Tätä oli Slush 2015

16.11.2015

Kimmo Kuokka

Viime viikolla järjestetty Slush oli jälleen edellisvuotta suurempi ja kenties kauniimpikin. Kävijöille tapahtuman kasvaminen konkretisoitui entistä suurempana tungoksena sekä erityisesti poskettoman pitkien vessajonojen kautta.

Selkeä kehitysaskel oli mobiiliyhteyksien osittainen toimiminen: Slushissa pystyi ajoittain jopa lukemaan sähköposteja sekä jopa tekstiviestittelemään tai soittamaan! Viime vuonnahan tilanne oli se, että koko Messukeskus oli iso musta aukko yhteyksien osalta. Nyt yhteydet toimivat ajoittain eri puolilla Messukeskusta, alueellisen ihmismäärän mukaan.

Jos en olisi aiemmin vieraillut Messukeskuksessa, niin olisin ollut Slushissa pyöriessä pahemmin hukassa kuin nyt olin. Erittäin monessa paikan päällä käymässäni keskustelussa nousi esiin tilojen sekavuus ja huonot opasteet. Ilmeisesti tapahtuman suunnittelijat luottavat siihen, että jokainen kävijä lataa kännykkäänsä Slush-sovelluksen, jonka avulla Messukeskuksessa on helpompi luovia. Valitettavasti sovellusta ei ole saatavilla allekirjoittaneen Windows-puhelimeen, joten jouduin suunnistamaan eri lavojen välillä perinteisin menetelmin. Ja jos kerran lavat on nimetty Silver, Green, jne., niin miksi ne eivät ole myös nimensä värisiä?

Esiintymisen hurmos ja vaikeus

Pitchejä kuunnellessamme ystäväni täräytti äänen asian, jota itsekin olin pohtinut: miksi nämä startupit eivät palkkaa jotain kokenutta esiintyjää puhumaan puolestaan, kun se on heille itselleen usein niin kovin vaikeaa? Pohdiskellessamme asiaa teimme lisähuomion: jos esiintymässä on parikymppinen teknologiaihminen, niin hän on pääsääntöisesti esiintymistaidoiltaan etevämpi kuin nelikymppinen teknologiaihminen. Monet ns. vanhan koulukunnan nörtit ovat ilmeisesti onnistuneet välttelemään puheilmaisua ja esiintymistä jo niin pitkään, että heiltä se huono esiintyminen sujuu Slushin kaltaisessa tilanteessa ihan luonnostaan. Tai sitten nuoret ovat saaneet enemmän harjoitusta puheilmaisuun jo koulussa.

Pohdimme esiintymistaitoja kansallisesti, suomalaiset vs. ulkomaalaiset. Emme kuitenkaan päässeet minkäänlaiseen johtopäätökseen. Olisi helppoa kirjoittaa, että suomalaiset ovat tässäkin suhteessa jääneet jalkoihin, mutta kenttätutkimustemme pohjalta emme voi tätä aukottomasti todistaa.

Koska en ole sijoittaja, en päässyt kuulemaan, miten startup-yrittäjät pitchaavat bisnesideaansa kahdenkeskisissä sijoittajatapaamisissa. Sijoittajaystäväni totesi, ettei ollut kovinkaan helppoa kuunnella yritysten ”loistavia ideoita” monta tuntia putkeen. Jäin miettimään, palveleeko liukuhihnapitchaus kumpaakaan osapuolta parhaalla tavalla? Jos startup sössöttää bisnesideaansa kymmenen tuntia putkeen, niin innostus lienee session loppupuolella luokkaa tiskirätti. Sama ongelma myös kuulijalle: muutaman tunnin jutustelun jälkeen hyväkin idea saattaa mennä ohi korvien.

Kiitos Slush, kivaa oli, sinun ansiostasi kävin parin päivän sisään monia mielenkiintoisia keskusteluja ja tapasin paljon vanhoja tuttuja. Tule takaisin ensi vuonna, mutta älä yhtään suurempana!

P.S. Työpaikkani ei ole Club Kaiku, vaan olemme viestintätoimisto. Noin 32 kertaa jouduin tämän ääneen selittämään Slushin aikana. (Hmm… vai oliko meidän toimistolla jatkobileet keskiviikkona?)


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Linda Liukkaan 3 vinkkiä matkalla mestariesiintyjäksi“Jututin Lindaa lyhyesti ja tiivistin hänen ajatuksistaan kolme vinkkiä.”

Twitter-uudistus potuttaa gangsta-räppäriä“Kaikkia vaihdos tähdestä sydämeen ei kuitenkaan miellytä.”

Päästöskandaalin jälkihöyryt – pyytämällä anteeksi voi parantua kokonaan“Miksi nähdä vaivaa ja muotoilla kauniita sanoja luottamuksen pettämisestä, ja vielä mittavalla mainosrahalla, jos ei ole kuitenkaan rohkeutta pyytää anteeksi?”

 

Kuva: Slush Media / Samuli Pentti (Web / Facebook)

Tilaa Kaiku Helsingin uutiskirje:

TILAA