Korkea koulutustaso altistaa propagandalle

Pete Saarnivaara

12.10.2017

Suosittu hokema siitä, että korkea sivistystaso suojaa suomalaisia valeuutisilta ei pidä paikkaansa. Totuus on päinvastainen, minkä monet julkisen sektorin viestijät ja heitä palvelevat viestintätoimistot kokevat arjessaan joka päivä.

Moni eturivin virkamies ja poliittinen päättäjä, viimeksi valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila, ovat rauhoitelleet valeuutisista ja informaatio-operaatioista huolestuneita. Suomalaiset eivät korkean sivistystason vuoksi kuulemma ole huijattavissa.

Ehkä Mantilan mielessä ovat pöllöimmät trollit, joiden jutuista sokea reettakin näkee, ettei niissä ole päätä eikä häntää (ei, en aio linkittää yhteenkään).

On kuitenkin ainakin kolmentyyppistä propagandaa, jolle korkea sivistystaso nimenomaan altistaa.

  1. Näennäistieteellinen argumentointi

Viestinnän professori Esa Väliverronen on osuvasti huomauttanut, että koulutustason noustua ihmiset ajattelevat voivansa tulkita ja ymmärtää monimutkaisiakin tutkimuksia. Tätä taitava propagandisti voi hyödyntää – ja totta vie hyödyntää.

Terveysviranomaiset tietävät, että turhan suuri osa sivistyneistä suomalaisista hakee perustietonsa terveydestä ja vaikkapa rokotteiden haittavaikutuksista erilaisilta tieteellistä argumentointia matkivilta, mutta faktoja tarkoitushakuisesti valitsevilta tai niitä vääristeleviltä mielipidesivuilta verkosta. Maahanmuuttoviranomaiset tietävät, että aivan täysjärkiset ihmiset hairahtuvat joskus uskomaan poskettomiakin väitteitä maahanmuutosta, jos ne on verhottu tilaston valeasuun.

Kasvava osa julkishallinnon viestinnän resursseista käytetään näennäistieteellisten vasta-argumenttien huomioimiseen. Niiltä voi pyrkiä vetämään mattoa alta etukäteen (ikään kuin pyrkiä rokottamaan yleisö niitä vastaan). Tähän ei riitä pelkästään avoin tiedottaminen, vaan julkisen viestijän on mietittävä myös viestinsä jättämää mielikuvaa. Vähintäänkin on varauduttava jälkikäteen vastaamaan laajalle leviäviin vääriin väitteisiin

2. Whataboutismi

Ilmiö, jossa vaikkapa natsi-Saksan toimia puolustetaan sillä, että kyllähän se Neuvostoliittokin. Ja päinvastoin. Argumentointityyli ei ole sinänsä korkeaan koulutustasoon sidoksissa – sehän on yleinen esimerkiksi pienten lasten keskuudessa. Mutta sitä mukaa kun yleistiedot laajenevat, mahdollisuus löytää ja ymmärtää uusia vertailukohteita kasvavat.

Viestijän ei tietenkään kannata juuttua argumentoimaan whatabout-analogian osuvuudesta. Yleisvastaus on, että kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Aikaa ja reagointikykyä tästä muistuttaminenkin kuitenkin vaatii.

  1. Näin ne asiat koetaan

Oma lukunsa propagandaperheessä. Osa perätöntä tietoa verkossa levittävistä ja sen perusteella toimivista ihmisistä tietää tiedon olevan juuri sitä, perätöntä. He kuitenkin tietoisesti valitsevat sen, koska se sopii heidän arvomaailmaansa.

Korkean koulutustason yhteiskunnissa auktoriteetteja uskalletaan kyseenalaistaa ja tieteellisen tiedon epävarmuus ymmärretään – molemmat sinällään positiivisia seikkoja. Käytännössä tämä valitettavasti usein tarkoittaa myös sitä, että oma henkilökohtainen tunnekokemus painaa enemmän kuin asiaan perehtyneen tutkijan näkemys.

Mitä tapahtuisikaan, jos vielä jokin suomalaisen yhteiskunnan, kulttuurin ja sen kuuluisan sivistystason hyvin tunteva ulkomainen valtiollinen toimija käynnistäisi laajan informaatio-operaation (tai useita sellaisia), joiden kohteena ei olisikaan vieraan valtion oma väestö, vaan Suomen kansalaismielipide?

Omaan kokemukseeni perustuen uskallan varovasti toivoa, että väitteet suomalaisten laumasuojasta valeuutisia vastaan on tarkoitettu ylimääräisen hysterian rauhoitteluun. Niin valtioneuvoston kansliassa kuin muissakin viranomaisissa lienee todellisuudessa kauan sitten otettu pää pois pensaasta ja pohditaan kuumeisesti ennaltaehkäisyä ja vastatoimenpiteitä.

 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Luottamuksesta ja sen puutteesta –  ”Luottamus mediaan post-faktuaalisen uutistoiminnan ja sirpaloituneen somejakelun aikana on tärkeää punnita – mutta kenen luottamusta luotettava media tarvitsee?”

Tämä lobbauksessa on oikeasti ongelmallista – ”Median lietsoman lobbaushysterian taustalla on vaikuttamisen siirtyminen kabineteista päivänvaloon. Siinä ei ole mitään pahaa. Lobbaukseen kuitenkin liittyy todellisiakin ongelmia, joista osa tupaa jäämään varjoon.

Delfiinien siirron ajankohta ei kuulu sinulle –  ”Somenärkästyjien ei tarvitse närkästymistään selitellä. He eivät joudu perustelemaan, miksi heidän olisi pitänyt tietää ajankohta, jolloin Särkänniemestä siirretään delfiinejä. Vakavasti otettava media sen sijaan joutuu jälkikäteen keksimään perusteluja sille, miksi siirron ajankohta on yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys, josta pitää repiä otsikoita.”

Tilaa Kaiku Helsingin uutiskirje: