Johtaja, älä jää vaatimusten vangiksi – keskity viestintätaitojen kehittämisessä olennaiseen

Johtamisessa ei voi ihminen onnistua. Tällaisen johtopäätöksen tulee helposti tehneeksi, kun lukee selvityksiä siitä, millaista on hyvä johtaminen ja johtamisviestintä.

Kyse ei ole ainoastaan siitä, että eri ihmisillä on erilaiset odotukset. Yhä pirstaleisemmassa työssä ja epävarmemmaksi koetussa maailmassa yhä useampi odottaa johtajan täyttävän sen, mitä ei itse pysty täyttämään. Yksi ja sama vastaaja saattaa edellyttää, että johtaja:

  • Jakaa vastuuta, delegoi päätöksentekoa ja antaa ihmisille vapautta ja vastuuta – mutta kantaa vastuun päätösten seurauksista ja tekee kaikki ikävät päätökset,
  • On strateginen ajattelija ja suunnannäyttäjä, joka keskittyy kokonaiskuvaan – mutta tuntee joka hetki jokaisen tiimiläisensä tekemisen, heidän vahvuutensa, kehittämiskohteensa ja juuri sen hetken ongelmat,
  • On empaattinen ja keskittyy kuunteluun enemmän kuin oman sanomansa välittämiseen – mutta on innostava ja selkeä esiintyjä, joka saa muut uskomaan visioonsa.

Lisäksi johtajan pitää ymmärtää paitsi ihmisen, myös älykkäiden koneiden toimintaa sekä koneiden ja ihmisten vuorovaikutusta.

Odotukset eivät välttämättä ole keskenään ristiriidassa, mutta yhden ihmisen on vaikea täyttää samaan aikaan niitä kaikkia. Tämä valitettavasti näkyy myös johtajuuden puutteena. Yhä useammin ne, jotka ymmärtävät, mitä johtajalta edellytetään, eivät suin surminkaan siihen rooliin halua.

Katse perusasioihin

Vaatimuslista saattaa lannistaa. Eihän tuohon kaikkeen kukaan ihminen pysty. Mutta jos katsoo tarkemmin, huomaa, että tietyt – tärkeimmät – asiat toistuvat lähes aina, kun ihmisiltä kysytään, millaista on hyvä johtajuus.

Uskalla käsitellä tunteita informaationa siinä missä numeroitakin. Ole kiinnostunut siitä, miltä minusta tuntuu ja mitä minulle kuuluu. Osoita myötätuntoa ja käyttäydy inhimillisesti. Luota minuun. Kun teet päätöksiä, kerro selvästi, mikä päätös on ja perustele se. Älä salaile. Kerro minulle, mihin mielestäsi olemme matkalla.

Ei niin, että itsekään edes näitä osaisin aina toteuttaa, mutta ainakin lista näyttää jo kohtuullisemmalta.

Mitä viestintätaitoja johtajan pitää kehittää?

Paradoksaalisesti inhimillisen vuorovaikutuksen merkitys kasvaa teknologian kehittyessä. Sille tulee myös enemmän tilaa, jos koneet ottavat hoitaakseen managerointiin liittyviä rutiinitehtäviä ja jopa rutiininomaista päätöksentekoa.

Johtamisviestinnässä korostuvat:

  1. Kuuntelu ja myötätunto. Johtajiksi valikoituu usein karismaattisia ihmisiä, jotka pystyvät esittämään oman näkökulmansa vakuuttavasti, mutta kuuntelu ja myötätunto eivät välttämättä ole yhtä vahvoja ominaisuuksia. Onneksi niitäkin voi harjoitella. Johtajan pitää toki ymmärtää vaikkapa työkaveriksi tulevan tekoälyn toimintaa. Suurempi kysymys on kuitenkin se, miten ihmiset toimivat tekoälyn kanssa.
  2. Suunnan näyttäminen. Johtajien on osattava kertoa tarinoita. Tarinoita siitä, missä olemme nyt ja miten olemme tähän tulleet. Tarinoita siitä, mihin olemme menossa ja mitä mahdollisuuksia tulevaisuudessa on – ja mitä tämä kaikki edellyttää itse kultakin.
  3. Informaation avoimuus. Meillä Kaiussa toimiva käytäntö on ollut esimerkiksi kaikille avoimet johtoryhmän kokoukset. Ei niin, että niissä juuri kukaan kävisi, mutta tieto siitä, että kokoukset ovat avoimia on omiaan lisäämään luottamusta. Koetussa avoimuuden puutteessa ei läheskään aina ole kyse siitä, että asioita tarkoituksella salailtaisiin. Kyse on myös avoimuuden tunteesta. Ei riitä, että informaatio on saatavilla – sitä pitää myös markkinoida ja on kehitettävä symboleja, jotka muistuttavat avoimuudesta.

Listalta puuttuvat erilaiset viestinnän kanavat ja välineet. Totta kai johtajan pitää hallita niitä kanavia, joita ihmiset kommunikointiin käyttävät. Välineen hallitsemisesta ei kuitenkaan ole hyötyä, jos sitä ei osaa käyttää empatiaan, suunnan näyttämiseen ja avoimeen viestintään. Tekniikan opettelu on helpompaa kuin näiden kolmen asian.

Kirjoittaja

Kaiun toimitusjohtaja Pete Saarnivaara on lehmänhermoinen viestinnän neuvonantaja ja organisaattori, joka pääsee toden teolla vauhtiin kriisitilanteissa. Peten vahvuuksia ovat strateginen ajattelu, kriisiviestintä, johdon sparraus ja valmennus sekä yhteiskunnallinen viestintä. Vapaa-ajallaan Pete on epänormaalin kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä – aina silloin, kun ei ole kaunokirjallisuuden tai perheen parissa tai mailan varressa squash- tai sulkapallokentällä.

Kirjoitus on osa julkaisemaamme Viestijä 2025 -Tulevaisuusluotainta.

Kun haluat syöksyä tulevaisuuden työelämäviestinnän syövereihin, lataa Viestijä 2025 -tulevaisuusluotain tästä!


Twitterissä hashtagin käyttöä

Mittayksikön symbolista aihetunnisteeksi – tiesitkö tämän hashtagin historiasta?

Sosiaalisen median palvelujen kautta tutuksi tullut symboli # eli hashtag, suomeksi aihetunniste, on nykyään arkipäivää. Sitä käytetään leikillisesti jopa ääneen keskustellessa, kun halutaan alleviivata keskustelun keskeinen aihe. Risuaidaksi puhekielessä kutsutun erikoismerkin – jonka virallinen nimi Kotimaisten kielten keskuksen mukaan on ristikkomerkki – päätyminen nykyiseen käyttötarkoitukseen lienee monille hämärän peitossa.

#-symbolilla on pitkä historia erilaisissa käyttötarkoituksissa. 1800-luvun puolivälissä # ilmaantui kirjoitetussa tekstissä osoittamaan paunaa (eli naulaa), brittiläistä mittayksikköä, ja suunnilleen samoihin aikoihin se otettiin kirjanpidossa käyttöön luvun etumerkkinä, josta juontaakin sen englanninkielinen nimi number sign. 55# oli 55 paunaa, #55 tarkoitti lukua 55. Sen verran yleisesti merkkiä käytettiin, että Remington lisäsi sen kirjoituskoneen näppäimistöön vuonna 1886.

Monelle ennen kännyköiden valtakautta puhelimia käyttäneelle # on alkujaan tuttu vanhoista lankapuhelimista, joiden näppäimistö oli 4x3-matriisi. Niissä # löytyi nollan oikealta puolelta, ja sille oli käyttöä 1980-luvulla erityisesti Yhdysvalloissa suosituissa voicemail-järjestelmissä.

Kuva puhelimen näppäimistöstä

Lankapuhelimet ovat jo toimistoista kadonneet, mutta ns. neuvottelupuhelimia näkee aina silloin tällöin.

Kännyköiden aikakaudella # on säilyttänyt paikkansa nollan oikealla puolella kännykän virtuaalinäppäimistössä, ja sitä hyödyntävät muun muassa palvelunumeroiden ääniohjatut käyttöliittymät, jotka kutsuvat sitä yleisesti nimellä ruutu. ”Syötä asiakasnumerosi ja paina ruutu.”

Tietotekniikassa # on käytössä useissa eri merkityksissä

Digitaalisessa maailmassa risuaita aloitti vaelluksensa jo ennen lankapuhelimia, tarkemmin sanottuna 1960-luvun puolivälissä, jolloin se sisällytettiin ASCII-merkkikoodistoon. Sittemmin se on saanut tietotekniikassa lukuisia käyttötarkoituksia ja sitä kutsutaan muun muassa kommenttimerkiksi, sillä useissa ohjelmointikielissä (esim. Python) ja shell-skripteissä # aloittaa kommentin. Hyvin hashtagin kaltainen käyttötarkoitus risuaidalla on hypertekstissä, jossa sitä käytetään katkelmatunnisteena (engl. fragment identifier), jonka avulla käyttäjä ohjataan oikeaan kohtaan nettisivulla.

Shell-skriptausta: FreeBSD 10 Firewall

Palomuurin konffausta shell-skriptillä FreeBSD:ssä. (Kuva Wikipedia-käyttäjältä Huihermit.)

Risuaidan käyttö hashtagina – siis aihetunnisteena – alkoi vuonna 2007, kun tuolloin vielä melko tuntemattoman Twitter-palvelun käyttäjä Chris Messina ehdotti risuaidan käyttöä ”for groups” eli ryhmiin. Messina pohti, voisiko risuaidan avulla ryhmitellä keskusteluja IRC:n eli Internet Relay Chatin tapaan. IRC:ssä julkinen keskustelukanava on #kanava ja siihen liitytään komennolla /join #kanava. Jarkko Oikarisen vuonna 1988 kehittämä IRC saattoi jättää moderniin yhteiskuntaan suuremman jäljen, kuin vielä vuosituhannen vaihteessa olisi voinut kuvitella.

Twitter ei heti reagoinut Messinan ehdotukseen, mutta käyttäjät äänestivät jaloillaan ja alkoivat merkitä puheenaiheita risuaidalla, jotta tiettyyn keskusteluun liittyvät viestit on helpompi löytää palvelun hakutoiminnolla. Lopulta myös Twitter lämpeni: heinäkuussa 2009 se otti aihetunnisteen virallisesti käyttöön ja ryhtyi hyperlinkittämään risuaidalla merkittyjä keskusteluja suoraan hakutuloksiin.

# tutussa käyttötarkoituksessaan Twitterissä. Kollegani Petteri twiittaili tapahtumasta ahkerasti.

Sittemmin hashtag on levinnyt Twitteristä kaikkiin sosiaalisen median palveluihin. Sen avulla merkitään aiheet jopa pikaviestisovelluksissa, kuten Telegramissa, jossa se auttaa löytämään vanhat viestit aktiivisen keskusteluryhmän viestimassasta. Hashtageja näkee nykyään myös katukuvassa, sillä sitä käytetään paljon mainoksissa ja jopa graffiteissa.

Vinkki 1: Suomen kielessä hashtagin käyttö aiheuttaa harmaita hiuksia sanojen taivuttamisen myötä, mikä on johtanut kikkailuun välilyönneillä ja erikoismerkeillä. Pientä apua siihen voi löytyä täältä.

Vinkki 2: Hashtagin käytöstä on kollegani Petteri opastanut jo aiemmin.

Kirjoittaja Kimmo Kuokka on Kaiun osakas, joka otti ensikontaktin #-symboliin jo lapsuudessa löytäessään sen Commodore 64:n näppäimistöltä 1980-luvun turvallisina vuosina. 1990-luvulla he löysivät toisensa uudelleen ohjelmoinnin kautta. Kimmon ja #:n suhde on nykyään ammatillisen kunnioittava.


Monipuoluehallituksissa strateginen viestintä on vaikeaa ─ vaan ei mahdotonta

Säätytalolla Suomeen kasataan uutta hallitusta. Valmista pitäisi tulla 24. toukokuuta mennessä. Hallitusyhteistyössä tärkeintä on puolueiden keskinäinen luottamus. Jos sitä ei ole, hallitukselle kirjoitetaan hyvin yksityiskohtainen ohjelma. Jos yhteinen sävel löytyy, ohjelma voi olla strateginen, suuriin linjoihin keskittyvä.

Lähihistoriasta löytyy esimerkkejä molemmista. Vuonna 2003 aloittaneelle Matti Vanhasen punamultahallitukselle kirjoitettiin hyvin yksityiskohtainen ohjelma, koska Keskustan ja Sdp:n keskinäinen luottamus oli heikko.

Tilanne muuttui 2007, kun Vanhasen kakkoshallitukseen Kokoomus tuli Sdp:n tilalle. Sitten vaalikausi 2011–2015 oli surkuhupaisa ensin Jyrki Kataisen ja lopuksi Alexander Stubbin johdolla. Kokoomuksen, Sdp:n, Vihreiden, Vasemmistoliiton sekä Rkp:n muodostamassa hallituksessa ei ollut nimeksikään sisäistä liimaa, yhteistä tahtotilaa. Maan talous liukui alamäkeen. Hallitus oli päättämättömyydessään edesauttamassa talouden menetettyä vuosikymmentä.

Vasta nyt työnsä päättävä Juha Sipilän hallitus sai käänteen aikaan. Suomalainen ei kuitenkaan äänestä lompakolla vaan sydämellä. Niinpä hallitus sai vaaleissa kansalaisilta tylyn tuomion.

Yleistyvätkö profiloitumiset?

En käy arvioimaan, löytyykö nyt neuvoteltavasta hallituspohjasta riittävästi keskinäistä luottamusta. Sitä emme vielä tiedä. Monipuoluehallitusten perinne on ollut kuitenkin se, että hallituspuolueet pyrkivät profiloitumaan hallituksen sisällä osoittaakseen kannattajille, että heidän etujensa puolesta taistellaan.

Nyt eduskunnassa suurin puolue on täpärästi Sdp 17,7 prosentin kannatuksella. Voi olettaa, että oman puolueen taistelutahtoa ja saavutuksia hallitusyhteistyössä korostavat ”profiloitumiset” tulevat jälleen yleistymään.

Hallituksen strategisesta viestinnästä tämä asetelma tekee hankalaa. Kun hallituksen sisällä on viisi puoluetta ja kaikilla oma tahtotila, yhteistä säveltä ei helposti löydy. Jokainen puolue viestii vain omista lähtökohdistaan.

Politiikka ei ole parannettu painos shakkipelistä

Mitä asialle voisi tehdä? Kokouksia ja muita neuvonpitoja hallituksen arkipäivässä on jo riittävästi. Pääministerin johdolla koko hallituksen tulisi heti alkajaisiksi sopia viestinnästä hallituksen  tärkeimmistä tavoitteista, siitä ”isosta kuvasta”, jota varten hallitus työtään tekee. Näiden viestinnällisten tavoitteiden jatkuva seuranta on olennainen asia eikä se voi toteutua, ellei hallituksen puheenjohtaja eli pääministeri omistaudu asialle.

VM:n viestintäjohtaja Liinu Lehto ja YM:n viestintäjohtaja Jussi Salmi toteavat kiintoisassa raportissaan ”Ulkokehältä strategiseksi kumppaniksi”, että Juha Sipilän hallituksen strategiseksi mainitussa hallitusohjelmassa ei viestinnästä mainita mitään.

Aika usein edelleenkin törmää käsitykseen, että politiikka on kuin parannettu painos shakista, jossa jokainen siirto mietitään etukäteen. Todellisuus on kaukana siitä. Politiikka on pääosin reagointia ulkoapäin tuleviin päätöksiin, signaaleihin ja muihin ärsykkeisiin.

Viestinnällinen toimintaympäristö on niin perustavalla tavalla muuttunut, että sitä ei voi hallita. Siihen voi kuitenkin vaikuttaa, jos omat strategisen viestinnän keskeiset teemat on asiantuntevasti mietitty.

Valtiotieteiden tohtori Jukka Koivisto on Kaiku Helsingin vanhempi neuvonantaja. Jukan erityisiä vahvuuksia ovat strategiat ja yhteiskunnallinen viestintä. Hänen osaamisensa perustuu vuosikymmenten kokemukseen yrityselämässä, mediassa, politiikassa ja elinkeinoelämän järjestöissä. Jukka on ollut useita kertoja mukana hallitusneuvotteluissa, ensimmäistä kertaa 1991.


Piditkö tästä kirjoituksesta? Saattaisit pitää myös näistä:

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/maailman-parhaat-vaalit-eivat-synny-itsestaan/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/tieteen-viestija-muista-nama-kun-kirjoitat-tutkimuksesta-uutista/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/toimittaja-pilasi-haastattelun/


Viestintäharjoittelijan päiväkirja, osa 4: viisi neuvoa tulevaisuuden harjoittelijalle

Siiri: Puoli vuotta on hyvä harjoittelupätkä – tänä aikana olen ehdottomasti teroittanut ja monipuolistanut kirjoitustaitojani, rohkaistunut esiintyjänä sekä saanut ideoida erilasia kampanjoita, juhlia, verkkosivuja ja sisältöjä. Paras anti on ollut se, että hahmotan viestintää nyt kokonaisvaltaisemmin. On ollut antoisaa nähdä erilaisia ja eri kokoisia yrityksiä, joiden viestinnästä me Kaiulla hoidamme vaihtelevan kokoista siivua.

Etukäteen toivoin, että harjoittelu haastaisi minua. Olenkin päässyt tekemään monia juttuja ensimmäistä kertaa, mistä olen kiitollinen. Esimerkiksi mediaviestinnän raportointia en ollut juurikaan tehnyt, mutta täällä teemme monille asiakkaille medianäkyvyyden seurantaa. En ollut myöskään koskaan kontaktoinut ulkomaalaisia toimittajia, mutta tätäkin on nyt tehty. Uuden oppiminen palkitsee ja lisää itsevarmuutta. Kun riittävän monta kertaa tekee jotakin ensimmäistä kertaa, seuraava kerta ei jännitä enää yhtä paljon. Sopivasti mukavuusalueelta poistuminen kannattaa! Lisäksi läpi harjoittelun olen saanut hyvää sparrausta ja vinkkejä kollegoiltani sekä kehittynyt projektityöskentelyssä, mitä etukäteen toivoin.

Eliisa: Sen lisäksi, että harjoittelussa oppii valtavasti viestinnästä, on viestintätoimistossa työskentely yllättävän yleissivistävää. Esimerkiksi toimittajan hommissa oppii joka päivä uutta, mutta tavallisessa uutistyössä aiheisiin ehtii perehtyä melko pintapuolisesti: kuva uutisoivasta aiheesta pitää usein muodostaa lyhyen taustatyön ja muutaman haastattelun avulla. Viestintätoimistossa oppii asiakkaiden toimialoista (joiden skaala Kaiussa on laaja!), sillä jatkuvien asiakkuuksien myötä perehtyy myös muihin alan yrityksiin ja uutisiin. Jotta asiantuntevia sisältöjä voi tuottaa, on alan perusasioihin päästävä sisälle.

Ensimmäisessä harkkariblogipostauksessa listaamani odotukset ovat ylittyneet. Ymmärrän viestinnän maailmaa paljon paremmin kuin osasin viime marraskuussa edes kuvitella, ja voin nyt oikeasti kutsua itseäni aloittelevaksi viestintäkonsultiksi! Uuden oppiminen on ollut ajoin haastavaa, mutta älyttömän hauskaa. Kaikista antoisinta on ollut huomata, miten paljon olen päässyt kehittymään kirjoittajana. Siihen sai Kaiussa sekä tilaa että tukea.

Vaikka välillä olo on ollut kuin itänaapurimme uimakoulussa, kokonaisuutena harjoittelu on rakennettu erinomaisesti. Vastuun määrä lisääntyy oman asenteen ja osaamisen mukaan, eikä työ todellakaan ole pelkkää kahvinkeittoa.

Tuleva harkkari, huomaa nämä:

1) Varaudu siihen, että töitä riittää ja kiirettä pitää! Töitä ja vastuuta saa sitä mukaan lisää, kun pääsee vauhtiin ja osoittaa oma-aloitteisuutta ja kiinnostusta. Päällekkäiset projektit ja aikataulut voivat aluksi tuntua kuumottavilta, ja harjoittelussa totisesti oppii kalenterinhallintaa.

2) Iso osa viestintätoimistossa tehtävästä työstä tehdään ihmisten kanssa. Sisältöjen tuottamisen ja yhdeltä monelle -viestinnän sijaan työ on usein yhdeltä yhdelle -viestintää. Asioiden edistäminen asiakkaiden ja työkavereiden kanssa sähköpostilla, puhelimessa ja palavereissa on olennainen osa työtä.

3) Luonnollisesti: viestintätoimistossa oppii viestinnästä. Erilaiset asiakkuudet, projektit ja työtehtävät esittelevät viestinnän värikkään kentän. Ota kokemuksesta kaikki irti - pääset näkemään ja tekemään kaikenlaista aina somesisällöistä valmennuksiin ja kriisiviestinnästä puhelinpitchauksiin.

4) Työssä yleissivistyy. Työskentely viestintätoimistossa tarjoaa loistavan läpileikkauksen paitsi viestintään, myös suomalaiseen yritysmaailmaan. Erilaisissa asiakkuuksissa pääset tutustumaan toimialoihin laidasta laitaan.

5) Hommaan jää helposti koukkuun. Ainakin Kaiussa. Tämä kävi toteen meillä molemmilla. Vaikka täydeltä vaikuttava kalenteri tuntuu ajoittain kuumottavalta, hektinen työ vie helposti mennessään. Kaikulaiset sparraavat ja auttavat toisiaan, joten muista rohkeasti myös kysyä apua!

Kaiun häikäisevän kyvykkäät harkkarit Eliisa ja Siiri

Voi ei! Tämä oli 4-osaisen Viestintäharjoittelijan päiväkirjan viimeinen osa. Alla aiempia Siirin ja Eliisan harkkariajan päiväkirjamerkintöjä:

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/viestintaharjoittelijan-paivakirja-osa-1/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/viestintaharjoittelijan-paivakirja-osa-2-kolmannes-takana-tata-harkkarin-arki-oikeasti/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/toissa-viestintatoimistossa-hullun-hektista-vai-hurjan-hauskaa/

 


Viestinnän ja markkinoinnin palvelumuotoilun ostajan opas – mistä tunnistaa hyvän palvelumuotoilun?

”Palvelumuotoilun ostaminen on tavallaan aika vaikeaa”, totesi Teija Hakaoja, Service Design Networkin Suomen jaostovastaava Palvelumuotoilu viestinnässä ja markkinoinnissa - ajatuksia ja periaatteita 1.0.  -julkaisutilaisuudessa. 

Totta, sillä monesti asiakas on ostamassa projektia, jonka tekotapa saattaa olla omalle organisaatiolle vieras ja lisäksi projekti vie sekä aikaa että resursseja. ”Ja sitten tämä kaikki on vielä perusteltava”, summaa Teija ostajan ongelmia.   

Eli onnea matkaan vain? Kiinnostus palvelumuotoilun käyttöön markkinoinnin ja viestinnän kentillä on viime aikoina kasvanut huimaa vauhtia. Samaan aikaan sekä toimistot että asiakkaat ovat ryhtyneet keskustelemaan siitä, mitä hyvä palvelumuotoilu on, kuka oikeastaan voi tarjota palvelumuotoilupalveluita ja mitä ostajan kannattaisi huomioida.   

Huhtikuun lopussa julkaistut Palvelumuotoilu viestinnässä ja markkinoinnissa -periaatteet pyrkivät vastaamaan juuri näihin kysymyksiin. Niiden ei ole tarkoitus tyhjentää pajatsoa, vaan ennen kaikkea toimia keskustelun avauksena hyvän palvelumuotoilun pelisäännöistä. 

Palvelumuotoilu auttaa löytämään oikean ongelman ja kertoo mihin kannattaa panostaa 

Syksyllä 2018 käynnistetty kaikille avoin yhteiskehittämisprojekti kokosi mukaan halukkaat palvelumuotoilun sekä viestinnän ja markkinoinnin ammattilaiset. Periaatteet kiteyttävät alan toimijoiden näkemyksiä hyvän palvelumuotoilun tunnusmerkeistä kymmenen kohdan tiiviiksi listaukseksi. Meiltä Kaiku Helsingistä mukana olimme me, palvelumuotoilujohtaja Elina Piskonen ja allekirjoittanut. Yhteisponnistuksen lopputulos on kaikkien hyödynnettävissä CC-lisenssillä.  

Tuoreita periaatteita voi ajatella myös eräänlaisena ostajan oppaana. Mitä asioita tulee siis vähintään täyttyä, että voidaan puhua palvelumuotoilusta?  

Teija Hakaoja tiivisti sen kaikkein tärkeimmän asian hyvin: ”Yksinkertainen vastaus on, että projektissa olisi hyvä olla mukana niitä asiakkaita”.

Kokonaisuudessaan julkistamistilaisuuden paneeli katsottavissa täältä:

https://www.youtube.com/watch?v=8CZj26PGMHs

Kuulostaako yksinkertaiselle? Ehkä, mutta lähes jokainen palvelumuotoilija on joskus törmännyt kysymykseen siitä, voiko asiakasymmärryksen yli hypätä. Toki, mutta silloin ei ole kyse palvelumuotoilusta.  

Asiakkaiden mukaan ottaminen on asiakaskeskeiseen kehittämiseen perustuvaan palvelumuotoilun kivijalka. Tai kuten periaatteissa tiivistetään: ”Asiakasymmärrys on avain vaikuttavampaan viestintään.” Palvelumuotoilu auttaa löytämään asiakkaan näkökulmasta keskeisimmät kysymykset ja huolenaiheet, jolloin niiden ratkomiseen uskaltaa panostaa.  

Milloin kannattaa palvelumuotoilla?

Vaikka kaikkea voi kehittää palvelumuotoilun avulla, ei se kuitenkaan ole taikasauva. Aina ei kannata palvelumuotoilla. Joissain tilanteissa – hui sentään – jokin muu menetelmä saattaa olla osuvampi. Palvelumuotoilu on kehittyvä ala. Onkin meidän palvelumuotoilijoiden vastuulla toteuttaa kaikki projektit ammattitaidolla. Joskus tämä tarkoittaa rohkeutta sanoa ei.   

Liian tiukka aikataulu tai budjetti, suuri sisäinen myllerrys tai valmiiksi lukittu lopputulos ovat esimerkkejä tilanteista, joissa organisaatio ei välttämättä saa täyttä hyötyä viestinnän tai markkinoinnin palvelumuotoiluprosessin läpi viemisestä. Paremmin voisi toimia vaikkapa yksittäisen muotoilutyökalun soveltaminen.  

Palvelumuotoilu on kuitenkin enemmän kuin kokoelma työkaluja. Palvelumuotoilijalla on oltava hyppysissään monipuolinen ja erilaisiin tilanteisiin taipuva metodipakki. Yhtä tärkeää on kokemuksen myötä karttuva ymmärrys siitä, mikä menetelmä sopii mihinkin ainutlaatuiseen tapaukseen. 

Palvelumuotoilu on ennen kaikkea prosessi ja ammattitaito, jossa vaaditaan teknisen osaamisen lisäksi empatiaa, luovuutta ja jatkuvaa uteliaisuutta. Palvelumuotoilijan tärkeimpiä ominaisuuksia onkin innostaa eri sidosryhmiä heittäytymään mukaan muotoiluprosessiin. Kun ideoidaan, testataan ja kehitetään yhdessä, on projektin lopputulos monesti parempi kuin alussa olisi osattu kuvitella.  

Niina Mäki on Kaiun palvelumuotoilija, joka soveltaa muotoilun menetelmiä kaikkeen viestinnän kehittämisestä maailman visaisimpien ongelmien ratkomiseen. Hän innostuu tulevaisuuksien ennakoinnista, tahtoo oppia lisää tekoälyn etiikasta ja pitää empatiaa ihmisten supervoimana.    


Piditkö tästä kirjoituksesta? Saattaisit pitää myös näistä:

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/viestinnan-palvelumuotoilu-ota-ensimmaiset-askeleet-asiakaskeskeiseen-viestintaan/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/mika-on-palvelumuotoilua-mika-ei/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/palvelumuotoilu-viestijan-ja-markkinoijan-paras-ystava/


Kolme uutta kaikulaista haastettiin palloleikkiin – kuka keksi kiperimmän kysymyksen?

Kevään aikana Kaiku on voimistunut kolmella uudella upealla ammattilaisella: Asiakasvastaavat Elisa Ylinen ja Susan Mykrä hyppäsivät mukaan varmistamaan, että tarjoamme asiakkaillemme entistä parempaa projektinhallintaa ja tuloksellisempaa yhteistyötä. Kansainvälistä kokemustakin kartuttanut palvelumuotoilija Niina Mäki puolestaan vahvistaa palvelumuotoilutiimin osaamista – ja auttaa vastaamaan koko ajan kasvavaan viestinnän palvelumuotoilun kysyntään.

Haastoimme kolmikon mukaan perinteiseen virtuaaliseen pallonheittohaasteeseemme. Säännöt menevät näin: Heitä uudelle kollegalle kiperä viestintään liittyvä kysymys. Ota koppi saamastasi kysymyksestä ja vastaa mahdollisimman napakasti.

Näin siinä kävi:

Susan kysyy Elisalta: Joskus vaikuttaa siltä, etteivät yritys ja sen viestintä ole oikein sopusuhdassa keskenään. Taustalta löytyy usein ihan looginen syy: yritys ei itsekään tiedä, kuka tai mikä se on, ja kenelle sen pitäisi viestiä ja millä tavalla. Miten viestinnän ammattilainen lähtee purkamaan tällaista tilannetta?

Elisa vastaa: Ah, lempiaiheeni! Yrityksellä on identiteettikriisi. Viestintä ei pysty sirkustemppuihin, jos yrityksen suunta on sumussa, perustehtävä unohtunut, tavoitteet ristiriitaisia, ja paremman puutteessa tempoillaan kuka minnekin.

Tällaisessa tilanteessa kääntäisin katseen ensin sisään päin. Miksi me olemme? Miksi se, että olemme, on tärkeää? Mikä on meille tärkeää, mikä ei? Mihin uskomme? Mikä meitä innostaa? Mistä emme luovu? Millaista tarinaa me kerromme itsellemme – entä itsestämme? Sitten altistaisin nämä mahdollisimman avoimelle (mutta tavoitteelliselle) keskustelulle yrityksen sisällä – ja antaisin sille riittävästi aikaa.

Kun keskustelun, ehkä kipeänkin, kautta on muodostunut yhteisesti jaettu näkemys siitä, keitä ja miksi olemme, siirtäisin katseen ulos. Kenelle meidän olemassaolomme on tärkeää ja miksi? Minkä ongelman ratkaisemme? Kenen ongelmaa ratkaisemme – ja keiden ongelmia haluamme ratkaista? Ymmärrämmekö todella, miten he toimivat ja miksi? Mitä konkreettista hyötyä meistä on? Mihin meidän avullamme voidaan vaikuttaa?

Vaikka tällainen arvomylläys vie aikaa, olen varma, että se kannattaa: olemassaolon tarkoitus kirkastuu, yrityksen ryhti oikenee – ja tuloksena syntyy strategia, jota kaikki voivat elää todeksi. Tällöin myös viestintä on vaikuttavaa.

Elisa kysyy Niinalta: Palvelumuotoilusta puhutaan nyt paljon. Onko se yksi trendisana muiden joukossa, vai saavutetaanko palvelumuotoilulla jotakin aidosti uutta viestinnän saralla?

Niina vastaa: On totta, että palvelumuotoilu on nyt muotisana. Esimerkiksi digitaalisten palvelujen tai vaikkapa asiakaskokemuksen kehittämisessä se on jo arkipäivää. Paraskaan palvelu tai tuote ei kuitenkaan menesty, jos asiakas ei löydä sitä tai se ei puhu asiakkaan kieltä. Iso osa asiakaskokemuksesta on viestintää. Siksi myös viestintää voi ja kannattaa kehittää palvelumuotoilun keinoin.

Moni meistä on saattanut kokeilla palvelumuotoilua tietämättään. Trendien tunnistaminen, viestien räätälöinti ja kohderyhmäajattelu ovat viestinnän ammattilaisille tuttuja. Ne ovat osa palvelumuotoilun työkalupakkia, josta löytyvät myös asiakaspersoonat, palvelupolut ja ruutupaperiprototyypit.

Palvelumuotoilu on ennen kaikkea prosessi, joka perustuu asiakkaan arjen ymmärtämiseen, empatiaan, luovuuteen ja ketteriin kokeiluihin. Asiakkaan näkökulmasta oikean ongelman, kanavan ja sisältöjen tunnistaminen auttaa samalla yrityksiä tekemään kustannustehokkaita päätöksiä siitä, mihin markkinoinnissa ja viestinnässä kannattaa panostaa. Palvelumuotoillen voidaan tehdä viestintää, joka ylittää sekä asiakkaan että viestijän odotukset.

Niina kysyy Susanilta: Viestintätoimistolta kysytään usein apua brändäykseen ja brändin kirkastamiseen. Mitkä ovat brändityössä ne kaikkein tärkeimmät asiat?

Susan vastaa: Brändityö tulee aina aloittaa tarkastelemalla brändättävää henkilöä, yritystä, tuotetta tai palvelua tarkalla, kriittisellä ja rehellisellä silmällä. Brändin lento nimittäin loppuu lyhyeen, ellei sen tarina perustu totuuteen.

Vaikka brändäyksessä luodaan abstraktia mielikuvaa, on mielikuvan takaa löydyttävä todellinen ja arvoiltaan kestävä perusta. Muutoin tarinasta tulee valhetta ja tarinan kertojasta valehtelija. Jos perusta on pelkkää höttöä, ei sille voi rakentaa mitään kestävää.

Brändäyksen alussa onkin hyvä pitää kunnon siivouspäivä ja heittää ulos kaikki vanha ja tarpeeton, vahvistaa olemassa olevaa hyvää ja rakentaa uutta vahvaa ja toimivaa.

Lue lisää Elisasta, Susanista, Niinasta ja muista kaikulaisista täältä! 


Piditkö tästä kirjoituksesta? Saattaisit pitää myös näistä:

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/linkedin-profiili-huippukuntoon-nailla-6-niksilla/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/viestinnan-palvelumuotoilu-ota-ensimmaiset-askeleet-asiakaskeskeiseen-viestintaan/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/toimittaja-pilasi-haastattelun/


LinkedIn-profiili huippukuntoon näillä 6 niksillä

Millainen on hyvä LinkedIn-profiili? Tätä kysytään minulta ja valmentajakollegaltani Laura Vuorio-Kuokalta joka viikko. Eikä meillä ole antaa yksiselitteistä vastausta. Kaikki riippuu siitä, mitä juuri Sinä tavoittelet LinkedInin käytöllä. Etsitkö uusia urapolkuja? Rakennatko asiantuntijabrändiäsi? Verkostoidutko globaalisti? Vai kotimaassa? Muuttujia on monia.

Kaikki kuitenkin lähtee siitä, että profiilisi perusasiat ovat kunnossa. Tästä blogitekstistä saat kuusi Lauran ja minun kokoamaa niksiä, joita voit soveltaa juuri omiin LinkedIn-tavoitteisiisi ja -käyttötapoihisi. Näillä vinkeillä teet LinkedIn-profiilistasi paremman kuin 90 prosentilla muista käyttäjistä.

1 – Selkeä ja tunnistettava profiilikuva

Profiilikuva kuntoon!

Parhaiten profiilikuvana toimii selkeä kasvokuva, josta muiden on helppo tunnistaa sinut. Jos tapaat uusia ihmisiä esimerkiksi seminaareissa tai asiakaskäynneillä, heidän on helpompi löytää sinut LinkedIn-kaimojesi joukosta, jos näytät kuvassasi omalta, tunnistettavalta itseltäsi.

(Yllättävän yleinen sekaannuksen aihe on, että työarjessaan silmälaseja käyttävä henkilö poseeraakin profiilikuvassaan ilman kakkuloita!)

Profiilikuvan koko on 400 x 400 pikseliä. Voit ladata suuremmankin kuvan, ja LinkedIn pienentää sen automaattisesti. Jos alkuperäinen kuvasi ei ole täysin neliskanttinen, pystyt zoomaamaan ja vierittämään sitä haluamaasi kohtaan. Tallennettuasi profiilikuvan, LinkedIn muokkaa siitä automaattisesti pyöreän muotoisen.

2 – Linkitä varmasti oikean työnantaja

Varmista, että LinkedIn-profiilisi näyttää työpaikkasi oikein. Tämä voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta ei ole sitä. Yllättävän moni on jättänyt työnantajansa merkitsemättä– tai merkinnyt sen väärin.

Linkitä oikea työnantaja!

Kun olet lisäämässä työnantajaa, sinun on hyvä varmistaa, että oma profiilisi linkittyy työnantajasi LinkedIn-sivuun oikein. Ei riitä, että pelkästään kirjoitat Company-tekstikenttään työnantajaksesi "Lafka", vaan sinun tulee valita LinkedInin ehdottamista yrityssivuista oikea ja klikata sen kohdalta.

Monilla yrityksillä on arkisessa puheenparressa hieman eri nimi kuin mikä heidän virallisen LinkedIn-sivunsa nimi on. Usein törmää tapauksiin, joissa yrityksen virallinen nimi on vaikkapa "XYZ Software Finland", mutta LinkedInistä löytyy siellä työskenteleviä ihmisiä, jotka ovat profiileissaan merkinneet työnantajakseen "XYZ Software" tai "XYZ Oy". Niinpä he näyttävät LinkedInin silmissä työskentelevän eri yrityksissä, vaikka todellisuudessa he istuisivat vierekkäin samassa konttorissa.

Voit varmistua onnistuneesi, kun profiilisi näyttää työnantajasi oikean logon:

Näkyyhän logo oikein?

3 – Otsikko tiivistää pihvin

Otsikossa (Headline) sinulla on 100 merkkiä tilaa kertoa, mitä haluat. Voit laittaa otsikkoon tittelisi, mutta vielä parempi on, jos tiivistät siinä:

  • Miksi teet sitä, mitä teet – MIKÄ ON TYÖSI PIHVI?

tai/ja

  • Missä asioissa olet taitava – MIKÄ ON OSAAMISESI PIHVI?

Headline tiivistää pihvin

Yritä kuvata työtäsi sen laajemman merkityksen kautta. Ole mahdollisimman selväsanainen. Kenelle on iloa siitä, että teet työtäsi? Missä työsi tulokset näkyvät? Mitä konkreettista haluat saada aikaan työlläsi?

Tai kerro, mitkä ovat vahvuuksiasi. Minkä alan osaaja olet? Mihin kysymyksiin sinä osaat kertoa vastaukset?

Pelkkä titteli kertoo harvoin yhtään mitään. Esimerkiksi "Controller" voisi avata työnkuvaansa kertomalla olevansa "Datan visualisoija, talousohjauksen asiantuntija ja johdon päätöksenteon selkeyttäjä".

Kuvan esimerkissä olen kirjoittanut otsikkoon sekä työnkuvan pihvistä että lisännyt tittelin. Erotin pihvin ja tittelin käyttämällä |-välimerkkiä. Tämä on vain visuaalinen kikka – pelkkä pistekin riittäisi hyvin.

Otsikkosi näkyy muille käyttäjille LinkedInissä monissa eri yhteyksissä: kun he tekevät haun nimelläsi, kun he näkevät työnantajasi sivulta keitä yrityksessä on töissä, kun he törmäävät päivityksiisi tai kommentteihisi uutisvirrassa, ja kun LinkedIn ehdottaa heille uusia kontakteja.

Lisäksi LinkedIn-profiilit nousevat Googlen hakutuloksissa kärkijoukkoon, joten LinkedIn-profiilisi otsikko on monissa tapauksissa se, mitä kerrot itsestäsi muille Googlessa.

4 – Selkeytä summary, valitse kielet, lisää yhteystiedot

Summary avaa osaamista ja tavoitteita

Summary-kohdassa sinulla on enemmän tilaa kertoa itsestäsi, osaamisestasi ja tavoitteistasi. Yritä silti pitää teksti mahdollisimman tiiviinä ja selkeänä. Tämänkään kohdan ei tarvitse olle mikään täysimittainen CV. Älä lähde liikkeelle "Jo muinaiset roomalaiset..." -taktiikalla, vaan aloita mieluummin kertomalla, minkä teemojen parissa työskentelet juuri nyt. Sen jälkeen voit avata tiiviisti taustojasi ja kokemustasi.

Toimiva niksi on käydä vakoilemassa "LinkedIn-julkkisten" profiileja ja katsoa, mitä he kertovat itsestään! Esimerkiksi Jari Sarasvuon Summary on vetävä, selkeä ja informatiivinen. Vaikka et voisikaan kopioida Sarasvuon tyyliä suoraan, saat siitä varmasti inspiraatiota, jota voit soveltaa omaan LinkedIn-profiiliisi sopivaksi.

Kannattaako LinkedIn-profiili sitten kirjoittaa suomeksi vai englanniksi? Parasta on valita molemmat. Ota pääkieleksi se, jolla viestit työssäsi useiten. Keskusteletko kontaktiesi, kollegojesi ja asiakkaittesi kanssa suomeksi vai englanniksi?

Vaikka valitsisit suomen, on silti fiksua liittää profiiliin jonkinlainen tiivistelmä myös englanniksi. LinkedInin käyttöliittymä ei toimi suomen kielellä, joten englannin käyttäminen auttaa löytymistäsi hauissa.

Summary-kohtaan kannattaa lisätä myös omat yhteystiedot. Yhä harvemmat etsivät yhteystietoja yritysten verkkosivujen tai puhelinvaihteiden kautta, vaan ihmiset tavoittelevat toisiaan Googlen välityksellä. Kun LinkedIn-profiilisi löytyy Googlen kautta ja yhteystietosi ovat siinä helposti esillä, olet paremmin tavoitettavissa. Ainakin työpuhelinnumero ja sähköpostiosoite on hyvä kertoa, mutta voit mainita myös Twitter-tunnuksesi tai muita sosiaalisen median yhteystietoja, jos käytät somea työmielessä.

5 – Aiempi kokemus avarrettuna

Kerro muutakin kuin titteli ja vuosiluku

Aiemmista työ- ja opiskelupaikoista kannattaa kertoa muutakin kuin pelkät tittelit ja päivämäärät. Avarra tarinaasi: kerro tiiviisti, mitä työnkuvaasi kuului – ja mitä sait aikaan!

Jälleen kerran: pelkkä titteli ei välttämättä paljasta, mitä kaikkea hienoa osaat ja minkälaisiin onnistumisiin olet pystynyt.

Varmista myös vanhojen työ- ja opiskelupaikkojen suhteen tämän niksilistan kohta #2: merkitse työnantaja/oppilaitos oikealla nimellä, jotta profiilisi linkittyy oikein kyseisen organisaation LinkedIn-sivuun. Tuttu nyrkkisääntö: jos logo näkyy oikein, homma toimii.

Jos olet urallasi jo pidemmällä, vanhojen työpaikkojen listasta kannattaa poistaa vuosikymmenten takaiset kesätyöt ja muut epäolennaisuudet.

6 – Kansikuva kohdilleen!

Viimeinen silaus: kansikuva

Tyylikäs kansikuva antaa profiilillesi viimeisen silauksen. Tarkista työnantajaltasi, onko organisaatiossasi luotu valmiita brändin mukaisia LinkedIn-kansikuvia työntekijöiden käyttöön. Jos ei ole, valitse vapaasti jokin oma kuva, joka sopii tyyliisi ja tavoitteisiisi. (Muistathan tekijänoikeusasiat!)

LinkedIn-kansikuvan suositeltu koko on 1584 x 396 pikseliä. Jos kuvasi on eri kokoinen, pääset asettelemaan ja rajaamaan sitä haluamallasi tavalla.

Lopuksi

Edellä olevat kuusi tuunausvinkkiä toteuttamalla olet nostanut LinkedIn-profiilisi eliittitasolle.

Nyt kun profiilisivusi on kunnossa, on aika aktivoitua! Kerro rohkeasti omia näkemyksiäsi (myös niitä ei-täysin-valmiita), osallistu keskusteluihin ja jaa vaikka median artikkeleita, jotka kiinnostavat sinua.

Kuten mihin tahansa somekanavaan, myös LinkedIniin pätee, että siitä saa ulos juuri sitä, mitä sinne itse laittaa sisään. Menestystä matkaan!

Voit tutustua Esmeralda Esimerkin LinkedIn-profiiliin täällä

Petteri Puustinen on Kaiun somevalmentaja, konseptisuunnittelija ja sisällöntuottaja. Petteri on enemmän kotonaan Twitterissä kuin LinkedInissä, mutta viime aikoina hän on ilahtunut siitä, että myös LinkedInissä on alkanut tulla vastaan aiempaa monipuolisempaa ja kiinnostavampaa sisältöä.


Piditkö tästä kirjoituksesta? Saattaisit pitää myös näistä:


Maailman parhaat vaalit eivät synny itsestään

Aprillipäivä voi olla joka päivä, jos et pidä varaasi.

Minulla oli kunnia tavata viime viikolla Israelin entinen Suomen suurlähettiläs Avi Granot Jerusalemissa. Israel valmistautuu parlamenttivaaleihin tiistaina 9. huhtikuuta, vain muutama päivä ennen omia eduskuntavaalejamme. Keskustelussa kysyimme Granotilta mistä Israelin nuoremmat sukupolvet ammentavat uskoa tulevaisuuteen. Vastaus tiivisti taitavasti koko israelilaisen yhteiskunnan keskeisen ajatuksen: heprean kielessä eilinen (temol) tarkoittaa asioita, jotka ovat edessä ja tunnetaan. Maa, joka ei tunne ja kunnioita menneisyyttään, ei voi rakentaa tulevaisuutta.

Israelin vaaleja leimaavat samat haasteet, populismi ja puolitotuudet, kuten kaikkia viime vuosien länsimaisia demokraattisia vaaleja. Hallitsevaa pääministeriä Benjamin Netanjahua on syytetty populistisesta politiikasta, jossa värittyneillä faktoilla ajetaan omaa etua. Lisäksi valtion ulkopuolinen vaikuttaminen ja vaalihäirintä on israelilaisille tuttua alueen kireän turvallisuuspoliittisen tilanteen vuoksi.

Vaalihäirinnän monet kasvot

Suomessa vaalihäirintään on valmistauduttu ensi kertaa laajassa mittakaavassa huhtikuun eduskuntavaaleissa. Viranomaiset ovat viime vuodesta lähtien varautuneet mahdolliseen vaalihäirintään oikeusministeriön johdolla. Suomessa vaalikentiltä otsikoihin ovat nousseet fyysisellä väkivallalla uhkailut, mutta häirintää tapahtuu myös monessa muussa muodossa. Aikaisempaa yleisempää on puolueiden mukaan ehdokkaiden häiriköinti kuvaamalla ja huutelemalla tai kysymällä heiltä aggressiiviseen sävyyn kysymyksiä. Somen kärjistynyt viestinnän sävy heijastuu myös reaalimaailmaan.

Mihin nykyään enää voi luottaa?

Kärjistetyt mielipiteet perustuvat useimmiten väärään tietoon tai puolitotuuksiin. Olemme mukana toteuttamassa kampanjaa, jonka tarkoituksena on lisätä yleisön tietoisuutta siitä, mistä luotettavaa viranomaistietoa vaaleihin liittyen löytyy sekä mistä vaalihäirinnässä on kysymys, miten sen voi tunnistaa ja miten siihen voi varautua. Kampanja pyrkii tukemaan demokratiakasvatusta lisäämällä tietoisuutta informaatioympäristön muutoksista ja yleisestikin informaatiovaikuttamisesta.

Meille jokaisella äänestäjällä on velvollisuus tutkia vaaliviestejä kriittisesti ja tarkistaa, että esitetyillä tiedoilla on luotettavat asialähteet. Meidän tulee myös toimia vastuullisesti, ei jaeta puolitotuuksia, huhuja ja suoranaisia valheita.

Suomessa vaaleja on järjestetty luotettavasti jo yli 110 vuotta. Menneisyyteemme kuuluu vahvasti myös yhteiseen päämäärään tähtääminen hyvinkin erilaisista taustoista huolimatta. Tästä perinteestä kannattaa pitää kiinni.

Ollaan siis ihmisiksi ja äänestetään! Shalom!

https://www.youtube.com/watch?v=JmK4b11GOWs


Piditkö lukemastasi? Saattaisit pitää myös näistä:

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/tieteen-viestija-muista-nama-kun-kirjoitat-tutkimuksesta-uutista/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/toimittaja-pilasi-haastattelun/


Tieteen viestijä – muista nämä, kun kirjoitat tutkimuksesta uutista

Yleistajuinen tiede on sisältöä, joka pohjautuu tutkimustietoon. Se pyrkii välittämään tutkimustietoa muille kuin alan tutkijoille, ja sen vuoksi se vaatii yleistajuistamista. Mutta mitä tehdä silloin, kun tieteestä tulisi viestiä yleistajuisesti suurelle, heterogeeniselle yleisölle? Tässä seitsemän vinkkiä siihen, miten muotoilet tutkimuksesta selkeän uutisen.

Yleistajuistaminen on tarkkuudesta tinkimistä. Se sattuu, kun yksityiskohtia täytyy karsia. Virkkeitä täytyy lyhentää. Yhteen lauseeseen saisi mahtua vain yksi ajatus, lähteistäkin vain tärkeimmät kirjataan ylös.

Mutta se on sen väärti. Nykylukijat ovat verkossa usein silmäilijöitä, ja moni viettää tekstin parissa vain hetken. Vaikka tiedejournalismin lukijan voidaan olettaa olevan sivistynyt maallikko – heidänkin joukkoonsa mahtuu monenlaisia lukijoita. Minkä asian jätät lukijan selvitettäväksi? Entä minkä kerrot ja avaat kunnolla tekstissä?

Tässä seitsemän vinkkiä tieteen yleistajuistamiseen:

1. Mikä on tekstin kohderyhmä? Selvitä, kenelle kirjoitat

Yleistajuistamisessa on tärkeää tietää, kenelle kohderyhmälle kirjoitat. Tarkastele kohderyhmääsi ja selvitä se, jos et tiedä kohderyhmää. Mitä juuri nämä ihmiset tietävät aiheesta, joille kirjoitat? Mitkä ovat kohderyhmän oletukset aiheesta? Entä mikä on yhteinen oletettu tietopohja? Kun tiedät, kenelle kirjoitat, osaat myös hahmottaa, minkälaista kieltä käytät ja kuinka paljon sinun tulee yleistajuistaa kirjoitustasi.

2. Muista uutiskaava – tärkeimmät tulokset heti kärkeen

Koukuta lukija uutiskärjellä. Vaikka tutkimus on kirjoitettu perinteisellä IMRD-rakenteella (Introduction, Methods, Results, Discussion), käännä sinä rakenne toisinpäin uutisjutussa. Sen sijaan, että lähtisit taustoittamaan juttua, aloitakin tuloksilla ja johtopäätöksillä. Siten lukijan huomio kiinnittyy heti alussa kaikkein tärkeimpiin tuloksiin, eivätkä tulokset jää vahingossa tekstin hännäksi, jossa ne saavat kaikkein vähiten huomiota.

3. Terminologia tekee kielestä yleistajuisen

Muista selventää tutkimuksen terminologia yleistajuisessa tekstissä. Mieti, millaiset asiat ovat sellaisia, että ne pitää nimetä tekstissä. Entä mitä voidaan kertoa tieteellisiä termejä käyttämättä? Muodosta vaikeille termeille synonyymejä, mutta muista tarkistaa, vastaako synonyymi sen alkuperäistä tarkoitusta. Mieti kaksi kertaa, mitä sinun kannattaa selittää auki vielä esimerkein, jotta termi avautuu?

4. Hyödynnä kielikuvia, tee tekstistä elävää

Yleistajuiset metaforat, eli kielikuvat tuovat tieteelliseen sisältöön ymmärrettävyyttä. Tekstissä saa olla väriä – kielikuvat, niin metaforat kuin vertaukset myös tuovat tekstiin koukuttavia hetkiä, joiden avulla ihminen voi tunnistaa asian liittyvän hänen elämäänsä. Kielikuvat tuovat tuttuutta muuten ehkä kaukaisiin ja vaikeasti hahmotettaviin aiheisiin. Pidä ideointihetki ja testaa, millaisia kielikuvia keksit tekstiisi. Kokeile niitä ulkopuolisella henkilöllä ennen tekstin julkaisua. Miten hyvin vertaukset ja metaforat aukeavat? Millaisia mielikuvia niistä lukijalle herää?

5. Tuo lukija lähelle: puhuttele häntä, säätele kirjoituksen henkilökohtaisuutta

Pohdi, miten kirjoittamasi uutinen vaikuttaa tekstisi lukijaan. Voit käyttää sinä-muotoa tai jopa käskyttää lukijaa. Voit myös säädellä yleistajuisen tekstin henkilökohtaisuutta ja kokeilla, miten kuvailu ja pohdinta taipuvat dramaattiseksi kertomukseksi. Entä toimisiko tekstityypissä tarinallinen, minä-muotoinen kerronta?

6. Tieteestä on vaikeaa saada otetta, jos mikään ei ole varmaa

Tieteessä usein mikään ei ole varmaa, jollei siitä ole aivan täyttä, 100-prosenttista varmuutta. Tämän vuoksi tiedeteksti sisältää varmuuden epämääräisiä muotoja, kuten ”ehkä”, ”todennäköisesti”, ”ilmeisesti”. Ne eivät kuitenkaan helpota tekstin ymmärtämistä, ja siksi media esittää usein todennäköisyydet totuuksina. Selkeytä siis tekstisi niin, ettet jätä lukijaasi hämmentyneeksi.

7. Suhteuta numerot, tieteen ja yleiskielisen tekstin tarkkuudessa on eroja

Muista muuttaa tarkat arvot ja osuudet sellaisiksi, että lukijan on helppo sisäistää ne. Tieteen ja yleistajuisen tekstin tarkkuudessa on eroja. Muista, että tutkija pyrkii tarkkuuteen, mutta yleistajuinen kirjoittaja helppolukuisuuteen. Vähennä siis tekstistä lukuja. Pyöristä ne luvut, joita käytät. Suurille luvuille voit pohtia esimerkkejä kuvaamaan niiden laajuutta, jolloin lukijan on helpompi suhteuttaa mittakaava.

Elina Kirvesniemi on Kaiun viestinnän suunnittelija ja kirjoittaja, joka on opiskellut kuluneen lukuvuoden ajan tiedeviestintää työn ohella Tampereen yliopistossa. Tiedeviestinnässä Elinaa kiinnostaa erityisesti se, miten tieteellistä tekstiä yleistajuistetaan ja millä keinoilla tiede tuodaan suuren yleisön tietoon. Erityisen ilahduttavia tiedeviestintähetkiä ovat ne, jolloin törmää mediassa tiedejuttuun, joka on ymmärrettävä ja selkeä.

Lähteet:

Raevaara, Tiina (2016) Tajuaako kukaan? Opas tieteen yleistajuistajalle. Tampere: Vastapaino.

Rahtu, Toini (2013) Tieteellisestä yleistajuiseen kielenkäyttöön. Teoksessa Urpu Strellman & Johanna Vaattovaara (toim.) Tieteen yleistajuistaminen. Helsinki: Gaudeamus, 99–116


Piditkö tästä kirjoituksesta? Saattaisit pitää myös näistä:

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/toimittaja-pilasi-haastattelun/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/viestijan-tulevaisuus-tasapainoilua-jomoilun-ja-fomoilun-valilla/


Viestintäharjoittelijan päiväkirja, osa 3: Töissä viestintätoimistossa - hullun hektistä vai hurjan hauskaa? Tällainen on työn tahti!

Siiri ja Eliisa: Yli puolet harkastamme on takana, ja vauhti tuntuu vain kiihtyvän – jos joulukuu kävi kahden litran moottorilla, on alkuvuoteen asennettu lisäksi turbo. Tässä osassa peilaamme viestintäkonsultin työtä aikaisempiin kokemuksiimme uutistoimituksista ja yrityksen markkinointiviestinnästä. Millaisia eroja olemme harkan aikana havainneet? Millainen on viestintäkonsultin työn tahti?

Siiri ja Eliisa lopettelemassa etätyöaamua Clarionin aulassa ennen Kaikupäivän alkua

E: Kun vertaan viestintätoimiston työn tahtia aiempiin työpaikkoihini sanomalehtien uutistoimituksissa, teen ristiriitaisen huomion: työ on yhtä aikaa sekä vähemmän että enemmän hektistä. Toimittajan arki on kiireistä ja usein lyhytjänteistä, sillä lehti menee painoon joka päivä. Ajatus on yleensä huomisessa tai ylihuomisessa, eikä yhden aiheen parissa vietetä järin kauaa: juttu valmiiksi ja painokoneesta paperille, seuraava!

Välillä eteen tulee kuitenkin hetkiä, jolloin hommat eivät tunnu etenevän millään. Työn alla voi olla neljä juttua, mutta kukaan haastateltavista ei vastaa puheluun tai kuittaa valmista juttua. Tällaisia tyhjiä hetkiä Kaiussa on huomattavasti vähemmän, sillä jos ensimmäinen ja toinen projekti seisovat, aina löytyy kolmas, neljäs ja niin edelleen. Suuntaa antava kalenteri on suunniteltu usein viikoksi eteenpäin. Harkkarin työnkuvaan sisältyy myös pienenpientä tilketyötä, jota voi tehdä muutoin täysin tyhjinä hetkinä.

Tehokasta, kyllä. Ennustettavaa? Ehei! Kalenteri ei koskaan ole täysin valmis, koska kiireisiä avunpyyntöjä työkaverilta tai yllättäviä muokkausehdotuksia asiakkaalta tulee harva se päivä.

Lempipäiviäni töissä ovatkin ne päivät, jolloin yllätyksiä ilmaantuu ja monta asiaa täytyy saada valmiiksi. Liekö fiksaatio peräisin toimitusarjesta, mutta mikään ei ole paineen alla paahtamista parempaa – kohtuullisen mittaisissa pätkissä tietysti. Kaiun harkkariaika on ollut siitä mieluisaa ja tasapainoista, että kiivaampaa ajanjaksoa seuraa aina rauhallisempi hetki.

S: On ollut erittäin antoisaa jakaa harkkarikokemus yhdessä Eliisan kanssa juuri siksi, että meillä on niin erilaiset taustat. Olemme läpi harjoittelun keskustelleet ja vertailleet lähtökohtiamme ja kokemuksiamme. Itse olin ennen Kaikua työskennellyt vakuutusalalla asiakaspalvelutehtävissä sekä vuoden markkinointi- ja viestintätehtävissä. On ollut kiinnostavaa vertailla työpaikkoja keskenään.

Aluksi ero tuntui aika isolta. Siinä missä aikaisemmin yrityksen puolella tiesin melko hyvin, mitä työpäivä ja työviikko pitävät sisällään, viestintätoimistossa tulee paljon enemmän odottamattomia juttuja. Työ on hektisempää. Jos toimitusten arki on paikoin lyhytjänteistä, yrityksen markkinointiviestintää suunnitellaan pitkällä tähtäimellä – suunnitelmia tehdään seuraavalle viikolle, kuulle, kvartaalille ja vuodelle. Asioita kehitetään jatkuvasti eteenpäin ja taaksepäin katsoessa huomaa työnsä tulokset.

Viestintätoimistossa nautin eniten vaihtelevuudesta ja projektiluonteisuudesta. Jos jokin joskus tökkii, voi välipalaksi tehdä hetken toista asiakasta tai projektia. Täällä pääsee haastamaan itseään niin luovana kuin asiakirjoittajana sekä välillä lepuuttamaan aivojaan jonkin manuaalisemman homman parissa. Pidän siitä, että saan olla niin erilaisten toimialojen ja aihepiirien kanssa tekemisissä – siinä oppii ihan hirveästi. Yrityksessä työ on pitkäjänteisempää, mutta työtä tehdään joka päivä saman toimialan ja aihepiirin parissa.

Olen myös huomannut, että tämäkin työ sisältää paljon asiakaspalvelua. Olemme päivittäin yhteydessä asiakkaisiimme ja kuuntelemme toiveita, ehdotamme parannuksia ja toteutamme asiakkaiden viestintää. Työ on oikeasti ihmiskeskeistä, sillä asioita tehdään yhdessä. Monesti tieto ja sisältö tulevat asiakkaalta, ja me rakennamme siitä kiinnostavaa viestintää.

Kaiussa on yhdessä tekemisen meininki

E: Toimittajana työskentely on itsenäistä: uutistoimituksessa aamupalaverin jälkeen työstät tekstin yleensä itse. Kaiussa tekstejä hiotaan pidempään ja yhteisöllisemmin, ja teksti luetutetaan aina kertaalleen työkaverilla ennen sen lähettämistä asiakkaalle. Toisen silmäparin (välillä kolmannenkin) tekemä oikoluku poikkeuksetta parantaa tekstin laatua ja siten tehdyn työn jälkeä. Kaiussa koen oppivani jatkuvasti yhteistyötaitoja. Lisäksi asiakkaiden toiveiden peilaaminen teksteihin ja niiden tavoitteisiin vaatii jo mainittua asiakaspalveluosaamista.

S: Kaikki täällä pyörii viestinnän ympärillä. Näin ei ole kaikissa yrityksissä, sillä yleensä viestintä on vain pieni osa toiminnasta. Kaiussa meitä yhdistää sama tavoite, kun taas yrityksissä työntekijät jakautuvat osastoihin ja tiimeihin, jolloin esimerkiksi myynnillä, asiakaspalvelulla ja viestinnällä on omat tehtävänsä ja tavoitteensa. Toki täälläkin ihmisillä on eri työnkuvia ja tavoitteita, mutta kaikki lopulta kiteytyy yhteiseen ydinasiaan, viestintään.

E ja S: Mikä on sitten hauskinta? Viestinnällä on puolensa niin yrityksen, uutistoimituksen kuin viestintätoimiston vinkkelistä. Viestintäkonsultin työ on usein kiireistä, mutta väliin mahtuu sopiva määrä rauhallisia rakoja. Nautimme nyt monipuolisesta työstä, jossa pääsee toteuttamaan, haastamaan ja kehittämään itseään.

Seuraa Siirin ja Eliisan harjoittelua Kaiun blogissa kevään aikana! Millaista viestintäharjoittelu on käytännössä? Millaisiin projekteihin harkkarit pääsevät mukaan? Mitkä opit ovat tärkeimpiä? Järjestämme Kaiku Helsingin harjoittelijaohjelman tavallisesti kaksi kertaa vuodessa, puolen vuoden välein. Kerromme uuden harjoittelijaohjelman hakuajan alkamisesta Kaiun somekanavissa ja blogissa.


Lue myös Viestintäharjoittelijan päiväkirja -saagan muut osat:

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/viisi-neuvoa-tulevaisuuden-harjoittelijalle/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/viestintaharjoittelijan-paivakirja-osa-2-kolmannes-takana-tata-harkkarin-arki-oikeasti/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/viestintaharjoittelijan-paivakirja-osa-1/