Lumipallosta lumiukoksi? Kiinnostavuusmuotoilulla some-menestykseen 2018

Joka vuosi ne tulevat. Tontut, vilkkuvat jouluvalot ja ”Sometrendit 20xx” -ennustukset. Kaikkia yhdistää paitsi ajankohta, myös mielikuvitus tai sen puute. Jouluvalojen kilpavarustelussa on yhä vaikeampi erottua, naapuri pistää koko ajan upeampia efektejä ja säihkyvämpiä ledejä peliin.

Myös sosiaalisessa mediassa kilpavarustelu on lisääntynyt kuluvana vuonna entisestään. Omia yleisöjä on ollut yhä vaikeampi tavoittaa somekohinassa. Julkaisujen orgaaninen näkyvyys on laskenut ja eri somekanaviin tuutattavan sisällön määrä kasvanut.

Ehkä naapurin jouluvaloshow’n kanssa ei kilpaillakaan lisäämällä kaapelia, vaan keskittymällä muotoilemaan oma valoketju kiinnostavammaksi. Mikä kiinnittäisi ohikulkijan huomion? Mikä pysäyttäisi tai ilahduttaisi ihmisiä? Liika on liikaa niin jouluvaloissa kuin somessakin. Kaikkea ei tarvitse yrittää osata, ehtiä tai haluta tehdä. Kohinasta erottuu parhaiten keskittymällä tiivistämään kiinnostavasti.

Sosiaalinen media muuttuu ja tarjoaa varmasti paljon mahdollisuuksia myös tulevana vuonna. Oleellista on ymmärtää, mitkä mahdollisuudet kannattaa hyödyntää omassa viestinnässä. Vaikkei taivaalle heijastettu joulupukki-hologrammi ehkä ole se teidän juttu, kannattaa pitää silmällä muutamia kiinnostavia trendejä.

Mikä somessa kiinnostaa vuonna 2018?

    1. Livevideosta tulee uusi normaali. Livevideo formaattina arkeistuu, koska se löytyy lähes jokaisen somekanavan valikosta. Livelähetyksissä on voimaa, sillä ne kiinnittävät yleisön huomion ja saavat hyvin näkyvyyttä eri kanavissa. Myös meidän ihmisten etävuorovaikutus kehittyy skypekokouksista kohti virtuaalihengausta. Esimerkiksi Facebook virittelee Spaces-nimellä kulkevaa alustaa, joka hyödyntää VR:ää (Virtual Reality) ihmisten kohtaamisissa.
    2. Lisätty todellisuus (Augmented Reality, AR) arkeistuu mobiilisovelluksissa. Todellisen näkymän ja virtuaalisen sisällön yhdistäminen on jo normi esimerkiksi Snapchatissa ja Instagram Storiesissa. Brändit hyödyntävät lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia vielä vähäisesti, mutta eiköhän tässä nähdä nopeaa kehitystä. Visuaalisuus ja elämyksellisyys tulevat AR:n avulla ihan uudelle tasolle.
    3. Tuttujen somekanavien uudet käyttötavat ovat kiinnostava ilmiö. Sosiaalisen median keskustelujen siirtyminen julkisesta kohti suljetumpia piirejä on ollut trendinä jo jonkin aikaa. Twitterissä on ollut nähtävissä myös ryhmäytymistä, vaikkei alusta varsinaista ryhmätoimintoa tarjoakaan. Mielenkiintoista on seurata kaiken kaikkiaan, mitä Twitter tekee seuraavaksi. Liikehdintä LinkedInin ja Facebookin välillä ammatillisessa käytössä on sekin kiinnostavaa seurattavaa. Facebookissa ammatilliset ryhmät kasvavat nopeasti ja monipuolisemmat käyttömahdollisuudet (kuten livestriimaus ryhmän sisällä) tekevät ryhmistä parhaimmillaan vuorovaikutuksellisia oppimisympäristöjä.

Pohdimme viime viikolla kollegani Petterin kanssa sometrendejä. Varmasti voidaan sanoa, että some muuttuu myös ensi vuonna. Some on kuin lumipallo, joka kieriessään kasvaa ja kerää itseensä erilaista sälää. Meillä Kaiussa on taitoa tarttua palloon ja muotoilla se kiinnostavaksi! Kun tuntuu, ettei oma lumipallo kiinnosta ketään, ota yhteyttä Kaikuun: meiltä saat hiilet ja porkkanan ja avun kiinnostavuusmuotoiluun!

Mikä kiinnostaa sosiaalisessa mediassa vuonna 2018? Katso Lauran ja Petterin vinkkivideo:

https://www.youtube.com/watch?v=MeecKoGUsaM

Laura 

Laura auttaa asiakkaitamme strategisen (some)viestinnän suunnittelussa ja toteutuksessa. Erityisen paljon Laura innostuu viranomaisviestinnän ketteröittämisestä ja valmentaakin paljon julkishallinnon saralla. Lauran lempitermejä ovat avoimuus, selkeys ja tavoitteellisuus.

Petteri

Petterin tontille Kaiussa kuuluu niin sisältöjen suunnittelua, tuotantoa kuin valmentamistakin. Käytännön töidensä kautta hän on havainnut kiinnostavuusmuotoilun olevan kriittisen tärkeää niin somessa kuin missä tahansa muussakin viestinnässä. Petterin motto on: ”Ketä kiinnostaa? … Ai ei ketään? No, sille on siis tehtävä jotain!”

 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

KonSome: siivoa somesi kesäkuntoon – ”Näin kevätsiivouksen sesonkiaikaan päätin jatkojalostaa metodia sosiaalisen median kanavien puolelle. Olkoon tämä KonSome-siivous."

"On-the-go" -viestintää Periscopessa, Snapchatissa ja Instagramissa –  Ihmiset haluavat yhä suuremman vapauden itse valita mitä ja milloin he katsovat, lukevat tai kuuntelevat. Eriliaiset musiikin, elokuvien ja muun viihteen suoratoistopalvelut ovat tuoneet vapautta näiden kuluttamiseen.

Tuleeko Facebookista epäsosiaalinen media? – ”Nyt punnitaan yritysten kyky tuottaa laadukkaita sisältöjä ja kiinnostavuusmuotoilla ne aidosti erityyppisiä Facebook-käyttäjiä hyödyttäviksi. Jos käyttäjät jakavat näitä sisältöjä henkilökohtaisissa päivityksissään, yritykset voivat saada Facebookissa jopa aiempaa enemmän huomiota."

 


Puhukaa pomot, perkele!

Suomalainen käskyttäminen tunnetaan Ruotsissa Management by Perkele -tyylinä. Ruotsalainen keskusteleva johtamiskulttuuri ei Suomeen tahdo tarttua, jos on uskominen Suomalaisen Työn Liiton uutta tutkimusta.

Suurin osa esimiehistä ei tunnista työntekijöidensä vahvuuksia. Ylemmät toimihenkilöt ja asiantuntijat kokevat, että heitä ei arvosteta, vaikka osaamista löytyisi. Kaikkein vähiten kuunnellaan tällä vuosituhannella varttuneita milleniaaleja eli 25–34-vuotiaita, vaikka heillä voisi olla eniten annettavaa automaation, tekoälyn ja robotisaation vyöryessä työpaikoille.

Puhukaa nyt pomot ihmeessä ihmisten kanssa! Ja kuunnelkaa, mitä heillä on sanottavaa. Ilman oman porukan vahvuuksien tunnistamista kehitys pysähtyy ja motivaatio laskee.

Älä käskytä kulmahuoneesta

Management by Perkele sopii erityisen huonosti 2000-luvulle. Konsulttiyhtiö PwC:n mukaan milleniaaleista on tullut yksi yritysten suurimmista johtamishaasteita. Milleniaalit kaipaavat työltä tarkoitusta ja odottavat avointa vuoropuhelua. Heitä ei voi johtaa käskyttämällä kulmahuoneesta.

Moni johtaja on pulassa ja eksyksissä uuden sukupolven, uuden tekniikan ja uudenlaisten viestintätarpeiden kanssa. Joiltain johtajilta puuttuu rohkeus myöntää, että he eivät tiedä, mitä pitäisi tehdä. Silloin on parasta kysyä ja kuunnella.

Yritysviestintää vuosittain mittaava European Communication Monitor kertoo, että kasvokkain käytävän vuorovaikutuksen ja visuaalisuuden merkitys kasvavat lähivuosina yhtä aikaa sosiaalisen median kanssa.

Tästä huolimatta luottamuksen rakentaminen ja ylläpito eivät näytä edelleenkään nousevan suomalaisten yritysten prioriteettilistalla kovin korkealle. Suurimmaksi ongelmaksi Suomessa koetaan ECM:n kyselyn perusteella viestintäkanavien ja kohderyhmien paljous suhteessa käytössä oleviin resursseihin.

Pomot, puhukaa näistä asioista oman väkenne ja erityisesti nuorten kanssa. Sieltä löytyy viisautta. Me konsultit voimme tarjota auttavaa kättä.

 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Johtamisoppia judosta –  "Hyvä johtaja pystyy kääntämään työyhteisön muutosvastarinnan tai negatiivisen ilmapiirin edukseen, jos hän kuuntelee ja arvostaa ihmisiä."

Brändi ei synny ilman viestintää – "Brändi rakentuu pala palalta kuin valtamerilaiva. Strategia toimii kompassina, jota kaikkien on osattava lukea oikein. Tutkimusten mukaan vain noin 15 prosenttia yritysten henkilökunnasta ymmärtää työnantajansa strategiaa."

Älä mokaa mediassa – "Viestintä on vaikea laji, ja kriisiviestintä erityisen vaikea. Johtajat kompuroivat tavan takaa mediassa tekemässä hallaa itselleen ja organisaatiolleen.

Kuva: Unsplash


Työ = ihmiset

Kesälomien päättyessä oli sopiva hetki miettiä edellistä työvuotta. Ei sillä tavalla, että mittaisi vuotta mediaosumien tai some-tykkäysten määrällä – vaan ihmisten kautta. Tässä työssä omaa fiilistä määrittävät niin paljon ne persoonat, joiden kanssa työtä saa tehdä.

Viime aikoina olen työn puolesta saanut keskustella muun muassa musikaaliteatterin omistajan, Bitcoin-spesialistin, huippuhammaslääkärin sekä ex-pääministerin kanssa. Kaikki aivan supermielenkiintoisia ihmisiä ja omien alojensa terävimpiä asiantuntijoita!

Tämän alan hienous on juuri siinä, miten monipuolista porukkaa työasioissa pääsee tapaamaan ja miten erilaisia uusia asioita heiltä pääsee oppimaan. Hammaspaikkojen materiaaleista tai Bitcoin-teknologian nippeliominaisuuksista löytyy hurjan paljon kiinnostavia yksityiskohtia, kun niistä saa kuulla ihmisiltä, jotka suhtautuvat niihin aidon intohimoisesti.

Ja asiakkaiden lisäksi ovat tietysti kollegat. Täällä Kaiussa on niin uskomattoman monipuolinen porukka niin erilaisia persoonia niin vaihtelevista taustoista, että on suuri etuoikeus saada välillä katsella asioita heidän näkökulmistaan. On urheilutoimittajaa ja virkamiestä ja insinööriä ja opettajaa ja palvelumuotoilijaa ja vaikka mitä!

Markkinointi- ja viestintäala ovat täynnä erilaisia kilpailuja ja gaaloja, joissa jaetaan palkintoja näyttävimmille ja myyvimmille kampanjoille ja pläjäyksille. Onnistumisia saa ja pitääkin hehkuttaa – mutta perustyön ytimessä ovat ihmiset. Voisimme siis ainakin omassa arjessamme palkita – tai ainakin kiittää – asiakkaita, kollegoita ja yhteistyökumppaneita, jotka omalla panoksellaan tekivät tästäkin vuodesta hienon.

Kiitos kaikille, ja nyt syksyllä jatketaan viestimistä toivottavasti samojen ja uusien hienojen ihmisten kanssa!

(Ja ei: en kirjoittanut tätä tekstiä liikuttuneessa hypemoodissa, vaan sateisena tiistaiaamuna puolentoista kahvikupillisen jälkeen.)


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Tuleva Kaiun harkkari, pääset ihanaan työyhteisöön –  "Kun olen kertonut lähipiirilleni, että työpaikallani pidetään kuukauden kaveri -kilpailua, kehutaan kollegoita työpaikan somessa ja eräs aamu jopa katsoimme majavadokumenttia yhdessä, he ovat ihmetelleet, mikä tuollainen työpaikka on."

Suomi-Twitterin piiri on pieni mutta vaikuttava – "Koska resurssit ja vuorokauden tunnit ovat rajallisia, täytyy siis tehdä valintoja. Mihin some-kanaviin kannattaa panostaa ja mitkä jättää (toistaiseksi) syrjään?"

Kiinnostavuusmuotoilu – "Sisältöjen tulva on tänä päivänä aivan valtava. Miten moisesta vyörystä on edes pieni mahdollisuus erottautua ja saada oma viestinsä läpi? Yksinkertainen vastaus on: ole kiinnostava.


Palkittua: Aidosti osallistava strategian jalkautus

Nappasimme voiton MTL ry:n Communications Awards -kisassa. Oral Hammaslääkäreiden strategian jalkautustyömme palkittiin parhaana sisäisen viestinnän toteutuksena. Tiukka raati perusteli palkintoa näin: "Strategiaviestinnän haastavassa lajissa luotettiin vuorovaikutuksen voimaan ja siihen, että tuodaan strategia mahdollisimman lähelle jokaisen työntekijän arkea."

Katso video tästä. 

Uusi strategia sinänsä ei kiinnosta

Oral Hammaslääkärit on Suomen suurin hammaslääkäriasemaketju ja heillä on tuore vahvan kasvun strategia. Hammaslääkärit ovat kuitenkin ensisijaisesti olemassa asiakkaitaan varten ja liiketoimintaan liittyvä strategia ei kosketa saati kiinnosta heitä. Niinpä strategia piti muotoilla niin, että se koskettaa ja kiinnostaa kaikkia yli 1300 oralilaista.

Avainkysymys: What’s In It For Me?

Aloitimme työn miettimällä, mikä strategiassa on sellaista, johon henkilöstö voi aidosti vaikuttaa jokapäiväisessä työssään ja joka on heidän näkökulmastaan keskeistä. Näistä teimme strategian jalkautuksen peruspilarit: kolme tavoitetta, joihin pääsemiseen henkilökunta sai itse miettiä parhaat toimenpiteet. Strategialle keksittiin kuvaava nimi: Paras Paikka -ohjelma.

Strategian jalkautukseen rakensimme laajan, vuoden mittaisen toimintasuunnitelman, joka sisälsi erilaisia toimia aina johdon valmennuksista osallistaviin työpajoihin asemilla ja strategiakuvasta asemakohtaisiin mittareihin.

Tammi-helmikuussa mittasimme, miten strategia on jalkautunut. 89 % tunsi Paras Paikka -ohjelman. Ydinviestien läpimeno oli noin 80 %.

Osallistava työskentelytapa osoittautui siis aidosti vaikuttavaksi ja oralilaiset ottivat uuden strategian innolla omakseen.


Hallituksen hajoaminen on suuri mahdollisuus Keskustalle ja Kokoomukselle

Perussuomalaisten puoluekokouksen lopputulosta ei kukaan osannut ennakoida. Se oli suuri kysymysmerkki myös nyt jo entiselle puoluejohdolle. Se tiedettiin, että puolueväellä nyrkki oli taskussa, mutta kuinka syvällä – siitä ei ollut kenelläkään tietoa. Puoluekokouksen päätökset olivat suuri yllätys Timo Soinille ja hänen liittolaisilleen. He halusivat tehdä perussuomalaisista vakiintuneen vallankäyttäjän, joka vähitellen ohjaisi Suomen heidän mielestään oikealle tielle.

Nyt hallitus natisee liitoksissaan ja hyvin suurella todennäköisyydellä kaatuu. Syitä on paljon.

Jussi Halla-ahon johtama puolue on täysin eri puolue kuin se, joka voitti vaalit kaksi vuotta sitten. Vaikka uusi puoluejohtokin vakuuttaa uskollisuutta hallitusohjelmalle, he tarvitsevat ja tulevat tekemään irtiottoja nostaakseen omaa profiiliaan ja kannatustaan mielipidetiedustelujen 9-10 prosentista. Se tietenkin koettelisi muiden hallituskumppaneiden kärsivällisyyttä äärimmilleen.

Jyrki Kataisen (2011-2014) ja Alexander Stubbin (2014 -2015) hallitukset (Kokoomus, Sdp, Vasemmistoliitto, Vihreät ja Rkp) olivat hyviä esimerkkejä siitä kuinka käy, kun hallituksella ei ole juuri lainkaan yhteistä nimittäjää ja sisäistä liimaa. Hallitusta pidetään pystyssä, mutta tuloksia ei saada aikaan. Matti Vanhasen johtama punamultahallitus (2003 – 2007) ei ollut tässä mielessä juuri sen kummoisempi. Äärimmäisen yksityiskohtainen hallitusohjelma oli osoitus siitä, että päähallituspuolueet eivät luottaneet toisiinsa pätkän vertaa.

Suomalaisen yhteiskunnan valtavirta on kaikesta viime vuosien julkisesta kärhämöinnistä huolimatta ollut suvaitsevaisuus. Tähän sopisi huonosti se, että eurooppalaisen oikeistoliikkeen Suomen-haarakonttoriksi tähtäävä uusi Perussuomalainen puolue istuisi hallituspuolueena edelleen tulevat kaksi vuotta. Halla-aho on lisäksi näyttänyt Timo Soinille ovea ulkoministerin postilta. Ulkoministerin henkilöön presidentilläkin on aina sanansa sanottavana.

Hallituksen kaatumisen puolesta toimii myös Kokoomuksen ja Keskustan sisäinen muutos. Kokoomuksen tuki tulee valtaosin kaupunkiseuduilta ja Keskustakin on yrittänyt päästä samaan valtavirtaan. Kokoomukselle yhteistyö halla-aholaisten kanssa olisi niin suuri riski, että sitä puolue ei halua ottaa. Kokoomukselle ja Keskustalle olisi itse asiassa suorastaan herkullinen tilanne saada puoluekenttään aito oikeistolainen oppositiovoima, joka helpottaisi niiden profiloitumista keskusta-oikeistolaiseen ja markkinatalousmyönteiseen yhteiskuntapolitiikkaan, juuri siihen tilaan, missä äänestäjien valtavirta kulkee. Kokoomuksen  nousua auttoi aikanaan 1970 –luvulla kun puolueesta irtosi muutama kansanedustaja, jolloin syntyi Perustuslaillinen oikeistopuolue POP.

Mitä siis tapahtuu?

Juha Sipilä ja Petteri Orpo kääntyvät nyt kristillisdemokraattien ja Rkp:n puoleen tiedustelemaan hallitushalukkuutta. Enemmistö olisi äärimmäisen täpärä (101, jossa mukana Paavo Väyrynen) mutta toisaalta Sdp:n kanssa voisi sopia tuesta tietyistä suurista linjakysymyksistä vaalikauden loppuun saakka. Demareille uudet vaalit ensi syksynä olisi kauhistus, koska kannatus mataa alhaalla ja uusi halla-aholaisten porukka purisi siihen varmasti.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Kaksi kolmesta suomalaisesta kaipaa vahvaa johtajaa  –  "Maailman monimutkaistuminen, lisääntynyt epävarmuus ja nopea muutos ovat luoneet tilauksen arvojohtajalle, joka pystyy jäsentämään maailmaa ja toimimaan puoluepolitiikan yläpuolella."

"Ennustaminen on vaikeaa - varsinkin tulevaisuuden" – "Kaikki huippujohtavat kaipaavat ennen kaikkea nöyryyttä."

Karismalle on nyt kysyntää – "Karismaattinen johtaja toimii keulakuvana, johon organisaation jäsen voi samaistua. Sitoutuminen ja luottamus syntyvät tunnepohjalta."


Kuka teillä vastaa yhteistyöstä?

Modernit, digitaalisesti avustetut mahdollisuudet yhteistyölle ovat kehittyneet viime vuosien aikana valtavalla nopeudella. Microsoft, Google ja monet pienemmät toimijat tuovat markkinoilla uusia sovelluksia, joiden avuilla tiimit, organisaatiot ja myös sidosryhmät voivat työskennellä sujuvasti, tehokkaasti ja selkeästi yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ainakin teoriassa. Sisäisen yhteistyön sujuvuus jää usein teorian tasolle siksi, että ohjelmistot kyllä ajetaan öisinä päivityksinä henkilöstön käyttöön, mutta siihen se sitten jää.

Olen kysynyt niin viestinnältä, IT:ltä kuin HR:ltä: ”Kuka teillä vastaa yhteistyöstä?” Kukaan ei tunnusta omistavansa aihetta, ja se on mielestäni kuvaavaa yhteistyölle. Eihän se yhden henkilön tai funktion homma tosiaan ole.

Ei yhteistyön kehittämistä ilman – yhteistyötä

Ihmisten työskentelytavat saavat mielestäni olla pitkälle jokaisen omien mieltymysten mukaisia. Kaikkea ei tarvitse tai voi prosessikaavioida. Yhteistyön tekemisen tapoja, kuten muitakin työyhteisötaitoja, voi kuitenkin kehittää. Kehitys liittyy esimerkiksi tiedon tallentamiseen, jakamiseen, avoimeen ja luottamukselliseen viestintäkulttuurin rakentamiseen, esimiesten osallistamistaitojen fasilitointiin sekä vuorovaikutustaitoihin. Tällaisen yhteistyön kehittämisessä henkilöstöhallinnon, viestinnän ja tietohallinnon täytyy tehdä… yhteistyötä. Aika osuvaa, eikö?

Toisinaan törmään työpaikkoihin, joissa on tässäkin aiheessa kaksi surullisenkuuluisaa syntipukkia: 1. jokumuu 2. johto. Heidän hommanaan taitaa olla kaikkien muutosten läpivienti ja kehityksen suunnittelu, toteutus ja tukeminen. Toki johdon esimerkki ja tuki ovat tärkeitä yhteistyön kehityksessä, jotta muutoksella on pysyvät vaikutukset. Väitän silti, että sisäisen yhteistyön kehitys lähtee ensisijaisesti IT:n, HR:n ja viestinnän yhteistyöstä.

Miltä näyttää suomalaisorganisaatioissa?

Kevään 2017 aikana kollegani Salla Syrmanin kanssa osallistuimme puhujina muutamiin tilaisuuksiin sekä valmensimme sisäistä viestintää, yhteistyötä ja erityisesti verkostomaista vuorovaikutusta. Mitä kollaboraatio on ja miten sitä voi kehittää? Kuulimme paljon mielenkiintoista yhteistyön nykytilasta suomalaisorganisaatioissa – sekä tuskailua että rohkeita ratkaisunavaimia.

”Viestintäkulttuuri on vuorovaikutteista – henkilöstömme osallistuu keskusteluun.”

”Lukuisista toimivista ja tuetuista kanavista huolimatta työyhteisössäni koetaan, että yksi keskeisimmistä ongelmista on sisäisen viestinnän toimimattomuus. Kehittämistä kaipaavat erityisesti isojen asioiden, muutosten ja henkilöstöön vaikuttavien asioiden vuorovaikutteinen käsittely. Sähköposti ylivoimaisesti tärkeimpänä sisäisen viestinnän kanavana jättää vuorovaikutuksen vaillinaiseksi.

Haluatko lukea lisää? Julkaisemme pienen selvityksen, joka pohjautuu tilaisuuksissa käytyihin keskusteluihin sekä keskusteluihin osallistuneiden kyselyvastauksiin.  Toivomme kaikille työyhteisölle hiljaisen tiedon ja osaamisen vapautumista inboxeista ulos verkostoon kaikkien saataville! Sieltä ne seuraavan vuosisadan uudet ideat syntyvät.

Tilaa verkostomaisen yhteistyön pulssia tunnusteleva raportti:



Suomi-Twitterin piiri on pieni mutta vaikuttava

Petteri Puustinen

Erilaisia some-kanavia on nykyisin jo järjetön määrä. Lisäksi eri some-palveluiden käyttötavat ovat pirstaloitumassa: vaikka tilastojen valossa melkein “kaikki” suomalaiset olisivatkin rekisteröityneet Facebookin käyttäjiksi, kaikkia suomalaisia ei voi tavoittaa ja palvella yhtä kanavaa pitkin.

Koska resurssit ja vuorokauden tunnit ovat rajallisia, täytyy siis tehdä valintoja. Mihin some-kanaviin kannattaa panostaa ja mitkä jättää (toistaiseksi) syrjään?

Kiinnostavuusmuotoilu avuksi kanavavalintaan

Suosittelen silmäilemään tässäkin valinnassa kiinnostavuusmuotoilun checklistiä:

  1. Mitä vaikutusta tavoittelen? Mitä haluan viestinnälläni saada aikaiseksi?
  2. Kuka on se ihminen, jolle haluan viestilläni tarjota hyötyä?
  3. Minkä tyyppistä hyötyä voin hänelle tuottaa? Uusia oivalluksia, virkistävää viihdykettä, sosiaalisen sädekehän kasvatusta?
  4. Mitä kanavia kohdassa 2 visualisoimani ihminen suosii? Missä niistä kanavista voin olla hänelle parhaiten hyödyksi?
  5. Miten paketoin tarjoamani hyödyn kiinnostavaan muotoon ja koukuttavaan kehykseen?

Käyttäjämäärä ei kaikki kaikessa

Some-kanavia valittaessa monet vertailevat ainoastaan eri kanavien käyttäjämääriä – tai käytännössä rekisteröityneiden käyttäjien määriä, joka on aivan eri asia kuin aktiivisten käyttäjien määrä. Tässä vertailussa Suomen määrällisesti suosituimmat some-kanavat YouTube, Facebook ja Instagram kaappaavat helposti huomion.

Koska Twitterin käyttäjäluvut (ja varsinkin aktiivisten käyttäjien määrä) kalpenevat suosikkikanavien rinnalla, moni epäröi twiittaajaksi ryhtymistä. “Jos Facebookia käyttää 4 000 000 suomalaista meidän firmankin sivusta tykkää 10 000 ihmistä, miksi minun kannattaisi omalla nimellä siellä Twitterissä heilua kun ei sitä käytä koko maassa kuin 400 000 ja saisin itselle ehkä pari sataa seuraajaa?”

Solahda sisäpiiriin!

Tottahan se on. Some-dataan erikoistuneen Pyppe.fi -sivuston tuoreen analyysin mukaan 13,2 prosentissa kaikista suomen kielellä kirjoitetuista twiiteistä mainitaan joku Suomen 200 vaikutusvaltaisimmasta Twitter-käyttäjästä. Piirit ovat siis pienet.

Mutta juuri tässä piileekin Suomi-Twitterin vahvuus: ne pienet piirit ovat vaikuttavan viestinnän kannalta juuri ne oikeat piirit. Twitter ei Suomessa ole massamedia, jonka välityksellä saataisiin oman organisaation sanoma läpi kaikkia kansalaisia kohahduttavana some-ilmiönä. Pikemminkin Twitter on täällä löytänyt muotonsa asiantuntijafoorumina: siellä aktiivisimpia ovat toimittajat, poliitikot, yrityspäättäjät ja tutkijat. Etkö sinäkin toivoisi, että saisit juuri tuollaiset piirit kiinnostumaan sanomastasi?

Jos siis haluat vuorovaikutukseen tämän joukon kanssa, Twitter on välttämätön some-kanava sinulle.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Tuorein Trump-Twitter -ilmiö: kapinallistilit – "Twitterin kapinallistilit ovat osaltaan muistutus yhdestä kiinnostavuusmuotoilun lähtökohdasta: ajattele aina ensimmäisenä yleisöäsi."

Kiinnostavuusmuotoilu –  ""JFK:n vanhaa viisautta mukaillen: älä kysy, miten yleisösi voi palvella sinua – kysy, miten sinä voit palvella yleisöäsi."

Aivoystävällisempää tapahtumatwiittausta – "T'wiittaan, siis olen olemassa', naurahtaa kollega."

Kuva: Crowbared


Johtamisoppia judosta

Jouko Marttila

Miten judo ja johtaminen liittyvät toisiinsa? Kysymys on pyörinyt mielessäni, kun olen käynyt tatamilla Tikkurilan Judokoiden ”vanhojen herrojen” akatemiassa. Useimmat meistä ovat mustia vöitä ja olemme harrastaneet lajia yli 40 vuotta, mutta joka viikko opimme jotain uutta. Oppiminen ja onnistumiset liittyvät saumattomasti hyvään johtamiseen.

Judon kehitti 1800-luvun lopulla japanilainen kasvatustieteen tohtori Jigoro Kano, joka halusi karsia samuraille tyypillisistä taistelulajeista vaarallisimmat ja vastustajaa vahingoittavat otteet. Kano oli kielitaitoinen ja maailmalle suuntautunut vaikuttaja. Kansainvälisen olympiakomitean jäsenenä ja Japanin liikuntaministerinä hän vaikutti ratkaisevasti siihen, että judosta tuli olympialaji.

Judossa johtaminen ja oppiminen kulkevat käsikädessä. Tummat vyöt johtavat tatamilla joukkojaan, mutta onnistuminen perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja luottamukseen. Harjoituskumppania ja opettajaa kiitetään kumartamalla mahdollisuudesta saada oppia uutta.

Kanon mukaan tärkeintä ei ole olla parempi kuin toinen, vaan parempi kuin eilen.

Judo tarkoittaa joustavaa tai pehmeää tietä. Vastustajan voimaa pyritään aina käyttämään hyväksi. Hyvä johtaja pystyy samalla tavalla kääntämään työyhteisön muutosvastarinnan tai negatiivisen ilmapiirin edukseen, jos hän kuuntelee ja arvostaa ihmisiä. Vaikeissa tilanteissa kaikki oppivat, jos haluavat.

Hyvän johtajan niin kuin judo-opettajan pitää pystyä luomaan vahva usko tulevaisuuteen. Oli tekniikka miten monimutkainen tahansa oppilaiden pitää luottaa sekä opettajaan että itseensä. Kovatkin tavoitteet ovat saavutettavia. Yritysmaailmassa johtajan pitää vastaavalla tavalla luoda henkilöstölle uskottava visio.

Hyvä johtaja tai judo-opettaja osaa myös sitouttaa porukkansa. Hän saa avoimella vuorovaikutuksella ja omalla esimerkillään ihmiset ymmärtämään ja hyväksymään raskaatkin harjoitukset. Hyvä johtaja varmistaa sellaiset olosuhteet, että tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista.

Jigoro Kano korosti judossa yhteisen hyvän merkitystä. Hyvin johdetussa harjoituksessa kaikki oppivat ja auttavat toisiaan kehittymään, mikä tekee maailmasta paremman. Nykymaailman johtajilla olisi Kanolta paljon opittavaa.


Brändi ei synny ilman viestintää

Jouko Marttila

Maailman suurimmat brändit kuten Google, Uber tai Tesla eivät käytä lainkaan perinteistä mediamainontaa. Silti ne tarvitsevat viestintää.

Sosiaalinen media, sisältömarkkinointi ja markkinointiautomaatio kaatavat mainonnan, markkinoinnin ja viestinnän raja-aitoja. New Yorkin yliopiston markkinoinnin professori Scott Galloway julisti Nordic Business Forumissa Helsingissä, että vain pöhköt yritykset maksavat perinteisestä mainonnasta.

Tekniikka mahdollistaa laadun ja kustannustehokuuden parantamisen, mikä kasvattaa teknologiaa viisaasti hyödyntävien brändien etumatkaa niihin, jotka eivät osaa tarttua uusiin ideoihin.

Amerikkalaisen viiniyrittäjän ja somegurun Gary Vaynerchuckin mielestä brändi tarvitsee huomiota, ja sosiaalinen media on siihen paras paikka. Hän on tehnyt itsestään ja yrityksestään brändin ilman mainontaa.

Perinteisen mainonnan korvaaminen sosiaalisella medialla on mahdollista, mutta ei välttämättä aloittavan yrityksen ensimmäinen askel menestykseen. Brändin rakentaminen vaatii joka tapauksessa viestinnän kokonaisvaltaista ymmärtämistä.

Sitouta henkilöstösi

Viestintä alkaa ennen yrityksen perustamista. Henkilökohtaiset vuorovaikutustaidot vaikuttavat siihen, millaisen tiimin yrittäjä saa ympärilleen koottua. Yksinyrittäjä saa puurtaa kellonympäri loputtomiin, jos hän ei ymmärrä viestinnän arvoa.

Viestinnän ja brändin rakentamisen ensimmäinen vaihe on oman henkilöstön sitouttaminen. Henkilöstön pitää tietää, mihin yritystä ollaan viemässä, missä se aikoo olla kilpailijoitaan parempi ja miten se erottuu muista. Työntekijöiden on uskottava, että strategian toteuttaminen tuottaa heille jotain hyvää.

Ilman strategista syvänäköä ja oman henkilöstön tukea yrityksen johtaminen ei ole johtamista, vaan ajelehtimista. Strateginen johtaminen vaatii kuuntelua ja vuorovaikutusta – viestintää. Yrityskulttuuri on osa brändiä ja se syntyy jo siinä vaiheessa, kun firmassa on alle 20 työntekijää. Organisaatiota on helppo muuttaa, kulttuurin muuttaminen vaati paljon enemmän.

Luo vahva brändi

Brändi rakentuu pala palalta kuin valtamerilaiva. Strategia toimii kompassina, jota kaikkien on osattava lukea oikein. Tutkimusten mukaan vain noin 15 prosenttia yritysten henkilökunnasta ymmärtää työnantajansa strategiaa. Ilman ymmärrystä on mahdotonta luoda vahvaa brändiä.

Markkinoilla brändi on asiakaskokemusten summa. Vahva brändi sitouttaa sekä henkilöstöä että asiakkaita paremmin kuin heikot brändit. Heikot brändit häviävät markkinaosuuksia helpommin kuin vahvat. Vain yksi prosentti markkinaosuutta menettäneistä yrityksistä onnistuu valtaamaan paikkansa takaisin.

Ole läsnä sosiaalisessa mediassa

Sosiaalinen media on muuttanut sekä markkinadynamiikkaa että yritysten johtamista. Yrityksen on oltava jatkuvasti läsnä ja vuorovaikutuksessa sidosryhmiensä kanssa. Suomalaiset yritysjohtajat ovat valitettavan näkymättömiä sosiaalisen median areenoilla, vaikka tarjolla on suora yhteys sekä kotimaiseen että kansainväliseen vuorovaikutukseen.

Yrityksen on kuunneltava henkilöstöään ja asiakkaitaan ylintä johtoa myöten, ja näytettävä se aidosti. Se tarkoittaa jatkuvaa keskustelua. Se tarkoittaa vaikuttavaa viestintää.

Brändin rakentamista voi opetella. Hyväksi viestijäksi ei kukaan synny. Se vaatii harjoittelua ja sitä varten on olemassa valmentajia. Moniko urheilija on noussut maailmanmestariksi ilman valmennusta? Moniko brändi on syntynyt ilman viestintää?


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ajattelua herättävää viestintää –  "Kyseenalaista itsesi: lukisitko itse jutun tästä aiheesta?"

Älä mokaa mediassa – "Viestintä on vaikea laji, ja kriisiviestintä erityisen vaikea. Johtajat kompuroivat tavan takaa mediassa tekemässä hallaa itselleen ja organisaatiolleen.

Some-osaaminen on johtajan perustaito – "Sosiaalisen median lukutaidosta on tullut kilpailutekijä, joka erottaa hyvät johtajat huonoista.


5 + 1 vinkkiä yhteiskuntasuhteiden hoitoon

Maria-Elena Cowell

Nykyiset yritysjohtajat keskittyvät liiketalouteen, eikä useilla heistä ole minkäänlaisia suhteita päättäjiin. (Äskeinen virke oli toteava ja täysin arvoneutraali). Kun yhteiskuntasuhteiden hoitoa kuitenkin tarvitaan toimintaympäristön ennakoimiseksi, ojennetaan politiikan nauravat nakit tätä nykyä usein viestintäjohtajien ja -päälliköiden lautasille.

Mistä sitten aloittaa, jos kuunaan ei ole yhteiskuntasuhteita (ainakaan tietoisesti!) hoitanut?

Helposti ajatellaan, että onnistumiseen tarvitaan monta puhelinnumeroa pienessä mustassa kirjassa – tai pikemminkin pilvessä. Jos suhteita ei ole, niitä voi luoda. Suomen kokoisessa avoimessa yhteiskunnassa, jossa on matala hierarkia, päättäjiin tutustuminen on varsin vaivatonta. Siihen tarvitaan vain viitseliäisyyttä.

Mutta jonkun tunteminen ei vielä auta paljoakaan. Maailmassa on paljon hedelmätöntä edunvalvontaa: joko saarnataan samanmielisille tai yritetään taivuttaa tukijoukkoihin henkilöitä, joista ei ole sanottavaa hyötyä, tai joiden päätä ei mikään todistusaineisto tai perustelu käännä. Lähestymistavan tulee olla strateginen ja viestit hyvin teroitetut. Pitää ymmärtää päättäjän taustaa ja asemaa.

Miten sitten edetä, kun aika on rajallinen resurssi ja tontti vieras? Kokosimme viisi vihjettä, joilla päästä siunattuun alkuun.

  1. Tunne oman yrityksesi/organisaatiosi toiminta. Mistä tulokset syntyvät?
  2. Tunne oman organisaation sääntely-ympäristö. Mikä toimintaa rajoittaa tai mahdollistaa?
  3. Tutustu päätöksenteon prosesseihin. Perusteet löytyvät helposti netistä.
  4. Kyllä, syytä on seurata politiikkaa! (Joidenkin mielestä se on hyvin viihdyttävää!)
  5. Tiivistä viestit kuin olisit twiittaamassa. Se auttaa kummasti!

Voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta todellisuus on usein jotain aivan muuta. Koska viimeksi keskustelit yhtiön lakimiehen kanssa sääntely-ympäristön muutoksista?

Legendaarinen Frank Pappa (tämä on sukupolvirajoitteinen viittaus!) kehotti aikanaan kansalaisia koskettamaan toisiaan. Kaiku kehottaa sen sijaan kollegoita puhumaan toisilleen, sillä se vieressä istuva tyyppi voi olla aika fiksu ja avittaa viestijää vaikuttamistyössä ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan!


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

4 syytä, miksi lobbaus lisääntyy tänäkin vuonna –  "Yritysten johtoon on kasvanut uusi sukupolvi, jonka ydinosaamista on liikkeenjohto, ei politiikka."

3 itsekästä syytä ryhtyä yritysbloggaajaksi – "Mitä jos harkitsisit yritysbloggaamista puhtaasti itsekkäistä syistä - omat lehmät reilusti ojassa? Hienoa, että koko yritys hyötyy, mutta what's in it for me?"

"Valtatien varren ainutlaatuinen yllättäjä" - aluebrändäyksen ensiaskeleet –  "Suomessa alueiden brändäys on vasta pääsemässä vauhtiin. Monet muistavat liudan kiusallisia kuntasloganeita, joista on irronnut nostalgia- ja huumorikylläisiä keskusteluketjuja sosiaalisessa mediassa."

Kuva: Robert Couse-Baker (Flickr)