tyhjän ruudun kammo

Tyhjän ruudun kammo? Näillä nikseillä saat näppäimistön laulamaan

Irvistääkö yritysblogin deadline seuraavana aamuna ja sanaakaan ei synny? Möllöttääkö myyntiteksti Wordissa puolivalmiina? Olisiko asiantuntijakirjoitus pitänyt palauttaa jo, mutta kasassa on kokonaiset kolme riviä jargonia?

Tyhjän ruudun kammo on viheliäinen vaiva, mutta onneksi konstit ovat monet. Kokeile sanaummetukseen seuraavia lääkkeitä!

1. Kirjoita vartti tajunnanvirtaa ilman minkäänlaista itsekritiikkiä.

Laita ajastin päälle, tee olosi mukavaksi ja kirjoita viisitoista minuuttia. Charles Bukowski sen jo tiesi: Writing about writer’s block is better than not writing at all. Vartin jälkeen hanat saattavat aueta, ja ehkäpä ruudulta löytyy muutama säästämisen arvoinen virkekin.

2. Vastaa kysymyksiin.

Mieti kysymyksiä, jotka auttavat hahmottamaan aihettasi. Näin saat tekstiä syntymään ja samalla hiot näkökulmaa terävämmäksi. Esimerkiksi:

Millaisia faktoja aiheeseen liittyy? Millaisia positiivisia näkökulmia? Millaisia negatiivisia näkökulmia tai uhkia? Mitä tunteita aihe herättää? Mitä uutta kerrottavaa minulla on? Mitä kaikki jo tietävät?

3. Siirrä huomio tekstin vastaanottajaan. 

Onko mahdollista, että keskityt liikaa itseesi ja paineen riivaamana yrität tuottaa tekstiä, joka luo vaikutelman vakuuttavasta asiantuntijasta? Hengitä syvään ja muista miksi tekstiä tuotat. Kenen pitäisi kiinnostua sanomastasi? Mikä hänelle olisi hyödyllistä tietoa aihepiiristä? Mitä vaikutusta tavoittelet? Kun keskityt vastaanottajan hyötyyn, todennäköisesti silloin vasta vakuuttava oletkin.

4. Aloita helpommasta. 

Tökkiikö erityisesti tekstin aloitus? Älä yritä kylmiltäsi kirjoittaa täydellistä otsikkoa ja ingressiä, vaan jätä niille paikkansa ja siirry suosiolla helpompaan kohtaan. Kun olet saanut jonkun osan tekstiä soljumaan, vaikeammatkin osat saattavat tulla kuin itsestään. Koska tehokas aloitus on tärkeä huomionherättäjä, aina on joka tapauksessa hyvä idea tarkastella otsikkoa ja ingressiä uudelleen tekstin viimeistelyvaiheessa. 

5. Lue jotakin inspiroivaa. 

Onko sinulla kirjoittajaidoleja, joiden sanojen sointi ja tekstin rytmi ikään kuin tarttuvat korvamadon lailla? Etsi sellaisia − myös ammatillisista kirjoittajista ja sillä kielellä, jolla tekstiä työssäsi tuotat. Kyse ei ole kopioimisesta, vaan oikeanlaiseen tunnelmaan pääsemisestä. Voit myös inspiroitua omasta itsestäsi! Lue jokin vanha, onnistunut tekstisi, joka herättää muistikuvan hyvästä flow’sta.

6. Tee sisällysluettelo tai miellekartta. 

Tiedätkö, mistä asioista suurin piirtein aiot kirjoittaa? Silloin olet jo voiton puolella. Listaa ranskalaisin viivoin tekstisi asiasisältö ja ryhdy vapaasti kirjoittelemaan työotsikoiden alle. Jos hahmotat asioita paremmin visuaalisesti, saman homman voit tietenkin tehdä myös miellekarttana, joko paperille tai sovelluksen avulla. 

7. Tee jotakin muuta luovaa. 

Anna jonkun muun luovan toiminnan vauhdittaa luovan kirjoitusfiiliksen löytymistä. Toimisto-olosuhteissa voi olla haasteellista maalata akvarellia, mutta mitäpä jos tuhertelisit paperille tai taittelisit origamin?

8. Puhu aiheesta. 

Etsi luottotyökaverisi ja innosta hänet keskusteluun tekstisi aiheesta. Jos hän istuu peltorit korvilla ja koko kahvihuone ja vahtimestarikin pakenevat keskusteluyrityksiäsi, puhu edes itseksesi. Usein monimutkaisesta asiasta tulee yksinkertaisempi ääneen lausuttuna.

9. Unohda tyhjän ruudun kammo. Pidä tauko ja kokeile uudestaan. 

Kun ei tule, niin ei tule. Jos deadline sallii, tartu muihin töihin välillä. Tee jotakin niin puisevaa (itseeni tepsii toiminnanohjausjärjestelmämme päivittäminen), että kirjoittaminen tuntuu suorastaan nautinnolta ja palkinnolta sen jälkeen. Tai lähde liikkumaan, edes lenkille keittiösaarekkeen ympäri, jos SUP-lautailu ei onnistu.

10. Opettele tunnistamaan suotuisat hetket ja olosuhteet. 

Tässäpä tärkein vinkki kaikista, jos haluat taltuttaa kirjoituskammon kunnolla. Tarkkaile mihin vuorokauden aikaan ja millaisessa paikassa kirjoittaminen sujuu sinulta parhaiten. Koetko olevasi aamulla luovempi kuin iltapäivällä? Tarvitsetko hiljaisuutta vai saatko lisävirtaa ihmisten läsnäolosta? Rennosti verkkareissa kotitoimistolla vai selkä suorassa konttorilla? Litra kahvia vai lasi vettä? Kun opit tunnistamaan omat tapasi, jatkossa voit suunnitella kirjoitushetket sopivaan aikaan ja paikaan. 

Salla Syrman on Kaiku Helsingin partneri, viestintäkonsultti ja valmentaja. Kun Sallaan iskee tyhjän ruudun kammo, hän saa parhaat ideansa yleensä joogatunnin jälkeen suihkussa ja kiertämällä toimiston keittiössä kahvikuppi kädessä kehää. Kun hän oikein innostuu kirjoittamisesta, hän naputtelee äänekkäästi, mikä Sorbonnen kirjastossa vuonna 2001 johti huomautukseen: ”Mademoiselle, vous tapez trop fort!” Kirjoitusvalmentajana Salla on ymmärtäväinen, kannustava ja käytännönläheinen.


Hissipuhe – myy ajatuksesi hississä

Ei liene sattumaa, että Unikeon päivää ja Juttele hississä -päivää vietetään samaan aikaan. Hississä vaietaan ja tuijotellaan varpaankärkiä unisena. Hissihöpöttäjä erottuu ja jää mieleen, mutta hyvä hissipuhe myy ajatuksesi muuallakin kuin kerrosten välillä.

Kun kymmenen vuotta sitten päätimme perustaa viestintätoimiston, käyntikortteihimme painettiin iskulause ”Viestintä on myymistä. Ostatko ajatuksen?”. Kysymys herätti asiakkaan pohtimaan viestinnän merkitystä ja toimi hissipuheen johdantona.

Hissipuheella voit myydä osaamistasi pomoille, firmasi tarjontaa asiakkaalle tai yrityksesi osakkeita sijoittajille. Kaikissa tapauksissa kuulija pitää saada kiinnostumaan sinusta ja ajatuksistasi niin paljon, että hän haluaa kuulla lisää, eli ostaa ajatuksesi.

Kaikki osaavat sanoa nimensä ja melkein kaikki, mitä he tekevät työkseen. Harva pystyy kertomaan, miksi heidän työnsä on merkityksellistä. Oman hissipuheen valmistelu kannattaa aloittaa pohtimalla, miksi jonkun kannattaisi kiinnostua sinusta ja ajatuksistasi.

Hissipuhe kestää lyhyimmillään muutaman kymmenen sekuntia. Omalla hissipuheellani Kaiku Helsingistä on mittaa minuutti. Se on tässä:

”Terve! Olen Jouko Marttila, yksi viestintätoimisto Kaiku Helsingin perustajaosakkaista.

Mitä luulet, kuinka usein viestintä epäonnistuu?  Professori Osmo A. Wiion lain mukaan viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta.

Me Kaiku Helsingissä osoitamme Wiion lain vääräksi ja autamme asiakkaitamme onnistumaan. Teemme heistä kiinnostavia, oli sitten kyse medianäkyvyydestä tai vaikuttavuudesta. Uusimpana oivalluksena käytämme palvelumuotoilua viestinnän suunnittelussa ja toteutuksessa. Se tuo entistä parempia tuloksia ja auttaa yritysasiakkaitamme kasvamaan.

Valmennamme johtajia, esimiehiä ja asiantuntijoita onnistumaan heidän omassa viestinnässään. Autamme heitä kriisitilanteissa ja niiden ennalta ehkäisemisessä. Monet ovat avullamme välttyneet ikäviltä otsikoilta.

Meillä on Kaiussa yli 30 viestinnän huippuosaajaa. Esimerkiksi Verohallinto, Maa- ja metsätalousministeriö, Aberdeen Standard Investments, BAE Systems, Oral, Scandic Hotels ja Sofigate ovat tärkeitä asiakkaitamme.”

Käytän mielelläni kysymyksiä vuorovaikutuksen synnyttämiseen. Jos kysyt jotain, mieti oma vastauksesi valmiiksi. Jos yrityksesi myy käsinkosketeltavaa tuotetta, joka kulkee helposti mukana, käytä sitä.

Pidä hissipuhe selkeänä ja käytännönläheisenä niin, että se auttaa kuulijaa oivaltamaan, miksi hänen kannattaa kuunnella juuri sinua – ja jatkaa keskustelua vielä hissipuheen jälkeenkin.

Kirjoittaja Jouko Marttila on Suomen kokeneimpia ja monitaitoisimpia viestinnän ammattilaisia. Hän oli BBC:n, Ylen uutisten ja A-studion jälkeen perustamassa Arvopaperi-lehteä sekä myöhemmin käynnistämässä Forbes Suomea. Siinä välissä Jouko toimi pörssi- ja pankkivalvonnan viranomaisena Helsingissä ja Lontoossa sekä vastasi Suomen Pankin viestinnästä. Vuodesta 2009 lähtien Jouko on valmentanut eri organisaatioiden esimiehiä ja asiantuntijoita haastaviin media- ja vuorovaikutustilanteisiin sekä toiminut johdon strategisena neuvonantajana. Jouko väitteli 2016 työn ohessa valtiotieteen tohtoriksi. Hän on mustan vyön judoka, joka harrastaa hiihtoa, triathlonia ja maratonjuoksua. Joukon blogi löytyy osoitteesta taloudentulkki.com.


Emojeilla on nyt oma päivänsä – ja ne ovat jo muuttaneet tapaamme viestiä

Tiistaina vietettiin kansainvälistä emojipäivää, kuten Facebook avuliaasti muistutti. Ajatus voi aiheuttaa hilpeyttä tai lievää pahoinvointia.

Nyt jo vanha vitsi kuuluu, että emojien myötä ihmiskunta on palaamassa muinais-Egyptin hieroglyfeihin. Värikkäät pikkukuvat herättävät tunteita laidasta laitaan – joillekin ne ovat vakituinen osa kommunikointia, toisten mielestä nykynuorison humpuukia.

Emojien suosio kasvoi hurjasti, kun ne lisättiin mobiililaitteisiin 2010-luvulla. Niiden määrä on myös kasvanut tasaiseen tahtiin. Emojeita on jo 2 823, jos lasketaan mukaan erilaiset variantit, kuten esimerkiksi ihonvärit ja sukupuolet!

Kun melkein kaikkiin tilanteisiin voi reagoida hauskalla emojilla, kynnys käyttää niitä madaltuu. Emojeista on jopa povattu tulevaisuuden universaalia kieltä.

Emojit välittävät tunteita tehokkaasti, mutta vain jos molemmat osapuolet tulkitsevat ne samalla tavalla.

Emojeista on kirjallisessa viestinnässä monenlaista apua. Kuvia on helpompi ymmärtää kuin sanoja, ja ne auttavat ihmisiä ylittämään kielimuurin.

Emojeilla voi helposti vaikuttaa äänensävyyn, ja niiden avulla voi luoda helposti epämuodollisen ja kevyen ilmapiirin. Jos se on viestinnän tavoite, miksipä emojeita ei voisi käyttää! Emojien arkisuudesta on apua sosiaalisessa mediassa ja pikaviestimissä, joissa halutaan yleensä olla helposti lähestyttäviä. Teksti vaikuttaa ystävällisemmältä, kun siinä on lämpimästi hymyilevä emoji, ja esimerkiksi chat-palvelun robottimaisuutta voi vähentää emojeita käyttämällä.

VINKKI: Parhaiten haluttua tunnetta kuljettavat yksinkertaiset ja universaalit emojit. Hymyilevän naaman kanssa olet varsin turvallisilla vesillä.

On kuitenkin osattava hillitä itsensä, sillä emojien sijoittuminen nokkeluus–myötähäpeä-akselille riippuu niiden tyypistä ja käytöstä. Väärinkäytettynä emoji ei erotu edukseen ja antaa väärän kuvan. Ne voivat myös olla tulkinnanvaraisia, koska niiden ulkonäkö saattaa vaihdella puhelimesta riippuen.

Itkunauruemojit, sydänsilmäemojit ja keskisormet ovat esimerkkejä tunneperäisistä emojeista, joita on valtava määrä. Ne toimivat arjen viestittelyssä hyvin, mutta saattavat muodollisemmassa viestinnässä heikentää kirjoituksen laatua ja uskottavuutta. Kauhuleffoissakin tehokas keino välittää katsojalle tunne on lisätä äkillinen kova ääni kohtaukseen, jotta katsoja tietää, että nyt kuuluu säikähtää. Se toimii, mutta on tarkemmin ajateltuna aika halpamaista. Samaan tapaan emojit välittävät lukijalle halutun tunnetilan suoraan, ja se voi aiheuttaa lommon muuten hyvään kirjoitukseen.

VINKKI: Haastavampien emojien käyttö vaatii vastapuolen huumorin tuntemusta. Älä heitä keskusteluun apinaa, munakoisoa tai persikkaa, jos et ole varma siitä, mitä ne tarkoittavat. Emojien merkitykset voi tarkistaa Emojipediasta.

Onko kurkkivalla apinalla tulevaisuutta?

Emojit eivät sellaisenaan ole kovin uusi juttu – niitä käytettiin jo 2000-luvun alussa, tosin eri muodossa. Tekstihymiöt eli emoticonit olivat tyyliltään yksinkertaisia ja kuvastivat lähinnä ilmeitä, mikä rajoitti niiden soveltamista viestintään. Emojien joukkoon kuuluu ilmeiden lisäksi myös esineitä ja muita symboleita, jotka mahdollistavat kuvakkeiden monipuolisemman käytön.

Ehkä muutoksen alla onkin siis ihmisten tapa käyttää emojeita. Onko muutos hyvä tai pysyvä, vai onko emojien käyttö ohimenevä juttu? Nykyään trendit vaihtuvat yhä nopeammin – hetki sitten toimivaksi todettu juttu on nyt kuollut ja kuopattu. Emojit otettiin nopeasti osaksi someviestintää, mutta joutuvatko ne väistymään tulevaisuudessa jonkin uuden jutun tieltä?

Tällä hetkellä emojit voivat olla toimiva lisä viestintään – se toki riippuu sisällöstä, kohdeyleisöstä ja siitä, millaisen roolin emojeille haluaa antaa. Trendikkäillä elementeillä kirjoittaja voi sävyttää juttuaan ja osoittaa olevansa ajan hermolla, mutta koko juttua ei kannata perustaa ohimenevän ilmiön ympärille. Aikaa kestävä sisältö ei riipu trendeistä.

Henri on tutkijatyyppinen kaveri, jonka intohimona on viestinnän ja brändin välinen suhde. Kiinnostus kirjalliseen ja visuaaliseen ilmaisuun on johdattanut hänet markkinointiviestinnän, digitaalisen viestinnän ja brändijohtamisen pariin. Hän uskoo, että luovan ihmisen työ ei lopu koskaan – siksi siitä pitää tehdä itselleen mieluisaa. Työkokemusta on kertynyt brändi-ilmeiden suunnittelusta, startup-maailman markkinointiviestinnästä ja graafisesta suunnittelusta. Vapaa-ajallaan hän harrastaa taiteiden ja kulttuurin lisäksi pyöräilyä ja kuntoilua, koska haluaa jonain päivänä olla yhtä vahva kuin Nokia 3310.


Konsensus – kuollut ja kuopattu?

Sanalla konsensus kuvataan suomalaista kolmikantaa työnantajien, työntekijöiden ja valtiovallan välillä. Käytännössä – ainakin kriitikoiden mukaan – se on tarkoittanut sitä, että Hakaniemi ja Eteläranta ovat päässeet päättämään työelämän ja talouden sääntelystä hallituksen ohi.

Etujärjestöille oli tilausta

Etujärjestöjen rooli ei kasvanut sattumalta. Sotakorvauksia varten rakennetun teollisuuden menestys edellytti korkeimman tason poliittisia suhteita itään. Työnantajat ja työntekijät tarvitsivat valtiota, eikä luokkasopu ollut itsestäänselvyys maassa, jossa sisällissodan haavat olivat vielä sitomatta ja Neuvostoliitto hyödynsi suomalaisia kommunisteja osana pyrkimyksiään vaikuttaa suomalaiseen sisä- ja ulkopolitiikkaan.

Tupon vaikutukset

Palapeli koottiin 1960-luvun lopulla Tulopoliittiseksi kokonaisratkaisuksi, tuttavallisemmin Tupo, jossa työnantajat, työntekijät ja valtiovalta sopivat mm. palkoista ja verotuksen tasosta. Järjestelmä vähensi lakkoja ja vahvisti vientiä ja yhteiskuntarauhaa nousevan vasemmistoradikalismin vuosina, jolloin moni porvari nukkui huonosti.  Liian innokkaat palkankorotukset kuitattiin devalvaatioilla. Inflaatio kohosi, mutta sellu myi ja tekstiiliteollisuus pääsi kippaamaan kummallisen näköiset kuosinsa Neuvostoliittoon.

Syntyi järjestelmä, jossa etujärjestöt sopivat, ja valtio kuittasi laskut. 

Kolmikanta perustui osapuolten vahvalle keskinäiselle riippuvuudelle, ja sen kulmakiviä olivat Neuvostoliiton merkitys vientimaana (25%), oma markka sekä aito tarve sitoa epäluuloisesti toisiinsa suhtautuneet työmarkkinaosapuolet yhteisiin tavoitteisiin. Keväisin käydyt neuvottelut olivat pitkiä ja kosteita, mutta kun normaalit ruokajuomat oli riittävän moneen kertaan nautittu, sopu syntyi.

Järjestelmä tuotti hyvin ja mahdollisti hyvinvointivaltion rakentamisen. Samalla taloudesta tuli suuryritysvetoinen, jähmeä ja valtioriippuvainen.

Puolueet ovat alkaneet etääntyä toisistaan

Talouden asteittain vapauduttua ja Neuvostoliiton romahdettua konsensuspolitiikan perusfundamentit ovat osittain rapautuneet. Aiemmin ei ollut mahdollista uhkailla pääomien ja tuotantolaitosten siirrolla ulkomaille, nyt se on normikäytäntö. Työnantajaleiri on asteittain vetäytynyt perinteisestä yhteistyöstä, kun vastavoimat ovat heikentyneet.

Konsensus-Suomea sävyttänyt pyrkimys sitoa osapuolet yhteisiin päämääriin on heikentynyt. Politiikkaan tämä on heijastunut niin, että puolueet ovat alkaneet etääntyä toisistaan. Aiemmin poliittiset voimat ponnistivat kohti poliittista keskustaa, nyt politiikkaa suuntaa eräänlainen keskipakoisvoima, joka saa puolueet hakeutumaan kohti omia laitojaan. Hallitusten kokoaminen vaikuttaa yhä vaikeammalta, ja hallitusten sisäinen sopu on utuinen muisto menneestä.

Tupo-ratkaisuihin ei sanan perinteisessä merkityksessä ole paluuta, mutta voisiko politiikkaan lisätä ripauksen konsensusta? Vai onko se kuollut ja kuopattu?

Keskustelu jatkuu Porin SuomiAreenassa ensi viikolla

Aiheen käsittely jatkuu ensi maanantaina 16.7. Porin SuomiAreenalla, kun Kaiku Helsinki järjestää jo perinteeksi muodostuneen Kapakkaväittely-nimisen keskustelutilaisuuden Ravintola Kirjakaupassa. Tänä vuonna teemana on Konsensus – kuollut ja kuopattu?

Mukana keskustelemassa kansanedustaja Eero Heinäluoma, professori ja tutkimusjohtaja Mika Maliranta ja eduskunta-avustaja, Liike Nyt -aktiivi Karoliina Kähönen. Keskustelun juontaa Kaiun Jukka Relander.

 

Kirjoittaja Jukka Relander on vaikuttajaviestinnän ja strategisen mediaviestinnän luova ja tuloksellinen tekijä. Jukka on somessa kotonaan ja juontaa mitä vain 150 tv-keskustelun ja viidensadan radioon tehdyn suoran lähetyksen kokemuksella. Ympärivuorokautisena kokovartaloverkostoitujana Jukka tuntee huomattavan osan kantakaupungin puhelinpylväistäkin etunimeltä, tai ainakin ne moikkaavat kun neuvonantaja kulkee ohi. Lue Ylen verkkosivuilta Jukan tuorein kolumni: Helsinki ei ole huomion keskipiste vaan kulissi, kun Trump ja Putin tapaavat.


Noviisista kielivelhoksi - viisi kirjallisen ilmaisun treenivinkkiä

Viestijän tärkein työkalu on kieli. Harkittu kielellä leikittely ja osuva kielenkäyttö saavat viestin erottumaan ja ylläpitävät lukijan mielenkiintoa silloinkin, kun aihe itsessään on kankea. Selkeys ja sujuvuus ovat perusedellytyksiä. Räikeät kielivirheet puolestaan hankaloittavat viestin ymmärrettävyyttä ja voivat pahimmassa tapauksessa jopa muuttaa viestin merkitystä.

Kielivirheet eivät ärsytä jokaista lukijaa, mutta joidenkin silmissä ne luovat vaikutelman, että viesti on kiireellä huitaistu. Oikeinkirjoitus niin yrityksen kotisivuilla kuin yksittäisissä sähköposteissakin vaikuttaa uskottavuuteen ja brändimielikuvaan. Ammattiviestijöiden lisäksi kirjallisen ilmaisun taidosta on hyötyä kaikille muillekin, jotka haluavat saada sanomansa perille.

Siinä missä fyysinen kuntokin, kielitaito rapistuu, jos sitä ei ylläpidä ja huolla säännöllisesti. Lue viisi helppoa vinkkiä, joilla selkeytät ja siistit kirjallisen ilmaisun taitoasi:

  1. Ylläpidä sanavarastoasi. Ahmi suomenkielistä kaunokirjallisuutta, kuuntele äänikirjoja, tee ristisanatehtäviä tai pelaa Scrabblea, niin kielitaitosi ei pääse ruostumaan. Sanavaraston treeni sopii tehtäväksi myös leppoisana kesäpäivänä laiturin nokassa.
  2. Harjoita kielikorvaasi ja tarkista hankala kielioppi. Lisää kirjanmerkkeihin aina luotettava Kielitoimiston sanakirja, jotta pääset nopeasti tarkistamaan kinkkisten sanojen kirjoitusasun ja kertaamaan mietityttävät pilkkusäännöt ja yhdyssanat.
  3. Elävöitä tekstiä synonyymeillä. Edellä mainittu sanavaraston ylläpito on samalla erinomaista synonyymitreeniä. Inspiraation ollessa hukassa, akuutti apu löytyy Synonyymisanakirjasta.
  4. Oikolue tekstisi, niin opit virheistä. Omalle tekstille tulee helposti sokeaksi, jolloin kielimokia on vaikea huomata itse. Ota avuksi esimerkiksi Oikofix-sivusto (englanniksi apu löytyy Grammarlystä) tai Wordin oikeinkirjoituksen tarkistus. Hyvää harjoitusta on myös työkavereiden tekstien oikolukeminen.
  5. Huomioi kohderyhmä. Selkeys ja ymmärrettävyys eivät vähennä viestisi asiantuntevuutta tai paikkansapitävyyttä. Pyri popularisoimaan mutkikas ammattisanasto suosimalla yleiskieltä ja välttämällä monimutkaisia termejä vailla selitystä. Lainasanojen sijaan mieti, miten sanoisit saman suomeksi.

Aloita kielenhuoltotreeni jo kesällä, niin kehityt timanttiseksi kielivelhoksi töihin palatessasi!

Julia Wihuri on utelias viestijä ja kielinörtti, joka innostuu luovasta ja monikanavaisesta sisällöntuotannosta. Vaikuttavan sisällön Julia loihtii mieluiten tekstinä, videona ja kuvina. Nuori multitaskaaja opiskelee viestintää Vaasan yliopiston digitaalisen median maisteriohjelmassa, ja ennen kaikulaistumistaan hän on päässyt tositoimiin muun muassa matkailuviestinnän, festivaalitiedotuksen ja kesätyöviestinnän parissa. Töiden ohella Julia musisoi ja tanssii, viimeistelee elokuvatutkimuksen graduaan ja haaveilee tulevista matkoista ja seikkailuista. 


Rohkeat tyhmät – ja muita vastaloitsuja tiedon kiroukselle

Heinäkuu 1997. Olin kesäharjoittelijana hissiyhtiössä ja sain kummalliselta tuntuneen tehtävän: minua pyydettiin tutkimaan hissin huoltoon liittyvää diginäyttöä. Testaa, osaatko käyttää. En ymmärtänyt sisällöstä juuri mitään, mutta toimintojen selaaminen oli helppoa – kiitos selkeiden ohjeiden. Käyttöohjeet todettiin toimiviksi, koska täysi ummikkokin pystyi soveltamaan niitä.

Tämä kokemus on jäänyt mieleeni hyvänä esimerkkinä tilanteesta, jossa uuden työntekijän tietämättömyyttä osattiin hyödyntää ansiokkaasti. Kun itse on naimisissa jonkun projektin kanssa, ei enää kykene arvioimaan viestinnän selkeyttä luotettavasti. Liikaa ymmärtävä on tiedon kiroama. Siksi tietämättömästä työkaverista on apua, kunhan häntä rohkaistaan rehellisesti kertomaan, mikä tuntuu vaikealta.

Tiedon kirous – selkeän viestinnän verivihollinen

Haluan nostaa muistoni esiin juuri nyt, kun yrityksiin on saapumassa suuri joukko tuoreita silmäpareja – kesätyöntekijöitä. Siinäpä viestinnälle tarjottimella mahdollisuus testata omien tuotosten selkeyttä! Kesätyöntekijä ei tietenkään (välttämättä) edusta viestinnän kohderyhmää, mutta auttaa ainakin huomaamaan mahdollisia mutkikkaita kohtia.

Tiedon kirous, curse of knowledge, on kognitiivinen vääristymä, joka tarkoittaa karkeasti seuraavaa: Se, joka tietää jo paljon, on kyvytön arvioimaan, miten muut, vähemmän tietävät, ymmärtävät saman asian.

Konsulttijargonkalvot, joista yleisö ymmärtää 10 prosenttia (jos on vielä hereillä). Tiedon kirous. Johdon strategialöpinä, joka menee henkilöstöllä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tiedon kirous. Asiantuntijateksti, jota ei jaksa lukea, koska kirjoittajan mielestä tämä ainakin on pakko kertoa! Ja tämä! Ja tämä! Tiedon kirous.

Kaikki me olemme asiantuntijoina tiedon kirouksen sokaisemia – se on inhimillistä. Viestintä ei kuitenkaan voi olla vaikuttavaa, jos se ei ole selkeää ja palvele kohderyhmänsä tarpeita. Siksi meidän on aktiivisesti haastettava itsemme ja työyhteisömme kumoamaan asiakkaiden ja muiden kohderyhmiemme elämää kurjistuttava kirous. Tässä muutama vinkki!

Vastaloitsuja tiedon kiroukselle

  1. Ota palvelumuotoilu avuksi viestinnän suunnitteluun. Palvelumuotoilusta kohistaan nyt paljon, mutta syystäkin, sillä itsekkyyden aika yritysviestinnässä on auttamatta ohi. Palvelumuotoilu tarjoaa työvälineitä siihen, kuinka voit osallistaa asiakkaat ja muut kohderyhmät viestinnän suunnitteluun. Millainen viestintä palvelee asiakkaidemme tarpeita? Miksi arvella, kun voi selvittää! Palvelumuotoilu on erinomainen ymmärryksen kirkastaja myös sisäisessä viestinnässä, sisäisten asiakkaiden kanssa, kuten STUK:n esimerkki osoittaa.
  2. Rohkaise työkavereita olemaan tyhmiä tarvittaessa. Vaatii uskallusta sanoa ”nyt en ymmärrä” ja muistuttaa tiedon kirouksesta ja kohderyhmän tietotasosta, kun huoneellinen johtajia suoltaa jargonia suupielet vaahdossa. Innosta rakentamaan ilmapiiriä, jossa on lupa rohkeasti kyseenalaistaa viestintää, jos selkeys ja asiakasnäkökulma tuntuvat unohtuvan.
  3. Valmenna, älä nillitä.
    Kun osoitat viestinnän epäkohtia, ole rakentava. Selkeä viestintä ei ole taitona itsestäänselvyys, joten viestinnän edustajien kannattaa mieltää itsensä valmentajiksi, ei nillittäjiksi. ”Miten kertoisit tämän omin sanoin?” mieluummin kuin ”Onpas toi kamalaa kapulakieltä!”
  4. Hyödynnä uusien tulokkaiden ulkopuolinen näkemys.
    Muistatko, miltä tuntui mennä uuteen työpaikkaan, kun ei ymmärtänyt vielä termeistä tai tavoista mitään? Sen sijaan, että uusi ihminen tuskailee tietämättömyyttään, eikö olisi hienoa, että hän saisi kokea ylpeyttä tuodessaan arvokasta ulkopuolista näkemystä? Win-win.
  5. Pidä katala tiedon kirous mielessä – ja kertaa siihen tepsivä vastaloitsu. Aina, kun olet ryhtymässä laatimaan viestiä, käy läpi yksinkertainen kysymyslitania: Kenelle viestin? Millä tavoitteella? Missä kanavassa ja yhteydessä? Mikä kohderyhmälleni on hyödyllisintä? Tällä pääset jo hyvään alkuun!

Salla Syrman on Kaiku Helsingin partneri, jonka sydän sykkii selkeälle viestinnälle. Hänellä on yli kymmenen vuoden kokemus viestintätaitojen valmentamisesta, ja hän nauttii siitä, kun valmennettavat saavat käytännönläheisiä oivalluksia arkensa avuksi. Asiakastöiden ohella Salla toimii Kaiun markkinointipäällikkönä, ja tuorein täydennys omaan osaamispalettiin on maaliskuussa valmistunut markkinointiviestinnän strategisen johtamisen tutkinto. LinkedIN / Twitter 


Mitkä viestintätaidot ovat tärkeimpiä vuonna 2025?

Saammeko esitellä uuden pahvisen työntekijämme, Viestijä 2025:n! Hän pääsi ensi kertaa työn touhuun DigiArena-messuilla Helsingissä 17.5.

Hahmon idea on auttaa viestinnän ammattilaisia rakentamaan oma vuoden 2025 viestijäkuvansa hahmottamalla nykyiset vahvuudet ja tulevaisuuden viestintätaidot, joissa toivoo kehittyvänsä. Taitojen kartoitus auttaa asettamaan ja priorisoimaan tavoitteita. Vastaavaa menetelmää on Kaiussa hyödynnetty aikaisemminkin.

Nyt kaikulaiset kertovat, mitkä viestintätaidot ovat tulevaisuudessa tärkeitä ja miksi niiden harjoittelu kannattaa aloittaa jo nyt:

viestintätaidot

”Tulevaisuuden markkinointiviestinnän ammattilainen on rohkea (eikä nyt puhuta pelkästään keskustelutaidoista). Hän on rohkea omaksumaan uusia viestintäkanavia ja työvälineitä, sekä rohkea pohtimaan itse sitä, miten viestintäalaa viedään eteenpäin ja kehitetään entistä monimuotoisemmaksi. Hän luopuu rohkeasti kaavamaisuudesta ja epäluuloista maailmaa kohtaan. Hän luottaa rohkeasti siihen, että asiantuntijuutta kasvatetaan kokeilemalla ja että asiantuntijuutta syntyy muutenkin kuin luentopenkillä tai 40+ vuoden kokemuksella.”

- Jonna Aaja, markkinointiviestijä

”Tulevaisuuden viestijän toimintakenttä muuttuu yhä nopeammin ja samalla monimutkaistuu. Tulevaisuuden viestijä hahmottaa kokonaisuudet eikä jää vanhoihin poteroihin makaamaan. Keskiöön nousee lisäksi kohderyhmien ymmärrys, hyvä asiakaskokemus vaikuttaa myös viestin vaikuttavuuteen entistä enemmän.”

- Markku Vänskä, asiakasjohtaja

Empatia mielletään usein pehmeäksi asiaksi, mutta itse väitän, että se on yksi kovimpia juttuja, mitä viestinnän ja markkinoinnin ammattilaisen kannattaa hallita. Ilman empatiaa teemme asioita omista tarpeistamme ja mieltymyksistämme lähtien: Empatia on kykyä asettua toisen asemaan ja sen avulla saadaan syvällistä ymmärrystä siitä, miten voimme kohderyhmiämme parhaiten auttaa viestinnällämme.”

- Elina Piskonen, palvelumuotoilujohtaja

”Monikanavainen tarinankerronta on tärkeä viestinnän keino nyt ja tulevaisuudessa. Kerronnallisuudella saat yleisön koukkuun ja viettämään aikaa sisältösi parissa. Kuivakka asiakin on kiinnostava, jos sillä on tarina - parhaimmillaan inhimillinen ja tunteisiin vetoava. Yhtä lailla kiinnostavakin asia voi näyttäytyä puisevana, jos se on huonosti kerrottu ja siltä puuttuu tarina. Lisätty todellisuus voidaan valjastaa kerronnan avuksi, mutta se ei korvaa ihmisen roolia luontaisena tarinankertojana ja suunnittelijana.”

- Julia Wihuri, viestintäharjoittelija

Automaatioteknologia jakaa mielipiteitä ja tunteita. Toiset näkevät automaation työpaikkoja ryöstelevänä mörkönä, toiset arkea helpottavina innovaatioina, jotka auttavat keskittymään olennaiseen. Viestinnässä ja markkinoinnissa automaatio auttaa saattamaan upeat sisällöt mahtaville vastaanottajille parhaaseen aikaan, ja kun automaation pohjatyöt ja jatkuva ajatuksella tehty ylläpito ovat kunnossa, säästyy resursseja tärkeimmille asioille, kuten laadukkaille sisällöille ja aidoille ihmiskohtaamisille.”

- Marjo Paija, viestintä- ja markkinointikoordinaattori

”Jos joskus viestintä oli virallisesti muutaman harvan ja valitun vastuu organisaatiossa, nyt viestinnästä on tullut – ja tulee koko ajan enemmän –  kaikkien yhteinen asia. Kuka tahansa saattaa vastata asiakkaalle somessa tai esiintyä yrityksen käyntikorttina tapahtumapuhujana. On tärkeää, että kaikilla on työroolinsa kannalta riittävät valmiudet viestiä selkeästi, kiinnostavasti ja yhteisen linjan mukaisesti. Jotta organisaatio onnistuu tässä, ammattiviestijöistä on tultava valmentajia. Kyse ei ole enää siitä, miten itse viestit ja kuinka taidokkaita tekstejä tuotat – vaan siitä, kuinka voit auttaa muuta organisaatiota kulmahuoneesta asiakaspalveluun viestimään vaikuttavasti. Siksi minusta viestijöiden kannattaa satsata valmennus- ja fasilitointitaitojen parantamiseen.”

- Salla Syrman, viestintäkonsultti ja valmentaja

”Yrityksen luonteeseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Kuten tavallisessa sosiaalisessa kanssakäymisessäkin, kiinnostava ja arvostettava brändi on läsnä ja ottaa muut huomioon. Siksi uskon, että tulevaisuudessa luovuuden merkitys brändinhallinnassa kasvaa entisestään – vaikka tekoäly pakottaakin maailman muuttumaan, luovuus ja inhimillisyys ovat ihmisten valttikortteja. Miten sitten rakennat brändistäsi kestävän ja kiinnostavan? Se onnistuu viestinnällä! Käytä aikaa viestinnän strategiseen suunnitteluun (kirjalliseen JA visuaaliseen puoleen) ja ole helposti lähestyttävä, niin olet vahvoilla vuonna 2025.”

- Henri Leppänen, viestintäharjoittelija

”Laitteet ja tekniikka muuttuvat, mutta ihmisaivot ovat säilyneet käytännössä samanlaisina jo tuhansien vuosien ajan. Uskon, että jatkossakin vaikuttavaa viestintää syntyy luovan kielenkäytön ja taitavan tarinankerronnan kohtauspisteessä. Muutosta enemmän ratkaisee se, miten uuteen suhtautuu. Siksi koitan ainakin itse pysyä uteliaana ja tökkiä itseäni eteenpäin. Pieni epämukavuuden tunne on merkki siitä, että olet jonkin tärkeän äärellä!”

- Sanna Puutonen, viestintäkonsultti


Pyyhi pois digihiki – inhimillisyys yhä tärkeämpi vahvuus viestinnässä

Ensimmäistä kertaa toukokuussa järjestetty DigiArena kokosi yhteen markkinointiviestijöitä Messukeskukseen, jossa Kaiku toivotti messuvieraat tervetulleiksi trooppisella rantabaarillaan.

Vaikka messuosasto oli teemaltaan rentouttava, siellä ei lorvittu toimettomana – vieraat saivat pikavalmennuksia viestinnän palvelumuotoiluun ja pohtivat omaa viestijäkuvaansa nyt ja vuonna 2025. Uskaliaimmat kokeilivat myös päräyttäviä inkivääri-lime-shotteja!

Ohjelmanumeroiden aikana vieraat pääsivät kuuntelemaan digimarkkinointia käsitteleviä puheenvuoroja. Tässä blogissa esittelemme lyhyesti muutamia kuuntelemistamme esityksistä sinulle, hyvä lukija, jotta saat apua oman digitaalisen viestintäsi suunnitteluun.

Sean Pillot de Chenecey: Rehellisyys ja läpinäkyvyys ovat viestintäsi ja brändisi keinot erottautua muista

Viestinnällä on valtava vaikutus brändiin, ja totuus on sen peruspilari. Valeuutisten ja epäluottamuksen todellisuudessa totuus tuntuu kuitenkin olevan katoava luonnonvara. Luottamuksen puute brändien ja kuluttajien välillä aiheuttaa armottomia ongelmia yrityksille. Epäilyttävä ja kaukainen ihminenkin on luotaantyöntävä, miksei sama pätisi brändiin?

Brändin luonne kiinnostaa kuluttajia yhä enemmän, ja ihmiset arvostavat inhimillisiä hyveitä. Yleisimpiä brändiin sovellettavia hyveitä ovat aitous, läpinäkyvyys, empatia, luotettavuus ja yksityisyyden kunnioittaminen.

Sallamaari Muhonen: Somekohussa osapuolina ovat ihmiset, ja ihmisillä on tunteet

Tunteiden ymmärtäminen viestinnässä on tärkeää – onhan kaiken kirjoittelun ja kommunikaation takana ihminen. Aina kun kirjoitat nettiin jotain, joku saattaa loukkaantua. Joskus se on aiheellista, joskus oman pahan olon purkamista.

Nykypäivänä kuka tahansa voi joutua äkillisen somekohun silmään. Onkin elintärkeää yrittää varustautua somekohuihin mahdollisimman hyvin etukäteen.

Vaikka ajatus saattaa jännittää, voit välttää varustautumisen avulla kohun ja saavuttaa jopa mainehyötyjä. Jos somekriisi pääsee iskemään sinua arkaan paikkaan, pelkkä ”Oho, sori, meijän moka” ei riitä. Lastenleffojenkin yksinkertaisimpia oppeja on, että sinun on osoitettava tehneesi aito korjausliike.

Minna Valtari: Vuorovaikutuksellinen markkinointi tarvitsee muutakin kuin euroja

Some lisää vauhtia viestinnän murrokseen, minkä takia menestyksekäs markkinointi edellyttää yhä enemmän vuoropuhelua kohderyhmien kanssa. Yleisön kanssa kommunikointi vie sijaa yksipuoliselta markkinoinnilta, koska vuorovaikutuksessa korostuu huomioonottaminen ja erityisyyden tunne.

Onnistunut dialogi vaatii uudenlaisten prosessien omaksumista ja monikanavaista läsnäoloa, etenkin sosiaalisessa mediassa. Käytännössä markkinointiin olisi syytä investoida muutakin kuin rahaa: koko organisaation aikaa. Jos olet isompi pamppu organisaatiossasi, voit kannustaa henkilöstöäsi someaktiivisuuteen näyttämällä itse esimerkkiä somevaikuttajana.

Kaiku Helsingin rantabaarin ilosanoma

Kaiku Helsingin mieltä lämmittää, että suuressa osassa puheenvuoroja vuorovaikutus ja inhimillisyys viestinnässä esiintyivät tärkeinä osina digitaalisaation keskelläkin, sillä itsekin liputamme näiden teemojen puolesta. Teknologia ei ole ainoa tie onneen, ja jokaisen kannattaisi pohtia mihin kannattaa keskittyä digipanostusten rinnalla.

Rantabaarissamme ohjeistimme osallistujia pyyhkimään pois liikaa digihikeä ja nostamaan viestintä- ja vuorovaikutustaitojen merkityksen keskiöön. Tarjoilimme myös virkistysdrinkkejä ja minisparrauksia teemoilla Palvelumuotoilu on the beach ja Communicatini 2025.

 

Henri Leppänen on tutkijatyyppinen kaveri, jonka intohimona on viestinnän ja brändin välinen suhde. Kiinnostus kirjalliseen ja visuaaliseen ilmaisuun on johdattanut hänet markkinointiviestinnän, digitaalisen viestinnän ja brändijohtamisen pariin. Hän uskoo, että luovan ihmisen työ ei lopu koskaan – siksi siitä pitää tehdä itselleen mieluisaa. Työkokemusta on kertynyt brändi-ilmeiden suunnittelusta, startup-maailman markkinointiviestinnästä ja graafisesta suunnittelusta. Vapaa-ajallaan hän harrastaa taiteiden ja kulttuurin lisäksi pyöräilyä ja kuntoilua, koska haluaa jonain päivänä olla yhtä vahva kuin Nokia 3310.


Häviääkö työstäsi hallinnan tunne? Näin parannat työpäivääsi

Hoidatko työpäiväsi aikana sen seitsemäätoista asiaa? Niin mekin täällä Kaiussa. Yleensä se on mukavaa, mutta haitalliseksi stressiksi tilanne yltyy, kun hallinnan tunne omasta työstä katoaa tai tilanne kestää pitkään.

Keräsin kaikulaisilta vinkkejä oman työn organisointiin – näin meidän porukkamme pitää työt hallussa. Aihe ei ole ihan helppo, sillä yhden tapa ei välttämättä toimi toiselle. Saipa keskustelu aikaan jopa pienoisia väittelyitäkin – erityisesti siitä, onko digi vai paperi parempi, tähän tapaan:

”Hommat pysyvät kasassa siten että päivien kohdalle kirjoitan kaikki palaveri, menot ja dedikset. To-do-lista kulkee siinä vieressä posti-it-lapulla, jossa jokaisen duunin perään on merkitty, minä päivänä aion ne tehdä.”
- Kaikulainen 1

”Paperikalenterin käyttäjä näyttää muumiolta, joka ei opi digiaikaa.”
- Kaikulainen 2

Ihminen sisäistää tekemällä käsin. Tuhansia vuosia kehittynyt prosessi ei muutu samassa tahdissa kuin tekniikka kehittyy. ”
- Kaikulainen 1

Tässä kolme asiaa, joista emme luovu, vaikka toteutustavasta olisimmekin eri mieltä

1. Kalenteri järjestykseen

Kalenterin käyttäjissä on useampaa koulukuntaa. Mihin sinä kuulut?

  • Tapaamiset organisoiva käyttäjä. Kalenterissa on palaverit, tapaamiset ja ehkä deadlinet. Ei muuta ylimääräistä.
  • Kalenterilla työtään organisoiva käyttäjä. Tällä kalenteroijalla on kalenterissa aika varattu sähköpostien kirjottamiselle ja jokaiselle päivän aikana tehtävälle hommalle. Palikoita voi siirrellä, jos tulee yllättäviä hommia väliin.
  • Multitaskaava superkäyttäjä. Samassa näkymässä on jaettuna useita kalentereita: on omaa kalenteria, työkalenteria ja perhekalenteria. Omille töille ja tapaamisille on värikoodauksia ja muistutuksia.
  • Kalenteri päässään pitävä käyttäjä. Tapaamiset ovat lähinnä omassa muistissa – tämä tosin toimii harvalle. Jos olet usein myöhässä tai unohtelet tapaamisia, tee asialle jotain. Jos et kuitenkaan aiheuta kanssaihmisille harmaita hiuksia tai pahennusta työpaikalla, anna mennä. Kalenterin käyttäminen ei ole lakisääteistä.

2. Muistutukset ja viestiäänet kuriin

Aivotutkijakin sen vinkkaa: keskeytykset lisäävät virheitä ja saavat työn kestämään pidempään.  Sulje siis turhat notifikaatiot puhelimestasi ja varmista, ettei tuleva sähköposti pomppaa ruudulle. Laita puhelin tarvittaessa äänettömälle, jos tarvitse aikaa keskittyä. (Tähän on kyllä pakko todeta, että tämä kaikki kuulostaa helpolta, mutta on oikeasti vaikeaa: asiat eivät etene, jos et ole valmiina vastaamaan.)

3. To-do-listat järjestykseen

Nykyaikainen versio to-do-listoista ovat tietysti IT-puolella käytetyt tiketit. Toinen haluaa ehdottomasti paperiversion. Yhdellä on sovellus, joka toimii puhelimessa ja läppärillä. Oli toteutustapa mikä tahansa, lista pitää kaaosta hallinnassa, eikä mikään unohdu. Tutkimusten mukaan ennen nukahtamista listan tehneet myös nukkuivat paremmin kuin ne, jotka eivät listaa tehneet.

Esimerkiksi tässä Guardianin jutussa annetaan hyviä vinkkejä siihen, minkälainen hyvä todo-listan pitäisi olla.

+ Viimeiseksi annan sinulle vielä bonusvinkin, jonka avulla olen luvannut itselleni selviytyväni kaikesta, pahimmastakin työsumasta tai stressitilanteesta. Hengitä rauhassa. Kun tätä sinnikkäästi jatkaa, tilanne kuin tilanne lopulta ratkeaa. Jos olet unohtanut, miten (yllättävän moni ei nimittäin osaa hengittää), lue vinkit vaikkapa Hyvä Terveys -lehdestä.


Mitä ihan jokaisen pitäisi ymmärtää vuorovaikutuksesta?

Vuorovaikutuksella on tärkeä rooli kaikessa yhteistyössä. Lisäksi vuorovaikutuksella ennustetaan olevan jatkossa vielä entistä keskeisempi merkitys työelämässä. Kun osa työpaikoista voidaan automatisoida kokonaan tai osin, työssämme merkittävään asemaan nousee se, missä ihminen on tekoälyä ylivertaisempi: inhimillisessä kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa.

Ei siis ihme, että näiden taitojen kehittäminen kiinnostaa. Erilaisten vuorovaikutustilanteiden kehittämiseksi etsitään vinkkejä, malleja ja tekniikoita. Jotta näitä ohjeita osaisi soveltaa onnistuneesti työn arjessa, on hyvä ymmärtää vuorovaikutuksen monimutkaista ja dynaamista luonnetta syvemmin.

Haastoin itseni vuorovaikutuksen kehittäjänä ja valmentajana kiteyttämään käsitykseni työelämän vuorovaikutuksen perusajatuksista. Mikä on ydintä, jonka pohjalta vuorovaikutusosaamisen ja työelämän kehittäminen ponnistaa?

Vuorovaikutus on erottamaton osa yhteistyötä ja työyhteisössä elämistä.

Vuorovaikutusta ei saa kiteytettyä tiiviiksi vinkkilistaksi ”Näin toimii taitava viestijä”. Monimutkaisuus ei taivu yksinkertaisiksi käyttöohjeiksi. Vuorovaikutus on meille sosiaalisille eläimille elimellinen osa ihmisenä olemista; vuorovaikutuksessa minusta tulee minä ja meistä me.

Kun työpaikoilla tehdään kehittämistoimia, on hyvä ymmärtää vuorovaikutuksen keskeinen rooli muutoksessa. Vuorovaikutus ei ole yksi irrallinen tekijä, vaan perustavanlaatuinen osa organisaatioiden uusiutumista.

Vuorovaikutus on tilannesidonnaista ja ainutlaatuista.

Vuorovaikutukseen liittyvät arvot ja ihanteet elävät. Ne ovat sidoksissa aikaan ja ympäröivään kulttuuriin. Loppujen lopuksi taitava vuorovaikutus on aina tilanne- ja suhdekohtainen arvio ihmisten viestintäkäyttäytymisestä.

Tämän vuoksi vuorovaikutuksen ja viestinnän kehittäminen on tuloksekkainta, kun voimme olla mahdollisimman lähellä työn arkea ja pohtia viestinnän toimenpiteiden mielekkyyttä tietyssä kontekstissa. Jos taas haluat kehittää omaa vuorovaikutusosaamistasi, suosittelen panostamaan ennen muuta tilanneherkkyyteen; kykyyn havainnoida empatian kautta sekä huomata tunteita ja tarpeita sanojen takana.

Yksilöitä kiinnostavampaa on tarkastella suhdetta.

Kun olen työelämässä kohdannut ristiriitoja toisen ihmisen kanssa, en ole vielä koskaan pystynyt muuttamaan toista ihmistä ja hyvin harvoin – ja silloinkin hitaasti ja vaivalloisesti – itseäni.

Se, mikä on ollut mahdollista muuttaa, on ollut vuorovaikutus välillämme. Yhden osapuolen näkökulman sijaan vuorovaikutusta kehittäessä kannattaakin mielenkiinto suunnata suhteisiin: miten ihmiset kiinnittyvät toisiinsa ja millaisia kaavoja ja yhteistä vuorovaikutusosaamista suhteissa on. Kukaan ei ole taitava viestijä yksin vaan suhteessa muihin.

 

Pauliina on vuorovaikutuksen valmentaja ja kehittäjä, joka haistelee herkällä nenällä työelämän uusia tuulia, mutta huomaa palaavansa usein vanhoihin viisauksiin. Pauliinan mukaan me elämme vuorovaikutuksessa ja vuorovaikutuksesta. Siitä kannattaa siis pyrkiä saamaan tolkkua.

Twitter @pperttuli / LinkedIn