Ilma sakeana hävittäjäviestintää

Viestintätoimistossa pääsee parhaimmillaan mukaan mielenkiintoisiin ja yhteiskunnallisesti vaikuttaviin hankkeisiin. Alan ammattilaisina olemme iloksemme huomanneet, että viestinnän merkitykseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota.  Projekteissa syntyy parempia päätöksiä, kun hyvällä viestinnällä on ensin luotu oikeaa ymmärrystä.

Me täällä Kaiku Helsingissä olemme päässeet mukaan yhteen lähivuosien mielenkiintoisimmasta hankkeesta, kun ilmavoimat valitsevat nykyisten Hornet-hävittäjien korvaajan. Hankintapäätös on määrä tehdä vuoteen 2021 mennessä.

Samalla meidän tekemisiimme kohdistuu mielenkiintoa, jota harvoin sattuu tällaisen tavallisen näppäimistönkuluttajan kohdalle. Tuntuu välillä hieman kummalliselta, miten kokonaisuuden kannalta pienistä asioista tehdään miljardihankkeessa otsikoita. Syynissä ovat olleet myös viestinnän ja vaikuttamisen ammattilaiset.

Epäilyksen varjoa on heitetty lukuisissa keskusteluohjelmissa, joissa on vakuutettu katsojille, etteivät lobbarit varmasti pääse viemään vääristynyttä viestiä tai keskustelemaan suoraan hankkeesta päättävien kanssa. Itse olen seurannut keskustelua huvittuneena, meidän osuutemme miljardihankkeesta on kuitenkin varsin vähäinen. Asian tiivisti hyvin ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola toteamalla, etteivät ne Suomen päättäjät tyhmiä ole eikä päätöstä tehdä markkinoinnin tai lobbauksen perusteella.

Onneksi mediassa löytyy myös toisenlaista suhtautumista. Pelko siitä, että liiallinen tieto voisi jotenkin vaarantaa tasapuolisen asian käsittelyn on suomalaisessa yhteiskunnassa turha. Päätösten tueksi on tärkeää saada kaikilta osapuolilta riittävästi tietoa. Median tehtävänä on tietysti valaista kriittisesti asioita saamansa tiedon perusteella, myös kaikkia lobbausyrityksiä.

Vaikuttamista tapahtuu kuitenkin kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä. Koen, että lobbarin määritelmä istuu minuun kovin huonosti. Viestintäähän tässä tehdään, kerrotaan kiinnostavasti meidän edustaman tahoon liittyvistä vahvuuksista ja pyritään löytämään eri tahoja askarruttaviin kysymyksiin vastauksia. Välillä tietysti päästään osallistumaan juttuihin, joista voi olla pikkupoikamaisen innostunut. Tulevana perjantaina voi tulla Helsingin Kaivopuistoon innostumaan itse paikanpäälle.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Kriisiviisastelijan viisi ohjetta –  "Kokosimme kriisiviestinnän huoneentaulun kriisiviestinnän asiantuntijoiden ja päivystävien dosenttien avuksi."

Tuorein Trump-Twitter -ilmiö: kapinallistilit – "Twitterin kapinallistilit ovat osaltaan muistutus yhdestä kiinnostavuusmuotoilun lähtökohdasta: ajattele aina ensimmäisenä yleisöäsi."

Delfiinien siirron ajankohta ei kuulu sinulle –  "Somenärkästyjien ei tarvitse närkästymistään selitellä. He eivät joudu perustelemaan, miksi heidän olisi pitänyt tietää ajankohta, jolloin Särkänniemestä siirretään delfiinejä. Vakavasti otettava media sen sijaan joutuu jälkikäteen keksimään perusteluja sille, miksi siirron ajankohta on yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys, josta pitää repiä otsikoita."

Kuva: Copyright © 2017 BAE Systems. All rights reserved


KonSome: siivoa somesi kesäkuntoon

Me kaikulaiset olemme siistiä porukkaa. Olemme kiinnostuneet erityisesti tekstinsiivouksesta, josta kollega Salla Syrman kirjoitti aiemmin osuvat vinkit blogiimme. Salla kehitteli huippusuositun KonMari-metodin pohjalta tekstinsiivoukseen sopivan KonKaiku-metodin. Siinä tarkoituksena on tunnistaa ja jättää jäljelle kaikkein oleellisin ja siivota turhat rimpsut pois. Näin kevätsiivouksen sesonkiaikaan päätin jatkojalostaa metodia sosiaalisen median kanavien puolelle. Olkoon tämä KonSome-siivous.

Tarkistin juuri, että minulla on 11 välilehteä puhelimeni päänäytön jälkeen. 11 välilehteä täynnä sovelluksia. Nopeasti vilkaisten en varmaan käytä niistä puoliakaan. Tuskin edes muistan, mihin tarkoitukseen ne ovat. Tunnustan, että olen aika innokas lataamaan uuden appsin puhelimeen, mutta todella laiska ottamaan sitä oikeasti käyttöön.

Näillä KonSome-vinkeillä siivoat somesi kesäterään:

1. Katso peiliin. Tai näyttöön. 

Käytätkö kaikkia näytöllä näkyviä sovelluksia? Jos et käytä edes päänäkymän sovelluksia, saattaa hyvin olla, että muiden välilehtien sovellukset ovat vieläkin turhempia. Poista surutta kaikki, joiden olemassaoloa et edes muistanut.

2.Tunnista tarpeesi.

Mitä sovelluksia ihan oikeasti tarvitset? Mitkä ovat tärkeimmät arjessa, työssä ja vapaalla? Säilytä vain tärkeimmät.

3.Mieti mukavia.

Tärkeiden ja välttämättömien sovellusten lisäksi iloa ei sovi siivotessakaan unohtaa! Mieti, mistä sinulle tulee hyvä mieli, vaikkei se muuta mitattavaa hyötyä sinulle tuotakaan. Hyvän mielen sovellukset saa tässä siivouksessa säästää.

4. Kesytä kilinä ja vähennä värinää.

Tarvitsetko varmasti ilmoituksen joko äänimerkkinä tai värinänä housuissa, kun joku twiittaa jotakin? Haluatko tietää ihan heti, kun naapurin Raija on nähnyt ensimmäisen leskenlehden ja postaa siitä saman kuvan Instaan ja Facebookiin?

5. Organisoi organisaatiosi somepaletti kuntoon.

Yrityskäytössä on syytä tehdä sama siivous ja keskittää resurssit niihin somekanaviin, joista oikeasti on hyötyä. Valikoimaa löytyy, ja useat organisaatiot kamppailevat valinnanvaikeuden kanssa. Pitäisikö olla kaikissa kanavissa ja jos pitäisi, niin kuinka usein mihinkin kanavaan pitäisi sisältöjä tuottaa? Vaikka lähes koko Suomi onkin jo Facebookissa, ei se välttämättä ole kaikille se kanava, johon kannattaisi ne ehkä vähäiset resurssit suunnata. Ja entäpä sisällöntuotannon lisäksi yrityksen läsnäolo somessa? Miten ja millaisilla viesteillä haluamme olla läsnä somessa? Kuinka usein, kenen äänellä?

Somestrategia kannattaa laatia kaiken kokoisissa organisaatioissa. Valitaan oikeat kanavat, kirkastetaan tavoitteet ja asetetaan niille mittarit. Siivotaan sisällöntuotannosta kaikki ylimääräinen sälä piirongin laatikkoon ja seuraamalla kehitetään entistäkin siistimpiä, voisi jopa sanoa coolimpia, sisältöjä.

Meiltä saat asiantuntevaa apua siistin somestrategian tekemiseen!


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

KonKaiku-teksinsiivousmenetelmä –  "KonMari-menetelmän ydin on yksinkertainen: Säteileekö tämä tavara minulle iloa? Jos ei, hyvästi ja kierrätykseen! Voisiko KonMarin inspiroimia oppeja soveltaa myös sekavian tekstien järjestelyyn ja turhien sanojen karsimiseen? Kokeillaan!

"On-the-go" -viestintää Periscopessa, Snapchatissa ja Instagramissa – "Sisältöjä ylipursuavassa pilvessä on entistä oleellisempaa ymmärtää eri kanavien ominaispiirteet sekä se, kuinka niissä voi tavoitteellisesti rakentaa läsnäoloa ja kertoa organisaation tarinaa."

Hyvä sisältö on lupaus vuosisadan bileistä - ja muita ajatuksia PING Helsingistä – "Vaikuttajamarkkinoinnin merkitys kasvaa, koska identiteetit tarvitsevat tarinoiden lisäksi yhteisöjä, joihin kiinnittyä. Vanhojen yhteisöjen horjuessa ihmiset etsivät itselleen uusia. Mitä suurempia heimoja brändit pystyvät kokoamaan ympärilleen, sitä vaikutusvaltaisempia niistä kasvaa."

Kuva: iStock


Hyvä sisältö on lupaus vuosituhannen bileistä – ja muita ajatuksia Ping Helsingistä

Sanna Puutonen

Sisältö- ja vaikuttajamarkkinointifestivaali Ping Helsinki kokosi pari viikkoa sitten Helsingin Clarion-hotellin täyteen #businesshippejä ja #contentguruja.

Tässä kaikelta somettamiselta muistivihkooni päätyneet pääajatukset, olkaa hyvä!

#1 Parhaat tulokset kerää nyt sisältömarkkinointi, joka vetoaa suoraan ihmisten identiteetteihin.

Tässähän ei sinänsä ole mitään uutta. Identiteetit, siis käsityksemme siitä, keitä oikeastaan olemme, rakentuvat pitkälti erilaisten tarinoihin ja niihin uskovien yhteisöjen ympärille. Tästä syystä molemmat ovat jo pitkään olleet brändinrakennuksen peruskauraa. Brändi tai tuote, joka onnistuu ujuttamaan tarinansa osaksi ihmisten itsestään rakentamaa omakuvaa, menestyy ja kasvaa.

Kiinnostavaa on sen sijaan se, missä kontekstissa identiteeteistä ja brändeistä parhaillaan puhutaan – ja nyt en tarkoita pinkeillä ilmapalloilla täytettyä Clarionia. Maailmassa vallitsee tällä hetkellä kestopula pysyvyydestä. Kansoja ja kansallisvaltioita koossa pitäneet suuret kertomukset eivät enää vetoa ihmisiin.

#2 Tarvitsemme siis uusia kertomuksia. Mitä rohkeampia ja röyhkeämpiä, sen parempi.

Emme voi hallita ilmastonmuutosta, digitalisaatiota tai sote-uudistusta – ainakaan päivittäisessä arjessamme. Siitä sen sijaan voimme päättää, millaista ruokaa syömme ja kenen kengissä kävelemme töihin. Kun vanhojen yhteisöjen arvot ja asenteet eivät enää tunnu omilta, on ne helppo korvata brändien tarjoamilla merkityksillä. Kaikkein mieluiten kulutammekin sellaisia tuotteita ja palveluita, joiden avulla voimme viestiä muille, kenen joukossa seisomme.

Sellaisia, kuin sisältöguru Ann Handleyn Ping-kansalle esittelemä, oluttuopin ympärille kääräistäviä villapaitoja valmistava Freaker, joka lupaa antaa käyttäjilleen aika paljon enemmän kuin pussikaljasuojuksen: ”They’re giving you an invitation to their party – a starter kit for a new lifestyle.”

Kutsu hyviin bileisiin vs. Suomi kuntoon? Niinpä. Handleyn mukaan tarinamarkkinoilla menestyvät ne, joilla on pokkaa tehdä viesteistään isompia, rohkeampia ja röyhkeämpiä kuin muut.

#3 Vaikuttajamarkkinoinnin merkitys kasvaa, koska identiteetit tarvitsevat tarinoiden lisäksi yhteisöjä, joihin kiinnittyä.

Vanhojen yhteisöjen horjuessa ihmiset etsivät itselleen uusia. Mitä suurempia heimoja brändit pystyvät kokoamaan ympärilleen, sitä vaikutusvaltaisempia niistä kasvaa. Tässä vaikuttajamarkkinoinnilla tulee olemaan entistä tärkeämpi rooli. Ping Helsingin ja Dagmarin teettämän tutkimuksen mukaan neljä viidestä alle 35-vuotiaasta seuraa jotain vaikuttajaa sosiaalisessa mediassa. Tubettajat, bloggarit, snäppääjät ja muut sometähdet ovat seuratuimpien vaikuttajien listalla jo kolmantena muusikoiden ja urheilijoiden jälkeen.

Vaikutusvallan kylkiäisenä seuraa vastuu, jonka merkitystä peräänkuulutettiin festivaalilla moneen kertaan.

Identiteettishoppailulla on nimittäin myös kääntöpuolensa. Mitä enemmän identifioitumisen kohteita markkinoilla on tarjolla, sitä helpommaksi vaihtaminen tulee, jos vanha ei äkkiä enää miellytä. Ovi käy tiuhaan erityisesti silloin, jos yrityksen tai brändin arvot eivät ole linjassa niiden toiminnan kanssa.

#4 Jos arvot sen sijaan lävistävät aidosti koko yrityksen toiminnan, ei yksittäisen tuotteen markkinoinnin välttämättä edes tarvitse liittyä itse tuotteeseen.

Tästä antoi esimerkin YouTube-tähti Casey Neistat, joka käytti koko The Secret Life of Walter Mitty -leffan markkinointivideon tekoon tarkoitetun budjetin auttaakseen Filippiineille iskeneen hirmumyrskyn uhreja.

Itse elokuva mainitaan projektista kertovassa YouTube-videossa vain muutamaan otteeseen – muun muassa paperilapulla, jolle on kirjoitettu: ”This is what my the Secret Life of Walter Mitty promotional video budget looks like”. Taustalla näkyy bussi, johon Neistatin tiimi lastaa ruokaa ja muita tarvikkeita myrskyn uhreille.

Vaikka kyynikko voisi syyttää tempausta hätäapupornoksi, vetoavat videon anarkia ja ryysyistä rikkauksiin nousseen Neistatin vilpittömät pyrkimykset väistämättä katsojaan.

Mikä pistää väkisinkin miettimään:

#5 Olisiko mahdollista, että myös me markkinointihötön ja pöhinän kyllästämät sisältösepot pystyisimme toteuttamaan omassa työssämme jotain, mikä veisi paitsi myyntilukuja, myös maailmaamme aidosti parempaan suuntaan? 

Kuva: Sanna Puutonen


Älä hylkää sanoja

Salla Syrman

Oletko törmännyt kuvaan, joka rinnastaa nykyihmisen viestintätaidot esihistorialliseen aikaan?

(Lähde: Reddit)

Tarve ilmaista tunnetta kuvin on hyvin ymmärrettävä. Kun kohtaamme toisen ihmisen kasvotusten, paljon vuorovaikutuksesta rakentuu sanattoman viestinnän varaan. Ei 93 prosenttia, kuten Mehrabianin klassikkotutkimusta usein mutkia oikoen tulkitaan, mutta merkittävästi kuitenkin. Kehonkieli ja äänensävy ovat meille tärkeitä – ja ristiriitatilanteissa jopa tärkeämpiä vihjeitä kuin sanat. Kädet puuskassa huokaistu ”kiva tavata” ei vakuuta sanoman vilpittömyydestä.

Mitä tapahtuu, kun viestintä muuttuu kirjalliseksi? Hyvästi kehonkieli. Hyvästi äänensävy. Sanojen merkitys on sata prosenttia. Siksi esimerkiksi sarkasmi sähköposteissa on tutkimusten mukaan vaikea laji. Siksi se, mikä voi kirjoittajan mielestä olla ytimekkäästi ilmaistu, saattaa lukijan mielestä tuntua tylyltä. Rivien välistä luettavaksi tarkoitettu jää kirjoittajan korvien väliin.

Tunne ei taitu tekstiksi helposti. Emojit auttavat. Tämä oli ystävällinen pyyntö. Se oli muuten vitsi. Ihan hyvää tarkoitan tällä palautteella.

Silmänisku sinulle, arvoisa asiakas

Kun aloitin kirjallisen viestinnän valmentamisen kymmenisen vuotta sitten, monilla yrityksillä oli tiukka hymiölinja: hymiöiden ei katsottu kuuluvan ammattimaiseen viestintään. Ei ainakaan sähköpostitse. Eikä varsinkaan asiakkaille. Katsotaan, miten saat edullisemman sähkösopimuksen ;).

Sittemmin linjaukset ovat höllentyneet. Emojit kuuluvat asiakaspalveluun somessa tai chatissa. Tutkimukset rohkaisevat, että myös työpaikkasähköposteja uskaltaa jo värittää hymiöin. Millaiseksi muotoutuu sanojen rooli? Helpottuuko työelämän kirjoittajan taakka, jos voikin keskittyä asiasisällön ytimeen ja koodata tunnelatauksen tekstiin kuvin?

Kenen pitää osata kirjoittaa?

Tuskinpa sanat ovat mihinkään katoamassa – ainakaan työelämän viestinnästä. Sävyn hallinta on olennainen osa kirjoittajan työkalupakkia. Uskon, että sen merkitys vaan korostuu, kun sisältöjen määrä jatkuvasti kasvaa. Taitaville kirjoittajille riittää työelämässä kysyntää, julistettiin Hesarissa alkuvuodesta.

Asiakkaan aidosti huomioiva vastaus erottuu hymiöllä piristetystä rutiinikuittauksesta. Asiantuntija, joka osaa tekstillään luoda itsestään helposti lähestyttävän kuvan, puhuttelee tehokkaammin kuin kryptinen besserwisser. Kollegoilleen ystävällisesti kirjoittava avunpyytäjä saattaa saada vastauksen nopeammin kuin tiukkasanainen tylyttäjä.

Yrityksissä on totuttu miettimään brändin tone of voicea tarkkaankin. Markkinointi- ja viestintäihmiset saattavat olla taitavia soveltamaan ohjeita käytännössäkin ja loihtimaan oikeansävyisiä tekstejä tai somepostauksia. Vaan millaiseen sävyyn viestivät kaikki muut avainhenkilöt, joiden kirjallinen jälki näkyy ja kuuluu? Asiakaspalvelu, myynti, asiantuntijat, johto?

Sävyn hallinta vaatii treenausta

Totta kai jokaisella ihmisellä yrityksen edustajana on oma, yksilöllinen äänensävynsä – myös kirjallisesti. Tarkoitus ei ole, että kaikki kuulostaisivat samalta silotellulta yritysviestinnältä ja persoonat peittyisivät tekopirteän tekstin alle. On kuitenkin tunnistettava, missä tilanteissa yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan.

Esimerkiksi: Asiakas tutkii hienoja, innostavia nettisivuja, mutta yhteydenottopyyntöön saapuva vastaus on sävyltään kuin Aina Inkeri Ankeisen kynästä. Millainen mielikuva yrityksestä jää?

Sopivan sävyn luominen tekstiin sanoilla ei ole yhtä helppoa kuin hymiön valinta. Ystävällisin terveisin viestin lopussa ei vielä tee sähköpostista ystävällistä.

Sävyn hallinta vaatii treenausta, ihan niin kuin selkeän, kiinnostavan tekstin tuottaminen ylipäätään. Kirjoittamista oppii kirjoittamalla ja saamalla palautetta – ei lukemalla ohjeistuksia tai yleisluontoisia vinkkejä. Siksi Kaiussa uskomme kirjoittamisvalmennuksiin, jotka rakentuvat osallistujien omien tekstien ympärille.

:-)

Yläkuva: Reetta Martikainen / Jambon


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

KonKaiku-tekstinsiivousmenetelmä –  "Kirjoittamista oppii kirjoittamalla - säännöllisesti ja ajatuksella.

Kirjallisen viestinnän kauhukammio, osa 1: Möröt päivänvaloon – "Tervetuloa Kirjallisen Viestinnän Kauhukammioon, jossa kapulakieli rieuu valtoimenaan ja rumat sanahirviöt näyttävät mustuneita hampaitaan."

Siakas, laitetaanko verkkokuppaan kilapilu? – "Typopirulainenäyttäytyy silloin, kun vähiten odotat. Sillä on yliluonnollinen kyky piiloutua pisteiden tai pilkkujen taakse oikolukemisen ajaksi ja tulla esiin vasta silloin, kun esimiehesi katsoo tuotostasi."

Kuva: Reetta Martikainen / Jambon


Tietoyhteiskunta-akatemia, seksi ja väkivalta

Jukka Relander

Bill Gates ehdotti pari viikkoa sitten, että jos kerran työt siirtyvät roboteille, robottien pitää alkaa maksaa veroa.

Raikas avaus. Itsekin voisin luetella tehtäviä, jotka voisi siirtää peltipurkin näköiselle työkaverille. Ja jos kolmasosa yrityksemme työvoimasta korvattaisiin koneilla, työntekijät maksaisivat vähemmän veroja, ja vastaavasti, työllisyys alenisi. Robotit siis verolle.

Mutta entä jos robotit olisivat sen verran älykkäitä, että ne alkaisivat kysellä miksi niiden pitää maksaa veroja palveluista, joita ne eivät käytä? Robotti ei käy lääkärissä, kouluta lapsiaan eikä käy kirjastossa. Miksi ne ylläpitäisivät kömpelöitä ja hidasälyisiä ihmisiä, jotka rapistuvat ennenaikaisesti, joita on vaikea korjata ja joita pitää kouluttaa vuositolkulla yksinkertaisiin tehtäviin, jotka robotti oppii sopivan softan saatuaan minuutissa?

Visio meitä älykkäämmistä koneista ei ole enää täysin utooppinen. Ruotsalainen teknoguru Nicklas Bergman alusti aiheesta helmikuussa Tieken järjestämässä Tietoyhteiskunta-akatemiassa, joka kokosi toista kertaa päättäjiä ja alan toimijoita yhteen pohtimaan digitalisaation sivuvaikutuksia elämällemme. Kaiulla on ollut ilo olla mukana järjestämässä akatemiaa Tieken kanssa. Akatemian toinen osa on tänään, torstaina.

Bergman puhui singulariteetista, joka teknologisessa asiayhteydessä tarkoittaa hetkeä, jolloin koneet kehittyvät niin pitkälle, että ihmisellä ei ole enää mahdollisuuksia ymmärtää niitä.

Teknologian kehittymiseen liittyy myös mahdollisuus, että robotit tulevat tietoiseksi itsestään ja alkavat sen myötä tahtoa asioita ja varjella omaa olemistaan. Tuo näkymä on edelleen etäinen, mutta ei utooppinen. Pelaamaan ohjelmoidut koneet ovat esimerkiksi osoittaneet sitä suurempaa agressiivisuutta pelissä, mitä älykkäämpiä ne ovat. Ne haluavat voittaa.

Digitalisaation ydin ei kuitenkaan ole teknologian tarjoamissa uhkakuvissa, vaan hyödyissä. Neljäs teollinen vallankumous on käynnissä, ja se tarkoittaa yhä useampien asioiden kytkeytymistä yhä tehokkaampaan verkostoon. Suomessa on, kiitos Nokian huippuvuosien, yksi maailman parhaista langattoman osaamisen keskittymistä. Tästä voi syntyä uutta vipinää talouteen, kun 5G-verkot ja esineiden internet tulevat osaksi arkea.

Ykkösten ja nollien entistä villimpi tanssi servereiden uumenissa ei tee ihmistä tarpeettomaksi, mutta työ muuttuu, kuten Aalto-yliopiston professori Kristiina Mäkelä muistutti puheenvuorossaan. Työ irtoaa ajasta, paikasta ja työsuhteesta vielä nykyistä enemmän. Katkoton Skype-palaveri onnistunee laboratorio-olosuhteissa ehkä jo ensi vuosikymmenellä.

Kasvokkaista kohtaamista ei silti voi korvata. Ihmisen ja koneen ero on edelleenkin ruumiillisuudessa, ja fyysinen läsnäolo on aina eri asia kuin ruudulla näkyvät kasvot tai sosiaalisessa internetissä näkyvät identiteetit – olivat ne sitten todellisia tai kuviteltuja. Fyysinen kohtaaminen sisältää aina mahdollisuuden kahteen asiaan: seksiin ja väkivaltaan. Käytännön tilanteissa, kiitos kulttuuristen rajoitteiden, nämä ilmenevät haluna tulla tunnustetuksi, nähdyksi ja noteeratuksi, samalla kun välttelemme väkivallan mahdollisuutta käyttämällä kykyämme asettua toisen asemaan, ja noudattamalla hyviä tapoja. Lyhyt vilkaisu mihin tahansa nimimerkillä käytävään nettikeskusteluun osoittaa, mihin ruumiillisuuden puuttuminen kommunikaatiosta johtaa.

On mahdollista, että ruumiiton tekoälyllä varustettu robotti suhtautuu lähiympäristöönsä samalla sensitiivisyydellä kuin nimimerkin takana piileskelevä nettirasisti, vaikka olisikin taitava pelaamaan shakkia. Se ainakin on varmaa, että uusia eettisiä kysymyksiä on edessä. Tekoälyllä varustetun robotin voi ehkä laittaa verolle, mutta en laittaisi sitä asepalvelukseen ja opettaisi ampumaan. Empatiaa ja vuorovaikutustaitoja ei voi korvata koneilla, koska niillä on ruumiillinen alkuperä.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

2016 Kuumat perunat: Data ja luottamus  –  "Datavuotojen aikakaudella yritys, joka pystyy uskottavasti lupaamaan asiakkailleen heidän tuottamansa datan turvallista säilyttämistä ja käsittelyä, nousee markkinajohtajaksi." 

Onko start-up -skene ylikuumenemassa? – "En lainkaan hämmästele, mikäli hollantilainen sijoittaja pitää pienen pohjoisen maan startup-ilmapiiriä ylikuumentuneena."

Seitsemän teesiä uudelle tietoyhteiskunnalle – "Ajatus on yksinkertainen, mutta railakas. Uusi tietoyhteiskunta ei saa eikä voi olla vain yhtiöiden yhteiskunta. Aktiivisesti sisältöä tuottavat ihmiset ovat uuden tietoyhteiskunnan tekijöitä, eivät sen kohteita."

Kuva: Petri Krook


Ala-astelaiset selvisivät muutamassa minuutissa - Kokeile, tunnistatko tubettajien videoista mainoksen

Sanna Puutonen

Neljä tyttöä seisoo tiiviissä kasassa Kaiun puhelinkopissa ja karjuu – siis todella karjuu – kurkku suorana. Toimiston puolelle huuto tuskin kuuluu, viime syksynä hankitun kopin äänieristys riittää pitämään metelin sisäpuolella. Kopin sisäisen volyymin voi päätellä tyttöjen kasvoilta. Konsulttia naurattaa. Tekisi mieli mennä mukaan.

Tytöt luokkakavereineen vierailivat helmikuun loppupuolella Kaiussa tutustumassa viestintätoimiston arkeen ja heidän ikäisilleen kohdistettuun sisältömarkkinointiin.

Puhelinkopin äänieristysominaisuuksien ja tarjolla olleen mangosmoothien ohella koululaisia kiinnostivat erityisesti tubettamisen ja sosiaalisen median vaikutuskeinot. Tumen, Herbalistin ja Pinskun lisäksi vierailijamme ilmoittivat suosikkitubettajikseen muun muassa Eddspeaksin, Pärnilla Böckermanin ja Pasi Viherahon.

Moni koululaisista ilmoitti haaveilevansa myös itse urasta tubettajana. Mietimmekin yhdessä, montako seuraajaa täytyy haalia, jos haluaa elättää itseään videoilla. Laskeskelimme, että yli 400 000 seuraajan suosiosta nauttivan Justimuksen pojat tienaavat videoidensa mainosmyynnillä kuukaudessa noin 500 euroa per mies. Sisältöyhteistyö ja mainosdiilit lisäävät saldon nollia huomattavasti tehokkaammin. Yhdestä yhteistyövideosta käteen jää jo tuhansia euroja.

Kun kysyimme ala-astelaisilta, miten YouTube-videoiden sekaan kätketty mainonta vaikuttaa heihin, koululaiset menivät hiljaisiksi. Muutama tunnusti pyytäneensä vanhempiaan ostamaan esimerkiksi tubettajien suosimat kengät. Valtaosa kertoi suhtautuvansa positiivisesti siihen, jos tubettaja mainostaa videollaan tuotteita maksua vastaan. Koululaiset luottivat siihen, etteivät heidän idolinsa lähtisi mainostamaan mitään sellaista, mistä he eivät oikeasti pidä. Suurin osa myös väitti erottavansa mainokset videoista.

Tätä piti tietysti testata. Järjestimme vierailijoille kilpailun, jossa tehtävänä oli tunnistaa YouTube-videoista mainostettava tuote. Puheet osoittautuivat todeksi: ala-astelaisilta oheisen tehtävän ratkaiseminen sujui hetkessä.

Huoli peruskoulun mediakasvatuksen tasosta tuntuu ainakin yhden kouluvierailun perusteella liioitellulta. Sen sijaan moni aikuisista ystävistäni ei ole koskaan kuullutkaan Pinskusta tai Justimuksesta, eikä erota maksettua sisältöä Helsingin Sanomien verkkoartikkeleiden joukosta.

Testaa, oletko itse ajan tasalla! Tunnistatko, mitä brändiä tai merkkiä seuraavissa videoissa mainostetaan:

Video 1: Minkä merkkinen tasapainoskootteri on Tumen videossa?

Video 2: Kenen valmistamaa karkkia Herbalisti syö leffaillassa?

Video 3: Kenen tekemiä leffoja Pinsku rakastaa ja mikä leffa on hänen top-5 listallaan?


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

YouTube-vinkkejä brändeille – Tubecon Industry Dayn opit  "Jos haluat erottua YouTube-videoiden massasta, varmista, että olet sijoittanut tuotettaviin sisältöihin riittävästi. Halvalla ei saa hyvää eikä vaikuttavaa."

"On-the-go" -viestintää Periscopessa, Snapchatissa ja Instagramissa  "Ihmiset haluavat yhä suuremman vapauden valita mitä ja milloin he katsovat, lukevat tai kuuntelevat."

Aito teini paljastaa: some toimii näin  "Mitä ne teinit oikeasti niiden puhelimien kanssa säätävät."

Kuva: iStock


Yritysblogin ABC – näin löydät blogiin juttuaiheita

Sari Sandrini

Kun yritykselle tai yhteisölle perustetaan blogi, on innostus aluksi suurta – hei me sisältömarkkinoidaan! Mutta miten varmistetaan, että blogissa riittää kiinnostavia postauksia myös ensi-innostuksen laannuttua?

Blogilla on hyvä olla toimitus tai ”omistaja”, joka suunnittelee teemoja ja miettii, ketä blogilla halutaan tavoittaa. Kun teemat ovat tiedossa, bloggaajakaartiin kannattaa koota erityisesti niitä, joita innostaa pohtia omaan asiantuntijuuteen liittyviä asioita. Se on jopa tärkeämpää kuin erinomainen kirjoitustaito. Tekstiä saa aina editoitua, mutta ulkopuolisen on vaikeaa puhaltaa siihen intohimon liekkiä.

Vaan mistä puristetaan postauksiin riittävän ”painavaa” sanottavaa? Kysyin vinkkejä Kaiun kirjoitusvalmentajalta Sallalta ja kiinnostavuusmuotoilun pioneerilta Petteriltä.

1. Kuuntele asiakkaita

Mitä asiakkaat aina kysyvät? Mikä on juuri tällä hetkellä kiehtova asia, johon kaikki miettivät ratkaisua? Tällaisista aiheista tulee kiinnostavia tekstejä, koska ne pohjautuvat lukijan hyötyyn.

2. Hyödynnä avainsanatutkimusta

Optimointiekspertit kehottavat myös käyttämään avainsanatutkimusta blogin sisältösuunnitelmana. Toisin sanoen verkkosivuston markkinoinnissa käytettävät keskeiset hakusanat, eli ne joilla yrityksen tai yhteisön tuotteita ja palveluita haetaan, ovat osa postausten sisältöä. Ajatus on tässäkin sama kuin edellä: tuotetaan sisältöä suoraan tarpeeseen. Samalla blogeihin saadaan hakukoneystävällistä sisältöä, koska olennaiset hakutermit ovat sisällön kulmakivinä.

3. Seuraa, mistä alalla puhutaan

Usein inspiraatio löytyy lukemalla lehtiä, some-kanavia tai kirjoja. Mistä omaa ammattitaitoa liippaavasta juuri nyt keskustellaan? Ajankohtaisissa aiheissa on syytä toimia nopeasti, jotta ehtii sanomaan aiheesta jotain uutta ja erottuvaa.

4. Listaa valmiiksi mielenkiintoisia aiheita

Edellisen vastakohtana ovat ajattomat aiheet, joihin idea voi tulla vaikka hammaspesulla. Listaa nämä ajatukset muistiin myöhempää käyttöä varten. Silloin omalla vuorolla on helppo valita kirjoituksen aihe.

5. Kirjoita ammatillisista aiheista, joista itse sytyt

Kirjoita aiheista, joista oikeasti sytyt ja joissa olet aidosti asiantuntija, sillä innostusta on vaikea teeskennellä. Tekstistä tulee todennäköisemmin mukaansatempaavaa, kun sen kirjoittamisesta oikeasti nauttii. Muista kuitenkin lukijan näkökulma: Kenelle kirjoitan? Mitä hyötyä tarjoilen?

Esimerkiksi omista harrastuksista kertominen voisi olla hyvää kevennyssisältöä, mutta tuskin toisi suurta hyötyä firman liiketoiminnalle. (Toki poikkeuksiakin on).

+1. Pidä kynnys matalana – lyhyt ja kevyt postaus on välillä ihan ok

Aina ei tarvita ”painavaa” asiaa, vaan välillä postauksen voi tehdä kevyesti. Kun Twitterin tykkäystoiminto muuttui, siitä kerrottiin Kaiun blogissa muutamalla lauseella. Saman asian olisi voinut jakaa hieman eri muodossa myös twiitillä tai Facebook-postauksena.

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Bloginakki napsahtaa – mistä löydän aikaa   "Blogeista on tullut osa arkipäivää, entisajan kolumneja, joissa voi tuoda helposti esille omaa asiantuntijuuttaan joko kirjallisen tai visuaalisen viestin muodossa. Verkkosisältönä blogin julkaisukynnys on matalampi kuin perinteisillä printtimedioilla, eikä merkkimäärääkään ole useimmiten sidottu tiukasti.

Sisältömarkkinointi on erottautumisen väline – "Tässä olisi pysähtymisen paikka. Ennen mitään tulee pohtia, mikä on se meidän juttu, jolla erotamme oman tuotteen tai brändin kymmenistä muista. Sitten toimimaan, rohkeasti omasta kulmasta."

Twitter-uudistus potuttaa gangsta-räppäriä –  "Kun käyttäjät ovat aiemmin osoittaneet pitävänsä jostakin viestistä klikkaamalla "Suosikki"-tähtisymbolia, nyt sama asia tehdään painamalla "Tykkää"-sydänkuvaketta.

Kuva: iStock


Tuleeko Facebookista epäsosiaalinen media?

Petteri Puustinen

Oletko huomannut Facebookissa, että viime vuosina aikajanallasi olisi näkynyt yhä vähemmän kavereiden henkilökohtaisia päivityksiä? Tuntuuko siltä, että tykkäämiesi sivujen ja seuraamiesi uutismedioiden sisällöt olisivat alkaneet vallata suhteessa enemmän alaa?

Mutu-tuntumalle löytyy vahvistusta datasta: tuoreen tutkimuksen mukaan Facebook-käyttäjien tekemien päivitysten määrä väheni lähes 30 prosentilla vuoden 2016 aikana. Mitä laajemmaksi omien Facebook-kaverien piiri kasvaa, sitä korkeammaksi tuntuu nousevan kynnys tehdä omasta yksityiselämästä kertovia päivityksiä.

Henkilökohtaisemmat keskustelut käydään pienemmässä piirissä (esimerkiksi Facebookin Messengerissä, Whatsappissa tai muissa rajatummissa kanavissa), ja ennen niin tavalliset Facebook-seinäpäivitykset säästetään kihlauksesta, uudesta työpaikasta, lemmikkikoiran agility-mestaruudesta tai muusta ”suuremmasta” tapauksesta ilmoittamiselle.

Sosiaalisesta mediasta sisältöaggregaatiksi – ja takaisin

Kehityssuunta on Facebookille yrityksenä ongelmallinen. Sen ansaintamalli perustuu käyttäjien kiinnostusten kohteiden mukaan mahdollisimman tarkasti kohdennetuille mainoksille – ja jos käyttäjät eivät seinäpäivitysten muodossa enää kerro auliisti kiinnostusten kohteistaan, mainosten kohdentamisen tarkkuus voi pitemmällä aikavälillä romahtaa. Tällöin Facebookin luonne muuttuu sosiaalisesta mediasta kohti jonkinlaista sisältöaggregaattia: se kerää yhteen ja välittää käyttäjille sisältöjä mediataloilta, organisaatioilta, yrityksiltä ja tuotteilta.

Viimeisen vuoden aikana Facebook onkin yrittänyt taklata katoavan sosiaalisuuden ongelmaa mm. muuttamalla algoritmiaan ja luomalla erilaisia työkaluja, jotka kannustavat omien päivitysten tekemiseen. Kun esimerkiksi viikonlopun Valioliiga-kierros on käynnissä, Facebook voi kehottaa: ”Petteri: Manchester City pelaa tänään – haluatko kertoa siitä kavereillesi?”.

Uudet kikat ovat osoittautuneet jokseenkin toimiviksi: vaikka päivitysten kokonaismäärä on laskussa, yksittäisten päivitysten keräämien sitoutumisten (tykkäykset, kommentit, jaot) määrä on nousussa.

Raivaa tilaa kiinnostavuusmuotoilulla ja asiakaspalvelulla

Asiakkaidemme kannalta Facebookin nykykehitys heittää ilmoille sekä haasteita että mahdollisuuksia. Jos kerran Facebook pyrkii saamaan käyttäjät jälleen jakamaan enemmän omia sisältöjä, siinä tapauksessa yritysten ja organisaatioiden sisällöille olisi vähemmän tilaa uutisvirrassa.

Mutta: Nyt punnitaan yritysten kyky tuottaa laadukkaita sisältöjä ja kiinnostavuusmuotoilla ne aidosti erityyppisiä Facebook-käyttäjiä hyödyttäviksi. Jos käyttäjät jakavat näitä sisältöjä henkilökohtaisissa päivityksissään, yritykset voivat saada Facebookissa jopa aiempaa enemmän huomiota.

Sisältöjen jakamisen lisäksi Facebookin merkitys korostuu myös asiakaspalvelussa. Yhä useampi kuluttaja etsii tietoa yrityksistä ensisijaisesti Facebookin kautta. Monelle on matalampi kynnys ottaa yrityksen asiakaspalveluun yhteyttä somessa kuin yrityksen omalla kotisivulla. Kiinnostavien sisältöjen lisäksi myös asiakaspalveluun kannattaa siis panostaa, kun Facebookin luonne ja käyttötavat muuttuvat.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Suomi-Twitterin piiri on pieni mutta vaikuttava – "Twitter on Suomessa löytänyt muotonsa asiantuntijafoorumina: siellä aktiivisimpia ovat toimittajat, politiikot, yrityspäättäjät ja tutkijat. Etkö sinäkin toivoisi, että saisit juuri tuollaiset piirit kiinnostumaan sanomastasi?"

Kiinnostavuusmuotoilu –  ""JFK:n vanhaa viisautta mukaillen: älä kysy, miten yleisösi voi palvella sinua – kysy, miten sinä voit palvella yleisöäsi."

YouTube-vinkkejä brändeille – Tubecon Industry Dayn opit  "Jos haluat erottua YouTube-videoiden massasta, varmista, että olet sijoittanut tuotettaviin sisältöihin riittävästi. Halvalla ei saa hyvää eikä vaikuttavaa."

Kuva: iStock


Suomi-Twitterin piiri on pieni mutta vaikuttava

Petteri Puustinen

Erilaisia some-kanavia on nykyisin jo järjetön määrä. Lisäksi eri some-palveluiden käyttötavat ovat pirstaloitumassa: vaikka tilastojen valossa melkein “kaikki” suomalaiset olisivatkin rekisteröityneet Facebookin käyttäjiksi, kaikkia suomalaisia ei voi tavoittaa ja palvella yhtä kanavaa pitkin.

Koska resurssit ja vuorokauden tunnit ovat rajallisia, täytyy siis tehdä valintoja. Mihin some-kanaviin kannattaa panostaa ja mitkä jättää (toistaiseksi) syrjään?

Kiinnostavuusmuotoilu avuksi kanavavalintaan

Suosittelen silmäilemään tässäkin valinnassa kiinnostavuusmuotoilun checklistiä:

  1. Mitä vaikutusta tavoittelen? Mitä haluan viestinnälläni saada aikaiseksi?
  2. Kuka on se ihminen, jolle haluan viestilläni tarjota hyötyä?
  3. Minkä tyyppistä hyötyä voin hänelle tuottaa? Uusia oivalluksia, virkistävää viihdykettä, sosiaalisen sädekehän kasvatusta?
  4. Mitä kanavia kohdassa 2 visualisoimani ihminen suosii? Missä niistä kanavista voin olla hänelle parhaiten hyödyksi?
  5. Miten paketoin tarjoamani hyödyn kiinnostavaan muotoon ja koukuttavaan kehykseen?

Käyttäjämäärä ei kaikki kaikessa

Some-kanavia valittaessa monet vertailevat ainoastaan eri kanavien käyttäjämääriä – tai käytännössä rekisteröityneiden käyttäjien määriä, joka on aivan eri asia kuin aktiivisten käyttäjien määrä. Tässä vertailussa Suomen määrällisesti suosituimmat some-kanavat YouTube, Facebook ja Instagram kaappaavat helposti huomion.

Koska Twitterin käyttäjäluvut (ja varsinkin aktiivisten käyttäjien määrä) kalpenevat suosikkikanavien rinnalla, moni epäröi twiittaajaksi ryhtymistä. “Jos Facebookia käyttää 4 000 000 suomalaista meidän firmankin sivusta tykkää 10 000 ihmistä, miksi minun kannattaisi omalla nimellä siellä Twitterissä heilua kun ei sitä käytä koko maassa kuin 400 000 ja saisin itselle ehkä pari sataa seuraajaa?”

Solahda sisäpiiriin!

Tottahan se on. Some-dataan erikoistuneen Pyppe.fi -sivuston tuoreen analyysin mukaan 13,2 prosentissa kaikista suomen kielellä kirjoitetuista twiiteistä mainitaan joku Suomen 200 vaikutusvaltaisimmasta Twitter-käyttäjästä. Piirit ovat siis pienet.

Mutta juuri tässä piileekin Suomi-Twitterin vahvuus: ne pienet piirit ovat vaikuttavan viestinnän kannalta juuri ne oikeat piirit. Twitter ei Suomessa ole massamedia, jonka välityksellä saataisiin oman organisaation sanoma läpi kaikkia kansalaisia kohahduttavana some-ilmiönä. Pikemminkin Twitter on täällä löytänyt muotonsa asiantuntijafoorumina: siellä aktiivisimpia ovat toimittajat, poliitikot, yrityspäättäjät ja tutkijat. Etkö sinäkin toivoisi, että saisit juuri tuollaiset piirit kiinnostumaan sanomastasi?

Jos siis haluat vuorovaikutukseen tämän joukon kanssa, Twitter on välttämätön some-kanava sinulle.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Tuorein Trump-Twitter -ilmiö: kapinallistilit – "Twitterin kapinallistilit ovat osaltaan muistutus yhdestä kiinnostavuusmuotoilun lähtökohdasta: ajattele aina ensimmäisenä yleisöäsi."

Kiinnostavuusmuotoilu –  ""JFK:n vanhaa viisautta mukaillen: älä kysy, miten yleisösi voi palvella sinua – kysy, miten sinä voit palvella yleisöäsi."

Aivoystävällisempää tapahtumatwiittausta – "T'wiittaan, siis olen olemassa', naurahtaa kollega."

Kuva: Crowbared


Tuorein Trump-Twitter -ilmiö: kapinallistilit

Petteri Puustinen

Twitterillä oli kiistatta valtava merkitys Donald Trumpin nousussa Yhdysvaltain presidentiksi. Jatkossa jokainen mediatilaa hamuava poliitikko varmasti valjastaa Twitterin huomionmetsästyksensä kärkiaseeksi. Mutta herkeämätön möläyttely ei ole ainoa tapa, jolla Trump on muuttanut Twitteriä. Tällä viikolla virkaanastujaistensa jälkeen hän on toiminnallaan luonut aivan uudenlaisen Twitter-ilmiön: kapinallistilit.

Uuden presidentin päätöksellä USA:n valtionhallinnon alaisuuteen kuuluvien toimijoiden Twitter-tilit eivät enää saa viestiä tavalla, joka on ristiriidassa Trumpin hallinnon tavoitteiden kanssa. Karvaimmin tämän koki Etelä-Dakotan osavaltiossa sijaitseva Badlands National Parkin kansallispuisto, joka erehtyi twiitissään listaamaan ilmaston lämpenemiseen liittyviä tilastoja. Koska Trumpin todellisuudessa ilmastonmuutos on tilanteesta riippuen joko täyttä valetta tai kiinalaisten salaliitto tai tieteellisesti kiistanalainen ilmiö, siitä twiittaaminen tilastojen tukemana faktana ei sovi pirtaan. Niinpä Badlandsin kansallispuiston ilmastonmuutostwiitti määrättiin poistettavaksi ja kaikkia muitakin kansallispuistoja ohjeistettiin pitämään suunsa säpissä. Myös ympäristönsuojeluvirasto EPA:lta sekä maatalousministeriön tutkimusosastolta on twiittailu jatkossa kielletty.

Some-sensuuri aiheutti kuitenkin välittömän vastaiskun: kapinallistilien (rogue accounts) nousun. Muun muassa EPA:n, kansallispuistoista vastaavan National Park Servicen, sekä avaruusvirasto NASA:n työntekijät ovat perustaneet organisaatioilleen vaihtoehtoiset Twitter-tilit. Ne jatkavat twiittaamista vanhalla, Trumpin kieltoa edeltävällä linjalla. Nämä uudet tilit eivät sinällään ole Trumpin-vastaisia tilejä, vaan niiden pääajatuksena on palvella toimijoiden omien virallisten tilien vanhaan ääneen tottunutta yleisöä.

Jos some-äänensävy muuttuu, yleisö hämmentyy

Sosiaalisen median strategioita suunniteltaessa puhutaan aina tone of voicesta, äänensävystä. Millainen henkilö meidän organisaatiomme olisi somessa, millaisista asioista puhuisimme ja mihin tyyliin? Yhtenäinen sävy linjataan strategiaan, mutta yleensä se hioutuu ajan myötä käytännön vuorovaikutuksessa some-tykkääjien ja asiakkaiden kanssa. Niin myös Badlandsille ja NASA:lle on kehittynyt oma some-persoonallisuutensa, oma äänensävynsä, jonka heidän yleisönsä tunnistaa ja johon voi luottaa.

Nyt Trump on kuin presidenttitason viestintäjohtaja, joka heti ensimmäisenä työpäivänään uudessa firmassa pistää somestrategian lennosta täysin uusiksi. Sormiennapsautuksella vaihtuva tone of voice johtaa yleisön parissa hämmennykseen ja pettymykseen. Siispä kapinallistilien perustajat ovat vahvemmin uskollisia omalle yleisölleen kuin pomolleen: he haluavat pitää organisaationsa some-persoonan totutussa muodossa ja palvella yleisöään tutulla, luotettavalla tavalla.

Kapinallistilien seuraajamäärät eivät tietenkään (ainakaan aivan heti) huitele virallisten tilien lukemissa. Mutta mediakohun myötä ne saavat huomattavat määrät seuraajia – myös sellaisia, jotka eivät välttämättä ole aiempia virallisia tilejä seuranneet. Jos ja kun kapinallistilit hoitavat viestintänsä vastuullisesti (ne eivät siis missään nimessä ole vale- tai parodiatilejä!), yleisön luottamus itse organisaatioon säilyy. Toki organisaation näkökulmasta on äärimmäisen haastavaa, että sen nimissä viestitään useammilla ”kasvoilla”.

Kapinalliset kiinnostavuusmuotoilijoina

Mitä, jos vaikka Fazerin tai Viking Linen tai Nordean henkilöstö jonkinlaisen kriisitilanteen seurauksena pettyisi organisaationsa uudistettuun some-linjaukseen ja kokisi, että voi palvella asiakaskuntaansa paremmin kapinallistilin välityksellä? Mitä, jos sinun organisaatiossasi tapahtuisi näin?

Twitterin kapinallistilit ovat osaltaan muistutus yhdestä kiinnostavuusmuotoilun lähtökohdasta: ajattele aina ensimmäisenä yleisöäsi. Trumpin virallinen linja on minä-lähtöinen: ”Minä kiellän ilmastonmuutoksesta kertomisen”. Kapinallistilit ymmärtävät kiinnostavuusmuotoilun ja näkevät asian yleisön näkökulmasta.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Kiinnostavuusmuotoilu –  ""JFK:n vanhaa viisautta mukaillen: älä kysy, miten yleisösi voi palvella sinua – kysy, miten sinä voit palvella yleisöäsi."

Twitter poliittisen viestinnän keskiössä – "Trump on esimerkillään osoittanut, että kärkevät kommentit yhdistettynä persoonallisuuteen tuottavat tulosta – tai ainakin julkisuutta."

Aivoystävällisempää tapahtumatwiittausta – "T'wiittaan, siis olen olemassa', naurahtaa kollega."