Luottamuksesta ja sen puutteesta

Maria-Elena Cowell

Parlamentaarinen demokratia tuottaa mielenkiintoisia ilmiöitä ja niitä kuvaavia sanoja, kuten luottamuslauseäänestys. Opposition ketterät edustajat teettävät aika ajoin hallitukselle välikysymyksiä, joilla hallituksen nauttima luottamus eduskunnassa punnitaan. Tosin hallitus on viimeksi 1950-luvulla siihen kaatunut; välikysymys toimii ennemminkin hallituksen haastajana ja opposition tarjoaman poliittisen vaihtoehdon kanavana. Keskustelu on laajaa, ja saa huomiota tiedotusvälineissäkin.

Pääministeri Juha Sipilä itse ilmaisi väkevän epäluottamuslauseen Ylen toimittajalle Terrafame-uutisoinnista, mistä käynnistyi kova meteli Ylen sisällä ja ulkopuolella. Journalismin erikoisimpia ilmentymiä taisi olla Ylen toimittaja haastattelemassa Ylen päätoimittajaa Ylen toimittajiin liittyen ja suorana Ylen kanavalla.

Luottamus mediaan post-faktuaalisen uutistoiminnan ja sirpaloituneen somejakelun aikana on tietysti tärkeää punnita – mutta kenen luottamusta luotettava media tarvitsee?

Neljännen valtiomahdin vaikutusvalta on huomattava, ja median riippumattomuuteen, objektiivisuuteen ja eettiseen kestävyyteen on pystyttävä luottamaan. Yksittäisen päättäjän ja vallanpitäjän luottamusta media ei toimiakseen kaipaa. Mutta kansalaisten luottamus viestimiin on demokraattisen yhteiskunnan ja myös vapaan tiedonvälityksen toimivuuden tae.

Lehdistönvapaus on ollut Suomessa erittäin hyvällä tasolla globaalissa vertailussa. Ja sananvapautta Suomessa uhkaa useammin itsesensuuri kuin julkisen vallan vaikutusyritykset. Yle-gaten esiintuoma poliittinen painostus ei ole poikkeuksellista: rajaa käydään ajoittain. Suomessa mikään ei kuitenkaan pakota päätoimittajaa taipumaan painostuksen alla. Toisaalta toimittajan ammatti ei ole pyhä. Arvostelu ei siten ole pyhäinhäväistys, vaikka vallakkailta toivoisikin viileyttä ja harkintaa palautteenannossa.

Moni on verrannut luottamusta raskaana olemiseen: sitä joko on tai ei ole. Yhtä tiukkaa lääketieteellistä jaottelua ei tarvitse käyttää. Jos kansalainen N.N. luottaa 80-prosenttisesti valtakunnalliseen mediaan X, tarkoittaa se myös sisälukutaitoa ja tarpeellista lähdekritiikkiä. Eri kysymys on, miten kansalaisten luottamus demokratiaan punnitaan, jos sen mittaa vaaliosallistumisen tasolla? Jos euro- ja kuntavaalien äänestysprosentit otettaisiin yksi yhteen kansalaisten luottamuslauseäänestyksenä, useimmilla päättäjillä voisi olla vaikea perustella mandaattiaan.

Paavali kehotti roomalaiskirjeessä ihmisiä kilpailemaan toistensa kunnioituksesta. Neuvo on erinomainen paitsi vihkikaavassa, myös laajemmin. Se ei poista kriitillisyyttä, mutta kunnioittava puheenparsi voisi lisätä luottamusta. Se vähentää tahallisen väärinymmärryksen ja nykyisin niin suositun pöyristymisen riskiä, ja ehkäisisi kritiikin voimakkaan henkilöitymisen. Aretha sen sanoi: R-E-S-P-E-C-T.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

5+1 vinkkiä yhteiskuntasuhteiden hoitoon –  ”Jos suhteita ei ole, niitä voi luoda. Suomen kokoisessa avoimessa yhteiskunnassa, jossa on matala hierarkia, päättäjiin tutustuminen on varsin vaivatonta. Siihen tarvitaan vain viitseliäisyyttä.

Tämä lobbauksessa on oikeasti ongelmallista – ”Median lietsoman lobbaushysterian taustalla on vaikuttamisen siirtyminen kabineteista päivänvaloon. Siinä ei ole mitään pahaa. Lobbaukseen kuitenkin liittyy todellisiakin ongelmia, joista osa tupaa jäämään varjoon.

”Valtatien varren ainutlaatuinen yllättäjä” – aluebrändäyksen ensiaskeleet –  ”Suomessa alueiden brändäys on vasta pääsemässä vauhtiin. Monet muistavat liudan kiusallisia kuntasloganeita, joista on irronnut nostalgia- ja huumorikylläisiä keskusteluketjuja sosiaalisessa mediassa.”

Kuva: iStock Photo

Tilaa Kaiku Helsingin uutiskirje: