Viestintäharjoittelijan päiväkirja, osa 1: Kuka olen, mihin hain?

Kuka oikein olen?

Olen Siiri, toinen Kaiun uusista harkkareista. Elämässäni kääntyi juuri uusi sivu, kun valmistuin lokakuussa kauppatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta. Pääaineeni oli markkinointi, jonka lisäksi opiskelin vakuutustiedettä ja johtamista. Opintojen päätyttyä (ainakin hetkellisesti) olo on samaan aikaan sekä huojentunut että haikea. Onneksi tämä harkkapaikka on loistava startti työelämälle: opettelen tuttuja ja uusia asioita käytännössä saaden samalla hyvää työkokemusta. Töiden ohella rentoudun harrastamalla monipuolisesti erilaista liikuntaa, esimerkiksi lenkkeilyä, uintia, luistelua, vaellusta, laskettelua, hiihtämistä, seinäkiipeilyä…

Olen Eliisa, Kaiun harkkari numero kaksi. Olen journalistiikan kandidaatti, nuori toimittaja ja nykyinen politiikan ja viestinnän maisteriopiskelija. Jyväskylässä suoritettujen kandiopintojen ja yhden ulkomailla vietetyn välivuoden jälkeen päädyin jatkamaan opintojani Helsinkiin. Tänä syksynä edessä oli siis uusi kaupunki ja uudet kujeet: opintojen ohella nautin Helsingin kirpputoritarjonnasta ja yliopiston joogatunneista.

Eliisa Aikkila ja Siiri Ruikka – parhaat palaverit pidetään keittiössä

Miten päädyin Kaiku Helsingille?

S: Kuten moni muu, minäkään en vielä tiedä, mitä minusta isona tulee. Ennen Kaikua työskentelin vakuutusalalla markkinointiviestinnän tehtävissä. Silloin nautin kiinnostavien ja hyödyllisten vakuutusaiheiden tuottamisesta tiedotteiden, uutiskirjeiden ja blogisisältöjen muodossa. Viestinnästä innostuneena päätin hakea Kaiku Helsingille, sillä haluan edelleen kehittyä viestijänä.

Mikä olisikaan parempi oppimispaikka kuin viestintätoimisto, jossa pääsee työskentelemään yhdessä viestinnästä innostuvien ammattilaisten kanssa? Täällä viestintä on yrityksen ydinosaamista, ei pakollinen kuluerä.

E: Mitäpä muutakaan tuoreet viestinnän opiskelijat voisivat syksyllä tehdä kuin kuhista harkkapaikoista? Mahdollisuudet ovat monet, ja syksyllä olikin meneillään oikea viestintätoimistoekskujen ja muihin potentiaalisiin harjoittelupaikkoihin tutustumisen suma.

Henkilökohtaisesti tiesin, minkä tyyliseen harjoitteluun halusin mieluiten: tahdoin ennen kaikkea päästä tekemään monenlaista hommaa, sillä minulla ei vielä ole kokemusta viestinnän puolelta. Toivoin myös löytäväni hieman pidemmän harjoittelupätkän, jotta viestintätoimiston arkeen pääsee kunnolla sisään ja rutiinia ehtisi kertyä mahdollisimman paljon.

Kaiun kohdalla sain rastin kumpaankin ruutuun: harjoittelu kestää puoli vuotta (siinä ajassa ehtii jo oppia, siitä olen varma), ja kaikulaisen viestintäharjoittelijan työnkuvasta löytyy hommia ja asiakkuuksia laidasta laitaan.

Mitä odotan tältä harjoittelulta?

S: Alkuinnostuksen lisäksi pitää myöntää, että ensimmäiset päivät jännittivät. Uuteen työpaikkaan siirtyminen jännittää aina väkisinkin. Itselläni mielessä pyörivät kysymykset: Millaisia tulevat työkaverit ovat? Miten sopeudun porukkaan? Opinko uudet asiat nopeasti? Millainen työtahti viestintätoimistossa on? Entä osaanko minä tarpeeksi? Tällaiset kysymykset ovat luonnollisia aina silloin tällöin, mutta erityisesti ne nousevat mieleen muutostilanteissa, kun kaikki on epävarmaa. Perhoset vatsanpohjassa kuuluvat kuitenkin asiaan.

Tulevalta harjoitteluajalta toivon paljon uusia haasteita. Olen jo tehnyt monipuolisesti erilaisia markkinoinnin ja viestinnän tehtäviä, mutta toivon saavani osaavilta kollegoiltani sparrausta läpi harjoittelun. Kaiussa riittää vaikka mitä mielenkiintoista mediatiedottamisesta palvelumuotoiluun. Haluan päästä kokeilemaan mahdollisimman erilaisia juttuja ja oppia uusia taitoja. Haluan kehittyä kirjoittamisessa ja esiintymisessä sekä esimerkiksi projektiluontoisessa työskentelytavassa.

Kaikista eniten odotan omaa kehittymistä. Toivon, että puolen vuoden päästä huomaan oikeasti kehittyneeni paitsi viestijänä, myös ihmisenä. Toivon, että puolen vuoden päästä olen taas varmempi osaamisestani ja tulevaisuudensuunnitelmani olisivat kirkastuneet.

E: Odotukseni seuraavalle puolelle vuodelle ovat korkealla: tahdon saada harjoittelusta mahdollisimman paljon irti ja antaa Kaiulle parhaan mahdollisen työpanoksen, johon kykenen. Uskon, että Kaiku Helsingissä opin viestinnästä erittäin paljon ja huomaan, missä asioissa olen erityisen hyvä ja mistä nautin eniten.

On jännittävää olla jonkin täysin uudenlaisen tekemisen ääressä. Takana on viisi kesää kesätöitä ynnä muita pätkiä eri toimituksissa, joten toimitusarki on minulle jo varsin tuttua ja uutiskärjen metsästäminen selkäytimessä. Pitkästä aikaa joudunkin opettelemaan paljon uutta ja painimaan epävarmuuden kanssa. On myös erittäin mielenkiintoista päästä näkemään kolikon kääntöpuoli: uskon, että sekä toimittajien että viestinnän alalla työskentelevien olisi erittäin tärkeää ymmärtää toistensa arkea. Sillä päästäisiin parempiin lopputuloksiin molempien näkökulmasta.

On myös huippua, että meitä harjoittelijoita on kaksi! Tulevan puolen vuoden jakaminen samassa veneessä olevan kanssa tuntuu mukavalta. Se, että tulemme Siirin kanssa hyvin eri taustoista, on varmasti lisäksi niin meille harjoittelijoille kuin Kaiullekin antoisaa.

Seuraa Siirin ja Eliisan harjoittelua Kaiun blogissa kevään aikana! Millaista viestintäharjoittelu on käytännössä? Millaisiin projekteihin harkkarit pääsevät mukaan? Mitkä opit ovat tärkeimpiä? Järjestämme Kaiku Helsingin harjoittelijaohjelman tavallisesti kaksi kertaa vuodessa, puolen vuoden välein. Kerromme uuden harjoittelijaohjelman hakuajan alkamisesta Kaiun somekanavissa ja blogissa.


Lue myös Viestintäharjoittelijan päiväkirja -saagan muut osat:

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/viestintaharjoittelijan-paivakirja-osa-2-kolmannes-takana-tata-harkkarin-arki-oikeasti/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/toissa-viestintatoimistossa-hullun-hektista-vai-hurjan-hauskaa/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/viisi-neuvoa-tulevaisuuden-harjoittelijalle/


mikä on palvelumuotoilua

Mikä on palvelumuotoilua, mikä ei? Ja mitä sillä on väliä?

"Meillä käytettiin eräässä hankkeessa palvelumuotoilua, mutta prosessi oli aika hätäinen, mikä näkyi lopputuloksessa. Hankkeen jälkeen osallistujille jäi varmastikin sellainen fiilis, ettei palvelumuotoilusta ole juurikaan apua. Turhaa hypetystä.”

Olemme viime aikoina puhuneet Kaiussa palvelumuotoilusta paljon. Tällaisia pettyneitä tarinoita osuu korviimme silloin tällöin. Palvelumuotoilu, tuttavallisesti pamu, on nyt kovassa nosteessa viestinnässä ja markkinoinnissa – mielestämme syystäkin. Suosion varjopuoli on kuitenkin se, että palvelumuotoilun nimissä kaupataan nyt monenkirjavia palveluja, joissa lähtökohdat ja menetelmät saattavat vaihdella kovastikin.

Miksi se on huono asia, Kaiun palvelumuotoilijajohtaja Elina Piskonen?

”On monia hyviä tapoja kehittää, mutta kaikki ei ole palvelumuotoilua. Aina palvelumuotoilu ei edes ole paras vaihtoehto, jos esimerkiksi aikataulu on kovin tiukka. Palvelumuotoilu on enemmän kuin termi, jonka alle voi niputtaa melkein mitä vaan – se on oma perusteltu kehittämisprosessinsa. Menetelmissä luistaminen näkyy tuloksissa, mikä taas syö harmillisesti koko alan mainetta”, Piskonen kertoo.

Palvelumuotoilussa ei voi hypätä asiakasymmärryksen yli

Mistä tunnistaa aidon palvelumuotoiluprosessin? Elina Piskosen mukaan palvelumuotoilulle neljä asiaa on ominaista palvelumuotoilulle: Prosessi alkaa asiakasymmärryksen kartuttamisella ja aitojen tarpeiden selvittämisellä. Tyypillistä on myös käyttäjäkeskeisyys eli käyttäjien osallistaminen kehitystyöhön mukaan. Palvelumuotoilu on luonteeltaan usein visuaalista ja monien aistien tuomista mukaan. Olennaista on myös kokeilu: testataan, parannetaan ja testataan uudestaan.

”Joskus asiakkaat kysyvät, voidaanko palvelumuotoilun prosessia nopeuttaa hyppäämällä asiakasymmärryksen kartuttamisen vaiheen yli. Voiko asiakashaastattelut korvata esimerkiksi käyttämällä jotakin aiempaa tutkimusaineistoa? Toki voi, jos tilanne sitä vaatii – mutta teen selväksi, että silloin kehittämisessä ei ole kyse palvelumuotoilusta”, Piskonen sanoo.

Miksi palvelumuotoilu sopii viestinnän kehittämiseen?

Saako teiltä enää perinteistä PR:ää ollenkaan, on muutama asiakkaamme syksyn mittaan kysynyt luettuaan palvelumuotoiluintoilevia viestejämme. Kyllä saa – emmekä ole suinkaan tarjoamassa palvelumuotoilua ihmelääkkeenä kaikkeen viestinnän suunnitteluun tai tekemiseen.

”Palvelumuotoilu on paikallaan erityisesti silloin, kun halutaan kehittää toimintaa ja löytää uusia näkökulmia ja tapoja tehdä asioita. Ehdoton edellytys on, että organisaatiossa ollaan valmiita aidosti kuuntelemaan asiakkaiden ja kohderyhmien tarpeita sekä kehittämään omaa toimintaa niiden pohjalta”, Elina Piskonen kertoo.

Palvelumuotoilu puolustaa paikkaansa silloin, kun viestintä on suunniteltava huolellisesti vastaamaan kohderyhmän tarpeisiin, joita organisaatiossa ei itse vielä välttämättä tiedosteta. Se auttaa luomaan kekseliäitä keinoja ja konsepteja viestintään. Palvelumuotoilun avulla vältytään turhilta asioilta, joita kohderyhmät eivät tarvitse tai ehdi käyttämään. Samalla säästyy rahaa. Asiakkaat, sidosryhmät ja henkilöstö sitoutuvat viestintään paremmin, kun he itse pääsevät vaikuttamaan.

”Viestinnän kentällä palvelumuotoilua voi soveltaa tosi monipuolisesti: sisäiseen viestintään, rekrytointiviestintään, asiakasviestintään, brändinrakennukseen ja niin edelleen. Vaikka ei tehtäisikään varsinaista palvelumuotoiluprosessia, toki palvelumuotoilun ajattelutapaa ja työkaluja voi soveltaa kevyemminkin – vaikkapa ihan jokapäiväiseen viestintään. Aina on hyvä juttu haastaa itsensä pois olettamisesta ja keskittymään kohderyhmän tarpeisiin”, Piskonen neuvoo.

Palvelumuotoilun ostajan pikaopas

Elina Piskonen kehottaa suhtautumaan palvelumuotoilun mahdollisuuksiin avoimin mielin. Ennen kuin projekteihin ryhtyy, kannattaa kuitenkin selvittää, mistä tarjotussa palvelumuotoilussa on kyse. Muutama vinkki:

- Ole utelias palvelumuotoilijoiden taustasta. Millaista koulutusta ja kokemusta heillä on?
- Kysy, millaisia palvelumuotoilijaprojekteja tarjoaja on aiemmin tehnyt. Millaisia tuloksia on tullut? Onko sinun mahdollista jutella aiempien asiakkaiden kanssa?
- Kysy, miksi palvelumuotoilu on sopivin menetelmä tarpeeseesi.

Haluatko tulla mukaan laatimaan viestinnän ja markkinoinnin palvelumuotoilun periaatteita?

Elina Piskonen on syksyllä 2018 käynnistänyt yhdessä Viestinnän ja markkinoinnin palvelumuotoilijat -ryhmän jäsenten kanssa periaateprojektin, jossa alan toimijat kehittävät yhdessä viestinnän ja markkinoinnin kentillä tehtävälle palvelumuotoilulle periaatteet. Kehitystyöhön pääsee osallistumaan Viestinnän+Markkinoinnin palvelumuotoilijat Facebook-ryhmässä.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/palvelumuotoilu-viestijan-ja-markkinoijan-paras-ystava/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/punainen-lanka-viestinta-palvelumuotoilu/


Some-morkkista, tekoälyä ja rohkeusviestintää – 3 tuliaista WebSummitista

Kuvittele Slush. Mutta ei Pasilassa, vaan Lissabonissa. Eikä yhden Messukeskuksen kokoisena, vaan neljän valtavan näyttelyhallin plus yhden jättiareenan laajuisena. Noin 70 000 osallistujaa yli 160 maasta. Neljä täyttä päivää asia-asiaa ja hype-asiaa teknologiasta, markkinointiviestinnästä, bisneksestä ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Jonoja, tungosta, tapaamisia ja oivalluksia.

Tätä kaikkea oli megakonferenssi WebSummit, joka järjestettiin tänä vuonna kymmenettä kertaa ja johon osallistuin nuuskiakseni trendejä ja puheenaiheita asiakkaidemme iloksi.

Twiittasin livenä paikan päältä peukalonivelet paukkuen, mutta halusin järjestellä kuulemaani ja pohtimaani vielä hieman laajemmaksi blogiksi. Tässä siis tiivistettynä kolme tuliaista WebSummitista:

1.      Morkkis kalvaa some-porukkaa

Viimeistään vuonna 2018 maailma on herännyt siihen, että kaikki teknologinen edistys ei tuokaan autuutta ja että sosiaalisella medialla on myös pimeä puolensa kissavideoiden ja kliktivismin takana.

WebSummitissa oli aistittavissa, että verkon valtiaita kalvaa morkkis. Lähes jokainen tech-firma Googlesta ja Facebookista lähtien tuntuu olevan kauhuissaan siitä, että heidän alun perin hyvää tarkoittaneet keksintönsä onkin nyt valjastettu pahoihin tarkoituksiin. Tai ennen kaikkea nämä yhtiöt ovat kauhuissaan siitä, että kun kansalaiset havaitsevat teknologian negatiiviset vaikutukset, se johtaa mainostulojen laskuun.

Oli motiivi mikä tahansa, teknologiayhtiöt pohtivat nyt sitä, miten ohjata verkon ja somen käyttöä takaisin positiivisemmille laduille. Koko www:n keksijänä pidetty Sir Tim Berners-Lee julkisti WebSummitissa #ForTheWeb-aloitteensa, eräänlaisen ”Internetin perussopimuksen”, johon hän yrittää saada sitoutumaan niin internetin käyttäjät, teknologian tarjoajat kuin valtiotkin.

Toivon Sir Timin aloitteelle menestystä, mutta Summitissa kuulemani perusteella en uskalla olla kovin optimistinen. Tapahtuman yhteiskunnallisissa paneelikeskusteluissa poliitikot, ammattiyhdistysjohtajat ja erilaisten järjestöjen edustajat puivat tuohtuneina teknologian vaikutuksia kansalaisten elämään. Mutta teknologia- ja some-firmojen edustajat puuttuivat useimmista näistä debateista! Nyt näyttää pahasti siltä, että ”poliittinen” puoli yrittää ratkaista netin ongelmia keskenään ja teknologiapuoli keskenään. Huolestuttavaa on myös se, että keskustelujen perusteella poliittisen puolen ymmärrys teknologiasta vaikuttaa olevan vähintään pari vuotta jäljessä siitä, mitä tech-puoli tulevaisuutta varten kehittelee.

2.      Tekoäly vähentää huteja markkinoinnissa

Tekoäly on nyt joka paikassa – myös markkinointiviestinnässä! Kansainvälisten mainos- ja markkinointitoimistojen pomot paasaavat innoissaan siitä, miten AI säästää aikaa ja vähentää hutilyöntejä.

Mainosjätti TBWA:n digipuolta luotsannut Wes Nichols näki tekoälyn muuttavan ennen kaikkea markkinoinnin mittaamista ja analytiikkaa. Kun analytiikka on aiemmin kertonut lähinnä siitä, miten on onnistuttu menneisyydessä, tekoälyllä höystettynä se voi alkaa viitoittamaan sitä, mitä kannattaa tehdä tulevaisuudessa.

Studio71-sisältötalon vetäjän Reza Izadin mukaan tekoälystä on apua myös sisällöntuottajalle. AI analysoi ja nostaa esiin elementtejä parhaiten toimivista sisällöistä, jolloin sisällöntuottajat pystyvät tekemään enemmän paremmin tehoavia sisältöjä. Näin tekoäly auttaa muovaamaan ja kohdentamaan markkinointiviestintää entistä tarkemmaksi.

Muita tekoälyn hyödyntämisalueita markkinointiviestinnässä olivat mm. videoiden editointi AI:n tekemänä sekä some-influenssereiden esikarsinta. Kuulemma AI osaa leikata kahden tunnin raakavideosta lähes samanlaisen parin minuutin pätkän kuin mitä ihminen tekisi.

3.      Brändi liikuttaa rohkeudella… kunnes tulee vastareaktio?

Usean mainos- ja viestintätoimiston puheenvuoroissa korostui rohkeuden merkitys viestinnän menestystekijänä. WebSummitissa esitellyt rohkeusesimerkit voisi jakaa kahteen kategoriaan:

Huumori. Kampanjoissa hulluttelu ja hassuttelu muuttuu vuosi vuodelta räväkämmäksi ja rohkeammaksi, välillä jopa törkeän rajamailla liikkuvaksi. Esimerkiksi Burger King korosti mainoskampanjassaan oman avotuligrillinsä erinomaisuutta salakuvaamalla kilpailijansa McDonald’sin johtoryhmäläisten takapihoja: poikkeuksetta jokaisen Mäkkäri-pomon luksuskodin takapihalta löytyi aito grilli, vaikka McDonald’s-ravintoloiden keittiöistä sellainen puuttuu.

Yhteiskunnallinen kantaaottavuus. Kansainvälisen PR-ketju Ketchumin johtajan Barri Raffertyn mukaan 65 % milleniaalikuluttajista tekee ostopäätöksiä yrityksen maineen ja yhteiskunnallisten arvojen perusteella. Niinpä viestintätoimistojen tehtäväksi tulee yhä vahvemmin olla mukana rakentamassa yrityksen yhteiskunnallisten kannanottojen linjauksia.

Molemmat näistä rohkeuden trendeistä näkyvät markkinointiviestinnässä Suomessakin. Esimerkiksi Saludo-kahvin mainio tuore kampanja puhuu kahvista tavalla, joka vielä kymmenen vuotta sitten olisi ollut aivan liian rohkeaa. Myös yritysten yhteiskunnalliset kannanotot ovat Suomessa yleistyneet viime vuosina, esimerkkeinä vaikkapa Finlaysonin tasa-arvokampanja ja Fazerin tuore sysäys netin vihapuhetta vastaan.

WebSummitissa todettiin myös, että rohkeuteen pyrkiminen aiheuttaa varmasti jossain vaiheessa vastareaktion ja saattaa napsahtaa yrityksen omille näpeille. Huumorirohkeuden tapauksessa se voi näyttäytyä vahinkoina ylilyönteinä – mutta sellaiset ovat kuitenkin yleensä korjattavissa. Yhteiskunnallisten kannanottojen osalta vastareaktio voi olla tylympi: jos yrityksen toiminnan päämäärät ja kulttuuri eivät aidosti liity sen ajamiin yhteiskunnallisiin teemoihin, kuluttajat kokevat viestinnän päälleliimatuksi ja ontoksi. Tällä hetkellä yrityksillä on valtava into tarttua erilaisiin laajempiin teemoihin, mutta niiden pitäisi aidosti liittyä yrityksen brändiin eikä toimia ainoastaan myynninedistäjinä.

Jatkuu… Twitterissä!

Jos haluat sukeltaa syvemmälle WebSummitin tapahtumiin, klikkaa itsesi Twitterin puolelle: kokosin kattauksen #WebSummit-twiittejäni kätevään moments-muotoon. Yllä mainittujen aiheiden lisäksi luvassa on makupaloja myös asiakaspalvelusta, palvelumuotoilusta, median ansaintalogiikasta ja Fender-kitaroista.

Petteri Puustinen on valmentaja ja sisällöntuottaja, jonka erityisalueita ovat sosiaalinen media, digitaalinen asiakaspalvelu ja sisältöjen kiinnostavuusmuotoilu. Petteri innostuu omaperäisyydestä ja kuvottuu kliseistä. Portugalin WebSummit-matkalla Petteriä kiinnostivat konferenssin ohella myös mustekalat, kaakelit ja pastel del nata -vaniljatortut. 

Kuva: Samuel Santos, lisenssi Creative Commons CC-BY-SA 2.0.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/ai-onko-meilla-oikeasti-lupa-auttaa-asiakasta/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/vaikuttavan-somepostauksen-kaava/


Mikä jeesaa, kun kaksi yrityskulttuuria sulautetaan yhteen? Arvot ja läpinäkyvyys nostettiin kulmakiviksi Scandicin integraatioviestinnässä

Scandic kasvoi viime vuodenvaihteessa tehdyn yrityskaupan myötä Suomen suurimmaksi hotelliyritykseksi. Kahden erilaisen yrityskulttuurin yhdistäminen on viestinnällinen haaste. Tehtävä on kuitenkin hyvin selkeä, kun lähtökohtana on yksilön arvo ja viestinnän läpinäkyvyys.

”Tahtotilamme on tehdä integraatiosta niin avoin ja läpinäkyvä kuin mahdollista”, viitoitti tulevan tien Scandic Hotelsin toimitusjohtaja Aki Käyhkö suunnitellessamme Suomen hotellihistorian suurimpaan yrityskauppaan liittyvää viestintää syksyllä 2017.

Oli itsestään selvää, että myös arvot nostetaan viestinnän keskiöön. Scandicilla on vahva arvopohja, jonka tuntevat yrityksen kaikki työntekijät. Arvot ovat Be You, Be Caring, Be a Pro ja Be Bold. Be You -arvon mukaisesti myös Scandicin toimitusjohtaja luotsasi omalla persoonallaan vahvasti yhdentymismatkaa.

Matka yhdeksi – BeOne!

Restelin hotellipuolen 1400 työntekijää oltiin johdettu melko autoritäärisesti. Cumulus-hotelliketjun hotellit edustivat pääosin keskitasoa, ja koettiin asiakaskunnassa tutuiksi ja turvallisiksi. Scandic-hotellit miellettiin kliinisemmiksi, ruotsalaisomisteisiksi business-hotelleiksi. Scandicin Suomen maaorganisaatio oli Scandic-konsernin paras paitsi kannattavuudessa, myös asiakas- ja henkilöstötyytyväisyydessä. Yhtiö oli vuotta aiemmin valittu Suomen parhaaksi työpaikaksi Great Place to Work -tutkimuksessa. Valinta oli aikaansaanut hyvää tekemisen meininkiä ja ylpeyttä 900 työntekijän keskuudessa.

Scandicin johdon tahtotilana oli nyt tehdä integraatiosta mahdollisimman avoin ja läpinäkyvä ja panostaa vahvasti sekä sisäiseen että ulkoiseen viestintään. Haluttiin, että yhtiöissä kaikki tietävät, mitä tapahtuu ja mitä on odotettavissa.

Viestintä nostetaan Scandicin arvoista. Se on rohkeaa ja korostaa ammattimaisuutta, kunkin työntekijän arvoa, yhtenäisyyttä vastuullisuutta ja välittämistä. Lisäksi se on jatkuvaa. Näkemyksenä oli myös ymmärrys siitä, että se, mikä on sisäistä, on ulkoista ja päinvastoin.

Muutos on haaste, joka tiedostettiin. Muutos askarruttaa ja aiheuttaa vastarintaa niin uusien kuin vanhojenkin työntekijöiden keskuudessa. Keskeisenä ideana oli madaltaa tätä kynnystä ja tehdä uusille työntekijöille uusi työnantaja niin helposti lähestyttäväksi kuin mahdollista. Samalla vanhat työtekijät haluttiin tutustuttaa uusiin työkavereihin. Kunkin työntekijän arvoa yksilönä haluttiin Scandicin arvojen mukaisesti korostaa.

Integraatiomatkan sloganiksi ja myönteiseksi yhdentymiskehoitukseksi valittiin Be One. Siitä tehtiin logo, jossa O-kirjaimen korvaa sydän.

Kirjeitä ja kavereita

Heti liiketoimintakaupan varmistuttua joulukuussa 2017 lähetettiin uusille työntekijöille tulevista tapahtumista informoiva lämminhenkinen tervetuliaiskirje Scandicin toimitusjohtajan nimissä. Kirjeen viesti oli halu toimia aidosti ja läpinäkyvästi yhteistyössä yhtenä porukkana.

Vuoden vaihduttua integroituminen konkretisoitui. Scandicin johto vieraili Restelin konttoreilla. Hotelleihin riensivät tehtävään koulutetut BeOne-kaverit. He varmistivat, että uudet tiimiläiset pääsivät jouhevasti mukaan osaksi toimintaa. Ensisijaisesti he toimivat mentoreina hotellien esimiehille. ”Heiltä voi kysyä mitä vain, eikä tyhmiä kysymyksiä ole.”

Tervetuliaisvideossa toimitusjohtaja toivotti uudet työntekijät tervetulleiksi. Heidät kutsuttiin mukaan työtekijöiden aktiiviseen Facebook-ryhmään. Tervetuliaispaketissa he saivat toimitusjohtajan henkilökohtaisen tervehdyskirjeen ja yöpymislahjakorttien lisäksi oli TERVETULOA TIIMIIMME! -opas. Oppaassa avattiin ydinviestit, arvot, missio ja johtoryhmä leikillisen pelin avulla. Scandic-sanastolla he saivat ensiotteen uudesta terminologiasta huumorilla höystettynä.

Uusissa yksiköissä pidettiin ennen brändäysten alkamista Aki on tour -sessioita, joissa työntekijöillä oli mahdollisuus tutustua uuteen isäntäänsä. Samalla kutsuttiin paikallismediaa paikalle.

Eroon ennakkoluuloista viikkoviesteillä

Integraatioviestinnän pääkanavaksi polkaistiin käyntiin uusi julkaisu; BeOne-VIIKKOVIESTI. Julkaisulla haluttiin säännöllisesti viestimällä kertoa, mitä tukikonttorilla ja kentällä tapahtuu sekä vahvistaa yhtenäisyyden tunnetta arvopohjaisesti. Ennakkoluuloja hälvennettiin sekä vanhassa että uudessa leirissä. Tammikuun alusta juhannukseen julkaistiin yhteensä 22 BeOne-VIIKKOVIESTIä.

Liiketoimintajohtajat kirjoittivat BeOne-VIIKKOVIESTIN pääkirjoitukset vuoroviikoin. Brändäystarinat kerrottiin tapahtumapaikkakunnilta. Brändäyspäivästä tehtiin yhteinen juhla, jossa kuohuviinein ja kakuin fiilisteltiin uutta alkavaa taivalta Scandicina.  Julkaisuun sisällytettiin kunkin viikon mediatiedotteet ja -osumat. Ne kertoivat työntekijöille, miten heistä ja yhteisestä yrityksestä on viestitty ulospäin. Hotellinjohtajat nostettiin toimintapaikkakunnilla näkyviksi.

Uudet tiimiläiset tutuiksi

VIIKON TIIMILÄINEN -palstalla pureuduttiin haasteltavan tiimiläisen persoonaan ja arvostuksiin. Arvot käsiteltiin tarkoin. Tiimiläiset nostettiin ”kummastakin leiristä” vuoroviikoin.  Julkaisussa tuotiin vahvasti esille arvojen mukaiset toimintaperiaatteet, jotka koskivat kestävää kehitystä ja esteettömyyttä.

Arvojen mukainen toiminta tarkoitti myös keväällä 2018 läpiviedyssä yhteistoimintaprosessissa läpinäkyvyyttä, kuulluksi tulemista ja lakivelvoitteet ylittävää työllistymisen tukemista.

”Arvomme ohjaavat vahvasti henkilöstömme päivittäistä työntekoa. Kokemuksemme mukaan työntekijöiden on helppo sitoutua yritykseen, jossa on vahva arvopohja. Myös uudet scandiclaiset ovat ottaneet arvomme omikseen. Meille on tärkeää, että jokainen saa olla töissä oma itsensä ja tehdä työtä oman persoonansa kautta”, totesi henkilöstöjohtaja Riikka Mattila.

Scandic valittiin toistamiseen Suomen parhaaksi työpaikaksi helmikuussa 2018 ja Euroopan kolmanneksi parhaaksi työpaikaksi kesäkuussa 2018.

Ulkoinen viestintä nivottiin hotellibrändäyksiin

Ulkoisen viestinnän ydin olivat uudet hotellit. Ydinviesteiksi nostettiin nouseminen Suomen johtavaksi hotelliyritykseksi, toiminnan laajentuminen 31 paikkakunnalle ja ylivertainen asiakaskokemus.

”Scandicin brändi rakentuu asiakaskohtaamisissa. Tärkein voimavaramme ovat työntekijät, jotka kokevat tekevänsä merkityksellistä työtä, jonka toteutustapaan he pystyvät vaikuttamaan”, Aki Käyhkö summaa.

Tammikuussa julkistettiin Scandic-brändin alle siirtyvien yksiköiden nimet ja tuleva brändäysaikataulu. Brändäyskevään pyörähtäessä käyntiin helmikuun lopussa pidettiin kaksi mediatilaisuutta, ja media pidettiin ajan tasalla koko kevätkauden. Ensimmäinen Cumulus muutettiin Scandic-hotelliksi Helsingin Meilahdessa. Hotellit brändättiin kovaa tahtia, pääosin kolmen hotellin viikkovauhtia. Cumulus-hotelleista viimeisenä vuorossa oli kesäkuun alussa kylpylähotelli Eden Nokialla.

Scandic sai fuusion myötä useita perinteikkäitä hotelleja, joilla on tärkeä merkitys varsinkin paikallisille asukkaille. Klassikkonimet päätettiin säilyttää. Joillakin jopa palautettiin käytöstä poistuneet nimet takaisin. Esimerkiksi Rovaniemen Pohjanhovi, Vaasan Waskia ja Kuopion Atlas saivat takaisin historialliset nimensä. Myös Crowne Plaza Helsingin Mannerheimintiellä ottaa vuoden 2019 alussa takaisin vanhan nimensä ja palaa Hesperiaksi.

”Monilla uusista hotelleistamme on paikkakunnillaan pitkät perinteet ja ikoninen asema. Haluamme kunnioittaa näiden hotellien historiaa, mikä näkyy myös nimivalinnoissa”, kertoo Scandicin kaupallinen johtaja Christian Borg.

Integraatiomatka jatkuu yhä. Uusiin hotelleihin viedään Scandicin toimintakonsepteja. Useat entiset Cumulus-hotellit ovat remontin tarpeessa ja investoinnit uusiin kohteisiin vievät vielä muutaman vuoden. Kahden erilaisen toimintakulttuurin sulauttamisessa riittää työsarkaa. Onnistuneiden asiakaskokemusten luominen on jokapäiväinen yhteinen tehtävä niin vanhoissa kuin uusissa hotelleissa. Yhteisen arvopohjan siivittämänä. Läpinäkyvästi.

integraatioviestintä
Aki Käyhkö ensimmäisenä brändätyn Scandic Meilahden 11. kerroksen sviitissä, kuva Leena Piirto

Piditkö tästä artikkelista? Lue lisää Kaiusta viestintäkumppanina:

https://kaikuhelsinki.fi/case/scandic-restel-integraatiomatka/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/kaiku-helsingista-l-arkkitehtien-strateginen-viestintakumppani/

https://kaikuhelsinki.fi/yleinen/suunterveydesta-kansallinen-ilmio/


Viisi myyttiä mediasta

Meillä on yhteensä noin puoli vuosisataa toimittajakokemusta ja pari vuosikymmentä olemme valmentaneet yritysjohtajia ja asiantuntijoita mediakohtaamisiin. Toistuvasti törmäämme mediaan ja toimittajiin liittyviin myytteihin, joita joudumme murtamaan. Tässä viisi yleisintä.

1. Toimittajat ovat kieroja

Toimittajia pelätään, koska heihin ei luoteta. Moni yritysjohtaja ja asiantuntija epäilee, että toimittajalla on aina ketun häntä kainalossa. Kieroja konsteja kuten salanauhoituksia käytetään, mutta vain, jos haastateltavaa itseään on syytä epäillä vilpistä tai asioiden peittelystä. Toimittajat eivät ole syntymäkieroja, ainoastaan uteliaita, mikä kuuluu toimittajan perusominaisuuksiin.

2. Media vääristelee

Haastattelupyyntöihin suhtaudutaan epäluuloisesti, koska oma viesti ei mene sellaisenaan läpi mediassa. Mediaa syytetään asioiden vääristelystä. Siksi jotkut välttelevät toimittajien kohtaamista. Sosiaalinen media klikkiotsikoineen ei kerro asioista aina oikealla tavalla, mutta sisältöjen tietoinen vääristely kuuluu valemedioille. Puutteistaan huolimatta media on mahdollisuus. Jos ei itse kerro, miten asiat ovat, niin joku muu kertoo – eikä sillä toivotulla tavalla.

3. TV-haastattelussa voi vain epäonnistua

Kamerakammoa kohtaa valmennuksissa edelleen, vaikka nuoremmalle sukupolvelle esiintyminen alkaa olla jo luonnollista. Yleensä kameraa pelätään liikaa. Useimmat ensikertalaisetkin toteavat itsensä nähtyään, että ei se niin huono ollutkaan. Hyvästä esiintymisestä tulee erinomainen, kun pyrkii luontevaan keskusteluun, eikä esitä mitään roolia. Ja kysymyksen voi aina pyytää toimittajalta uudestaan, jos ajatus katkeaa. Siinä ei ole mitään hävettävää.

4. Toimittaja määrää, mitä tehdään

Haastateltavat tulevat liian usein toimittajan eteen kuin lampaat teuraalle. Oletuksena on, että toimittaja takoo kysymykset ja poistuu. Kyse on enemmän yhteispelistä ja vuorovaikutuksesta. Hyvä toimittaja lämmittelee haastateltavan kanssa keskustellen ja hyvä haastateltava kysyy omia kysymyksiään haastattelun ja jutun sisällöstä. Hyvä pohjustus takaa molemminpuolisen onnistumisen – ja toki toimittajalla on muutama jokerikysymys hihassaan.

5. Juttuja ei saa tarkistaa

Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavalla on oikeus nähdä lainaukset, joita hänen suuhunsa on tarkoitus laittaa. Useimmat toimittajat lähettävät koko artikkelin, ilman otsikoita ja kuvatekstejä, pyydettäessä tarkistettavaksi. Välillä kuulee tilanteista, joissa oman nimen ilmestyminen lehteen on tullut yllätyksenä. Aina kannattaa kysyä, onko kyse haastattelusta vai taustatiedoista, ja pyytää teksti tarkistettavaksi. Tarkistuksessa pitää keskittyä vain olennaisten virheiden korjaamiseen. Toimittajalla on oikeus omiin mielipiteisiin.

Ile Könönen aloitti toimittajan uransa 1975 reportterina mm. Länsi-Savossa ja Uudessa Suomessa ja sen jälkeen uutistenlukijana Helsinki Televisiossa ja STT:ssä, ajankohtaisohjelman vetäjänä Kolmostelevisiossa ja uutisankkurina MTV:ssä. Ile on myös kahden Ylen TV-dokumentin ja satojen Talentumin teknologialehtien, Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Kauppalehden ja Tekniikan Maailman juttujen takana. Mieleenpainuvimpia hetkiä Ilen uralla ovat olleet mm. Persianlahden sodan alkaminen 1991 ja kesken lähetyksen tullut uutinen avaruussukkula Challengerin tuhoutumisesta.

Jouko Marttila on toiminut vuodesta 1979 lähtien toimittajana ja kolumnistina eri medioissa kuten Savon Sanomissa, Helsingin Sanomissa, BBC:llä, Ylellä ja Arvopaperissa. Teräväkynäisen talouden ja politiikan asiantuntijamme käsialaa on myös talousblogi www.taloudentulkki.com. Toimittaja-ajoista Jokelle on jäänyt parhaiten mieleen Estonian uppoaminen ja erityisesti Hiihtoliiton doping-jupakka ja STT:n Kari Väisäsen haastattelu, jossa hän esitteli ampullin suorassa Urheiluruudun lähetyksessä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/04/29/doping-ryvetti-seka-sttn-etta-hiihtopomot.

viisi myyttiä mediasta

 


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/nain-olet-toimittajalle-avuksi/

https://kaikuhelsinki.fi/blogi/kiinnostavuusmuotoile-viestinta/