Hallituksen hajoaminen on suuri mahdollisuus Keskustalle ja Kokoomukselle

Perussuomalaisten puoluekokouksen lopputulosta ei kukaan osannut ennakoida. Se oli suuri kysymysmerkki myös nyt jo entiselle puoluejohdolle. Se tiedettiin, että puolueväellä nyrkki oli taskussa, mutta kuinka syvällä – siitä ei ollut kenelläkään tietoa. Puoluekokouksen päätökset olivat suuri yllätys Timo Soinille ja hänen liittolaisilleen. He halusivat tehdä perussuomalaisista vakiintuneen vallankäyttäjän, joka vähitellen ohjaisi Suomen heidän mielestään oikealle tielle.

Nyt hallitus natisee liitoksissaan ja hyvin suurella todennäköisyydellä kaatuu. Syitä on paljon.

Jussi Halla-ahon johtama puolue on täysin eri puolue kuin se, joka voitti vaalit kaksi vuotta sitten. Vaikka uusi puoluejohtokin vakuuttaa uskollisuutta hallitusohjelmalle, he tarvitsevat ja tulevat tekemään irtiottoja nostaakseen omaa profiiliaan ja kannatustaan mielipidetiedustelujen 9-10 prosentista. Se tietenkin koettelisi muiden hallituskumppaneiden kärsivällisyyttä äärimmilleen.

Jyrki Kataisen (2011-2014) ja Alexander Stubbin (2014 -2015) hallitukset (Kokoomus, Sdp, Vasemmistoliitto, Vihreät ja Rkp) olivat hyviä esimerkkejä siitä kuinka käy, kun hallituksella ei ole juuri lainkaan yhteistä nimittäjää ja sisäistä liimaa. Hallitusta pidetään pystyssä, mutta tuloksia ei saada aikaan. Matti Vanhasen johtama punamultahallitus (2003 – 2007) ei ollut tässä mielessä juuri sen kummoisempi. Äärimmäisen yksityiskohtainen hallitusohjelma oli osoitus siitä, että päähallituspuolueet eivät luottaneet toisiinsa pätkän vertaa.

Suomalaisen yhteiskunnan valtavirta on kaikesta viime vuosien julkisesta kärhämöinnistä huolimatta ollut suvaitsevaisuus. Tähän sopisi huonosti se, että eurooppalaisen oikeistoliikkeen Suomen-haarakonttoriksi tähtäävä uusi Perussuomalainen puolue istuisi hallituspuolueena edelleen tulevat kaksi vuotta. Halla-aho on lisäksi näyttänyt Timo Soinille ovea ulkoministerin postilta. Ulkoministerin henkilöön presidentilläkin on aina sanansa sanottavana.

Hallituksen kaatumisen puolesta toimii myös Kokoomuksen ja Keskustan sisäinen muutos. Kokoomuksen tuki tulee valtaosin kaupunkiseuduilta ja Keskustakin on yrittänyt päästä samaan valtavirtaan. Kokoomukselle yhteistyö halla-aholaisten kanssa olisi niin suuri riski, että sitä puolue ei halua ottaa. Kokoomukselle ja Keskustalle olisi itse asiassa suorastaan herkullinen tilanne saada puoluekenttään aito oikeistolainen oppositiovoima, joka helpottaisi niiden profiloitumista keskusta-oikeistolaiseen ja markkinatalousmyönteiseen yhteiskuntapolitiikkaan, juuri siihen tilaan, missä äänestäjien valtavirta kulkee. Kokoomuksen  nousua auttoi aikanaan 1970 –luvulla kun puolueesta irtosi muutama kansanedustaja, jolloin syntyi Perustuslaillinen oikeistopuolue POP.

Mitä siis tapahtuu?

Juha Sipilä ja Petteri Orpo kääntyvät nyt kristillisdemokraattien ja Rkp:n puoleen tiedustelemaan hallitushalukkuutta. Enemmistö olisi äärimmäisen täpärä (101, jossa mukana Paavo Väyrynen) mutta toisaalta Sdp:n kanssa voisi sopia tuesta tietyistä suurista linjakysymyksistä vaalikauden loppuun saakka. Demareille uudet vaalit ensi syksynä olisi kauhistus, koska kannatus mataa alhaalla ja uusi halla-aholaisten porukka purisi siihen varmasti.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Kaksi kolmesta suomalaisesta kaipaa vahvaa johtajaa  –  "Maailman monimutkaistuminen, lisääntynyt epävarmuus ja nopea muutos ovat luoneet tilauksen arvojohtajalle, joka pystyy jäsentämään maailmaa ja toimimaan puoluepolitiikan yläpuolella."

"Ennustaminen on vaikeaa - varsinkin tulevaisuuden" – "Kaikki huippujohtavat kaipaavat ennen kaikkea nöyryyttä."

Karismalle on nyt kysyntää – "Karismaattinen johtaja toimii keulakuvana, johon organisaation jäsen voi samaistua. Sitoutuminen ja luottamus syntyvät tunnepohjalta."


Ilma sakeana hävittäjäviestintää

Viestintätoimistossa pääsee parhaimmillaan mukaan mielenkiintoisiin ja yhteiskunnallisesti vaikuttaviin hankkeisiin. Alan ammattilaisina olemme iloksemme huomanneet, että viestinnän merkitykseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota.  Projekteissa syntyy parempia päätöksiä, kun hyvällä viestinnällä on ensin luotu oikeaa ymmärrystä.

Me täällä Kaiku Helsingissä olemme päässeet mukaan yhteen lähivuosien mielenkiintoisimmasta hankkeesta, kun ilmavoimat valitsevat nykyisten Hornet-hävittäjien korvaajan. Hankintapäätös on määrä tehdä vuoteen 2021 mennessä.

Samalla meidän tekemisiimme kohdistuu mielenkiintoa, jota harvoin sattuu tällaisen tavallisen näppäimistönkuluttajan kohdalle. Tuntuu välillä hieman kummalliselta, miten kokonaisuuden kannalta pienistä asioista tehdään miljardihankkeessa otsikoita. Syynissä ovat olleet myös viestinnän ja vaikuttamisen ammattilaiset.

Epäilyksen varjoa on heitetty lukuisissa keskusteluohjelmissa, joissa on vakuutettu katsojille, etteivät lobbarit varmasti pääse viemään vääristynyttä viestiä tai keskustelemaan suoraan hankkeesta päättävien kanssa. Itse olen seurannut keskustelua huvittuneena, meidän osuutemme miljardihankkeesta on kuitenkin varsin vähäinen. Asian tiivisti hyvin ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola toteamalla, etteivät ne Suomen päättäjät tyhmiä ole eikä päätöstä tehdä markkinoinnin tai lobbauksen perusteella.

Onneksi mediassa löytyy myös toisenlaista suhtautumista. Pelko siitä, että liiallinen tieto voisi jotenkin vaarantaa tasapuolisen asian käsittelyn on suomalaisessa yhteiskunnassa turha. Päätösten tueksi on tärkeää saada kaikilta osapuolilta riittävästi tietoa. Median tehtävänä on tietysti valaista kriittisesti asioita saamansa tiedon perusteella, myös kaikkia lobbausyrityksiä.

Vaikuttamista tapahtuu kuitenkin kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä. Koen, että lobbarin määritelmä istuu minuun kovin huonosti. Viestintäähän tässä tehdään, kerrotaan kiinnostavasti meidän edustaman tahoon liittyvistä vahvuuksista ja pyritään löytämään eri tahoja askarruttaviin kysymyksiin vastauksia. Välillä tietysti päästään osallistumaan juttuihin, joista voi olla pikkupoikamaisen innostunut. Tulevana perjantaina voi tulla Helsingin Kaivopuistoon innostumaan itse paikanpäälle.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Kriisiviisastelijan viisi ohjetta –  "Kokosimme kriisiviestinnän huoneentaulun kriisiviestinnän asiantuntijoiden ja päivystävien dosenttien avuksi."

Tuorein Trump-Twitter -ilmiö: kapinallistilit – "Twitterin kapinallistilit ovat osaltaan muistutus yhdestä kiinnostavuusmuotoilun lähtökohdasta: ajattele aina ensimmäisenä yleisöäsi."

Delfiinien siirron ajankohta ei kuulu sinulle –  "Somenärkästyjien ei tarvitse närkästymistään selitellä. He eivät joudu perustelemaan, miksi heidän olisi pitänyt tietää ajankohta, jolloin Särkänniemestä siirretään delfiinejä. Vakavasti otettava media sen sijaan joutuu jälkikäteen keksimään perusteluja sille, miksi siirron ajankohta on yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys, josta pitää repiä otsikoita."

Kuva: Copyright © 2017 BAE Systems. All rights reserved


Kuka teillä vastaa yhteistyöstä?

Modernit, digitaalisesti avustetut mahdollisuudet yhteistyölle ovat kehittyneet viime vuosien aikana valtavalla nopeudella. Microsoft, Google ja monet pienemmät toimijat tuovat markkinoilla uusia sovelluksia, joiden avuilla tiimit, organisaatiot ja myös sidosryhmät voivat työskennellä sujuvasti, tehokkaasti ja selkeästi yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ainakin teoriassa. Sisäisen yhteistyön sujuvuus jää usein teorian tasolle siksi, että ohjelmistot kyllä ajetaan öisinä päivityksinä henkilöstön käyttöön, mutta siihen se sitten jää.

Olen kysynyt niin viestinnältä, IT:ltä kuin HR:ltä: ”Kuka teillä vastaa yhteistyöstä?” Kukaan ei tunnusta omistavansa aihetta, ja se on mielestäni kuvaavaa yhteistyölle. Eihän se yhden henkilön tai funktion homma tosiaan ole.

Ei yhteistyön kehittämistä ilman – yhteistyötä

Ihmisten työskentelytavat saavat mielestäni olla pitkälle jokaisen omien mieltymysten mukaisia. Kaikkea ei tarvitse tai voi prosessikaavioida. Yhteistyön tekemisen tapoja, kuten muitakin työyhteisötaitoja, voi kuitenkin kehittää. Kehitys liittyy esimerkiksi tiedon tallentamiseen, jakamiseen, avoimeen ja luottamukselliseen viestintäkulttuurin rakentamiseen, esimiesten osallistamistaitojen fasilitointiin sekä vuorovaikutustaitoihin. Tällaisen yhteistyön kehittämisessä henkilöstöhallinnon, viestinnän ja tietohallinnon täytyy tehdä… yhteistyötä. Aika osuvaa, eikö?

Toisinaan törmään työpaikkoihin, joissa on tässäkin aiheessa kaksi surullisenkuuluisaa syntipukkia: 1. jokumuu 2. johto. Heidän hommanaan taitaa olla kaikkien muutosten läpivienti ja kehityksen suunnittelu, toteutus ja tukeminen. Toki johdon esimerkki ja tuki ovat tärkeitä yhteistyön kehityksessä, jotta muutoksella on pysyvät vaikutukset. Väitän silti, että sisäisen yhteistyön kehitys lähtee ensisijaisesti IT:n, HR:n ja viestinnän yhteistyöstä.

Miltä näyttää suomalaisorganisaatioissa?

Kevään 2017 aikana kollegani Salla Syrmanin kanssa osallistuimme puhujina muutamiin tilaisuuksiin sekä valmensimme sisäistä viestintää, yhteistyötä ja erityisesti verkostomaista vuorovaikutusta. Mitä kollaboraatio on ja miten sitä voi kehittää? Kuulimme paljon mielenkiintoista yhteistyön nykytilasta suomalaisorganisaatioissa – sekä tuskailua että rohkeita ratkaisunavaimia.

”Viestintäkulttuuri on vuorovaikutteista – henkilöstömme osallistuu keskusteluun.”

”Lukuisista toimivista ja tuetuista kanavista huolimatta työyhteisössäni koetaan, että yksi keskeisimmistä ongelmista on sisäisen viestinnän toimimattomuus. Kehittämistä kaipaavat erityisesti isojen asioiden, muutosten ja henkilöstöön vaikuttavien asioiden vuorovaikutteinen käsittely. Sähköposti ylivoimaisesti tärkeimpänä sisäisen viestinnän kanavana jättää vuorovaikutuksen vaillinaiseksi.

Haluatko lukea lisää? Julkaisemme pienen selvityksen, joka pohjautuu tilaisuuksissa käytyihin keskusteluihin sekä keskusteluihin osallistuneiden kyselyvastauksiin.  Toivomme kaikille työyhteisölle hiljaisen tiedon ja osaamisen vapautumista inboxeista ulos verkostoon kaikkien saataville! Sieltä ne seuraavan vuosisadan uudet ideat syntyvät.

Tilaa verkostomaisen yhteistyön pulssia tunnusteleva raportti:



Ratakisut Bierumäellä – eli typopirulaiset, vol 2

Vuosi sitten kokosin kaikulaisten ikimuistoisimmat typot blogipostaukseksi ja sain palautteena ryöpyn tosielämän tarinoita osoittamaan, että kirjoittavalle todellakin sattuu. Eipä ole yksi tai kaksi kertaa, kun jonkun yrityksen tapahtumakutsu on kustu tai kakki on toivotettu tervetulleeksi henkilöstöinfoon.

Tässä saamieni vastakusien satoa:

Eläimellistä menoa

Koko perheen paras otsopäätös!

Miltä syyskyy näyttää?

Mietitäänkö yhdessä sopivaa ratakisua?

Navan alle

Tervetuloa osaston pillujouluihin!

Tässä alistava tiedote katsottavaksenne.

What an unsexpected honour!

Mikä kupan saamisessa on olennaista?

Tapahtumapaikka: Bierumäki

Parhain perseisin (Kiitos, autocorrect!)

Tarjouksessa pilikaappi

Kuinka kehittää organisaation vuotovaikutusta?

Nälkä

Great to meat you

Kultainen keksitie

”Kirjoitin vahingossa, mitä tarkoitin”

Yhteenottoa odottaen

Projektille ei ole asetettu taikarajaa.

Hankeen valmistuminen tuo merkittäviä säästöjä.

Asiantunkijamme voivat olla avuksi.

Kuinka monta yöntekijää teillä on?

Kiitäen (viestin lopussa)

Sovitaan niin, että jos päädymme yhteisyöhön, en veloita tästä sparrauksesta mitään.

Artisti maksaa?

Tiiminvetäjämme kehotti maksamaan tiimi-illan tarjoilut friman luottokortilla.

Poliittisesti

Konnallisvaalit lähestyvät

Viitsisitkö persutella?

Voisiko Suomi olla kierotalouden edelläkävijä?

Nimetkin voi typottaa – Keiku Helsingissä töissä mm.:

Petteir ”norjalaisvahvistus” Puustinen

Srai ”joogaguru” Sandirni

Inair ”aina lennossa” Anttila – posti kulkee myös nimellä Antti Lainari

Leena ”Porvoon Poirot” Piirot

Sabba ”The Hutt Puutonen

”Viinamäen miehet” Juoh Toivonen & Juoko Marttila

Sakka ”itsearvostus kohdillaan” Syrman

Pete ”leikki kaukana” Saarnavaara

Kun typopirulainen seuraavan kerran iskee, voit lohduttautua sillä, että viestisi todennäköisesti ainakin erottuu massasta.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Siakas, laitetaanko verkkokauppaan kilapilu? –  "Typopirulainen näyttäytyy silloin, kun vähiten odotat. Sillä on yliluonnollinen kyky piiloutua pisteiden tai pilkkujen taakse oikolukemisen ajaksi ja tulla esiin vasta silloin, kun esimiehesi katsoo tuotostasi. Se rakastaa erityisesti työhakemuksia, myyntiesityksiä ja painotuotteita, joita tilataan vähintään 1000 kappaletta.

Täydellisen tiedotteen jäljillä, osa 3: Kaksi silmää ei riitä –  "Vaikka kuinka hioisi ja viilaisi, omalle tekstilleen vain valitettavasti sokeutuu. Pian ei enää näe oikeita pilkun paikkoja eikä saa monimutkaisia lauserakentetia simppelimmiksi."

Älä mokaa mediassa – "Miksi omista tai toisten virheistä ei opita?" 

Kuva:  Rikki's Refuge / Flickr (Creative commons, muokattu)


KonSome: siivoa somesi kesäkuntoon

Me kaikulaiset olemme siistiä porukkaa. Olemme kiinnostuneet erityisesti tekstinsiivouksesta, josta kollega Salla Syrman kirjoitti aiemmin osuvat vinkit blogiimme. Salla kehitteli huippusuositun KonMari-metodin pohjalta tekstinsiivoukseen sopivan KonKaiku-metodin. Siinä tarkoituksena on tunnistaa ja jättää jäljelle kaikkein oleellisin ja siivota turhat rimpsut pois. Näin kevätsiivouksen sesonkiaikaan päätin jatkojalostaa metodia sosiaalisen median kanavien puolelle. Olkoon tämä KonSome-siivous.

Tarkistin juuri, että minulla on 11 välilehteä puhelimeni päänäytön jälkeen. 11 välilehteä täynnä sovelluksia. Nopeasti vilkaisten en varmaan käytä niistä puoliakaan. Tuskin edes muistan, mihin tarkoitukseen ne ovat. Tunnustan, että olen aika innokas lataamaan uuden appsin puhelimeen, mutta todella laiska ottamaan sitä oikeasti käyttöön.

Näillä KonSome-vinkeillä siivoat somesi kesäterään:

1. Katso peiliin. Tai näyttöön. 

Käytätkö kaikkia näytöllä näkyviä sovelluksia? Jos et käytä edes päänäkymän sovelluksia, saattaa hyvin olla, että muiden välilehtien sovellukset ovat vieläkin turhempia. Poista surutta kaikki, joiden olemassaoloa et edes muistanut.

2.Tunnista tarpeesi.

Mitä sovelluksia ihan oikeasti tarvitset? Mitkä ovat tärkeimmät arjessa, työssä ja vapaalla? Säilytä vain tärkeimmät.

3.Mieti mukavia.

Tärkeiden ja välttämättömien sovellusten lisäksi iloa ei sovi siivotessakaan unohtaa! Mieti, mistä sinulle tulee hyvä mieli, vaikkei se muuta mitattavaa hyötyä sinulle tuotakaan. Hyvän mielen sovellukset saa tässä siivouksessa säästää.

4. Kesytä kilinä ja vähennä värinää.

Tarvitsetko varmasti ilmoituksen joko äänimerkkinä tai värinänä housuissa, kun joku twiittaa jotakin? Haluatko tietää ihan heti, kun naapurin Raija on nähnyt ensimmäisen leskenlehden ja postaa siitä saman kuvan Instaan ja Facebookiin?

5. Organisoi organisaatiosi somepaletti kuntoon.

Yrityskäytössä on syytä tehdä sama siivous ja keskittää resurssit niihin somekanaviin, joista oikeasti on hyötyä. Valikoimaa löytyy, ja useat organisaatiot kamppailevat valinnanvaikeuden kanssa. Pitäisikö olla kaikissa kanavissa ja jos pitäisi, niin kuinka usein mihinkin kanavaan pitäisi sisältöjä tuottaa? Vaikka lähes koko Suomi onkin jo Facebookissa, ei se välttämättä ole kaikille se kanava, johon kannattaisi ne ehkä vähäiset resurssit suunnata. Ja entäpä sisällöntuotannon lisäksi yrityksen läsnäolo somessa? Miten ja millaisilla viesteillä haluamme olla läsnä somessa? Kuinka usein, kenen äänellä?

Somestrategia kannattaa laatia kaiken kokoisissa organisaatioissa. Valitaan oikeat kanavat, kirkastetaan tavoitteet ja asetetaan niille mittarit. Siivotaan sisällöntuotannosta kaikki ylimääräinen sälä piirongin laatikkoon ja seuraamalla kehitetään entistäkin siistimpiä, voisi jopa sanoa coolimpia, sisältöjä.

Meiltä saat asiantuntevaa apua siistin somestrategian tekemiseen!


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

KonKaiku-teksinsiivousmenetelmä –  "KonMari-menetelmän ydin on yksinkertainen: Säteileekö tämä tavara minulle iloa? Jos ei, hyvästi ja kierrätykseen! Voisiko KonMarin inspiroimia oppeja soveltaa myös sekavian tekstien järjestelyyn ja turhien sanojen karsimiseen? Kokeillaan!

"On-the-go" -viestintää Periscopessa, Snapchatissa ja Instagramissa – "Sisältöjä ylipursuavassa pilvessä on entistä oleellisempaa ymmärtää eri kanavien ominaispiirteet sekä se, kuinka niissä voi tavoitteellisesti rakentaa läsnäoloa ja kertoa organisaation tarinaa."

Hyvä sisältö on lupaus vuosisadan bileistä - ja muita ajatuksia PING Helsingistä – "Vaikuttajamarkkinoinnin merkitys kasvaa, koska identiteetit tarvitsevat tarinoiden lisäksi yhteisöjä, joihin kiinnittyä. Vanhojen yhteisöjen horjuessa ihmiset etsivät itselleen uusia. Mitä suurempia heimoja brändit pystyvät kokoamaan ympärilleen, sitä vaikutusvaltaisempia niistä kasvaa."

Kuva: iStock


Scandic Hotels valitsi Kaiku Helsingin – markkinajohtajan pitää olla kiinnostavin

Pohjoismaiden suurin hotelliketju ja Suomen markkinajohtaja Scandic Hotels Oy on valinnut uudeksi viestintäkumppanikseen Kaiku Helsingin. Scandic on menestynyt erinomaisella asiakaskokemuksella ja haluaa tuottaa asiakkailleen myös entistä kiinnostavampaa sisältöä.

Scandicin ja Kaiku Helsingin yhteistyösopimukseen sisältyvät ulkoisen viestinnän suunnittelu sekä viestinnän kiinnostavuusmuotoilu, ideointi ja toteutus.

”Halusimme kumppanin, joka on valmis tekemään töitä ketterästi yhdessä, osana tiimiämme. Kaiussa meidät vakuutti kyky luoda kiinnostavaa sisältöä meille tärkeistä asiakkaiden kokemuksista”, kertoo Scandic Hotelsin toimitusjohtaja Aki Käyhkö. ”Scandic Hotels valittiin Suomen parhaaksi työpaikaksi alkuvuodesta 2017*. Taustalla on vuosien työ, jossa olemme onnistuneet nostamaan henkilöstön sitoutuneisuutta ja intoa palvella asiakasta entistä paremmin. Haluamme kehittää omaa viestintäämme määrätietoisesti.”

”Kaiun vahvuus on valmentava ote ja asiakkaan sparraaminen kaikessa tekemisessä. Scandicin täytyy markkinajohtajana olla tämän päivän markkinointiviestinnän etulinjassa ja liikkua kiinnostavasti verkossa, asiakkuus- ja sisältömarkkinoinnissa sekä myyntiä tukevassa mediaviestinnässä”, sanoo asiakkuudesta Kaiku Helsingissä vastaava Markku Vänskä.

Kaiussa asiakkuutta hoitavat viestinnän suunnittelija Sanna Puutonen, viestintäkonsultti Maija Kestilä sekä viestintäkonsultti Markku Vänskä.

Kuvia: https://kaikuhelsinki.kuvat.fi/kuvat/Kaiku_Scandic/

Lisätietoja:
Aki Käyhkö, toimitusjohtaja, Scandic Hotels Oy
Puh. 040 509 9800
aki.kayhko@scandichotels.com

Pete Saarnivaara, toimitusjohtaja, Kaiku Helsinki
Puh. 050 568 8635
pete.saarnivaara@kaikuhelsinki.fi

Kaiku Helsinki on valmentava viestintätoimisto. Tavoitteenamme on tehdä asiakkaistamme kiinnostavimpia omassa kategoriassaan kiinnostavuusmuotoilun avulla. Teemme sen valmentamalla, vaikuttavalla suhdetyöllä ja kiinnostavilla sisällöillä. Haluamme kaikessa toiminnassamme vahvistaa asiakkaittemme osaamista. Myyntikatteemme vuonna 2016 oli yli kaksi miljoonaa euroa. www.kaikuhelsinki.fi

Pohjoismaiden suurin hotelliketju Scandic koostuu 14 400 tiimiläisestä, lähes 230 hotellista sekä 44 000 hotellihuoneesta. Scandic Friends on laajin pohjoismainen hotellialan kanta-asiakasohjelma, jolla on yli 2 miljoonaa jäsentä. Yritysvastuu on tärkeä osa Scandicin arvoja ja Scandic on valittu Pohjoismaiden parhaimmaksii hotellibrändiksi  (Best Hotel Brand in the Nordic countries, BDRC). Scandic on listautunut Tukholman Nasdaqiin 2. joulukuuta 2015. www.scandichotelsgroup.com

*Scandic valittiin Suomen parhaaksi työpaikaksi Great Place to Work 2017 -tutkimuksen suurten yritysten sarjassa.


Hyvä sisältö on lupaus vuosituhannen bileistä – ja muita ajatuksia Ping Helsingistä

Sanna Puutonen

Sisältö- ja vaikuttajamarkkinointifestivaali Ping Helsinki kokosi pari viikkoa sitten Helsingin Clarion-hotellin täyteen #businesshippejä ja #contentguruja.

Tässä kaikelta somettamiselta muistivihkooni päätyneet pääajatukset, olkaa hyvä!

#1 Parhaat tulokset kerää nyt sisältömarkkinointi, joka vetoaa suoraan ihmisten identiteetteihin.

Tässähän ei sinänsä ole mitään uutta. Identiteetit, siis käsityksemme siitä, keitä oikeastaan olemme, rakentuvat pitkälti erilaisten tarinoihin ja niihin uskovien yhteisöjen ympärille. Tästä syystä molemmat ovat jo pitkään olleet brändinrakennuksen peruskauraa. Brändi tai tuote, joka onnistuu ujuttamaan tarinansa osaksi ihmisten itsestään rakentamaa omakuvaa, menestyy ja kasvaa.

Kiinnostavaa on sen sijaan se, missä kontekstissa identiteeteistä ja brändeistä parhaillaan puhutaan – ja nyt en tarkoita pinkeillä ilmapalloilla täytettyä Clarionia. Maailmassa vallitsee tällä hetkellä kestopula pysyvyydestä. Kansoja ja kansallisvaltioita koossa pitäneet suuret kertomukset eivät enää vetoa ihmisiin.

#2 Tarvitsemme siis uusia kertomuksia. Mitä rohkeampia ja röyhkeämpiä, sen parempi.

Emme voi hallita ilmastonmuutosta, digitalisaatiota tai sote-uudistusta – ainakaan päivittäisessä arjessamme. Siitä sen sijaan voimme päättää, millaista ruokaa syömme ja kenen kengissä kävelemme töihin. Kun vanhojen yhteisöjen arvot ja asenteet eivät enää tunnu omilta, on ne helppo korvata brändien tarjoamilla merkityksillä. Kaikkein mieluiten kulutammekin sellaisia tuotteita ja palveluita, joiden avulla voimme viestiä muille, kenen joukossa seisomme.

Sellaisia, kuin sisältöguru Ann Handleyn Ping-kansalle esittelemä, oluttuopin ympärille kääräistäviä villapaitoja valmistava Freaker, joka lupaa antaa käyttäjilleen aika paljon enemmän kuin pussikaljasuojuksen: ”They’re giving you an invitation to their party – a starter kit for a new lifestyle.”

Kutsu hyviin bileisiin vs. Suomi kuntoon? Niinpä. Handleyn mukaan tarinamarkkinoilla menestyvät ne, joilla on pokkaa tehdä viesteistään isompia, rohkeampia ja röyhkeämpiä kuin muut.

#3 Vaikuttajamarkkinoinnin merkitys kasvaa, koska identiteetit tarvitsevat tarinoiden lisäksi yhteisöjä, joihin kiinnittyä.

Vanhojen yhteisöjen horjuessa ihmiset etsivät itselleen uusia. Mitä suurempia heimoja brändit pystyvät kokoamaan ympärilleen, sitä vaikutusvaltaisempia niistä kasvaa. Tässä vaikuttajamarkkinoinnilla tulee olemaan entistä tärkeämpi rooli. Ping Helsingin ja Dagmarin teettämän tutkimuksen mukaan neljä viidestä alle 35-vuotiaasta seuraa jotain vaikuttajaa sosiaalisessa mediassa. Tubettajat, bloggarit, snäppääjät ja muut sometähdet ovat seuratuimpien vaikuttajien listalla jo kolmantena muusikoiden ja urheilijoiden jälkeen.

Vaikutusvallan kylkiäisenä seuraa vastuu, jonka merkitystä peräänkuulutettiin festivaalilla moneen kertaan.

Identiteettishoppailulla on nimittäin myös kääntöpuolensa. Mitä enemmän identifioitumisen kohteita markkinoilla on tarjolla, sitä helpommaksi vaihtaminen tulee, jos vanha ei äkkiä enää miellytä. Ovi käy tiuhaan erityisesti silloin, jos yrityksen tai brändin arvot eivät ole linjassa niiden toiminnan kanssa.

#4 Jos arvot sen sijaan lävistävät aidosti koko yrityksen toiminnan, ei yksittäisen tuotteen markkinoinnin välttämättä edes tarvitse liittyä itse tuotteeseen.

Tästä antoi esimerkin YouTube-tähti Casey Neistat, joka käytti koko The Secret Life of Walter Mitty -leffan markkinointivideon tekoon tarkoitetun budjetin auttaakseen Filippiineille iskeneen hirmumyrskyn uhreja.

Itse elokuva mainitaan projektista kertovassa YouTube-videossa vain muutamaan otteeseen – muun muassa paperilapulla, jolle on kirjoitettu: ”This is what my the Secret Life of Walter Mitty promotional video budget looks like”. Taustalla näkyy bussi, johon Neistatin tiimi lastaa ruokaa ja muita tarvikkeita myrskyn uhreille.

Vaikka kyynikko voisi syyttää tempausta hätäapupornoksi, vetoavat videon anarkia ja ryysyistä rikkauksiin nousseen Neistatin vilpittömät pyrkimykset väistämättä katsojaan.

Mikä pistää väkisinkin miettimään:

#5 Olisiko mahdollista, että myös me markkinointihötön ja pöhinän kyllästämät sisältösepot pystyisimme toteuttamaan omassa työssämme jotain, mikä veisi paitsi myyntilukuja, myös maailmaamme aidosti parempaan suuntaan? 

Kuva: Sanna Puutonen


Tuleva Kaiun harkkari, pääset ihanaan työyhteisöön

Elina Kirvesniemi

Päätin viimeisenä opiskelusyksynäni etsiä itselleni viestinnän harjoittelun kevätlukukaudelle. Toimittajan koulutus ja kesätoimituksissa työskentely avasivat hyvin journalismin maailmaa, mutta viestinnästä en tiennyt juurikaan mitään. Kaipasin osaamiseni laajentamista. Harjoitteluhan on paras keino siihen, ajattelin.

Päädyin Kaikuun. Nyt, harjoittelun loppusuoralla, on hyvä hetki peilata harjoittelua edeltäviä odotuksia ja niitä vastannutta todellisuutta:

Miten minut otetaan vastaan?

Ensimmäiset pari viikkoa uudessa työpaikassa ovat jännittävin asia ikinä. Pohdiskelin, millaisia kaikulaiset mahtavat olla. Etsin nimenomaan harjoittelua, jossa on hyvä työyhteisö.

Kaiussa on. Sain hyvän perehdytyksen. Minulle vieraat työtehtävät on briiffattu hyvin, ja sain alussa aikaa totutella uuteen työrytmiin ja uusiin tehtäviin. Ja aina työkaverit ovat auttaneet, jos olen tarvinnut apua. Kaiussa tsempataan, eikä harkkaria heitetä kylmään veteen ja katsota naureskellen, miten hän räpiköi. Olen saanut tukea, mutta myös paljon vastuuta.

Kaiussa työskentelee äärettömän lahjakkaita ja mukavia ihmisiä. Kun olen kertonut lähipiirilleni, että työpaikallani pidetään kuukauden kaveri -kilpailua, kehutaan kollegoita työpaikan somessa ja eräs aamu jopa katsoimme majavadokumenttia yhdessä, he ovat ihmetelleet, mikä tuollainen työpaikka on. Tiukan työnteon lisäksi Kaiussa on hyvä fiilis. Teemme yhdessä muutakin kuin duunia.

Minkälaisia työtehtäviä harkkari saa?

Harjoitteluni on ollut monipuolinen. Olen päässyt muun muassa ideoimaan, kirjoittamaan, kuvaamaan ja tekemään somea. Tylsistymisen vaaraa ei ole ollut. Olen kääntänyt artikkeleita, tehnyt kielenhuoltoa, lukuisia haastatteluja, kirjoittanut niin tiedotteita kuin ilmiöartikkeleitakin. Olen pitchannut, hoitanut mediatiedotteiden jakelua, auttanut tarjousten teossa ja valmennuksissa.

Kerran päivän keskeytti hektinen kriisiviestintätapaus, johon tarvittiin nopeaa reagointia. Kun taas ilmaisin kiinnostukseni radiota kohtaan, huomasin yhtäkkiä, että suuri osa työajastani kului käsikirjoitusten tekoon, radiojuttujen tuottamiseen ja editointiin. Kaiussa harjoittelijan toiveet otetaan huomioon, mikä on mielestäni mahtava juttu.

Kehittyykö osaamiseni?

Tavoitteeni oli löytää harjoittelupaikka, jossa oppisin laajasti viestinnästä. Toteutuiko tämä? Työtehtävien monipuolisuuden vuoksi sanoisin, että kyllä. Vaikka suureksi osaksi olen toiminut sisällöntuottajana, olen oppinut paljon myös siitä, miten asiakkaalle tehdään viestintää, miten prosessi sujuu alusta loppuun.

Paljon olen oppinut vain työkavereita seuraamalla. Esimerkiksi asiakastyö oli minulle aiemmin melko vierasta. Markkinoinnista en tiennyt juuri mitään. Nyt ymmärrän myös liiketoiminnasta enemmän. Toimittajana bisnesajattelun pystyi ohittamaan.

Välillä oppimista on vaikea reflektoida. Minulle suurin oivallus tapahtui muutama viikko sitten. Kaverini vaihtoi työpaikkaa, ja tutustuin uuteen yritykseen ja sen viestintäkanaviin. Aloin huomaamattani pauhata ystävälleni siitä, miten yritys voisi parantaa viestintäänsä omilla verkkosivuillaan ja eri some-kanavissa. Aiempi minä olisi toiminut toisin. Viestintäkonsultti on syntynyt sisälläni aivan huomaamatta.

 


Oletko sinä Kaiun seuraava harjoittelija? Etsimme joukkoomme erinomaisella asenteella varustettuja tyyppejä, joilta löytyy kiinnostusta ja näkemystä viestintään. 

Hakumme on jälleen auki 14.5. saakka. Katso lisätiedot ja hae mukaan.

 

 

Kuva: Ile Könönen


Kaksi kolmesta suomalaisesta kaipaa vahvaa johtajaa

Jukka Koivisto

Puolueet pyrkivät tunnetusti tarkkaan selvittämään millaista politiikkaa kannattajat ja erityisesti potentiaaliset kannattajat haluavat. Sen tuloksena on mielikuvapolitikointi. Vaikeita päätöksiä ei uskalleta tehdä, vaikka niitä pidettäisiinkin tarpeellisina ja suorastaan välttämättöminä. Lopputuloksena on kansalaisten turhautuminen politiikkaan ja puolueisiin. Äänestysprosentit ovat olleet pitkään laskusuunnassa. Kuntavaaleissa äänestysaktiivisuus maan eri osissa vaihteli nyt yllättävän paljon.

Tätä taustaa vasten ei olekaan kovin kummallista, että peräti kaksi kolmesta suomalaisesta kaipaa vahvaa johtajaa (Ajatuspaja e2, 21.10.2016). Kuria ja järjestystä halutaan, mutta demokraattista päätöksentekoa kunnioittamalla. Maailman monimutkaistuminen, lisääntynyt epävarmuus ja nopea muutos ovat luoneet tilauksen arvojohtajalle, joka pystyy jäsentämään maailmaa ja toimimaan puoluepolitiikan yläpuolella. Suosioluvuista voi päätellä, että presidentti Sauli Niinistö vastaa näitä odotuksia.

Kiinnostava on havainto, että kaipuu vahvaan johtajaan ei heijasta kansalaisten keskuudessa liberaali – konservatiivi -jakoa. Liberaalit Rkp:n kannattajat haluavat vahvaa johtajaa yhtä paljon kuin arvokonservatiivit kristillisdemokraattien kannattajatkin.

Kansalaisten täsmäelämä haastaa puolueet

Tohtori Martti Puohiniemi on todennut suomalaisten haluavan viettää täsmäelämää. Se tarkoittaa, että suomalaiset haluavat aiempaa enemmän päättää itse omista asioistaan. Kiinnostuksen kohteet ovat myös yksityistyneet. Kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon, politiikkaan, luontoon ja ihmissuhdeasioihin on laimentunut. Samalla itseä koskettavat asiat koetaan aiempaa kiinnostavammiksi. Yhteiset asiat alkavat kiinnostaa vasta sitten kun ne koskettavat itseä. Ei ollut mikään ihme, että puolueilla oli suuria vaikeuksia houkutella kansalaisia ehdokkaaksi huhtikuun kuntavaaleihin. Politiikassa täsmäelämä ilmenee kaksinapaistumisena. Jännite syntyy uudistajien kulttuurisen avoimuuden ja erilaisuuden uhkaksi kokevien säilyttäjien välillä. Kun kansalaisten kiinnostuksen kohteet yksityistyvät, puolueilla on yleispätevillä latteuksilla entistä vaikeampaa herättää kansalaisten kiinnostusta. Nyt on tilaus aidolle vuoropuhelulle.

Yrittäjyyden suosio ja tasa-arvon kannatus vankentuvat

Puolueiden olisi syytä huomioida kaksi merkittävää 2010-luvulla tapahtunutta trendimuutosta. Ensinnäkin äänestäjäkunta kannattaa Suomeen enemmän yksityisyrittäjyyttä ja markkinataloutta. Lisäksi toisten ihmisten kunnioittamista pidetään entistä tärkeämpänä. Pakolaiskriisi kiristi yhteiskunnallista ilmapiiriä äärimmilleen. Valtavirta on kuitenkin suvaitsevaisuus.

Oikeusministeriön tilaamasta vaalitutkimuksesta (2016) käy ilmi, että suomalaiset antavat huomattavan tuen Suomelle, jossa naiset ja miehet ovat keskenään tasa-arvoisempia, jossa vahvistetaan seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia ja jossa suhtaudutaan suvaitsevasti myös muista maista tuleviin ihmisiin. Valtavirtatrendit eivät aina tule esiin mediakeskustelussa.

Arvomuutoksissa on kysymys pitkäaikaisesta yhteiskunnassa tapahtuvasta kehityksestä, joka muokkaa kansalaisten arvoja ja asenteita. Puolueiden toimintaan se näkyy vaikuttavan tuskallisen hitaasti. Hyvä esimerkki on vasemmistopuolueet. Suomessa on Euroopan pienin vasemmisto. Äänestäjät ovat vaihtuneet ja mielipiteet muuttuneet, mutta puolueet ei. Kaikille puolueille on yhteistä se, että vakiintunutta kannattajakuntaa on vähemmän kuin aiemmin. Kaikissa vaaleissa puolueiden pitää joka kerta erikseen kerätä kannattajat kokoon ja motivoida heidät vaaliuurnille. Ken siinä onnistuu, menestyy.

VTT Jukka Koivisto on Kaiku Helsingin vanhempi neuvonantaja ja Yhteiskuntailmasto Suomessa -raportin kirjoittaja.

Lataa raportti itsellesi PDF-muodossa tästä.


Älä hylkää sanoja

Salla Syrman

Oletko törmännyt kuvaan, joka rinnastaa nykyihmisen viestintätaidot esihistorialliseen aikaan?

(Lähde: Reddit)

Tarve ilmaista tunnetta kuvin on hyvin ymmärrettävä. Kun kohtaamme toisen ihmisen kasvotusten, paljon vuorovaikutuksesta rakentuu sanattoman viestinnän varaan. Ei 93 prosenttia, kuten Mehrabianin klassikkotutkimusta usein mutkia oikoen tulkitaan, mutta merkittävästi kuitenkin. Kehonkieli ja äänensävy ovat meille tärkeitä – ja ristiriitatilanteissa jopa tärkeämpiä vihjeitä kuin sanat. Kädet puuskassa huokaistu ”kiva tavata” ei vakuuta sanoman vilpittömyydestä.

Mitä tapahtuu, kun viestintä muuttuu kirjalliseksi? Hyvästi kehonkieli. Hyvästi äänensävy. Sanojen merkitys on sata prosenttia. Siksi esimerkiksi sarkasmi sähköposteissa on tutkimusten mukaan vaikea laji. Siksi se, mikä voi kirjoittajan mielestä olla ytimekkäästi ilmaistu, saattaa lukijan mielestä tuntua tylyltä. Rivien välistä luettavaksi tarkoitettu jää kirjoittajan korvien väliin.

Tunne ei taitu tekstiksi helposti. Emojit auttavat. Tämä oli ystävällinen pyyntö. Se oli muuten vitsi. Ihan hyvää tarkoitan tällä palautteella.

Silmänisku sinulle, arvoisa asiakas

Kun aloitin kirjallisen viestinnän valmentamisen kymmenisen vuotta sitten, monilla yrityksillä oli tiukka hymiölinja: hymiöiden ei katsottu kuuluvan ammattimaiseen viestintään. Ei ainakaan sähköpostitse. Eikä varsinkaan asiakkaille. Katsotaan, miten saat edullisemman sähkösopimuksen ;).

Sittemmin linjaukset ovat höllentyneet. Emojit kuuluvat asiakaspalveluun somessa tai chatissa. Tutkimukset rohkaisevat, että myös työpaikkasähköposteja uskaltaa jo värittää hymiöin. Millaiseksi muotoutuu sanojen rooli? Helpottuuko työelämän kirjoittajan taakka, jos voikin keskittyä asiasisällön ytimeen ja koodata tunnelatauksen tekstiin kuvin?

Kenen pitää osata kirjoittaa?

Tuskinpa sanat ovat mihinkään katoamassa – ainakaan työelämän viestinnästä. Sävyn hallinta on olennainen osa kirjoittajan työkalupakkia. Uskon, että sen merkitys vaan korostuu, kun sisältöjen määrä jatkuvasti kasvaa. Taitaville kirjoittajille riittää työelämässä kysyntää, julistettiin Hesarissa alkuvuodesta.

Asiakkaan aidosti huomioiva vastaus erottuu hymiöllä piristetystä rutiinikuittauksesta. Asiantuntija, joka osaa tekstillään luoda itsestään helposti lähestyttävän kuvan, puhuttelee tehokkaammin kuin kryptinen besserwisser. Kollegoilleen ystävällisesti kirjoittava avunpyytäjä saattaa saada vastauksen nopeammin kuin tiukkasanainen tylyttäjä.

Yrityksissä on totuttu miettimään brändin tone of voicea tarkkaankin. Markkinointi- ja viestintäihmiset saattavat olla taitavia soveltamaan ohjeita käytännössäkin ja loihtimaan oikeansävyisiä tekstejä tai somepostauksia. Vaan millaiseen sävyyn viestivät kaikki muut avainhenkilöt, joiden kirjallinen jälki näkyy ja kuuluu? Asiakaspalvelu, myynti, asiantuntijat, johto?

Sävyn hallinta vaatii treenausta

Totta kai jokaisella ihmisellä yrityksen edustajana on oma, yksilöllinen äänensävynsä – myös kirjallisesti. Tarkoitus ei ole, että kaikki kuulostaisivat samalta silotellulta yritysviestinnältä ja persoonat peittyisivät tekopirteän tekstin alle. On kuitenkin tunnistettava, missä tilanteissa yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan.

Esimerkiksi: Asiakas tutkii hienoja, innostavia nettisivuja, mutta yhteydenottopyyntöön saapuva vastaus on sävyltään kuin Aina Inkeri Ankeisen kynästä. Millainen mielikuva yrityksestä jää?

Sopivan sävyn luominen tekstiin sanoilla ei ole yhtä helppoa kuin hymiön valinta. Ystävällisin terveisin viestin lopussa ei vielä tee sähköpostista ystävällistä.

Sävyn hallinta vaatii treenausta, ihan niin kuin selkeän, kiinnostavan tekstin tuottaminen ylipäätään. Kirjoittamista oppii kirjoittamalla ja saamalla palautetta – ei lukemalla ohjeistuksia tai yleisluontoisia vinkkejä. Siksi Kaiussa uskomme kirjoittamisvalmennuksiin, jotka rakentuvat osallistujien omien tekstien ympärille.

:-)

Yläkuva: Reetta Martikainen / Jambon


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

KonKaiku-tekstinsiivousmenetelmä –  "Kirjoittamista oppii kirjoittamalla - säännöllisesti ja ajatuksella.

Kirjallisen viestinnän kauhukammio, osa 1: Möröt päivänvaloon – "Tervetuloa Kirjallisen Viestinnän Kauhukammioon, jossa kapulakieli rieuu valtoimenaan ja rumat sanahirviöt näyttävät mustuneita hampaitaan."

Siakas, laitetaanko verkkokuppaan kilapilu? – "Typopirulainenäyttäytyy silloin, kun vähiten odotat. Sillä on yliluonnollinen kyky piiloutua pisteiden tai pilkkujen taakse oikolukemisen ajaksi ja tulla esiin vasta silloin, kun esimiehesi katsoo tuotostasi."

Kuva: Reetta Martikainen / Jambon