Johtamisoppia judosta

Jouko Marttila

Miten judo ja johtaminen liittyvät toisiinsa? Kysymys on pyörinyt mielessäni, kun olen käynyt tatamilla Tikkurilan Judokoiden ”vanhojen herrojen” akatemiassa. Useimmat meistä ovat mustia vöitä ja olemme harrastaneet lajia yli 40 vuotta, mutta joka viikko opimme jotain uutta. Oppiminen ja onnistumiset liittyvät saumattomasti hyvään johtamiseen.

Judon kehitti 1800-luvun lopulla japanilainen kasvatustieteen tohtori Jigoro Kano, joka halusi karsia samuraille tyypillisistä taistelulajeista vaarallisimmat ja vastustajaa vahingoittavat otteet. Kano oli kielitaitoinen ja maailmalle suuntautunut vaikuttaja. Kansainvälisen olympiakomitean jäsenenä ja Japanin liikuntaministerinä hän vaikutti ratkaisevasti siihen, että judosta tuli olympialaji.

Judossa johtaminen ja oppiminen kulkevat käsikädessä. Tummat vyöt johtavat tatamilla joukkojaan, mutta onnistuminen perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja luottamukseen. Harjoituskumppania ja opettajaa kiitetään kumartamalla mahdollisuudesta saada oppia uutta.

Kanon mukaan tärkeintä ei ole olla parempi kuin toinen, vaan parempi kuin eilen.

Judo tarkoittaa joustavaa tai pehmeää tietä. Vastustajan voimaa pyritään aina käyttämään hyväksi. Hyvä johtaja pystyy samalla tavalla kääntämään työyhteisön muutosvastarinnan tai negatiivisen ilmapiirin edukseen, jos hän kuuntelee ja arvostaa ihmisiä. Vaikeissa tilanteissa kaikki oppivat, jos haluavat.

Hyvän johtajan niin kuin judo-opettajan pitää pystyä luomaan vahva usko tulevaisuuteen. Oli tekniikka miten monimutkainen tahansa oppilaiden pitää luottaa sekä opettajaan että itseensä. Kovatkin tavoitteet ovat saavutettavia. Yritysmaailmassa johtajan pitää vastaavalla tavalla luoda henkilöstölle uskottava visio.

Hyvä johtaja tai judo-opettaja osaa myös sitouttaa porukkansa. Hän saa avoimella vuorovaikutuksella ja omalla esimerkillään ihmiset ymmärtämään ja hyväksymään raskaatkin harjoitukset. Hyvä johtaja varmistaa sellaiset olosuhteet, että tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista.

Jigoro Kano korosti judossa yhteisen hyvän merkitystä. Hyvin johdetussa harjoituksessa kaikki oppivat ja auttavat toisiaan kehittymään, mikä tekee maailmasta paremman. Nykymaailman johtajilla olisi Kanolta paljon opittavaa.


Brändi ei synny ilman viestintää

Jouko Marttila

Maailman suurimmat brändit kuten Google, Uber tai Tesla eivät käytä lainkaan perinteistä mediamainontaa. Silti ne tarvitsevat viestintää.

Sosiaalinen media, sisältömarkkinointi ja markkinointiautomaatio kaatavat mainonnan, markkinoinnin ja viestinnän raja-aitoja. New Yorkin yliopiston markkinoinnin professori Scott Galloway julisti Nordic Business Forumissa Helsingissä, että vain pöhköt yritykset maksavat perinteisestä mainonnasta.

Tekniikka mahdollistaa laadun ja kustannustehokuuden parantamisen, mikä kasvattaa teknologiaa viisaasti hyödyntävien brändien etumatkaa niihin, jotka eivät osaa tarttua uusiin ideoihin.

Amerikkalaisen viiniyrittäjän ja somegurun Gary Vaynerchuckin mielestä brändi tarvitsee huomiota, ja sosiaalinen media on siihen paras paikka. Hän on tehnyt itsestään ja yrityksestään brändin ilman mainontaa.

Perinteisen mainonnan korvaaminen sosiaalisella medialla on mahdollista, mutta ei välttämättä aloittavan yrityksen ensimmäinen askel menestykseen. Brändin rakentaminen vaatii joka tapauksessa viestinnän kokonaisvaltaista ymmärtämistä.

Sitouta henkilöstösi

Viestintä alkaa ennen yrityksen perustamista. Henkilökohtaiset vuorovaikutustaidot vaikuttavat siihen, millaisen tiimin yrittäjä saa ympärilleen koottua. Yksinyrittäjä saa puurtaa kellonympäri loputtomiin, jos hän ei ymmärrä viestinnän arvoa.

Viestinnän ja brändin rakentamisen ensimmäinen vaihe on oman henkilöstön sitouttaminen. Henkilöstön pitää tietää, mihin yritystä ollaan viemässä, missä se aikoo olla kilpailijoitaan parempi ja miten se erottuu muista. Työntekijöiden on uskottava, että strategian toteuttaminen tuottaa heille jotain hyvää.

Ilman strategista syvänäköä ja oman henkilöstön tukea yrityksen johtaminen ei ole johtamista, vaan ajelehtimista. Strateginen johtaminen vaatii kuuntelua ja vuorovaikutusta – viestintää. Yrityskulttuuri on osa brändiä ja se syntyy jo siinä vaiheessa, kun firmassa on alle 20 työntekijää. Organisaatiota on helppo muuttaa, kulttuurin muuttaminen vaati paljon enemmän.

Luo vahva brändi

Brändi rakentuu pala palalta kuin valtamerilaiva. Strategia toimii kompassina, jota kaikkien on osattava lukea oikein. Tutkimusten mukaan vain noin 15 prosenttia yritysten henkilökunnasta ymmärtää työnantajansa strategiaa. Ilman ymmärrystä on mahdotonta luoda vahvaa brändiä.

Markkinoilla brändi on asiakaskokemusten summa. Vahva brändi sitouttaa sekä henkilöstöä että asiakkaita paremmin kuin heikot brändit. Heikot brändit häviävät markkinaosuuksia helpommin kuin vahvat. Vain yksi prosentti markkinaosuutta menettäneistä yrityksistä onnistuu valtaamaan paikkansa takaisin.

Ole läsnä sosiaalisessa mediassa

Sosiaalinen media on muuttanut sekä markkinadynamiikkaa että yritysten johtamista. Yrityksen on oltava jatkuvasti läsnä ja vuorovaikutuksessa sidosryhmiensä kanssa. Suomalaiset yritysjohtajat ovat valitettavan näkymättömiä sosiaalisen median areenoilla, vaikka tarjolla on suora yhteys sekä kotimaiseen että kansainväliseen vuorovaikutukseen.

Yrityksen on kuunneltava henkilöstöään ja asiakkaitaan ylintä johtoa myöten, ja näytettävä se aidosti. Se tarkoittaa jatkuvaa keskustelua. Se tarkoittaa vaikuttavaa viestintää.

Brändin rakentamista voi opetella. Hyväksi viestijäksi ei kukaan synny. Se vaatii harjoittelua ja sitä varten on olemassa valmentajia. Moniko urheilija on noussut maailmanmestariksi ilman valmennusta? Moniko brändi on syntynyt ilman viestintää?


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ajattelua herättävää viestintää –  "Kyseenalaista itsesi: lukisitko itse jutun tästä aiheesta?"

Älä mokaa mediassa – "Viestintä on vaikea laji, ja kriisiviestintä erityisen vaikea. Johtajat kompuroivat tavan takaa mediassa tekemässä hallaa itselleen ja organisaatiolleen.

Some-osaaminen on johtajan perustaito – "Sosiaalisen median lukutaidosta on tullut kilpailutekijä, joka erottaa hyvät johtajat huonoista.


5 + 1 vinkkiä yhteiskuntasuhteiden hoitoon

Maria-Elena Cowell

Nykyiset yritysjohtajat keskittyvät liiketalouteen, eikä useilla heistä ole minkäänlaisia suhteita päättäjiin. (Äskeinen virke oli toteava ja täysin arvoneutraali). Kun yhteiskuntasuhteiden hoitoa kuitenkin tarvitaan toimintaympäristön ennakoimiseksi, ojennetaan politiikan nauravat nakit tätä nykyä usein viestintäjohtajien ja -päälliköiden lautasille.

Mistä sitten aloittaa, jos kuunaan ei ole yhteiskuntasuhteita (ainakaan tietoisesti!) hoitanut?

Helposti ajatellaan, että onnistumiseen tarvitaan monta puhelinnumeroa pienessä mustassa kirjassa – tai pikemminkin pilvessä. Jos suhteita ei ole, niitä voi luoda. Suomen kokoisessa avoimessa yhteiskunnassa, jossa on matala hierarkia, päättäjiin tutustuminen on varsin vaivatonta. Siihen tarvitaan vain viitseliäisyyttä.

Mutta jonkun tunteminen ei vielä auta paljoakaan. Maailmassa on paljon hedelmätöntä edunvalvontaa: joko saarnataan samanmielisille tai yritetään taivuttaa tukijoukkoihin henkilöitä, joista ei ole sanottavaa hyötyä, tai joiden päätä ei mikään todistusaineisto tai perustelu käännä. Lähestymistavan tulee olla strateginen ja viestit hyvin teroitetut. Pitää ymmärtää päättäjän taustaa ja asemaa.

Miten sitten edetä, kun aika on rajallinen resurssi ja tontti vieras? Kokosimme viisi vihjettä, joilla päästä siunattuun alkuun.

  1. Tunne oman yrityksesi/organisaatiosi toiminta. Mistä tulokset syntyvät?
  2. Tunne oman organisaation sääntely-ympäristö. Mikä toimintaa rajoittaa tai mahdollistaa?
  3. Tutustu päätöksenteon prosesseihin. Perusteet löytyvät helposti netistä.
  4. Kyllä, syytä on seurata politiikkaa! (Joidenkin mielestä se on hyvin viihdyttävää!)
  5. Tiivistä viestit kuin olisit twiittaamassa. Se auttaa kummasti!

Voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta todellisuus on usein jotain aivan muuta. Koska viimeksi keskustelit yhtiön lakimiehen kanssa sääntely-ympäristön muutoksista?

Legendaarinen Frank Pappa (tämä on sukupolvirajoitteinen viittaus!) kehotti aikanaan kansalaisia koskettamaan toisiaan. Kaiku kehottaa sen sijaan kollegoita puhumaan toisilleen, sillä se vieressä istuva tyyppi voi olla aika fiksu ja avittaa viestijää vaikuttamistyössä ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan!


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

4 syytä, miksi lobbaus lisääntyy tänäkin vuonna –  "Yritysten johtoon on kasvanut uusi sukupolvi, jonka ydinosaamista on liikkeenjohto, ei politiikka."

3 itsekästä syytä ryhtyä yritysbloggaajaksi – "Mitä jos harkitsisit yritysbloggaamista puhtaasti itsekkäistä syistä - omat lehmät reilusti ojassa? Hienoa, että koko yritys hyötyy, mutta what's in it for me?"

"Valtatien varren ainutlaatuinen yllättäjä" - aluebrändäyksen ensiaskeleet –  "Suomessa alueiden brändäys on vasta pääsemässä vauhtiin. Monet muistavat liudan kiusallisia kuntasloganeita, joista on irronnut nostalgia- ja huumorikylläisiä keskusteluketjuja sosiaalisessa mediassa."

Kuva: Robert Couse-Baker (Flickr)


Ratkaisetko konfliktin työpaikalla statement-Peltoreilla vai keskustellen?

Sanna Puutonen

Työpaikan vuorovaikutustilanteita voi ja pitääkin harjoitella.

Olen ennen Kaiku-aikaani työskennellyt yli viidessätoista eri organisaatiossa. Niitä kaikkia yhdistää yksi asia: aika ajoin työpaikalla syntyy konflikteja.

Tyypillisimmin kahinat saavat alkunsa arkisista erimielisyyksistä. Itse olen kiistellyt muun muassa siitä, pitääkö kattotikkaiden kiinnityspalat asetella maalauslinjalle etu- vai takapuoli ylöspäin, viedäänkö tiskikärry keittiöön puolillaan vai vasta kun se pursuaa ääriään myöten, ja saako avokonttorissa puhua vai ei.

Riidat eivät kerro työyhteisön huonosta hengestä sen enempää kuin niiden puute hyvästä. Kivan ja kurjan työpaikan erottaa toisistaan se, miten konfliktit ratkaistaan.

Entisillä työpaikoillani on kokeiltu esimerkiksi kattotikkaiden heittelyä seinään, tiskikärryjen viemättä jättämistä ja statement-Peltoreita – mutta myös ongelmien selvittämistä yhdessä keskustellen.

Viimeksi mainittu ratkaisumalli toimii kokemukseni mukaan organisaatioissa, joissa jokainen työntekijä tuntee, että heitä ja heidän työtään arvostetaan. Töistä ja niiden tuloksista ollaan vastuussa yhdessä, esimiehiä ja harjoittelijoita myöten. Kivoilla työpaikoilla on vain meidän töitä.

Me-hengen synnyttäminen ja ylläpitäminen ei ole kiinni pelkästään henkilökemioista. Hyvä työilmapiiri syntyy harvoin itsestään – sen luomista pitää harjoitella. Kaiku Helsingin Tuulikki Rautiainen ja Sofigaten Milla Kettunen jakoivat Assistenttifoorumi 2016 -tapahtumassa vinkkejä, joiden avulla jokainen voi omalta osaltaan toimia työyhteisönsä hengennostattajana. Keräsin alle niistä parhaat.

Parhaat vuorovaikutusvinkit työilmapiirin parantamiseen

1. Kehu työkaveriasi. Opetelkaa huomioimaan toistenne pienimmätkin onnistumiset ja kertomaan niistä ääneen. Kehujen aiheena voi olla vuoden suurin kauppa – tai vaihtoehtoisesti sovittuun aikaan aloitettu palaveri. Perustakaa kehumista tukevia kanavia, joiden kautta hyvä pääsee kiertoon.

2. Kun onnistut, anna sen näkyä. Arvosta työpanostasi ja ammattitaitoasi, ja iloitse rohkeasti omista onnistumisistasi. Muista antaa kiitosta myös sinua auttaneille työkavereille.

3. Päättäkää tavoitteet yhdessä, ja keksikää niiden toteutumista edistäviä kannustimia. Miettikää yhdessä, millaiset asiat voisivat parantaa kaikkien viihtyvyyttä työpaikalla. Jos esimerkiksi tiimin sähköpostit kuormittuvat sisäisistä meileistä, ottakaa tavoitteeksi hoitaa kaikki sisäiset asiat yhden päivän ajan chatissa tai kasvotusten. Palkitkaa itsenne onnistumisesta.

Tuulikki Rautiainen on Kaiku Helsingin valmentaja ja konsultti, jonka erikoisalaa ovat vuorovaikutus, asiakaskohtaamiset ja kollaboraatio. Seuraavan kerran Tuulikin voi bongata Talentum eventsin järjestämässä Sisäisen viestinnän työkalut -koulutuksessa, jossa mukana on myös toinen Kaiun valmentaja Salla Syrman.

Ja hei! Sisäinen viestintä on tehokasta, kun se on kiinnostavaa. Tule Kaiun Aamuravisteluun 16.11.2016 kuulemaan, miten kiinnostavuusmuotoilu tuottaa parempaa viestintää. Paikalla opastamassa Kaiun kiinnostavuuskonsultti Petteri Puustinen ja valmentaja Salla Syrman. Tilaisuus on osallistujille maksuton.

Ennakkoilmoittautumiset ja lisätiedot: jonna.jusslin@kaikuhelsinki.fi.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Työntekijälähettilyys ei synny pakottamalla –  "Mikään maksettu mainos ei voita sitä, kun organisaation työntekijät jakavat viestejä vapaaehtoisesti ja vielä siksi, että he uskovat tiedon voivan aidosti hyödyttää verkostojaan."

Millainen GoT-johtaja olisit? Vieläkö olisit elossa? – "Millaisia johtajia GoT:n kuudennella kaudella nähtiin? Mitä heiltä voi oppia? Kuka sinä olisit?"

Kiinnostavuusmuotoilu –  "Sisältöjen tulva on aivan valtava tänä päivänä. Miten moisesta vyörystä on edes pieni mahdollisuus erottautua ja saada oma viestinsä läpi? Yksinkertainen vastaus on: ole kiinnostava."

Kuva: Ken Teegardin (Flickr)


”Shit doesn’t just happen” − lyhyt oppimäärä asiakastyöstä

Taina Rinta-Kauhajärvi

Vietin heinäkuun alussa viikon EACA:n järjestämässä International Advertising Summer Schoolissa Berliinissä. Koulutuksen teemat jakautuivat kahtia: toinen puoli luennoista keskittyi pitkälti mainontaan ja toinen puoli siihen, miten me viestintä- ja mainostoimiston työntekijät voisimme tehdä työmme asiakkaiden suuntaan entistä paremmin. Alun perin Bob Mayerin tokaisemalla ”Shit doesn’t just happen” -sitaatilla viitattiin siihen, että voimme itse aktiivisesti koko ajan vaikuttaa tekemäämme työhön ja luomiimme asiakassuhteisiin. Tavoitteena tietysti on, että mahdollisimman moni yhteistyö jatkuu hedelmällisenä ja pitkäaikaisena.

Brexitistä syvästi järkyttyneet luennoitsijat (joista jokainen aloitti luentonsa pyytämällä anteeksi) listasivat lukuisia keinoja ja välineitä luovien toimistojen asiakastyön parantamiseen. Tässä siis muistutus ja ohjenuora itsellemme ja muille asiantuntijaorganisaatioille siitä, mitä erilaiset organisaatiot odottavat yhteistyöltä.

Tiivistetysti 15 olennaisinta:

1.       Tee, mitä lupaat

2.       Pidä säännöllisesti yhteyttä

3.       Ole mukava, luova, selkeä, kannustava, täsmällinen ja tavoitehakuinen

4.       Käytä jokainen euro, niin kuin se olisi omasi

5.       Tee palavereista mielekkäitä

6.       Kunnioita kaikkien ammattitaitoa

7.       Vältä monimutkaisuutta, rohkaise yksinkertaisuuteen

8.       Muista uudistua ja mennä eteenpäin

9.       Tutustu asiakkaan liiketoimintaympäristöön ja ymmärrä sen lainalaisuudet

10.   Kerro mielipiteesi

11.   Linkitä viestinnän ja markkinoinnin ratkaisut osaksi asiakkaan liiketoimintatavoitteita

12.   Muista myös luvut ja ymmärrä, mitä niiden taakse kätkeytyy

13.   Vietä asiakkaiden kanssa aikaa

14.   Tarkkaile asiakasorganisaation ympärillä tapahtuvaa kilpailua

15.   Nauttikaa menestyksestä yhdessä

Ekstravinkki: Toistimme luennolla ryhmissä isoon ääneen otsikon sitaattia. Seuraavan kerran, jos joku on menossa pieleen, suosittelen nousemaan ylös ja huutamaan kovaa ”Shit doesn’t just happen!”. Kuulostaa tyhmältä, mutta voi auttaa.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ajattelua herättävää viestintää –  "Meitä viestintätoimistoja lähestytään hyvin usein haastavalla tilanteella: oma viestintä ei tuota tulosta."

Vihaa vai rakkautta viestinnän kautta? - Esittelyssä faith-holderit ja hateholderit – "Media on toki voimissaan viestijänä, mutta netin ja erityisesti sosiaalisen median myötä sanoman perinteisistä vastaanottajista on tullut aktiivisia viestijöitä. Vieläpä vaikuttavia sellaisia."

Kuva: Kaiku Helsinki


Aivoystävällisempää tapahtumatviittausta

Salla Syrman

”Jokunen vuosi sitten puhelimen räplääminen toisen esityksen aikana olisi ollut epäkohteliasta”, toteaa kollegani Meltwaterin ja Digitalistin järjestämän aamutapahtuman jälkeen.

Toisin on nyt. Menet tapahtumaan kuin tapahtumaan, parin minuutin sisällä puhelin on kädessäsi ja hashtagit teroittuneet verkkokalvoillesi. Nanosekuntia myöhemmin pöhinä on täydessä käynnissä.

Esityksiä seuratessa on helppo ennustaa, mitkä kommentit nousevat siteeratuiksi. Taitavat esiintyjät osaavat ohjailla viestivirtaa etukäteen ja sijoittaa esityksiinsä houkuttelevia älähdyksiä ja kuvia, jotka kuin kirkuvat jaetuiksi tulemista. Kontekstistaan irrotettuina sinänsä hyvätkin lauseet muuttuvat helposti ulkopuolisen silmissä laimeiksi latteuksiksi.

”Tviittaan, olen siis olemassa”, naurahtaa kollega.

Keskitytkö mihinkään, kun keskityt kaikkeen?

Kieltämättä tapahtumissa usein tuntuu, että jakamisesta on tulossa itsetarkoitus. Sinänsä on kiva seurata esitysten kulkua etänä, ja kyllä kommenttivirran joukosta löytyy ajatuksia herättäviä helmiäkin. Vedän vähän kotiinpäin, mutta esimerkiksi markkinointipäällikkömme Petterin taannoista raportointia sisältömarkkinointifestivaali PING Helsingistä oli mielenkiintoista lukea. Jos viestit ovat höttöä, äänestän silmilläni ja keksin kyllä nopeasti tähdellisempää tekemistä.

Vaan miten käy vuorovaikutukselle paikan päällä? Kuinka hyvin ihmiset keskittyvät esityksiin ja oppivat uutta, jos mieli on puoliksi muualla?

Kysytään aivotutkija Mona Moisalalta ja esityssuunnittelija Timo Sorrilta, joilta on kuin tilauksesta juuri tupsahtanut meilikutsu aivoystävällisten esitysten webinaariin.

"Ihmiset ovat auttamattoman huonoja keskittymään kahteen asiaan samanaikaisesti silloin, kun ne molemmat vaativat aktiivista ajattelua. Mielemme ei voi jakautua kahtia, vaan tarkkaavaisuutemme valokeila ikään kuin hyppii tehtävästä toiseen nopeaan tahtiin. Tällöin erityisesti aivojen etuotsalohkot kuormittuvat ja suorituksemme heikkenee ”, kertoo Mona Moisala.

”Jos kirjoitamme kuumeisesti tviittiä ja yritämme samanaikaisesti seurata puhujan esitystä, kuormittuvat silloin myös erityisesti aivojen kieltä käsittelevät osat. Lopputulos on hyvin todennäköisesti se, että esityksesta jää paljon vähemmän mieleen, ja olo on vaikkapa pitkän seminaaripäivän päätteeksi levoton tai väsynyt. Muistamisen ja jaksamisen kannalta yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan on ehdottoman suositeltavaa", Moisala jatkaa.

Esiintyjät pystyvät hyvällä valmistautumisella helpottamaan ja nopeuttamaan sanomansa jaettavuutta. Timo Sorri kertoo itsekin antaneensa neuvoja tviittiystävällisen esityksen luomiseen. Silti tärkein asia on ajattelun muutos, jonka esitys saa aikaan.

"Jokaisen hyvän esityksen tavoitteena tulisi olla muuttaa jotain vastaanottajansa ajattelussa.  Jos vastaanottaja toimii vain mekaanisena Twitter-megafonina, hän menettää hienon mahdollisuuden uuden ajatuksen ja muutoksen syntymiselle. Taidanpa itsekin ensi kerralla sulkea puhelimen seminaarin ajaksi", Timo Sorri sanoo.

Haaste - esiintyjälle ja osallistujalle

Mitä jos seuraavassa suositussa massatapahtumassa yksi esiintyjä viidestä kehottaisi yleisöä laittamaan puhelimen kiinni ja keskittymään vain ja ainoastaan kuuntelemiseen sekä ajattelemiseen? Miksei myös pieneen välikeskusteluun vieruskaverin kanssa. Esityksen jälkeen kaikki mahdolliset sometunnukset pamahtaisivat ruudulle ja olisi aika jakaa omin sanoin se, mitä jäi päällimmäisenä mieleen.

Mitä tapahtuisi? Tviittejä tulisi vähemmän, se on selvä. Uskon kuitenkin, että esittäjä näkisi paremmin, miten oman esityksen ydinviestit oikeasti purivat yleisöön. Tunnelma tapahtumassa olisi ehkä keskittyneempi, oivallukset syvempiä. Ulkopuolelta tapahtumaa seuraavat pääsisivät lukemaan ajatusvirtaa, jossa viestit eivät olisi toistensa toisintoja. Ehkä. Ainakin vaihtelu virkistäisi.

Osallistujana voit treenata keskittymistä missä tapahtumassa vain. Valitse vaikkapa vain yksi, omasta näkökulmasta mielenkiintoisin puheenvuoro, jonka aikana puhelin jää taskuun. Tee muistiinpanoja, jos haluat, mutta älä anna esiintyjän sanojen kopioimisen viedä tilaa omalta ajattelultasi. Esityksen jälkeen kysy itseltäsi, mitä arvokasta sait – äläkä välitä siitä, jos itsellesi tärkeä oivallus sanoiksi puettuina kuulostaa naurettavan naiivilta. Jaa valitsemassasi kanavassa, jos koet jakamisen hyödylliseksi.

Kuka ottaa haasteen vastaan ja kertoo, miten kävi?

·       Havainin ilmainen webinaari, Inspiroi yleisöäsi aivoystävällisillä esityksillä, vieraana Mona Moisala, 16.6. klo 13.00-13.30

Kirjoittaja haaveilee kaiken pöhinän vastapainoksi retroesitelmäkerhosta, jossa esityksiä maailmankaikkeuden kummallisuuksista pidettäisiin korkeintaan piirtoheittimen ja opetustaulujen kera. Lisäpisteitä saisi, jos esityksen lähdeaineistona käyttäisi paperisia ensyklopedioita tai henkilöhaastatteluja.



Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ajattelua herättävää viestintää –  "Viestintä pitää vaihtaa organisaatiolähtöisestä kiinnostavaksi ja ajatuksia herättäväksi. Kyseenalaista itsesi: lukisitko itse jutun tästä aiheesta?"

Tätä oli sisältömarkkinointifestivaali PING Helsinki – "Kaiku Helsinki heittäytyi mukaan PING Helsinki -sisältömarkkinointifestivaaleille toukokuussa 2016."

2016 kuumat perunat - Osa 5: Mindfulness-viestintää – "Mindfulness oli valtava trendi vuonna 2015, mutta vuonna 2016 vastaavanlainen "hetkessä eläminen" näkyy myös viestinnässä."

Kuva: cosmo_71 (Creative Commons)


Tylsä, tylsempi, strategia

Tiina Hosiokoski

Sana strategia saa monet automaattisesti sulkemaan korvansa. Oletus on, että nyt tulee jotain niin vaikeaa tai tylsää, ettei kannata edes yrittää kuunnella. Toisaalta en ihmettele. Monesti totuus on se, että strategia-sanan yhteydessä tulee jotain vaikeaa tai vähintäänkin tylsää. Mutta – kyllä vaan! – siitä voi tehdä mielenkiintoista ja merkityksellistä.

Lyhyesti sanottuna strategia on liiketaloudellinen juoni: yrityksen valitsema asema markkinoilla ja näkemys tulevaisuuden tilasta, johon päästään johdonmukaisella toiminnalla. Viimeinen sana tuossa määritelmässä on se avain. Strategia ei tapahdu, vaan se tehdään. Ja jos koko organisaatiota ei saada yhdessä toteuttamaan strategiaa, voidaan se korvata jo tutuilla sanoilla vaikea ja tylsä – ja lisätään letkaan vielä tarpeeton.

Strategian jalkautuksen keskeinen tavoite on siis saada henkilökunta ymmärtämään strategia sekä ennen kaikkea toimimaan sen mukaisesti.

Viisi askelta strategianjalkautuksessa

Koska olen listaihminen, yritän kiteyttää strategian jalkautuksen viiden kohdan listaksi.

  1. Mietitään mikä strategiassa on henkilöstön näkökulmasta keskeistä. Kuuluisa kysymys: What’s In It For Me?
  2. Kiteytetään strategian keskeiset viestit henkilökunnalle viestittävään muotoon. Strategiasta viestimistä helpottaa, jos sille annetaan tai ideoidaan yhdessä ytimekäs ja kuvaava nimi.
  3. Visualisoidaan strategia helposti ymmärrettävään muotoon ja kytketään strategia ympäröivään yhteiskuntaan. Miksi me teemme nyt niin kuin teemme?
  4. Rakennetaan toimintasuunnitelma ja annetaan johdolle ja esimiehille työkalut ja valmennusta jalkauttamiseen. Avaintekijänä on ihmisten osallistaminen: Miten me teemme tämän yhdessä ja miten minä voin vaikuttaa onnistumiseemme?
  5. Asetetaan tavoitteet ja mitataan niissä onnistumista. Ja viestitään koko henkilöstölle, missä mennään.

Avainsanoja onnistumiseen

Avainsanoja strategiaviestinnän onnistumisessa ovat esimiehet (esimiehet ohjaavat päivittäistä työskentelyä eli strategian mukaan toimimista), osallistaminen (ymmärryksestä toimintaan) ja seuranta (sitä saa, mitä mittaa).

Kantavana teemana kulkee motivointi eli palkitaan onnistumisista ja jaetaan onnistumistarinoita. Lisäksi olennaisena ainesosana strategianjalkautustyö vaatii sitoutumista, aikaa ja läsnäoloa eli myös johdon pitää näkyä ja kuulua, näyttää mallia. Ja kerrata pitää – useaan otteeseen.

Vielä viimeinen muistutus meille viestijöille: Intralla ei strategiaa jalkauteta.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ketterän kehityksen viestintäsuunnitelma –  "Kuinka usein on käynyt niin, että vuotta aiemmin tehty suunnitelma on enää kovinkaan ajankohtainen, kun ajankohta koittaa?"

Aito asiantuntija VS. tiedon kirous"Kyllä, sekä markkinointi- että IT-väen suuresta joukosta löytyy jargoniinsa rakastuneita yksilöitä, jotka jostain syystä kuvittelevat, että yksipuolinen päteminen on hyvää asiantuntijavaltaa."

Kolme vinkkiä virkeään videopalaveriin"Jaksamme maratonkokouksia huonosti kasvokkain mutta vielä huonommin virtuaalisesti."

 

Kuva: Juhan Sonin (Creative Commons)


Aito asiantuntija VS. tiedon kirous

Salla Syrman

Annoin raikuvat päänsisäiset aplodit MTL:n toimitusjohtaja Tarja Virmalalle, joka siteerasi taloustoimittajatuttavaansa ja nosti blogissaan hevosenpaskan pöydälle:

”On kaksi ammattiryhmää, joiden haastattelemisesta ei koskaan tule mitään. Kun näille esittää kysymyksen, vastauksen viidestä ensimmäisestä sekunnista ymmärtää jotain. […]Toinen on tietotekniikka-alan johtajat ja toinen on markkinointiväki. Niiden puheesta ei ymmärrä eikä niistä sen vuoksi voi tehdä lehtihaastatteluja. ”

Kiitos. Tervetullut ravistelun hetki molemmille toimialoille – eikä vain alojen itsensä takia.

On kaikilta pois, jos näiden toimialojen parhaat asiantuntijat eivät ole mukana haastatteluissa tuomassa uusia näkökulmia julkiseen keskusteluun. Ei ole kenenkään etu, jos yleisö mieltää IT-väen palvelimia halaileviksi nörteiksi ja markkinoijat puuhastelijoiksi. Keskustelu digitalisaatiosta on höttöä ilman IT:tä, joka uusia teknologisia ratkaisuja kehittää. Suomalaisten parjattu markkinointiosaaminen ei parannu sillä, että markkinointi on pienen piirin puheenaihe.

Ymmärrän hyvin toimittajan turhautumisen syyt. Itselläni on jokapäiväisessä työssäni jalka molemmissa aloissa. Olen tyytyväinen, että katson molempia aloja ulkopuolelta tulleena: viestijänä ja humanistina. Ensimmäiset vuodet IT-alan asiakkaiden kanssa olivat välillä päänsärkyistä yritystä hahmottaa asioita nopeasti kirjainlyhennelmien viidakossa. Markkinointigurujen kanssa puolestaan teki mieli huutaa, kun trenditermeillä kyykytys alkoi.

Nyt on helpompaa - mutta osittain siksi, että olen oppinut näiden alojen kieltä. Yritän olla oppimatta liikaa. Haluan säilyttää niin pitkään kuin mahdollista ulkopuolisen perspektiivin, kyvyn esittää tarpeellisia tyhmiä kysymyksiä.

Vastaloitsu tiedon kiroukselle

Kyllä, sekä markkinointi- että IT-väen suuresta joukosta löytyy jargoniinsa rakastuneita yksilöitä, jotka jostain syystä kuvittelevat, että yksipuolinen päteminen on hyvää asiantuntijavaltaa. Suurinta osaa tuntemistani ihmisistä pidän hyvinä, avuliaina tyyppeinä, joita vaivaa yksinkertaisesti tiedon kirous. Sokeus omalle asiantuntemukselle.

Kun lisätään vielä se, että käsiteltävät asiat ovat aika monimutkaisia ja että alojen arki on täynnä hankalasti kääntyvää finglishiä - voilà, viiden minuutin kryptinen monologi on valmis.

Uskon, että vastavoima on aidossa tahdossa muuttaa käsityksiä. Rakentaa vuoropuhelua. Olla helposti lähestyttävä asiantuntija.

Aito asiantuntija saa keskustelukumppanin tuntemaan, ettei tyhmiä kysymyksiä ole olemassa. Tällainen asiantuntija ei vain julista omaa sanomaansa, vaan kuuntelee ja todella haluaa ymmärtää, mitä toinen kysyy ja miksi. Helposti lähestyttävällä asiantuntijalla on pokkaa yksinkertaistaa sanomansa silloin, kun keskustelukumppanin ei tarvitse tietää kaikkia mahdollisia yksityiskohtia.

Viestintätoimisto Kaiku Helsinki: Toimittaja ja asiantuntija voivat ymmärtää toisaan – Kuva: Andy McLemore, https://www.flickr.com/photos/andy_emcee/ (Creative Commons)

Millaiset teot auttavat helposti lähestyttävien asiantuntijoiden esiinmarssia? Muutama ajatus:

Esiintymisten treenaaminen.

Monimutkaisista asioista ei tule selkeitä ilman säännöllistä harjoittelua – oli harjoittelun kohteena sitten mediaesiintyminen tai johdolle argumentointi. Usein asiantuntijoita kehotetaan ”puhumaan suomea” ikään kuin vieraskielinen terminologia olisi suurin ongelma. Noh, ei se riitä. "ERP" ja "toiminnanohjausjärjestelmä" kuulostavat kenelle tahansa IT:n ulkopuoliselle ihan yhtä luotaantyöntäviltä.

Huiput ymmärtävät viestintätaitojen merkityksen.

Haastattelin tammikuussa helposti lähestyttävää asiantuntijaa, erästä maailman arvostetuimmista tietohallintojohtajista, Procter & Gamblen Filippo Passerinia. Näin hän kertoi: "Käytimme huomattavasti enemmän aikaa siihen, että mietimme, miten kertoa asioita liiketoiminnalle kuin että olisimme keskustelleet teknologiasta.”

Rohkeus pyytää ja antaa palautetta.

Varmista keskustelukumppanin ymmärrys. Hyvä tapa ihan minkä tahansa alan ammattilaiselle. "Miltä tämä kuulostaa? Mitä sait tästä irti?"

Pyydä työkavereilta palautetta. Anna palautetta. Käytä harjoitteluvastuksina niitä, jotka eivät ole yhtä sisällä asiantuntemuksessasi kuin sinä itse. Treenaa viestinnän kanssa. Treenaa kesäharjoittelijan kanssa. Jokainen uusi tulokas työyhteisöön on loistava mahdollisuus. Luo ilmapiiri, jossa "harjoitteluvastukset" uskaltavat antaa rehellistä palautetta.

Uudenlaiset kohtaamiset.

Tapaa ihmisiä omien piiriesi ulkopuolelta. Ja livenä, ei vain somekanavissa! Ajaudu usein tilanteeseen, jossa joudut kertomaan täysin eri alaa edustavalle uudelle ihmiselle, mitä teet ja mistä olet innostunut. Kuuntele, miten muut kertovat omasta asiantuntemuksestaan.

Tartu mahdollisuuksiin toimia oman alasi tulkkina. Lunasta näissä tilanteissa odotukset – keskustele, älä puhu itsellesi. Uskalla vetää mutkat suoriksi.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ajatusjohtajuutta ei voi luoda – ilman asiantuntijoita"Käytännön työssä olen usein törmännyt siihen muuriin, että asiantuntemusta kyllä löytyy, muttei niitä, jotka uskaltavat astua esiin."

Konsultti – hyödyllinen idiootti? –  "Ihannetilanteessahan konsultin pitäisi sekä tuntea asiakkaan bisnes täydellisesti että pystyä tarkastelemaan sitä raikkaalla ja uudella tavalla."

2016 kuumat perunat: Hyötyviestintää ja palveluasennetta"Yleisölle täytyy tarjota aitoja hyötyjä, jotta viesti saavuttaa kohteensa."


 

Kuvat:

Artikkelin kuva: Torley (Creative Commons)

Alakuva: Andy McLemore (Creative Commons)


3 surkeinta vinkkiä esiintymisjännitykseen

Pauliina Perttuli

Se mikä toimii yhdelle esiintymisjännityksen hallinnassa, ei toimi toiselle. Kuitenkin esiintymistaitojen valmentajana törmään jatkuvasti muutamaan vinkkiin, joiden en usko toimivan juuri kenellekään. Tässä kolme surkeaa vinkkiä esiintymisjännityksen kanssa kamppaileville.

1. "Kuvittele yleisösi alasti."

Ainakin minusta alaston ihmismassa auditoriossa tuntuu paitsi oudolta myös uhkaavalta. Vinkin taustalta voi kuitenkin jäljittää hyvää tarkoittavan ajatuksen; jos esiintyjä suhtautuu vääristyneesti yleisöönsä eli pitää yleisöä syyttä suotta pelottavana, porukan kuvitteleminen ilkosilleen saattaa ravistella tätä epärealistista käsitystä. Mutta kuka oikeasti pystyy tällaiseen mielikuvaleikkiin?

Onnistuminen siinä, että saa kuviteltua eteensä nakuilevan yleisön, vaatii syvää osaamista mielikuvaharjoittelussa. Jos esiintyjällä on näin vahvaa osaamista ja hyvä mielenhallinta, sen voima kannattaisi suunnata toisaalle, tehokkaampiin keinoihin! Monet ovat saaneet apuja esiintymisjännityksen hallintaan myönteisellä mielikuvaharjoittelulla, jossa esiintyjä siirtää miellyttävien tilanteiden tunnetiloja esiintymistilanteeseen tai rentoutuu ennen esitystä kuvittelemalla onnistuneen esiintymiskokemuksen.

2. "Etsi yleisöstä yhdet ystävälliset kasvot ja puhu niille."

Oletko joskus ollut nämä yhdet ystävälliset kasvot? Minä olen useasti ja viimeistään parinkymmenen minuutin jälkeen esiintyjän intensiivinen katsekontakti minuun - ja vain minuun - on alkanut puuduttaa. Mutta unohdetaan katseen kohde ja mietitään, onko tästä vinkistä apua itse jännittäjälle? Ehkä hetkellisesti hyvän draivin tavoittamisessa, mutta pitkäaikaista apua ei kannata toivoa. Kun keskittyy vain yhteen ihmiseen, jää muu yleisö helposti pelottavaksi tuntemattomaksi massaksi. Ja tietoisuus tästä massasta ahdistaa, vaikka sitä ei katsoisikaan.

Katseen avulla voi tutustua yleisöön ja kutsua heidät mukaan ottamaan vastuuta esiintymistilanteen onnistumisesta. Katsekontakti on kuin kädenojennus. Osoitus siitä, että esiintyjä haluaa tehdä tuttavuutta yleisönsä kanssa. Ja tämä ele lämmittää kuulijoita. Yleisö ottaa tutustumiskutsun vastaan ja on esiintyjän puolella.

3. "Pääse eroon jännityksestä hankkimalla runsaasti esiintymiskokemuksia."

Tämä usein kuultu vinkki pitää pilkkoa kahteen osaan, sillä vinkkiin sisältyy myös hyvä puolensa. Aloitetaan lopusta. Hankkimalla runsaasti kokemusta erilaisista esiintymistilanteista oppii itsestään esiintyjänä sekä rakentaa toimivia tapoja erilaisiin tilanteisiin ja erilaisten yleisöjen kohtaamiseen. Tämä on kertakaikkisen hienoa ja suositeltavaa – ja auttaa hallitsemaan jännitystä ja tulkitsemaan sen positiivisena voimavarana.

Vinkin ongelma onkin alussa: "pääse eroon jännityksestä". Jännitys on monen hyvän esityksen edellytys ja rutinoituminen taas monen huonon esityksen syy. Jännitys luo tarvittavan intensiteetin ja toisin kuin usein toivotaan, siitä ei ole missään nimessä syytä pyrkiä eroon. Jännitys on parhaimmillaan positiivinen vireystila, joka auttaa esiintyjää keskittymään ja toimimaan mahdollisimman hyvin tärkeässä tilanteessa. Jos et enää jännitä, niin pyri ihmeessä löytämään tarvittava kutina takaisin vatsanpohjaan.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Johtaja, älä kärvenny kriisissä! 10 vinkkiä vastuulliseen viestintäkulttuuriin – "Vahva viestintäkulttuuri auttaa organisaatiota selviämään kovassakin paikassa."

Vuoden 2016 kuumat perunat: Mindfulness-viestintää – "Instagramin, Snapchatin ja Periscopen kaltaisten viestintäkanavien yleistyminen merkitsee sitä, että viestinnän tahti on yhä nopeampaa ja että viestit pysyvät relevantteina vain tietyn lyhyen hetken ajan."

Onko pakko palaveerata?"Palavereita pidetään, koska suunnitellaan yhteistyötä, tarvitaan yhteisiä päätöksiä tai halutaan innostaa ihmisiä mukaan uuteen tekemiseen. Palavereita pidetään myös, koska vältellään vastuunottoa, päätöstentekoa tai ihan vaan työntekoa."

 

Kuva: Ian Burt (Creative Commons)