Työntekijälähettilyys ei synny pakottamalla

26.11.2015

Elina Piskonen

”Ihan kauheeta: joka päivä mietin, miten tästäkin selviän.” Ihminen suuressa hädässä? Ei suinkaan, tässä puhuu ahdistunut työntekijälähettiläs, jonka jokunen aika sitten tapasin.

Työntekijälähettilyys on tällä hetkellä jokaisen itseään kunnioittavan viestintäammattilaisen huulilla. Jos aikanaan henkilöstön sosiaalisen median käytöstä huolestuneina laadittiin kattavia rajoitusohjeita, ellei peräti kielletty välineiden käyttöä kokonaan työaikana, nyt ollaan siirtymässä toiseen ääripäähän: pakottamiseen.

Ilmaista mainosta!

Organisaatioiden johto, viestintä ja henkilöstöhallinto ovat heränneet siihen, että heillä on hyppysissään kymmenien, ellei satojen tai tuhansien ihmisten joukko, jonka kautta organisaation haluamaa viestiä saisi välitettyä oikeille kohderyhmille, tehokkaasti ja ilman ylimääräisiä kustannuksia. Houkuttelevaa! Nyt kaikki twiittaamaan, bloggaamaan ja jakamaan meidän viestejä Facebookissa!

Pakko on kuitenkin huono motivaattori. Alussa mainitun ahdistuneen lähettilään työtehtäviin oli yllättäen lisätty tehtävä twiitata työnantajaa tai alaa koskeva twiitti kerran päivässä omalla nimellään ja kasvoillaan. Tämä henkilö ei ollut aikaisemmin käyttänyt Twitteriä, eikä juuri muitakaan sosiaalisen median välineitä. Lisäksi hänellä oli ihan aiheellinen pelko siitä, että joutuisi keskustelussa riepoteltavaksi, sillä kyseisen alan asioita kommentoidaan verkossa hyvin kärkkäästi.

Miten hän tämän asian oli ratkaissut? Kysynyt työkaverilta perusohjeet Twitterin käyttöön ja ryhtynyt twiittaamaan vain sellaisista asioista, jotka eivät herätä mielipiteitä mihinkään suuntaan. Lopputuloksena on siis ahdistunut työntekijä, joka käyttää työaikaansa twiitatakseen turhanpäiväisyyksiä. Eipä tästä taida työnantaja mitään hyötyä.

Ylpeys on kaiken pohja

Edellinen esimerkki on pahimmasta päästä, parhaimmillaan työntekijälähettilyys voi olla organisaatiolle suuri voimavara. Mikään maksettu mainos ei voita sitä, kun organisaation työntekijät jakavat viestejä vapaaehtoisesti ja vielä siksi, että he uskovat tiedon voivan aidosti hyödyttää verkostojaan.

Mikäli siis haaveilet työntekijöiden valjastamisesta oman organisaatiosi lähettiläiksi, ota huomioon ainakin nämä:

1) Älä pakota ketään. Ota mukaan ensisijaisesti niitä henkilöitä, joilla on halu tuoda omaa asiantuntemustaan esille ja innostus oppia sosiaalisen median välineiden käyttämistä.

2) Valmenna henkilöstöäsi sosiaalisen median eri välineiden käyttöön. Älä heitä pelokasta työntekijälähettilästä kriittisten kommentoijien armoille ilman hyvää oppia. Pelastusrengas on tarpeen näissäkin hommissa.

3) Tuota aidosti mielenkiintoista materiaalia, jota työntekijät jakavat vapaaehtoisesti ”Meidän työpaikalla tehdään näin huikeita juttuja” -tyyliin. Älä kontrolloi sitä, mitä kenenkin pitää jakaa, jakamisen on aina pohjauduttava vapaaehtoisuuteen.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ideat vaativat tilaa – kalenterista?“Koettakaapa palauttaa mieleenne hetkiä, jolloin lamppu päässänne on viimeksi syttynyt – näin käy harvoin kesken puuhakkaan työpäivän.”

Laatikkoleikki: Onko pakko palaveerata?“Tehottomalle palaverirallille voi yrittää laittaa stopin esimerkiksi seuraavan tehtävän avulla.”

“Mikä tän hashtag on?”“En sano, että meidän pitäisi itse olla koko ajan kehityksen eturivissä – mutta meidän täytyy pysyä kärryillä siitä, keitä siellä kulloinkin on.”

 

Kuva: Juli Crockett (Creative Commons)

Tilaa Kaiku Helsingin uutiskirje:

TILAA