Kolme vinkkiä virkeään videopalaveriin
Pauliina Perttuli
Harhaileva mieli on tuloksekkaan videopalaverin vihollinen. Näillä vinkeillä voit auttaa sekä itseäsi että muita palaveriosallistuja keskittymään.
- Älä tunge palaveria täyteen irrallisia asioita.
Kasvokkaiset palaverit venyvät helposti, koska ”nyt kun kerta päästiin saman pöydän äären, kannattaa käsitellä kaikki asiat kerralla”. Videopalaveri on kevyempi järjestää, joten palaverin pilkkominen mielekkäiksi kokonaisuuksiksi on vaivattomampaa. Asiat, jotka vievät aikaa eivätkä liity toisiinsa, kannattaa käsitellä eri palavereissa. Jaksamme maratonkokouksia huonosti kasvokkain mutta vielä huonommin virtuaalisesti.
- Minimoi taustahäly.
Videokokousten etu on, että niihin voi osallistua melkeinpä mistä vaan. Tällä on myös kääntöpuolensa. Osallistujat voivat olla hälisevässä avokonttorissa, ruuhkaisessa lentokentän aulassa tai kotitoimistossa uliseva koira jaloissaan. Ylimääräiset äänet häiritsevät ja hankaloittavat keskustelun seuraamista. Valitse mahdollisuuksien mukaan rauhallinen paikka osallistumiselle ja palaverin aikana laita mikrofoni pois päältä, kun et ole äänessä.
- Käytä katsetta.
Videota ujostellaan turhaan silloinkin, kun videokuvan näyttäminen olisi teknisesti mahdollista. Videokuva kannattaa, sillä katseessa on voimaa. Meidän on helpompi seurata kuulemaamme, kun näemme puhujan. Ja kun myös meidät nähdään, niin ryhdistäydymme herkemmin ja keskitymme.
Puhujana kannattaa katsoa kameraan eli osallistujiin. Kiinnostuneen oloinen katsekontakti aktivoi ja kutsuu mukaan osallistumaan. Videokuvan ja katsekontaktin etuna on myös se, että päällekkäin puhuminen vähenee, kun voimme katseella antaa vihjeitä puheenvuoron päättymisestä tai halukkuudesta ottaa vastaan puheenvuoro.
Kaiku Helsinki tekee vuorovaikutusvalmennuksia yhteistyössä videoneuvottelupalveluita tuottavan Praecomin kanssa. Yhteisenä tavoitteenamme on auttaa asiakkaitamme saamaan videopalavereista paras mahdollinen hyöty irti; kehittää parempaa ja tuloksekkaampaa virtuaalista vuorovaikutusta.
Tilaa Kaiun uutiskirje ja viesti virkeämmin:
Täydellisen tiedotteen jäljillä, osa 2: Otsikoinnin nyrkkisäännöt, ja miten rikkoa niitä
Ismo Savolainen
OSA 1: "KESKINÄISEN KEHUMISEN KERHO EI KIINNOSTA"
OSA 3: "KAKSI SILMÄÄ EI RIITÄ"
Kollegani sanoi kerran, että tiedotteen otsikon pitää olla niin hyvä, että se kiinnostaa toimittajaa, mutta niin huono, että toimittaja helposti keksii paremman. Hyvin sanottu, vaikkakin käytännössä vaikea toteuttaa.
Otsikko on tiedotteen olennaisin asia. Jos otsikko ei herätä lukemaan, sitten on aivan sama, mitä sisältö on. Hyvä otsikko ei välttämättä ole hyvä otsikko, vaan sellainen, että oikea kohderyhmä huomaa sen.
Väliotsikko
Sisältö
Kielioppi
Tule meille harjoittelijaksi!
Pete Saarnivaara
Kaiku lyhyesti
Mitä etsimme?
Mitä tarjoamme sinulle?
- Harjoitteluohjelman, joka sisältää käytännön tekemistä, ohjausta ja sisäistä valmennusta.
- Monipuolista viestintätyötä kiinnostavien asiakkaiden kanssa.
- Palkan ja kunnon työvälineet.
- Mukavan porukan, joka saattaa lämpimällä säällä haastaa sinut mölkkyturnaukseen, räntäsateella taas selviytymistehtävään.
Mitä teet käytännössä?
Millaisia haluamme olla?
Näköalapaikka
Hakemukset
Unohtuiko jotain?
Kuva: Jussi Ratilainen
Lama-ajan bisnesfraasit selkokielellä
Jouko Marttila
Vaikeina aikoina yritysten viestintä muuttuu munkkilatinaksi. Päätimme suomentaa muutaman lama-ajan bisnesfraasin.
Yhtiön strategiaprosessi etenee = kannattavuutemme on romahtanut, emmekä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, koska vanha strategiamme perustui täysin vääriin oletuksiin.
Uuden strategian mukaan palvelemme asiakkaitamme kokonaisvaltaisemmin = asiakkaamme ovat tyytymättömiä surkeaan palveluumme.
Haemme aktiivisesti uusia asiakasryhmiä = myyntimme on laskukierteessä ja asiakkaamme ovat siirtymässä kilpailijalle.
Selvitämme strategisia vaihtoehtoja = meidän on pakko myydä osa liiketoiminnoista tai ajaudumme konkurssiin.
Pystymme vastaamaan paremmin kysyntään tuotteiden elinkaaren kaikissa vaiheissa = tähän asti olemme vain myyneet tuotteen ja unohtaneet asiakkaan.
Selvitämme tuotanto- ja kehitystoimintojen yhdistämistä = tuottavuutemme on surkea ja meidän on pakko turvautua irtisanomisiin.
Olemme käynnistäneet toimintojen tehostamisohjelman = yritämme pitää yrityksen pystyssä myymällä omaisuutta ja vähentämällä henkilöstöä.
Siirrymme kannattavuusohjelman toteutusvaiheeseen = tähän asti olemme toivoneet parempaa, mutta nyt on ryhdyttävä vähentämään väkeä.
Yhtiön suunnittelemat rakennemuutokset muuttavat henkilöstötarvetta = meidän on pakko irtisanoa ihmisiä ja lakkauttaa kokonaisia yksiköitä tai edessä on konkurssi.
Haemme synergiahyötyjä erityisesti sähköisten palvelujen tuottamisessa ja konseptien kehityksessä = olemme pudonneet kokonaan digitalisoituvan maailman kehityksestä ja myyntimme laskee jyrkästi.
Jatkamme kehitysohjelmaa = meillä on edelleen liikaa työntekijöitä, eikä johto ole saanut myyntiä kuntoon.
Yhtiö sopeuttaa tuotanto- ja kustannusrakennettaan = emme pysty kilpailemaan aasialaisen halpatyön kanssa ja siirrämme suuren osan tuotantoa Kiinaan.
Haastava markkinatilanne heikentää näkymiä = kilpailijamme pystyvät myymään parempaa tuotetta halvemmalla.
Kysyntä koko arvoketjussa on hyvin altis muutoksille = aasialaiset kilpailijat vievät meiltä koko ajan asiakkaita ja kannattavuutemme heikkenee.
Vähemmän kiertoilmauksia ja enemmän suoraa puhetta lupaa Kaiun uutiskirje – ja tästä voit tilata sen:
Mitataan!
Kimmo Collander
Iiro Viinanen tilittelee päiväkirjoissaan, kuinka tympeää elämä oli 90-luvun lama-Suomen ministerillä. Kaikki teot punnittiin välittömästi armottomilla valuuttamarkkinoilla. Jos päätös ei miellyttänyt, se ilmeni heti koroissa ja valuuttakursseissa ja kohta työttömyysprosenteissa.
Politiikan tuloksellisuus näkyi noina vanhoina huonoina aikoina nopeasti ja rujosti. Toisin on nyt. Politiikan onnistumisen perusmittarit ovat samat vanhat: kansantalouden kasvu, työttömyys ja korkotaso. Suomessa nämä mittarit tuntuvat vain joko menettäneen merkityksensä tai muuttuneen jähmeiksi politiikkaan nähden. Ainakaan niistä ei pysty lukemaan, mihin maamme on matkalla.
BKT:n kasvu on ollut reilusti pakkasella kolmena viidestä viimeisestä vuodesta. Tällä on ollut hämmästyttävän vähän vaikutusta virallisiin työttömyyslukuihin, jotka ovat heiluneet 7-8 prosentin kieppeillä. Piilotyöttömyydestä ei jakseta paljon puhua, vaikka – tai varmaan juuri siksi, koska – se muuttaisi lukemat reilusti kaksinumeroisiksi. Olemme silti kaukana vuoden 1994 20 prosentista ja alle EU:n keskitason.
Hallituksen saamattomuus ei näy valuuttakursseissa tai korkotasoissa, kuten se näkyi 90-luvun lamassa. Uutislähetykset huipentuivat silloin tietoihin HELIBORin heilahteluista ja valuuttakursseista. Näiden avulla nähtiin, mitä mieltä ”markkinat” milloinkin olivat maan isien päätöksistä. Nyt ei euro hetkahda promilleakaan Senaatintorin laidalla tehdyistä tai tekemättä jääneistä päätöksistä. Asuntolainojen naurettavan alhaiset korot eivät välitä kriisiviestejä kansalaisille.
Kun reaali-indikaattoreita ei ole, mitä jää jäljelle? Kuinka päättäjät tietävät, ovatko he onnistuneet? Stubb vastasi tähän Männistö-sählingin yhteydessä: ”Politiikassa niin on, jos siltä näyttää.” (Kokoomuksen puheenjohtaja näpisti tämän sitaatin sujuvasti Urho Kekkoselta, joka oli taas ominut sen Luigi Pirandellolta.) Sisällöstä viis, kunhan näyttää hyvältä. Vältetään konflikteja ja ollaan kivoja. Homma toimii etenkin vaalikauden lopulla.
Jos politiikan ainut toimiva mittari on kannatus gallupeissa, päättäjiltä voi odottaa nahistuneen päättämättömyyden lisäksi vain populismia ja irtopisteiden keruuta. Määrätietoisuutta tarjotaan ainoastaan päättäjien pintabrändin ylläpidossa. Kipeiden päätösten aika tulee, mutta sitten joskus myöhemmin. Nyt kootaan voittavaa tiimiä vaaleihin.
En kaipaa heikkoa markkaa enkä lamavuosien kylmiä tuulia. Tähän kritiikin loppuun pitäisi saada joku muu korjausehdotus, joka veisi keskustelua eteenpäin. Minulla ei sellaista ole. Onko sinulla?
Kuva: aussiegall (Creative Commons)