Pääsiäisen some-paasto

07.04.2015

Leena Piirto

Kuulun niihin, jotka aidosti nauttivat sosiaalisen median viestintämuodoista. Pääsiäisloman vietin some-paastolla. Hyvää teki.

LinkedIn-paasto oli pala kakkua. Kanava ei kuulu suosikkeihini, tosin ei aktiivisuudesta päätellen kovin monen muunkaan. Ammatilliseen rooliin sidotuilla poustauksilla vahvistetaan kuivakkaasti statusta. Välillä LinkedIn-uutisvirrassa ui Coelho-tyylisiä lainauksia, sympaattisia yrityksiä olla inhimillinen ammattipönötyksen keskellä. Itse jaan blogeja markkinoidakseni viestintäosaamista, johon uskon.

Lomalla viha-rakkaussuhteesta

Instagramista on vuodessa tullut tärkeä osa arkipäivää. Saan visuaalista virtaa tuntemattomilta vaikkapa uusista Adduista tai Pohjois-Norjan vuonoista. Olen mukana ystävien arjessa ja juhlassa. Jaan omia kuvia. Nyt en jakanut, enkä seurannut. Yhtenä päivänä melkein latasin sinne kuvan upeasta tummenneesta pääsiäistaivaasta, mutta voitin kiusauksen.

Twitteriin itselläni on viha-rakkaussuhde. Media sisältää harvinaisen paljon melua tyhjästä. Samalla se on ensiluokkainen tiedon välityskanava, jonka arvo selittyy sen nopeudella ja aktiivisten toimittajien runsaalla määrällä.

Kuluvana kautena seurasin Jokereiden KHL-matsit Twitteristä. Kun Enbuske ja Linnanahde tai vaaliohjelmat pärähtävät ruutuun, käytän usein mainoskatkot ohjelmien herättämässä keskusteluvirrassa. Osallistun keskusteluihin, usein näkymättömästi.

Twitterin jätin lomalle kiirastorstaina Kimmo Grönlundin ryhdyttyä seuraajakseni. Juuri kun olisi ollut kutkuttava mahdollisuus ilmaista jotain poliittisesti tuoretta! Tyydyin katselemaan hänen vaalikommentointiaan Maikkarin uutisissa.

Uutisankat jäivät pääsiäistipujen jalkoihin

Facebook on jo vuosikausia ollut hauska temmellyskenttä. Neljäänsataan ystävääni kuuluu yllättävän paljon niitä, joita voin kutsua ystävikseni. En arkaile avautua naamakirjassa, jos katson että on jotain jaettavaa. Osallistun aktiivisesti keskusteluihin muiden sivuilla. Heitän läppää. Tykkäilen paljon.

Arkirutiineihini kuuluu seurata Facebook-uutisvirtaa samalla kun syön aamiaisen. Ajankohtaisteemat uivat luokseni, kun ystävieni lisäksi seuraan keskeisiä uutismedioita. Hesarin luen vasta illalla. Olen päivittäin aika hyvin kartalla, missä sosiaalisesti mennään. Siten Facebookin suhteen paastoni oli hyvin konkreettinen.

En osallistunut yläluokan pahojen poikien pääsisäisjekkuihin. En ihaillut lapsenlikkani punaisia poskia nyt kun hän reippailee oman lapsikatraansa kanssa. En päässyt osalliseksi kustantajatuttavieni kärkevistä kannanotoista. En ottanut niskaani vaalipropagandaa, mutten myöskään lukenut kiinnostavia, ajankohtaisia poliittisia repliikkejä.

Kriittinen kohta oli jättäytyä synttärionnitteluista. Kuulun ihmisrotuun, joka muistaa syntymäpäivät jo ulkomuistista. Yhden poikkeuksen tein, ja senkin harkitusti. Onnittelin hyvää kaveria hänen seinällään, mutta päätökselleni uskollisena siirryin heti pois seinältä roikkumasta. Roikuin ihan omassa lomassani.


Kuva: Cory Doctorow (Creative Commons)


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Kaiku testaa: Kuukausi ilman Facebookia – “Facebook ei tule hallitsemaan ikuisesti. Jo nyt poristaan siitä, miten nuorimmat käyttäjät virtaavat muihin palveluihin.”

Pureeko sisältömarkkinointi Suarezin siivellä? – “Tehokas sisältömarkkinointi pyrkii sekä tuottamaan viraali-ilmiöitä että hyppäämään sellaisten kyytiin.”

Kaiku testaa: Nykynuorison suosimat mobiiliviestimet – “Ohjelmassa yhdistyvät pelaaminen, chattaily ja kissavideot.”

Viestintävaltameren kiinnostavimmat vinkit, caset ja ilmiöt:

Tilaa Kaikuluotain-uutiskirje