Matti, Merja ja Nils jättivät somen väliin

Jukka Koivisto

18.01.2018

Presidenttiehdokkaiden somenäkyvyydessä on isot erot, kertoo Helsingin Sanomien seuraajien määristä ja aktiivisuudesta tekemä selvitys. Matti Vanhanen, Merja Kyllönen ja Nils Torvalds ovat aktiivisuudessa peränpitäjiä. Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto ovat kärjessä. Sauli Niinistön kampanjatilillä on Facebookissa 70 000 ja Twitterissä 117 000 seuraajaa. Esimerkiksi Matti Vanhasella vastaavat luvut ovat 3 500 ja 1 800. Samaa tasoa ovat erot ehdokkaiden aktiivisuudessa.

Mitä tästä pitäisi päätellä? Ainakin sen, että someaktiivisuudessa kahden ääripään Niinistön ja Vanhasen kampanjastrategiat ovat tyystin erilaiset. Niinistö haluaa puhutella laajasti eri kansalais- ja ikäryhmiä kun taas Vanhanen mitä ilmeisemmin keskittyy lähinnä siihen, että keskustan kannattajat lähtisivät liikkeelle. He eivät ole kaikkein aktiivisempia sosiaalisen median käyttäjiä.

Politiikan yksi sääntö on se, että pitää olla siellä missä kansalaisetkin ovat. Työväentalot ja tupaillat eivät enää täyty eikä ”työväentalonenällä” voi enää luotettavasti ennustaa. Kohtaaminen on silti edelleen tärkeää.  Siitä on osoituksena, että monet toritapahtumat vetävät edelleen runsaasti väkeä. Kimmo Grönlundin ja Hanna Wassin Eduskuntavaalitutkimus vuodelta 2015 osoittaa, että erityisesti nuori sukupolvi suosii suoran vaikuttamisen menetelmiä kuten kansalaisaloitetta ja sosiaalista mediaa. Vaalikampanjointi on myös muuttunut, koska kaikki tekniset alustat kuten Facebook, Twitter ja Instagram ovat halpoja hyödyntää. Niiden kautta voi tehokkaasti rekrytoida vapaaehtoisia toimimaan kampanjassa, järjestää tapahtumia ja myös kerätä lahjoituksia. Tämä tarkoittaa, että ainakin lähtökohtaisesti pienillä puolueilla ja vähemmän tunnetuilla ehdokkailla on aiempaa paremmat mahdollisuudet saada sanomansa esiin.

Kiinnostavaa on kansainvälisen tutkimuksen havainto (mt. Eduskuntavaalitutkimus), jonka mukaan internet ja sosiaalinen media aktivoivat politiikasta vain vähän kiinnostuneita kansalaisia keskustelemaan yhteiskunnallisista kysymyksistä. Aktivoituminen ei kuitenkaan enää ulottunut perinteiseen poliittiseen osallistumiseen kuten kampanjatyöhön tai äänestämiseen. Joka tapauksessa sosiaalisessa mediassa on perinteistä internetin käyttöä parempi mahdollisuus saada kansalaiset aktivoitumaan.

Mainitussa HS:n artikkelissa Pekka Haaviston kampanjapäällikkö toteaa, että enää ei ilmiöiden luominen somessa ole samaan tapaan mahdollista kuin kuusi vuotta sitten. Kyllä on. Peruskiinnostus ehdokkaaseen tai puolueeseen toki pitää olla mutta sosiaalinen media on oiva väline ilmiön vahvistamiseen.

Kokemukset eri maista ja myös Suomesta osoittavat, että sosiaalinen media on jatkuvasti tärkeämpi osa politiikan markkinointia. Toimiessaan Perussuomalaisten puheenjohtajana Timo Soini ei käyttänyt sosiaalista mediaa, mutta oma puolue käytti. Edellä siteerattu tutkimus osoitti, että perussuomalaiset saivat Facebookissa paremmin viestejään läpi kuin kilpailevat suuret puolueet. Se oli osa Jytkyä. Presidentinvaaleja – eikä muitakaan vaaleja – kuitenkaan ratkaista sosiaalisessa mediassa.

Tilaa Kaiku Helsingin uutiskirje:

TILAA