Miten voin tehdä videon, kun EN OSAA?

Youtubessa katsellaan noin 5 000 000 000 videota päivittäin. Joka päivä alustalle pumpataan noin 720 000 tuntia videoita. Niillä voi esittää monta asiaa, joihin pelkkä kuvat ja teksti eivät taivu.

Videoiden tekeminen on tärkeää, mutta moni ajattelee, että enhän mä nyt voi, kun en osaa. Nopeiden videoiden kuvaaminen, esimerkiksi somekäyttöön tai sisäiseen viestintään, on kuitenkin tullut osaksi monien työtä. Ammattilaistyölle on tietenkin paikkansa, mutta aina ei ole tarkoitus tehdä videoista viimeisen päälle viilattuja.

Mitkä tärkeät perusasiat jokaisen kannattaa opetella? Mikä erottaa ammattimaisen videon amatööristä?

Valaistus? Joo.

Tausta? Joo.

Äänimaailma? Joo-o.

Nämä ovat videoiden tärkeitä osia, mutta yksi asia sitoo kaiken yhteen: suunnitelma.

Suunnitelma erottaa ammattimaisen videon amatööritekeleestä. Vaappuva videohorina kadulla voi olla uskottavampi tuotanto kuin Adobe Premierellä hiottu timanttikimpale, jos videohorinalla on jokin selkeä pointti. Eli jos sen suunnitteluun on käytetty enemmän aikaa. Tämä on syytä pitää mielessä etenkin silloin, kun kuvataan lyhyitä videoita, joissa viesti pitää saada välitettyä tiiviimmässä muodossa.

Tässä on sinulle simppeli 7-kohtainen kysymyslista, johon vastaamalla eteesi ilmestyy kuvaussuunnitelma:

1. Mitä tai ketä kuvaat?

Videon suunnittelussa on syytä pohtia ensin, mitä videolla esitetään. Oletko itse videolla? Entä onko siinä joku toinen? Vai kuvaatko koostetta tapahtumasta? Mitä haluat viestittää videollasi?

2. Tarvitsetko luvan kuvaamiseen?

Varmistamalla luvat pääset pitkälle ja vältät käsikähmän turvamiesten kanssa. Onko kuvauspaikkasi julkinen vai yksityinen tila? Keitä kaikkia videolla mahdollisesti näkyy? Mitä logoja taustalla näkyy, entä mitä siellä ei saa näkyä? Hoida kaikki lupa-asiat kuntoon ennen kuin menet kuvaamaan, koska on tylsää ja noloa selvitellä niitä itse kuvaustilanteessa.

3. Miten koukutat katsojan katsomaan videosi loppuun saakka?

Jos alku on tylsä, videota ei jaksa katsoa loppuun asti. Jos loppu ei vastaa odotuksia, video tuntuu ajanhaaskaukselta. Videon ei tarvitse olla tajunnanräjäyttävien oivallusten ilotulitusta, mutta jokin koukku siinä on hyvä olla. Helppo keino on esittää alussa kysymys, johdatella katsojaa kohti vastausta, ja lopussa vastata kysymykseen. Onko sinulla jokin tietty asia minkä haluat kertoa? Se on vastauksesi alussa esitettävään mysteeriin.

4. Mitä kaikkea pitää muistaa? Montako videopätkää tarvitset rakentaaksesi videon? (Vinkki: ainakin kolme)

Listaa kaikki, mitä tarvitset videota varten. Millaisia videopätkiä tarvitset, missä ja miten aiot kuvata ne? Tee lista, jotta pysyt kärryillä kuvausten etenemisestä. Listaa kaikki osallistujat, joilla on joku rooli videolla. Tee myös aikataulu, etenkin silloin, kun videolla on paljon porukkaa.

5. Jos haastattelet, millainen haastatteluosio on?

Kerro, miten toteutat kuvauksen. Kerro, kauanko arvioit kuvaamisen kestävän. Kerro, millaisiin kysymyksiin odotat vastauksia haastateltavalta. Kehota katsomaan kameraan tai haastateltavaan, koska muuten katse seikkailee ympäriinsä. Tarjoudu ottamaan otos uudelleen, koska oikeaan mielentilaan ei yleensä pääse heti kuvausten alussa

6. Tarvitseeko video tekstitystä?

Jos julkaiset videosi somessa, tekstitys kannattaa laittaa. Tiedätkö sen tunteen, kun istut bussissa ja törmäät kiinnostavaan videoon, muttet voi katsoa sitä koska et kehtaa pitää ääniä päällä ja videossa ei ole tekstitystä?

7. Tarvitseeko video graafisia elementtejä?

Millaista rekvisiittaa voit lisätä videoosi jo kuvaustilanteessa? Mitä voit lisätä jälkikäteen? Monissa videoeditoreissa on mahdollista lisätä kaikenlaisia elementtejä mukaan, mutta älä ylikäytä niitä. Myös siirtymät kohtausten välissä voivat olla graafisia elementtejä.

Koska videoiden tekniikasta löytyy googlettamalla TOSI MONTA ohjetta, saat tästä blogista vain nämä evästykset: Huolehdi valaistuksesta, taustasta ja äänimaailmasta.

Videolla näyttää hyvältä, jos valo ei tule suoraan alhaalta tai ylhäältä ja langeta halloween-lookia kasvoille. Kun valitset taustaa, yksinkertainen on kaunista. Muista myös, että aivosi sulkevat paljon taustahälyä pois, ja esim. ilmanvaihtokoneen humina kuulostaa videolla taifuunilta. Jos aiot puhua videollasi tai haastatella jotakuta, kuuntele ympäristöäsi, ja mene hiljaisimpaan paikkaan minkä löydät.

Ja ennen kaikkea: Jos olet itse videolla, opettele sietämään omaa naamaasi ja ääntäsi.

Alla on esimerkki siitä, miten opettelen itse sietämään omaa naamaani videolla. Video on kokonaan kuvattu ja editoitu kännykällä!

https://youtu.be/maAkeBFo2P4

Kirjoittajasta

Henri Leppänen on taiteilija viestintäalalla. Viestinnän suunnittelijana hän luo tarinoita, uutisia ja sosiaalisen median sisältöjä. Hän löytää viestinnän kiinnostavat kärjet aiheesta kuin aiheesta, ja tietää miten viestin saa perille oikealle kohdeyleisölle. Jäätävinkin jargon kääntyy ymmärrettäväksi ja vaikuttavaksi sisällöksi Henrin käsissä. Henri ymmärtää myös asioiden visuaalisen merkityksen ja auttaa kollegoitaan arjen graafisissa haasteissa. Ennen Kaikua Henri teki markkinointiviestintää ja graafista suunnittelua freelancerina. Vapaa-ajallaan hän etsii uusia tapoja esittää asioita näyttävämmin ja soveltaa oppimaansa työssään. Miten saa akryylimaalauksen muutettua digitaaliseksi vektoriksi, jonka voi laittaa vaikka kerrostalon seinään? Henri tietää.


Tekoäly rakentaa somekuplia, koska se tuottaa kassavirtaa

Viime vuosina on usein kuullut puhuttavan somekuplista, jolla viitataan siihen, että yhden ihmisen sosiaalinen media on erilainen kuin toisen. Kyseessä on konkreettinen ilmiö, jonka syntymiseen vaikuttaa vahvasti tekoäly, joka vastaa siitä, mitä some-palvelu eri käyttäjien silmille työntää.

Sosiaalisen median palvelut on suunniteltu pitkittämään ihmisen nettisessiota. Mitä kauemmin ihminen on verkossa, sitä enemmän hän näkee mainoksia. Ja se taas tietää verkkopalveluille enemmän kassavirtaa.

Esimerkiksi YouTuben algoritmin näkökulmasta videoita klikkaileva käyttäjä on prosessi, joka pitää saada toistumaan mahdollisimman monta kertaa. Kun käyttäjä klikkailee videoita, tekoäly oppii ymmärtämään, mitkä videot kiinnostavat – toisin sanoen, mitä videoita tarjoamalla prosessi toistuu mahdollisimman monta kertaa.

Mitä tehokkaammaksi tekoäly oppii, sitä useampi käyttäjä vajoaa YouTuben suosittelujen syövereihin, omaan somekuplaansa. Vastaavia kuplia luovat myös muut sosiaalisen median palvelut. Hyvä esimerkki on Twitter, jossa somekuplaa vahvistavat lukuisat botit, sillä uskottavia twiittejä – toisin kuin videoita – on erittäin helppo luoda boteilla.

Algoritmit pyrkivät muokkaamaan somekäyttäjää

Francois Collet pohti ongelmaa pari vuotta sitten hyvin yksityiskohtaisesti blogikirjoituksessaan ”What worries me about AI”. Kun sosiaalisten verkkopalvelujen algoritmit on suunniteltu vahvistamaan käyttäjän sitoutumista kyseiseen palveluun, voi se johtaa eräänlaiseen optimointilooppiin, jossa järjestelmä optimoi käyttäjälle tarjottavia suosituksia, kunnes käyttäjä toimii algoritmin toivomalla tavalla. Toisin sanoen järjestelmä yrittää optimoida käyttäjää.

Kehittynyt algoritmi voi toimia esimerkiksi niin, että kun käyttäjä julkaisee jotain, mikä on vastoin algoritmin olettamaa, se jakaa kyseisen päivityksen vain niille ihmisille, joiden se olettaa olevan eri mieltä päivityksen kanssa. Tällöin käyttäjä todennäköisesti luopuu vastaavan sisällön julkaisemisesta jatkossa ja toimii algoritmin mukaisesti.  Tämä toimii myös päinvastoin: algoritmin ”toiveiden” mukaiset päivitykset saavat näkyvyyttä niiden keskuudessa, jotka suhtautuvat asiaan positiivisesti.

Edellä kuvattu algoritmien toiminta johtaa somekuplien syntymiseen. Litteä maapallo alkaa näyttämään todelliselta, kun omassa siilossa siitä on enemmän sisältöä kuin pyöreästä maapallosta. Kun klikkailee riittävästi salaliittoteorioita, voi vajota maailmaan, jossa maailma on pullollaan salaliittoteorioita – ja vain salaliittoteorioita. Ja näin yhden ihmisen some on erilainen kuin toisen.

Collet jatkaa pohdintaa pidemmälle ja varoittaa, että vaikka kehittynyt tekoäly voi pitää ihmistä optimointibugina, muodostavat suuremman riskin ne tahot, jotka pyrkivät hyötymään suositusalgoritmeista. Some-palvelujen käyttäjädatan perusteella on todistettavasti vaivatonta ennustaa, onko käyttäjän parisuhde päätymässä eroon, tai miten hän aikoo äänestää seuraavissa vaaleissa.

Muokataan tekoälyä, ei ihmisiä

Salaliittoteorioiden painottamisen voi estää kahdella tavalla: joko kehotetaan ihmisiä klikkailemaan enemmän pyöreästä maapallosta kertovia sisältöjä tai muokataan tekoälyä. Sosiaalisen median palvelut haluaisivat taloudellisista syistä valita ensimmäisen vaihtoehdon. Erittäin positiivinen yllätys on se, että vuosi sitten YouTube teki merkittävän päätöksen ja päätti muokata suosittelumekanismia niin, että se ei enää painota huuhaasisältöä, vaikka se selkeästi tukisikin käyttäjän aatemaailmaa.

Aiemmin Googlella YouTuben tekoälyn parissa työskennellyt Guillaume Chaslot kirjoitti vielä keväällä 2017, miten videopalvelun tekoäly painottaa fiktiota faktojen sijaan. Sittemmin hän on luonut työkalun nimeltä AlgoTransparency, jonka avulla YouTuben nykyisen suosittelumekanismin toimintaan voi tutustua.

Somekuplassa lisääntyy myös radikaali ajattelu

Sama noidankehä toistuu myös muissa palveluissa ja muiden tekoälyratkaisujen kohdalla. Hyvin usein tekoäly mukautuu pieneen, hyperaktiiviseen ryhmään. Tämän ilmiön oppi taannoin myös Microsoft, jonka ystävälliseksi tarkoitettu AI-botti muuttui Twitterissä rasistiseksi mulkuksi alle 24 tunnissa.

Pahimmillaan somekuplaan vajoava ihminen voi päätyä hyvinkin radikaaleihin tekoihin. Viime vuonna eräs salaliittoteorioita voimakkaasti tukenut yhdysvaltalainen nuorimies sivalsi veljensä miekalla kuoliaaksi, koska hän uskoi veljensä olevan liskoihminen. Tutkinnassa selvisi, että tuomittu oli kirjaimellisesti elänyt omassa kuplassaan. Niin hämmentävältä kuin se kuulostaakin, liskoihmisten salaliitto on Yhdysvalloissa verrattain tunnettu teoria.

Kohti eettisempää somea?

Sosiaalisen median palvelujen mainosratkaisut ovat osaltaan syyllisiä kuplien syntyyn. Esimerkiksi Facebook on saanut usein kuraa niskaansa siitä, että se antaa rahaa vastaan käyttöön erittäin tehokkaan kanavan tehdä ns. social engineeringiä, jota ilkeämielinen voisi kutsua kevyemmäksi versioksi aivopesusta. Facebook hyötyy rahallisesti valheisiin ja salaliittoteorioihin perustuvien kuplien syntymisestä, joten sen mielenkiinto ongelman poistamiseen on ollut sangen laimea.

Verkkopalvelut keräävät meistä koko ajan yhä enemmän ja enemmän dataa, mikä luo entistä paremmat mahdollisuudet luoda toimivia somekuplia. Toivottavasti verkkopalvelujen omistajat ohjaavat palvelujen kehitystä eettiseen suuntaan ja algoritmien kehittäjät oppivat varautumaan paremmin niiden hyväksikäyttöön.

 

Kirjoittajasta

Kimmo Kuokka on Kaiun osakas, joka elää iloisena omassa somekuplassaan. Hänen kuplassaan maapallo on pyöreä ja pelottavimmat liskoihmiset esiintyvät 1980-luvun TV-sarjassa V.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Saattaisit pitää myös näistä: