Konsultti, hyödyllinen idiootti?

15.01.2014

Petteri Puustinen

Kaksi viime aikoina minuun eniten vaikuttanutta kulttuurielämystä ovat olleet Gravity-elokuva sekä Donna Tarttin uusin romaani The Goldfinch. Olen yrittänyt miettiä, miksi pidin niistä niin kovasti. Toki kumpikin on omassa genressään laadukkaasti toteutettu tuotos, joka sekä viihdyttää että tarjoaa vakavampaakin ajateltavaa. Mutta yksi merkittävä syy Gravityn ja The Goldfinchin vaikuttavuuteen oli se, etten tiennyt niistä etukäteen mitään. En katsonut traileria, en lukenut arvosteluja, en vilkaissut takakantta. Syöksyin vain ennakkoluulottomasti kummankin maailmaan ja otin kokemuksen vastaan ilman etukäteisodotuksia.

Vastaava ennakkokäsitysten minimointi on tärkeää myös konsultin työssä. Asiakkaathan toivovat konsultilta usein nimenomaan ”tuoreita silmiä”, raikasta ulkopuolista näkemystä tekemiseen. Konsultin arvo on siinä, että hän tietää ja osaa jotain, mitä asiakas ei itse voi tietää tai mitä tämä ei itse ole ehtinyt ottaa haltuun. Konsultti voi ammentaa näkemystä esimerkiksi tuoreista artikkeleista, mielenkiintoisista tapahtumista, uusista tuotteista ja ratkaisuista sekä etenkin kokemuksestaan muiden yritysten tai muiden toimialojen parissa työskentelemisestä.

”Tuoreiden silmien” vaatiminen konsultilta johtaa kuitenkin eräänlaiseen paradoksiin. Ihannetilanteessahan konsultin pitäisi sekä tuntea asiakkaan bisnes täydellisesti että pystyä tarkastelemaan sitä raikkaalla ja uudella tavalla. Olla hyödyllisenä idioottina samanaikaisesti sekä sisä- että ulkopuolella.

Kun yhteistyö pitkittyy, konsultti usein liukuu näkemyksissään hyvin lähelle asiakasta ja päätyy tarkastelemaan tämän toimintaa liiankin likeltä. Asioita aletaan tehdä ”niin kuin täällä on aina ennenkin tehty ja toimivaksi havaittu.” Jossain vaiheessa asiakas sitten haluaakin tuoreuttaa toimintaansa ja vaihtaa konsultteja. Uusia vaihtoehtoja kilpailutettaessa peräänkuulutetaan taas sekä ”vahvaa toimialaosaamista” että ”innovatiivisia uusia ideoita”.

Konsultti: samanaikaisesti sisä- ja ulkopuolella?

Vastuu on konsultilla itsellään: hänen täytyy pysyä varuillaan ja välttää luutumista. Asiakkaalta ei voi vaatia, että tämä keskittyisi muuhun kuin ydinosaamiseensa: IT-insinööri on IT-insinööri ja pankkiiri on pankkiiri – ja sellaisina pysykööt. Mutta koska konsultin tehtävä on nimenomaan kyetä tarjoamaan IT-hepulle ja finanssiketulle jotain muuta kuin pelkkää IT- tai rahoitusmaailman osaamista, hänen täytyy aktiivisesti vaalia ulkopuolisuuttaan.

Itse sain tästä muistutuksen syksyllä. Eräänä iltapäivänä huomasin syventyneeni vuokaavioon, joka kuvasi asiakkaani toteuttamaa sähköpostipalvelimien päivitysoperaatiota. Hetken aikaa tallennuskapasiteettien ja IMAP-protokollien teknisiä kommervenkkejä mutusteltuani oikein säpsähdin hereille: eihän minun pitäisi tällaista tietää! Viestintäkonsulttina tehtäväni ei ole ymmärtää asiakkaan tekemisiä nippelitasolla, vaan säilyttää sellainen hyödyllinen ulkopuolisuus, että pystyn viestimään asiakkaan bisneksestä selkeästi ja yleistajuisesti. Liika tieto lisää tuskaa.

Konsultti voi ylläpitää tervettä ulkopuolisuuttaan monella eri tavalla. Asiakkaan kannalta hyödyllisintä saattaa olla, että heität vuokaaviot hetkeksi nurkkaan ja käyt vaikka elokuvissa tai luet pätkän romaania. Saisinko suositella esimerkiksi Gravityä tai The Goldfinchiä?

 


Kuvat Flickr-käyttäjältä Hartwig HKD, Creative Commons


Hyödyllistä (ei idioottimaista) on tilata Kaiun uutiskirje:

Tilaa Kaiku Helsingin uutiskirje:

TILAA