Tylsä, tylsempi, strategia

Tiina Hosiokoski

Sana strategia saa monet automaattisesti sulkemaan korvansa. Oletus on, että nyt tulee jotain niin vaikeaa tai tylsää, ettei kannata edes yrittää kuunnella. Toisaalta en ihmettele. Monesti totuus on se, että strategia-sanan yhteydessä tulee jotain vaikeaa tai vähintäänkin tylsää. Mutta – kyllä vaan! – siitä voi tehdä mielenkiintoista ja merkityksellistä.

Lyhyesti sanottuna strategia on liiketaloudellinen juoni: yrityksen valitsema asema markkinoilla ja näkemys tulevaisuuden tilasta, johon päästään johdonmukaisella toiminnalla. Viimeinen sana tuossa määritelmässä on se avain. Strategia ei tapahdu, vaan se tehdään. Ja jos koko organisaatiota ei saada yhdessä toteuttamaan strategiaa, voidaan se korvata jo tutuilla sanoilla vaikea ja tylsä – ja lisätään letkaan vielä tarpeeton.

Strategian jalkautuksen keskeinen tavoite on siis saada henkilökunta ymmärtämään strategia sekä ennen kaikkea toimimaan sen mukaisesti.

Viisi askelta strategianjalkautuksessa

Koska olen listaihminen, yritän kiteyttää strategian jalkautuksen viiden kohdan listaksi.

  1. Mietitään mikä strategiassa on henkilöstön näkökulmasta keskeistä. Kuuluisa kysymys: What’s In It For Me?
  2. Kiteytetään strategian keskeiset viestit henkilökunnalle viestittävään muotoon. Strategiasta viestimistä helpottaa, jos sille annetaan tai ideoidaan yhdessä ytimekäs ja kuvaava nimi.
  3. Visualisoidaan strategia helposti ymmärrettävään muotoon ja kytketään strategia ympäröivään yhteiskuntaan. Miksi me teemme nyt niin kuin teemme?
  4. Rakennetaan toimintasuunnitelma ja annetaan johdolle ja esimiehille työkalut ja valmennusta jalkauttamiseen. Avaintekijänä on ihmisten osallistaminen: Miten me teemme tämän yhdessä ja miten minä voin vaikuttaa onnistumiseemme?
  5. Asetetaan tavoitteet ja mitataan niissä onnistumista. Ja viestitään koko henkilöstölle, missä mennään.

Avainsanoja onnistumiseen

Avainsanoja strategiaviestinnän onnistumisessa ovat esimiehet (esimiehet ohjaavat päivittäistä työskentelyä eli strategian mukaan toimimista), osallistaminen (ymmärryksestä toimintaan) ja seuranta (sitä saa, mitä mittaa).

Kantavana teemana kulkee motivointi eli palkitaan onnistumisista ja jaetaan onnistumistarinoita. Lisäksi olennaisena ainesosana strategianjalkautustyö vaatii sitoutumista, aikaa ja läsnäoloa eli myös johdon pitää näkyä ja kuulua, näyttää mallia. Ja kerrata pitää – useaan otteeseen.

Vielä viimeinen muistutus meille viestijöille: Intralla ei strategiaa jalkauteta.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ketterän kehityksen viestintäsuunnitelma –  "Kuinka usein on käynyt niin, että vuotta aiemmin tehty suunnitelma on enää kovinkaan ajankohtainen, kun ajankohta koittaa?"

Aito asiantuntija VS. tiedon kirous"Kyllä, sekä markkinointi- että IT-väen suuresta joukosta löytyy jargoniinsa rakastuneita yksilöitä, jotka jostain syystä kuvittelevat, että yksipuolinen päteminen on hyvää asiantuntijavaltaa."

Kolme vinkkiä virkeään videopalaveriin"Jaksamme maratonkokouksia huonosti kasvokkain mutta vielä huonommin virtuaalisesti."

 

Kuva: Juhan Sonin (Creative Commons)


Aito asiantuntija VS. tiedon kirous

Salla Syrman

Annoin raikuvat päänsisäiset aplodit MTL:n toimitusjohtaja Tarja Virmalalle, joka siteerasi taloustoimittajatuttavaansa ja nosti blogissaan hevosenpaskan pöydälle:

”On kaksi ammattiryhmää, joiden haastattelemisesta ei koskaan tule mitään. Kun näille esittää kysymyksen, vastauksen viidestä ensimmäisestä sekunnista ymmärtää jotain. […]Toinen on tietotekniikka-alan johtajat ja toinen on markkinointiväki. Niiden puheesta ei ymmärrä eikä niistä sen vuoksi voi tehdä lehtihaastatteluja. ”

Kiitos. Tervetullut ravistelun hetki molemmille toimialoille – eikä vain alojen itsensä takia.

On kaikilta pois, jos näiden toimialojen parhaat asiantuntijat eivät ole mukana haastatteluissa tuomassa uusia näkökulmia julkiseen keskusteluun. Ei ole kenenkään etu, jos yleisö mieltää IT-väen palvelimia halaileviksi nörteiksi ja markkinoijat puuhastelijoiksi. Keskustelu digitalisaatiosta on höttöä ilman IT:tä, joka uusia teknologisia ratkaisuja kehittää. Suomalaisten parjattu markkinointiosaaminen ei parannu sillä, että markkinointi on pienen piirin puheenaihe.

Ymmärrän hyvin toimittajan turhautumisen syyt. Itselläni on jokapäiväisessä työssäni jalka molemmissa aloissa. Olen tyytyväinen, että katson molempia aloja ulkopuolelta tulleena: viestijänä ja humanistina. Ensimmäiset vuodet IT-alan asiakkaiden kanssa olivat välillä päänsärkyistä yritystä hahmottaa asioita nopeasti kirjainlyhennelmien viidakossa. Markkinointigurujen kanssa puolestaan teki mieli huutaa, kun trenditermeillä kyykytys alkoi.

Nyt on helpompaa - mutta osittain siksi, että olen oppinut näiden alojen kieltä. Yritän olla oppimatta liikaa. Haluan säilyttää niin pitkään kuin mahdollista ulkopuolisen perspektiivin, kyvyn esittää tarpeellisia tyhmiä kysymyksiä.

Vastaloitsu tiedon kiroukselle

Kyllä, sekä markkinointi- että IT-väen suuresta joukosta löytyy jargoniinsa rakastuneita yksilöitä, jotka jostain syystä kuvittelevat, että yksipuolinen päteminen on hyvää asiantuntijavaltaa. Suurinta osaa tuntemistani ihmisistä pidän hyvinä, avuliaina tyyppeinä, joita vaivaa yksinkertaisesti tiedon kirous. Sokeus omalle asiantuntemukselle.

Kun lisätään vielä se, että käsiteltävät asiat ovat aika monimutkaisia ja että alojen arki on täynnä hankalasti kääntyvää finglishiä - voilà, viiden minuutin kryptinen monologi on valmis.

Uskon, että vastavoima on aidossa tahdossa muuttaa käsityksiä. Rakentaa vuoropuhelua. Olla helposti lähestyttävä asiantuntija.

Aito asiantuntija saa keskustelukumppanin tuntemaan, ettei tyhmiä kysymyksiä ole olemassa. Tällainen asiantuntija ei vain julista omaa sanomaansa, vaan kuuntelee ja todella haluaa ymmärtää, mitä toinen kysyy ja miksi. Helposti lähestyttävällä asiantuntijalla on pokkaa yksinkertaistaa sanomansa silloin, kun keskustelukumppanin ei tarvitse tietää kaikkia mahdollisia yksityiskohtia.

Viestintätoimisto Kaiku Helsinki: Toimittaja ja asiantuntija voivat ymmärtää toisaan – Kuva: Andy McLemore, https://www.flickr.com/photos/andy_emcee/ (Creative Commons)

Millaiset teot auttavat helposti lähestyttävien asiantuntijoiden esiinmarssia? Muutama ajatus:

Esiintymisten treenaaminen.

Monimutkaisista asioista ei tule selkeitä ilman säännöllistä harjoittelua – oli harjoittelun kohteena sitten mediaesiintyminen tai johdolle argumentointi. Usein asiantuntijoita kehotetaan ”puhumaan suomea” ikään kuin vieraskielinen terminologia olisi suurin ongelma. Noh, ei se riitä. "ERP" ja "toiminnanohjausjärjestelmä" kuulostavat kenelle tahansa IT:n ulkopuoliselle ihan yhtä luotaantyöntäviltä.

Huiput ymmärtävät viestintätaitojen merkityksen.

Haastattelin tammikuussa helposti lähestyttävää asiantuntijaa, erästä maailman arvostetuimmista tietohallintojohtajista, Procter & Gamblen Filippo Passerinia. Näin hän kertoi: "Käytimme huomattavasti enemmän aikaa siihen, että mietimme, miten kertoa asioita liiketoiminnalle kuin että olisimme keskustelleet teknologiasta.”

Rohkeus pyytää ja antaa palautetta.

Varmista keskustelukumppanin ymmärrys. Hyvä tapa ihan minkä tahansa alan ammattilaiselle. "Miltä tämä kuulostaa? Mitä sait tästä irti?"

Pyydä työkavereilta palautetta. Anna palautetta. Käytä harjoitteluvastuksina niitä, jotka eivät ole yhtä sisällä asiantuntemuksessasi kuin sinä itse. Treenaa viestinnän kanssa. Treenaa kesäharjoittelijan kanssa. Jokainen uusi tulokas työyhteisöön on loistava mahdollisuus. Luo ilmapiiri, jossa "harjoitteluvastukset" uskaltavat antaa rehellistä palautetta.

Uudenlaiset kohtaamiset.

Tapaa ihmisiä omien piiriesi ulkopuolelta. Ja livenä, ei vain somekanavissa! Ajaudu usein tilanteeseen, jossa joudut kertomaan täysin eri alaa edustavalle uudelle ihmiselle, mitä teet ja mistä olet innostunut. Kuuntele, miten muut kertovat omasta asiantuntemuksestaan.

Tartu mahdollisuuksiin toimia oman alasi tulkkina. Lunasta näissä tilanteissa odotukset – keskustele, älä puhu itsellesi. Uskalla vetää mutkat suoriksi.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ajatusjohtajuutta ei voi luoda – ilman asiantuntijoita"Käytännön työssä olen usein törmännyt siihen muuriin, että asiantuntemusta kyllä löytyy, muttei niitä, jotka uskaltavat astua esiin."

Konsultti – hyödyllinen idiootti? –  "Ihannetilanteessahan konsultin pitäisi sekä tuntea asiakkaan bisnes täydellisesti että pystyä tarkastelemaan sitä raikkaalla ja uudella tavalla."

2016 kuumat perunat: Hyötyviestintää ja palveluasennetta"Yleisölle täytyy tarjota aitoja hyötyjä, jotta viesti saavuttaa kohteensa."


 

Kuvat:

Artikkelin kuva: Torley (Creative Commons)

Alakuva: Andy McLemore (Creative Commons)


3 surkeinta vinkkiä esiintymisjännitykseen

Pauliina Perttuli

Se mikä toimii yhdelle esiintymisjännityksen hallinnassa, ei toimi toiselle. Kuitenkin esiintymistaitojen valmentajana törmään jatkuvasti muutamaan vinkkiin, joiden en usko toimivan juuri kenellekään. Tässä kolme surkeaa vinkkiä esiintymisjännityksen kanssa kamppaileville.

1. "Kuvittele yleisösi alasti."

Ainakin minusta alaston ihmismassa auditoriossa tuntuu paitsi oudolta myös uhkaavalta. Vinkin taustalta voi kuitenkin jäljittää hyvää tarkoittavan ajatuksen; jos esiintyjä suhtautuu vääristyneesti yleisöönsä eli pitää yleisöä syyttä suotta pelottavana, porukan kuvitteleminen ilkosilleen saattaa ravistella tätä epärealistista käsitystä. Mutta kuka oikeasti pystyy tällaiseen mielikuvaleikkiin?

Onnistuminen siinä, että saa kuviteltua eteensä nakuilevan yleisön, vaatii syvää osaamista mielikuvaharjoittelussa. Jos esiintyjällä on näin vahvaa osaamista ja hyvä mielenhallinta, sen voima kannattaisi suunnata toisaalle, tehokkaampiin keinoihin! Monet ovat saaneet apuja esiintymisjännityksen hallintaan myönteisellä mielikuvaharjoittelulla, jossa esiintyjä siirtää miellyttävien tilanteiden tunnetiloja esiintymistilanteeseen tai rentoutuu ennen esitystä kuvittelemalla onnistuneen esiintymiskokemuksen.

2. "Etsi yleisöstä yhdet ystävälliset kasvot ja puhu niille."

Oletko joskus ollut nämä yhdet ystävälliset kasvot? Minä olen useasti ja viimeistään parinkymmenen minuutin jälkeen esiintyjän intensiivinen katsekontakti minuun - ja vain minuun - on alkanut puuduttaa. Mutta unohdetaan katseen kohde ja mietitään, onko tästä vinkistä apua itse jännittäjälle? Ehkä hetkellisesti hyvän draivin tavoittamisessa, mutta pitkäaikaista apua ei kannata toivoa. Kun keskittyy vain yhteen ihmiseen, jää muu yleisö helposti pelottavaksi tuntemattomaksi massaksi. Ja tietoisuus tästä massasta ahdistaa, vaikka sitä ei katsoisikaan.

Katseen avulla voi tutustua yleisöön ja kutsua heidät mukaan ottamaan vastuuta esiintymistilanteen onnistumisesta. Katsekontakti on kuin kädenojennus. Osoitus siitä, että esiintyjä haluaa tehdä tuttavuutta yleisönsä kanssa. Ja tämä ele lämmittää kuulijoita. Yleisö ottaa tutustumiskutsun vastaan ja on esiintyjän puolella.

3. "Pääse eroon jännityksestä hankkimalla runsaasti esiintymiskokemuksia."

Tämä usein kuultu vinkki pitää pilkkoa kahteen osaan, sillä vinkkiin sisältyy myös hyvä puolensa. Aloitetaan lopusta. Hankkimalla runsaasti kokemusta erilaisista esiintymistilanteista oppii itsestään esiintyjänä sekä rakentaa toimivia tapoja erilaisiin tilanteisiin ja erilaisten yleisöjen kohtaamiseen. Tämä on kertakaikkisen hienoa ja suositeltavaa – ja auttaa hallitsemaan jännitystä ja tulkitsemaan sen positiivisena voimavarana.

Vinkin ongelma onkin alussa: "pääse eroon jännityksestä". Jännitys on monen hyvän esityksen edellytys ja rutinoituminen taas monen huonon esityksen syy. Jännitys luo tarvittavan intensiteetin ja toisin kuin usein toivotaan, siitä ei ole missään nimessä syytä pyrkiä eroon. Jännitys on parhaimmillaan positiivinen vireystila, joka auttaa esiintyjää keskittymään ja toimimaan mahdollisimman hyvin tärkeässä tilanteessa. Jos et enää jännitä, niin pyri ihmeessä löytämään tarvittava kutina takaisin vatsanpohjaan.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Johtaja, älä kärvenny kriisissä! 10 vinkkiä vastuulliseen viestintäkulttuuriin – "Vahva viestintäkulttuuri auttaa organisaatiota selviämään kovassakin paikassa."

Vuoden 2016 kuumat perunat: Mindfulness-viestintää – "Instagramin, Snapchatin ja Periscopen kaltaisten viestintäkanavien yleistyminen merkitsee sitä, että viestinnän tahti on yhä nopeampaa ja että viestit pysyvät relevantteina vain tietyn lyhyen hetken ajan."

Onko pakko palaveerata?"Palavereita pidetään, koska suunnitellaan yhteistyötä, tarvitaan yhteisiä päätöksiä tai halutaan innostaa ihmisiä mukaan uuteen tekemiseen. Palavereita pidetään myös, koska vältellään vastuunottoa, päätöstentekoa tai ihan vaan työntekoa."

 

Kuva: Ian Burt (Creative Commons)