Viestinnän vauhti kasvaa – pysyykö empatia perässä?

Haastateltavana Katri Saarikivi, aivotutkija Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.

Empatia, kyky ymmärtää toisen tunteita ja nähdä niiden taakse. Suurelle osalle kyselymme vastaajista tällä on merkitystä, ja on vaikea väittää vastaan – oli kyse nykyisestä tai tulevasta työympäristöstä, empatiataidoilla on merkitystä vuorovaikutuksessa. Empatia tosin jää joskus digitaalisten ympäristöjen ja nopean viestinnän jalkoihin, mistä voi seurata empatiavajetta ja väärinymmärryksiä.

Mitä empatia käytännössä tarkoittaa? Voiko sitä kehittää tietoisesti? Voiko robotti olla empaattisempi kuin ihminen? Pohdimme näitä asioita yhdessä aivotutkija Katri Saarikiven kanssa.

Palvelumuotoilu on empatiaa käytännössä

Viestinnän ja markkinoinnin suunnittelussa tilanne on usein se, että kohtaamme kohderyhmiä harvoin kasvokkain. Heidän maailmansa voi olla vieras, ja jos emme ymmärrä kohderyhmien tarpeita, viestintä voi olla hyödytöntä. Kun ymmärtää kohderyhmää, viesti menee perille paremmin. Tällöin empatian merkitys korostuu, ja palvelumuotoilulla sen saa esiin. Palvelumuotoilu auttaa luopumaan oletuksista ja ohjaa meitä keskittymään siihen, miltä kohderyhmän arki näyttää ja miten sitä voisi helpottaa.

Voiko tekoäly olla empaattinen?

Chatbotteja voidaan kouluttaa käyttämään empaattiseksi tulkittavia ilmaisuja – se ei kuitenkaan tee botista täysin samaan tapaan empaattista kuin ihminen.

”Ero on siinä, että empatia on muutakin kuin tunteiden jakamista, se on myös toisen asemaan asettumista. Tähän robotti ei vielä kykene”, Saarikivi toteaa.

Tulevaisuudessa tekoälyn merkitys kasvaa, mutta se ei poista ihmisen roolia vuorovaikutuksessa. Vaikka robottiavustajat kehittyvät, empatiaa on vaikeaa opettaa niille. Taitoon kannattaa panostaa, koska vielä ei ole tekoälyä, jolla olisi ihmisen veroinen empatiakyky.

Miten empatiataitoja voi kehittää?

Vaikka empatialle onkin geneettinen perusta, omia empatiataitoja voi kehittää. Saarikivi kehottaa miettimään kolmea kysymystä, joiden avulla voi asettua aktiivisesti toisen asemaan:

  • Mikä saisi minut toimimaan tällä tavalla?
  • Mihin hyvään toinen pyrkii, mikä järki on toiminnan taustalla?
  • Miten motivoituisin paremmin asettumaan toisen asemaan?

Etenkin viimeistä kohtaa pitäisi miettiä Saarikiven mukaan enemmän.

”Tuntuu, että ihmiset aktiivisesti yrittävät olla asettumatta toisen asemaan. Ajatellaan ehkä, että ymmärtämällä toisen asemaa hylätään oma näkökulma tai mielipide. Varsinkin silloin kun kohtaa ihmisen, jolla on täysin erilainen mielipide kuin itsellä, kannattaa yrittää ymmärtää miten hän päätynyt mielipiteeseensä. Jos logiikan ymmärtää, mahdollisuus vaikuttaa häneen on parempi", Saarikivi sanoo.

Lopuksi

Teknologia kehittyy valtavilla harppauksilla, ja joskus empatia saattaa jäädä toissijaiseksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että teknologia on pikemminkin keino kuin lopputulos – se auttaa meitä ongelmanratkaisussa, mikä antaa enemmän sijaa empatialle ja luovuudelle. Empatian merkitys siis kasvaa koko ajan! Empatia ja teknologia eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois, vaan parhaan lopputuloksen saa, jos onnistuu yhdistämään molemmat.

Käytä siis työvälineitäsi mahdollisuuksien mukaan ja tiedosta niiden vahvuudet ja puutteet. Ennen kaikkea – ymmärrä toista, niin sinulla on
mahdollisuus vaikuttaa.

 

Tämä Henri Leppäsen ja Elina Piskosen kirjoittama artikkeli on ilmestynyt ensimmäisen kerran Viestijä 2025 -tulevaisuusluotauksessa.

Työelämä on murroksessa. Teknologia kehittyy hurjaa vauhtia, tekoäly tulee osaksi arkeamme, viestintäympäristöt muuttuvat virtuaalisiksi. Ammatinkuvat vaihtuvat, työskentely pirstaloituu. Mitä tapahtuu inhimillisille viestintätaidoille?

viestijä 2025

Lataa Viestijä 2025 -tulevaisuusluotaus tästä!


Piilevät toiveet esiin – palvelumuotoilulla käsiksi todelliseen asiakasymmärrykseen

Jokainen yritys tavoittelee asiakasymmärrystä. Sen saavuttaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista: ihmiset antavat usein vastauksen, joka kuulostaa hyvältä, mutta se ei vastaa todellisuutta. Miten palvelumuotoilu voi auttaa asiakasymmärryksessä?

Palvelumuotoilun avulla päästään käsiksi hankaliin, mutta tärkeisiin tunteisiin, joihin kyselytutkimuksissa tai haastatteluissa ei ylletä.

Kaikuja-podcastin toisessa jaksossa syvennytään siihen, mitä asiakasymmärrys todella on, miten asiakas saadaan oikeasti mukaan prosessiin ja miten palvelumuotoilua voidaan hyödyntää verkkosivujen ja mobiilisovellusten kehityksessä.

Jaksossa selviävät muun muassa nämä asiat:

  • Mitä on jargonin takana – mitä tarkoittaa asiakaskeskeisyys, asiakaslähtöisyys tai ylipäätään asiakasymmärrys?
  • Kuinka palvelumuotoilun avulla voidaan astua asiakkaan saappaisiin?
  • Miten kiireinen asiakas saadaan oikeasti mukaan palvelumuotoiluprosessiin?
  • Entä missä tilanteissa palvelumuotoilua ei kannata käyttää?

Studiossa palvelumuotoilusta keskustelevat Kaiun palvelumuotoilujohtaja Elina Piskonen sekä Kaiun toinen palvelumuotoilija Niina Mäki.

”Asiakasymmärrys on niitä hassuja palvelumuotoilusanoja. Usein kuulee, että ”mutta mehän kysyimme asiakkaalta”. Asiakasymmärryksellä ei kuitenkaan tarkoiteta asiakkaalta kysymistä tai tiedon ja datan keräämistä.”

Niina Mäki, Kaiku Helsingin palvelumuotoilija

”Jossain on varmasti olemassa käyttämättömien verkkosivujen ja mobiilisovellusten hautausmaa. Suurin hyöty palvelumuotoilussa on se, että me käytetään resurssit oikein. Ei lähdetä tekemään jättimäistä verkkosivustoa asiasta ihmisille, jotka ei koskaan tule käymään siellä käymään tai mobiilisovellusta, jolla saamme vain murto-osa toivotuista käyttäjistä tavoitettua.”

Elina Piskonen, Kaiku Helsingin palvelumuotoilujohtaja

Jakso on kuultavissa myös Apple Podcastsin sekä Spotifyn kautta.

Kuuntele sarjan aiempi osa:

 

Kaikuja podcast 💛 viestinnän palvelumuotoilu

Näissä podcast-jaksoissa siirrytään käsien heiluttelusta konkretiaan. Kaiku Helsingin palvelumuotoilujohtaja Elina Piskonen ja palvelumuotoilija Niina Mäki avaavat Kaikuja-podcastissa kolmen jakson verran viestinnän palvelumuotoilun perusteita. Jaksoissa esitellään palvelumuotoilun työkaluja ja menetelmiä sekä kerrotaan esimerkkejä viestinnän kentältä.

Miksi sinun viestijänä tulisi olla kiinnostunut palvelumuotoilusta? Kuuntele podcastimme ja kerromme vastauksen.

Sarjan haastattelijana toimii Kaiku Helsingin viestinnän suunnittelija Elina Kirvesniemi.

 

Liity myös Palvelumuotoilun ystäviin!


Polttavinta sosiaalisessa mediassa juuri nyt? – 5 tuliaista Social Media Week Londonista

Tuntuuko sosiaalinen media sinusta toisinaan kaoottiselta? Niin minustakin.

Kyseenalaistatko koko ajan oman organisaatiosi sometekemistä: keskitymmekö oikeisiin asioihin, riittääkö tämä, olemmeko missanneet jotain olennaista? Niin minäkin.

Siksi tekee välillä gutaa päästä kurkistamaan ulkopuolelle ja kuulemaan, mitä muut touhuavat. Sosiaalisen median haasteet ovat yllättävän yhteneväisiä alasta, alueesta tai koosta riippumatta.

Kävin nuuhkimassa sometrendejä Social Media Week London -tapahtumassa Big Benin varjossa lokakuun lopussa. Tässä viisi fundeerausta, jotka tarttuivat Lontoon-reissulta vahvoina mieleen:

1. ”Some on käyttäytymismalli, ei paikka”

Olemme tulleet pisteeseen, jossa suurin osa ihmisistä ei enää ajattele erikseen ”menevänsä someen”. Sosiaalinen media ei ole muusta elämästä erillinen paikka, vaan kuin kaikkia ympäröivä ilma. Some on käyttäytymismalli, erottamaton tapa käsitellä ja suodattaa kokemusta arjesta.

Tätä ajatusta valotti hauskan tymäköin esimerkein Steph Parker, Time-lehden listaama ja Cannes Lionsissa palkittu sosiaalisen median strategisti ja yliopisto-opettaja. Parkerin tilastojen mukaan jokainen meistä näkee päivittäin somessa 5000 mainosviestiä. Kuinka monta niistä muistamme? Varsinkaan, kun tutkimusten mukaan ihmisen keskimääräinen keskittymiskyky on 8 sekuntia.

Viestijöillä, markkinoijilla ja mainostajilla on siis hikinen työ napata yleisön huomio ja kiinnostus. Urakassa ei auta ainakaan se, että pohditaan, ”mitä me laitettaisiin sinne someen”. Kun yleisöt eivät miellä somea ”paikaksi”, viestijänkään ei parane niin tehdä.

2. Somemittaaminen vaatii raakuutta

”Näyttökerrat ovat mittarina bullshit”, täräytti muun muassa The Guardianille koulutuksia tekevä markkinointimestari Tom Szekeres. Ja tottahan se on: loppujen lopuksi sillä, kuinka monelle ihmiselle jotain somesisältöä on näytetty, ei merkitse mitään. Olennaista on, mitä sisältö saa ihmisissä aikaan.

Somekanavien analytiikkatyökaluilla voi seurata niin monenlaisia mittareita, että valikoiman laajuus saattaa helposti sokaista. ”Jos kerran tuota pystyy mittaamaan, kai meidän kannattaa tarkkailla sitä?”

Szekeres ja monet muut #SMWLDN-puhujat kuitenkin painottivat asioiden tekemistä oikeassa järjestyksessä ja tervettä kritiikkiä valittuja mittareita kohtaan. Jos ennen viestinnän aloittamista on määritelty tavoitteet, lopussa tarvitsee seurata raa’asti vain näistä tavoitteista kertovia mittareita.

3. Tavoita yksilöt yhteisöjen kautta

Tuntuuko tutulta: viestintäsi kohdeyleisö on ”mies, 21–80 vuotta, seuraa urheilua, pitää matkailusta”?

Muun muassa Macallan-viskiä valmistava alkoholijuomayhtiö Edrington kertoi havainneensa, että kohdeyleisöjen määrittely edellä kuvattujen geneeristen yksilöiden kautta ei toimi tarpeeksi tehokkaasti. Yksilön kautta kuvattuna kohdeyleisöistä lipsahtaa helposti liian laajoja, hajanaisia ja mitäänsanomattomia.

Edringtonin oivallus oli ollut säätää markkinointiaan yksilöiden sijasta yhteisöille. Sosiaalisen median kanavien ja keskustelun kautta he olivat määritelleet, että heidän tavoittelemansa ”21–80-vuotiaat miehet” samastuvat erilaisiin yhteisöihin: osa on krikettifaneja, osa isiä, osa autoharrastajia – ja niin edelleen. Edrington alkoikin siis tuottaa sisältöjä, jotka ilahduttavat nimenomaan näitä yhteisöjä. Sitä kautta yhtiön viskibrändit pääsivät hivuttautumaan luontevaksi osaksi näiden yhteisöjen toimintaa.

Tämä oli mielestäni kutkuttava vaihtoehtoinen lähestymistapa etenkin B2C-puolen sisällöntuotantoon. Sisältöjen rakentaminen yhteisöjen kautta ajateltuna voi inspiroida eri tyyppisiä ja kenties eri tavalla vaikuttavia sisältöjä kuin yksilöiden kautta hahmottaminen.

4. TikTok tuli, valloitti… ja mitä sitten?

#SMWLDN-päivien tiukimmat ruuhkat olivat kaikissa TikTok-aiheisissa puheenvuoroissa. Paikalla oli muiden muassa TikTokin EMEA-alueen päällikkö sekä useita TikTok-vaikuttajia – tai ”creatoreita”, kuten heitä TikTok-termistössä pitäisi kuulemma kutsua.

TikTok on täräyttänyt todella vahvasti läpi etenkin alakouluikäisessä kohderyhmässä. Palvelun suosion salaisuus on etenkin sen ytimekkäässä ja aktivoivassa perusideassa. Koska TikTok-sisällöt ovat pakostakin todella lyhyitä, niissä täytyy olla todella yksinkertainen ydinjuju. Yksinkertaisuus kannustaa käyttäjiä myös luomaan sisältöjä itse, eikä pelkästään kuluttamaan niitä passiivisesti.

Esimerkiksi musiikkibisnekselle TikTok on jo nyt tärkeä markkinointikanava uusien artistien ja kappaleiden esiintuomiseen. Myös monien muiden alojen yritykset tekevät yhteistyötä TikTok-creatorien kanssa ja saavuttavat näin jopa kymmenien miljoonien yleisöt (ainakin teoriassa).

Hype on siis huima. Social Media Week Londonissa saamani käsitys kuitenkin oli, että kaikki ilmiössä mukana olevat tiedostavat sen lyhytkestoisuuden. Jopa tilaisuudessa puhunut TikTok-julkkis Holly H kertoi siirtyvänsä pian broadcast-television puolelle, sillä TikTok alkaa hänen osaltaan olla loppuun kaluttu.

Kysymys kuuluukin: kuinka moni Holly H:n 13 miljoonasta seuraajasta siirtyy hänen mukanaan?

5. Jos sitä on mahdollista tehdä, joku tekee sitä jo

Eräs #SMWLDN:n kiinnostava anti oli myös seurata, millaisia markkinoinnin ja viestinnän alan yrityksiä on ylipäätään olemassa. Tutustuin muun muassa ”käyttäytymistieteelliseen viestintätoimistoon” Hey Humaniin, jossa työskentelee markkinointitaustaisten ihmisten lisäksi myös neurotieteilijöitä. Hey Humanin töitä tutkaillessa vaikuttaa, että tuotoksiltaan se on kohtuullisen tavallinen markkinoinnin toimisto, mutta ainakin lähestymistapa on tavallisuudesta poikkeava.

Myös teknologiapuolella oli näytillä vaikka minkälaista vipstaakia. Suurta huutoa näytti olevan someseuranta, joka ei tarraa kiinni pelkästään tekstiosumiin, vaan myös kuviin ja videoihin. Esimerkiksi YouScan osaa tunnistaa somesisällöistä logojen lisäksi myös muussa visuaalisessa muodossa olevia mainintoja yrityksistä ja lisäksi arvioida mainintojen sentimenttiä (positiivinen vai negatiivinen maininta) kontekstin mukaan.

Maailmassa on siis aina tilaa uudenlaiselle ajattelulle ja uudenlaiselle teknologialle. Jos ikinä mietit ”Voisikohan tuollaista tehdä?”, melko todennäköisesti joku jossain tekee sitä jo.

 

Kirjoittajasta

Petteri Puustinen on kiinnostavuusmuotoilun nimiin vannova somekonsultti, -valmentaja ja -sisällöntuottaja. Lisää hänen Social Media Week London -tarinoitaan voit lukea Twitteristä tililtä @petteripuu.


Äänensävyn aamu: webinaaritallenne ja vastauksia kysymyksiin

Lokakuun lopussa saimme vieraaksemme VR:n yhteisöpäällikkö Marianna Artmanin, joka Kaiun Laura Vuorio-Kuokan ja Salla Syrmanin kanssa pohti äänensävyn merkitystä yritysviestinnässä. Äänensävystä puhutaan nyt paljon – miksi? Entä miten VR on kehittänyt ja valmentanut omaa äänensävyään?

Katso webinaaritallenne (skrollaa sivun alareunaan!) ja lue vastauksia webinaarissa esitettyihin kysymyksiin.

Webinaari - kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Jos emojit saattavat aiheuttaa hankaluuksia, niin sopiiko niitä mielestänne silti käyttää organisaation somessa, esim. Twitter/Insta? t. Emoji-fani

Vastaus: Kyllä, emojit sopivat erityisesti someviestintään ja lähtökohtaisesti suosittelemme emojien käyttöä somessa. Niidenkin käyttämisestä ja sävystä kannattaa kuitenkin myös keskustella. Osaavatko kaikki käyttää emojeita toivotulla tavalla? Mihin tilanteisiin ne sopivat tai eivät sovi?

**

Kysymys: Mitä asioista/tekijöitä äänestä muotoillaan yhteiseksi?

Vastaus: Kannattaa sopia suuret yhteiset linjat – esimerkiksi VR:n tapaan äänensävyn peruspilarit. Millainen sävy sopii meidän kohtaamisiimme, kanaviimme ja kulttuuriimme. Niiden perusteella voi tehdä ohjeistuksia: millainen perusrakenne meillä on asiakaspalvelussa sähköpostitse? On kuitenkin huomattava, että äänensävylinjauksia pitää pureskella eri yhteyksissä ja kanavissa. Jos esimerkiksi haluamme viestiä avoimeen tyyliin, mitä se tarkoittaa eri tilanteissa?

**

Kysymys: Millaisia äänensävy-harjoituksia suosittelette someaspaan?

Vastaus: Suosittelemme ylipäätään käytännönläheisiä harjoituksia. Someaspassa voidaan vaikkapa treenata ikään kuin tositilanteessa. Somessa tilanteet elävät hetkessä ja äänensävyn säätämistä ”livenä” on hyvä harjoitella turvallisessa treeniympäristössä. On tärkeää myös käydä aitoja viestejä läpi ja pohtia, mikä niissä on hyvää ja mitä voi kehittää.

**

Kysymys: Miten olette saaneet ne ihmiset mukaan tähän valmennukseen, jotka eivät koe äänensävyä mitenkään erikoisena tai tärkeänä?

Vastaus: Käytännönläheisyys tuntuu purevan. Harjoitellaan sellaisia asioita, jotka tekevät arjen viestinnästä helpompaa. Jos äänensävy ei tunnu tärkeältä, on myös oivalluttavaa astua itse asiakkaan saappaisiin ja miettiä, miten sävy vaikuttaa esimerkiksi ostopäätöksiin.

**

Kysymys: Miten äänensävyn määrittely kannattaa aloittaa organisaatiossa? Ketä osallistetaan ja miten?

Vastaus: Hyvä lähtökohta on selvittää, millainen sävy on nyt – ja mihin suuntaan sitä pitäisi kehittää, jotta se vastaa tavoitteita. Tällaista sävyluotausta voi tehdä esimerkiksi viestinnän palvelumuotoilun keinoin. Webinaarin lopussa Laura esitteli Kaiun näkemyksen. Lisää aiheesta tässä Lauran ja Sallan blogissa.

**

Kysymys: Miten usein aspan kanssa treenataan näitä caseja?
Kysymys: Miten usein arjessa ehditte näitä äänensävyasioita käydä läpi?

Vastaus: Marianna kertoi, että käy tiiminsä kanssa äänensävyasioita läpi säännöllisesti – mutta aina on fiilis, että olisipa näihin asioihin enemmän aikaa. VR:lla katsotaan useampi case kerralla läpi. Laura ja Salla suosittelevat, että kun äänensävyä valmennetaan, esimerkkien tarkastelu kannattaa ottaa edes jotenkin mukaan ohjelmaan: jos ei joka viikkopalaveriin, niin kerran kahdessa viikossa. Tai kerran kuukaudessa. Tärkeintä on nostaa säännöllisesti esiin onnistumisia ja toisaalta käydä epäonnistumisia rakentavasti läpi. Jos tulee suuria, esimerkiksi somekohuun johtavia huteja, niiden purkamiseen pitää varata erikseen aikaa.

**

Kysymys: Kuinka paljon aikaa määrittelyyn ja valmennukseen olisi syytä varata aikaa?

Vastaus: Kaikki riippuu organisaation koosta, tavoitteista ja lähtötilanteesta.

***

Kysymys: Miten tämä kaikki tehdään myös vieraalla kielellä (esim. englanniksi) kun se ei ole viestijöiden eikä asiakkaidenkaan äidinkieli, eli sävyt ehkä heikosti hallussa? Tästä olisi kiva saada vinkkejä blogiin, koska melkein kaikki isot organisaatiot viestivät myös englanniksi.

Vastaus: Jos henkilökunnalta edellytetään sävyn hallintaa vieraalla kielellä, sävyn määrittelyssä kannattaa olla vieläkin realistisempi kuin silloin, kun pohditaan omaa äidinkieltä. Millainen kielen osaamisen taso on, mihin voidaan tähdätä? Mikä toisaalta on olennaista, jos asiakaskuntakin on englantia vieraana kielenä puhuvaa? Kun tavoitteet selvillä, käytännönläheinen valmennus ja omaan työhön liittyvillä teksteillä treenaaminen on tässäkin tärkeää. Valmentajan täytyy olla myös kielen ammattilainen, joka ymmärtää sävyjä ja pystyy huomioimaan tavoitteet.

***

Kysymys: Mietinkin sitä, milloin ja miksi äänensävy on noussut nyt esille.

Vastaus: Äänensävy vaikuttaa merkittävästi asiakaskokemukseen – uskomme, että siksi äänensävy on nyt niin kiinnostava asia. Toisaalta eivät nämä kirjallisen viestinnän sävyasiat ole mitenkään uusia. Kyllä niitä on jo ajat pohdittu, mutta nyt ne tuntuvat korostuvan.

Yksi tärkeä syy on tietenkin some: äänensävy herättää tunteita, ja somessa pienikin sävymoka voi aiheuttaa kuohuntaa. Asiakas saattaa kokea inhimillisen lipsahduksen esimerkiksi ylimieliseksi asenteeksi ja vyyhti on valmis. Marianne kertoo erinomaisen kolmen merkin virheen esimerkin webinaarin alussa! Toisaalta some on myös mahdollisuus luoda läheisempää vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa. Kun äänensävyä on mietitty ja treenattu, on paljon voitettavaa.

Tilaa webinaaritallenne tästä:


Äänensävy herättää tunteet – kuinka selkeyttää sävysekamelskaa yritysviestinnässä?

Viestinnässä ei ole kyse vain siitä, mitä sanotaan, vaan myös siitä, miten sanotaan. Eri tavat käyttää kieltä maalavat mielikuvaa organisaatiosta, sen kulttuurista, arvoista ja suhtautumisesta sidosryhmiin. Brändi on mykkä, jos ihminen ei anna sille ääntä.

Elämme puhuttelutapojen sekamelskassa, totesimme Kaiun blogissa vuosi sitten. Saimme tuolloin podcast-vieraiksemme Helsingin yliopiston tutkijat Johanna Isosävin ja Hanna Lappalaisen, jotka kertoivat, että suomalainen kohteliaisuuskulttuuri elää murroksessa.

Toisaalta Keski-Euroopan kulttuureista tuttu teitittely yleistyy, toisaalta yksilöllisen palvelun trendi nousee. Monesti sinuttelu ja teitittely elävät samassa asiakaspalvelutilanteessa suloisesti sekaisin: ”Kiitos viestistäsi! Saisinko varausnumeron, olkaa hyvä?” Tämä, kuten kieli niin usein, kuumentaa tunteita.

Sunnuntaina 12.10.2019 Isosävi ja Lappalainen ottivat kantaa HS Mielipiteessä viime aikoina velloneeseen teitittelykeskusteluun ja kertoivat tutkijaperspektiivistä syitä puhuttelumuotojen vaihteluun. Yrityksille ja organisaatioille he lähettivät kaksi kehotusta:

  • Pohtikaa, miten haluatte asiakasta lähestyä: tuttavallisesti sinutellen vai muodollisesti teititellen?
  • Jos teitittely on syytä hallita, yrityksen kannattaa panostaa työntekijöiden koulutukseen. Teitittelyä kun ei Suomessa opita äidinmaidossa.

Äänensävy auttaa erottumaan – jos hoidat homman kunnolla

Yritysviestinnän kehittäjinä ja valmentajina me kaikulaiset olemme samoilla linjoilla kuin tutkijat. Äänensävy – sisältäen puhuttelumuodot – on valinta, joka kannattaa tehdä perustellusti. Sävyn kuuluukin herättää tunteita, joten määrittelyn yhteydessä on mietittävä, millainen tunnekokemus sopii yrityksen ja asiakkaan vuorovaikutukseen.

Pelkkä määrittely ei kuitenkaan auta: sävy ei siirry käytäntöön brändidokumenteista intran uumenissa tai hätäisillä kalvosulkeisilla. Ei riitä, että muutama verbaalivirtuoosi viestinnästä tai kumppanimainostoimistosta osaa loihtia oikeanlaisen sävyn näppärästi.

On otettava kantaa, kenen kaikkien tulee hallita määritelty sävy omassa työssään. Mitä sävy tarkoittaa asiakaspalvelussa, entä rekrytointiviestinnässä? Määrittelyn lisäksi tarvitaan elävän elämän esimerkkejä, käytännönläheistä valmennusta ja jatkuvaa kannustusta.

Urakka kannattaa ottaa tosissaan, sillä palkinto on vaivan arvoinen. Kansainvälisesti on arvioitu, että yli 50 prosenttia brändeistä viestii geneerisellä äänensävyllä, joka ei erotu muista tai sitouta asiakkaita. On todettu, että brändille sopiva ja sen yleisöä miellyttävä äänensävy lisää asiakasuskollisuutta, helpottaa kriisitilanteissa ja mahdollistaa jopa korkeamman hinnoittelun.

Jos nykyinen sävy on sekamelska, mitä kannattaa tehdä? Tässä näkemyksemme neljään askeleeseen tiivistettynä:

Askel 1. Sävyluotaus

Aluksi kannattaa maalata kokonaiskuva siitä, millainen äänensävy on tällä hetkellä eri tilanteissa ja millaiseksi asiakkaat – tai muut olennaiset sidosryhmät – sen kokevat. Jotta kokemus ei jää oletusten varaan, viestinnän palvelumuotoilu tarjoaa erinomaisen keinon päästä asiakkaan pään sisälle.

Mieti jo alussa, miten otat mukaan työhön tärkeät sisäiset kohderyhmät. Näin vältyt siltä, että sävylinjaukset tuntuvat esimerkiksi asiakaspalvelun edustajista yllättävältä kylmältä suihkulta niskaan. On muistettava, että kieli on myös työntekijöille tärkeä, tunteisiin menevä asia.

Sävyluotauksessa pitää hyödyntää olemassa olevaa pohjatyötä strategioista brändimäärittelyihin ja asiakastutkimuksiin: usein moneen kysymykseen löytyy vastaus niistä. Tarkoitus ei ole sooloilla jotakin irrallista, vaan varmistaa, että viestintä tukee yrityksen päämääriä. Brändityössä äänensävyyn on esimerkiksi saatettu jo ottaa jollain tasolla kantaa, mutta ohjeistukset eivät tarjoa riittävästi konkretiaa.

Lopputuotoksena syntyy näkemys siitä, miten nykyinen sävy vastaa tavoitteita ja miten sävyä tulisi kehittää.

Askel 2. Äänensävyn määrittely, testaus ja esimerkit

Sävyluotaus rakentaa pohjan äänensävyn määrittelylle: Mitä se on ja mitä se ei ole? Mitä se tarkoittaa missäkin yhteyksissä ja kanavissa? Mihin linjauksiin päädytäänkin, tärkeää on, että määrittely ei jää liian ympäripyöreiksi ylätason ohjeiksi. On otettava kantaa, mitä esimerkiksi henkilökohtainen äänensävy käytännössä tarkoittaa asiakasviestinnässä.

Määriteltyä äänensävyä kannattaa testata – edelleen vaikkapa viestinnän palvelumuotoilun menetelmin. Vastaako sävy sitä, mitä tavoiteltiin? Kuinka kohderyhmät reagoivat siihen? Onko sävy realistisesti toteutettavissa? Jos luodaan jotakin, mikä on ihan liian kaukana nykytilanteesta, käytäntöön viemisestä tulee hankalaa, ellei mahdotonta.

Kun sävy on kutakuinkin kasassa, kannattaa rakentaa jonkinlainen äänensävyopas tai äänensävyn ohjepankki. Se tarjoaa linjaukset helpossa, silmäiltävässä muodossa. Opas sisältää myös esimerkkejä siitä, miten sävyä voi soveltaa tyypillisissä tilanteissa.

Askel 3. Äänensävyn valmennus

Äänensävyopas on tarpeellinen työkalu, mutta valmentajaksi siitä ei ole. Seuraavaksi kannattaa pohtia, kenen on tärkeintä omaksua linjattu äänensävy käytännössä. Ketkä tarvitsevat valmennusta kipeimmin?

Mistä tahansa lähdetkin liikkeelle, esimiesten on oltava mukana valmennusten ja niiden tavoitteiden suunnittelussa. Muuten valmennukset jäävät irrallisiksi arjesta. Pilottiryhmät ovat usein toimiva tapa haukata haastetta pala kerrallaan. Näin voit testata valmennustavan toimivuutta heti alussa ja korjata liikkeessä.

Valmennuksissa käytännönläheisyys ja harjoittelu ovat homman ydin. On pureuduttava siihen, mitä äänensävy tarkoittaa osallistujien työn kontekstissa ja kanavissa. Harjoittelussa kannattaa käyttää aitoja esimerkkejä, jotka samalla kartuttavat aineistoa esimerkkipankkiin. Tarjoa valmennettaville myös henkilökohtaista palautetta, sillä viestinnälliset kehityskohteet vaihtelevat henkilöittäin.

Tarvitaanko useampia valmennuksia? Riittäisikö osalle porukastanne kevyt luento, joilla äänensävylinjauksista kerrotaan ja niiden soveltamiseen innostetaan? Kaikki riippuu tilanteesta ja tavoitteista. Osaava valmennuskumppani auttaa huomioimaan kokonaisuuden.

Askel 4. Jatkuva tuki

Onnistuneenkin valmennuksen jälkeen on aina riski, että oivalluksista huolimatta elämä jatkuu kuten ennenkin. Äänensävy oli kiinnostava päivän puheenaihe, mutta harva lopulta muutti toimintatapojaan. Jos on vuosikausia toiminut tietyllä tavalla, rutiinien muokkaus vaatii yritystä. Jotta tältä vältytään, on varmistettava, että äänensävyn pohtiminen jää elämään arjessa.

Ne, joiden on hallittava äänensävy työssään joka päivä, tarvitsevat jatkuvaa tukea ja harjoittelua. Esimerkiksi tiimipalavereissa voidaan nostaa esiin toimivia esimerkkejä äänensävystä: palkitaanko kuukauden sävyttäjä? Onko organisaatiossasi sisäisiä valmentajia, jotka voivat silmäillä sävyä silloin tällöin ja tarjota henkilökohtaista sparrailua?

Äänensävyn määrittely ja valmennus ei poista työntekijöiden yksilöllistä viestintätapaa – ihmiset eivät ole ohjelmoitavia chatbotteja. Ihannetapauksessa sävylinjaukset tarjoavat riittävän tuen, mutta antavat työntekijöille vapauden käyttää omaa maalaisjärkeään ja viestinnällisiä vahvuuksiaan. Kokemuksemme mukaan esimerkiksi suomalaisilta asiakaspalvelijoilla löytyy paljon osaamista, josta ammentaa aineksia hyvään asiakasviestintään.

Armollisuutta ja luottamusta, kiitos!

Johanna Isosävi ja Hanna Lappalainen toivovat kirjoituksensa lopuksi ihmisiltä armollisuutta asiakaspalvelijoille, vaikka sekaannuksia sattuisikin – ystävällisyys ja kohteliaisuus kun painavat vaakakupissa enemmän. Me kaikulaiset allekirjoitamme tämän toiveen ja täydennämme sitä viestillä yritysjohdon suuntaan: Luottakaa asiakaspalvelijoihinne ja antakaa heille lupa auttaa asiakkaita!

 

Kiinnostaako keskustelu äänensävystä? Tule mukaan Äänensävyn aamu -webinaariimme 30.10.2019 klo 9−10. Vieraanamme on VR:n yhteisöpäällikkö Marianna Artman, joka kertoo, miten heillä äänensävyä on linjattu ja kehitetty. LUE LISÄÄ JA ILMOITTAUDU MUKAAN TÄSTÄ.

 

Kirjoittajat

Salla Syrman ja Laura Vuorio-Kuokka ovat Kaiku Helsingin valmentajia, joiden sydämet sykkivät selkeälle viestinnälle. Molemmilla on pitkä kokemus viestinnän valmentamisesta ja kehittämisestä erilaisissa organisaatioissa.


Kaikuja-podcast <3 Viestinnän palvelumuotoilu #1

”Alkoi tuntua siltä, että keinot eivät riitä. En tiedä tässä maassa yhtään viestijää, jolla ei olisi koko ajan kova kiire ja paljon tekemistä. Siitä huolimatta me joudumme arvailemaan, mitä meidän kannattaisi tehdä. Tarvitsemme lisää tietoa viestintään, jos me haluamme vaikuttaa siihen, että ihmiset toimivat ja muuttavat käytöstään.”

- Elina Piskonen, Kaiku Helsingin palvelumuotoilujohtaja

Palvelumuotoilu – siitä puhutaan paljon, mutta kaikesta hypestä huolimatta harva vielä osaa soveltaa palvelumuotoilua viestinnän kehittämiseen. Palvelumuotoilu on viestijöille tehokas keino tehdä parempaa, vaikuttavampaa ja odotukset ylittävää viestintää.

  • Mutta mitä sinun viestijänä tulisi tietää palvelumuotoilusta?
  • Minkälaisissa viestinnän tilanteissa palvelumuotoilu tulisi ottaa käyttöön?
  • Entä kuinka palvelumuotoilulla tehdään asiakaskeskeistä viestintää?

Studiossa palvelumuotoilusta keskustelevat Kaiun palvelumuotoilujohtaja Elina Piskonen sekä Kaiun toinen palvelumuotoilija Niina Mäki. Palvelumuotoiluaiheisten jaksojen ensimmäisessä jaksossa syvennytään siihen, mitä palvelumuotoilu on, miksi sitä tulisi hyödyntää viestinnässä ja minkälaisiin tilanteisiin ja viestinnän osa-alueisiin palvelumuotoilu sopii erityisen hyvin.

”Palvelumuotoilu on hyvä tapa luoda aidosti vaikuttavampaa viestintää. Kun tiedämme, missä kanavissa asiakkaat ovat, minkälaista heidän arkensa on ja millä viesteillä tavoitamme heidät, voimme tehdä valintoja, joihin kannattaa satsata viestinnässä.”

Niina Mäki, Kaiku Helsingin palvelumuotoilija

Tai vaihtoehtoisesti kuuntele Spotifyn kautta:

Avaa Spotifyssa

Kaikuja podcast 💛 viestinnän palvelumuotoilu

Näissä podcast-jaksoissa siirrytään käsien heiluttelusta konkretiaan. Kaiku Helsingin palvelumuotoilujohtaja Elina Piskonen ja palvelumuotoilija Niina Mäki avaavat Kaikuja-podcastissa kolmen jakson verran viestinnän palvelumuotoilun perusteita. Jaksoissa esitellään palvelumuotoilun työkaluja ja menetelmiä sekä kerrotaan esimerkkejä viestinnän kentältä.

Miksi sinun viestijänä tulisi olla kiinnostunut palvelumuotoilusta? Kuuntele podcastimme ja kerromme vastauksen.

Sarjan haastattelijana toimii Kaiku Helsingin viestinnän suunnittelija Elina Kirvesniemi.

Liity myös Palvelumuotoilun ystäviin!


Viestinnän palvelumuotoilu – hyvä renki, huono isäntä

Siitä on nyt lähes kaksi vuotta, kun eräänä aamuna päätin hetken mielijohteesta perustaa Facebookiin ryhmän, jolle pikaisesti kehittelin nimen Viestinnän+Markkinoinnin palvelumuotoilijat. Olin ollut kiinnostunut palvelumuotoilun ja viestinnän yhdistämisestä jo pitkään, työskennellyt viestintähommissa niin järjestö-, yritys- kuin toimistokentälläkin ja tuolloin viimeistelin palvelumuotoilun opintojani puurtaen opinnäytetyön parissa.

Kaipasin kontaktia muihin asiasta kiinnostuneisiin ammattilaisiin ja janosin keskusteluita palvelumuotoilun hyödyntämisen mahdollisuuksista sekä kompastuskivistä viestinnän ja markkinoinnin kentällä.

Palvelumuotoilu + viestintä

Mikään ei varustanut minua siihen, että aamulla perustettuun ryhmään oli iltaan mennessä liittynyt yli tuhat ihmistä.

Aihe todella kiinnosti, mutta harvalla oli mitään kokemusta asiasta. Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon. Sain kun sainkin opinnäytetyöni kasaan, aloitin työt Kaiku Helsingin palvelumuotoilun vetäjänä, keräsimme kokemuksiamme palvelumuotoilun oppaaseen ja kirsikkana kakun päällä yhteiskehitimme yhdessä muiden alan toimijoiden kanssa Palvelumuotoilu viestinnässä ja markkinoinnissa -periaatteet, jotka ovat mielestäni Facebook-ryhmän aikaansaannoksista se huikein.

Uskomatonta on ollut myös kuulla, kuinka ihmiset ovat löytäneet työpaikkoja ja kontakteja ryhmän kautta, innostuneet hakemaan opiskelupaikkaa ja saaneet uutta virtaa omaan työhön.

Jos palvelumuotoilun oppaamme kirvoittaa inspiraatiota, sen pääsee lataamaan kätevästi tästä suoraan:

Palvelumuotoilu = taikasauva?

Olemme soveltaneet palvelumuotoilua esimerkiksi viestinnän strategiseen suunnitteluun, taktisempaan kiinnostavien sisältöjen konseptointiin, julkisen sektorin projektien ja hankkeiden viestinnän kirkastamiseen, verkkosivustojen ja sovellusten konseptointiin sekä sisäisen viestinnän kehittämiseen. Omat ajatukseni palvelumuotoilun hyödyntämisestä viestinnän kehittämiseen ovat muotoutuneet monilta osin näiden käytännön kokemusten kautta.

Parhaimmillaan palvelumuotoilun lähestymistavan käyttäminen viestinnän kehittämisessä on muuttanut merkittävästi koko organisaation toimintaa ja viestinnän tekemistä siellä. Pahimmillaan palvelumuotoilusta on toivottu helppoa ja taianomaista keinoa löytää ratkaisu vaikeisiin asioihin ilman, että ongelmia ollaan valmiita korjaamaan. Sanomattakin selvää on, että jälkimmäisissä tilanteissa palvelumuotoiluun ei kannata lähteä.

Edelleen minua palvelumuotoilussa ja sen hyödyntämisessä viestinnän kehittämiseen innostaa se aitous, mikä asiakasymmärrykseen perustuvassa kehittämisessä vääjäämättä on. Näiden kahden vuoden jälkeen voin todeta, että olen tehnyt viestintää, joka on vaikuttanut: parantanut yritysten tulosta, lisännyt julkisen sektorin vaikuttavuutta, tehnyt työyhteisöistä parempia ja asiakkaista tyytyväisempiä. Olen itse nauttinut (lähes) joka hetkestä.

”Oma ajatteluni on siltä osin vielä keskeneräistä.”

Näin eräässä tilaisuudessa inspiroiva puhuja vastasi yleisökysymykseen. Tuosta ajatuksesta olen pitänyt kiinni nämä viimeiset vuodet: meillä ei tarvitse olla kaikkia vastauksia kaikkiin kysymyksiin, ja juuri se tekee tästä niin mielenkiintoista.

Kollegani pyysi meitä loppukeväästä puhumaan palvelumuotoilusta podcastiin. Kävimme Kaiun palvelumuotoilija Niina Mäen kanssa juttelemassa studiossa kolmen jakson verran juuri juhannuksen alla.

Nyt Kaiku julkaisee palvelumuotoilupodcastimme kolmen jakson sarjana. Ensimmäisen podcast-osan pääset kuuntelemaan tästä! Antoisia kuunteluhetkiä!

Liity myös Palvelumuotoilun ystäviin!

Elina Piskonen yhdistää työssään palvelumuotoilun lähestymistavan pitkään kokemukseen viestinnän kehittämisestä. Hän vetää projekteja, joissa muotoilun ajattelumaailmaa ja palvelumuotoilun menetelmiä viestinnän tekemiseen yhdistämällä luodaan aidosti vaikuttavaa viestintää.

Elina on Suomen johtavia viestinnän palvelumuotoilun asiantuntijoita ja Viestinnän+markkinoinnin palvelumuotoilijat - verkoston perustaja. Vuonna 2018 Markkinoinnin, teknologian ja luovuuden liitto MTL palkitsi hänet Vuoden vaikuttavin -palkinnolla.

 

 


Johtajan aika kuluu kohtaamisissa – miten saada oma viesti perille myös huonona päivänä

Aamusta tulee kaoottinen. Lapset pistävät kaikessa kynsin ja hampain vastaan, heittelevät hanskat käsistä ja ulos autosta, etkä pääse millään lähtemään edes päiväkodille. Olet järkyttävän pahalla tuulella ja auttamattomasti myöhässä tilaisuudesta, jossa 300 henkeä odottaa sinun nousevan lavalle puhumaan. Mitä teet?

Johtamistyöstä iso osa on viestintää ja liittyy nimenomaan toisten ihmisten kohtaamiseen ja esillä oloon. Harvardin tutkijat Michael E. Porter ja Nitin Nohria aloittivat vuonna 2006 kahdenkymmenenseitsemän huippujohtajan ajankäytön seuraamisen.

Johtajien työajasta 72 prosenttia kului erilaisissa kokouksissa ja yhdessä muiden ihmisten kanssa ja 28 prosenttia yksin töitä tehdessä. Johtajien viestinnästä peräti 61 prosenttia tapahtui kasvokkain, loput puheluissa tai erilaisissa sähköisissä kanavissa.

Sofigaten toimitusjohtaja Sami Karkkila kertoo tekevänsä omaa työtään pitkälti puhumalla ja keskustelemalla. Karkkila aloitti Sofigaten johdossa vuoden 2014 alussa, tavoitteenaan johtaa yritys kasvuun. Hänen aikanaan Sofigaten liikevaihto on kasvanut 19 miljoonasta yli 80 miljoonaan euroon ja henkilöstömäärä 150:sta yli 500 työntekijään.

”Kasvu on jatkuvaa uudistumista ja muutosta. Viestintä on ainoa keino kuvata jokin tulevaisuuden tila, jonne pyritään. Kasvun johtamisessa on olennaista se, uskovatko ihmiset mielikuvallisesti sen tulevaisuuden, jota ei vielä ole olemassa.”

Jos ihmiset uskovat, heidät saa myös toimimaan viestityn tulevaisuuden saavuttamiseksi. Karkkilan mukaan hyvän viestin kaava on selkeä, vaikkakaan ei aina helppo saavuttaa. Hyvä viesti on innostava, mielikuvallisesti selkeä ja uskottava. Jos joku näistä ei ole kunnossa, viesti ei toimi.

Sofigaten toimitusjohtaja Sami Karkkila

Läsnäolo on välttämätöntä nykyjohtajalle

Johtamistyö on puolijulkista siinä mielessä, että siinä on jatkuvasti esillä erilaisissa palavereissa ja kohtaamisissa, oli oma päivä sitten hyvä tai huono. Karkkilalle tärkeintä on olla totta ja läsnä. Hän harmittelee tämän kuulostavan kliseeltä, mutta sanoo sen silti, koska hänestä se on asian ydin:

 ”Menen tilanteisiin rohkeasti, sillä asenteella, että minä olen nyt tässä ja minä olen minä. Jos yritän olla jotain muuta, ihmiset aistivat sen saman tien. Silloin, kun olen totta ja läsnä, olen ihmisten edessä kaikkine hyvine ja huonoine puolineni.”

”Tullakseen paremmaksi työtä on tehtävä paljon. Pitää vain luottaa ja heittäytyä. Itse myös muutin omaa valmistautumistani erilaisiin esiintymistilanteisiin tietoisesti noin viisi vuotta sitten”, Karkkila kertoo.

Jos saat aikaan tunteita, asiaasi kuunnellaan

Palataan kaoottiseen aamuun, jossa lasten päiväkotiviennin kanssa kamppaillut johtaja on astumassa 300 hengen eteen puhumaan. Se on tositilanne, joka tapahtui Sami Karkkilalle vuosia sitten, kun lapset olivat vielä pieniä.

”Siinä ei ollut mitään muuta keinoa selvitä, kuin kertoa, että minulla on takana järjetön kaaos ja kaikki hajoaa. Sitten yhtäkkiä syntyi vahva tunnetason säie minun ja yleisön välille ja tilanteesta tulikin hauska. Sain esityksestä paljon hyvää palautetta – ja siitä syntyi suuri oivallus: tunnetason yhteys sai aikaan sen, että myös varsinainen asia meni paremmin perille yleisölle.”

Ensin pitää rakentaa yleisöön yhteys, jakaa edes pieni säie jotain yhteistä tunnetta ja todellisuutta, joka alkaa vahvistua. Silloin yleisö antaa puhujalle luvan kertoa myös varsinaisen asiansa.

Samalla kaoottisesta aamusta syntyi siemen siihen muutokseen, jonka Karkkila teki viisi vuotta sitten. Tuolloin hän nimittäin päätti muuttaa tapaansa valmistautua esiintymistilanteisiin. Yleinen neuvo on, että kannattaa keskittyä siihen, miten esityksen aloittaa. Sen jälkeen esitys lähtee ikään kuin soljumaan omalla painollaan eteenpäin.

”Päätin tehdä päinvastoin. Mietin vain tarkkaan sen asian, minkä haluan sanoa, mutta en mieti lainkaan sitä, miten aloitan. On hirveän pelottavaa mennä tilanteeseen, kun ei tiedä mitä sanoo aluksi. Menen vaan ihmisten eteen ja alan aistia ja katsella ihmisiä. Aina on löytynyt jotain, mitä kautta pääsen liikkeelle – tämä on sitä läsnäoloa”, Karkkila sanoo.

Samalla Karkkila varoittaa, että tämä neuvo ei sovi kaikille, sillä viestintätilanteissa on aina läsnä pieni pelko. Jos pelko valtaa liikaa, se pilaa kaiken viestinnän. Kannattaa aloittaa pienestä ja kokeilla ennemmin muualla kuin heti 300 hengen edessä.

Tarinat herättävät tunteita

Karkkila kertoo puhuessaan paljon tarinoita. ”Tarina toimii, kun se on totta. Käytän itse usein tapahtumia omasta elämästä. Kun jaan jotain itsestäni, koen että asia menee samalla paremmin läpi.”

Toisessa ääripäässä tunteiden herättämistä on esimerkiksi se, kun Karkkila laskeutui asiakkaidensa kanssa muutama vuosi sitten Stadionin tornin seinämää pitkin alas 72 metrin korkeudesta. Tällä haluttiin symbolisesti kertoa, että johtamisen on aika tulla tornista alas. Fyysinen laskeutuminen oli hyvä tapa kertoa myös tunteista, joita tähän liittyy.

”Se oli maailman paras tilanne kertoa, kuinka älyttömän paljon tämä kaikki voi jännittää. Ja miltä tuntuu laskeutumisen jälkeen, kun ei vielä hetkeä aiemmin uskonut, että sitä voisi ylipäätään tehdä! Inhimillinen pelko oli käsin kosketeltavan lähellä – ja kuinka tärkeä laskeutumisnarusta tuleekaan. Ja miten kummalliselta maailma näyttää sieltä korkeuksista. Laskeutumiskokemus yhdisti tunnetason asian ytimeen eli johtamiseen.”

Kun Karkkilaa kuuntelee, syntyy samalla oivallus siitä, että jos johtaja haluaa onnistua viestinnässään, häntä pitääkin vähän pelottaa. Tunnetasolla on vaikea tavoittaa ketään, jos ei raapaise vähän syvemmältä. Ja mikä voisikaan olla pelottavampaa kuin avata muille jotain syvältä itsestään.

Johtajien viestintäteot -juttusarjassa johtajat kertovat viestinnän roolista omassa johtamisessaan. Sarjan kirjoittaja Katariina Ahonen on viestinnän ammattilainen yli 10 vuoden kokemuksella. Hän on toiminut esihenkilötehtävissä ja Kaiun johtoryhmässä pian neljä vuotta. Katariinaa kiinnostaa erityisesti johtamisen inhimillinen puoli - kuinka täysin erilaiset ihmiset ovat löytäneet itselleen sopivan tavan johtaa ja viestiä.


Jos pidit tästä kirjoituksesta, pidät varmasti myös näistä:

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/viestijasta-valmentajaksi-kuinka-rakennat-viestintavalmennuksen/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/johtaja-ala-jaa-vaatimusten-vangiksi/

 


Viestijästä valmentajaksi – kuinka rakennat hyvän valmennuksen?

Monen viestijän työnkuvaan kuuluu yhä useammin kollegojen valmentaminen – ja se on mielestämme hieno asia! Ammattiviestijä jos kuka kykenee auttamaan muuta organisaatiota, johto mukaan lukien, kehittymään vaikuttaviksi viestijöiksi.

Mistä syntyy onnistunut viestinnän valmennus? Me kaikulaiset valmentajat olemme pohtineet tätä asiaa eri näkökulmista yli kymmenen vuotta. Matkan varrella meille on syntynyt yhteisiä toimintatapoja ja pelisääntöjä: tärkeänä muistilistana klassikkomme ”Kaiun valmentajan 15 käskyä”.

Näitä kulmakiviä olemme testanneet satoja kertoja käytännössä – johtamisviestinnän valmennuksista Twitter-treeneihin ja asiakaspalvelun kirjoittamisklinikoihin. Näihin periaatteisiin nojaamme ja niistä olemme ylpeitä. Siksipä tuntui hassulta, kun joku kysyi, miksemme ole koskaan jakaneet listaa muillekin. Niin, miksipä emme?

Tässä periaatteet tulevat – toivottavasti niistä on sinulle hyötyä!

Kaiun valmentajan 15 käskyä

1. Tee tavoitteesta ja osallistujista valmennuksen keskipiste – älä itsestäsi.

Valmennuksen tavoite on tärkeä tuoda esiin heti alussa: miksi olemme täällä? Rohkaise osallistujia peilaamaan omaa osallistumistaan ja omia oivalluksiaan suhteessa tavoitteeseen koko valmennuksen ajan. Voit ottaa myös välikatsauksia, joissa valmennettavat kertovat, missä etenevät. Nosta tavoite esiin myös lopussa! Mikä muuttui? Mitä on tarkoitus muuttaa jatkossa?

2. Riko jää ja rakenna ryhmähenkeä.

Valmennuksen alku on tärkeä hetki onnistumisen kannalta. Innostuvatko ihmiset mukaan? Syntyykö luottamuksellinen ilmapiiri? Unohda pitkät puuduttavat esittelykierrokset ja suunnittele alku, joka palvelee valmennuksen tarkoitusta ja antaa kaikille keinon osallistua luontevalla tavalla. Jos vedät monen minuutin monologia valmennuksen alussa, hälytyskellojen tulisi soida.

3. Pane itsesi peliin.

Tule aina paikalle sen verran ajoissa, että pystyt orientoitumaan tilaan ja siihen, miten tulet sitä käyttämään. Älä jää pöydän taakse luennoimaan. Luo osallistujiin kontakti. Valmentaminen edellyttää heittäytymiskykyä, nopeaa reagointikykyä ja joskus jopa rohkeutta muuttaa suunniteltua agendaa lennosta.

4. Ole konkreettinen.

Älä jää teorian tasolle tai leijumaan ympäripyöreisiin yläpilviin. Tässäkin on kyse valmennettavien hyödystä: millaiset harjoitukset tai esimerkit palvelevat heidän tarpeitaan?

5. Kysy ryhmältä, ennen kuin vastaat itse.

Hyvä valmentaja ei säntää kertomaan kaikkea itse, vaan osaa hyödyntää taitavasti myös ryhmän ajatuksia ja kokemuksia. Usein suurin viisaus asuu ryhmässä.

6. Esitä valmennettaville avoimia kysymyksiä.

Jos haluat saada valmennettavat puhumaan, vältä suljettuja kysymyksiä, joihin voi vastata muodossa ”kyllä” tai ”ei”. Avoimet, m-alkuiset kysymykset toimivat paremmin. Esitä kysymykset selkeästi, yksi kerrallaan, ei monen kysymyksen sarjatulena.

7. Haasta tarvittaessa.

Laita valmennettavasi pohtimaan ja harjoittelemaan myös vaikeita asioita ja menemään omalle epämukavuusalueelleen, jos se oppimisen kannalta on tarpeen. Usein on.

8. Annostele asiantuntemuksesi sopivasti.

Luennointia ja teoriaakin tarvitaan. Silloin, kun alustat, panosta siihen, että esiintymisesi on vakuuttavaa ja kiinnostavaa ja aktivoit osallistujia tarkoituksenmukaisilla kysymyksillä.

9. Rohkaise henkilökohtaiseen kehittymiseen.

Muista, että kehitys ei tapahdu pelkästään valmennuksessa. Kysy, milloin osallistuja pääsee harjoittelemaan / kokeilemaan / testaamaan uusia taitoja seuraavan kerran? Pyydä osallistujia tekemään muutos itselleen konkreettiseksi: Yksi asia, minkä minä muutan. Yksi asia, minkä minä vien keskusteluun oman esimieheni / tiimini kanssa.

10. Oivalluta.

Vaikka tietäisit vastauksen, anna valmennettavien keksiä se itse. Valmennettavat muistavat, sisäistävät ja uskovat asian paljon paremmin, kun ovat sen itse oivaltaneet sen sijaan, että sen olisi heille joku kertonut.

11. Varmista, että kaikki ovat mukana.

Tarkkaile ryhmää. Jos joku meinaa jäädä ulkopuolelle, vedä hänet mukaan. Kysy häneltä tai anna hänelle jokin tehtävä.

12. Osallistu ryhmätöihin.

Kierrä ryhmissä tarjoamassa apua. Kun olet seuraamassa ryhmää, älä kuitenkaan katkaise ryhmän omaa vuorovaikutusta.

13. Jätä ratkaisemattomat ristiriidat parkkipaikalle.

Lähes jokaisessa valmennuksessa tulee esiin sisäisiä ristiriitoja tai haasteita, joita ei pystytä valmennuspäivän aikana ratkaisemaan. Valmennuksessa kannattaa keskittyä niihin tekijöihin, joihin koolla oleva porukka pystyy vaikuttamaan. Silti usein on tärkeää, että muualta juontuva ongelma tulee kuulluksi ja tunnustetuksi. Nämä asiat voi kirjata ylös ja viedä eteenpäin valmennuksen jälkeen.

14. Rytmitä valmennus sopiviksi paloiksi.

Ihminen pystyy keskittymään yhteen asiaan korkeintaan tunnin verran. Rytmitä valmennus sopivan mittaisiksi kokonaisuuksiksi taukojen, ryhmätöiden ja käytännön harjoitusten avulla.

15. Ohjaa priorisoimaan tai ideoimaan valmennuksen tarkoituksesta riippuen.

Jos tarkoituksena on tuottaa ideoita, estä niiden alas ampuminen. Mikään ei latista ideointia yhtä tehokkaasti kuin idean välitön tyrmääminen. Ota päivän aluksi esille, ettei tänään ole tarkoitus ampua alas yhtään ideaa. Muistuta asiasta päivän mittaan. Jos taas tavoitteena on tehdä johtopäätöksiä tai linjauksia tai valmentaa jo päätettyä toimintatapaa, aseta kysymyksiä, jotka pakottavat priorisoimaan.

Tuloksellisia valmennustuokioita toivottaen

Kaiku Helsingin valmentajat

Sanna Franck, Ile Könönen, Ville Lehtovirta, Jouko Marttila, Pauliina Perttuli, Petteri Puustinen, Pete Saarnivaara, Salla Syrman, Kirsi Valta-Makkonen ja Laura Vuorio-Kuokka.


Jos pidit tästä kirjoituksesta, pidät varmasti myös näistä:

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/kuunteletko-vaikuttamisen-vai-vuorovaikuttamisen-tahden/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/johtaja-ala-jaa-vaatimusten-vangiksi/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/palvelumuotoilun-ostajan-opas/


Kuunteletko vaikuttamisen vai vuorovaikuttamisen tähden?

Kuuntelu ja kiteyttäminen. Nämä kaksi nousevat kirkkaasti kärkeen, kun olemme kahlanneet sivukaupalla Viestijä 2025 -kyselymateriaalia lävitse. Suurin osa vastaajistamme uskoo, että lähitulevaisuudessa virtuaaliset kohtaamiset syrjäyttävät kasvokkaiset viestintätilanteet työpaikoilla.

Olen samaa mieltä, mutta jokin kuuntelemisessa jää kiusaamaan minua. Se kuulostaa niin itsestäänselvyydeltä! Ollapa hyvä kuuntelija – helppo siitä on puhua, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Miten kuuntelua voi tietoisesti kehittää?

Nämä kysymykset mielessäni soitan oikeussaliviestinnän dosentti, puheviestinnän yliopistolehtori Tuula-Riitta Välikoskelle, joka on suomalaisen kuuntelututkimuksen pioneeri. Heti keskustelumme alkuun käy ilmi, että kuuntelemisen taitoa ei kannata typistää korvan taakse laitettavaksi temppulistaksi. Kuunteleminen on inhimillisen viestinnän kulmakiviä. Kiireen, väärinymmärrysten ja vaihtoehtoisten totuuksien täyttämässä maailmassa sitä kannattaa pohtia kunnolla.

Välikoski kehottaa huomioimaan neljä asiaa:

1. Kuuntelemisen merkityksen oivaltaminen on tärkeä lähtökohta

Kuuntelemista on monenlaista, ja se on kaikille erilaista. Toiselle kuuntelu voi merkitä sitä, että tietää oman ehdotuksensa menevän eteenpäin. Toiselle taas kuuntelu voi olla sitä, että esimiehellä on aikaa jutella. Kuuntelua ei siis kannatakaan määritellä liian tiukasti, vaan pikemminkin olla kiinnostunut siitä, mitä kaikkea se voi olla.

2. On eri asia kuunnella siksi, että haluaa vaikuttaa toiseen kuin siksi, että välittää vuorovaikutuksesta

Kuuntelenko keskustelukumppania yksipuolisin tavoittein – saadakseni vain oman sanomani läpi? Vai kuuntelenko häntä siksi, että haluan ymmärtää häntä ja lujittaa luottamusta? Myös omaa kykyään sietää erilaisuutta kannattaa pohtia. Kun rakennamme vuorovaikutusta, meidän on myös siedettävä erilaisia tapoja viestiä ja osoittaa kuuntelemista.

3. Kuuntelun tavoite kannattaa miettiä viestintätilanteen mukaan – miksi kuuntelu on juuri tässä tilanteessa tärkeää?

Bisnesneuvotteluun tarvitaan erilaista kuuntelua ja kuuntelun osoittamista kuin tilanteisiin, joissa työkaveri kertoo huoliaan ja kaipaa empatiaa.

4. Havainnoi vuorovaikutustilanteita

Mitä tapahtuu ja miten ihmiset reagoivat erilaisiin asioihin? Erityisesti pidemmissä suhteissa on mielenkiintoista tutkia, miten toinen suhtautuu tapoihisi osoittaa kuuntelua. Omista kuuntelutaidoistaan kannattaa olla kiinnostunut.

Vaikka työelämän vuorovaikutus siirtyykin entistä enemmän digiympäristöihin, peruslähtökohta pysyy Tuula-Riitta Välikosken mukaan samana: Meillä kaikilla on tarve tulla huomioiduksi, oli viestintäkanava mikä tahansa. Kuuntelemalla lujitamme luottamusta - silloin kuin motiivinamme on hyvän vuorovaikutussuhteen rakentaminen, ei oma vaikuttamistarkoitus.

Puhelun jälkeen mietin, mitä itse voisin tehdä paremmin. Mieleeni palautuvat Välikosken kertomat kaksi O:ta: OLE ja OSOITA. Ole viestintätilanteessa tarkka, huomaavainen. Halua olla läsnä. Osoita läsnäolosi viestintäteoilla – kiinnostuksella, ymmärryksellä ja jämäkkyydellä.

Ole ja osoita. Miltä tällainen lupaus sinusta kuulostaisi?

Kirjoitus on osa julkaisemaamme Viestijä 2025 -Tulevaisuusluotainta.

Kun haluat syöksyä tulevaisuuden työelämäviestinnän syövereihin, lataa Viestijä 2025 -tulevaisuusluotain tästä!


Jos pidit tästä, saattaisit pitää myös Sallan muista kirjoituksista:

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/7-vinkkia-henkilokohtaisen-savyn-kohentamiseen/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/tiedon-kirous/