheer. Home of the political incorrectness, tucked away from the ears of too small kids, bars allow the football fanatic to speak up his mind, which often consists in wishing the worst possible diseases to the referees, the opponents, the opponents’ families and even to the Italian striker that sent the ball wide for the 10th time in the game.

4) La FIFA ci odia. Every self-respecting Italian believes, deep down inside, that the referees hate Italy. For some mysterious reason, the Italian Football Federation is deemed to lack the “political weight” in FIFA and thus referees are more than happy to help our opponents in kicking us out from the tournament. Although in 2002 some of the suspects were partially justified by this guy, it is always worth remembering that if your striker misses 4 easy goals, maybe the referee should not really be used as scapegoat.

5) Il carro dei vincitori. An Italian specialty tout court, jumping on the bandwagon, is especially true when it comes to the national football team. The last two victories (1982 and 2006) were preceded by scandals that made many to demand that either Italy would not take part at all in the competition or alternatively send the Youth Squad instead of the A-squad.  The same many that were later seen face painted in the national colours, waving a flag celebrating the victory. So even the undersigned now states, that he will not support the national team, with the not-so-secret hope of finding myself face-painted, waving a tricolore flag and trying to climb on top of Havis Amanda on July 13th.

 


Marco Sandrini is the Head of Software Development at Newentures, R&D Manager at Skillpixels and a massive Juventus supporter.

 

Photo by Moazzam Brohi (Creative Commons)
 


Linda Liukkaan 3 vinkkiä matkalle mestariesiintyjäksi

Pauliina Perttuli

Todistin takarivistä, kun esiintyjän tunnetila tarttui ja levisi ja tempaisi yleisön mukaansa. Pian sali väreili innostusta ja positiivista energiaa. Ja minä halusin oppia ohjelmoimaan.

Esiintyjä lavalla oli Linda Liukas ja tapahtuma startuppeja, innovaattoreita ja rahoittajia yhteen keräävää New Factory Open. Liukas on tyttöjen ja naisten koodausosaamisen puolestapuhuja, lastenkirjailija ja tuttu nimi teknologiapiireissä. Hän on myös luonteva ja valloittava esiintyjä, joka jättää jäljen kuulijaan.

Mitä Linda Liukas ajattelee esiintymisestä ja esiintyjänä kehittymisestä? Jututin Lindaa lyhyesti ja tiivistin hänen ajatuksistaan kolme vinkkiä.

1) Katso TED-puheita

Maailma on pullollaan loistavia puhujia, joita seuraamalla voit oppia uusia jippoja ja kehittää esiintymistäsi. Mallista oppijoiden virtuaalinen aarreaitta on TED-konferenssin nettisivusto, jossa on valtava valikoima eri alojen asiantuntijoiden inspiraatiopuheita. Parhailta puhujilta kannattaa napata esiintymisen tehokeinoja testiin.

2) Opettele tarinankertojaksi

Kuten monet hyvät esiintyjät, niin myös Linda Liukas tietää, miten rakentuu hyvä tarina. Taitava esiintyminen ei ole synnyinlahja. Perustana on useimmiten tietoa ja ymmärrystä siitä, mikä toimii esiintymistilanteissa. Tarinat toimivat. Ja koska tarinankerronnasta tiedetään paljon, tämä tieto kannattaa ottaa haltuun.

3) Psyykkaa itsesi antamaan parhaimpasi

Jos yleisö on satapäinen ja esityksesi kesto tunnin, tarkoittaa tämä, että yhteensä sata työtuntia kulutetaan sinun esityksesi seuraamiseen. Eli melkeinpä yhden ihmisen kolmen viikon tuntityömäärä! Tällaisen laskutoimituksen jälkeen tekeekin sitten mieli antaa parhaimpansa. Kunnioita yleisöäsi ja heidän sinulle antamaa aikaa.

Koodausinto on vienyt jo aiemmin Kaiun naisia mukanaan. Salla Syrman osallistui alkuvuodesta Linda Liukkaan perustaman Rails Girls -liikkeen koodaustyöpajaan, jossa oppi muutakin kuin ohjelmointia.


Suvivirren jälkeen alkaa kesätyöt – muista viestiä kesäduunarille oikein

Markku Vänskä

Viime viikonloppuna suvivirren myötä vaimeni koulujen arkinen aherrus. Kaiku onnittelee kaikkia valmistuneita! Tällä viikolla alkaa monella työpaikalla toisenlainen kuhina, kun ensimmäiset kesätyöntekijät saapuvat. Monelle perusinsinöörien kansoittamalle työpaikalle kesäduunarit tuovat virkistäviä ja tuoreita ajatuksia talvehtimisen jälkeen.

Teinien ja hieman vanhempienkin kesätyöntekijöiden kanssa pärjää, kun muistaa muutaman viestinnällisen perussäännön. Sain itse testata näitä 15-kesäisten jalkapalloilijoiden kanssa alkuvuodesta Prahan keväässä. Työtovereilta tuli ennen matkaa lähinnä säälinsekaisia katseita ja kommentteja; eihän jo nostoluokkaan siirtynyt väsynyt vänrikki pärjää nykynuorison metkuille.

Minusta teinien johtaminen sujui jopa huomattavan paljon paremmin kuin työskentely kokeneiden asiantuntijoiden kanssa. Nuoret kun tuntuvat ymmärtävän selkeitä ohjeita vähemmillä toistoilla, toki joukkoon mahtuu aina joku taivaanrannan maalari…

Kaksi maailmaa kohtaa

Kesäduunari antaa mahdollisuuden kurkistaa tulevaisuuteen. Erityisesti uusien viestintävälineiden ja -kanavien hyödyntämisessä heiltä on paljon opittavaa. Perehdytysvaiheessa ei välttämättä vielä osata kaikkia käytäntöjä ottaa huomioon. Yhteisen sävelen löytämisessä auttaa kun muistaa seuraavat ohjeet:

1. ”Ymmärrä ensin”; jos roikkuminen Facebookissa tai Instragramissa työaikana ei sovi työyhteisön sääntöihin, on parempi koettaa asettua toisen asemaan ennen kuin kertoo, miten meillä on asioista sovittu. Kesäduunaria ei kannata ajaa heti puolustuskannalle.

2. ”Tunteet kuriin”; työyhteisön kirjoittamattomia sääntöjä on ulkopuolisen vaikea tunnistaa, varsinkin nuorella tämä voi ottaa aikaa. Vaikka joku ärsyttäisikin, kannattaa pitää tunteet kurissa – älä missään nimessä ota näitä henkilökohtaisina loukkauksina.

3. ”Ole utelias”; kesäduunarilta kannattaa pyytää ideoita ja ottaa mukaan erilaisiin projekteihin. Työyhteisön pitää valaa uskoa ensimmäisiä askeleitaan ottavaan vasta-alkajaan. Mutta samalla pitää tehdä myös selväksi, että hän vastaa omista haasteistaan ja etsii niihin ratkaisut.

4. ”Käyttäydy asiallisesti, älä kontrolloi”; jatkuva säännöistä muistuttaminen kääntyy lopulta itseään vastaan, kesäduunari on oppimassa ja haluaa varmasti ottaa vastuuta. 

5. ”Ottakaa molemmat rauhallisesti”; ja jos jossain vaiheessa kiehuu yli, pidä huolta että asioista keskustellaan kunnolla vasta, kun molemmat osapuolet ovat rauhoittuneet. Kiihtyneessä mielentilassa tehdään harvoin hyviä päätöksiä.

Näillä ohjeilla kesä sujuu toivottavasti kevyemmin. Muista myös pitää mahdolliset perehdytysohjeet selkeinä ja yksinkertaisena. Aina löytyy tietysti (kesäduunarien tai asiantuntijoidenkin) joukosta joku, joka joko A. ei ole koskaan kuullutkaan ohjetta tai B. jonka mielestä kyseiset ohjeet eivät häntä koske. Silloin voi olla vaikea noudattaa mitään edellä mainituista ohjeista. Aina kannattaa kuitenkin yrittää.

Mukavaa kesää!

Lisää viestinnästä nuorison kanssa voi lukea vaikka täältä.


Kuva Flickr-käyttäjältä daveynin (Creative Commons)


Pikavalmennus äitiyslomaan: 7+1 vinkkiä odottajalle

Katariina Ahonen

Äitiysaiheinen valmennus on vielä puuttunut Kaiun valikoimista, mutta ei enää! Tänään alkavan äitiyslomani kunniaksi olen koonnut 7 päivän pikakurssin äitiyslomalaisen viestintään. Koska netti on ihmeellinen, kurssin voi suorittaa kotoa käsin.

Päivä 1: Googlaa ainakin nämä termit selviksi

Äityli, plussaaminen, tarrasukat (ei laiteta jalkaan), masukki, esikko, pikkukakkonen (ei se tv-ohjelma), np-ultra, supparit, synnäri, tissittely, tassuttelu, kärryttely, pottailu… lopeta ennen kuin alat kakomaan.

Päivä 2: Heitä lokaa keskustelupalstoilla

Aloita päivä vauva.fi-keskustelupalstalta ja osallistu keskusteluihin vähintään pari tuntia teemalla provompi on parempi. Sovella oppimiasi termejä. Keskiviikkona 21.5. klo 12.40 Vauvan luetuimmat aiheet koskivat mm. lapsiperheiden röyhkeyttä (pitääkö joka paikkaan päästä lasten kanssa), miesystävän lapselle antamaa lahjaa (hiiren kallosta tehty kaulakoru) sekä miesystävän pimeää salaisuutta (mies on harrastanut lapsena seksiä siskonsa kanssa). Mitä väliä, vaikka osa jutuista on keksittyjä, aina voi ihailla kumppanipalstailijoiden mielikuvitusta.

Päivä 3: Siirry suljettuihin ryhmiin purkamaan tuntoja

Ilmoittaudu peitetehtäviin ”tammi-mammoihin”, ”heinäheppuleihin” tai vastaaviin suljettuihin lasketun ajan mukaan järjestäytyneisiin ryhmiin, joissa voit purkaa odotukseen liittyviä tuntoja, seurata muiden np-ultrajännitystä tai keskustelua kivunlievityksestä synnytyksessä sekä tietysti sopia mammamiittejä. Symppaa ja komppaa sydämesi kyllyydestä raskausarpien kauheutta ja anna jaksuhalit, kun vauva valvottaa.

Päivä 4: Surffaile äitiysblogeissa

Cision listasi huhtikuussa jälleen Suomen suosituimmat äitiysblogit – lue jokaisesta uusimmat jutut. Kärjessä on Project Mama – se on ollut eetterissä jo vuodesta 2007 ja porskuttaa edelleen. Kakkossijalla Lähimutsi, jossa 30 000 kävijää/kk käy ihmettelemässä elämää ja äitiyttä. Kolmosena Salamatkustaja, joka kirjoittaa äitiydestä matkailuvinkkelistä. Äitiys vaikuttaa näiden blogien kautta turhan normaalilta – nuku nopeasti päivään 5.

Päivä 5: Tanssi pelkät alushousut jalassa äitiyshittien tahtiin

Kuuntele Spotifysta sopivia playlistejä kuten Ultimate Mother’s day playlist. Kotimaisista hiteistä kannattaa liikuttua esimerkiksi näiden äärellä: Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen, Anna Puun Mestaripiirros, Yön Ihmisen poika. Itkeminen on ok, ironinen naureskelu ei.

Päivä 6: Pinnaa parhaat äitiyden mietelauseet

Pinterestistä löytyy motherhood-hakusanalla kivasti erilaisia viisauksia. Perusta näille oma board ja pinnaa kaikki. Tulosta lopuksi mietteistä sohvan väriin sopivia huoneentauluja, kehystä ja silmäile hyväksyvästi. There is no way to be a perfect mother… but a million ways to be a good one.

Päivä 7: Aika siirtyä tositoimiin!

Lataa puhelimesi täyteen äitiyteen valmentavia sovelluksia, esim. Baby Housessa voi treenata vauvanhoitoa pelaamalla ja The Gift of Motherhood perehdyttää raskauden vaiheisiin ja Safe Pregnancy and Birth on eräänlainen omalääkärikirja.

Kurssin päätösjuhla: Jalkautuminen äitien pariin

Onnea, olet nyt valmistunut! Nyt on aika tutustua ulkomaailmaan. Vietä parituntinen vauvakahvilassa, vinkkilistaa saat esimerkiksi Nytin tuoreesta listauksesta. Kannattaa rekrytoida mukaan joko aito äiti-vauva-yhdistelmä tai lähteä liikkeelle kantoliinaan piilotetun nuken kanssa. Voit vetää pisteitä kotiin vaikka näillä aloituksilla:

”Rakastan kyllä lastani, mutta...” tai

”Eilen, kun katselin nukkuvaa kuuttiani, niin tuli sellainen onnenpuuska, että…”  tai 

”En olisi ikinä uskonut, että alan itsekin kertomaan näitä kakkajuttuja, mutta…”

Näillä puheilla jään tänään elämäni toista kertaa äitiyslomalle!


Kirjallisen viestinnän kauhukammio, osa II: Laiskat adjektiivit

Salla Syrman

Tervetuloa takaisin Kirjallisen Viestinnän Kauhukammioon. Viime kerralla ajoimme päivänvaloon kammiota terrorisoivat sanahirviöt. Nyt tutustumme perimmäiseen nurkkaan, jonka katsominenkin haukotuttaa heti. Millaista porukkaa on paikalla?

Joustava, kustannustehokas ja optimaalinen pelaavat korttia. Monipuolinen, haastava ja kiinnostava makaavat Fatboyn päällä ja syljeskelevät kattoon. Asiakaslähtöinen, kokonaisvaltainen ja innovatiivinen eivät tee mitään. Paras istuu baarijakkaralla ja nauttii ihailusta. Saanko esitellä: laiskat adjektiivit!

Jos verbit ovat tekstin maratoonareita ja tekevät tosissaan töitä kuljettaakseen merkitystä, adjektiivit – erityisesti nuo nurkassa hengaavat kuluneet kasvot – menevät sieltä, missä aita on matalin. Työ siirtyy lukijalle: ”Meidän palvelumme ovat joustavia ja kustannustehokkaita. Ole hyvä ja viritä mielikuvituksesi kertomaan itsellesi, mitä se tarkoittaa käytännössä.”

Nyt vastaa rehellisesti: Kuinka moni lukija on niin vaikuttunut innovatiivisesta ja joustavasta, että jaksaa käyttää mielikuvitustaan puolestasi? Uskotko, ettei kukaan muu ole sanonut niin koskaan?

Haukotus.

Kaiku Helsinki: Älä anna adjektiivien laiskotella! (Kuva: Vinoth Chandar, https://www.flickr.com/photos/vinothchandar/ / Creative Commons)

Luovan kirjoittamisen opettajat neuvovat karsimaan tekstistä tietoisesti adjektiiveja pois. Adjektiivi on kuulemma laiskan kirjoittajan valinta. On helppo kirjoittaa ”mies oli surullinen”. Tarinasta ei kuitenkaan tule erityisen mielenkiintoinen, kun vain luettelemme ominaisuuksia valmiiksi annettuina. Entä jos kirjoitamme ”Juho itki ja huusi tyynyyn”? Vain muutama sana enemmän, ja heti ymmärrämme tilanteesta, että surullinenhan se mies on. Pystymme myös päättelemään, että mies on todennäköisesti sängyllä ja että suru on poikkeuksellinen voimakasta. Ehkäpä jopa raivoa? Mitä Juholle on tapahtunut?

Tässä vaiheessa tarkkasilmäinen lukija voisi sanoa, että hetkinen! Tyyppi jauhaa adjektiiveista ja käyttää niitä itsekin: mielenkiintoinen, voimakas ja tarkkasilmäinen. Paraskin puhuja!

Adjektiivit eivät ole kokonaan kiellettyjä, vaan kyse on siitä, miten niitä käyttää ja mitä niillä korvaa. Miksi käytät latteaa adjektiivia siinä, missä voisit kertoa esimerkin? Miten niin palvelut ovat innovatiivisia? Mikä niistä tekee kustannustehokkaita? Jokainen adjektiivi saa jäädä, jos sillä on perusteltu paikka tekstissäsi. Laiskat hengaajat ja tilantäytteet kannattaa lähettää kilometritehtaalle. Älä edes murehdi niiden kohtaloa! Suomen yrityskuvaukset ovat täynnä latteiden adjektiivien suojatyöpaikkoja.

Adjektiivimaneerin murtaminen voi alkuun ahdistaa, etenkin, jos on tottunut työstämään Keski-Euroopan pääkonttoreiden viestintäosastojen käännöstekstejä (Luoja sitä tyhjien hehkutusadjektiivien määrää!).

Kokeile yksinkertaista harjoitusta, johon menee viisi minuuttia viikossa:

1. Pidä kahvitauko aamupäivällä.
2. Ota kynä ja paperia.
3. Kirjoita puolen sivun teksti aiheesta ”Tällainen oli aamuni”.
4. Kuvaile – mutta älä käytä yhtään adjektiivia.

Samaa harjoitusta voi tietenkin soveltaa myös työhön liittyviin teksteihin. Pyysin työkavereita kirjoittamaan nopeasti ilman adjektiiveja ”Kaiku Helsinki on monipuolinen, kustannustehokas ja asiakaslähtöinen viestintätoimisto.” Tässä Katariinan ja Inarin vastaus:

Kaiku valmentaa yrityksiä mediaviestinnässä, kirjoittamisessa, vuorovaikutuksessa ja sosiaalisessa mediassa. Taidamme myös vaikuttajaviestinnän ja mediaviestinnän koukerot. Käytämme aikaa olennaiseen ja asetumme tarvittaessa asiakkaan asemaan. Haluamme oppia ja keksiä yhdessä asiakkaan kanssa.

Kolmiosainen Kirjallisen Viestinnän Kauhukammio -sarjan viimeisessä osiossa seikkailemme Kadonnutta rakennetta etsimässä.

Kirjallisen Viestinnän Kauhukammion muut osat:


Kuvat:

H. Michael Karshis (Creative Commons)

Vinoth Chandar (Creative Commons)


"RE: Etänä – viestimet tavoittavat"

Anni Pakonen

Tein työkavereilleni kyselyn etätöistä, sillä halusin tietää missä kollegat näpyttelevät kun eivät ole toimistolla. Eksoottisimpiin etäilypaikkoihin kuuluivat muun muassa kannonnokka Nuuksiossa, yleiseksi käymäläksi osoittautunut nurkkaus palermolaisen kirkon takana ja Battambangin miinakenttä Kambodzassa, huh. Olipa joku tehnyt töitä vessastakin käsin.

Kaikki kaikulaiset etäilevät välillä, ja suurin osa vastaajista arvioi etätyön kattavan 5–20 % kaikista hommista. Ylivoimaisesti suosituin etätyöskentelypaikka oli oma koti. Mieluisimpiin paikkoihin listattiin myös kahvilat, junat ja kesäresidenssit. Muutama meistä käyttää hyödyksi myös julkisissa kulkuneuvoissa viettämänsä ajan. Lomallakin etäillään tarvittaessa, ja kaikulaisten käsissä näppäimistöt ovat saaneet kyytiä ainakin Curaçaossa, Kööpenhaminassa, Senegalissa, Etelä-Afrikassa ja Koh Phanganilla Thaimaassa.

Uhrautuvaisia etäilijöitä

Aina etätöiden tekeminen ei ole helppoa, ja kaikulaisille etätyönteko on osoittautunut hankalaksi ainakin täpötäydessä lentokenttäbussissa, huojuvilla rakennustelineillä ja Halti-tunturin huipulla. Onpa joku raukka istunut sateessa mökin pihalle parkkeeratussa autossakin, kun mobiiliyhteys ei ole kantanut mökin sisään peltikaton läpi.

Vaikka juna oli suosituimpien työskentelypaikkojen joukossa, muuttuvat olosuhteet haastaviksi kun samaan vaunuun nousee 30 virrenveisaajan joukko. Hankalin junaetäilykokemus on kuitenkin ollut sillä kaikulaisella, joka kertoi tehneensä töitä vanhanmallisessa junavaunussa kun akku uhkasi tyhjentyä, ja ainoa virtapistoke oli ulko-oven vieressä. Ulko-ovi oli sen verran rikki, että sisään pääsi pyryttämään lunta, ja etäilijä paleli 10 pakkasasteessa osittain lumen peitossa.

Kyselyssä tiedusteltiin myös kokeeko vastaaja olevansa tehokkaampi toimistolla vai etätöissä, ja enemmistö (8) vastasi tehokkuuden riippuvan työtehtävien luonteesta. Kaksi vastaajaa oli mielestään tehokkaimmillaan toimistolla, ja viisi kotona. Pari vastaajaa oli vastannut täysin ohi kysymyksen.

Etätyön suurimmaksi eduksi osoittautui oma rauha. Kotiolosuhteissa muiksi eduiksi listattiin ajan säästyminen, asentojen vaihtelut ja kotitöiden hoituminen samalla. Monia vastaajista miellytti erityisesti työntehon ohella huriseva pyykkikone, ja ripustelun tuoma taukojumppa. Joku mainitsi uudenlaisen ympäristön tuovan uusia ideoita työhön. Vastaaja todennäköisesti viittasi aiemmin mainitsemaansa barcelonalaiseen kattoterassiin ennemmin kuin pyykkipuuhiin kotona.

Tyypit tärkeitä

Etätyön isoimmaksi haitaksi koettiin työkavereiden sparrauksen puute. Joku kaipasi ihan kunnon komenteluakin, sillä koki etätyön vaativan kovaa johtamista ja organisointia. Suurinta kollegojen kaipuuta aiheuttivat ideointia vaativat tehtävät. ”Luovalla alalla oivalluksiin tarvitaan melkein aina toista ihmistä”, kuuluu vastauksista poimittu liikuttava lainaus. Sama kaunis ajatus simppelimmin: ”Tyypit eivät ole huutoetäisyydellä.”

Muina haittoina mainittiin työn ja vapaa-ajan sekoittuminen, printterin ja kahvin puuttuminen ja huonot työasennot sohvan pohjalla.

Lopuksi vastaajat pääsivät fiilistelemään, kun heiltä kysyttiin unelmien etätyöpaikkaa. Monen mielestä koti vastasi kaikkiin tarpeisiin, kunhan joku muu siivoaisi. Kaksi vastaajaa kaipasi New Yorkiin, yksi ulos merituuleen aurinkovarjon alle, toinen mökille merenrannalle ja kolmas Air Force Oneen. Kaipasipa joku Narniaankin, mukamas. Tärkeitä edellytyksiä olivat toimivat yhteydet ja inspiroiva ympäristö. Moni pelkäsi unelmiensa etätyöpaikan olevan liian nautinnollinen, jolloin työt jäisivät tekemättä, joten haaveilu jäi sikseen.

 


Kuva: Blake Patterson (Creative Commons)