Kaksi kolmesta suomalaisesta kaipaa vahvaa johtajaa

Jukka Koivisto

Puolueet pyrkivät tunnetusti tarkkaan selvittämään millaista politiikkaa kannattajat ja erityisesti potentiaaliset kannattajat haluavat. Sen tuloksena on mielikuvapolitikointi. Vaikeita päätöksiä ei uskalleta tehdä, vaikka niitä pidettäisiinkin tarpeellisina ja suorastaan välttämättöminä. Lopputuloksena on kansalaisten turhautuminen politiikkaan ja puolueisiin. Äänestysprosentit ovat olleet pitkään laskusuunnassa. Kuntavaaleissa äänestysaktiivisuus maan eri osissa vaihteli nyt yllättävän paljon.

Tätä taustaa vasten ei olekaan kovin kummallista, että peräti kaksi kolmesta suomalaisesta kaipaa vahvaa johtajaa (Ajatuspaja e2, 21.10.2016). Kuria ja järjestystä halutaan, mutta demokraattista päätöksentekoa kunnioittamalla. Maailman monimutkaistuminen, lisääntynyt epävarmuus ja nopea muutos ovat luoneet tilauksen arvojohtajalle, joka pystyy jäsentämään maailmaa ja toimimaan puoluepolitiikan yläpuolella. Suosioluvuista voi päätellä, että presidentti Sauli Niinistö vastaa näitä odotuksia.

Kiinnostava on havainto, että kaipuu vahvaan johtajaan ei heijasta kansalaisten keskuudessa liberaali – konservatiivi -jakoa. Liberaalit Rkp:n kannattajat haluavat vahvaa johtajaa yhtä paljon kuin arvokonservatiivit kristillisdemokraattien kannattajatkin.

Kansalaisten täsmäelämä haastaa puolueet

Tohtori Martti Puohiniemi on todennut suomalaisten haluavan viettää täsmäelämää. Se tarkoittaa, että suomalaiset haluavat aiempaa enemmän päättää itse omista asioistaan. Kiinnostuksen kohteet ovat myös yksityistyneet. Kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon, politiikkaan, luontoon ja ihmissuhdeasioihin on laimentunut. Samalla itseä koskettavat asiat koetaan aiempaa kiinnostavammiksi. Yhteiset asiat alkavat kiinnostaa vasta sitten kun ne koskettavat itseä. Ei ollut mikään ihme, että puolueilla oli suuria vaikeuksia houkutella kansalaisia ehdokkaaksi huhtikuun kuntavaaleihin. Politiikassa täsmäelämä ilmenee kaksinapaistumisena. Jännite syntyy uudistajien kulttuurisen avoimuuden ja erilaisuuden uhkaksi kokevien säilyttäjien välillä. Kun kansalaisten kiinnostuksen kohteet yksityistyvät, puolueilla on yleispätevillä latteuksilla entistä vaikeampaa herättää kansalaisten kiinnostusta. Nyt on tilaus aidolle vuoropuhelulle.

Yrittäjyyden suosio ja tasa-arvon kannatus vankentuvat

Puolueiden olisi syytä huomioida kaksi merkittävää 2010-luvulla tapahtunutta trendimuutosta. Ensinnäkin äänestäjäkunta kannattaa Suomeen enemmän yksityisyrittäjyyttä ja markkinataloutta. Lisäksi toisten ihmisten kunnioittamista pidetään entistä tärkeämpänä. Pakolaiskriisi kiristi yhteiskunnallista ilmapiiriä äärimmilleen. Valtavirta on kuitenkin suvaitsevaisuus.

Oikeusministeriön tilaamasta vaalitutkimuksesta (2016) käy ilmi, että suomalaiset antavat huomattavan tuen Suomelle, jossa naiset ja miehet ovat keskenään tasa-arvoisempia, jossa vahvistetaan seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia ja jossa suhtaudutaan suvaitsevasti myös muista maista tuleviin ihmisiin. Valtavirtatrendit eivät aina tule esiin mediakeskustelussa.

Arvomuutoksissa on kysymys pitkäaikaisesta yhteiskunnassa tapahtuvasta kehityksestä, joka muokkaa kansalaisten arvoja ja asenteita. Puolueiden toimintaan se näkyy vaikuttavan tuskallisen hitaasti. Hyvä esimerkki on vasemmistopuolueet. Suomessa on Euroopan pienin vasemmisto. Äänestäjät ovat vaihtuneet ja mielipiteet muuttuneet, mutta puolueet ei. Kaikille puolueille on yhteistä se, että vakiintunutta kannattajakuntaa on vähemmän kuin aiemmin. Kaikissa vaaleissa puolueiden pitää joka kerta erikseen kerätä kannattajat kokoon ja motivoida heidät vaaliuurnille. Ken siinä onnistuu, menestyy.

VTT Jukka Koivisto on Kaiku Helsingin vanhempi neuvonantaja ja Yhteiskuntailmasto Suomessa -raportin kirjoittaja.

Lataa raportti itsellesi PDF-muodossa tästä.

Tilaa Kaiku Helsingin uutiskirje: