Vähiä meppejä ei saa haaskata merkityksettömiin valiokuntiin

07.05.2014

Kimmo Collander

EU:n lainsäädäntötyössä esityksen antajalla, komissiolla, ei ole Euroopan parlamentissa taattua enemmistöä takanaan. Parlamentin valiokuntatyö eroaa tämän takia merkittävästi kotoisesta eduskuntatyöstämme. Kun komission esitys on annettu valiokuntaan, yhdestä puolueryhmästä valitaan mietinnön esittelijä.

Asian käsittely parlamentissa henkilöityy vahvasti tähän esittelijään. Hän valmistelee esityksen parlamentin kannaksi ja hänen johdollaan käydään neuvottelut poliittisten ryhmien sekä komission ja ministerineuvoston kanssa. Muiden ryhmien vastuuhenkilöt, niin kutsutut varjoesittelijät, koordinoivat kannanmuodostuksen niin valiokunnissa kuin täysistunnoissakin. Valiokuntakäsittelyn aikana ryhmän valitsema linja kantaa yleensä läpi koko asian käsittelyn parlamentissa.

Europarlamentissa ei “Suomen-linjaa”

Jokainen Euroopan parlamentin jäsen toimii vaalipiirinsä valitsemana edustajana ja eurooppalaisen puolueryhmän jäsenenä. Ei ole olemassa ”Suomi-ryhmää”, eivätkä suomalaiset mepit äänestä merkittävissä asioissa likimainkaan samoin. Näin kuuluukin olla moniarvoisessa demokratiassa.

”Suomen linjasta” on yhtä hedelmätöntä puhua kuin parlamentin ”Suomi-ryhmästä”. Luontevinta on kysyä, kuinka maksimoimme suomalaisten jäsenten vaikutusmahdollisuudet niin, että he tuovat äänestäjilleen suurimman mahdollisen hyödyn vaalikaudellaan.

Parlamentin 751:sta mepistä suomalaisia valitaan 13. Tällä 1,7 prosentin osuudella ei päästä massalla jyräämään. On tehtävä jotain muuta, kuten keskitettävä voimat tärkeimmille sektoreille ja nostettava niillä Suomen suhteellista painoarvoa. Suomalaisten meppien on hankkiuduttava sellaisiin valiokuntiin, joissa he saavat vaikutusvaltaa EU:n tärkeimpiin politiikkalohkoihin. Hyvän valiokuntatyön kautta meppimme pystyvät moninkertaistamaan vaikutusvaltansa.

Keskustelupiireihin vai vaikuttaviin valiokuntiin?

Vuoden 2009 vaalien jälkeen näin ei käynyt. Suhteellisesti eniten suomalaisia ei suinkaan mennyt tärkeisiin ympäristö- tai sisämarkkinavaliokuntiin. Numeroiden valossa suomalaisille tärkeimmäksi nousi kulttuurivaliokunta kolmella jäsenellään. Valiokuntaan olisi riittänyt yksi meppi saavuttamaan tuon suomalaisten 1,7 prosentin suhteellisen osuuden. Kulttuuriasioita väheksymättä kyseinen valiokunta tuskin edustaa suomalaisten äänestäjien käsitystä päätöksenteon kovasta ytimestä.

Tilanteen teki huolestuttavaksi se, että tärkeisiin kansalaisvapauksien ja oikeudellisten asioiden valiokuntiin ei tullut yhtään suomalaista jäsentä. Budjetilla mitattuna maatalousvaliokunta on parlamentin tärkeimpiä. Tähän valiokuntaan saatiin vain yksi suomalainen varajäsen. Ulkoasiainvaliokunta on taas esimerkki valiokunnasta, jolla ei ole lainsäädäntövaltaa mutta joka silti houkutti suomalaisia: kolme suomalaista meppiä hakeutui tähän keskustelupiiriin.

Vuoden 2009 virhe vältettävä

Valiokuntajäsenyydet päätetään monivaiheisessa menettelyssä. Yksinkertaistetusti paikat jaetaan ensin suhteellisesti puolueryhmien välillä ja sen jälkeen ryhmien sisällä kansallisten puolueiden kesken. Kaikille jäsenille taataan yksi varsinainen ja yksi varajäsenyys. Vähiten halutut valiokunnat (tarkastus-, tasa-arvo- ja vetoomusvaliokunnat) on jätetty tämän kiintiön ulkopuolelle.

Seuraavassa Euroopan parlamentissa vuoden 2009 virhe ei saa toistua. Osaavia suomalaisia meppejä on saatava parlamentin tärkeimpiin valiokuntiin. Tämä luo perustan onnistuneelle vaikuttamiselle parlamentin päätöksenteossa suomalaisille olennaisiin asioihin. Ehdokkaiden on kerrottava kampanjan aikana avoimesti, mihin valiokuntiin he ovat pyrkimässä, ja heidän on kamppailtava tiukasti tavoitteidensa puolesta uuden parlamentin ensimmäisinä istuntoviikkoina.

Äänestäjien vastuu

Valituksi tulleilla suomalaisilla voi olla samanlaisia kiinnostuksen kohteita valiokuntien suhteen. Aina nämä toivevaliokunnat eivät kuitenkaan sovi äänestäjien tavoitteisiin, kuten viiden vuoden takainen tilanne osoittaa. Mepit tarvitsevatkin tukea ja ohjausta siihen, että äänestäjien tahto tulee huomioiduksi. Äänestäjien ja etujärjestöjen on kerrottava ehdokkaille aktiivisesti, mihin valiokuntaan he toivoisivat mepin pyrkivän.

Suomalaisten puoluejohtajien olisi hyvä sopia yhdessä ne avainvaliokunnat, joihin on saatava kattava suomalaisedustus. Puoluejohtajat pystyvät myös arvovallallaan ja suorilla yhteydenotoillaan Euroopan parlamentin ryhmien johtoon vaikuttamaan valiokuntapaikkojen jakoon kesän kriittisinä hetkinä.

 

Artikkeli julkaistiin editoituna Helsingin Sanomien ”Vieraskynä”-palstalla 3.5.2014. HS jatkoi aiheesta myös tiistain 6.5. pääkirjoitussivulla.


 

Kuva: Eva Van Wassenhove (Creative Commons)

Viestintävaltameren kiinnostavimmat vinkit, caset ja ilmiöt:

Tilaa Kaikuluotain-uutiskirje