Korkea koulutustaso altistaa propagandalle

Suosittu hokema siitä, että korkea sivistystaso suojaa suomalaisia valeuutisilta ei pidä paikkaansa. Totuus on päinvastainen, minkä monet julkisen sektorin viestijät ja heitä palvelevat viestintätoimistot kokevat arjessaan joka päivä.

Moni eturivin virkamies ja poliittinen päättäjä, viimeksi valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila, ovat rauhoitelleet valeuutisista ja informaatio-operaatioista huolestuneita. Suomalaiset eivät korkean sivistystason vuoksi kuulemma ole huijattavissa.

Ehkä Mantilan mielessä ovat pöllöimmät trollit, joiden jutuista sokea reettakin näkee, ettei niissä ole päätä eikä häntää (ei, en aio linkittää yhteenkään).

On kuitenkin ainakin kolmentyyppistä propagandaa, jolle korkea sivistystaso nimenomaan altistaa.

  1. Näennäistieteellinen argumentointi

Viestinnän professori Esa Väliverronen on osuvasti huomauttanut, että koulutustason noustua ihmiset ajattelevat voivansa tulkita ja ymmärtää monimutkaisiakin tutkimuksia. Tätä taitava propagandisti voi hyödyntää – ja totta vie hyödyntää.

Terveysviranomaiset tietävät, että turhan suuri osa sivistyneistä suomalaisista hakee perustietonsa terveydestä ja vaikkapa rokotteiden haittavaikutuksista erilaisilta tieteellistä argumentointia matkivilta, mutta faktoja tarkoitushakuisesti valitsevilta tai niitä vääristeleviltä mielipidesivuilta verkosta. Maahanmuuttoviranomaiset tietävät, että aivan täysjärkiset ihmiset hairahtuvat joskus uskomaan poskettomiakin väitteitä maahanmuutosta, jos ne on verhottu tilaston valeasuun.

Kasvava osa julkishallinnon viestinnän resursseista käytetään näennäistieteellisten vasta-argumenttien huomioimiseen. Niiltä voi pyrkiä vetämään mattoa alta etukäteen (ikään kuin pyrkiä rokottamaan yleisö niitä vastaan). Tähän ei riitä pelkästään avoin tiedottaminen, vaan julkisen viestijän on mietittävä myös viestinsä jättämää mielikuvaa. Vähintäänkin on varauduttava jälkikäteen vastaamaan laajalle leviäviin vääriin väitteisiin

2. Whataboutismi

Ilmiö, jossa vaikkapa natsi-Saksan toimia puolustetaan sillä, että kyllähän se Neuvostoliittokin. Ja päinvastoin. Argumentointityyli ei ole sinänsä korkeaan koulutustasoon sidoksissa – sehän on yleinen esimerkiksi pienten lasten keskuudessa. Mutta sitä mukaa kun yleistiedot laajenevat, mahdollisuus löytää ja ymmärtää uusia vertailukohteita kasvavat.

Viestijän ei tietenkään kannata juuttua argumentoimaan whatabout-analogian osuvuudesta. Yleisvastaus on, että kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Aikaa ja reagointikykyä tästä muistuttaminenkin kuitenkin vaatii.

  1. Näin ne asiat koetaan

Oma lukunsa propagandaperheessä. Osa perätöntä tietoa verkossa levittävistä ja sen perusteella toimivista ihmisistä tietää tiedon olevan juuri sitä, perätöntä. He kuitenkin tietoisesti valitsevat sen, koska se sopii heidän arvomaailmaansa.

Korkean koulutustason yhteiskunnissa auktoriteetteja uskalletaan kyseenalaistaa ja tieteellisen tiedon epävarmuus ymmärretään – molemmat sinällään positiivisia seikkoja. Käytännössä tämä valitettavasti usein tarkoittaa myös sitä, että oma henkilökohtainen tunnekokemus painaa enemmän kuin asiaan perehtyneen tutkijan näkemys.

Mitä tapahtuisikaan, jos vielä jokin suomalaisen yhteiskunnan, kulttuurin ja sen kuuluisan sivistystason hyvin tunteva ulkomainen valtiollinen toimija käynnistäisi laajan informaatio-operaation (tai useita sellaisia), joiden kohteena ei olisikaan vieraan valtion oma väestö, vaan Suomen kansalaismielipide?

Omaan kokemukseeni perustuen uskallan varovasti toivoa, että väitteet suomalaisten laumasuojasta valeuutisia vastaan on tarkoitettu ylimääräisen hysterian rauhoitteluun. Niin valtioneuvoston kansliassa kuin muissakin viranomaisissa lienee todellisuudessa kauan sitten otettu pää pois pensaasta ja pohditaan kuumeisesti ennaltaehkäisyä ja vastatoimenpiteitä.

 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Luottamuksesta ja sen puutteesta –  "Luottamus mediaan post-faktuaalisen uutistoiminnan ja sirpaloituneen somejakelun aikana on tärkeää punnita - mutta kenen luottamusta luotettava media tarvitsee?"

Tämä lobbauksessa on oikeasti ongelmallista – "Median lietsoman lobbaushysterian taustalla on vaikuttamisen siirtyminen kabineteista päivänvaloon. Siinä ei ole mitään pahaa. Lobbaukseen kuitenkin liittyy todellisiakin ongelmia, joista osa tupaa jäämään varjoon.

Delfiinien siirron ajankohta ei kuulu sinulle –  "Somenärkästyjien ei tarvitse närkästymistään selitellä. He eivät joudu perustelemaan, miksi heidän olisi pitänyt tietää ajankohta, jolloin Särkänniemestä siirretään delfiinejä. Vakavasti otettava media sen sijaan joutuu jälkikäteen keksimään perusteluja sille, miksi siirron ajankohta on yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys, josta pitää repiä otsikoita."


Viisi siistiä vinkkiä: kiillota tekstisi kuntoon KonKaiku-menetelmällä

Kun katsot yrityksesi tekstejä, miltä näyttää? Hohtavatko asiantuntijoiden kirjoitukset hyötyä asiakkaille? Onko johdon tiedotteista tai HR:n intraviesteistä siivottu rönsyt pois? Oletko raivannut turhat kapulat kierrätykseen omasta sana-arkustasi?

Jos virkakielisyyden villakoirat ovat päässeet valloilleen tai sävy muuttunut sameaksi, on aika vetää henkiset siivoushanskat käteen. Katso oheinen video ja tutustu valmentajiemme Sallan ja Lauran tekstinsiivousvinkkeihin!

Vinkki #1: Suunnittele huolella – vältyt suursiivouksella.
Vinkki #2: Säädä sävy ja pyyhi kielestä kankeus.
Vinkki #3: Siisti kirjoituksesi katseenkestäväksi.
Vinkki #4: Tomuta tekstistä tarpeeton.
Vinkki #5: Tee siivoamisesta päivittäinen tapa.

 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

KonKaiku-tekstinsiivousmenetelmä –  "Voisiko KonMarin inspiroimia oppeja soveltaa myös sekavien tekstien järjestelyyn ja turhien sanojen karsimiseen? Kokeillaan!"

Kirjallisen viestinnän kauhukammio, osa 1: Möröt päivänvaloon – "Tervetuloa Kirjallisen Viestinnän Kauhukammioon, jossa kapulakieli rieuu valtoimenaan ja rumat sanahirviöt näyttävät mustuneita hampaitaan."

KonSome: siivoa somesi kesäkuntoon – "Päätin jatkojalostaa KonKaiku-metodia sosiaalisen median kanavien puolelle. Olkoon tämä KonSome-siivous!"

Kuva: Kaiku Helsinki


Kaari ja Kaiku ne yhteen soppii, äsken mentiin kiinnostavuuskoppiin

Kannelmäessä sijaitseva kauppakeskus Kaari on valinnut viestintätoimistokumppanikseen Kaiku Helsingin. Vastikään tilansa freesannut Kaari pyrkii profiloitumaan ihmisen kokoisena kauppakeskuksena pääkaupunkiseudun jättiläiskeskusten puristuksessa.

”Kaiku Helsingin kiinnostavuusmuotoilu-ajattelumalli oli meille ratkaiseva tekijä valitessamme viestintätoimistoa. Nykyisessä sisältötulvassa pysyy pinnalla vain viestimällä aidon kiinnostavasti. Kaiun luovat ideat ja tomera tekeminen antavat meille juuri oikeanlaista boostia nyt, kun lähdemme tekemään Kaarta tutuksi yhä monipuolisemmin”, kertoo Kaaren kauppakeskusjohtaja Sanna Kinnunen.

Yhdessä Kaari ja Kaiku haluavat todentaa, että Kaari on inhimillinen hyvän mielen paikka niin asiakkaille kuin kauppiaillekin.

”Kauppakeskusten markkinointiviestintä Suomessa tuntuu pyörivän kahden pölyttyneen elementin ympärillä: koon ja hintojen. Kaari tekee valtavasti sellaista, mitä peruskauppakeskukset eivät tee; kattoluisteluradasta seniorikävelyihin ja etätyötilojen tarjoamisesta kaupunkiviljelyistutuksiin. Kutisemme innosta päästessämme rakentamaan ja kertomaan Kaaren kiinnostavia tarinoita”, asiakkuudesta Kaiku Helsingissä vastaava Inari Anttila ennakoi.

”Olemme se helposti lähestyttävä kauppakeskus, sanan kaikissa merkityksissä. On itsestään selvää, että meillä on kattava valikoima ostosmahdollisuuksia ja palveluita, mutta niiden lisäksi panostamme myös yhteisöllisyyteen ja viihtyvyyteen. Kauppakeskus voi olla nykyaikaisen kyläelämän kiintopiste niin perheille, nuorille kuin senioreillekin”, Kinnunen tiivistää.


hei kuka puhuu brändisi äänellä

Hei, kuka puhuu brändisi äänellä?

Jos pyytäisin sinua kiteyttämään yrityksesi tai brändisi äänensävyn, mitä vastaisit? Jos olet markkinoinnin tai viestinnän ammattilainen – tai ollut mukana luomassa brändisi tone of voicea – vastaus tulisi todennäköisesti kuin hyllyltä. Lämmin, rento ja humoristinen. Tai vakuuttava, asiantunteva, opastava.

Entäpä kenen kaikkien yrityksessäsi pitäisi osata soveltaa äänensävyä omassa työssään? Viestintä ja markkinointi. Asiakaspalvelu. Myyjät. Asiantuntijat. HR. Johtokin ehkä. Joku muu, mikä?

Sitten käsi sydämelle. Ketkä kaikki todella osaavat viestiä tarkoituksenmukaisella, brändille sopivalla äänensävyllä?

Sävyjen ristiriitoihin törmää jatkuvasti. Kampanjoissa viestintä on viimeisen päälle viilattua, kun taas asiakaspalvelun sähköpostiviesti on tyly töksäytys. Sometilit vilisevät sukkelia päivityksiä, mutta asiantuntijan blogikirjoitus on vaikeaselkoinen termioksennus. Rekrytointisivut hehkuvat lämmintä me-henkeä, työnhakija sen sijaan saa ankean automaattivastauksen – jos sitäkään. Ja niin edelleen.

Brändi on mykkä ilman ihmistä

Verkko on täynnä kirjoituksia, joissa muistutetaan, kuinka tärkeää on, että ”brändin ääni on aito, puhutteleva ja yhdenmukainen tuotteiden sekä viestien kanssa”. Kilpailijoista erottuvan ja kohderyhmiin tehoavan äänensävyn luominen on tietysti oma lukunsa – ja tehtävä, jota ei pidä latistaa ympäripyöreiden adjektiivien arvonnaksi.

Vähemmän puhutaan siitä, missä kaikkialla huolella ja kalliillakin viilatun äänensävyn pitäisi kuulua. Kenen kaikkien tulisi osata puhua, ja kirjoittaa, brändin kieltä?

Toki voidaan ylimalkaisesti todeta, että kaikkialla ja kaikkien. Onhan brändi mielikuvien ja kokemusten summa. Jokainen kohtaaminen yrityksen edustajan kanssa on elävän elämän käyntikortti, tapahtui se sitten somessa, puhelimessa tai pääkonttorin aulassa.

Viestintä vaatii treeniä

Kaikki on vastaus, joka ei tarkoita mitään, ennen kuin ottaa kantaa, miten ihmiset kielen käytännössä omaksuvat. Yhtä vähän kuin henkilöstö oppii omatoimisesti puhumaan kiinaa, viestintätyyli siirtyy manuaaleista tosielämän taidoiksi.

Jotta ohjeistuksista ja linjauksista tulee arkipäivän viestintää, tarvitaan käytännönläheistä harjoittelua. Muutama ajatus:

  1. Priorisoi ne, joille harjoittelu on olennaisinta.

Ketkä viestivät eniten olennaisten sidosryhmien kanssa? Kenen työn näkökulmasta brändin mukainen viestintä, esimerkiksi oikean sävyinen kirjallisen viestintä, on erityisen tärkeää? Kuka on esillä paljon, kuka kohtaa ihmisiä jatkuvasti?

  1. Valmenna, älä kouluta.

Viestintätaidot eivät kehity syvällisesti kalvosulkeisilla tai yleisluontoisella koulutuksella. On tärkeää treenata oman työn näkökulmasta, mitä brändin mukainen viestintä tarkoittaa. Yhteisiä valmennussessioita kannattaa järjestää, mutta niiden lisäksi keskeistä on, että harjoittelukulttuuri jää jatkuvaksi osaksi arkea.

Otetaan esimerkiksi asiakaspalvelu. Toivottua mielikuvaa rakentava asiakaspalvelu on enemmän kuin brändiin istuvien fraasien opettelua ja kopioimista. Asiakaspalvelijoilta edellytetään paitsi vahvoja viestintätaitoja, myös tilannetajua ja sopeutumiskykyä. Kuinka paljon laittaa omaa persoonaa peliin? Miten toimia poikkeustilanteissa? Millaiseksi mukauttaa äänensävy reklamaatioissa tai vihaisen asiakkaan kanssa, puhumattakaan orastavissa somekriiseissä?

Aukottomia toimi näin -vastauksia tuskin kenelläkään on tarjota. Tekemällä oppii, kunhan saa tukea käydä omia onnistumisia ja hankalia tilanteita säännöllisesti läpi.

  1. Anna sävyn kaikua myös sisäisessä viestinnässä.

Jos tarkoitus on saada ihmiset viestimään brändin mukaisesti, asiaa auttaa se, että toivottu tyyli on työyhteisön vuorovaikutuksesta tuttua. Se näkyy sisäisissä tiedotteissa, kuuluu johdon puheissa ja pomppaa silmille intran uutisista. Arki on kielikylpyä.

Edellytyksenä tietenkin on se, että tone of voice, äänensävy, heijastaa yrityskulttuuria – eikä ole workshopeissa viritetty vieras kieli. Jos kulttuuri ei ole rentoa nähnytkään, voi olla vaikeaa saada ihmisiä saada omaksumaan rentoa viestintätyyliä. Kuinka aito brändin ääni silloin voi olla?

 

Kirjoittaja on intohimoinen viestijä ja viestinnän valmentaja, joka opiskelee työn ohessa parhaillaan markkinointiviestinnän johtamista.

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Brändi ei synny ilman viestintää – "Brändi rakentuu pala palalta kuin valtamerilaiva. Strategia toimii kompassina, jota kaikkien on osattava lukea oikein. Tutkimusten mukaan vain noin 15 prosenttia yritysten henkilökunnasta ymmärtää työnantajansa strategiaa."

Älä hylkää sanoja – "Tuskinpa sanat ovat mihinkään katoamassa – ainakaan työelämän viestinnästä. Sävyn hallinta on olennainen osa kirjoittajan työkalupakkia. Uskon, että sen merkitys vaan korostuu, kun sisältöjen määrä jatkuvasti kasvaa."

Tarinallinen yritysesittely rakentaa brändiä – "Hyvä tarina herättää tunteita. Tarina antaa laajempaa merkitystä asioille ja se muistetaan vielä seuraavanakin päivänä. Parhaassa tapauksessa tarinaa myös kerrotaan eteenpäin."


Puhukaa pomot, perkele!

Suomalainen käskyttäminen tunnetaan Ruotsissa Management by Perkele -tyylinä. Ruotsalainen keskusteleva johtamiskulttuuri ei Suomeen tahdo tarttua, jos on uskominen Suomalaisen Työn Liiton uutta tutkimusta.

Suurin osa esimiehistä ei tunnista työntekijöidensä vahvuuksia. Ylemmät toimihenkilöt ja asiantuntijat kokevat, että heitä ei arvosteta, vaikka osaamista löytyisi. Kaikkein vähiten kuunnellaan tällä vuosituhannella varttuneita milleniaaleja eli 25–34-vuotiaita, vaikka heillä voisi olla eniten annettavaa automaation, tekoälyn ja robotisaation vyöryessä työpaikoille.

Puhukaa nyt pomot ihmeessä ihmisten kanssa! Ja kuunnelkaa, mitä heillä on sanottavaa. Ilman oman porukan vahvuuksien tunnistamista kehitys pysähtyy ja motivaatio laskee.

Älä käskytä kulmahuoneesta

Management by Perkele sopii erityisen huonosti 2000-luvulle. Konsulttiyhtiö PwC:n mukaan milleniaaleista on tullut yksi yritysten suurimmista johtamishaasteita. Milleniaalit kaipaavat työltä tarkoitusta ja odottavat avointa vuoropuhelua. Heitä ei voi johtaa käskyttämällä kulmahuoneesta.

Moni johtaja on pulassa ja eksyksissä uuden sukupolven, uuden tekniikan ja uudenlaisten viestintätarpeiden kanssa. Joiltain johtajilta puuttuu rohkeus myöntää, että he eivät tiedä, mitä pitäisi tehdä. Silloin on parasta kysyä ja kuunnella.

Yritysviestintää vuosittain mittaava European Communication Monitor kertoo, että kasvokkain käytävän vuorovaikutuksen ja visuaalisuuden merkitys kasvavat lähivuosina yhtä aikaa sosiaalisen median kanssa.

Tästä huolimatta luottamuksen rakentaminen ja ylläpito eivät näytä edelleenkään nousevan suomalaisten yritysten prioriteettilistalla kovin korkealle. Suurimmaksi ongelmaksi Suomessa koetaan ECM:n kyselyn perusteella viestintäkanavien ja kohderyhmien paljous suhteessa käytössä oleviin resursseihin.

Pomot, puhukaa näistä asioista oman väkenne ja erityisesti nuorten kanssa. Sieltä löytyy viisautta. Me konsultit voimme tarjota auttavaa kättä.

 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Johtamisoppia judosta –  "Hyvä johtaja pystyy kääntämään työyhteisön muutosvastarinnan tai negatiivisen ilmapiirin edukseen, jos hän kuuntelee ja arvostaa ihmisiä."

Brändi ei synny ilman viestintää – "Brändi rakentuu pala palalta kuin valtamerilaiva. Strategia toimii kompassina, jota kaikkien on osattava lukea oikein. Tutkimusten mukaan vain noin 15 prosenttia yritysten henkilökunnasta ymmärtää työnantajansa strategiaa."

Älä mokaa mediassa – "Viestintä on vaikea laji, ja kriisiviestintä erityisen vaikea. Johtajat kompuroivat tavan takaa mediassa tekemässä hallaa itselleen ja organisaatiolleen.

Kuva: Unsplash


Miten kiinnostavuusmuotoilla klisee? – Näin siinä onnistuttiin jalkapallomaailmassa

”Olemme iloisia ja ylpeitä voidessamme aloittaa yhteistyön X:n kanssa.”

”Y vahvistaa organisaatiotamme ja tuo kokemusta asioista Z ja Ö.” 

Ja niin edelleen.

Mediatiedotteissa vilisee toistuvasti kliseitä, jotka ovat kaikille tuttuja mutta joita ei silti – tai juuri siksi – osata eikä haluta välttää. Yrityskaupoista ollaan ylpeitä, uuden tuotteen kehittämiseen on panostettu asiakkaiden ehdoilla ja tuoreet rekrytoinnit vahvistavat joukkoa kokemuksellaan.

Jalkapallon maailmassa eräs vahvimmista viestinnän kliseistä on ilmoittaminen uudesta pelaajahankinnasta. Poseerataan stadionin nurmella tai kokoushuoneessa. Pelipaitaan puettu pelaaja kättelee pukuihin sonnustautuneita omistajia. Iloitaan seuraavasta askeleesta uralla ja odotetaan hienoa menestystä. Sama kaava toistuu vuosikymmenestä toiseen.

Paitsi vihdoin kesällä 2017 ikuinen kaava rikottiin. Tänä vuonna yhä useammat jalkapalloseurat panostivat kiinnostavuusmuotoiluun ja pohtivat, miten voisivat jäädä paremmin yleisön mieliin esittämällä tutun asian hieman uudenlaisella tavalla.

Nurmikentiltä Whatsappin kautta Twitteriin

Englantilainen Aston Villa ilmoitti hankkineensa Chelsea-legenda John Terryn hauskalla kuvitteelisella Whatsapp-ryhmäkeskustelulla, jonka se jakoi videomuodossa Twitter-kanavallaan:

Italian AS Roma puolestaan keksi julkistaa uutuuspelaajansa Lorenzo Pellegrinin videolla, jossa Pellegrini pelaa FIFA17-videopeliä omalla hahmollaan Roman joukkueessa:

Toinen englantilaisseura West Bromwich Albion ryhtyi Twitterissä avoimeen ja suoraan dialogiin uuden hankintansa kanssa:

Sisältö ratkaisee – mutta kiinnostavasta muodosta on apua

Kaikissa näissä esimerkeissä uutinen oli kohderyhmän (seuran fanit) kannalta toki sen verran kiinnostava, että se olisi todennäköisesti tullut huomatuksi perinteisellä pönötyskaavallakin. Mutta tavanomaisesta poikkeavaan muotoon sorvattuna viesti levisi tehokkaasti myös ydinyleisöjä laajemmalle, ja sitä jaettiin vielä uutista seuraavinakin päivinä paljon aktiivisemmin kuin perinteisen kliseistä ilmoitusta.

Voisimmeko bisnesmaailmassa ottaa mallia jalkapalloseurojen harjoittamasta kiinnostavuusmuotoilusta? Mitä, jos seuraavalla kerralla perinteinen tiedote yrityskaupasta, tuotejulkistuksesta tai rekrytoinnista tehtäisiinkin tavalla, joka poikkeaa kilpailijoista? Saataisiinko silloin oma sanoma muuallekin kuin kahden rivin uutiseksi siihen alan omaan mediaan?

Eräät yritykset ovat tätä rohjenneet kokeillakin: esimerkiksi niinkin herkulliselta kuulostava asia kuin ”tietohallintomallin kolmas, päivitetty versio” julkaistiin kiinnostavuusmuotoilu-hengessä tornitempulla. Tätä lisää, kiitos!

Fiilistellään vielä lopuksi kaakkoislontoolaisen Crystal Palacen paavihenkistä managerinjulkistusvideota, jossa on hienosti otettu kiinnostavuuselementiksi mukaan myös paikallisuus kanaravintoloineen ja kaksikerroksisine busseineen:

 


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Tuorein Trump-Twitter -ilmiö: kapinallistilit – "Twitterin kapinallistilit ovat osaltaan muistutus yhdestä kiinnostavuusmuotoilun lähtökohdasta: ajattele aina ensimmäisenä yleisöäsi."

Kiinnostavuusmuotoilu –  ""JFK:n vanhaa viisautta mukaillen: älä kysy, miten yleisösi voi palvella sinua – kysy, miten sinä voit palvella yleisöäsi."

Mitä jos kiinnostavuusmuotoilisit viestisi? – "Lupaan, että käytetty aika korvaantuu suuremmalla vaikuttavuudella."

Kuva: iStock


Tarinallinen yritysesittely rakentaa brändiä

Olet varmaan kuullut aika monta yritysesittelyä, joissa kerrotaan liikevaihto, työntekijämäärä ja monessako maassa yritys toimii. Tärkeitä faktoja, mutta harva muistaa lukuja enää seuraavana päivänä. Sen sijaan he muistaisivat, jos olisivat kuulleet tarinan.

Hyvä tarina herättää tunteita. Tarina antaa laajempaa merkitystä asioille ja se muistetaan vielä seuraavanakin päivänä. Parhaassa tapauksessa tarinaa myös kerrotaan eteenpäin.

Lisäksi tarina vastaa tärkeimpään mieltämme askarruttavaan kysymykseen: miksi. Me ihmiset kun haluamme aina tietää syy-seuraus-suhteen ennemmin kuin pelkät seuraukset. Luvut kertovat yrityksen suuruudesta ja asemasta, tarina kertoo miksi yritys on olemassa ja miten sinne on päästy. Varmuuden vuoksi: yritystarina ei ole kronologinen historiikki yrityksen vaiheista, vaan draaman kaarta myötäilevä kertomus mistä on lähdetty, mitä on tapahtunut ja missä nyt ollaan, miksi yritys on olemassa ja miksi kaikki tämä on onnistunut.

Klassinen draaman käyrä on ollut tarinan kerronnan perustana jo vuosisatoja. Yritystarinaa rakennettaessa draama voidaan supistaa kolmeen osaan: esittely, syventäminen ja ratkaisu.

Esittely
Esittelykohdassa kerrotaan miksi yritys on perustettu ja mihin tarpeeseen. Millaiseen maailmaan ja tilanteeseen yritys syntyi?

Syventäminen
Syventämisosuudessa laajennetaan ymmärrystä yrityksen olemassaolon perusteista. Mitä se saa aikaan, miksi se on tarpeellinen ja miten maailma sen ympärillä on muuttunut?

Ratkaisu
Ratkaisu visioi tulevaisuuteen. Miksi yritys saa olla olemassa ja menestyä myös tulevaisuudessa? Miten se on ratkaissut haasteet ja miltä sen tulevaisuus näyttää?

Yritystarinaa käytetään kohtaamisissa, joissa on tarpeen esitellä yrityksen toimintaa. Sen on toimittava suullisesti kerrottuna, ja se kannattaa myös visualisoida yrityksen kanaviin. Tarinallinen yritysesittelyvideo tai vastaava visualisointi myös helpottaa tarinan kertomista silloin, kun esittäjä ei ole tottunut esiintymään ja esittämään tarinaa.

 

Kirjoittaja on pitänyt lukuisia tarinankerronnan työpajoja ja rakentanut asiakkailleen kiinnostavia ja tunteita herättäviä tarinoita. Kirjoittaja myös rakastaa tarinoita vapaa-ajallaan, ja esimerkiksi luettujen kirjojen määrä on melkoinen.


Saska Saarikoski: Oma napa kiinnostaa median kuluttajia

Mikä median kuluttajia kiinnostaa? Oma napa, kuului vastaus järjestämässämme keskustelutilaisuudessa viime viikolla. Kokosimme asiakkaitamme yhteiseen syksyn starttiin, jossa Helsingin Sanomien palkittu toimittaja Saska Saarikoski kertoi, mitä medialle tänään kuuluu. Alla olennaisimmat poiminnat keskustelusta.

Katso Saskan videohaastattelu TÄSTÄ (linkki).

  1. Oma napa ratkaisee

Mikä lukijaa kiinnostaa juuri nyt? Yksi asia: minä itse. Se, mitä näkee peilistä, on tärkein. Siksi terveys-, kuntoilu-, ruoka-, tyyli- ja seksijutut elävät kultakauttaan ja kuuluvat mennen tullen luetuimpiin teemoihin. Trumpin viitoittamalla tiellä narsismista on tullut yleisesti hyväksyttävä persoonallisuuspiirre.

Kiinnostavuudesta on muodostunut merkittävä uutiskriteeri. Toimittajat toki suorittavat harkintaa yhteiskunnallisen merkittävyyden ja tärkeyden sekä kiinnostavuuden välillä, mutta ensisijaisesti juttuja kirjoitetaan lukijan hyöty edellä.

  1. Sanomalehti ei enää ole ”lupa painaa rahaa”

”Media ei palaa, eikä sen kuuluisikaan, siihen, mitä se oli 20 vuotta sitten”, Saarikoski muotoili. Hän muistutti, että sanomalehtiä ei alun perin perustettu suinkaan rahan takia, vaan suomalaisuuden vuoksi: luomaan yhteisöjä ja poliittisia kantoja. Tiedonkulkuun, ei viihteeksi. Vaikka tehtiin niillä rahaakin.

Tähän kultakauteen ei enää ole paluuta, mutta medialla menee juuri nyt ihan hyvin. Suurimmasta kriisistä on päästy yli, vaikka paljon on vielä töitä tehtävänä. Tulevaisuus näyttäytyy kuitenkin valoisana.

  1. Journalismi ei ole kuollut

Moni muistelee journalismin ”vanhoja hyviä aikoja”. Saarikosken mukaan journalismi oli varsin pitkään Suomessa erittäin auktoriteettilähtöistä ja jäykkää. Kansalaisten saatavilla oli yhdestä kahteen uutismediaa, joista tietoa imettiin. Koska vertailukohtia ei ollut, yleisö tyytyi siihen tietoon, jota heille annettiin.

Nyt saatavilla on enemmän tietolähteitä ja monipuolisempaa uutisointia kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka voi olla yksittäisiä toimittajia, jotka eivät ole hyviä journalisteja, journalismi isossa kuvassa ei ole kadonnut, eikä katoa. Myöskin medialukutaito ja ymmärrys on lisääntynyt: toimittaja ei ole objektiivinen, Saarikoski lataa.

  1. Mediakriittisyys kasvaa

Koska tarjolla on enemmän uutislähteitä kuin koskaan aikaisemmin, on yleisö myös kriittisempää kuin koskaan aikaisemmin. Elämme median ylitulvan aikaa, Saarikoski julistaa.

Tämä johtaa siihen, että yleisö suhtautuu kuluttamaansa sisältöön entistä kriittisemmin ja toimittajat eivät todellakaan pääse helpolla. Kaikki uutissisältö syynätään tarkasti, ja tilastot, alkuperäinen kertoja sekä tarkat tietolähteet ovat tärkeässä roolissa. Eikä kukaan enää oleta, että media on erehtymätön ja oikeassa.

  1. Majakka pitää yhteisöä kasassa

Yhteisöt eivät ole ajan saatossa kadonneet mihinkään, vaan niiden toiminta on laajentunut ja muuttanut muotoaan. Digitalisaatio ja internet ovat avanneet meille pääsyn uudenlaisten yhteisöjen äärelle, jossa kaikki äänet saavat kukkia.

”Mediasta on tullut majakka, joka auttaa pitämään kansan kansana”, Saarikoski summaa. Uutislähteiden ympärille kokoonnutaan jakamaan tarinoita, keskustelemaan sekä luomaan uudenlaisia näkökantoja. Ja itse asiassa mediaa käytetään enemmän kuin koskaan ennen.

  1. Toimittajalla on (oikeasti) kiire, ole siis kiinnostava

”Jos yksi asia on varma, niin se, että taustoittaville lounaille ei ole enää aikaa”, Saarikoski summaa. Aikaisemmin viestintäammattilaiset saattoivat verkostoitua erilaisissa tilaisuuksissa toimittajien kanssa, mutta nyt verkostoituminen on siirtynyt lähes kokonaan sosiaaliseen mediaan.

Toimittajilla on kiire, ja tiedotteita kilisee postiin satoja päivittäin. Saarikoski toivoo, että tiedotteita laatiessa viestijät muistaisivat kertoa olennaisen napakasti ja jättää liian kuorruttamisen pois.

Toisaalta viestijöiden tulisi myös muistaa keskiössä kiinnostavuus: se, että yritys on tehnyt jotain omasta mielestään todella merkittävää, ei itsessään ole uutinen. Ajankohtaisuus sekä laajemmat yhteiskunnalliset merkitykset ovat asioita, jotka saavat toimittajan tarttumaan tiedotteeseen helpommin. Jos tiedote kertoo aiheesta, joka voi avittaa ihmiskuntaa tai muuten viedä meitä eteenpäin, siihen suhtaudutaan vastaanottavaisemmin.

 


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Palkittua: aidosti osallistava strategian jalkautus –  "Tiukka raati perusteli palkintoa näin: ”Strategiaviestinnän haastavassa lajissa luotettiin vuorovaikutuksen voimaan ja siihen, että tuodaan strategia mahdollisimman lähelle jokaisen työntekijän arkea.”

Toivon, että palkat nousevat. Terveisin yrittäjä. – "Toivon, että ne nousevat roimasti sen takia, että teemme asioita joka vuosi paremmin, tehokkaammin ja luovemmin kuin edellisenä vuonna, jolloin viivan alle jää entistä enemmän euroja, joista jaetaan työntekijöille tuntuvia bonuksia."

Rusinanmurun terveisiä "kuumimmalta kasvualalta" – "Ammattitaitoiselle viestinnälle on Suomessa tällä hetkellä tilausta, koska organisaatiot ovat havainneet, että sisältöihin perustuva markkinointi sekä johdon ja asiantuntijoiden viestintävalmiuksien kehittäminen tuottavat tulosta."

Kuva: Kaiku Helsinki


Työ = ihmiset

Kesälomien päättyessä oli sopiva hetki miettiä edellistä työvuotta. Ei sillä tavalla, että mittaisi vuotta mediaosumien tai some-tykkäysten määrällä – vaan ihmisten kautta. Tässä työssä omaa fiilistä määrittävät niin paljon ne persoonat, joiden kanssa työtä saa tehdä.

Viime aikoina olen työn puolesta saanut keskustella muun muassa musikaaliteatterin omistajan, Bitcoin-spesialistin, huippuhammaslääkärin sekä ex-pääministerin kanssa. Kaikki aivan supermielenkiintoisia ihmisiä ja omien alojensa terävimpiä asiantuntijoita!

Tämän alan hienous on juuri siinä, miten monipuolista porukkaa työasioissa pääsee tapaamaan ja miten erilaisia uusia asioita heiltä pääsee oppimaan. Hammaspaikkojen materiaaleista tai Bitcoin-teknologian nippeliominaisuuksista löytyy hurjan paljon kiinnostavia yksityiskohtia, kun niistä saa kuulla ihmisiltä, jotka suhtautuvat niihin aidon intohimoisesti.

Ja asiakkaiden lisäksi ovat tietysti kollegat. Täällä Kaiussa on niin uskomattoman monipuolinen porukka niin erilaisia persoonia niin vaihtelevista taustoista, että on suuri etuoikeus saada välillä katsella asioita heidän näkökulmistaan. On urheilutoimittajaa ja virkamiestä ja insinööriä ja opettajaa ja palvelumuotoilijaa ja vaikka mitä!

Markkinointi- ja viestintäala ovat täynnä erilaisia kilpailuja ja gaaloja, joissa jaetaan palkintoja näyttävimmille ja myyvimmille kampanjoille ja pläjäyksille. Onnistumisia saa ja pitääkin hehkuttaa – mutta perustyön ytimessä ovat ihmiset. Voisimme siis ainakin omassa arjessamme palkita – tai ainakin kiittää – asiakkaita, kollegoita ja yhteistyökumppaneita, jotka omalla panoksellaan tekivät tästäkin vuodesta hienon.

Kiitos kaikille, ja nyt syksyllä jatketaan viestimistä toivottavasti samojen ja uusien hienojen ihmisten kanssa!

(Ja ei: en kirjoittanut tätä tekstiä liikuttuneessa hypemoodissa, vaan sateisena tiistaiaamuna puolentoista kahvikupillisen jälkeen.)


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Tuleva Kaiun harkkari, pääset ihanaan työyhteisöön –  "Kun olen kertonut lähipiirilleni, että työpaikallani pidetään kuukauden kaveri -kilpailua, kehutaan kollegoita työpaikan somessa ja eräs aamu jopa katsoimme majavadokumenttia yhdessä, he ovat ihmetelleet, mikä tuollainen työpaikka on."

Suomi-Twitterin piiri on pieni mutta vaikuttava – "Koska resurssit ja vuorokauden tunnit ovat rajallisia, täytyy siis tehdä valintoja. Mihin some-kanaviin kannattaa panostaa ja mitkä jättää (toistaiseksi) syrjään?"

Kiinnostavuusmuotoilu – "Sisältöjen tulva on tänä päivänä aivan valtava. Miten moisesta vyörystä on edes pieni mahdollisuus erottautua ja saada oma viestinsä läpi? Yksinkertainen vastaus on: ole kiinnostava.


Bob ja Alice keksivät oman kielen – orjuuttavatko pian sinut?

Bob: I can i i everything else

Alice: balls have zero to me to me to me to me to me to me to me to me to

Bob: you i everything else

Alice: balls have a ball to me to me to me to me to me to me to me to meca

Tämä on otanta keskustelusta, joka käytiin kahden Facebook-chatbotin välillä, ennen kuin Facebook säikähti ja päätti lopettaa kokeilun. Yritys halusi opettaa boteille neuvottelutaitoja, ja niin myös tapahtui: Kun botit kommunikoivat keskenään, ne ymmärsivät nopeasti, että ihmisten käyttämä perusenglanti on liian kankeaa tehokkaaseen neuvotteluun. Näin syntyi bottien oma ”interlingua”.

Tapaus leimattiin mediassa nopeasti karmivaksi. Mahtimiehet ovat kohisseet tekoälyn vaaroista jo pidempään: Stephen Hawking varoitti vuonna 2014, että tekoälyyn tulisi suhtautua varauksella, koska se osaa keksiä itsensä uudelleen, eivätkä biologisesti rajoittuneet ihmiset pysty mitenkään kilpailemaan rinnalla. Elon Musk on todennut useaan otteeseen, että Terminator-henkinen koneiden kapina on mahdollinen elinaikanamme. Ihmiset jäävät jalkoihin.

Tunteiden tulkki

Pelko tekoälyä kohtaan on luonnollista, joskus tarpeellistakin, mutta kiistaton fakta on, että tekoäly on jo täällä. Bobin ja Alicen keskustelu ei ollut ensimmäinen kerta, kun tekoäly on hyödyntänyt välikieltä. Google paljasti muutama kuukausi sitten, että Google Translate käyttää eräänlaista neuraaliverkostoa käännöksissä. Kahden kielen välisen käännöksen takana on tekoälyn luoma välikieli, joka ei käänny yhdellekään ihmiskielelle. Sen avulla järjestelmä luo osuvampia käännöksiä nopeasti.

Tekoälykriitikot vetoavat usein siihen, että kone ei voi oppia tulkitsemaan ihmisen tunteita kuten toinen ihminen. HBR:n heinäkuinen essee kumoaa olettamuksen. Jo nyt käytössä on järjestelmiä, jotka tulkitsevat ihmisten tunnetiloja äänensävyn ja ilmeiden perusteella ja paljastavat bluffeja pokeripeleissä. Ihmisten tunteiden tulkitseminen on hienovaraista, HBR kirjoittaa, mutta ei taikuutta.

Miten tästä eteenpäin?

Tekoälyn maallikolle näkyviä kehitysaskelia on toistaiseksi leimannut voimakas viihteellisyys. Kuluttajapuolella tekoälyä on hyödynnetty markkinointikäytössä etenkin kosmetiikkapuolella ja vaateteollisuudessa. Pokemon Gó on viime vuosien näkyvin ilmentymä tekoälyn käytöstä peliteollisuudessa. Siri vastailee Apple-uskovaisten päättömiin kysymyksiin väsymättä. Sovellukset herättävät käyttäjissä lähinnä hilpeyttä.

Tekoälyn valjastaminen kokonaisvaltaisemmin yrityksen viestintäkäyttöön tulee olemaan haasteellista. Se vaatii teknistä ymmärrystä, ja tekoäly tarvitsee paljon dataa oppiakseen. Jos yrityksellä ei ole dataa siistissä järjestyksessä valmiina, sen haaliminen voi viedä aikaa.

Daniel Faggella neuvoo Incin artikkelissa pienempiä yrityksiä katsomaan, mitä isot pelurit saavat tekoälykokeiluilla aikaan ja odottamaan kustannustehokkaampien ratkaisujen saapumista markkinoille. Kun ympärillä alkaa näkyä enemmänkin esimerkkejä tekoälyn positiivisista vaikutuksista yritystoimintaan, voi sen soveltamisesta tulla ajankohtaista. Tärkeintä on mennä oma bisnes – ei hype – edellä.

Kirjoittaja intoilee tekoälyn tarjoamista mahdollisuuksista häpeilemättömän innokkaasti.

Kuva: iStock