Selkokieli on muutakin kuin tekstiä

Sari Sandrini

Osallistuin viime viikolla Kuntaliiton ja Selkokeskuksen järjestämään seminaariin, jossa puhuttiin virkakielen kehittämisestä. Seminaarin aiheita olivat selkokieli sekä videoiden, hyvän virkakielen ja selkeiden ohjeiden käyttö julkisessa palvelussa. Aihe on tärkeä, sillä Selkokeskus arvioi, että selkokielen käyttäjiä on Suomessa yli puoli miljoonaa. Ryhmään kuuluu niin vammaisia, maahanmuuttajia kuin ikäihmisiäkin. Heille selkeällä viestinnällä on erityisen suuri merkitys, sillä normaaliin elämään kuuluvaan asiointiin käytettävät kunnan tai virastojen kirjeet ja nettisivut ovat valitettavan usein kirjoitettu kapulakielellä. Kun käsiteltävä asiakin on uusi tai vieras, ei ole ihme, etteivät ihmiset ymmärrä, mitä heidän odotetaan tekevän esimerkiksi Kelan tukien saamiseksi.

Kolmituntisen seminaarin tärkeimmäksi anniksi minulle jäivät esimerkit siitä, kuinka videoita ja kuvasarjoja voidaan hyödyntää selkeässä viestinnässä. Nykyisin selkokielisyydestä puhuttaessa keskitytään vielä kirjoitettuun tekstiin ja sen selkiyttämiseen. Kun kuitenkin vuorovaikutus, videot ja kuvat ovat netissä lähes itsestäänselvyys, virkamiesten laatimien ohjeistusten tulisi seurata esimerkkiä.  

Kehitysvammaliiton Hannu Virtanen näytti puheenvuorossaan esimerkkejä tiedon jakamisesta visuaalisesti. Näin vältät vatsataudin -kuvasarjassa suuri kuva tukee lyhyttä tekstiä, jotka myös luetaan ääneen (rauhallisesti ja selkeästi artikuloiden). Kuvasarjan etuna videoon on, että jokainen voi käyttää kuhunkin sivuun juuri niin kauan aikaa, kuin tarvitsee. Videolla taas voidaan helposti näyttää monivaiheisia asioita, kuten maksukortilla maksamista. Video on jälkikäsitelty, niin että se korostaa keskeisiä asioita, ja tärkeissä kohdissa sitä on myös hidastettu.

Ns. normaalille katsojalle edelliset esimerkit ovat varmasti tylsiä. Uskon silti kuvan voimaan myös tavallisen väestön keskuudessa. Ilotulitusraketeista varoitellaan joka vuosi. Kumpaa nuoriso mahtaa uskoa paremmin, Tukesin ilotulitusohjeita – vai Duudsoneita

Ps. Jäitkö miettimään miltä selkokieliset nettisivut näyttävät? Papunetin Selkosivut näyttävät, mistä on kyse.

 

Duudsonien rakettikoulu on selkokieltä parhaimmillaan


 

Kuva Flickr-käyttäjältä Martin Pettitt (Creative Commons)


"Mikä tän hashtag on?"

Petteri Puustinen

Ystäväni on ammatiltaan yläkoulun opettaja. Hänen lähimmät työtoverinsa ovat siis 13–16-vuotiaita, median ja teknologian läpeensä kyllästämiä nuoria. Oppilaat tekevät esitelmiä iPadeilla, kyselevät unohtuneiden läksyjen perään omissa WhatsApp-ryhmissään ja rakentavat limudiskoon sponsoriseinämän Instagram-poseerausten taustaksi. Välitunnilta palatessaan he saattavat tiedustella: ”Ope hei, mikä tän tunnin hashtag on?” Sosiaalisen median käyttäminen on heille luontevaa kuin hengittäminen.

Opettajien suhtautuminen näihin teknoteineihin on kaksijakoista. Toiset kokevat tärkeäksi pysyä mukana nuorten some-kulttuurissa ja kehittelevät esimerkiksi kotitehtäviä, joissa oppilaiden tulee kirjoittaa vastauksensa blogipostauksina. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Pythagoras tai inessiivi eivät tarvitse ympärilleen mitään ylimääräistä, vaan terävä lyijykynä ja vahvat istumalihakset ovat tärkeimmät työkalut oppimiseen.

Jo muutaman vuoden kuluttua nämä somessa marinoidut ihmistaimet kirmaavat koulumaailmasta työelämään. Heistä tulee sinun alaisiasi, kollegoitasi – ja asiakkaitasi. Osaatko silloin viestiä heille niin, että saat sanomasi perille? Pelkkä tekninen osaaminen ei riitä, vaan kyseessä on ennen kaikkea ajattelutavan muutos. Olennaista ei ole se, osaatko käyttää Instagramia tai Twitteriä – vaan se, ymmärrätkö maailmaa, jossa tiimipalaverilla on luonnostaan oma hashtag.

Somenatiivin sukupolven kypsyessä merkittäväksi kuluttajasegmentiksi myös yritysten tulee arvioida omaa viestintäänsä uudella tavalla. Online-tilassa kasvaneet nuoret eivät tee eroa sosiaalisen median ja ”perinteisen median” välille: naapurin Kristianin Twitterissä jakama tieto ei välttämättä ole heille yhtään vähemmän arvokasta kuin Helsingin Sanomien Twitter-sisällöt, vaikka jälkimmäisellä onkin tukenaan suuren mediatalon resurssit.

Yritysten viestinnän kannalta tässä piilee sekä riskejä että mahdollisuuksia. Toisaalta on mahdollista tavoittaa ihmiset suoraan ilman median kankeaa uutiskynnystä tai raskasta panostusta markkinointiin, mutta toisaalta on vaara menettää oman alan ja aihepiirin asiantuntijan paikka kenelle tahansa mielenkiintoiselle tyypille, joka keskittyy somessa samoihin asioihin.

Uudessa maailmassa onnistuminen vaatii joustavaa viestintää niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Emme saa tuudittautua uskomaan, että olemme eksperttejä. Tilanteet kehittyvät jatkuvasti ja muutokselle täytyy pysyä herkkänä. Opettajakaverini kertoi, että nykyisin luokan ”kovikset” eivät istu takapulpeteissa, vaan nämä mielipidejohtajat haluavat nimenomaan eturivin paikat. Jos me viestijöinä emme äkkää tällaisia kulttuurisia muutoksia ajoissa, emme saa sanomaamme uppoamaan.

En sano, että meidän pitäisi itse olla koko ajan kehityksen eturivissä – mutta meidän täytyy pysyä kärryillä siitä, keitä siellä kulloinkin on.

 


Kuva Flickr-käyttäjältä Brad Flickinger (Creative Commons)


Tohtori Gong ja arvotutkimuksen arvo

Jukka Koivisto

Kenraali Adolf Ehrnrooth tiivisti oman johtamisoppinsa sota-ajan kokemuksistaan: ”joukkoja on johdettava edestä”. Se tarkoittaa kykyä tehdä päätöksiä, kantaa niistä vastuu ja näyttää omaa esimerkkiä. Se ei tarkoita ärjymistä, karjumista tai alaisten kyykyttämistä tai muuten huonoa kohtelua.

Viime päivinä Suomessakin on sukeutunut keskustelu, voiko tätä maata enää johtaa edestä kun yhteiskunta on arvomaailmaltaan  pirstaloitunut  ja mosaiikistunut. Enää ei ole tunnistettavissa yhtenäiskulttuuria, joka olisi yhteiskuntakehityksen selkäranka.

Kysymys on perimmältään yksilön muuttuvista arvoista. VTT Martti Puohiniemi toteaa:

”Arvot ovat ihmisen tietoista persoonallisuutta ja siksi mukana kaikessa, mitä ihminen tekee”.

Pelkistäen yksilö rakentuu arvoista, asenteista ja mielipiteistä. Arvot ovat sangen pysyviä, asenteet muuttuvat jo paljon sukkelammin ja kuten tunnettua mielipiteet voivat vaihdella esimerkiksi 30 sekunnin välein. Arvotutkimus vaatii syvällistä perehtymistä. Monet arvotutkimuksiksi mainostetut ovat lähinnä mielipidetutkimuksia. Vastaus kysymykseen ”Pitäisikö Suomen erota EU:sta?” ei ole arvo vaan mielipide.

Suomessakin tutun Monitor –tutkimuksen luoja Daniel Yankelovich löysi 1960 –luvun lopulla Yhdysvalloissa murroksessa olevan kansakunnan kansalaisoikeusliikkeen, opiskelijoiden aktivoitumisen ja Vietnamin sodan vastaisten mielenosoitusten saattelemana. Auktoriteettien asema horjui. Yksilöllisyys vahvistui ja itsensä toteuttamisesta tuli keskeinen arvo.

Ronald Inglehart on tutkinut arvomuutoksia globalisoituvassa maailmassa.  Hänen johtopäätöksensä on, että arvomuutokset vaikuttavat kansakuntien taloudelliseen kehitykseen, poliittisten puolueiden strategioihin ja perinteisten instituutioiden asemaan. Läntisissä hyvinvointiyhteiskunnissa kansalaisten huomio kiinnittyy hyvinvointiin – well-being on tärkeää. Vapaa-aikaa, laadukasta perhe-elämää, hyvää ja laadukasta ruokaa sekä omaa fyysistä hyvinvointia arvostetaan nyt yli kaiken. Yksilökeskeisyys on vahvistunut. Suomalainen ei koe olevansa osa suurta massaa. Hän tietää mitä haluaa. Samalla vanhat perinteiset instituutiot on haastettu. Se koskee kirkkoa, puolustusvoimia, ammattiyhdistysliikettä, yritysten etujärjestöjä, puolueita ja koko virkakoneistoa. Kriisissä olevan puolueen läpivalaisussa kannattaa ensin esittää kysymys, onko yhteiskunnan arvo-ilmasto ajanut puolueen tavoitteiden ohi?

Yrityksille arvot ovat tärkeitä. Ne ovat kartta tavoitteiden toteuttamiseen. Nuori sukupolvi rekrytointihaastatteluissa kysyy, mikä on teidän arvomaailmanne? Johtajuus muuttuvassa arvoilmastossa ei ole sen hankalampaa kuin aiemminkaan, mutta erilaista se on. Johtajan pitää silti yhä johtaa edestä ja näyttää suuntaa. Se tarkoittaa yhä kykyä kuunnella, tehdä päätöksiä ja kantaa niistä vastuu.

Aikanaan kuuluin kansainväliseen verkostoon, joka sai nimen FEIG – Free Enterprise Information Group. Se oli 20 OECD -maan teollisuusjärjestöjen verkosto, joka kerran vuodessa kokoontui analysoimaan kunkin maan asenne- ja arvomuutoksia. Kaikista kokouksista tehtiin yhteenveto tavoitteena löytää heikkoja signaaleja, orastavia muutoksen aihioita.

Joukkoon kuului myös eräs tohtori Gong, joka edusti Korean teollisuusliittoa. Hänet oli palkattu tekemään arvioita sellaisista globaaleista muutosvirroista, jotka vaikuttivat yritysten toimintaan ja kuluttajien käyttäytymiseen. Kun me muut selostimme omissa maissamme tehtyjen tutkimusten tuloksia, Korean tohtorilla oli muun materiaalin ohella kiintoisa metodi. Hän matkusti joka vuosi Yhdysvaltojen länsirannikolle San Fransiscoon, Los Angelesiin sekä Berkleyn ja Stanfordin yliopistoihin. Siellä hän kulutti paljon aikaa mm. kirjakaupoissa tutkien uusien kirjojen nimikkeitä. Hänellä oli vakaa käsitys, että mikä Kaliforniassa – ja erityisesti Piilaaksossa – oli uutta nyt, olisi parin vuoden kuluessa kuuma keskustelunaihe myös muualla maailmassa.

Tohtori Gong teki viiltävän hyviä analyysejä. Enää tuo metodi tuskin toimisi. Maailma on kutistunut. Siitä internet ja sosiaalinen media ovat pitäneet huolen. Ehkä juuri siksi arvotutkimus elää uutta nousukautta.

 


Kuva Flickr-käyttäjältä Nicholas Eckhart (Creative Commons)


Valmentava johtaminen vaatii luopumista vallasta

Maria-Elena Cowell

Vasta hiljan ainoa Suomessa tunnustettu johtamisen tapa oli autoritäärisen käskyttävä. Tradition siirtymisestä pitivät osin huolta laaja ja koko ikäluokat kattanut asevelvollisuus, homogeeninen väestöpohja, poikkeuksellinen yhtenäiskulttuuri ja miksei myös sotien sankaritekojen myyttinen narratiivi. Länsimaisittain varsin myöhään väistynyt agraarikulttuuri isäntä-renki-asetelmineen ei liene syytön sekään komentojohtamisen säilymiseen.

1990-luvulla käynnistynyt Suomen ja Ruotsin talouksien voimakas lähentyminen toi suomalaiseen puheenparteen halveksuvat vertaukset ruotsalaiseen diskuteeraukseen; johtamiskulttuurit törmäsivät, kun management by perkele ja management by engarerande kohtasivat.

Niin kutsuttujen vanhan koulun miesjohtajien eläköityminen on nostanut esiin nuoren polven johtajat, niin mies- kuin naispuoliset, joiden arvoihin mahtuu muutakin kuin uraa. Perhe, ystävät ja harrastukset saavat nykyään luvan kanssa varastaa aikaa johtajan kalenterista. Johtajan paremmuutta tai sitoutuneisuutta ei etätyön aikana enää mitata konttorilla vietettyinä tunteina.  Hyvään johtamiseen nähdään nyt kuuluvan tasapainoinen yksityiselämä. Kaiken uhraavan työnarkomanian aika ei ehkä ole kokonaan ohi, mutta väistymässä johtajan pätevyyskriteeristöstä.

Valmennus eli coaching on yleistynyt liiketalouden konsultoinnissa, ja uuden polven kansainväliset johtamisopit perustuvat muulle kuin aseman suomalle auktoriteetille: asiantuntijuudelle ja esimerkillä johtamiselle. Valmentava johtaminen tarkoittaa, että johtaja uskoo ratkaisujen löytyvän yhteistyössä alaisten kanssa. Johtaja ei kuitenkaan väistä vastuuta päätöksenteosta: hän päättää, mutta vasta kuultuaan eri näkemyksiä perusteluineen. Päätöksenteko saattaa kestää pidempään, mutta päätös on paremmin ankkuroitunut työyhteisöön, kun kaikilla on ollut mahdollisuus ilmaista mielipiteensä.

Valmentava ote auttaa alaisia kehittämään omaa osaamistaan, luottamaan omaan näkemykseensä ja sitoutumaan yhteisiin päätöksiin. Työyhteisö kokee, että sitä kuullaan – ja luottamusta osoittamalla johtaja saa myös työyhteisön voimaan hyvin.

Johtajalta valmentava ote vaatii paljon. Asemaan perustuvasta vallasta luopuminen voi olla iso kulttuurinmuutos; kysyminen on monelle vaikeampaa kuin saneleminen. Kuunteleminen edellyttää herkkyyttä, sosiaalista taitoa, kärsivällisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Epätäydellisessä maailmassa epätäydellinen johtaja voi lohduttautua sillä, että näitäkin ominaisuuksia voi kehittää – valmentautumalla valmentavaan viestintään!

Nikottelevalle dirikalle voi siteerata Tommy Hellstenin paradoksia: saat sen, mistä luovut.


Kuva Flickr-käyttäjältä Alden Jewell (Creative Commons)


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Treenaa some-kriisiä jo nyt, älä vasta tositilanteessa!  –  "Hyväksy lähtötilanne: Asiakas on kuningas ja some hänen valtakuntansa." 

One Directionin hajoaminen ja 'fandom' – mitä voimme oppia?"Fanit ovat muuttuneet pelkistä kuluttajista aktiivisiksi sisällöntuottajiksi."

Ajatusjohtajuutta ei voi luoda ilman asiantuntijoita"Yritys voi tavoitella asiantuntijamielikuvaa, mutta ajatukset tulevat ihmisiltä." 


Ryhdy Kaiun uutiskirjeen tilaajaksi tästä:


Konsultti, hyödyllinen idiootti?

Petteri Puustinen

Kaksi viime aikoina minuun eniten vaikuttanutta kulttuurielämystä ovat olleet Gravity-elokuva sekä Donna Tarttin uusin romaani The Goldfinch. Olen yrittänyt miettiä, miksi pidin niistä niin kovasti. Toki kumpikin on omassa genressään laadukkaasti toteutettu tuotos, joka sekä viihdyttää että tarjoaa vakavampaakin ajateltavaa. Mutta yksi merkittävä syy Gravityn ja The Goldfinchin vaikuttavuuteen oli se, etten tiennyt niistä etukäteen mitään. En katsonut traileria, en lukenut arvosteluja, en vilkaissut takakantta. Syöksyin vain ennakkoluulottomasti kummankin maailmaan ja otin kokemuksen vastaan ilman etukäteisodotuksia.

Vastaava ennakkokäsitysten minimointi on tärkeää myös konsultin työssä. Asiakkaathan toivovat konsultilta usein nimenomaan ”tuoreita silmiä”, raikasta ulkopuolista näkemystä tekemiseen. Konsultin arvo on siinä, että hän tietää ja osaa jotain, mitä asiakas ei itse voi tietää tai mitä tämä ei itse ole ehtinyt ottaa haltuun. Konsultti voi ammentaa näkemystä esimerkiksi tuoreista artikkeleista, mielenkiintoisista tapahtumista, uusista tuotteista ja ratkaisuista sekä etenkin kokemuksestaan muiden yritysten tai muiden toimialojen parissa työskentelemisestä.

”Tuoreiden silmien” vaatiminen konsultilta johtaa kuitenkin eräänlaiseen paradoksiin. Ihannetilanteessahan konsultin pitäisi sekä tuntea asiakkaan bisnes täydellisesti että pystyä tarkastelemaan sitä raikkaalla ja uudella tavalla. Olla hyödyllisenä idioottina samanaikaisesti sekä sisä- että ulkopuolella.

Kun yhteistyö pitkittyy, konsultti usein liukuu näkemyksissään hyvin lähelle asiakasta ja päätyy tarkastelemaan tämän toimintaa liiankin likeltä. Asioita aletaan tehdä ”niin kuin täällä on aina ennenkin tehty ja toimivaksi havaittu.” Jossain vaiheessa asiakas sitten haluaakin tuoreuttaa toimintaansa ja vaihtaa konsultteja. Uusia vaihtoehtoja kilpailutettaessa peräänkuulutetaan taas sekä ”vahvaa toimialaosaamista” että ”innovatiivisia uusia ideoita”.

Konsultti: samanaikaisesti sisä- ja ulkopuolella?

Vastuu on konsultilla itsellään: hänen täytyy pysyä varuillaan ja välttää luutumista. Asiakkaalta ei voi vaatia, että tämä keskittyisi muuhun kuin ydinosaamiseensa: IT-insinööri on IT-insinööri ja pankkiiri on pankkiiri – ja sellaisina pysykööt. Mutta koska konsultin tehtävä on nimenomaan kyetä tarjoamaan IT-hepulle ja finanssiketulle jotain muuta kuin pelkkää IT- tai rahoitusmaailman osaamista, hänen täytyy aktiivisesti vaalia ulkopuolisuuttaan.

Itse sain tästä muistutuksen syksyllä. Eräänä iltapäivänä huomasin syventyneeni vuokaavioon, joka kuvasi asiakkaani toteuttamaa sähköpostipalvelimien päivitysoperaatiota. Hetken aikaa tallennuskapasiteettien ja IMAP-protokollien teknisiä kommervenkkejä mutusteltuani oikein säpsähdin hereille: eihän minun pitäisi tällaista tietää! Viestintäkonsulttina tehtäväni ei ole ymmärtää asiakkaan tekemisiä nippelitasolla, vaan säilyttää sellainen hyödyllinen ulkopuolisuus, että pystyn viestimään asiakkaan bisneksestä selkeästi ja yleistajuisesti. Liika tieto lisää tuskaa.

Konsultti voi ylläpitää tervettä ulkopuolisuuttaan monella eri tavalla. Asiakkaan kannalta hyödyllisintä saattaa olla, että heität vuokaaviot hetkeksi nurkkaan ja käyt vaikka elokuvissa tai luet pätkän romaania. Saisinko suositella esimerkiksi Gravityä tai The Goldfinchiä?

 


Kuvat Flickr-käyttäjältä Hartwig HKD, Creative Commons


Hyödyllistä (ei idioottimaista) on tilata Kaiun uutiskirje:


"Tämän piti olla valmis eilen" (***sisältää lahjan lukijalle!***)

Juho Toivonen

Silloin tällöin kuulee sanottavan, että jonkun asian piti olla "eilen valmis". Se antaa sopivasti mitan tehtävän kiireellisyydelle. Jos tehtävä olisi pitänyt valmis olla viime viikolla tai kuussa, kiire ei enää tunnukaan niin akuutilta. Ei tule sellainen fiilis että ”Hei, vielä mä voin ehtiä just ja just” tai ”Olen ihan vähän vaan myöhässä”. Homma toimii aikajanalla tulevaisuuteen yhtä hyvin.  "Tämän pitää olla valmis tunnin päästä." Silloin vasta hoppu tuleekin!

Joskus kiire syntyy yllättäen – ja joskus se on jo ennestään tiedossa. Aikatauluttamisessa kannattaa olla ehkä hieman pessimistinen. Keräsimme 10 huomioitavaa asiaa aikatauluttamiseen ja teimme teille valmiit aikataulupohjat.

Kymmenen niksiä aikatauluttamiseen

  1. Mikä on tavoite ja voiko projektille lisätä välitavoitteita
  2. Toimenpiteiden hahmottamisessa voit käyttää apuna esimerkiksi työnositusta (WBS)
  3. Mieti jokaisessa toimenpiteessä tarvittavat ihmiset ja resurssit
  4. Kysy kuinka paljon aikaa tarvittavat henkilöt pystyvät käyttämään projektiin
  5. Arvioi kuinka kauan toimenpiteiden suorittamiseen menee aikaa
  6. Arvioi hinta käyttäen esimerkiksi tuntihintaa
  7. Tarkista että aikataulu on realistinen ja looginen
  8. Mieti voisiko toimenpiteitä yhdistää tai jättää tekemättä
  9. Mieti voisiko tavoitteita saavuttaa jollain muilla toimenpiteillä
  10. Lisää toimenpiteet aikataulupohjalle

Tästä voit ladata kokoelman Kaiun käteviä aikataulupohjia. Ole hyvä!

Aikatauluhifistelijöille on verkossa tarjolla muitakin palveluita valmiiden pohjien lisäksi. Esimerkiksi Powerpointiin on tarjolla erillinen Timeline Plugin, joka on tarkoitettu aikataulujen visualisointia varten. Maksullisella versiolla saa Excelistä tuotua tapahtumajoukon suoraan työkaluun. Projektityökaluilla (Access, Podio) saat luotua projektiaikatauluja. Jos aikataululta haluaa interaktiivisuutta tai kolmiulotteisuutta, niin sekin on mahdollista esimerkiksi Tiki Tokilla, Timetoastilla, Dipityllä tai Timegliderilla.

Perinteisempään lähestymistapaan sopivat esimerkiksi Google-, Outlook-, tai Zoho-kalenteri. Joskus helpoin vaihtoehto on kuitenkin tasku-, seinä- tai pöytäkalenteri.
 


Kuva Flickr-käyttäjältä Mike Roberts, Creative Commons


Ulkoista itsesi!

Ismo Savolainen

Innovaatio on kirosana. Itse asiassahan ei ole mitään vikaa, mutta sanassa on. Kiroiluksi se on muuttunut erityisesti niille, joita pomo käskee: "Go to your cubicle and think outside the box!"  Tämä mainio pilapiirroshan on ilahduttanut viime aikoina LinkedIn-postauksissa.

Kun minä kävin yläastetta ja lukiota 1980-luvun alkupuolella, henkilökohtainen tietojenkäsittely oli vasta tuloillaan. Ohjelmoimme koulussa Basicillä laivanupotuspeliä ja totesin, että tuon tason puuhastelu saa riittää ja tuskin tarvitsen koskaan tietokonetaitoja.

Meni muutama kuukausi, ja ensimmäisessä kesätyöpaikassani minut istutettiin Kaypro-tietokoneen ääreen. Mustalla pohjalla välkkyivät vihreät kirjaimet ja näytön koko oli suunnilleen sama kuin isoimpien puhelinten näytöt tänä päivänä.

Kaypro oli hyvä kone ja se koukutti: näiden reilun 30 vuoden aikana on ollut aika harvoja päiviä, jolloin en olisi tehnyt jotain tietokoneella. Mutta Basicillä en ole ohjelmoinut.

Kun ensimmäistä kertaa luin ehdotuksesta, että lukioihin haluttaisiin ohjelmoinnin opetusta, niskakarvani nousivat pystyyn. Onneksi lähdin toimistolta ulos ja kuulin TTL:n IT-barometrin julkistustilaisuudessa Mika Heleniuksen esityksen. Lyhyesti sanottuna softa- ja ict-kasvatuksen pitäisi alkaa ala-asteelta ja saavuttaa sama asema kuin veistoluokilla on ollut aina.

Ehkä tuo on vielä kärjistyneempi kuin Heleniuksen esitys, mutta itsestäni se ajoi ulos vanhan Basic-mörön. Huomasin, että oma tylsä kokemus rajasi vieläkin ajatuksiani. Omasta itsestään olisi osattava tulla ulos.

Tämän ulkoistamisen voi ajatella vieläkin pidemmälle. Töitä tehdään nykyisin tiimeissä, ja tämä työskentelytapa, jossa jokainen antaa itsestään jotakin projektin toteutumiseksi, olisi hyvä oppia mahdollisimman nuorena.

 


Kuva Flickr-käyttäjältä Daniel Rehn, Creative Commons


Kaiun vuosi 2013 A:sta Ö:hön

Salla Syrman

Vuosi 2013 on ollut voimistuvan Kaiun aikaa. Kirjaimellisesti tarkasteltuna näin:

A niin kuin Aurinkomatkat. Keväällä suurin suomalainen matkanjärjestäjä valitsi Kaiun viestintätoimistokumppanikseen.
B niin kuin BusinessOulu. Yhteistyö Oulun kaupungin liikelaitoksen kanssa on tuonut kaikulaisille toinen toistaan kiinnostavampia projekteja OuluHealthista Innovaatioallianssiin.
C niin kuin Caverion. YIT-konsernista irtautunut kiinteistöteknisten palvelujen tarjoaja on Kaiun tuore asiakas. Isänpäivän tienoilla Caverionin toimitusjohtaja Jarno Hacklin otti heittämämme haasteen vastaan ja kysyi lapsiltaan, mitä isi tekee työkseen.
D niin kuin Die Fackel. Karl Krausin aikakausjulkaisu 1900-luvun alusta. Markku Vänskä pohti blogissamme syyskuussa, mitä viestinnän ammattilaisen tulisi oppia Krausilta.
E niin kuin etätyö Kambodzhassa. Työkaverimme Maija Kestilä palasi keväällä takaisin Suomeen vapaaehtoistyöstä Kirkon Ulkomaanavun aluetoimistossa Phnom Penhissä, Kambodzhassa. Haave oli mahdollista toteuttaa jättäytymättä arjesta kokonaan pois: etätyöt Kaikuun onnistuivat mainiosti toiselta puolelta maailmaa. Maijan kokemuksista oli juttusarja Puoli seitsemässä, ja näkyvyyden ansiosta kiinnostus vastaaviin vapaaehtoistöihin on kasvanut huomattavasti.
F niin kuin Faxi. Yksi hylätyistä (huuli poskella heitetyistä) nimiehdotuksista uudelle Kaiulle. Lopullinen nimi syntyi yhteistyössä asiakkaidemme kanssa.
G niin kuin Game of Thrones. Monen kaikulaisen lempisarja. Ei mikään, ihme sillä GOT:sta löytyy myös viestinnällisiä viisauksia. Toimistomme varusteisiin kuluu Game of Thrones -lautapeli, jonka sääntöjen opetteluun meni ensimmäisellä kerralla hetki.

H niin kuin Huom! Eräs syksyn mieleenpainuvimpia asiakkaidemme kampanjoita oli Huom!-kiinteistövälitysketjun yllätyskeikka Taiteiden yönä. Kaiun tiimi hoiti innolla tempauksen viestintää.
I niin kuin Iteo. Norjalainen kumppanitoimistomme Northern Link PR -verkostostamme antoi idean tähän blogikirjoitukseen - ja valittiin muuten vuoden tulokkaaksi eurooppalaisten viestintätoimistojen kisassa. Seier'n er vår!
J niin kuin Jukka Koivisto. EK:n entinen viestintäjohtaja, Kaiun nykyinen vanhempi neuvonantaja. Uusi, kokenut vahvistuksemme keväällä 2013. Jukka vieraili joulukuussa YLE:n Aamu-TV:ssä puhumassa tulevan hallitusohjelman sisältöihin vaikuttamisesta.
K niin kuin kriisiviestintä. Paljon pinnalla vuonna 2013, ja tuskinpa yhtään vähemmän vuonna 2014. Marraskuussa Kaiun partneri Jouko Marttila oli radiossa puhumassa siitä, miten yrityksen tulisi viestiä kriisitilanteessa. "Ole nöyrä, kanna vastuu ja osoita johtajuutta."
L niin kuin luvanvaraisuus. "Suomessa on liikaa kieltoja ja luvanvaraisuuksia", sanoi 65 prosenttia suomalaisista Kaiku Helsingin Kielletty Maailma -kampanjaan liittyneessä tutkimuksessa. Kampanjaan liittyvä näyttely kiersi Suomea kahden viikon ajan ja sai runsaasti näkyvyyttä.
M niin kuin massaviesti melkein miljoonalle. Maria-Elena Cowell – tuttavallisemmin Mec – bloggasi syyskuussa Fortumin Älyboksi-hankkeesta, jota sai kunnian olla asiantuntijana arvioimassa.
N niin kuin neljä ja koo, 4K. Pikselien määrä kasvaa edelleen, vaan miten käy sisällön? Kaiun pitkäaikainen asiakas Panasonic yhdessä muiden laitevalmistajien kanssa kehittää uusia laitteita, mutta tekniikkaa suuremmat haasteet taitavat löytyä muualta.

O niin kuin osallistaa. Kohta numero kahdeksan Jouko Marttilan kymmenestä vinkistä johtajalle vastuullisen viestintäkulttuurin luomiseen. Jokke puhui aiheesta marraskuun Leadership-päivässä - jälleen kerran täydelle salille.
P niin kuin Pinterest. Northern Link PR:n uusi asiakas Pohjoismaissa - Suomessa siis meidän! Pinterest aloitti pohjolan valloituksen kutsumalla kunkin maan aktiivikäyttäjät mukaan paikallisen version rakentamiseen.
Q niin kuin qwerty. Huono salasana vuonna 2013, eikä paremmaksi muutu vuonna 2014. Tietoturvasta huolehtiminen on aina hyvä uudenvuodenlupaus.
R niin kuin Rittal. Uusi asiakkaamme, maailman kovimpien konesali- ja laitekaappien valmistaja. Huhut kertovat, että kaapit kestävät kuulemma vaikkapa tykillä ampumista ja muita extreme-testejä.
S niin kuin SuomiAreena. Maamme merkittävin yhteiskunnallisen viestinnän festivaali piti taas kesällä Kaiun yhteiskunnallisen viestinnän tiimin vauhdissa. Kollegamme Kimmo Collander järjesti mm. historiallisen yhteisesiintymisen EU:n siviili- ja sotilastiedustelun johtajien välillä.
T niin kuin työsuojeluvaltuutettu. Keväällä valittu työsuojeluvaltuutettumme tiedottaa meitä "kvartaalettain meneillään olevista toimenpiteistä jo perinteeksi muodostuneella uutiskirjeellä". Juuri ennen joulua ilmestyneessä kirjeessä oli sokerina pohjalla ensiapulaukkujen trendit 2014.
U niin kuin uskallus. ”Uskalla irrottaa otteesi!”, kehotti Petteri Puustinen syyskuussa inspiroivan tarinan kera.

V niin kuin valmennus. Kaiku Helsingin tavoite on olla Euroopan paras valmentava viestintätoimisto. Haluamme, että asiakkaamme kokevat oppivansa uutta – yhdessä meidän kanssamme.
W niin kuin Widebay Hoofers. Steppaava suku vastasi korkojen kopinasta Kaiku-klubilla lokakuussa Kaiku Helsingin nimiäisissä. Yleisö pääsi napsuttamaan mukana.
X niin kuin xylofoni. Sen soittaminen ei vielä 2013 kuulunut kenenkään meistä vapaa-ajan puuhiin, mutta muuten yli 20 hengen porukallamme on aikamoinen kirjo harrastuksia: bloggaus, golf, judo, huovutus, kalastus, koripallo, metsästys, mäkiautoilu, omien biisien sävellys, purjehtiminen, samba, squash, roller derby...
Y niin kuin yhdistyminen. Virallistimme Aleksin Kaiun ja Conexion liiton 13.6.2013 hienon ja herkän kuvan kera.
Z niin kuin ZTE. Kaiun uusi asiakas. ZTE nostaa päätään nyt myös Suomessa ja haastaa paikalliset markkinat edullisilla älypuhelimillaan.
Å niin kuin Ålli-koira. Työkaverimme karvainen perheenjäsen, joka silloin tällöin pyörii toimistollakin (ja viuhtoo hännällään tavaroita pöydältä).
Ä niin kuin äitiysloma. Sari Sandrini palasi luoksemme helmikuussa, Elina Piskonen lähti viettämään omaansa syyskuussa.
Ö niin kuin ööö. Meille saa soittaa myös ensi vuonna aina, jos jotain sentapaista kuuluu suusta. Tai vaikka ennenkin. Vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin emme täydellä varmuudella osaa kertoa, mutta PR:ssä, somen hyödyntämisessä, valmentamisessa ja vaikuttajaviestinnässä olemme eteviä auttamaan.

Kiitos vuodesta 2013 ja hyvää uutta vuotta!


Kaiku Helsingin vaikuttajaviestijöitä mediassa

Kimmo Collander

"In one word: This is what the citizens expect from us."

– bulgarialainen nuorisopoliitikko

Vaikuttajaviestinnän ammattilaisilta odotetaan osallistumista julkiseen keskusteluun. Kaiku Helsingin miehet Jukka Koivisto ja Kai Keski-Korhonen kertovat, mistä oikein on kysymys. Televisiossa ja radiossa. Suomessa ja EU:ssa.

  • YLE:n Aamu-TV maanantaina 16.12.2013, vieraina Jukka Koivisto, Ann Selin ja Kalevi Kivistö. Aiheena tulevan hallitusohjelman sisältöihin vaikuttaminen. Katso tästä.
  • YLE Radio 1 Brysselin kone keskiviikkona 18.12., EU-konsultti Kai Keski-Korhonen kertoo työstään. Kuuntele tästä.

Neljä joululahjatoivetta kilpailuttajalle

Pete Saarnivaara

Rakas Julkinen Kilpailuttaja, olen tänä vuonna ollut erityisen kiltti. Olen lähettänyt Sinulle vuoden aikana satoja kopioita kaupparekisteriotteista, verovelkatodistuksista, työeläkemaksujen suorittamistodistuksista, tutkintotodistuksista ja luottoluokituksista. Olen muokannut referenssejä ja ansioluetteloita mitä erikoisimpiin malleihin, jotta ne täyttäisivät muotovaatimuksesi.

Tunnustan rehellisesti, että olen ollut hieman laiska vastaamaan sellaisiin pyyntöihisi, joissa painotat pääasiassa edullista hintaa tai jotka näyttävät jo ennalta korvamerkityltä kilpailijallemme. Koska uskon, että nämä synnit ovat melko pieniä, rohkenen esittää muutaman joululahjatoiveen. Osoituksena hyvästä tahdostani olen koonnut listalle pääasiassa sellaisia toiveita, joiden toteuttamisen uskon helpottavan myös Sinun työtäsi.

1. Tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus olisivat kovasti tarpeen.

Erilaisten todistusten kopiointi ja lähettely tarjousvaiheessa on kaikkien kannalta melko turhaa puuhaa. Patentti- ja rekisterihallitus pitää yllä mainiota YTJ-tietopalvelua, johon voi näpytellä yrityksen nimen ja nähdä yhdellä katsomalla, onko se rekisteröity kauppa-, ennakonperintä-, alv- ja työnantajarekistereihin. Toimivaksi todettu tapa on myös kirjata tarjouspyyntöön, että valituksi tulleiden toimittajien edellytetään esittävän tarvittavat todistukset.

Voin vain kuvitella, minkälainen vaiva kaikkien saamiesi papereiden plärääminen Sinulle on, jos vaikkapa pyydät tuhatta henkilöä lähettämään kaikki tutkintotodistuksensa.

2. Suhteellisuudentajusta en tahdo saada tarpeekseni, vaikka se onkin ilahduttavasti lisääntynyt viime vuosina. Talvipakkasissa lämmittää mukavasti, kun kilpailutusprosessin järeys on suhteessa hankinnan kokoon.

Jos hankintasi ei ylitä kilpailutuskynnystä, voisit ehkä pohtia, onko täysimittainen julkinen kilpailutus hätävarjelun liioittelua. Jos taas kynnysarvo ylittyy, toivoisin Sinun tarjouspyyntöä muotoillessasi arvioivan, minkä verran prosessi vie työaikaa toimittajalta ja Sinulta. Jos olet hankkimassa palvelua, jonka toteuttaminen vaatii parinsadan tunnin työtä, saattaa olla hieman liioittelua rakentaa kilpailutusprosessi, joka vie toimittajalta aikaa sata tuntia ja itseltäsi kolmesataa.

Monesti omaa työtäsi voi helpottaa myös se, jos et anna hinnalle heti kättelyssä liian isoa painoarvoa. Muuten voi käydä niin kuin takavuosien surullisessa esimerkissä, jossa eräs toimittaja voitti kilpailutuksesi tarjoamalla hinnaksi yhtä euroa, koska halusi Sinusta referenssin tai ehkä vain protestoida menettelyäsi. Sanomattakin lienee selvää, ettei laadulla ole tuolla hinnalla enää mitään merkitystä. Usein hyvä tapa välttää tämä on sellainen menettely, jossa valitaan ensin jatkoon laadultaan parhaat ja vasta toisessa vaiheessa kysytään heiltä myös hintaa.

3. Kilpailuttamisosaamisen hyödyntämistä näkisin mielelläni lisää.

Olen huomannut, että osaat pyytää oman organisaatiosi juristeilta apua tarjouspyynnön muotoilussa. Sinun työtäsi voisi ainakin joissakin tapauksissa auttaa, jos saisit vertaistukea myös viestinnän kilpailuttamisen osaajilta.

Erinomainen työkalu on Hanselin puitesopimus markkinointiviestinnän palveluista. Laajamittaista kilpailutusta ei välttämättä kaikissa tapauksissa tarvita, vaan voit hyödyntää ammattilaisten puolestasi jo valmiiksi tekemää työtä. Jos olet epävarma, löytyykö näin tarpeisiisi sopivaa toimittajaa, voit lähettää puitesopimuksen piirissä oleville firmoille tietopyynnön selvittääksesi, millaista osaamista niiltä löytyy.

Hanselissa on muutenkin hyvää osaamista palvelujen kilpailuttamiseen. Voisit joissakin tapauksissa harkita, että antaisit heidän hoitaa suuren osan vaivannäöstä puolestasi.

4. Loma olisi kiva yllätys

Rakas Kilpailuttaja, tiedän, että viimeinen toiveeni on vaikein täyttää. Ymmärrän, että prosessit organisaatiossasi vievät aikaa ja monesti vasta lähestyvä loma asettaa sellaisen dead-linen, joka saa asioita tapahtumaan. Ymmärrän myös, että kannaltasi on mukavaa saada tarjouspyyntö ulos 20.12. ja lähteä sen jälkeen hyvillä mielin lomalle - ja että työt lähtevät taas loman jälkeen rivakasti käyntiin, kun tarjoukset odottavat pöydälläsi 2.1.

Tänä jouluna pyytäisin Sinua harkitsemaan, olisiko kannaltasi kohtuuton viivästys, jos tarjouksen, jonka kokoaminen vaatii keskimäärin 60 työtuntia, viimeinen jättöpäivä olisikin vasta 9.1.

Tiedän, että toisin kuin muut toiveeni, tämä viimeinen ei sisällä win-win-näkökulmaa. Siksi ymmärrän hyvin, jos toive on mahdoton toteuttaa. Sinun ei tarvitse pelätä sitä, että jättäisin vastaamatta tarjouspyyntöihisi vain siksi, että ehtisin lomailla.

Näiden toiveiden lisäksi minulla oli ajatuksena kirjoittaa Sinulle myös tarjousvaiheessa ilmaiseksi pyytämäsi suunnittelutyön ja lopputuloksen laadun suhteesta. Melkein sormenpäihin asti ehti myös ajatus siitä, miten vaatimuksesi kokemuksesta samalle hallinnonalalle toteutetuista vastaavista toimeksiannoista korreloi uudistumisen ja uusien ideoiden kanssa. Koska toivelistani on jo tällaisenaan pitkä, jätän nämä ensi vuoteen.

Kiitos, jos olet jaksanut lukea tänne saakka!

Oikein hyvää joulua ja tarkoituksenmukaista uutta vuotta toivottaen,

Pete 39 v.
Espoo

 


 

Kuva Flickr-käyttäjältä Valerie (Creative Commons)