Hyvästit Powerpoint-ähkylle

07.03.2014

Pauliina Perttuli

Viime viikolla Helsingin yliopiston juhlasalissa puhujat joutuivat virkistävän haasteen eteen. Pecha Kucha -illassa lavalle nousi sekalainen joukko ihmisiä eri aloilta, muun muassa aerosolifysiikan professori, elokuvaohjaaja ja kuvataiteilija.

Sana pecha kucha on japania ja kuvaa keskustelun ääntä, puheen porinaa. Esitysformaattina Pecha Kucha on levinnyt ympäri maailmaa. Sen ideana on, että esitykset pysyvät lyhyinä ja kiinnostavina, jotta samassa tilaisuudessa mahdollisimman moni esiintyjä pääsisi ääneen. Säännöt ovat yksinkertaiset: puhuja saa näyttää esityksensä aikana 20 kuvaa, jokaista 20 sekunnin ajan. Esityksen kesto on siis tasan 6 minuuttia 40 sekuntia.

Illan aikana huomasin ilokseni, kuinka hyvää ankara formaatti tekee esiintyjien yleisimmille vaivoille: päämäärättömälle jaarittelulle ja tietomäärällään tukahduttaville diaesityksille.

Tiukka muoto pakottaa kiteyttämään

Helsingin Pecha Kucha -illan esiintyjät olivat alojensa huippuja, jotka hyvin todennäköisesti suhtautuvat intohimoisesti työhönsä. Kuinka helppoa heidän olisikaan puhua intohimonsa kohteesta puoli tuntia, tunti, päivä, ikuisuus. Mutta miten käy, kun aikaa on 6 minuuttia 40 sekuntia?

Pecha Kuchan hienous on siinä, että esiintyjällä ei ole aikaa jaarittelulle. Tiukat aikarajat pakottavat puhujan selkeyttämään ajatteluaan ja kiteyttämään ydinviestinsä. Esityksen ulkopuolelle on jätettävä kaikki se, mikä ei tue tämän ydinviestin välittymistä.

Esityksen on oltava paitsi ytimekäs niin myös hyvin jäsennelty, sillä diojen automaattinen vaihtuminen ei anna armoa. Ja diat vaihtuvat nopeasti. Formaatin anteeksiantamattomaan rytmiin ei auta muu kuin huolellinen valmistautuminen, sisällön jäsentely ja harjoittelu. Ja silti välillä aika ylittyy. Hyvä huuli saa yleisön nauramaan, ja esiintyjän on pakko pitää taukoa. Sanoissa sekoillaan ja asiat unohtuvat. Kiire ja formaatin rikkominen tuo esitykseen parhaimmillaan särmää, mutta vain jos paketti on muuten kunnossa.

Kaikkiaan tiukka formaatti pakottaa ajattelemaan esiintymistä uudella tavalla. Kun on annettu rajat, joita ei saa ylittää, sitä laittaa kaiken luovuutensa peliin onnistuakseen annetuissa rajoissa. Valmiista esityksistä monesti huomaa, kuinka inspiroiva voima niukkuus on.

Kuvilla poweria esitykseen

Useimmiten Pecha Kucha -iltojen esiintyjiä ohjeistetaan käyttämään 20 kuvaa. Ei siis 20 pienellä fonttikoolla täyteen kirjoitettua bullet point -diaa. Pecha Kucha -formaatti palauttaa diaesityksen, tehtiin se sitten Powerpointilla tai jollain muulla ohjelmalla, sille kuuluvaan asemaan – esiintymisen apuvälineeksi.

Hyvä diaesitys auttaa havainnollistamaan asioita, joita puheen tai eleiden avulla olisi hankala selventää. Kuvat helpottavat asioiden muistamista ja vetoavat tunteisiin. Näiden ajatusten varaan rakensivat kukin viime viikon Pecha Kucha -puhujista 20 esitysdiaansa.

Parhaat esiintyjistä veivät kuvien käytön kuitenkin vielä pidemmälle. He kertoivat tarinansa kuvien avulla siten, että jokainen uusi kuva herätti mielenkiinnon: mihin tämä liittyy? Janosimme esiintyjän selitystä kuvalle eli jatkoa tarinaan. Samaa reaktiota on turha odottaa, jos yleisön silmien eteen heijastetaan kymmenen kohdan luetteloteksti rumalla grafiikkataustalla.

Pecha Kucha muistuttaa meitä diaesitysten tekijöitä totuudesta, jonka jo tiedämme. Ei vika ole välineessä vaan käyttäjässä. Ei Powerpoint tee esityksistä puuduttavia, vaan me ihmiset.
 


Kuvassa pechakuchailee arkkitehti Hilla Rudanko. Kuva: Aino Huovio.

Tilaa Kaiku Helsingin uutiskirje:

TILAA