Lahjoitukset on niin 2015

20.06.2016

Jukka Relander

Kuntaministeri Anu Vehviläinen esitti keväällä, että yritysten tekemät lahjoitukset pitäisi vapauttaa veroista. Tätä ei ehdotettu ensimmäistä kertaa, eikä viimeistä. Mutta se ei tule menemään läpi.

Idea on hyvä. Yritykset voivat tehdä lahjoituksia vain tuloksesta, eli sen jälkeen kun verot on maksettu. Näin lahjoittaminen tulee aika kalliiksi, eikä ole motivoivaa. Verovapaus lisäisi lahjoituksia tuntuvasti, ja moni kannatettava hanke, joka on tähän asti kompastunut rahapulaan, saattaisi toteutua. Enkä nyt sano Guggenheimista mitään.

Asian mutta on siinä, että lahjoitusten verovapaus vapauttaisi yritykset käytännössä korvamerkitsemään maksamansa verot ilman, että annettujen lahjoitusten ja maksettujen verojen summa kasvaisi senttiäkään. Se tietäisi hyvää lastensairaaloille, taidelaitoksille ja jääkiekolle, mutta samalla rahoituspohja, jolla kustannetaan sosiaalimenot ja perusterveydenhuolto, heikkenisi. Esimerkiksi keski-ikäinen syrjäytynyt mies ei ole kovin houkutteleva lahjoituskohde, mutta kodittomille kissoille koittaisi, no, kissanpäivät.

Asian voisi hoitaa fiksumminkin.

Passiivista sponsorointia vai aktiivista markkinointiviestintää?

Yritykset tekevät tuloksestaan lahjoituksia ja harjoittavat sponsorointia. Nämä budjetit ovat usein pieniä, vaikka kyse olisi merkittävästä yrityksen näkyvyyttä lisäävästä maineteosta.

Tunnen sponsorointibudjettien rajallisuuden edellisestä elämästäni, jolloin toimin kalakauppiaana. Tosin en myynyt ihan mitä tahansa kalaa, vaan kallista jalokalaa keskihintaan viisisataa euroa kilo. Teimme nimittäin rahankeräystempauksen virtavesien hyväksi myymällä firmoille kutujokiin pyrkiviä nimikkokaloja, jotka varustettiin radiolähettimillä ja joiden kutuvaellusta seurattiin elokuusta lokakuun lopulle.

Kalanmyyjänä törmäsin toistuvasti tähän sponsorointibudjettiin. Ei, nyt ei ole mistä antaa, kun toimitusjohtajan pojan jääkiekkojoukkueen leirille oli kustannettu limut ja pullat.

Halusimme, että kaloja rahoitettaisiin sponsorointibudjetin sijasta markkinointibudjetista – tietenkin siksi, että markkinointibudjetissa on enemmän rahaa.

Tämä tosin tuli mieleen vasta myyntihetkellä, sillä alun perinkin toivoimme, että firmat ottaisivat nimikkokalansa osaksi viestintäänsä, sen sijaan että vain tekisivät parilla tonnilla hyvää ja unohtaisivat koko jutun. Osana viestintää omat kalamme olisivat saaneet näkyvyyttä, ja firmat sijoitukselleen huomiona ilmenevää tuottoa.

Mutta kun ne sponsorointirahat otetaan vasta sieltä tuloksesta.

Vanhanaikaisessa viestintäympäristössä sponsoroinnin ja markkinoinnin erottelu oli mielekästä, kun mainonta oli sitä että ostettiin lehdestä tilaa ja kerrottiin että nyt lähtee muuten halkomotti hyvään hintaan.

Markkinointi on muuttunut, kun viestintäympäristö on muuttunut. Tehokkainta viestintää on se, kun saa ihmiset innostumaan omasta toiminnasta, ja kertomaan tarinaa eteenpäin.

Hyvän tekemistä ja tarinankerrontaa à la Patagonia

Hyvä esimerkki tästä on maailman suurin ulkoiluvälinebrändi Patagonia.

Patagonia ei ilmoittele lehdissä eikä huutele netissä. Mutta he ostivat vesivoimalan, räjäyttivät padon että lohet pääsivät nousemaan intiaanien perinteisille apajille, ja tekivät hommasta dokumentin.

Kyse ei ollut sponsoroinnista. Että laitetaan sinne kypärän niskapuolelle tarra. Ehei.

Patagonia ei erottele hyvän tekemistä ja muuta toimintaa toisistaan. Firman identiteettiin kuuluu, että he myyvät vaatteita ja tekevät asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä. Kuten nyt vaikka luonnonpuiston pyörittäminen Patagoniassa, Chilessä. Tai sen padon räjäyttäminen. Ihmiset kertovat sitten heidän tarinaansa eteenpäin. Kuten minäkin tässä.

Kirjanpitoa sääntelevää lainsäädäntöä voisi vähän perata, tai käydä keskustelua lain tulkinnoista, että yritykset voisivat nykyistä laajemmin tehdä tärkeiksi kokemiaan ja viestinnällisesti olennaisia asioita osana toimintaansa, erottelematta sitä että koska tehdään bisnestä, ja koska laitetaan halo otsalle ja tehdään hyvää. Kun se hyvä voisi olla kaikessa mukana.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ajattelua herättävää viestintää –  “Kiinnostavat sisällöt tarvitsevat tuekseen kohderyhmän tuntemista.”

Sisältömarkkinointi on erottautumisen väline – “Ennen mitään mietitään, mikä on se meidän juttu, joka erottaa oman tuotteen tai brändin kymmenistä muista. Sitten toimimaan, rohkeasti omasta kulmasta.”

Onko kaupallisuus vain katsojan silmässä? – “Journalistisen ja kaupallisen sisällön sekoittuminen aiheuttaa luonnollisesti ongwlmia. Niille viitataan kintaalla toteamalla, että yleisö valitsee, mitä lukee (tai katsoo tai kuuntelee) ja tekee siitä omat johtopäätöksensä,” 

Kuva: Bert Heymans (Creative Commons)

Tilaa Kaiku Helsingin uutiskirje:

TILAA