Mitataan!

09.10.2014

Kimmo Collander

Iiro Viinanen tilittelee päiväkirjoissaan, kuinka tympeää elämä oli 90-luvun lama-Suomen ministerillä. Kaikki teot punnittiin välittömästi armottomilla valuuttamarkkinoilla. Jos päätös ei miellyttänyt, se ilmeni heti koroissa ja valuuttakursseissa ja kohta työttömyysprosenteissa.

Politiikan tuloksellisuus näkyi noina vanhoina huonoina aikoina nopeasti ja rujosti. Toisin on nyt. Politiikan onnistumisen perusmittarit ovat samat vanhat: kansantalouden kasvu, työttömyys ja korkotaso. Suomessa nämä mittarit tuntuvat vain joko menettäneen merkityksensä tai muuttuneen jähmeiksi politiikkaan nähden. Ainakaan niistä ei pysty lukemaan, mihin maamme on matkalla.

BKT:n kasvu on ollut reilusti pakkasella kolmena viidestä viimeisestä vuodesta. Tällä on ollut hämmästyttävän vähän vaikutusta virallisiin työttömyyslukuihin, jotka ovat heiluneet 7-8 prosentin kieppeillä. Piilotyöttömyydestä ei jakseta paljon puhua, vaikka – tai varmaan juuri siksi, koska – se muuttaisi lukemat reilusti kaksinumeroisiksi. Olemme silti kaukana vuoden 1994 20 prosentista ja alle EU:n keskitason.

Hallituksen saamattomuus ei näy valuuttakursseissa tai korkotasoissa, kuten se näkyi 90-luvun lamassa. Uutislähetykset huipentuivat silloin tietoihin HELIBORin heilahteluista ja valuuttakursseista. Näiden avulla nähtiin, mitä mieltä ”markkinat” milloinkin olivat maan isien päätöksistä. Nyt ei euro hetkahda promilleakaan Senaatintorin laidalla tehdyistä tai tekemättä jääneistä päätöksistä. Asuntolainojen naurettavan alhaiset korot eivät välitä kriisiviestejä kansalaisille.

Kun reaali-indikaattoreita ei ole, mitä jää jäljelle? Kuinka päättäjät tietävät, ovatko he onnistuneet? Stubb vastasi tähän Männistö-sählingin yhteydessä: ”Politiikassa niin on, jos siltä näyttää.” (Kokoomuksen puheenjohtaja näpisti tämän sitaatin sujuvasti Urho Kekkoselta, joka oli taas ominut sen Luigi Pirandellolta.) Sisällöstä viis, kunhan näyttää hyvältä. Vältetään konflikteja ja ollaan kivoja. Homma toimii etenkin vaalikauden lopulla.

Jos politiikan ainut toimiva mittari on kannatus gallupeissa, päättäjiltä voi odottaa nahistuneen päättämättömyyden lisäksi vain populismia ja irtopisteiden keruuta. Määrätietoisuutta tarjotaan ainoastaan päättäjien pintabrändin ylläpidossa. Kipeiden päätösten aika tulee, mutta sitten joskus myöhemmin. Nyt kootaan voittavaa tiimiä vaaleihin.

En kaipaa heikkoa markkaa enkä lamavuosien kylmiä tuulia. Tähän kritiikin loppuun pitäisi saada joku muu korjausehdotus, joka veisi keskustelua eteenpäin. Minulla ei sellaista ole. Onko sinulla?

 


Kuva: aussiegall (Creative Commons)

 

Viestintävaltameren kiinnostavimmat vinkit, caset ja ilmiöt:

Tilaa Kaikuluotain-uutiskirje