PR on toista Pietarissa

14.02.2014

Jouko Marttila

Venäjä on toista maata. Pahan vallasta on tultu rahan valtaan. Se tuntuu ja näkyy Pietarissa toimivien yritysten viestinnässä.

Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan nimitti aikanaan Neuvostoliittoa pahan valtakunnaksi ja kapitalismin pahimmaksi viholliseksi. Mitä mahtaisi Reagan sanoa nyt, kun Yhdysvalloissa talous on siirtynyt hallituksen ja keskuspankin ohjaukseen ja Venäjästä on tullut kapitalistinen maa?

Pahan valta on muuttunut rahan vallaksi. Markkinatalous toimii Pietarissa suoraviivaisesti. Jos Pietarissa haluaa näkyvyyttä, sitä voi ostaa. Länsimaista tuttu PR-toimistojen tuottamien juttuideoiden tarjoaminen medialle tuottaa harvoin tulosta.

Eräs suomalaisyrityksen venäläinen markkinointipäällikkö sanoi, että PR-toimistoja ei Pietarissa juuri tarvita, koska toimittajat kiinnostuvat aiheesta vasta, kun on ensin puhuttu rahasta. Toimittajat on valjastettu tienaamaan palkkansa. Jos jutun aikoo saada läpi ilman maksua, sen täytyy olla niin kiinnostava, että aiheesta syntyy todellista uutiskilpailua.

Mainontaa vai sisältöä?

Suomessa journalismi ja mainonta on erotettu toisistaan. Lukijan pitäisi pystyä erottamaan, mikä on maksettua ja mikä toimitettua sisältöä. Venäjällä raja katosi, kun kommunistidiktatuurista siirryttiin markkinatalouteen. Ilman maksullista sisältöä yksityinen media olisi kuollut kokonaan. Pietarissa perinteisiä sanomalehtiä ei enää juuri lueta. Kansa seuraa sosiaalista mediaa, erikoisjulkaisuja ja verkkolehtiä.

Suomi ei ole rahalla ostettujen sisältöjen suhteen täysin neitseellistä maaperää. Meillä toimitaan hienotunteisemmin. Toimittajille ei makseta. Sen sijaan yritys palkkaa PR-toimiston tuottamaan ja tarjoamaan kiinnostavia sisältöjä. Uskon, että suomalainen tapa tuottaa parempaa laatua.

Kaupalliset blogit ovat vallanneet verkkolehtiä. Vahvat ja suositut brändit rakentavat omia medioitaan kohdatakseen suoraan omat asiakkaansa. Sisältömarkkinointi eli yritysten itsensä tuottamat mediasisällöt hämärtävät ostetun ja itsenäisesti toimituksissa ideoidun sisällön välistä rajaa. Mitä jää jäljelle journalismista? Samalla pitää kysyä, mitä on aidosti riippumaton journalismi?

Toimittajat altistuvat koko ajan vaikutteille. Niin sanottu tutkiva journalismikaan ei ole arvolatauksista vapaata objektiivisuutta. Pitäisikö toimittajat velvoittaa kertomaan keneltä he saivat idean juttuunsa?

Huono ei parane maksamalla

Journalismi voi hyvin, jos media voi hyvin. Kaikki lähtee viime kädessä lukijasta. Jos hänelle tarjotaan totuudenmukaista, hyvää, oivaltavaa, analyyttista ja viihdyttävää journalismia, lopullisen laskun maksajalla ei ole niin suurta merkitystä.

Esimerkiksi Red Bull tuottaa valtavan määrän kiinnostavaa sisältöä ja monet talouslehdet julkaisevat maksettuja blogeja, naistenlehtien sisällöstä puhumattakaan. Silti laatu ratkaisee. Huono sisältö ei maksamalla parane. Sen sijaan maksavan asiantuntijakirjoittajan blogi voi parhaimmillaan tarjota oman talon toimittajaa laadukkaampaa sisältöä.

Paineita pietarilaisen sisällöntuotannon malliin voi nousta myös Suomessa. Yksityinen media on taloudellisesti ahtaalla, mutta toivoa sopii, ettei toimittajien suora lahjonta leviä idästä länteen. Avoimesti tuotettu sisältömarkkinointi palvelee hyvin toteutettuna sekä lukijoita että mediaa.

P.S. Tästä blogista ei kukaan maksanut, eikä siitä maksettu.
P.P.S. WordPress.comiin perustettiin tammikuussa 1 321 980 uutta blogia.

Viestintävaltameren kiinnostavimmat vinkit, caset ja ilmiöt:

Tilaa Kaikuluotain-uutiskirje