“Ennustaminen on vaikeaa – varsinkin tulevaisuuden”

11.12.2013

Jukka Koivisto

Talvella 2008 kaksi yhdysvaltalaista asuntoluottopankkia – Freddie Mac ja Fannie Mae – menivät konkurssiin. Siitä sikisi laaja keskustelu: leviääkö jenkkien asuntokuplan puhkeaminen muualle maailmaan ja jos, niin mitä vaikutuksia sillä olisi?

Useimmiten arviot olivat torjuvia. Kahden amerikkalaisen asuntoluottoihin keskittyneiden pankkien vararikolla ei ole laajempia seurausvaikutuksia, arvioitiin. Tämä oli myös suomalaisten ekonomistien käsitys. Itse ryhdyin keräämään ekonomistien kannanottoja, ja erilaisia lehtileikkeitä minulla on tallella vieläkin vino pino myöhempää tarkoitusta varten. Pieleen menivät ennustukset  ja vielä rankasti. Saman vuoden syyskuussa investointipankki Lehman Brothers meni konkurssiin ja siitä sukeutui maailmanlaajuinen finanssikriisi, jonka seurausvaikutuksia elämme vielä tänäkin päivänä.

Tämä viiden vuoden takainen historia muistuu mieleen, kun lukee arvioita vuoden 2014 talouden tai pörssikurssien kehityksestä. Yksinkertainen johtopäätös on: kukaan ei voi tietää.

Berkeleyn yliopiston organisaatiopsykologian professori Philip E. Tetlock teki tulevaisuuden ennustamisesta ja asiantuntijuudesta kiintoisan tutkimuksen. Hän haastatteli 18 vuoden ajan 284 asiantuntijaa kansainvälisistä kysymyksistä. Tällaisia olivat esimerkiksi: ”kestääkö Gorbatshovin valta, syttyykö Persianlahdelle sota, yhdistyvätkö Saksat?”

Asiantuntijat olivat tunnettuja kommentaattoreita mediassa. He edustivat julkista hallintoa, tiedemaailmaa, elinkeinoelämää tai mediaa. 18 vuoden aikana asiantuntijat tekivät 28000 arviota tulevaisuuden kehityksestä. Tulokset olivat kiinnostavia. Pääsääntöisesti arviot menivät metsään. Eroja ei syntynyt siitä, oliko vastaaja konservatiivi tai liberaali, optimisti vai pessimisti. Mutta jos olet generalisti eli hallitset laajasti asioita (tai tiedät monesta asiasta vähän ja sinulla on laaja yleissivistys) olet pätevämpi arvioimaan tulevaisuutta kuin jos olet tietyn yksittäisen asiakokonaisuuden huippuasiantuntija. Monelle on lisäksi vaikeaa – kuten elämässä yleensä – myöntää olleensa väärässä. Kun asiantuntijan pitäisi pieleen mennen arvion jälkeen vähintäänkin sanoa: ”minulla oli väärä arvio”, asia ilmaistaan: ”sehän meni lähestulkoon siten kuin arvioin” tai ”tulevaisuus osoittaa, että olin oikeassa”.

Tulevaisuustyötä pitää silti tehdä kaikissa organisaatioissa. Pitää rakentaa skenaarioita siitä, mikä on mahdollinen tulevaisuuden kuva. Kun se puretaan tulevaisuuden tavoitteiksi, koko porukalle syntyy yhteinen käsitys siitä, mihin pyritään. Aina kuitenkin tapahtuu jotain odottamatonta, joka vaikuttaa kehityksen suuntaan. Tulevaisuudentutkimuksessa niitä kutsutaan villeiksi korteiksi. Herkkyys reagoida muutoksiin onkin todellinen kilpailuetu.

Monet muistavat kuinka taannoin huippuammattilaiset hävisivät sijoituskilpailussa moskovalaiselle apinalle. Kaikki huippuammattilaiset tarvitsevatkin ennen kaikkea nöyryyttä.


Kuva Flickr-käyttäjältä nina_pic (Creative Commons)

Tilaa Kaiku Helsingin uutiskirje:

TILAA