Kaiun kesäkirjat

15.08.2014

Kaiku Helsinki

Kirjojen lukeminen on klasissinta ja parahinta kesätekemistä (heti terassin rakentamisen ja polttopuiden pilkkomisen jälkeen). Tässä kaikulaisten vinkit mielenkiintoisimmista kesällä 2014 lukaistuista opuksista:

John Irving: Kunnes löydän sinut

John Irving – Kunnes löydän sinut (Tammi, 2009)

John Irvingin ”Kunnes löydän sinut” on nuoren Jack Burnsin odysseiamainen kasvutarina. Äiti ja poika etsivät pojan isää Euroopasta. Isä on loistava urkuri ja samalla tatuointifriikki, joten etsijät kulkevat tatuointisalonkien ja kirkkojen kautta maasta toiseen. Suomessa oleillaan kahteen otteeseen, ja kirjailija on selvästi tutustunut huolella mm. Hotelli Torniin, Salveen, Johanneksen ja Temppeliaukion kirkkoihin sekä tatuointiliikkeisiin. Irvingin tapaan kirjassa on häkellyttävän todellisia, toisaalta loistavan absurdeja henkilöhahmoja. Suomalaiselle lukijalle mieleen jäävät Sibelius-Akatemian opiskelijatytöt  Ritva ja Hannele, huono tatuoija Sami Salo ja seuraa etsivä perheenäiti. Kuten aina, mukana on filosofiaa, huumoria ja melko lailla seksiä, tässä tapauksessa yleensä hieman surullista sellaista. Sivuja on yli 800, joten lukunautintoa riittää mukavasti esim. ensi talven aurinkolomalle. 

– Ile

Khaled Hosseini: Leijapoika

Khaled Hosseini: Leijapoika (Otava, 2004)

Afganistania koskevat uutiset eivät enää koskaan näytä samalta. Ihminen on heikko, pelokas, vahva, urhea, julma, kostonhimoinen, lempeä ja armelias. Pohjalla väreilee (heikosti) toivo.

– Pete

Ildefonso Falcones: Meren Katedraali

Ildefonso Falcones: Meren katedraali (Bazar, 2008)

Gameofthronesmaisia käänteitä, taustatyötä vaatinutta historiallista kontekstia ja ylpeää Barcelonaa. Keskiajan Espanja on yhtä julma kuin Hosseinin Afganistan, mutta henkilöhahmojen – etenkin naisten – ohuus, ajallinen etäisyys ja (tahaton) etäännyttäminen tekevät sen helpommaksi sulattaa ilman kyyneleitä. Barcelonasta olisi saanut irti enemmän ja kauniimpaa, mutta Falcones ei ole mikään Zafón.

– Pete

Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla

Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla (Otava, 2010)

Identiteetti, toiseus, rakkaus. Taattua Hämeen-Anttilaa. Intertekstuaalisuus kohdillaan, sivistys näkyy. Helppolukuinen ja mukaansatempaava, ei aineksia klassikoksi.

– Pete

John Grisham: Veljet

John Grisham: Veljet (WSOY, 2001) ja Kanteiden kuningas (WSOY, 2003)

Entinen juristi Grisham kirjoitti 1990-luvulla oman lajityyppinsä valioedustajia, kuten The Firm, The Pelican Brief ja erityisesti The Chamber. Vuosituhannen vaihteessa hän palasi pariksi vuodeksi oikeussaliasianajajaksi. Harmi, ettei hän jatkanut sillä uralla.

– Pete

Juice Leskinen: Kosket

Juice Leskinen: Kosket (Tammi, 2007)

Postuumisti julkaistu kokoelma mietteitä, muistoja ja runoja vuodelta 2007. Luin Ukon ja Usvan lastenvahtivuorolla Vaasassa. Sairaalarunot sivaltavat hierarkista sairaalamaailmaa, junamatka tempasi mukaansa ja sanaleikit viihdyttivät samalla kun seurasin Afrikan tähden ja hevosenkengän kilpajuoksua takaisin Tangeriin. 

– Juho

Boel Westin: Tove Jansson

Boel Westin: Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä (Schildts, 2008)

Kirjan lukeminen on vielä kesken ja oikeastaan pitkittelen tahallaan, jotta saa lukea hartaudella. Tästä saa ammentaa valtavasti tietoa, mutta pääsee myös kutkuttavasti kiinni Toven vapautta vaalimaan sielunmaisemaan.

– Rebecca

Hal Duncan: Ink

Hal Duncan: Ink – The Book of All Hours (Pan Macmillan, 2007)

Aloitin tämän 600-sivuisen jöötin lukemisen neljättä kertaa. Ei hyvältä näytä, nyt 120 sivua kamppailtu läpi. Hal jatkaa Vellumissa valitsemallaan linjalla, jossa samat hahmot seikkailevat eri henkilöinä eri vaihtoehtoismenneisyyksissä ja -tulevaisuuksissa. Ink on Vellumia työläämpi semmingin, kun luen sen alkuperäiskielellä englanniksi. Näissä vaihtoehtoismaailmoissa kun on se haaste, että siellä käsitteetkin ovat melkein samoja. Esimerkiksi kylmä vuodenaika on “hinter”.

Kiitämme: Ei-lineaarista maailmankäsitystä.

Moitimme: Kirjailijan armottomuutta lukijaa kohtaan

– Kimmo C.

Joël Dicker: La vérité sur l'affaire Harry Quebert

Joël Dicker: La vérité sur l’affaire Harry Quebert (Éditions de Fallois – L’Âge d’Homme, 2012)

Hain ranskalaisesta suuresta kirjakaupasta Fnacista lomalukemiseksi listojen kärjessä keikkuvan jännärin “La vérité sur l’affaire Harry Quebert”, on voittanut taannoin myös Ranskassa huippuarvostetun kirjallisuuspalkinnon (Grand Prix de l’Académie française 2012). Titteli siis “Totuus Harry Quebertin tapauksesta”, sisälsi pikkukylässä intohimoa, murhia, vuosientakaisia mysteerejä – päähenkilönä umpikujaan ajautunut kirjailija. Toimi – luin 800 sivua alle viikossa. Lopussa kirja oli aika räjähtänyt, koska olin lukenut sitä mm. uima-altaassa renkaassa. Oli täydellinen lomakirja: koukkuun jää heti, pitää otteessaan, juonikäänteet yllättävät ja harhauttaa useaan kertaan. Jaksoi lukea pitkienkin junamatkojen ajan keskeytyksettä. Vei ajatukset arjesta pois.

– Salla

Peter Englund: Menneisyyden maisema

Peter Englund: Menneisyyden maisema (WSOY, 2011) 

Huikea esseekokoelma historian suurista linjoista arkisiin askareihin. Loistavan taisteluvoiton jälkeen komentaja pohtii kuumeissaan, kuinka saada tilanne näyttämään siltä että hänelläkin oli joku ansionsa voittoon. Mistä sai alkunsa kevätsiivoukset…

Hauskin tarina ehkä kun Kustaa III palkitsi Ruotsinsalmen voitokkaan taistelun jälkeen ansioituneita ylennyksillä (muttei rahalla), niin yksi kenraali marssitti tilaisuuden jälkeen omaan laivaansa juhlakulkueessa vuohen, jonka ylensi hyvästä kahvimaidon tuotannosta lehmäksi, mutta korosti puheessaan että rehut jäävät ennalleen.

– Ismo

Tyler Hamilton & Daniel Coyle: Voittoja ja valheita

Tyler Hamilton ja Daniel Coyle: Voittoja ja valheita (Otava, 2013)

Pyöräilyn olympiavoittaja sekä useissa klassikoissa hyvin menestynyt Tyler Hamilton avautuu kirjassaan ajastaan ammattipyöräilijänä yksityiskohtia säästämättä. Hamilton kertoo, miten pyöräilyn kattojärjestö on peitellyt huippupyöräilijöiden doping-puuhia  lakaisemalla käryjä suoraan maton alle, koska doping-tapaukset vähentäisivät kattojärjestön tuottoja.

Hamiltonin kertomuksia lukemalla kaltaiseni penkkiurheilijan silmät aukeavat laajemminkin. Jos pyöräilyssä on toimittu näin, niin todennäköisesti ainakin takavuosina myös muut kestävyyslajit ovat olleet aivan yhtä likaisia. Hamilton oli urallaan samassa tallissa mm. Lance Armstrongin kanssa, jolla Hamiltonin sanojen mukaan oli aina Epo-varasto jääkaapissa. 

Daniel Coylen toimittama kirja on erittäin helppolukuinen, mutta mahdottoman asiapitoinen ja mielenkiintoinen, jos urheilu on lähellä sydäntäsi. 

– Kimmo K.

Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja

Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja (WSOY, 1983)

Tove Janssonin juhlavuoden kunniksi nautiskelin kesän aikana läpi lähes kaikki hänen aikuisille suunnatut romaaninsa ja novellinsa. Suosikkina kirjoista säilyi edelleen Kunniallinen petkuttaja. Kirja viilensi mukavasti kesähelteillä, koska tarina sijoittuu hiljaiseen talvimaisemaan. Ja koska Tovelle tyypillisesti luonnon kuvaus on aivan upeaa, tuntee itsekin pian kahlaavansa lumessa mustassa illassa läpi uneliaan pikkukylän. Kirja kertoo psykologisen tarkasti kahden, luonteeltaan hyvin erilaisen, naisen välisestä suhteesta. Kaikille suoraselkäistä rehellisyyttä arvostaville (stereotyyppisille suomalaisille) Tove tarjoaa hyviä kysymyksiä: Mitkä ovatkaan motiivimme rehellisyyden takana? Kuka onkaan petkuttaja?

– Pauliina

Daniel Goleman: Sosiaalinen äly

Daniel Goleman: Sosiaalinen äly (Otava, 2009)

Toivoa herättävä opus, koska tunneälyn maailman tietoisuuteen tuonut psykologi antaa käytännön vinkkejä kuinka sosiaalista älykkyyttä voi kehittää itsessä ja muissa. Mieleen jäänyt yksityiskohta: japanin kielen sana “amae” viittaa itäaasialaiseen kulttuuriin yleisemminkin kuuluvaan empaattiseen herkkyyteen; toisten ihmisten tarpeet ja tunteet aistitaan ja niihin vastataan pyytämättä. Auttaa varmasti kaikissa ihmissuhteissa… nimim. “vähentäisinkö syyllistämistä sisäisen viestinnän voimavarana”

– Markku

Keith Richards: Life

Keith Richards: Life (Weidenfeld & Nicholson, 2010)

Rolling Stones -kitaristilegendan omaelämäkerta on yleispätevä opas ihmiselämässä selviytymiseen ja viihtymiseen. “Keef” antaa yksityiskohtaiset ohjeet muun muassa makkaroiden paistamiseen, puukkotappelussa pärjäämiseen ja rock-klassikoiden säveltämiseen avoimessa G-vireessä. Toivottavasti pääsen hyödyntämään kaikkia näitä oppeja jo tämän syksyn aikana!

– Petteri

Tilaa Kaiku Helsingin uutiskirje:

TILAA