Palkittua: Aidosti osallistava strategian jalkautus

Nappasimme voiton MTL ry:n Communications Awards -kisassa. Oral Hammaslääkäreiden strategian jalkautustyömme palkittiin parhaana sisäisen viestinnän toteutuksena. Tiukka raati perusteli palkintoa näin: "Strategiaviestinnän haastavassa lajissa luotettiin vuorovaikutuksen voimaan ja siihen, että tuodaan strategia mahdollisimman lähelle jokaisen työntekijän arkea."

Katso video tästä. 

Uusi strategia sinänsä ei kiinnosta

Oral Hammaslääkärit on Suomen suurin hammaslääkäriasemaketju ja heillä on tuore vahvan kasvun strategia. Hammaslääkärit ovat kuitenkin ensisijaisesti olemassa asiakkaitaan varten ja liiketoimintaan liittyvä strategia ei kosketa saati kiinnosta heitä. Niinpä strategia piti muotoilla niin, että se koskettaa ja kiinnostaa kaikkia yli 1300 oralilaista.

Avainkysymys: What’s In It For Me?

Aloitimme työn miettimällä, mikä strategiassa on sellaista, johon henkilöstö voi aidosti vaikuttaa jokapäiväisessä työssään ja joka on heidän näkökulmastaan keskeistä. Näistä teimme strategian jalkautuksen peruspilarit: kolme tavoitetta, joihin pääsemiseen henkilökunta sai itse miettiä parhaat toimenpiteet. Strategialle keksittiin kuvaava nimi: Paras Paikka -ohjelma.

Strategian jalkautukseen rakensimme laajan, vuoden mittaisen toimintasuunnitelman, joka sisälsi erilaisia toimia aina johdon valmennuksista osallistaviin työpajoihin asemilla ja strategiakuvasta asemakohtaisiin mittareihin.

Tammi-helmikuussa mittasimme, miten strategia on jalkautunut. 89 % tunsi Paras Paikka -ohjelman. Ydinviestien läpimeno oli noin 80 %.

Osallistava työskentelytapa osoittautui siis aidosti vaikuttavaksi ja oralilaiset ottivat uuden strategian innolla omakseen.


Hallituksen hajoaminen on suuri mahdollisuus Keskustalle ja Kokoomukselle

Perussuomalaisten puoluekokouksen lopputulosta ei kukaan osannut ennakoida. Se oli suuri kysymysmerkki myös nyt jo entiselle puoluejohdolle. Se tiedettiin, että puolueväellä nyrkki oli taskussa, mutta kuinka syvällä – siitä ei ollut kenelläkään tietoa. Puoluekokouksen päätökset olivat suuri yllätys Timo Soinille ja hänen liittolaisilleen. He halusivat tehdä perussuomalaisista vakiintuneen vallankäyttäjän, joka vähitellen ohjaisi Suomen heidän mielestään oikealle tielle.

Nyt hallitus natisee liitoksissaan ja hyvin suurella todennäköisyydellä kaatuu. Syitä on paljon.

Jussi Halla-ahon johtama puolue on täysin eri puolue kuin se, joka voitti vaalit kaksi vuotta sitten. Vaikka uusi puoluejohtokin vakuuttaa uskollisuutta hallitusohjelmalle, he tarvitsevat ja tulevat tekemään irtiottoja nostaakseen omaa profiiliaan ja kannatustaan mielipidetiedustelujen 9-10 prosentista. Se tietenkin koettelisi muiden hallituskumppaneiden kärsivällisyyttä äärimmilleen.

Jyrki Kataisen (2011-2014) ja Alexander Stubbin (2014 -2015) hallitukset (Kokoomus, Sdp, Vasemmistoliitto, Vihreät ja Rkp) olivat hyviä esimerkkejä siitä kuinka käy, kun hallituksella ei ole juuri lainkaan yhteistä nimittäjää ja sisäistä liimaa. Hallitusta pidetään pystyssä, mutta tuloksia ei saada aikaan. Matti Vanhasen johtama punamultahallitus (2003 – 2007) ei ollut tässä mielessä juuri sen kummoisempi. Äärimmäisen yksityiskohtainen hallitusohjelma oli osoitus siitä, että päähallituspuolueet eivät luottaneet toisiinsa pätkän vertaa.

Suomalaisen yhteiskunnan valtavirta on kaikesta viime vuosien julkisesta kärhämöinnistä huolimatta ollut suvaitsevaisuus. Tähän sopisi huonosti se, että eurooppalaisen oikeistoliikkeen Suomen-haarakonttoriksi tähtäävä uusi Perussuomalainen puolue istuisi hallituspuolueena edelleen tulevat kaksi vuotta. Halla-aho on lisäksi näyttänyt Timo Soinille ovea ulkoministerin postilta. Ulkoministerin henkilöön presidentilläkin on aina sanansa sanottavana.

Hallituksen kaatumisen puolesta toimii myös Kokoomuksen ja Keskustan sisäinen muutos. Kokoomuksen tuki tulee valtaosin kaupunkiseuduilta ja Keskustakin on yrittänyt päästä samaan valtavirtaan. Kokoomukselle yhteistyö halla-aholaisten kanssa olisi niin suuri riski, että sitä puolue ei halua ottaa. Kokoomukselle ja Keskustalle olisi itse asiassa suorastaan herkullinen tilanne saada puoluekenttään aito oikeistolainen oppositiovoima, joka helpottaisi niiden profiloitumista keskusta-oikeistolaiseen ja markkinatalousmyönteiseen yhteiskuntapolitiikkaan, juuri siihen tilaan, missä äänestäjien valtavirta kulkee. Kokoomuksen  nousua auttoi aikanaan 1970 –luvulla kun puolueesta irtosi muutama kansanedustaja, jolloin syntyi Perustuslaillinen oikeistopuolue POP.

Mitä siis tapahtuu?

Juha Sipilä ja Petteri Orpo kääntyvät nyt kristillisdemokraattien ja Rkp:n puoleen tiedustelemaan hallitushalukkuutta. Enemmistö olisi äärimmäisen täpärä (101, jossa mukana Paavo Väyrynen) mutta toisaalta Sdp:n kanssa voisi sopia tuesta tietyistä suurista linjakysymyksistä vaalikauden loppuun saakka. Demareille uudet vaalit ensi syksynä olisi kauhistus, koska kannatus mataa alhaalla ja uusi halla-aholaisten porukka purisi siihen varmasti.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Kaksi kolmesta suomalaisesta kaipaa vahvaa johtajaa  –  "Maailman monimutkaistuminen, lisääntynyt epävarmuus ja nopea muutos ovat luoneet tilauksen arvojohtajalle, joka pystyy jäsentämään maailmaa ja toimimaan puoluepolitiikan yläpuolella."

"Ennustaminen on vaikeaa - varsinkin tulevaisuuden" – "Kaikki huippujohtavat kaipaavat ennen kaikkea nöyryyttä."

Karismalle on nyt kysyntää – "Karismaattinen johtaja toimii keulakuvana, johon organisaation jäsen voi samaistua. Sitoutuminen ja luottamus syntyvät tunnepohjalta."


Kuka teillä vastaa yhteistyöstä?

Modernit, digitaalisesti avustetut mahdollisuudet yhteistyölle ovat kehittyneet viime vuosien aikana valtavalla nopeudella. Microsoft, Google ja monet pienemmät toimijat tuovat markkinoilla uusia sovelluksia, joiden avuilla tiimit, organisaatiot ja myös sidosryhmät voivat työskennellä sujuvasti, tehokkaasti ja selkeästi yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ainakin teoriassa. Sisäisen yhteistyön sujuvuus jää usein teorian tasolle siksi, että ohjelmistot kyllä ajetaan öisinä päivityksinä henkilöstön käyttöön, mutta siihen se sitten jää.

Olen kysynyt niin viestinnältä, IT:ltä kuin HR:ltä: ”Kuka teillä vastaa yhteistyöstä?” Kukaan ei tunnusta omistavansa aihetta, ja se on mielestäni kuvaavaa yhteistyölle. Eihän se yhden henkilön tai funktion homma tosiaan ole.

Ei yhteistyön kehittämistä ilman – yhteistyötä

Ihmisten työskentelytavat saavat mielestäni olla pitkälle jokaisen omien mieltymysten mukaisia. Kaikkea ei tarvitse tai voi prosessikaavioida. Yhteistyön tekemisen tapoja, kuten muitakin työyhteisötaitoja, voi kuitenkin kehittää. Kehitys liittyy esimerkiksi tiedon tallentamiseen, jakamiseen, avoimeen ja luottamukselliseen viestintäkulttuurin rakentamiseen, esimiesten osallistamistaitojen fasilitointiin sekä vuorovaikutustaitoihin. Tällaisen yhteistyön kehittämisessä henkilöstöhallinnon, viestinnän ja tietohallinnon täytyy tehdä… yhteistyötä. Aika osuvaa, eikö?

Toisinaan törmään työpaikkoihin, joissa on tässäkin aiheessa kaksi surullisenkuuluisaa syntipukkia: 1. jokumuu 2. johto. Heidän hommanaan taitaa olla kaikkien muutosten läpivienti ja kehityksen suunnittelu, toteutus ja tukeminen. Toki johdon esimerkki ja tuki ovat tärkeitä yhteistyön kehityksessä, jotta muutoksella on pysyvät vaikutukset. Väitän silti, että sisäisen yhteistyön kehitys lähtee ensisijaisesti IT:n, HR:n ja viestinnän yhteistyöstä.

Miltä näyttää suomalaisorganisaatioissa?

Kevään 2017 aikana kollegani Salla Syrmanin kanssa osallistuimme puhujina muutamiin tilaisuuksiin sekä valmensimme sisäistä viestintää, yhteistyötä ja erityisesti verkostomaista vuorovaikutusta. Mitä kollaboraatio on ja miten sitä voi kehittää? Kuulimme paljon mielenkiintoista yhteistyön nykytilasta suomalaisorganisaatioissa – sekä tuskailua että rohkeita ratkaisunavaimia.

”Viestintäkulttuuri on vuorovaikutteista – henkilöstömme osallistuu keskusteluun.”

”Lukuisista toimivista ja tuetuista kanavista huolimatta työyhteisössäni koetaan, että yksi keskeisimmistä ongelmista on sisäisen viestinnän toimimattomuus. Kehittämistä kaipaavat erityisesti isojen asioiden, muutosten ja henkilöstöön vaikuttavien asioiden vuorovaikutteinen käsittely. Sähköposti ylivoimaisesti tärkeimpänä sisäisen viestinnän kanavana jättää vuorovaikutuksen vaillinaiseksi.

Haluatko lukea lisää? Julkaisemme pienen selvityksen, joka pohjautuu tilaisuuksissa käytyihin keskusteluihin sekä keskusteluihin osallistuneiden kyselyvastauksiin.  Toivomme kaikille työyhteisölle hiljaisen tiedon ja osaamisen vapautumista inboxeista ulos verkostoon kaikkien saataville! Sieltä ne seuraavan vuosisadan uudet ideat syntyvät.

Tilaa verkostomaisen yhteistyön pulssia tunnusteleva raportti:



Suomi-Twitterin piiri on pieni mutta vaikuttava

Petteri Puustinen

Erilaisia some-kanavia on nykyisin jo järjetön määrä. Lisäksi eri some-palveluiden käyttötavat ovat pirstaloitumassa: vaikka tilastojen valossa melkein “kaikki” suomalaiset olisivatkin rekisteröityneet Facebookin käyttäjiksi, kaikkia suomalaisia ei voi tavoittaa ja palvella yhtä kanavaa pitkin.

Koska resurssit ja vuorokauden tunnit ovat rajallisia, täytyy siis tehdä valintoja. Mihin some-kanaviin kannattaa panostaa ja mitkä jättää (toistaiseksi) syrjään?

Kiinnostavuusmuotoilu avuksi kanavavalintaan

Suosittelen silmäilemään tässäkin valinnassa kiinnostavuusmuotoilun checklistiä:

  1. Mitä vaikutusta tavoittelen? Mitä haluan viestinnälläni saada aikaiseksi?
  2. Kuka on se ihminen, jolle haluan viestilläni tarjota hyötyä?
  3. Minkä tyyppistä hyötyä voin hänelle tuottaa? Uusia oivalluksia, virkistävää viihdykettä, sosiaalisen sädekehän kasvatusta?
  4. Mitä kanavia kohdassa 2 visualisoimani ihminen suosii? Missä niistä kanavista voin olla hänelle parhaiten hyödyksi?
  5. Miten paketoin tarjoamani hyödyn kiinnostavaan muotoon ja koukuttavaan kehykseen?

Käyttäjämäärä ei kaikki kaikessa

Some-kanavia valittaessa monet vertailevat ainoastaan eri kanavien käyttäjämääriä – tai käytännössä rekisteröityneiden käyttäjien määriä, joka on aivan eri asia kuin aktiivisten käyttäjien määrä. Tässä vertailussa Suomen määrällisesti suosituimmat some-kanavat YouTube, Facebook ja Instagram kaappaavat helposti huomion.

Koska Twitterin käyttäjäluvut (ja varsinkin aktiivisten käyttäjien määrä) kalpenevat suosikkikanavien rinnalla, moni epäröi twiittaajaksi ryhtymistä. “Jos Facebookia käyttää 4 000 000 suomalaista meidän firmankin sivusta tykkää 10 000 ihmistä, miksi minun kannattaisi omalla nimellä siellä Twitterissä heilua kun ei sitä käytä koko maassa kuin 400 000 ja saisin itselle ehkä pari sataa seuraajaa?”

Solahda sisäpiiriin!

Tottahan se on. Some-dataan erikoistuneen Pyppe.fi -sivuston tuoreen analyysin mukaan 13,2 prosentissa kaikista suomen kielellä kirjoitetuista twiiteistä mainitaan joku Suomen 200 vaikutusvaltaisimmasta Twitter-käyttäjästä. Piirit ovat siis pienet.

Mutta juuri tässä piileekin Suomi-Twitterin vahvuus: ne pienet piirit ovat vaikuttavan viestinnän kannalta juuri ne oikeat piirit. Twitter ei Suomessa ole massamedia, jonka välityksellä saataisiin oman organisaation sanoma läpi kaikkia kansalaisia kohahduttavana some-ilmiönä. Pikemminkin Twitter on täällä löytänyt muotonsa asiantuntijafoorumina: siellä aktiivisimpia ovat toimittajat, poliitikot, yrityspäättäjät ja tutkijat. Etkö sinäkin toivoisi, että saisit juuri tuollaiset piirit kiinnostumaan sanomastasi?

Jos siis haluat vuorovaikutukseen tämän joukon kanssa, Twitter on välttämätön some-kanava sinulle.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Tuorein Trump-Twitter -ilmiö: kapinallistilit – "Twitterin kapinallistilit ovat osaltaan muistutus yhdestä kiinnostavuusmuotoilun lähtökohdasta: ajattele aina ensimmäisenä yleisöäsi."

Kiinnostavuusmuotoilu –  ""JFK:n vanhaa viisautta mukaillen: älä kysy, miten yleisösi voi palvella sinua – kysy, miten sinä voit palvella yleisöäsi."

Aivoystävällisempää tapahtumatwiittausta – "T'wiittaan, siis olen olemassa', naurahtaa kollega."

Kuva: Crowbared


Johtamisoppia judosta

Jouko Marttila

Miten judo ja johtaminen liittyvät toisiinsa? Kysymys on pyörinyt mielessäni, kun olen käynyt tatamilla Tikkurilan Judokoiden ”vanhojen herrojen” akatemiassa. Useimmat meistä ovat mustia vöitä ja olemme harrastaneet lajia yli 40 vuotta, mutta joka viikko opimme jotain uutta. Oppiminen ja onnistumiset liittyvät saumattomasti hyvään johtamiseen.

Judon kehitti 1800-luvun lopulla japanilainen kasvatustieteen tohtori Jigoro Kano, joka halusi karsia samuraille tyypillisistä taistelulajeista vaarallisimmat ja vastustajaa vahingoittavat otteet. Kano oli kielitaitoinen ja maailmalle suuntautunut vaikuttaja. Kansainvälisen olympiakomitean jäsenenä ja Japanin liikuntaministerinä hän vaikutti ratkaisevasti siihen, että judosta tuli olympialaji.

Judossa johtaminen ja oppiminen kulkevat käsikädessä. Tummat vyöt johtavat tatamilla joukkojaan, mutta onnistuminen perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja luottamukseen. Harjoituskumppania ja opettajaa kiitetään kumartamalla mahdollisuudesta saada oppia uutta.

Kanon mukaan tärkeintä ei ole olla parempi kuin toinen, vaan parempi kuin eilen.

Judo tarkoittaa joustavaa tai pehmeää tietä. Vastustajan voimaa pyritään aina käyttämään hyväksi. Hyvä johtaja pystyy samalla tavalla kääntämään työyhteisön muutosvastarinnan tai negatiivisen ilmapiirin edukseen, jos hän kuuntelee ja arvostaa ihmisiä. Vaikeissa tilanteissa kaikki oppivat, jos haluavat.

Hyvän johtajan niin kuin judo-opettajan pitää pystyä luomaan vahva usko tulevaisuuteen. Oli tekniikka miten monimutkainen tahansa oppilaiden pitää luottaa sekä opettajaan että itseensä. Kovatkin tavoitteet ovat saavutettavia. Yritysmaailmassa johtajan pitää vastaavalla tavalla luoda henkilöstölle uskottava visio.

Hyvä johtaja tai judo-opettaja osaa myös sitouttaa porukkansa. Hän saa avoimella vuorovaikutuksella ja omalla esimerkillään ihmiset ymmärtämään ja hyväksymään raskaatkin harjoitukset. Hyvä johtaja varmistaa sellaiset olosuhteet, että tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista.

Jigoro Kano korosti judossa yhteisen hyvän merkitystä. Hyvin johdetussa harjoituksessa kaikki oppivat ja auttavat toisiaan kehittymään, mikä tekee maailmasta paremman. Nykymaailman johtajilla olisi Kanolta paljon opittavaa.


Brändi ei synny ilman viestintää

Jouko Marttila

Maailman suurimmat brändit kuten Google, Uber tai Tesla eivät käytä lainkaan perinteistä mediamainontaa. Silti ne tarvitsevat viestintää.

Sosiaalinen media, sisältömarkkinointi ja markkinointiautomaatio kaatavat mainonnan, markkinoinnin ja viestinnän raja-aitoja. New Yorkin yliopiston markkinoinnin professori Scott Galloway julisti Nordic Business Forumissa Helsingissä, että vain pöhköt yritykset maksavat perinteisestä mainonnasta.

Tekniikka mahdollistaa laadun ja kustannustehokuuden parantamisen, mikä kasvattaa teknologiaa viisaasti hyödyntävien brändien etumatkaa niihin, jotka eivät osaa tarttua uusiin ideoihin.

Amerikkalaisen viiniyrittäjän ja somegurun Gary Vaynerchuckin mielestä brändi tarvitsee huomiota, ja sosiaalinen media on siihen paras paikka. Hän on tehnyt itsestään ja yrityksestään brändin ilman mainontaa.

Perinteisen mainonnan korvaaminen sosiaalisella medialla on mahdollista, mutta ei välttämättä aloittavan yrityksen ensimmäinen askel menestykseen. Brändin rakentaminen vaatii joka tapauksessa viestinnän kokonaisvaltaista ymmärtämistä.

Sitouta henkilöstösi

Viestintä alkaa ennen yrityksen perustamista. Henkilökohtaiset vuorovaikutustaidot vaikuttavat siihen, millaisen tiimin yrittäjä saa ympärilleen koottua. Yksinyrittäjä saa puurtaa kellonympäri loputtomiin, jos hän ei ymmärrä viestinnän arvoa.

Viestinnän ja brändin rakentamisen ensimmäinen vaihe on oman henkilöstön sitouttaminen. Henkilöstön pitää tietää, mihin yritystä ollaan viemässä, missä se aikoo olla kilpailijoitaan parempi ja miten se erottuu muista. Työntekijöiden on uskottava, että strategian toteuttaminen tuottaa heille jotain hyvää.

Ilman strategista syvänäköä ja oman henkilöstön tukea yrityksen johtaminen ei ole johtamista, vaan ajelehtimista. Strateginen johtaminen vaatii kuuntelua ja vuorovaikutusta – viestintää. Yrityskulttuuri on osa brändiä ja se syntyy jo siinä vaiheessa, kun firmassa on alle 20 työntekijää. Organisaatiota on helppo muuttaa, kulttuurin muuttaminen vaati paljon enemmän.

Luo vahva brändi

Brändi rakentuu pala palalta kuin valtamerilaiva. Strategia toimii kompassina, jota kaikkien on osattava lukea oikein. Tutkimusten mukaan vain noin 15 prosenttia yritysten henkilökunnasta ymmärtää työnantajansa strategiaa. Ilman ymmärrystä on mahdotonta luoda vahvaa brändiä.

Markkinoilla brändi on asiakaskokemusten summa. Vahva brändi sitouttaa sekä henkilöstöä että asiakkaita paremmin kuin heikot brändit. Heikot brändit häviävät markkinaosuuksia helpommin kuin vahvat. Vain yksi prosentti markkinaosuutta menettäneistä yrityksistä onnistuu valtaamaan paikkansa takaisin.

Ole läsnä sosiaalisessa mediassa

Sosiaalinen media on muuttanut sekä markkinadynamiikkaa että yritysten johtamista. Yrityksen on oltava jatkuvasti läsnä ja vuorovaikutuksessa sidosryhmiensä kanssa. Suomalaiset yritysjohtajat ovat valitettavan näkymättömiä sosiaalisen median areenoilla, vaikka tarjolla on suora yhteys sekä kotimaiseen että kansainväliseen vuorovaikutukseen.

Yrityksen on kuunneltava henkilöstöään ja asiakkaitaan ylintä johtoa myöten, ja näytettävä se aidosti. Se tarkoittaa jatkuvaa keskustelua. Se tarkoittaa vaikuttavaa viestintää.

Brändin rakentamista voi opetella. Hyväksi viestijäksi ei kukaan synny. Se vaatii harjoittelua ja sitä varten on olemassa valmentajia. Moniko urheilija on noussut maailmanmestariksi ilman valmennusta? Moniko brändi on syntynyt ilman viestintää?


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ajattelua herättävää viestintää –  "Kyseenalaista itsesi: lukisitko itse jutun tästä aiheesta?"

Älä mokaa mediassa – "Viestintä on vaikea laji, ja kriisiviestintä erityisen vaikea. Johtajat kompuroivat tavan takaa mediassa tekemässä hallaa itselleen ja organisaatiolleen.

Some-osaaminen on johtajan perustaito – "Sosiaalisen median lukutaidosta on tullut kilpailutekijä, joka erottaa hyvät johtajat huonoista.


5 + 1 vinkkiä yhteiskuntasuhteiden hoitoon

Maria-Elena Cowell

Nykyiset yritysjohtajat keskittyvät liiketalouteen, eikä useilla heistä ole minkäänlaisia suhteita päättäjiin. (Äskeinen virke oli toteava ja täysin arvoneutraali). Kun yhteiskuntasuhteiden hoitoa kuitenkin tarvitaan toimintaympäristön ennakoimiseksi, ojennetaan politiikan nauravat nakit tätä nykyä usein viestintäjohtajien ja -päälliköiden lautasille.

Mistä sitten aloittaa, jos kuunaan ei ole yhteiskuntasuhteita (ainakaan tietoisesti!) hoitanut?

Helposti ajatellaan, että onnistumiseen tarvitaan monta puhelinnumeroa pienessä mustassa kirjassa – tai pikemminkin pilvessä. Jos suhteita ei ole, niitä voi luoda. Suomen kokoisessa avoimessa yhteiskunnassa, jossa on matala hierarkia, päättäjiin tutustuminen on varsin vaivatonta. Siihen tarvitaan vain viitseliäisyyttä.

Mutta jonkun tunteminen ei vielä auta paljoakaan. Maailmassa on paljon hedelmätöntä edunvalvontaa: joko saarnataan samanmielisille tai yritetään taivuttaa tukijoukkoihin henkilöitä, joista ei ole sanottavaa hyötyä, tai joiden päätä ei mikään todistusaineisto tai perustelu käännä. Lähestymistavan tulee olla strateginen ja viestit hyvin teroitetut. Pitää ymmärtää päättäjän taustaa ja asemaa.

Miten sitten edetä, kun aika on rajallinen resurssi ja tontti vieras? Kokosimme viisi vihjettä, joilla päästä siunattuun alkuun.

  1. Tunne oman yrityksesi/organisaatiosi toiminta. Mistä tulokset syntyvät?
  2. Tunne oman organisaation sääntely-ympäristö. Mikä toimintaa rajoittaa tai mahdollistaa?
  3. Tutustu päätöksenteon prosesseihin. Perusteet löytyvät helposti netistä.
  4. Kyllä, syytä on seurata politiikkaa! (Joidenkin mielestä se on hyvin viihdyttävää!)
  5. Tiivistä viestit kuin olisit twiittaamassa. Se auttaa kummasti!

Voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta todellisuus on usein jotain aivan muuta. Koska viimeksi keskustelit yhtiön lakimiehen kanssa sääntely-ympäristön muutoksista?

Legendaarinen Frank Pappa (tämä on sukupolvirajoitteinen viittaus!) kehotti aikanaan kansalaisia koskettamaan toisiaan. Kaiku kehottaa sen sijaan kollegoita puhumaan toisilleen, sillä se vieressä istuva tyyppi voi olla aika fiksu ja avittaa viestijää vaikuttamistyössä ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan!


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

4 syytä, miksi lobbaus lisääntyy tänäkin vuonna –  "Yritysten johtoon on kasvanut uusi sukupolvi, jonka ydinosaamista on liikkeenjohto, ei politiikka."

3 itsekästä syytä ryhtyä yritysbloggaajaksi – "Mitä jos harkitsisit yritysbloggaamista puhtaasti itsekkäistä syistä - omat lehmät reilusti ojassa? Hienoa, että koko yritys hyötyy, mutta what's in it for me?"

"Valtatien varren ainutlaatuinen yllättäjä" - aluebrändäyksen ensiaskeleet –  "Suomessa alueiden brändäys on vasta pääsemässä vauhtiin. Monet muistavat liudan kiusallisia kuntasloganeita, joista on irronnut nostalgia- ja huumorikylläisiä keskusteluketjuja sosiaalisessa mediassa."

Kuva: Robert Couse-Baker (Flickr)


Ratkaisetko konfliktin työpaikalla statement-Peltoreilla vai keskustellen?

Sanna Puutonen

Työpaikan vuorovaikutustilanteita voi ja pitääkin harjoitella.

Olen ennen Kaiku-aikaani työskennellyt yli viidessätoista eri organisaatiossa. Niitä kaikkia yhdistää yksi asia: aika ajoin työpaikalla syntyy konflikteja.

Tyypillisimmin kahinat saavat alkunsa arkisista erimielisyyksistä. Itse olen kiistellyt muun muassa siitä, pitääkö kattotikkaiden kiinnityspalat asetella maalauslinjalle etu- vai takapuoli ylöspäin, viedäänkö tiskikärry keittiöön puolillaan vai vasta kun se pursuaa ääriään myöten, ja saako avokonttorissa puhua vai ei.

Riidat eivät kerro työyhteisön huonosta hengestä sen enempää kuin niiden puute hyvästä. Kivan ja kurjan työpaikan erottaa toisistaan se, miten konfliktit ratkaistaan.

Entisillä työpaikoillani on kokeiltu esimerkiksi kattotikkaiden heittelyä seinään, tiskikärryjen viemättä jättämistä ja statement-Peltoreita – mutta myös ongelmien selvittämistä yhdessä keskustellen.

Viimeksi mainittu ratkaisumalli toimii kokemukseni mukaan organisaatioissa, joissa jokainen työntekijä tuntee, että heitä ja heidän työtään arvostetaan. Töistä ja niiden tuloksista ollaan vastuussa yhdessä, esimiehiä ja harjoittelijoita myöten. Kivoilla työpaikoilla on vain meidän töitä.

Me-hengen synnyttäminen ja ylläpitäminen ei ole kiinni pelkästään henkilökemioista. Hyvä työilmapiiri syntyy harvoin itsestään – sen luomista pitää harjoitella. Kaiku Helsingin Tuulikki Rautiainen ja Sofigaten Milla Kettunen jakoivat Assistenttifoorumi 2016 -tapahtumassa vinkkejä, joiden avulla jokainen voi omalta osaltaan toimia työyhteisönsä hengennostattajana. Keräsin alle niistä parhaat.

Parhaat vuorovaikutusvinkit työilmapiirin parantamiseen

1. Kehu työkaveriasi. Opetelkaa huomioimaan toistenne pienimmätkin onnistumiset ja kertomaan niistä ääneen. Kehujen aiheena voi olla vuoden suurin kauppa – tai vaihtoehtoisesti sovittuun aikaan aloitettu palaveri. Perustakaa kehumista tukevia kanavia, joiden kautta hyvä pääsee kiertoon.

2. Kun onnistut, anna sen näkyä. Arvosta työpanostasi ja ammattitaitoasi, ja iloitse rohkeasti omista onnistumisistasi. Muista antaa kiitosta myös sinua auttaneille työkavereille.

3. Päättäkää tavoitteet yhdessä, ja keksikää niiden toteutumista edistäviä kannustimia. Miettikää yhdessä, millaiset asiat voisivat parantaa kaikkien viihtyvyyttä työpaikalla. Jos esimerkiksi tiimin sähköpostit kuormittuvat sisäisistä meileistä, ottakaa tavoitteeksi hoitaa kaikki sisäiset asiat yhden päivän ajan chatissa tai kasvotusten. Palkitkaa itsenne onnistumisesta.

Tuulikki Rautiainen on Kaiku Helsingin valmentaja ja konsultti, jonka erikoisalaa ovat vuorovaikutus, asiakaskohtaamiset ja kollaboraatio. Seuraavan kerran Tuulikin voi bongata Talentum eventsin järjestämässä Sisäisen viestinnän työkalut -koulutuksessa, jossa mukana on myös toinen Kaiun valmentaja Salla Syrman.

Ja hei! Sisäinen viestintä on tehokasta, kun se on kiinnostavaa. Tule Kaiun Aamuravisteluun 16.11.2016 kuulemaan, miten kiinnostavuusmuotoilu tuottaa parempaa viestintää. Paikalla opastamassa Kaiun kiinnostavuuskonsultti Petteri Puustinen ja valmentaja Salla Syrman. Tilaisuus on osallistujille maksuton.

Ennakkoilmoittautumiset ja lisätiedot: jonna.jusslin@kaikuhelsinki.fi.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Työntekijälähettilyys ei synny pakottamalla –  "Mikään maksettu mainos ei voita sitä, kun organisaation työntekijät jakavat viestejä vapaaehtoisesti ja vielä siksi, että he uskovat tiedon voivan aidosti hyödyttää verkostojaan."

Millainen GoT-johtaja olisit? Vieläkö olisit elossa? – "Millaisia johtajia GoT:n kuudennella kaudella nähtiin? Mitä heiltä voi oppia? Kuka sinä olisit?"

Kiinnostavuusmuotoilu –  "Sisältöjen tulva on aivan valtava tänä päivänä. Miten moisesta vyörystä on edes pieni mahdollisuus erottautua ja saada oma viestinsä läpi? Yksinkertainen vastaus on: ole kiinnostava."

Kuva: Ken Teegardin (Flickr)


”Shit doesn’t just happen” − lyhyt oppimäärä asiakastyöstä

Taina Rinta-Kauhajärvi

Vietin heinäkuun alussa viikon EACA:n järjestämässä International Advertising Summer Schoolissa Berliinissä. Koulutuksen teemat jakautuivat kahtia: toinen puoli luennoista keskittyi pitkälti mainontaan ja toinen puoli siihen, miten me viestintä- ja mainostoimiston työntekijät voisimme tehdä työmme asiakkaiden suuntaan entistä paremmin. Alun perin Bob Mayerin tokaisemalla ”Shit doesn’t just happen” -sitaatilla viitattiin siihen, että voimme itse aktiivisesti koko ajan vaikuttaa tekemäämme työhön ja luomiimme asiakassuhteisiin. Tavoitteena tietysti on, että mahdollisimman moni yhteistyö jatkuu hedelmällisenä ja pitkäaikaisena.

Brexitistä syvästi järkyttyneet luennoitsijat (joista jokainen aloitti luentonsa pyytämällä anteeksi) listasivat lukuisia keinoja ja välineitä luovien toimistojen asiakastyön parantamiseen. Tässä siis muistutus ja ohjenuora itsellemme ja muille asiantuntijaorganisaatioille siitä, mitä erilaiset organisaatiot odottavat yhteistyöltä.

Tiivistetysti 15 olennaisinta:

1.       Tee, mitä lupaat

2.       Pidä säännöllisesti yhteyttä

3.       Ole mukava, luova, selkeä, kannustava, täsmällinen ja tavoitehakuinen

4.       Käytä jokainen euro, niin kuin se olisi omasi

5.       Tee palavereista mielekkäitä

6.       Kunnioita kaikkien ammattitaitoa

7.       Vältä monimutkaisuutta, rohkaise yksinkertaisuuteen

8.       Muista uudistua ja mennä eteenpäin

9.       Tutustu asiakkaan liiketoimintaympäristöön ja ymmärrä sen lainalaisuudet

10.   Kerro mielipiteesi

11.   Linkitä viestinnän ja markkinoinnin ratkaisut osaksi asiakkaan liiketoimintatavoitteita

12.   Muista myös luvut ja ymmärrä, mitä niiden taakse kätkeytyy

13.   Vietä asiakkaiden kanssa aikaa

14.   Tarkkaile asiakasorganisaation ympärillä tapahtuvaa kilpailua

15.   Nauttikaa menestyksestä yhdessä

Ekstravinkki: Toistimme luennolla ryhmissä isoon ääneen otsikon sitaattia. Seuraavan kerran, jos joku on menossa pieleen, suosittelen nousemaan ylös ja huutamaan kovaa ”Shit doesn’t just happen!”. Kuulostaa tyhmältä, mutta voi auttaa.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ajattelua herättävää viestintää –  "Meitä viestintätoimistoja lähestytään hyvin usein haastavalla tilanteella: oma viestintä ei tuota tulosta."

Vihaa vai rakkautta viestinnän kautta? - Esittelyssä faith-holderit ja hateholderit – "Media on toki voimissaan viestijänä, mutta netin ja erityisesti sosiaalisen median myötä sanoman perinteisistä vastaanottajista on tullut aktiivisia viestijöitä. Vieläpä vaikuttavia sellaisia."

Kuva: Kaiku Helsinki


Aivoystävällisempää tapahtumatviittausta

Salla Syrman

”Jokunen vuosi sitten puhelimen räplääminen toisen esityksen aikana olisi ollut epäkohteliasta”, toteaa kollegani Meltwaterin ja Digitalistin järjestämän aamutapahtuman jälkeen.

Toisin on nyt. Menet tapahtumaan kuin tapahtumaan, parin minuutin sisällä puhelin on kädessäsi ja hashtagit teroittuneet verkkokalvoillesi. Nanosekuntia myöhemmin pöhinä on täydessä käynnissä.

Esityksiä seuratessa on helppo ennustaa, mitkä kommentit nousevat siteeratuiksi. Taitavat esiintyjät osaavat ohjailla viestivirtaa etukäteen ja sijoittaa esityksiinsä houkuttelevia älähdyksiä ja kuvia, jotka kuin kirkuvat jaetuiksi tulemista. Kontekstistaan irrotettuina sinänsä hyvätkin lauseet muuttuvat helposti ulkopuolisen silmissä laimeiksi latteuksiksi.

”Tviittaan, olen siis olemassa”, naurahtaa kollega.

Keskitytkö mihinkään, kun keskityt kaikkeen?

Kieltämättä tapahtumissa usein tuntuu, että jakamisesta on tulossa itsetarkoitus. Sinänsä on kiva seurata esitysten kulkua etänä, ja kyllä kommenttivirran joukosta löytyy ajatuksia herättäviä helmiäkin. Vedän vähän kotiinpäin, mutta esimerkiksi markkinointipäällikkömme Petterin taannoista raportointia sisältömarkkinointifestivaali PING Helsingistä oli mielenkiintoista lukea. Jos viestit ovat höttöä, äänestän silmilläni ja keksin kyllä nopeasti tähdellisempää tekemistä.

Vaan miten käy vuorovaikutukselle paikan päällä? Kuinka hyvin ihmiset keskittyvät esityksiin ja oppivat uutta, jos mieli on puoliksi muualla?

Kysytään aivotutkija Mona Moisalalta ja esityssuunnittelija Timo Sorrilta, joilta on kuin tilauksesta juuri tupsahtanut meilikutsu aivoystävällisten esitysten webinaariin.

"Ihmiset ovat auttamattoman huonoja keskittymään kahteen asiaan samanaikaisesti silloin, kun ne molemmat vaativat aktiivista ajattelua. Mielemme ei voi jakautua kahtia, vaan tarkkaavaisuutemme valokeila ikään kuin hyppii tehtävästä toiseen nopeaan tahtiin. Tällöin erityisesti aivojen etuotsalohkot kuormittuvat ja suorituksemme heikkenee ”, kertoo Mona Moisala.

”Jos kirjoitamme kuumeisesti tviittiä ja yritämme samanaikaisesti seurata puhujan esitystä, kuormittuvat silloin myös erityisesti aivojen kieltä käsittelevät osat. Lopputulos on hyvin todennäköisesti se, että esityksesta jää paljon vähemmän mieleen, ja olo on vaikkapa pitkän seminaaripäivän päätteeksi levoton tai väsynyt. Muistamisen ja jaksamisen kannalta yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan on ehdottoman suositeltavaa", Moisala jatkaa.

Esiintyjät pystyvät hyvällä valmistautumisella helpottamaan ja nopeuttamaan sanomansa jaettavuutta. Timo Sorri kertoo itsekin antaneensa neuvoja tviittiystävällisen esityksen luomiseen. Silti tärkein asia on ajattelun muutos, jonka esitys saa aikaan.

"Jokaisen hyvän esityksen tavoitteena tulisi olla muuttaa jotain vastaanottajansa ajattelussa.  Jos vastaanottaja toimii vain mekaanisena Twitter-megafonina, hän menettää hienon mahdollisuuden uuden ajatuksen ja muutoksen syntymiselle. Taidanpa itsekin ensi kerralla sulkea puhelimen seminaarin ajaksi", Timo Sorri sanoo.

Haaste - esiintyjälle ja osallistujalle

Mitä jos seuraavassa suositussa massatapahtumassa yksi esiintyjä viidestä kehottaisi yleisöä laittamaan puhelimen kiinni ja keskittymään vain ja ainoastaan kuuntelemiseen sekä ajattelemiseen? Miksei myös pieneen välikeskusteluun vieruskaverin kanssa. Esityksen jälkeen kaikki mahdolliset sometunnukset pamahtaisivat ruudulle ja olisi aika jakaa omin sanoin se, mitä jäi päällimmäisenä mieleen.

Mitä tapahtuisi? Tviittejä tulisi vähemmän, se on selvä. Uskon kuitenkin, että esittäjä näkisi paremmin, miten oman esityksen ydinviestit oikeasti purivat yleisöön. Tunnelma tapahtumassa olisi ehkä keskittyneempi, oivallukset syvempiä. Ulkopuolelta tapahtumaa seuraavat pääsisivät lukemaan ajatusvirtaa, jossa viestit eivät olisi toistensa toisintoja. Ehkä. Ainakin vaihtelu virkistäisi.

Osallistujana voit treenata keskittymistä missä tapahtumassa vain. Valitse vaikkapa vain yksi, omasta näkökulmasta mielenkiintoisin puheenvuoro, jonka aikana puhelin jää taskuun. Tee muistiinpanoja, jos haluat, mutta älä anna esiintyjän sanojen kopioimisen viedä tilaa omalta ajattelultasi. Esityksen jälkeen kysy itseltäsi, mitä arvokasta sait – äläkä välitä siitä, jos itsellesi tärkeä oivallus sanoiksi puettuina kuulostaa naurettavan naiivilta. Jaa valitsemassasi kanavassa, jos koet jakamisen hyödylliseksi.

Kuka ottaa haasteen vastaan ja kertoo, miten kävi?

·       Havainin ilmainen webinaari, Inspiroi yleisöäsi aivoystävällisillä esityksillä, vieraana Mona Moisala, 16.6. klo 13.00-13.30

Kirjoittaja haaveilee kaiken pöhinän vastapainoksi retroesitelmäkerhosta, jossa esityksiä maailmankaikkeuden kummallisuuksista pidettäisiin korkeintaan piirtoheittimen ja opetustaulujen kera. Lisäpisteitä saisi, jos esityksen lähdeaineistona käyttäisi paperisia ensyklopedioita tai henkilöhaastatteluja.



Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ajattelua herättävää viestintää –  "Viestintä pitää vaihtaa organisaatiolähtöisestä kiinnostavaksi ja ajatuksia herättäväksi. Kyseenalaista itsesi: lukisitko itse jutun tästä aiheesta?"

Tätä oli sisältömarkkinointifestivaali PING Helsinki – "Kaiku Helsinki heittäytyi mukaan PING Helsinki -sisältömarkkinointifestivaaleille toukokuussa 2016."

2016 kuumat perunat - Osa 5: Mindfulness-viestintää – "Mindfulness oli valtava trendi vuonna 2015, mutta vuonna 2016 vastaavanlainen "hetkessä eläminen" näkyy myös viestinnässä."

Kuva: cosmo_71 (Creative Commons)