TET-harjoittelijana Kaiussa

TET-Pietari

Tulin tänne Kaikuun, koska se vaikutti sopivalta paikalta tutustua työ- ja yrityselämään. Tein lähinnä toimistohommia kuten yhteystietojen hakua ja päivitystä sekä varaston siivoamista ja järjestelyä.

Parasta täällä työskentelyssä oli ilmapiiri, joka oli täynnä positiivisuutta ja teki työskentelystä mukavaa. Tylsintä oli ehkä selkäkipu, joka tuli paljosta istumisesta.

Jos tappelussa olisi vastakkain Kimmo ja Markku, luulen että molemmat tippuisivat yhtä aikaa.

Tulevaisuudessa aion pyrkiä urheilu-uralle jalkapallon pariin. Pelaan tällä hetkellä VJS:n B-junnuissa ja olen pelipaikaltani keskikenttäpelaaja. Seuraan tiiviisti Englannin Valioliigaa ja kannatan Tottenhamia.

Minusta TET-jakson sisältö on hyvä, enkä keksi oikein mitään parannettavaa. Työtehtävät olivat sen verran yksinkertaisia, että siihen ei paljoa apua tarvinnut. Silti siihen mihin tarvitsin, sain hyvää ohjeistusta.

Jos kuvailisin Kaikua ja sen työntekijöitä kolmella sanalla, ne olisivat: keskittynyt, aktiivinen ja eloisa.

Näiden viikkojen jälkeen viestintäala vaikuttaa kiinnostavalta, mutta en vielä tiedä olisiko se minun alani ainakaan vielä.

Pietari Vänskä 
Peltolan koulu 9A


Onko startup-skene ylikuumentumassa?

Kimmo Kuokka

”Ylikuumentunut”, vastasi hollantilainen sijoittaja ja pelibisneksen ammattilainen Reinout te Brake, kun häneltä kysyttiin näkemystä Suomen startup-skenen tilanteesta Pocket Gamerin isännöimässä tilaisuudessa tiistai-iltana. Sijoittajan näkökulmasta katsottuna startup-yritysten ympärillä on liikaakin kuhinaa verrattuna todellisten menestystarinoiden lukumäärään.

Kuhinaa, sitä todellakin tämän vuoden Slushissa riitti. Yrittäjien ja heidän ideoistaan kiinnostuneiden sijoittajien seurana Messukeskuksessa parveili satoja toimittajia, poliittisia päättäjiä sekä tuhansia yrittämisestä kiinnostuneita. En lainkaan hämmästele, mikäli hollantilainen sijoittaja pitää pienen pohjoisen maan startup-ilmapiiriä ylikuumentuneena.

Samalla te Braken kommentti sai minut pohtimaan, onko sillä sijoittajan kannalta loppujen lopuksi mitään väliä, vaikka 90 % rahoitettavista ideoista tulisi yhdestä ja samasta tundran keskelle pystytetystä jurtasta. Peruskuvio lienee kuitenkin se, että sijoittaja selvittää rahoitettavan idean mielekkyyden ja kaupallisen potentiaalin, joiden pohjalta hän tekee rahoituspäätöksensä.

Päällimmäisenä Slushissa kuulluista ja nähdyistä tuoteideoiden esittelyistä jäi mieleen bisnesidean esittelyn vaikeus, jos kuulijalle ei voi esitellä joko keskeneräistä tai jopa valmista tuotetta. Käsillä huitoen puhumisen, videokuvan tai Powerpoint-esityksen seuraaminen keskellä meluisaa messuhallia ei ole helppoa.

Kaiken digisössötyksen keskellä minua ilahdutti suunnattomasti Pölösen veljesten esittelemä, jo useita palkintoja kahminut Sävelkello, josta he esittelivät puusta tehtyä versiota. Käytännössä sama tuote olisi voitu kehittää jo parisataa vuotta sitten, mutta niin vain keksintö putkahti maailmaan vasta viime vuonna suomalaisen lukiolaispojan ideasta. Toki tästäkin ideasta on tekeillä digiversio, jossa tekijöiden mukaan onkin suurimpana haasteena saada fyysisen, helposti käpisteltävän tuotteen tuntu mobiililaitteen ruudulle.

Nähtäväksi jää, mihin suuntaan Slush kehittyy vuonna 2015. Vieläkään ei ollut koko Messukeskus käytössä, joten voihan se turvota vieläkin massiivisemmaksi. Se onkin kokonaan toinen asia, hyödyttäisikö se tapahtuman keskiössä olevia startup-yrittäjiä.

Neljä sekalaista huomiota:

1. Tapahtuman alkuperäinen idea oli saattaa startup-yrittäjät ja sijoittajat yhteen. Miten tehokkaasti se onnistuu, jos samoilla kinkereillä heiluu 500 toimittajaa, 5000 opiskelijaa ja 5000 random-tyyppiä?

2. Mobiilisovellus on 1000x parempi kuin printattu ohjelmalehtinen – helposti luettavissa myös pimeässä.

3. Jos tapahtuman pääsponsoreiden joukossa on mobiililaitevalmistajia ja operaattoreita, niin onhan se vähän vekkulia, kun mobiiliyhteydet menevät väkimäärän vuoksi kyykkyyn.

4. Nokia julkistaa tabletin vs. Jolla julkistaa tabletin. Käsi ylös, kuka yllättyi?

 

 


Kaiun uutiskirjeen tilaajana pääset ineen skeneen, jäbä – tilaa tästä:


Meistä tuli muurarei… viestintäkonsultteja

Salla Syrman

Mitä yhteistä on valtiotieteiden tohtorilla, maatalous-metsätieteiden maisterilla ja, no, Suomen nopeimmalla sipulinkuorijalla*? Niistä kaikista tuli viestintäkonsultteja.

Kaiun syksyn innostavin sisäinen hanke on uusi harjoittelijaohjelmamme, johon olemme saaneet valtavasti hyviä hakemuksia. Jatkossa otamme siipiemme suojiin aina puolivuosittain muutamia harjoittelijoita vuodessa kasvamaan kanssamme konsulteiksi – ja kasvattamaan koko Kaikua tuoreilla näkemyksillään.

Hakemisen yhteydessä moni kyseli meiltä, pitääkö harjoittelijalla ehdottomasti olla tutkinto viestinnästä. Millaista koulutustaustaa viestintäkonsultilta vaaditaan? Katsotaanpa.

Sanapilvessa näkyy pääpiirteissään kaikulaisten koulutustausta. Meitä on erittäin moneksi. Kyllä, viestintä nousee usein yhteiseksi nimittäjäksi, mutta se on kaikkea muuta kuin koko totuus. Minulla on tapana kertoa uusille asiakkaille, kuinka ylpeä olen siitä, ettemme ole samasta viestintäpuusta veistettyjä. Meillä on pitkän uran tehneitä toimittajia. Nuoria digivelhoja. Nokkelia lobbaajia. Luovia humanisteja.

Tätä työtä ei tehdä yksin. Omaa asiantuntemusta tärkeämpää on pystyä hankkimaan asiakkaalle nopeasti se asiantuntemus, joka tuloksiin tarvitaan. En tiedä, miten se onnistuisi, jos käytössä ei olisi valtavaa taitojen varastoa, josta ammentaa.

Käytäntö, konsulttikouluista kaunein
Opintojen hyöty on kieltämättä kiinnostava kysymys. Pyysin kaikulaisia arvioimaan jälkiviisaasti, millaisia eväitä koulutus on antanut ammattiimme.

Ainakin tutkimusmetodiikan opiskelu on näissä hommissa ollut hyödyksi. Gradu opetti laajojen asiakokonaisuuksien hallintaa.

Kun haastattelen asiakkaamme uutiskirjettä varten kiinalaista ravintolayrittäjää Herttoniemessä, ymmärrän vahvasti kansainvälisten finanssijärjestelmien yhteyden kotimaiseen kansantalouteen sekä maahanmuuttoon globalisaation ilmentyjänä. Siksi osaan viestiä aiheesta viiltävän analyyttisesti: "Ravintola Fug Yu halusi käyttöönsä Hilavitkutin XYZ:n, jotta lounasruuhka sujuu joutuisammin.

Projektinhallintahommia tuli opittua jo koulussa, kun tuo digimediabisnes on puhdasta projektibisnestä, ja kaikki harjoitusprojektit tehtiin ns. oikean elämän tapaan.

Yliopistolta mukaan tarttunut elintärkeä taito on myös jumittuneen kopiokoneen käsittely.

Moni muistutti, että koulutus on vain pieni pisara meressä kokemuksen koulun rinnalla:

Minä kyllä oon oppinut tämän työn ihan käytännössä tekemällä. Ehkäpä enempi opiskelu toisi sitä konsulttimaisuutta.

Työ tekijäänsä opettaa -sanonnassa on vankkaa viisautta. Käytännön työssä oleellista on halu oppia uutta ja kyky tehdä yhteistyötä eri tyyppisten ihmisten kanssa. Kuuntelemisen taitoa ei koskaan voi vähätellä. Onnistunutta, uskottavaa viestintää voi toteuttaa hyvin monella eri tavalla!

Työkokemuksen ja työn kautta opittujen taitojen listaaminen toisi niin sekavan sanapilven, että jätetään se toiseen blogipostaukseen. Sieltä löytyisi kaikkea mahdollista hotellisiilinä toimimisesta hallitusneuvotteluihin ja vaalitarkkailuun.

Yllättävää kyllä
Itse en koskaan ajatellut valmistautuvani viestintäkonsultiksi, mutta kun ajauduin tähän ammattiin, tunsin heti, että tänne kai oli tarkoitus päätyäkin. Kaikesta, mitä olen tehnyt tai päntännyt, saattaa olla hyötyä. Koskaan ei tiedä, mitä asiakkailta tulee eteen. (No, rehellisesti sanottuna yawelmanin kantakielen rekonstruointiin en ole vielä törmännyt.)

Ehkä olennaista on, että opiskelut ovat muovanneet meistä näitä mahtavan erilaisia ihmisiä, joita tänään olemme.

Ensimmäisten harjoittelijoiden valinta on juurikin käynnissä. Jännittävää nähdä, millaisia uusia tuttavuuksia sieltä saapuu ja millaisilla taidoilla työyhteisömme rikastuu. Toisaalta – opin juuri, että on näissä nykyisissäkin työkavereissa vielä paljon yllättävää. Olkaa hyvä: Kaiun suuren koulutuskyselyn sivutuotoksena syntynyt erityissaavutusten lista.

*Suomen nopein sipulinkuorija. Uimamaisteri. Rannikkolaivuri. Vuokraveneen kuljettaja. Trukkikortti. Korkeimman tason kansainvälinen squash-tuomari. Ompeluajokortti. Tulityökortti. Turvasuojaaja. Ensiapukoulutus. ATK-instituutin Kannatusyhdistys ry:n stipendi. Karnevaalisamban SM. Avovesisukeltaja. Käsiaseen hallussapitolupa. Uinnin alkeismerkki. Hissitekniikan peruskurssi. Partion Paras -pokaali. Vartijakortti (erääntynyt). Yo-juhlapuhuja. Musiikkiluokkien orkesteristipendi instrumentilla nokkahuilu. Le Nouveau Monde -ainejärjestölehden päätoimittaja. Säveltapailun ja musiikin teorian peruskurssi. Lastensuojelun tukihenkilö. Sammutustyökurssi. Squashliiton hopeinen ansiomerkki. Sudenpentujen ansiomerkki. Advanced Open Water Diver. Rotukissayhdistyksen kissapalkinto. Musta vyö judossa. Juniorijoukkueiden SM- ja PM-kulta ja EM-pronssi, SM-liigan hopea. 4H-hitsauskurssi. B-poikien Satakunnan piirinmestaruushopea sisähypyissä. Hopeamitali painissa sarjassa 185 paunaa. Saaristolaivuri. Yläasteikäisten Suomen mestaruus valokuvauksessa. Top10-sijoitus konekirjoituskilpailussa. Kansallisen runokilpailun voitto. Krav Magan alkeiskurssi. Omaishoitaja. Koskenlaskudiplomi. Raittiuskirjoituskilpailun kolminkertainen voittaja. Vietnamin valtion kokkikoulusertifionti. Pääsi Tampereen Delfinaariossa ainoana yleisöstä eteen esiintymään delfiinien kanssa.

Ja vielä:
Vuonna 1990 Ilta-Sanomat järjesti Suomen älykkö -lukijaäänestyksen. Sen voitti Arvo Ylppö. Toiseksi tuli Marjo Matikainen ja kolmas oli Mauno Koivisto. Pitkän listan jatkona "hajaääniä saivat myös": Röllipeikko, Ile Könönen ja Jeesus. Tässä järjestyksessä.

Tulevat harjoittelijat, pitäkää varanne, kun kysytte tältä porukalta jotain. Saatatte nimittäin saada vastauksenkin.

***
Kuva: Stian Rødven Eide (Flickr, Creative Commons)


Sopeutumattomat, palkkasotilaat, lähetyssaarnaajat

Kimmo Collander

”You know, people who do this stuff are either misfits, mercenaries or missionaries. Or, actually, we are all that at the same time”, resuneerasi työparini Sandra Leninskayan ääntenlaskussa aamuyön keskivaiheilla. Olimme kiertäneet Harkovan esikaupungin äänestyspaikoilla koko päivän ja yön. 20 tunnin valvominen antoi hyvän pohjan vaalitarkkailijaveteraanin eksistentiaalisille pohdinnoille.

Olen keskikokenut vaalitarkkailija. Takanani on muutama keikka Balkanilla ja Kaukasuksella. Päätin käyttää kesälomapäiviäni kansainväliseen demokratiatyöhön ja mennä valvomaan Ukrainan vaaleja.  Kollegamme Ossi oli ollut keväällä tarkkailemassa presidentinvaaleja ja kehui kovasti maata ja Lvivin kaunista kaupunkia. 

Pääosa Suomesta lähtevistä lyhytaikaisista tarkkailijoista lähetetään ETYJin kautta. Ulkoministeriö hoitaa valinnan ja palkkauksen, ETYJ käytännön toimet kohdemaassa.

Vaalitarkkailumissioiden rakenne on yleensä sama minkä tahansa vaalien yhteydessä. Sunnuntai on yleensä vaalipäivä, ”D-Day”. Tarkkailijat saapuvat maahan tiistaina. Ensimmäiset kaksi päivää koko missio – Ukrainassa 600 tarkkailijaa – briiffataan valtakunnan tilanteesta. Perjantaina siirrytään asema-alueelle. Lauantaina tutustutaan tilanteeseen ja sunnuntaina kierretään äänestyspaikkoja. Tarkkailun tuskaisin vaihe, äänten laskeminen ja rekisteröinti, venyy joskus sietämättömän pitkäksi. Albaniassa esimerkiksi ääntenlasku jatkui vielä keskiviikkona, kun olimme koko mission de-briefin jälkeen poistumassa maasta.

Miksi kukaan haluaa vaalitarkkailijaksi? Pahimmillaan tarkkailija voi löytää itsensä keskitalvella jonkun Stanin aroilta tympeän työparin ja petollisen tulkin kanssa. Hotellissa tuntuu olevan lutikoita ja autonkuljettaja ei enää edes yritä kätkeä alkoholiongelmaansa. Vaalivirkailijat vilpistelevät ja elämä pelottaa.

Mutta. 

Parhaimmillaan tarkkailija tuntee tekevänsä arvokasta työtä kansanvallan edistämiseksi. Demokratian lähetyssaarnaajan mieltä lämmittää tieto, ettei vaalivilpistelyä esiinny ainakaan silloin, kun on itse paikalla. Osana suurta missiota mahdolliset väärinkäytökset tulevat vakavalla painolla vallanpitäjien tietoon ja ehkä seuraavat vaalit ovat taas hitusen reilummat ja avoimemmat.

Kaltaisteni lyhytaikaisten satunnaisten harrastajatarkkailijoiden lisäksi maailmaa kiertää kovien ammattilaisten luokka. Nämä palkkasoturit saavat elantonsa erilaisista demokratiahankkeista ja pitkäaikaisista valvontamissioista. Parini Sandra on kiertänyt parikymmentä vuotta maailmaa hankkeesta toiseen. Hänellä oli kerrottavana karmeita tarinoita Afganistanin verilöylyistä, Itä-Timorin läheltä piti -tilanteista ja Venäjän FSB:n häikäilemättömistä otteista. 

Nämä ”sotajutut” ovat merkittävä osa onnistunutta missiota. Viikon aikana ehtii jutella parinsa lisäksi tulkin ja autonkuljettajan lisäksi muiden tarkkailijoiden kanssa. Parhaimmat tarinat kuulee sopeutumattomilta misfiteiltä, jotka hakevat elämyksiä ja adrenaliinia vapaa-aikanaan ja työssään. Nämä ihmiset eivät tiedä, mitä aikuisena tekevät ja kiertelevät erilaisissa tehtävissä.

Hauska ulottuvuus tässä Sandran kolmijaossa on se, että huomaa tehneensä uravalintapäätöksiä, jotka pystyy määrittelemään näillä kolmella akselilla. Oma yrittäjäntaipaleeni yhteiskunnallisessa viestinnässä alkoi sopeutumattomuudesta hierarkioihin, pyrkimyksestä paremman yhteiskunnan rakentamiseen ja pienestä rahanhimosta.

 


Kuva: Jeff Miccolis (Creative Commons)

 


Kolme vinkkiä virkeään videopalaveriin

Pauliina Perttuli

Harhaileva mieli on tuloksekkaan videopalaverin vihollinen. Näillä vinkeillä voit auttaa sekä itseäsi että muita palaveriosallistuja keskittymään.

  1. Älä tunge palaveria täyteen irrallisia asioita.
    Kasvokkaiset palaverit venyvät helposti, koska ”nyt kun kerta päästiin saman pöydän äären, kannattaa käsitellä kaikki asiat kerralla”. Videopalaveri on kevyempi järjestää, joten palaverin pilkkominen mielekkäiksi kokonaisuuksiksi on vaivattomampaa. Asiat, jotka vievät aikaa eivätkä liity toisiinsa, kannattaa käsitellä eri palavereissa. Jaksamme maratonkokouksia huonosti kasvokkain mutta vielä huonommin virtuaalisesti.
     
  2. Minimoi taustahäly.
    Videokokousten etu on, että niihin voi osallistua melkeinpä mistä vaan. Tällä on myös kääntöpuolensa. Osallistujat voivat olla hälisevässä avokonttorissa, ruuhkaisessa lentokentän aulassa tai kotitoimistossa uliseva koira jaloissaan. Ylimääräiset äänet häiritsevät ja hankaloittavat keskustelun seuraamista. Valitse mahdollisuuksien mukaan rauhallinen paikka osallistumiselle ja palaverin aikana laita mikrofoni pois päältä, kun et ole äänessä.
     
  3. Käytä katsetta.
    Videota ujostellaan turhaan silloinkin, kun videokuvan näyttäminen olisi teknisesti mahdollista. Videokuva kannattaa, sillä katseessa on voimaa. Meidän on helpompi seurata kuulemaamme, kun näemme puhujan. Ja kun myös meidät nähdään, niin ryhdistäydymme herkemmin ja keskitymme.
    Puhujana kannattaa katsoa kameraan eli osallistujiin. Kiinnostuneen oloinen katsekontakti aktivoi ja kutsuu mukaan osallistumaan. Videokuvan ja katsekontaktin etuna on myös se, että päällekkäin puhuminen vähenee, kun voimme katseella antaa vihjeitä puheenvuoron päättymisestä tai halukkuudesta ottaa vastaan puheenvuoro.

Kaiku Helsinki tekee vuorovaikutusvalmennuksia yhteistyössä videoneuvottelupalveluita tuottavan Praecomin kanssa. Yhteisenä tavoitteenamme on auttaa asiakkaitamme saamaan videopalavereista paras mahdollinen hyöty irti; kehittää parempaa ja tuloksekkaampaa virtuaalista vuorovaikutusta.

 


Tilaa Kaiun uutiskirje ja viesti virkeämmin:


Täydellisen tiedotteen jäljillä, osa 2: Otsikoinnin nyrkkisäännöt, ja miten rikkoa niitä

Ismo Savolainen

OSA 1: "KESKINÄISEN KEHUMISEN KERHO EI KIINNOSTA"
OSA 3: "KAKSI SILMÄÄ EI RIITÄ"

Kollegani sanoi kerran, että tiedotteen otsikon pitää olla niin hyvä, että se kiinnostaa toimittajaa, mutta niin huono, että toimittaja helposti keksii paremman. Hyvin sanottu, vaikkakin käytännössä vaikea toteuttaa.

Otsikko on tiedotteen olennaisin asia. Jos otsikko ei herätä lukemaan, sitten on aivan sama, mitä sisältö on. Hyvä otsikko ei välttämättä ole hyvä otsikko, vaan sellainen, että oikea kohderyhmä huomaa sen.

Väliotsikko

Eräs toinen kollegani sanoi kerran, että tiedotteeseen ei perinteisesti kuulu väliotsikointi. Miksi ei? Minä ainakin rikon tuota sääntöä jatkuvasti, koska joku muukin voi lukea tekstejä yhtä oudosti kuin minä.
Oikeastaan tuolla alussa korostamani otsikon tärkeys on vähän puppua, koska itseäni se ei aina pysäytä. Useimmiten silmäilen tekstejä takaperoisesti ja voi olla että viimeinen väliotsikko on se, joka saa minut lukemaan koko tekstin.

Sisältö

Tässä vaiheessa huomaan, että kuitenkin se sisältö on kuningas. Kehäpäätelmäni on, että eihän sillä oikeasti ole väliä, houkutteleeko otsikko lukemaan, jos sisältö ei kiinnostakaan. Lukija tuntee tulevansa petetyksi.
Tiedotteen kirjoittaminen on tasapainoilua.
Pari sisältövinkkiä omasta kokemuksesta: Mene suoraan asiaan. Älä jaarittele. Lyhennä. Ota "toimialan johtava" -liirum-laarum pois ja lyhennä. Karsi suosikki-ideoitasi tylysti ja lyhennä. Lue läpi ja lyhennä.

Kielioppi

Kaikki kollegani ovat sanoneet, että kielioppi ja oikeinkirjoitus ovat erittäin tärkeitä. He ovat hyvin oikeassa. Kirjoittamistani tiedotteista tosin keskustellaan paljon enemmän silloin, kun olen kirjoittanut jotain väärin.
Hmmm... heikkoudet pitää kääntää vahvuuksiksi.

Ismon kirjoitus on osa Täydellisen tiedotteen jäljillä -haastetta, jonka Salla "Sitaatti" Syrman aloitti muutama viikko sitten tekstillä Keskinäisen kehumisen kerho ei kiinnosta. Seuraavaksi haasteen ottaa vastaan Anni "Verbi" Pakonen, jonka tiedotteita Kaiun asiakkaat ovat ylistäneet muun muassa näin: "Jälleen kerran Anni, mahdottoman hyvä tiedote ja tuo teidän upea verbien käyttö hivelee mieltä ja korvaa!"
Kuva: Dan Taylor (Creative Commons)

Tule meille harjoittelijaksi!

Pete Saarnivaara

Koulutamme sinut konsultinaluksi. Ensimmäinen harjoittelijaohjelma käynnistyy joulukuussa ja sen haku umpeutuu 7. marraskuuta.

Kaiku lyhyesti

Kaiku Helsinki on Suomen johtava valmentava viestintätoimisto. Suunnittelemme, toteutamme ja valmennamme media- ja vaikuttajaviestintää, myyntiviestintää, sisäistä viestintää sekä sosiaalisen median asiakaskohtaamisia. Asiakkainamme on niin yrityksiä, järjestöjä kuin julkishallintoakin.

Mitä etsimme?

Haemme hyvää harjoittelijaa tai paria puolen vuoden mittaiseen harjoitteluun. Olet hyvä harjoittelija, jos tulet meille innokkaana tarttumaan toimeen ja oppimaan uutta. Hyötyä on viestinnän opinnoista ja kokemuksesta – oli se sitten töistä, opiskeluprojekteista tai vapaaehtoishommista. Tykkään kovasti, jos osoitat hakemuksessasi laajaa yleissivistystä. Sosiaalisen median osaamisesta ja perinteisen median ymmärryksestä on apua. Ja kirjoittaa pitää osata. Suomeksi ainakin. Hyvästä englannin kielen osaamisesta on hyötyä.
Kuulisin mielelläni myös mahdollisesta erikoisosaamisesta tai kiinnostuksen aiheista, vaikkapa IT-alan, kuluttajabrändien, järjestöjen, julkishallinnon tai politiikan ymmärryksestä. 

Mitä tarjoamme sinulle?

  • Harjoitteluohjelman, joka sisältää käytännön tekemistä, ohjausta ja sisäistä valmennusta.
  • Monipuolista viestintätyötä kiinnostavien asiakkaiden kanssa.
  • Palkan ja kunnon työvälineet.
  • Mukavan porukan, joka saattaa lämpimällä säällä haastaa sinut mölkkyturnaukseen, räntäsateella taas selviytymistehtävään.

Mitä teet käytännössä?

Saattaa olla, että joudut joskus keittämään kahvia tai täyttämään tiskikoneen. Niin joudun minäkin. Päätyösi on kuitenkin osallistua Kaiun harjoittelijaohjelmaan. Se tarkoittaa sitä, että teet asiakastöitä kahden tai useamman tiimimme kanssa viestintäkonsulttien, tiiminvetäjän ja partnerien ohjauksessa, sekä osallistut harjoittelijaohjelmaan kuuluviin sisäisiin valmennuksiin.
Aloitat hommat todennäköisesti laatimalla erilaisia raportteja ja selvityksiä, jakelemalla tiedotteita sekä päivittämällä jakelulistoja. Heti alkuvaiheessa kirjoitat erilaisia tekstejä suomeksi ja englanniksi. Todennäköisesti tulet myös kokoamaan valmennusmateriaaleja, valmistelemaan valmennuksia tai työpajoja sekä avustamaan tapahtumajärjestelyissä. Jos pääset nopeasti jyvälle hommista, ehdit mukaan myös viestintästrategioiden, -suunnitelmien ja -konseptien ideointiin ja toteuttamiseen sekä tarjousten laatimiseen.

Millaisia haluamme olla?

Tässä kohtaa on tapana luetella adjektiiveja firman arvoista. Minusta sellainen on aina tuntunut jotenkin geneeriseltä (enkä sitä paitsi tahdo muistaa niitä kaikkia). Mutta nämä ainakin ovat todennettavissa olevia faktoja: Työterveyskyselyymme vastasi 19 ihmistä. Heistä 18 oli sitä mieltä, että johtaminen Kaiussa on oikeudenmukaista. Yksi ei osannut sanoa. Kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että Kaiussa saa työhön tukea, neuvoja ja apua. Työterveystalomme mukaan nuo olivat poikkeuksellisen hyviä tuloksia asiantuntijayrityksessä. Pieni huolenaihe on, että työ saattaa ajoittain olla henkisesti kuormittavaa, kun vastuuntuntoiset ja innostuneet ihmiset tekevät parhaansa asiakkaiden eteen, vaikka vaatimukset olisivat kuinka mahdottomia.

Näköalapaikka

löytyy sekä neukkareista että avokonttorin perältä. Hyvät näkymät niin Töölönkadun, Dagmarinkadun kuin Museokadunkin suuntaan. Rautatieasemalle 10 minuutin kävelymatka.

Hakemukset

ensimmäiseen harjoittelijaohjelmaan voi lähettää 7.11.2014 mennessä osoitteeseen pete.saarnivaara@kaikuhelsinki.fi. CV:n näkisin mielelläni myös.

Unohtuiko jotain?

Todennäköisesti, mutta hätä ei ole tämän näköinen. Minulle voi soittaa tai lähettää sähköpostia. Vastaan sähköpostiin mahdollisimman pian ja puhelinnumeroon 050 568 8635 ainakin näinä aikoina: to 23.10. klo 13-16 ja to 30.10. klo 9.30-11.30.

Lama-ajan bisnesfraasit selkokielellä

Jouko Marttila

Vaikeina aikoina yritysten viestintä muuttuu munkkilatinaksi. Päätimme suomentaa muutaman lama-ajan bisnesfraasin.

Yhtiön strategiaprosessi etenee = kannattavuutemme on romahtanut, emmekä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, koska vanha strategiamme perustui täysin vääriin oletuksiin.

Uuden strategian mukaan palvelemme asiakkaitamme kokonaisvaltaisemmin = asiakkaamme ovat tyytymättömiä surkeaan palveluumme. 

Haemme aktiivisesti uusia asiakasryhmiä = myyntimme on laskukierteessä ja asiakkaamme ovat siirtymässä kilpailijalle. 

Selvitämme strategisia vaihtoehtoja = meidän on pakko myydä osa liiketoiminnoista tai ajaudumme konkurssiin.

Pystymme vastaamaan paremmin kysyntään tuotteiden elinkaaren kaikissa vaiheissa = tähän asti olemme vain myyneet tuotteen ja unohtaneet asiakkaan.

Selvitämme tuotanto- ja kehitystoimintojen yhdistämistä = tuottavuutemme on surkea ja meidän on pakko turvautua irtisanomisiin.

Olemme käynnistäneet toimintojen tehostamisohjelman = yritämme pitää yrityksen pystyssä myymällä omaisuutta ja vähentämällä henkilöstöä.

Siirrymme kannattavuusohjelman toteutusvaiheeseen = tähän asti olemme toivoneet parempaa, mutta nyt on ryhdyttävä vähentämään väkeä.

Yhtiön suunnittelemat rakennemuutokset muuttavat henkilöstötarvetta = meidän on pakko irtisanoa ihmisiä ja lakkauttaa kokonaisia yksiköitä tai edessä on konkurssi.

Haemme synergiahyötyjä erityisesti sähköisten palvelujen tuottamisessa ja konseptien kehityksessä = olemme pudonneet kokonaan digitalisoituvan maailman kehityksestä ja myyntimme laskee jyrkästi.

Jatkamme kehitysohjelmaa = meillä on edelleen liikaa työntekijöitä, eikä johto ole saanut myyntiä kuntoon.

Yhtiö sopeuttaa tuotanto- ja kustannusrakennettaan = emme pysty kilpailemaan aasialaisen halpatyön kanssa ja siirrämme suuren osan tuotantoa Kiinaan.

Haastava markkinatilanne heikentää näkymiä = kilpailijamme pystyvät myymään parempaa tuotetta halvemmalla.

Kysyntä koko arvoketjussa on hyvin altis muutoksille = aasialaiset kilpailijat vievät meiltä koko ajan asiakkaita ja kannattavuutemme heikkenee.


Jouko Marttila tulkkaa taloutta myös omassa blogissaan.

Kuva: Epsos.de (Creative Commons)

Vähemmän kiertoilmauksia ja enemmän suoraa puhetta lupaa Kaiun uutiskirje – ja tästä voit tilata sen:


Mitataan!

Kimmo Collander

Iiro Viinanen tilittelee päiväkirjoissaan, kuinka tympeää elämä oli 90-luvun lama-Suomen ministerillä. Kaikki teot punnittiin välittömästi armottomilla valuuttamarkkinoilla. Jos päätös ei miellyttänyt, se ilmeni heti koroissa ja valuuttakursseissa ja kohta työttömyysprosenteissa.

Politiikan tuloksellisuus näkyi noina vanhoina huonoina aikoina nopeasti ja rujosti. Toisin on nyt. Politiikan onnistumisen perusmittarit ovat samat vanhat: kansantalouden kasvu, työttömyys ja korkotaso. Suomessa nämä mittarit tuntuvat vain joko menettäneen merkityksensä tai muuttuneen jähmeiksi politiikkaan nähden. Ainakaan niistä ei pysty lukemaan, mihin maamme on matkalla.

BKT:n kasvu on ollut reilusti pakkasella kolmena viidestä viimeisestä vuodesta. Tällä on ollut hämmästyttävän vähän vaikutusta virallisiin työttömyyslukuihin, jotka ovat heiluneet 7-8 prosentin kieppeillä. Piilotyöttömyydestä ei jakseta paljon puhua, vaikka – tai varmaan juuri siksi, koska – se muuttaisi lukemat reilusti kaksinumeroisiksi. Olemme silti kaukana vuoden 1994 20 prosentista ja alle EU:n keskitason.

Hallituksen saamattomuus ei näy valuuttakursseissa tai korkotasoissa, kuten se näkyi 90-luvun lamassa. Uutislähetykset huipentuivat silloin tietoihin HELIBORin heilahteluista ja valuuttakursseista. Näiden avulla nähtiin, mitä mieltä ”markkinat” milloinkin olivat maan isien päätöksistä. Nyt ei euro hetkahda promilleakaan Senaatintorin laidalla tehdyistä tai tekemättä jääneistä päätöksistä. Asuntolainojen naurettavan alhaiset korot eivät välitä kriisiviestejä kansalaisille.

Kun reaali-indikaattoreita ei ole, mitä jää jäljelle? Kuinka päättäjät tietävät, ovatko he onnistuneet? Stubb vastasi tähän Männistö-sählingin yhteydessä: ”Politiikassa niin on, jos siltä näyttää.” (Kokoomuksen puheenjohtaja näpisti tämän sitaatin sujuvasti Urho Kekkoselta, joka oli taas ominut sen Luigi Pirandellolta.) Sisällöstä viis, kunhan näyttää hyvältä. Vältetään konflikteja ja ollaan kivoja. Homma toimii etenkin vaalikauden lopulla.

Jos politiikan ainut toimiva mittari on kannatus gallupeissa, päättäjiltä voi odottaa nahistuneen päättämättömyyden lisäksi vain populismia ja irtopisteiden keruuta. Määrätietoisuutta tarjotaan ainoastaan päättäjien pintabrändin ylläpidossa. Kipeiden päätösten aika tulee, mutta sitten joskus myöhemmin. Nyt kootaan voittavaa tiimiä vaaleihin.

En kaipaa heikkoa markkaa enkä lamavuosien kylmiä tuulia. Tähän kritiikin loppuun pitäisi saada joku muu korjausehdotus, joka veisi keskustelua eteenpäin. Minulla ei sellaista ole. Onko sinulla?

 


Kuva: aussiegall (Creative Commons)
 

Täydellisen tiedotteen jäljillä, osa 1: Keskinäisen kehumisen kerho ei kiinnosta

Salla Syrman

OSA 2: "OTSIKOINNIN NYRKKISÄÄNNÖT JA MITEN RIKKOA NIITÄ"
OSA 3: "KAKSI SILMÄÄ EI RIITÄ"

Rakastan hyviä tiedotteita. Niiden kirjoittaminen on taitolaji, ja parhaimmillaan yhtäkään merkkiä ei käytetä turhuuteen. Siksi sanojen tuhlaus itsestäänselvyyksillä kehuskeluun nostaa karvat pystyyn.

”Olemme iloisia ryhtyessämme yhteistyöhön Yritys A:n kanssa. Yrityskauppa mahdollistaa kustannustehokkaiden palveluidemme monipuolistumisen joustavasti muuttuvilla markkinoilla”, sanoo (jaarittelee?) Yritys B:n toimitusjohtaja N.N.

> Ihanko totta, ei siis harmita, että kauppaa tuli?

”Haasteenamme oli yhdistää innovatiivisesti teknologia ja design. Olemme tyytyväisiä tuloksiin ja onnistuimme yli odotusten”, toteaa (kerskuu?) Yritys A:n myyntijohtaja N.N.

> Odotitte, että ei tästä härpäkkeestä niin kummoista tule?

Näin saat sitaattisi läpi

Kuinka paljon mediaa oikeasti kiinnostavat yritysten keskinäiset kehumiset ja onnittelut? Kysytäänpä.

”Korulauseet, joissa onnitellaan itseä ja toista osapuolta yhteistyön käynnistymisestä, eivät oikeasti kiinnosta pätkääkään”, sanotaan Kauppalehdestä.

Kauppalehti kertoo julkaisevansa sitaatteja, jos niissä edes halaistulla sanalla viitataan siihen, miksi yhteistyö on aloitettu, mikä sen tavoite on ja mitä siitä seuraa. Tyyliksi toivotaan simppeleitä, suoria lauseita:

”Odotamme yhteistyön parantavan yhtiön X liikevaihtoa ja tulosta.”

”Käynnistämme yhteistyön, koska haluamme kasvaa Kiinan markkinoilla.”

Uuden Suomen mukaan tunnetta voi välittää rennompaankin tyyliin, jos se asiayhteyteen sopii:

"Olen poikkeuksellisen innostunut tästä yhteistyöstä, koska... "

"On jännittävää nähdä, mitä tämä yhteistyö tuo tullessaan ja odotamme, että..."

Tiedote ja sen tavoite

Hyvä tiedote tietenkin on suurempi kysymys kuin vain sujuva sitaatti. Resepti on näennäisen yksinkertainen, ja kuka tahansa löytää sen muutamassa sekunnissa googlaamalla: kiinnostava otsikko, toimiva kulma, selkeä rakenne, ytimekäs ilmaisu ja niin edelleen. Valmis!

Ei se ihan niin helppoa ole. Hyvän tiedotteen kirjoittaminen vaatii taitoa ja tekemistä, mutta onnistuminen on psykologisesti äärimmäisen tyydyttävää. Silloin kun timanttinen lopputulos lepää edessä, tuntuu siltä kuin palaset maailmassa olisivat loksahtaneet kohdilleen. Valtava kaaos tietoa on muuttunut hetkelliseksi seesteisyydeksi.

Todellinen onnistuminen mitataan kuitenkin vasta sillä, kuinka hyvin tiedote täyttää tavoitteensa. Kiinnostaako se mediaa? Jaetaanko sitä tai siihen perustuvaa juttua somessa? Herättääkö aihe keskustelua? Aina tavoitteen ei tarvitse olla mahtipontinen läpimeno. Tiedote voi olla taustatietoa aihepiiriä seuraaville toimittajille. Hyvää materiaalia omissa kanavissa julkaistaviksi. Tärkeää hakukonenäkyvyyden kannalta. Ja niin edelleen. Pääasia, että tietää, mitä tavoittelee – ja asiakaskin tietää.

*** Tiedotteet ovat viestintätyön tärkeää peruskauraa. Vaikka yritysviestintä muuttaa muotoaan, hyvä tiedote pitää pintansa. Siksi haastan mukaan pari kaikulaista, joiden tiedotekynää itse ihailen – ja samaa olen kuullut asiakkailtammekin. Ismo Savolainen ja Anni Pakonen, viekää meidät täydellisen tiedotteen jäljille!

OSA 2: "OTSIKOINNIN NYRKKISÄÄNNÖT JA MITEN RIKKOA NIITÄ"
OSA 3: "KAKSI SILMÄÄ EI RIITÄ"


Tilaa Kaiun uutiskirje tästä:


Kuva: Orin Zebest (Creative Commons)