Sosiaalinen koodi

26.02.2014

Salla Syrman

Kaksitoistavuotias, tietokoneista kiinnostunut tyttö minussa iloitsee ajatuksesta, että ehkä tulevaisuuden kouluissa kovat tyypit ovat niitä, jotka koodaavat. Sellaisessa nosteessa Supercell-Suomessa eletään: Tenavat koodaavat. Tytöt koodaavat. Mitä seuraavaksi – Seniorin Koodikoulu?

Sain tilaisuuden tutustua Linda Liukkaan tunnetuksi tekemään Rails Girls -koodaustyöpajaan viime viikonloppuna Turussa. Motivaationani hakea mukaan oli paitsi puhdas uteliaisuus menestystarinaan, myös vienoinen katkeruus siitä, että oma koodariurani oli jäänyt aika lyhyeksi 80-luvulla: Sen huippu oli Commodore 64:lle BASIC-kielellä tehty, muutaman kysymyksen mittainen tekstipeli nimeltä Päivä San Franciscossa*. En huudellut koulussa tuotoksestani, saati siitä, että luin myös veljen MikroBittiä.

Rails Girls -konsepti on levinnyt nopeasti ympäri maailmaa, varmasti myös selkeytensä ansiosta: ohjelmoinnin alkeista kiinnostuneet tytöt kootaan yhteen tilaan ja tarvittavat ohjelmat asennetaan koneille. Sitten jokainen opettelee koodaamaan Ruby on Rails -ohjelmistokehyksen avulla yksinkertaisen web-sovelluksen. Apua saa muilta osallistujilta ja coacheilta, jotka ovat koodauksen ammattilaisia (ja ainakin Turussa hyvin kärsivällisiä).

 

Mitä jäi käteen? Viikonlopun session perusteella en vielä laita Railsia uudeksi taidoksi LinkedIn-profiiliini. Ja tiedoksi vuosia odottaneille faneille (pikkusisko?), Päivä San Franciscossa -peliin ei ole ihan lähiaikoina luvassa jatko-osaa. Osaan vähän  perusteita ja pystyn suurin piirtein kertomaan, mitä Ruby on Rails on, jos ei olla turhan sanatarkkoja. Nyt voin itse opetella lisää.

Tässä itselleni tärkein anti: Hienoa Rails Girlsissä ei ollut pelkästään koodauksen opetteleminen, vaan myös se, miten sitä opeteltiin. Kuvitelkaa huoneellinen samanhenkisiä, toisilleen vielä tuntemattomia ihmisiä. Eri-ikäisiä, eri aloilta. Kaikilla kova into oppia. Kädet reilusti saveen ja yrityksen sekä erehdyksen kautta uuden taidon kimppuun. Järjestäjät muistuttavat alussa: ”Internet ei mene rikki!”  Rails Girlsissä pääroolissa on tekeminen, ei puhuminen siitä, kuinka mahtavaa olisi, jos tytötkin tekisivät.

Puhuminen vs. tekeminen. Nykyisin pitää olla sosiaalinen, osata verkostoitua. Kierrämme tapahtumissa ja seminaareissa, kuuntelemassa, inspiroitumassa, tweettaamassa valikoituja viisauksia ja fiilistelemässä lasi kädessä. Suomessa pitäisi tajuta sitäjatätä. Lapsille tulisi opettaa yhtäsuntoista. Kivaahan se keskustelu. Viikonloppuna huomasin ennen kaikkea, että minussa on voimistunut valtava tekemisen nälkä. Haluan oppia jotain ihan uutta, mennä oman asiantuntijuuteni ulkopuolelle, jonkun toisen asiantuntijan alueelle, kokeilla, epäonnistua, onnistua. Juuri noin, innostuneessa seurassa, apua saamalla ja antamalla. Siinä samalla verkostoituminenkin on helppoa: se ei ole väkinäinen päätarkoitus, vaan luonteva sivutuote.

Lapset tuntuvat taitavan aikuisia paremmin sosiaalisen tekemällä oppimisen, nykysukupolvi ehkä enemmän kuin me edeltäjät. Kysyin taannoin IT-alalla vahvasti vaikuttavalta tuttavalta, miten hän suhtautuu kouluikäisten poikiensa digitaitoihin. Näkyykö teknologiaisin vaikutus? Mikä yllättää? Tuttava mietti hetken ja totesi sitten, että kyllähän pojat osaavat huikeita asioita – se hämmästyttää, siinä missä muitakin vanhempia. Yllättävintä on kuitenkin tapa, jolla he lähestyvät ongelmia: Eivät he lue älypuhelimen manuaaleja. He menevät kouluun, tulevat takaisin ja osaavat. Kynnys pyytää apua ja antaa kavereille apua on ihailtavan matala. Kokeileminen ja tekeminen ovat sisäänrakennettuja ominaisuuksia, samoin itseluottamus. “Mä voisin tehdä isona pelejä, on jo kokemusta”, toinen pojista oli todennut.

 

Nyt tulee haaste: Lyö itsesi kanssa vetoa, että vuoden 2014 aikana opettelet edes kerran jotain uutta ja vierasta. Koodausta tai vaikka kasvivärjäystä. Ennestään tuntemattomien ihmisten seurassa. Tekemällä, ei seminaarin takarivissä sormi iPadilla. Katso, mitä tapahtuu.

Jos joku muuten on vielä sitä mieltä, että koodaaminen on epäsosiaalisten hommaa, kannattaa päivittää tietonsa.
Saman ovat huomanneet jo pari vuotta sitten muutkin Rails Girlsin kävijät.

 

*Muistelen, että inspiraatio nimeen tuli mainiosta LucasArtsin pelistä Zak McKraken and the Alien Mindbenders, jota pelasimme isoveljen kanssa ensin C64:lla, sitten Amiga 500:lla.
 

Viestintävaltameren kiinnostavimmat vinkit, caset ja ilmiöt:

Tilaa Kaikuluotain-uutiskirje