Meistä tuli muurarei… viestintäkonsultteja

13.11.2014

Salla Syrman

Mitä yhteistä on valtiotieteiden tohtorilla, maatalous-metsätieteiden maisterilla ja, no, Suomen nopeimmalla sipulinkuorijalla*? Niistä kaikista tuli viestintäkonsultteja.

Kaiun syksyn innostavin sisäinen hanke on uusi harjoittelijaohjelmamme, johon olemme saaneet valtavasti hyviä hakemuksia. Jatkossa otamme siipiemme suojiin aina puolivuosittain muutamia harjoittelijoita vuodessa kasvamaan kanssamme konsulteiksi – ja kasvattamaan koko Kaikua tuoreilla näkemyksillään.

Hakemisen yhteydessä moni kyseli meiltä, pitääkö harjoittelijalla ehdottomasti olla tutkinto viestinnästä. Millaista koulutustaustaa viestintäkonsultilta vaaditaan? Katsotaanpa.

Sanapilvessa näkyy pääpiirteissään kaikulaisten koulutustausta. Meitä on erittäin moneksi. Kyllä, viestintä nousee usein yhteiseksi nimittäjäksi, mutta se on kaikkea muuta kuin koko totuus. Minulla on tapana kertoa uusille asiakkaille, kuinka ylpeä olen siitä, ettemme ole samasta viestintäpuusta veistettyjä. Meillä on pitkän uran tehneitä toimittajia. Nuoria digivelhoja. Nokkelia lobbaajia. Luovia humanisteja.

Tätä työtä ei tehdä yksin. Omaa asiantuntemusta tärkeämpää on pystyä hankkimaan asiakkaalle nopeasti se asiantuntemus, joka tuloksiin tarvitaan. En tiedä, miten se onnistuisi, jos käytössä ei olisi valtavaa taitojen varastoa, josta ammentaa.

Käytäntö, konsulttikouluista kaunein
Opintojen hyöty on kieltämättä kiinnostava kysymys. Pyysin kaikulaisia arvioimaan jälkiviisaasti, millaisia eväitä koulutus on antanut ammattiimme.

Ainakin tutkimusmetodiikan opiskelu on näissä hommissa ollut hyödyksi. Gradu opetti laajojen asiakokonaisuuksien hallintaa.

Kun haastattelen asiakkaamme uutiskirjettä varten kiinalaista ravintolayrittäjää Herttoniemessä, ymmärrän vahvasti kansainvälisten finanssijärjestelmien yhteyden kotimaiseen kansantalouteen sekä maahanmuuttoon globalisaation ilmentyjänä. Siksi osaan viestiä aiheesta viiltävän analyyttisesti: “Ravintola Fug Yu halusi käyttöönsä Hilavitkutin XYZ:n, jotta lounasruuhka sujuu joutuisammin.

Projektinhallintahommia tuli opittua jo koulussa, kun tuo digimediabisnes on puhdasta projektibisnestä, ja kaikki harjoitusprojektit tehtiin ns. oikean elämän tapaan.

Yliopistolta mukaan tarttunut elintärkeä taito on myös jumittuneen kopiokoneen käsittely.

Moni muistutti, että koulutus on vain pieni pisara meressä kokemuksen koulun rinnalla:

Minä kyllä oon oppinut tämän työn ihan käytännössä tekemällä. Ehkäpä enempi opiskelu toisi sitä konsulttimaisuutta.

Työ tekijäänsä opettaa -sanonnassa on vankkaa viisautta. Käytännön työssä oleellista on halu oppia uutta ja kyky tehdä yhteistyötä eri tyyppisten ihmisten kanssa. Kuuntelemisen taitoa ei koskaan voi vähätellä. Onnistunutta, uskottavaa viestintää voi toteuttaa hyvin monella eri tavalla!

Työkokemuksen ja työn kautta opittujen taitojen listaaminen toisi niin sekavan sanapilven, että jätetään se toiseen blogipostaukseen. Sieltä löytyisi kaikkea mahdollista hotellisiilinä toimimisesta hallitusneuvotteluihin ja vaalitarkkailuun.

Yllättävää kyllä
Itse en koskaan ajatellut valmistautuvani viestintäkonsultiksi, mutta kun ajauduin tähän ammattiin, tunsin heti, että tänne kai oli tarkoitus päätyäkin. Kaikesta, mitä olen tehnyt tai päntännyt, saattaa olla hyötyä. Koskaan ei tiedä, mitä asiakkailta tulee eteen. (No, rehellisesti sanottuna yawelmanin kantakielen rekonstruointiin en ole vielä törmännyt.)

Ehkä olennaista on, että opiskelut ovat muovanneet meistä näitä mahtavan erilaisia ihmisiä, joita tänään olemme.

Ensimmäisten harjoittelijoiden valinta on juurikin käynnissä. Jännittävää nähdä, millaisia uusia tuttavuuksia sieltä saapuu ja millaisilla taidoilla työyhteisömme rikastuu. Toisaalta – opin juuri, että on näissä nykyisissäkin työkavereissa vielä paljon yllättävää. Olkaa hyvä: Kaiun suuren koulutuskyselyn sivutuotoksena syntynyt erityissaavutusten lista.

*Suomen nopein sipulinkuorija. Uimamaisteri. Rannikkolaivuri. Vuokraveneen kuljettaja. Trukkikortti. Korkeimman tason kansainvälinen squash-tuomari. Ompeluajokortti. Tulityökortti. Turvasuojaaja. Ensiapukoulutus. ATK-instituutin Kannatusyhdistys ry:n stipendi. Karnevaalisamban SM. Avovesisukeltaja. Käsiaseen hallussapitolupa. Uinnin alkeismerkki. Hissitekniikan peruskurssi. Partion Paras -pokaali. Vartijakortti (erääntynyt). Yo-juhlapuhuja. Musiikkiluokkien orkesteristipendi instrumentilla nokkahuilu. Le Nouveau Monde -ainejärjestölehden päätoimittaja. Säveltapailun ja musiikin teorian peruskurssi. Lastensuojelun tukihenkilö. Sammutustyökurssi. Squashliiton hopeinen ansiomerkki. Sudenpentujen ansiomerkki. Advanced Open Water Diver. Rotukissayhdistyksen kissapalkinto. Musta vyö judossa. Juniorijoukkueiden SM- ja PM-kulta ja EM-pronssi, SM-liigan hopea. 4H-hitsauskurssi. B-poikien Satakunnan piirinmestaruushopea sisähypyissä. Hopeamitali painissa sarjassa 185 paunaa. Saaristolaivuri. Yläasteikäisten Suomen mestaruus valokuvauksessa. Top10-sijoitus konekirjoituskilpailussa. Kansallisen runokilpailun voitto. Krav Magan alkeiskurssi. Omaishoitaja. Koskenlaskudiplomi. Raittiuskirjoituskilpailun kolminkertainen voittaja. Vietnamin valtion kokkikoulusertifionti. Pääsi Tampereen Delfinaariossa ainoana yleisöstä eteen esiintymään delfiinien kanssa.

Ja vielä:
Vuonna 1990 Ilta-Sanomat järjesti Suomen älykkö -lukijaäänestyksen. Sen voitti Arvo Ylppö. Toiseksi tuli Marjo Matikainen ja kolmas oli Mauno Koivisto. Pitkän listan jatkona “hajaääniä saivat myös”: Röllipeikko, Ile Könönen ja Jeesus. Tässä järjestyksessä.

Tulevat harjoittelijat, pitäkää varanne, kun kysytte tältä porukalta jotain. Saatatte nimittäin saada vastauksenkin.

***
Kuva: Stian Rødven Eide (Flickr, Creative Commons)

Viestintävaltameren kiinnostavimmat vinkit, caset ja ilmiöt:

Tilaa Kaikuluotain-uutiskirje