”Lyhytsanainen” – isän viestinnälliset vahvuudet

11.11.2013

Markku Vänskä

Lasten on vaikea hahmottaa aikuisten maailmaa. Varsinkin työelämän kiemuroita on hankala selittää alle kouluikäiselle ja vähän vanhemmallekin lapselle. Nykypäivän isät tuntuvat kyllä onnistuvan tässäkin paremmin: http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288618652474.html. Sotien jälkeinen poissaoleva isyys on vaihtunut osallistuvaksi, jossa myös tunteet ovat sallittuja.

Yllä mainitussa kyselyssämme vastaajina oli alle kouluikäisiä ja alakoululaisia. Teinien kanssa on toisin, yläkoululaisten mielestä kun vanhemmat ja opettajat ovat lähtökohtaisesti väärässä. Todistustaakka jää verbaalisessa mittelössä aina vanhemmalle ja erityisesti isit ovat tässä kovilla. Äidit kun ovat aina hallinneet kielen käytön paremmin.

Kummallista kyllä, aikuistumisen kynnyksellä vaikeankin murrosiän käyneet yleensä hämmästelevät kuinka paljon vanhemmat ovat viimeisten vuosien aikana kehittyneet. Tästä saa yleensä kiittää kaikkien osapuolien sitkeää ja kärsivällistä luonnetta. Hyvin ohuella kokemuksella ja pienellä otannalla väitän, että isillä on tässä seestymisessä merkittävä rooli.

Kysyin teini-ikäisiltä lapsiltani, miten isä viestii perheessä ja miten se mahdollisesti eroaa äidin viestinnästä: ”Olet lyhytsanaisempi, äidin selityksiä ei aina jaksa kuunnella”. Aikaisemmin lapset ovat kokeneet tyylini käskyttämiseksi. Olen ilmeisesti oppinut olemaan läsnä ja kuuntelemaan paremmin.

Osallistuvalle isälle onkin parasta keskittyä kuuntelemaan. Kuunteleminen vaatii keskittymistä ja aktiivisuutta. Kuuntelemisen taidot on todettu vaikeiksi monissa tutkimuksissa. Esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan puolet noin kaksikymmenvuotiaista yhdysvaltalaisista ei osannut tiivistää kuulemastaan toisen ihmisen esittämää näkökantaa ja selittää sitä omassa puheenvuorossaan. Kuuntelemisen taito on viestinnän taidoista tärkein eikä sen harjoittelu ei pääty koskaan.

Taas on vuosi aikaa harjoitella, ennen seuraavaa isänpäivää. Ja vuosi on nuoren elämässä lähes ikuisuus…

Tilaa Kaiku Helsingin uutiskirje:

TILAA