Saska Saarikoski: Oma napa kiinnostaa median kuluttajia

Mikä median kuluttajia kiinnostaa? Oma napa, kuului vastaus järjestämässämme keskustelutilaisuudessa viime viikolla. Kokosimme asiakkaitamme yhteiseen syksyn starttiin, jossa Helsingin Sanomien palkittu toimittaja Saska Saarikoski kertoi, mitä medialle tänään kuuluu. Alla olennaisimmat poiminnat keskustelusta.

Katso Saskan videohaastattelu TÄSTÄ (linkki).

  1. Oma napa ratkaisee

Mikä lukijaa kiinnostaa juuri nyt? Yksi asia: minä itse. Se, mitä näkee peilistä, on tärkein. Siksi terveys-, kuntoilu-, ruoka-, tyyli- ja seksijutut elävät kultakauttaan ja kuuluvat mennen tullen luetuimpiin teemoihin. Trumpin viitoittamalla tiellä narsismista on tullut yleisesti hyväksyttävä persoonallisuuspiirre.

Kiinnostavuudesta on muodostunut merkittävä uutiskriteeri. Toimittajat toki suorittavat harkintaa yhteiskunnallisen merkittävyyden ja tärkeyden sekä kiinnostavuuden välillä, mutta ensisijaisesti juttuja kirjoitetaan lukijan hyöty edellä.

  1. Sanomalehti ei enää ole ”lupa painaa rahaa”

”Media ei palaa, eikä sen kuuluisikaan, siihen, mitä se oli 20 vuotta sitten”, Saarikoski muotoili. Hän muistutti, että sanomalehtiä ei alun perin perustettu suinkaan rahan takia, vaan suomalaisuuden vuoksi: luomaan yhteisöjä ja poliittisia kantoja. Tiedonkulkuun, ei viihteeksi. Vaikka tehtiin niillä rahaakin.

Tähän kultakauteen ei enää ole paluuta, mutta medialla menee juuri nyt ihan hyvin. Suurimmasta kriisistä on päästy yli, vaikka paljon on vielä töitä tehtävänä. Tulevaisuus näyttäytyy kuitenkin valoisana.

  1. Journalismi ei ole kuollut

Moni muistelee journalismin ”vanhoja hyviä aikoja”. Saarikosken mukaan journalismi oli varsin pitkään Suomessa erittäin auktoriteettilähtöistä ja jäykkää. Kansalaisten saatavilla oli yhdestä kahteen uutismediaa, joista tietoa imettiin. Koska vertailukohtia ei ollut, yleisö tyytyi siihen tietoon, jota heille annettiin.

Nyt saatavilla on enemmän tietolähteitä ja monipuolisempaa uutisointia kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka voi olla yksittäisiä toimittajia, jotka eivät ole hyviä journalisteja, journalismi isossa kuvassa ei ole kadonnut, eikä katoa. Myöskin medialukutaito ja ymmärrys on lisääntynyt: toimittaja ei ole objektiivinen, Saarikoski lataa.

  1. Mediakriittisyys kasvaa

Koska tarjolla on enemmän uutislähteitä kuin koskaan aikaisemmin, on yleisö myös kriittisempää kuin koskaan aikaisemmin. Elämme median ylitulvan aikaa, Saarikoski julistaa.

Tämä johtaa siihen, että yleisö suhtautuu kuluttamaansa sisältöön entistä kriittisemmin ja toimittajat eivät todellakaan pääse helpolla. Kaikki uutissisältö syynätään tarkasti, ja tilastot, alkuperäinen kertoja sekä tarkat tietolähteet ovat tärkeässä roolissa. Eikä kukaan enää oleta, että media on erehtymätön ja oikeassa.

  1. Majakka pitää yhteisöä kasassa

Yhteisöt eivät ole ajan saatossa kadonneet mihinkään, vaan niiden toiminta on laajentunut ja muuttanut muotoaan. Digitalisaatio ja internet ovat avanneet meille pääsyn uudenlaisten yhteisöjen äärelle, jossa kaikki äänet saavat kukkia.

”Mediasta on tullut majakka, joka auttaa pitämään kansan kansana”, Saarikoski summaa. Uutislähteiden ympärille kokoonnutaan jakamaan tarinoita, keskustelemaan sekä luomaan uudenlaisia näkökantoja. Ja itse asiassa mediaa käytetään enemmän kuin koskaan ennen.

  1. Toimittajalla on (oikeasti) kiire, ole siis kiinnostava

”Jos yksi asia on varma, niin se, että taustoittaville lounaille ei ole enää aikaa”, Saarikoski summaa. Aikaisemmin viestintäammattilaiset saattoivat verkostoitua erilaisissa tilaisuuksissa toimittajien kanssa, mutta nyt verkostoituminen on siirtynyt lähes kokonaan sosiaaliseen mediaan.

Toimittajilla on kiire, ja tiedotteita kilisee postiin satoja päivittäin. Saarikoski toivoo, että tiedotteita laatiessa viestijät muistaisivat kertoa olennaisen napakasti ja jättää liian kuorruttamisen pois.

Toisaalta viestijöiden tulisi myös muistaa keskiössä kiinnostavuus: se, että yritys on tehnyt jotain omasta mielestään todella merkittävää, ei itsessään ole uutinen. Ajankohtaisuus sekä laajemmat yhteiskunnalliset merkitykset ovat asioita, jotka saavat toimittajan tarttumaan tiedotteeseen helpommin. Jos tiedote kertoo aiheesta, joka voi avittaa ihmiskuntaa tai muuten viedä meitä eteenpäin, siihen suhtaudutaan vastaanottavaisemmin.

 


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Palkittua: aidosti osallistava strategian jalkautus –  "Tiukka raati perusteli palkintoa näin: ”Strategiaviestinnän haastavassa lajissa luotettiin vuorovaikutuksen voimaan ja siihen, että tuodaan strategia mahdollisimman lähelle jokaisen työntekijän arkea.”

Toivon, että palkat nousevat. Terveisin yrittäjä. – "Toivon, että ne nousevat roimasti sen takia, että teemme asioita joka vuosi paremmin, tehokkaammin ja luovemmin kuin edellisenä vuonna, jolloin viivan alle jää entistä enemmän euroja, joista jaetaan työntekijöille tuntuvia bonuksia."

Rusinanmurun terveisiä "kuumimmalta kasvualalta" – "Ammattitaitoiselle viestinnälle on Suomessa tällä hetkellä tilausta, koska organisaatiot ovat havainneet, että sisältöihin perustuva markkinointi sekä johdon ja asiantuntijoiden viestintävalmiuksien kehittäminen tuottavat tulosta."


Viestinnän ajankohtaisuudet Kaiun uutiskirjeestä:

Kuva: Kaiku Helsinki


Työ = ihmiset

Kesälomien päättyessä oli sopiva hetki miettiä edellistä työvuotta. Ei sillä tavalla, että mittaisi vuotta mediaosumien tai some-tykkäysten määrällä – vaan ihmisten kautta. Tässä työssä omaa fiilistä määrittävät niin paljon ne persoonat, joiden kanssa työtä saa tehdä.

Viime aikoina olen työn puolesta saanut keskustella muun muassa musikaaliteatterin omistajan, Bitcoin-spesialistin, huippuhammaslääkärin sekä ex-pääministerin kanssa. Kaikki aivan supermielenkiintoisia ihmisiä ja omien alojensa terävimpiä asiantuntijoita!

Tämän alan hienous on juuri siinä, miten monipuolista porukkaa työasioissa pääsee tapaamaan ja miten erilaisia uusia asioita heiltä pääsee oppimaan. Hammaspaikkojen materiaaleista tai Bitcoin-teknologian nippeliominaisuuksista löytyy hurjan paljon kiinnostavia yksityiskohtia, kun niistä saa kuulla ihmisiltä, jotka suhtautuvat niihin aidon intohimoisesti.

Ja asiakkaiden lisäksi ovat tietysti kollegat. Täällä Kaiussa on niin uskomattoman monipuolinen porukka niin erilaisia persoonia niin vaihtelevista taustoista, että on suuri etuoikeus saada välillä katsella asioita heidän näkökulmistaan. On urheilutoimittajaa ja virkamiestä ja insinööriä ja opettajaa ja palvelumuotoilijaa ja vaikka mitä!

Markkinointi- ja viestintäala ovat täynnä erilaisia kilpailuja ja gaaloja, joissa jaetaan palkintoja näyttävimmille ja myyvimmille kampanjoille ja pläjäyksille. Onnistumisia saa ja pitääkin hehkuttaa – mutta perustyön ytimessä ovat ihmiset. Voisimme siis ainakin omassa arjessamme palkita – tai ainakin kiittää – asiakkaita, kollegoita ja yhteistyökumppaneita, jotka omalla panoksellaan tekivät tästäkin vuodesta hienon.

Kiitos kaikille, ja nyt syksyllä jatketaan viestimistä toivottavasti samojen ja uusien hienojen ihmisten kanssa!

(Ja ei: en kirjoittanut tätä tekstiä liikuttuneessa hypemoodissa, vaan sateisena tiistaiaamuna puolentoista kahvikupillisen jälkeen.)


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Tuleva Kaiun harkkari, pääset ihanaan työyhteisöön –  "Kun olen kertonut lähipiirilleni, että työpaikallani pidetään kuukauden kaveri -kilpailua, kehutaan kollegoita työpaikan somessa ja eräs aamu jopa katsoimme majavadokumenttia yhdessä, he ovat ihmetelleet, mikä tuollainen työpaikka on."

Suomi-Twitterin piiri on pieni mutta vaikuttava – "Koska resurssit ja vuorokauden tunnit ovat rajallisia, täytyy siis tehdä valintoja. Mihin some-kanaviin kannattaa panostaa ja mitkä jättää (toistaiseksi) syrjään?"

Kiinnostavuusmuotoilu – "Sisältöjen tulva on tänä päivänä aivan valtava. Miten moisesta vyörystä on edes pieni mahdollisuus erottautua ja saada oma viestinsä läpi? Yksinkertainen vastaus on: ole kiinnostava.


Uusia merkityksiä ja yllättäviä sisältöjä Kaiun uutiskirjeestä:


Bob ja Alice keksivät oman kielen – orjuuttavatko pian sinut?

Bob: I can i i everything else

Alice: balls have zero to me to me to me to me to me to me to me to me to

Bob: you i everything else

Alice: balls have a ball to me to me to me to me to me to me to me to meca

Tämä on otanta keskustelusta, joka käytiin kahden Facebook-chatbotin välillä, ennen kuin Facebook säikähti ja päätti lopettaa kokeilun. Yritys halusi opettaa boteille neuvottelutaitoja, ja niin myös tapahtui: Kun botit kommunikoivat keskenään, ne ymmärsivät nopeasti, että ihmisten käyttämä perusenglanti on liian kankeaa tehokkaaseen neuvotteluun. Näin syntyi bottien oma ”interlingua”.

Tapaus leimattiin mediassa nopeasti karmivaksi. Mahtimiehet ovat kohisseet tekoälyn vaaroista jo pidempään: Stephen Hawking varoitti vuonna 2014, että tekoälyyn tulisi suhtautua varauksella, koska se osaa keksiä itsensä uudelleen, eivätkä biologisesti rajoittuneet ihmiset pysty mitenkään kilpailemaan rinnalla. Elon Musk on todennut useaan otteeseen, että Terminator-henkinen koneiden kapina on mahdollinen elinaikanamme. Ihmiset jäävät jalkoihin.

Tunteiden tulkki

Pelko tekoälyä kohtaan on luonnollista, joskus tarpeellistakin, mutta kiistaton fakta on, että tekoäly on jo täällä. Bobin ja Alicen keskustelu ei ollut ensimmäinen kerta, kun tekoäly on hyödyntänyt välikieltä. Google paljasti muutama kuukausi sitten, että Google Translate käyttää eräänlaista neuraaliverkostoa käännöksissä. Kahden kielen välisen käännöksen takana on tekoälyn luoma välikieli, joka ei käänny yhdellekään ihmiskielelle. Sen avulla järjestelmä luo osuvampia käännöksiä nopeasti.

Tekoälykriitikot vetoavat usein siihen, että kone ei voi oppia tulkitsemaan ihmisen tunteita kuten toinen ihminen. HBR:n heinäkuinen essee kumoaa olettamuksen. Jo nyt käytössä on järjestelmiä, jotka tulkitsevat ihmisten tunnetiloja äänensävyn ja ilmeiden perusteella ja paljastavat bluffeja pokeripeleissä. Ihmisten tunteiden tulkitseminen on hienovaraista, HBR kirjoittaa, mutta ei taikuutta.

Miten tästä eteenpäin?

Tekoälyn maallikolle näkyviä kehitysaskelia on toistaiseksi leimannut voimakas viihteellisyys. Kuluttajapuolella tekoälyä on hyödynnetty markkinointikäytössä etenkin kosmetiikkapuolella ja vaateteollisuudessa. Pokemon Gó on viime vuosien näkyvin ilmentymä tekoälyn käytöstä peliteollisuudessa. Siri vastailee Apple-uskovaisten päättömiin kysymyksiin väsymättä. Sovellukset herättävät käyttäjissä lähinnä hilpeyttä.

Tekoälyn valjastaminen kokonaisvaltaisemmin yrityksen viestintäkäyttöön tulee olemaan haasteellista. Se vaatii teknistä ymmärrystä, ja tekoäly tarvitsee paljon dataa oppiakseen. Jos yrityksellä ei ole dataa siistissä järjestyksessä valmiina, sen haaliminen voi viedä aikaa.

Daniel Faggella neuvoo Incin artikkelissa pienempiä yrityksiä katsomaan, mitä isot pelurit saavat tekoälykokeiluilla aikaan ja odottamaan kustannustehokkaampien ratkaisujen saapumista markkinoille. Kun ympärillä alkaa näkyä enemmänkin esimerkkejä tekoälyn positiivisista vaikutuksista yritystoimintaan, voi sen soveltamisesta tulla ajankohtaista. Tärkeintä on mennä oma bisnes – ei hype – edellä.

Kirjoittaja intoilee tekoälyn tarjoamista mahdollisuuksista häpeilemättömän innokkaasti.

 

Kaiun uutiskirje tarjoaa laajan kattauksen uutta ja yllättävää:

Kuva: iStock


Ulkopolitiikan tabut baaripöydällä: Kaiku-kapakkaväittely kuumensi Porin

“Suomen ulkopolitiikan ykkösprinsiippi on pysytellä erossa sodista”, linjasi ministeri Ilkka Kanerva Kaiku Helsingin paneelissa SuomiAreenan illassa ja keräsi raikuvat aplodit täyteen ahdetussa salissa.

Kaiku Helsingin perinteinen kapakkaväittely SuomiAreenassa järjestettiin jo seitsemännen kerran. Väittelemässä ravintola Kirjakaupassa maanantaina olivat ministeri Ilkka Kanerva, tutkijatohtori Hanna Smith ja professori emeritus Timo Soikkanen, ja keskustelua lempeästi ohjasi Kaiun vanhempi neuvonantaja Jukka Relander.

Panelistien voimallisesti eriävät mielipiteet näkyivät Nato-keskustelussa. Professori Soikkanen heitti, että kannattaisi Natoa jos asuisi Portugalissa. Hän korosti kiivaasti “eturintaman” vaarallisuutta. Hän piti tabuna sitä, mistä ei Suomessa nykyään puhuta: miten Nato-Suomelle käy konfliktissa. Hän jyrisi historian kokemuksista: “aina on menty Puolan yli”, ja Suomi ei kiinnosta ketään, ellei “itse tungeta eturiviin”. Emeritusprofessori kuvasi Nato-Suomea tikariksi, jonka terä kohdistuu Pietariin.

“Ei kannata Moskovassa kertoa eri tavalla kuin porilaisessa ravintolassa”, Kanerva korosti. Hän myös toppuutteli Nato-keskustelua. Suomen turvallisuusongelmat eivät hoidu sillä, että Nato-hakemus jätetään sisään. Mutta: “Jos sanotte ääneen, ettette ikinä hae jäsenyyttä, olette helvetin huonoja pelureita!”

Tutkijatohtori Smith kyllä voimakkaasti kannatti myös “ässäkortin” pitämistä piilossa, mutta huomautti, ettei Venäjä ole ihan mustavalkoinen kokonaisuus ja asioista voi puhua myös suoraan.

“Kun kaikki on syötetty pikkulusikalla seinänaapurille, ei ole tullut vatsanpuruja”, Kanerva luonnehti Suomen ulkopolitiikan valintoja.

Eliitin varjeltu laji ja suomettumisen varjo

Tutkijatohtori Hanna Smith huomautti, että ulkopolitiikka on ollut “elitististä” politiikkaa historiallisesti ja kuulunut vain harvoille; historiasta on juontunut käsitys, että ulkopolitiikka olisi jotenkin erillään ja politiikan lohko, josta ei saisi julkisesti puhua.

Juontaja Relander kysyi suomettumisen pitkän varjon näkymisestä Venäjä-politiikassa, ja Kanerva vastasi lyyriseen tyyliinsä: “Ne jotka sitä viittaa kantavat, erottuvat julkisessa keskustelussa”. Ministerin mukaan realistisessa ulkopoliittisessa keskustelussa suhde Venäjään on tasapainossa: fobioita tai kiellettyjä aiheita ei ole.

Soikkanen myös totesi Suomen ulkopolitiikan muuttuneen dramaattisesti Paasikivi-Kekkosen ajoista, ja Paasikivi-Kekkosen linjaa professori haikailikin julkisesti.

Hanna Smith veti tabukeskusteluun mukaan Yhdysvallat. “Hyvin vähän puhutaan Yhdysvaltain-suhteesta jos tabuista puhutaan, puhutaan paljon EU:sta tai Venäjästä, vaan kysymys Suomen suhteesta Yhdysvaltoihin jää usein taustalle”.

Ruotsi: turvallisuuspoliittinen kumppani, kauppapoliittinen kilpailija

Kanervan mukaan ruotsalaisten kanssa pitää liittoutua, heillä on tosiasiassa “helkkarin vahvat meri- ja ilmavoimat”. Kanerva nauratti vielä yleisöä sanomalla, ettei “kohteliaisuussyistä” puhuta Ruotsin maavoimista.

Kapakkaväittelyn konseptin isä, konsultti Kimmo Collander pyysi panelisteilta mielipidettä “tulevaan kirjaansa otsikolla ‘Havaintoja suurlähetystöjen tarpeettomuudesta’, ja sai professori Soikkasen puolustuskannalle. Hän näki nykyisenkaltaisen edustustoverkon edelleen relevanttina.

Myös kauppapolitiikka ja sen heijastuminen ulkopolitiikkaan herättivät keskustelua. Soikkasella oli värikästä sanottavaa Suomen ja Ruotsin kauppapoliittisesta kilpailusta. “Jos jostakin pitää olla kateellinen Ruotsille, niin siitä, että niillä on kuningas. Ruotsin kunkku tuo kauppaa sisään, vaikka meillä olisi kuinka asialliset kauppamiehet”, Soikkanen vertasi.

Keskustelun koonnut Relander uskoi väittelijöiden lopulta löytäneen ulkopoliittisen konsensuksen.

 

#kaikuhelsinki #suomiareena

 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

SuomiAreena ja sen äiti –  "SuomiAreena on maamme merkittävin yhteiskunnallisen keskustelun festivaali."

Kaiku Helsinki tuo talouden totuuskomission ja Eurooppa-keskustelun SuomiAreenaan – "Mikä on totuus taloudesta, mikä tulkintaa ja mikä puhdasta arvailua? Keskustelunaiheita riitti Brexitistä Italian pankkikriisiin ja Suomen talouteen. Miksi talouden ennustaminen on niin vaikeaa?

Täysiä akkuja ja täyslaidallinen puhetta – "Kaiku Helsingillä oli tapahtumassa ensimmäistä kertaa oma piste, joka sijaitsi Ravintola Kirjakaupassa. Kohtaamispaikallamme sai ladattua puhelimensa ja jakaa mielipiteitään konkarikonsulttiemme kanssa."


Viestinnän taikaa ja tiukkaa asiaa Kaiun uutiskirjeestä:

Kuva:  SuomiAreenan kuvapankki


Some ostoprosessin tukena ja asiakaskohtaaminen somessa -valmennukset syksyllä

Valmentava viestintätoimisto Kaiku Helsinki ja konsulttitalo Kulmia järjestävät syksyllä 2017 myyntiin liittyvää some-valmennusta.  Lämpimästi tervetuloa mukaan, mikäli kaipaat apua ja tehostusta yrityksesi sosiaalisen median tekemiseen!

Some ostoprosessin tukena

Some ostoprosessin tukena -valmennuksen avulla osallistujat oppivat kasvattamaan myyntiä ja ymmärtämään miten asiakkaiden ostoprosessia tuetaan somen avulla.

Valmennuksen osallistujat kuulevat parhaat käytännöt muista organisaatioista, saavat käytännön neuvoja ostoprosessin tehostamiseen ja saavat tukea somen tavoitteelliseen käyttöön osana omien asiakkaiden ostoprosessia.

Aika: 15.8.2017 klo 9:00–16:00 Paikka: Helsinki

Valmennuksen hinta: 995 euroa (+ alv 24 %) / hlö

Asiakaskohtaaminen somessa

Asiakaskokemuksen kokonaislaatu edellyttää vahvaa asiakaspalvelun hallintaa ja kehittämistä sähköisissä kanavissa, kuten sähköposti- ja some-asiakaspalvelussa. Henkilöstö on koulutettava ymmärtämään monikanavaisen asiakaskohtaamisen erityispiirteet ja digitaalisen ympäristön vaatimukset kirjalliselle ilmaisulle.

Tässä valmennuksessa autamme esimerkkien ja harjoitusten kautta rakentamaan asiakaskohtaamisille eri kanavissa yhteiset toimintamallit.

Aika: 24.8.2017 klo 9:00–16:00 Paikka: Helsinki

Valmennuksen hinta: 995 euroa (+ alv 24 %) / hlö

Lisätietoja valmennuksista ja ilmoittautumiset:

Ville Lehtovirta

ville.lehtovirta@kaikuhelsinki.fi 

050 346 6946


Viestitkö ämpäristä vai sen sisällöstä?

Ystäväni, 70 ja risat, on ahkera WhatsAppin käyttäjä ja lähettelee aina piristäviä paikalliskuulumisia. Toissaviikolla sain kuvan ämpäristä – täynnä leipää. Vain 5 euroa! Kuvan mukana tuli monta hymiötä; vähän hölmöltähän ostos tuttavasta tuntui. Olikohan nyt joutunut leipurin huijaamaksi? Mutta toisaalta: paljon niitä muutkin ihmiset ostivat. Ja jäähän siitä hieno ämpäri talteen. Kuka nyt ei ämpäriä haluaisi!

Ämpärien vetovoima on kiehtova. Tuhannet suomalaiset ovat valmiita jonottamaan saadakseen ilmaisen tai huokean ämpärin. Minkä vuoksi? ”Tarvitsen ämpäreitä tavaroiden säilyttämiseen.” ”Ämpäri on kätevä autonpesussa.” ”Käytän ämpäriä aina, kun käyn saunassa.” No totta kai! Muun muassa näin Tokmannille jonottajat perustelivat ämpäritarvettaan Me naiset -lehden haastattelussa.

Ämpäri on selvästikin tarpeellinen. Ei ihme, että markkinoijat ovat tarttuneet sankoihin innokkaasti kiinni. Mitä kaikkea voisikaan myydä ämpärin oheistuotteena? Onko sisällöllä oikeastaan väliä – leipää tai viestintää – kunhan vain on ämpäri? Kuinka pitkään ämpärin vetovoima pitää pintansa? Kun asiakas on jo riemastunut joukkoliikenneämpäristä ja leipä-ämpäristä, ehkä seuraava kampanjaämpäri onkin se, joka tuntuu kuluneelta idealta. Silloin vilkaisee sisältöäkin kriittisemmin: ämpärillinen sukkia, en tarvitse, ei kiinnosta.

Varo kanavahuumaa

Kuvainnollisesti ämpärihuuma tuo mieleen jotain tuttua: kuoret ensin, sisältö sitten. Kun markkinointiviestinnän mahdollisuudet ovat kuin karkkikaupan tiski, iskee houkutus tehdä valintoja siksi, että muutkin tekevät tai että jokin asia tuntuu päivän jutulta. Ratsastetaan keinot ja kanavat edellä, siis.

Mennään kuumiin uusiin somepalveluihin! Kilpailijallakin on blogi! Tehdään hyvännäköisiä videoita! Infografiikkaa on pakko saada! Lisää tapahtumia! Pomon naama lehteen – mielellään sellaiseen, jota lukevat KAIKKI!

Kaikki edellä mainitut voivat olla perusteltuja toimenpiteitä. Ne voivat myös olla täyttä rahan- ja ajanhukkaa, jos niiden toteuttamista ohjaa kanavahuuma tai jopa kanavakiima. Huumainen viestijä ikään kuin valitsee ämpärinsä muiden vanavedessä ja lappaa sinne sisältöä miettimättä, oliko ämpäri alkujaankaan paras väline. Ehkä tuohikori olisikin palvellut kohderyhmän tarpeita paremmin. Ehkä kalliisiin kuoriin pakatusta sisällöstä tulikin tylsää markkinointihöttöä, kun luotettiin, että kyllä me osataan meidän tuotteista ja palveluista kertoa kiinnostavasti. Turha siihen nyt on liikaa aikaa käyttää!

Uusista mahdollisuuksista innostumisessa ei ole mitään pahaa, päinvastoin! Trendien seuraaminen ja rohkeus kokeilla ovat ihan valtavan hyviä asioita. Todellisiin tuloksiin pääsee käsiksi kuitenkin vasta silloin, kun on pakottautunut miettimään: Miksi?

Siis miksi?

Jotta sisältösi kiinnostaa ja erottuu muusta sisältötulvasta, seuraavista simppeleistä kysymyksistä on apua:

  • Miksi viestin – mitä vaikutusta tavoittelen?
  • Millainen on kohderyhmäni?
  • Mitä kohderyhmä tietää asiastani etukäteen? Miten oletettavasti suhtautuu?
  • Mitä hyötyä pystyn tarjoamaan kohderyhmälleni?
  • Mikä valitsemassani näkökulmassa on erottuvaa, herättävää tai yllättävää?
  • Ja osana muuta pohdintaa: Mitkä kanavat ja keinot tukevat tavoitteitani parhaiten?

Kutsumme tätä Kaiussa kiinnostavuusmuotoiluksi. Kun ymmärrämme, mikä sanomassa kohderyhmää kiinnostaa, sen jälkeen olemme valmiit tarttumaan kaikkiin mahdollisiin luoviin kanaviin ja keinoihin. Vaikka ämpäriin, jos se jostain syystä sattuisi olemaan sopiva ratkaisu.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Kiinnostavuusmuotoilu –  "Sisältöjen tulva on tänä päivänä valtava. Miten moisesta vyörystä on edes pieni mahdollisuus erottautua ja saada oma viestinsä läpi? Yksinkertainen vastaus on: ole kiinnostava."

Tarjoatko faneillesi valtaistuimen vai valkosipulia? –  "Ymmärrämmekö, mistä asiakkaamme syttyvät? Osaammeko huomioida heidän hyötynsä ja kiinnostavuusmuotoilla viestimme heidän näkökulmastaan?

Älä hylkää sanoja – "Mitä tapahtuu, kun viestintä muuttuu kirjalliseksi? Hyvästi kehonkieli. Hyvästi äänensävy. Sanojen merkitys on sata prosenttia."


Kaiun uutiskirje kiinnostavuusmuotoilee viestintäsi uuteen uskoon:

Kuva:  iStock (muokattu)


Palkittua: Aidosti osallistava strategian jalkautus

Nappasimme voiton MTL ry:n Communications Awards -kisassa. Oral Hammaslääkäreiden strategian jalkautustyömme palkittiin parhaana sisäisen viestinnän toteutuksena. Tiukka raati perusteli palkintoa näin: "Strategiaviestinnän haastavassa lajissa luotettiin vuorovaikutuksen voimaan ja siihen, että tuodaan strategia mahdollisimman lähelle jokaisen työntekijän arkea."

Katso video tästä. 

Uusi strategia sinänsä ei kiinnosta

Oral Hammaslääkärit on Suomen suurin hammaslääkäriasemaketju ja heillä on tuore vahvan kasvun strategia. Hammaslääkärit ovat kuitenkin ensisijaisesti olemassa asiakkaitaan varten ja liiketoimintaan liittyvä strategia ei kosketa saati kiinnosta heitä. Niinpä strategia piti muotoilla niin, että se koskettaa ja kiinnostaa kaikkia yli 1300 oralilaista.

Avainkysymys: What’s In It For Me?

Aloitimme työn miettimällä, mikä strategiassa on sellaista, johon henkilöstö voi aidosti vaikuttaa jokapäiväisessä työssään ja joka on heidän näkökulmastaan keskeistä. Näistä teimme strategian jalkautuksen peruspilarit: kolme tavoitetta, joihin pääsemiseen henkilökunta sai itse miettiä parhaat toimenpiteet. Strategialle keksittiin kuvaava nimi: Paras Paikka -ohjelma.

Strategian jalkautukseen rakensimme laajan, vuoden mittaisen toimintasuunnitelman, joka sisälsi erilaisia toimia aina johdon valmennuksista osallistaviin työpajoihin asemilla ja strategiakuvasta asemakohtaisiin mittareihin.

Tammi-helmikuussa mittasimme, miten strategia on jalkautunut. 89 % tunsi Paras Paikka -ohjelman. Ydinviestien läpimeno oli noin 80 %.

Osallistava työskentelytapa osoittautui siis aidosti vaikuttavaksi ja oralilaiset ottivat uuden strategian innolla omakseen.


Tilaa Kaiun uutiskirje:


Hallituksen hajoaminen on suuri mahdollisuus Keskustalle ja Kokoomukselle

Perussuomalaisten puoluekokouksen lopputulosta ei kukaan osannut ennakoida. Se oli suuri kysymysmerkki myös nyt jo entiselle puoluejohdolle. Se tiedettiin, että puolueväellä nyrkki oli taskussa, mutta kuinka syvällä – siitä ei ollut kenelläkään tietoa. Puoluekokouksen päätökset olivat suuri yllätys Timo Soinille ja hänen liittolaisilleen. He halusivat tehdä perussuomalaisista vakiintuneen vallankäyttäjän, joka vähitellen ohjaisi Suomen heidän mielestään oikealle tielle.

Nyt hallitus natisee liitoksissaan ja hyvin suurella todennäköisyydellä kaatuu. Syitä on paljon.

Jussi Halla-ahon johtama puolue on täysin eri puolue kuin se, joka voitti vaalit kaksi vuotta sitten. Vaikka uusi puoluejohtokin vakuuttaa uskollisuutta hallitusohjelmalle, he tarvitsevat ja tulevat tekemään irtiottoja nostaakseen omaa profiiliaan ja kannatustaan mielipidetiedustelujen 9-10 prosentista. Se tietenkin koettelisi muiden hallituskumppaneiden kärsivällisyyttä äärimmilleen.

Jyrki Kataisen (2011-2014) ja Alexander Stubbin (2014 -2015) hallitukset (Kokoomus, Sdp, Vasemmistoliitto, Vihreät ja Rkp) olivat hyviä esimerkkejä siitä kuinka käy, kun hallituksella ei ole juuri lainkaan yhteistä nimittäjää ja sisäistä liimaa. Hallitusta pidetään pystyssä, mutta tuloksia ei saada aikaan. Matti Vanhasen johtama punamultahallitus (2003 – 2007) ei ollut tässä mielessä juuri sen kummoisempi. Äärimmäisen yksityiskohtainen hallitusohjelma oli osoitus siitä, että päähallituspuolueet eivät luottaneet toisiinsa pätkän vertaa.

Suomalaisen yhteiskunnan valtavirta on kaikesta viime vuosien julkisesta kärhämöinnistä huolimatta ollut suvaitsevaisuus. Tähän sopisi huonosti se, että eurooppalaisen oikeistoliikkeen Suomen-haarakonttoriksi tähtäävä uusi Perussuomalainen puolue istuisi hallituspuolueena edelleen tulevat kaksi vuotta. Halla-aho on lisäksi näyttänyt Timo Soinille ovea ulkoministerin postilta. Ulkoministerin henkilöön presidentilläkin on aina sanansa sanottavana.

Hallituksen kaatumisen puolesta toimii myös Kokoomuksen ja Keskustan sisäinen muutos. Kokoomuksen tuki tulee valtaosin kaupunkiseuduilta ja Keskustakin on yrittänyt päästä samaan valtavirtaan. Kokoomukselle yhteistyö halla-aholaisten kanssa olisi niin suuri riski, että sitä puolue ei halua ottaa. Kokoomukselle ja Keskustalle olisi itse asiassa suorastaan herkullinen tilanne saada puoluekenttään aito oikeistolainen oppositiovoima, joka helpottaisi niiden profiloitumista keskusta-oikeistolaiseen ja markkinatalousmyönteiseen yhteiskuntapolitiikkaan, juuri siihen tilaan, missä äänestäjien valtavirta kulkee. Kokoomuksen  nousua auttoi aikanaan 1970 –luvulla kun puolueesta irtosi muutama kansanedustaja, jolloin syntyi Perustuslaillinen oikeistopuolue POP.

Mitä siis tapahtuu?

Juha Sipilä ja Petteri Orpo kääntyvät nyt kristillisdemokraattien ja Rkp:n puoleen tiedustelemaan hallitushalukkuutta. Enemmistö olisi äärimmäisen täpärä (101, jossa mukana Paavo Väyrynen) mutta toisaalta Sdp:n kanssa voisi sopia tuesta tietyistä suurista linjakysymyksistä vaalikauden loppuun saakka. Demareille uudet vaalit ensi syksynä olisi kauhistus, koska kannatus mataa alhaalla ja uusi halla-aholaisten porukka purisi siihen varmasti.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Kaksi kolmesta suomalaisesta kaipaa vahvaa johtajaa  –  "Maailman monimutkaistuminen, lisääntynyt epävarmuus ja nopea muutos ovat luoneet tilauksen arvojohtajalle, joka pystyy jäsentämään maailmaa ja toimimaan puoluepolitiikan yläpuolella."

"Ennustaminen on vaikeaa - varsinkin tulevaisuuden" – "Kaikki huippujohtavat kaipaavat ennen kaikkea nöyryyttä."

Karismalle on nyt kysyntää – "Karismaattinen johtaja toimii keulakuvana, johon organisaation jäsen voi samaistua. Sitoutuminen ja luottamus syntyvät tunnepohjalta."


Tässä sinulle strateginen viesti: tilaa Kaiun uutiskirje!


Ilma sakeana hävittäjäviestintää

Viestintätoimistossa pääsee parhaimmillaan mukaan mielenkiintoisiin ja yhteiskunnallisesti vaikuttaviin hankkeisiin. Alan ammattilaisina olemme iloksemme huomanneet, että viestinnän merkitykseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota.  Projekteissa syntyy parempia päätöksiä, kun hyvällä viestinnällä on ensin luotu oikeaa ymmärrystä.

Me täällä Kaiku Helsingissä olemme päässeet mukaan yhteen lähivuosien mielenkiintoisimmasta hankkeesta, kun ilmavoimat valitsevat nykyisten Hornet-hävittäjien korvaajan. Hankintapäätös on määrä tehdä vuoteen 2021 mennessä.

Samalla meidän tekemisiimme kohdistuu mielenkiintoa, jota harvoin sattuu tällaisen tavallisen näppäimistönkuluttajan kohdalle. Tuntuu välillä hieman kummalliselta, miten kokonaisuuden kannalta pienistä asioista tehdään miljardihankkeessa otsikoita. Syynissä ovat olleet myös viestinnän ja vaikuttamisen ammattilaiset.

Epäilyksen varjoa on heitetty lukuisissa keskusteluohjelmissa, joissa on vakuutettu katsojille, etteivät lobbarit varmasti pääse viemään vääristynyttä viestiä tai keskustelemaan suoraan hankkeesta päättävien kanssa. Itse olen seurannut keskustelua huvittuneena, meidän osuutemme miljardihankkeesta on kuitenkin varsin vähäinen. Asian tiivisti hyvin ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola toteamalla, etteivät ne Suomen päättäjät tyhmiä ole eikä päätöstä tehdä markkinoinnin tai lobbauksen perusteella.

Onneksi mediassa löytyy myös toisenlaista suhtautumista. Pelko siitä, että liiallinen tieto voisi jotenkin vaarantaa tasapuolisen asian käsittelyn on suomalaisessa yhteiskunnassa turha. Päätösten tueksi on tärkeää saada kaikilta osapuolilta riittävästi tietoa. Median tehtävänä on tietysti valaista kriittisesti asioita saamansa tiedon perusteella, myös kaikkia lobbausyrityksiä.

Vaikuttamista tapahtuu kuitenkin kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä. Koen, että lobbarin määritelmä istuu minuun kovin huonosti. Viestintäähän tässä tehdään, kerrotaan kiinnostavasti meidän edustaman tahoon liittyvistä vahvuuksista ja pyritään löytämään eri tahoja askarruttaviin kysymyksiin vastauksia. Välillä tietysti päästään osallistumaan juttuihin, joista voi olla pikkupoikamaisen innostunut. Tulevana perjantaina voi tulla Helsingin Kaivopuistoon innostumaan itse paikanpäälle.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Kriisiviisastelijan viisi ohjetta –  "Kokosimme kriisiviestinnän huoneentaulun kriisiviestinnän asiantuntijoiden ja päivystävien dosenttien avuksi."

Tuorein Trump-Twitter -ilmiö: kapinallistilit – "Twitterin kapinallistilit ovat osaltaan muistutus yhdestä kiinnostavuusmuotoilun lähtökohdasta: ajattele aina ensimmäisenä yleisöäsi."

Delfiinien siirron ajankohta ei kuulu sinulle –  "Somenärkästyjien ei tarvitse närkästymistään selitellä. He eivät joudu perustelemaan, miksi heidän olisi pitänyt tietää ajankohta, jolloin Särkänniemestä siirretään delfiinejä. Vakavasti otettava media sen sijaan joutuu jälkikäteen keksimään perusteluja sille, miksi siirron ajankohta on yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys, josta pitää repiä otsikoita."


Tilaa Kaiun uutiskirje, niin luulet vähemmän:

Kuva: Copyright © 2017 BAE Systems. All rights reserved


Kuka teillä vastaa yhteistyöstä?

Modernit, digitaalisesti avustetut mahdollisuudet yhteistyölle ovat kehittyneet viime vuosien aikana valtavalla nopeudella. Microsoft, Google ja monet pienemmät toimijat tuovat markkinoilla uusia sovelluksia, joiden avuilla tiimit, organisaatiot ja myös sidosryhmät voivat työskennellä sujuvasti, tehokkaasti ja selkeästi yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ainakin teoriassa. Sisäisen yhteistyön sujuvuus jää usein teorian tasolle siksi, että ohjelmistot kyllä ajetaan öisinä päivityksinä henkilöstön käyttöön, mutta siihen se sitten jää.

Olen kysynyt niin viestinnältä, IT:ltä kuin HR:ltä: ”Kuka teillä vastaa yhteistyöstä?” Kukaan ei tunnusta omistavansa aihetta, ja se on mielestäni kuvaavaa yhteistyölle. Eihän se yhden henkilön tai funktion homma tosiaan ole.

Ei yhteistyön kehittämistä ilman – yhteistyötä

Ihmisten työskentelytavat saavat mielestäni olla pitkälle jokaisen omien mieltymysten mukaisia. Kaikkea ei tarvitse tai voi prosessikaavioida. Yhteistyön tekemisen tapoja, kuten muitakin työyhteisötaitoja, voi kuitenkin kehittää. Kehitys liittyy esimerkiksi tiedon tallentamiseen, jakamiseen, avoimeen ja luottamukselliseen viestintäkulttuurin rakentamiseen, esimiesten osallistamistaitojen fasilitointiin sekä vuorovaikutustaitoihin. Tällaisen yhteistyön kehittämisessä henkilöstöhallinnon, viestinnän ja tietohallinnon täytyy tehdä… yhteistyötä. Aika osuvaa, eikö?

Toisinaan törmään työpaikkoihin, joissa on tässäkin aiheessa kaksi surullisenkuuluisaa syntipukkia: 1. jokumuu 2. johto. Heidän hommanaan taitaa olla kaikkien muutosten läpivienti ja kehityksen suunnittelu, toteutus ja tukeminen. Toki johdon esimerkki ja tuki ovat tärkeitä yhteistyön kehityksessä, jotta muutoksella on pysyvät vaikutukset. Väitän silti, että sisäisen yhteistyön kehitys lähtee ensisijaisesti IT:n, HR:n ja viestinnän yhteistyöstä.

Miltä näyttää suomalaisorganisaatioissa?

Kevään 2017 aikana kollegani Salla Syrmanin kanssa osallistuimme puhujina muutamiin tilaisuuksiin sekä valmensimme sisäistä viestintää, yhteistyötä ja erityisesti verkostomaista vuorovaikutusta. Mitä kollaboraatio on ja miten sitä voi kehittää? Kuulimme paljon mielenkiintoista yhteistyön nykytilasta suomalaisorganisaatioissa – sekä tuskailua että rohkeita ratkaisunavaimia.

”Viestintäkulttuuri on vuorovaikutteista – henkilöstömme osallistuu keskusteluun.”

”Lukuisista toimivista ja tuetuista kanavista huolimatta työyhteisössäni koetaan, että yksi keskeisimmistä ongelmista on sisäisen viestinnän toimimattomuus. Kehittämistä kaipaavat erityisesti isojen asioiden, muutosten ja henkilöstöön vaikuttavien asioiden vuorovaikutteinen käsittely. Sähköposti ylivoimaisesti tärkeimpänä sisäisen viestinnän kanavana jättää vuorovaikutuksen vaillinaiseksi.

Haluatko lukea lisää? Julkaisemme pienen selvityksen, joka pohjautuu tilaisuuksissa käytyihin keskusteluihin sekä keskusteluihin osallistuneiden kyselyvastauksiin.  Toivomme kaikille työyhteisölle hiljaisen tiedon ja osaamisen vapautumista inboxeista ulos verkostoon kaikkien saataville! Sieltä ne seuraavan vuosisadan uudet ideat syntyvät.

Tilaa verkostomaisen yhteistyön pulssia tunnusteleva raportti: