Lukutaidosta

19.03.2015

Vili Lähteenoja

Miten kieliduunari ”nollaa”? Moni kai suosii dokaamista, mutta hurmaavat boheemit ovat yleensä hurmaavia vain omasta mielestään.

Itse imppaan romaaneja minkä joudan. Lukemisen taitoa minulle opettivat erityisesti Martin Amis ja Vladimir Nabokov, joiden ajatuksista voi olla iloa myös muille. Nabokovin mukaan tavanomainen amatöörimoka on samaistua kirjan päähenkilöön. Anna Karenina ja Sinuhe ovat vangitsevia, mutta Vladimirin mukaan lukija käyttää aikansa paremmin jos samaistuu kirjailijaan. Mitä Tolstoi yrittää sanoa? Mitä Waltari ajaa takaa?

Toinen keskeinen läksy on, ettei kirjaa voi lukea vaan ainoastaan uudelleenlukea. Aivan kuten musiikkikappaletta kuunnellaan uudelleen ja uudelleen, hyvän kirjan sisälle pääsee vasta ensimmäisen lukukerran jälkeen.

Martin Amis on Nabokovin opetuslapsi. Hän patistaa lukijaa sanakirjan ääreen: hyvä kirjoittaja ja hyvä lukija on sanojen tuntija. Löperö tai epätarkka sanankäyttö kostuttaa lukijan kainalot, ohimenevät merkitykset taas jättävät lukukokemuksen vaillinaiseksi.

Täydennyskoulutuksena luen silloin tällöin kirjoitusoppaita tai kirjallisuusoppaita, mikä on tietysti kalteva pinta. Suositeltavina mainittakoon William Strunkin Elements of Style, James Woodin How Fiction Works ja Orwellin suomennettu Politiikka ja englannin kieli.

Ne auttavat kurkistamaan lauseiden taa, minkä myötä lukemisesta tulee entistäkin palkitsevampaa. Saat herätä viskipullon sijasta Oscar Wilden vierestä, mieli kirkkaana ja sielu kylläisenä.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Real Talk: Kaiun uudet harjoittelijat esittäytyvät – “En osaa pyöräillä ilman käsiä.”

Kaiun kesäkirjat – “Japanin kielen sana amae viittaa itäaasialaiseen kulttuuriin yleisemminkin kuuluvaan empaattiseen herkkyyteen; toisten ihmisten tunteet ja tarpeet aistitaan ja niihin vastataan pyytämättä.”

Kaiku testasi: Kuukausi ilman Facebookia – “Ojasta allikkoon, siis.”


Kuva: Flickr-käyttäjä Kilgub (Creative Commons)

Tilaa Kaiku Helsingin uutiskirje:

TILAA