Sopeutumattomat, palkkasotilaat, lähetyssaarnaajat

07.11.2014

Kimmo Collander

”You know, people who do this stuff are either misfits, mercenaries or missionaries. Or, actually, we are all that at the same time”, resuneerasi työparini Sandra Leninskayan ääntenlaskussa aamuyön keskivaiheilla. Olimme kiertäneet Harkovan esikaupungin äänestyspaikoilla koko päivän ja yön. 20 tunnin valvominen antoi hyvän pohjan vaalitarkkailijaveteraanin eksistentiaalisille pohdinnoille.

Olen keskikokenut vaalitarkkailija. Takanani on muutama keikka Balkanilla ja Kaukasuksella. Päätin käyttää kesälomapäiviäni kansainväliseen demokratiatyöhön ja mennä valvomaan Ukrainan vaaleja.  Kollegamme Ossi oli ollut keväällä tarkkailemassa presidentinvaaleja ja kehui kovasti maata ja Lvivin kaunista kaupunkia. 

Pääosa Suomesta lähtevistä lyhytaikaisista tarkkailijoista lähetetään ETYJin kautta. Ulkoministeriö hoitaa valinnan ja palkkauksen, ETYJ käytännön toimet kohdemaassa.

Vaalitarkkailumissioiden rakenne on yleensä sama minkä tahansa vaalien yhteydessä. Sunnuntai on yleensä vaalipäivä, ”D-Day”. Tarkkailijat saapuvat maahan tiistaina. Ensimmäiset kaksi päivää koko missio – Ukrainassa 600 tarkkailijaa – briiffataan valtakunnan tilanteesta. Perjantaina siirrytään asema-alueelle. Lauantaina tutustutaan tilanteeseen ja sunnuntaina kierretään äänestyspaikkoja. Tarkkailun tuskaisin vaihe, äänten laskeminen ja rekisteröinti, venyy joskus sietämättömän pitkäksi. Albaniassa esimerkiksi ääntenlasku jatkui vielä keskiviikkona, kun olimme koko mission de-briefin jälkeen poistumassa maasta.

Miksi kukaan haluaa vaalitarkkailijaksi? Pahimmillaan tarkkailija voi löytää itsensä keskitalvella jonkun Stanin aroilta tympeän työparin ja petollisen tulkin kanssa. Hotellissa tuntuu olevan lutikoita ja autonkuljettaja ei enää edes yritä kätkeä alkoholiongelmaansa. Vaalivirkailijat vilpistelevät ja elämä pelottaa.

Mutta. 

Parhaimmillaan tarkkailija tuntee tekevänsä arvokasta työtä kansanvallan edistämiseksi. Demokratian lähetyssaarnaajan mieltä lämmittää tieto, ettei vaalivilpistelyä esiinny ainakaan silloin, kun on itse paikalla. Osana suurta missiota mahdolliset väärinkäytökset tulevat vakavalla painolla vallanpitäjien tietoon ja ehkä seuraavat vaalit ovat taas hitusen reilummat ja avoimemmat.

Kaltaisteni lyhytaikaisten satunnaisten harrastajatarkkailijoiden lisäksi maailmaa kiertää kovien ammattilaisten luokka. Nämä palkkasoturit saavat elantonsa erilaisista demokratiahankkeista ja pitkäaikaisista valvontamissioista. Parini Sandra on kiertänyt parikymmentä vuotta maailmaa hankkeesta toiseen. Hänellä oli kerrottavana karmeita tarinoita Afganistanin verilöylyistä, Itä-Timorin läheltä piti -tilanteista ja Venäjän FSB:n häikäilemättömistä otteista. 

Nämä ”sotajutut” ovat merkittävä osa onnistunutta missiota. Viikon aikana ehtii jutella parinsa lisäksi tulkin ja autonkuljettajan lisäksi muiden tarkkailijoiden kanssa. Parhaimmat tarinat kuulee sopeutumattomilta misfiteiltä, jotka hakevat elämyksiä ja adrenaliinia vapaa-aikanaan ja työssään. Nämä ihmiset eivät tiedä, mitä aikuisena tekevät ja kiertelevät erilaisissa tehtävissä.

Hauska ulottuvuus tässä Sandran kolmijaossa on se, että huomaa tehneensä uravalintapäätöksiä, jotka pystyy määrittelemään näillä kolmella akselilla. Oma yrittäjäntaipaleeni yhteiskunnallisessa viestinnässä alkoi sopeutumattomuudesta hierarkioihin, pyrkimyksestä paremman yhteiskunnan rakentamiseen ja pienestä rahanhimosta.

 


Kuva: Jeff Miccolis (Creative Commons)

 

Tilaa Kaiku Helsingin uutiskirje:

TILAA