Emojeilla on nyt oma päivänsä – ja ne ovat jo muuttaneet tapaamme viestiä

Henri Leppänen

18.07.2018

Tiistaina vietettiin kansainvälistä emojipäivää, kuten Facebook avuliaasti muistutti. Ajatus voi aiheuttaa hilpeyttä tai lievää pahoinvointia.

Nyt jo vanha vitsi kuuluu, että emojien myötä ihmiskunta on palaamassa muinais-Egyptin hieroglyfeihin. Värikkäät pikkukuvat herättävät tunteita laidasta laitaan – joillekin ne ovat vakituinen osa kommunikointia, toisten mielestä nykynuorison humpuukia.

Emojien suosio kasvoi hurjasti, kun ne lisättiin mobiililaitteisiin 2010-luvulla. Niiden määrä on myös kasvanut tasaiseen tahtiin. Emojeita on jo 2 823, jos lasketaan mukaan erilaiset variantit, kuten esimerkiksi ihonvärit ja sukupuolet!

Kun melkein kaikkiin tilanteisiin voi reagoida hauskalla emojilla, kynnys käyttää niitä madaltuu. Emojeista on jopa povattu tulevaisuuden universaalia kieltä.

Emojit välittävät tunteita tehokkaasti, mutta vain jos molemmat osapuolet tulkitsevat ne samalla tavalla.

Emojeista on kirjallisessa viestinnässä monenlaista apua. Kuvia on helpompi ymmärtää kuin sanoja, ja ne auttavat ihmisiä ylittämään kielimuurin.

Emojeilla voi helposti vaikuttaa äänensävyyn, ja niiden avulla voi luoda helposti epämuodollisen ja kevyen ilmapiirin. Jos se on viestinnän tavoite, miksipä emojeita ei voisi käyttää! Emojien arkisuudesta on apua sosiaalisessa mediassa ja pikaviestimissä, joissa halutaan yleensä olla helposti lähestyttäviä. Teksti vaikuttaa ystävällisemmältä, kun siinä on lämpimästi hymyilevä emoji, ja esimerkiksi chat-palvelun robottimaisuutta voi vähentää emojeita käyttämällä.

VINKKI: Parhaiten haluttua tunnetta kuljettavat yksinkertaiset ja universaalit emojit. Hymyilevän naaman kanssa olet varsin turvallisilla vesillä.

On kuitenkin osattava hillitä itsensä, sillä emojien sijoittuminen nokkeluus–myötähäpeä-akselille riippuu niiden tyypistä ja käytöstä. Väärinkäytettynä emoji ei erotu edukseen ja antaa väärän kuvan. Ne voivat myös olla tulkinnanvaraisia, koska niiden ulkonäkö saattaa vaihdella puhelimesta riippuen.

Itkunauruemojit, sydänsilmäemojit ja keskisormet ovat esimerkkejä tunneperäisistä emojeista, joita on valtava määrä. Ne toimivat arjen viestittelyssä hyvin, mutta saattavat muodollisemmassa viestinnässä heikentää kirjoituksen laatua ja uskottavuutta. Kauhuleffoissakin tehokas keino välittää katsojalle tunne on lisätä äkillinen kova ääni kohtaukseen, jotta katsoja tietää, että nyt kuuluu säikähtää. Se toimii, mutta on tarkemmin ajateltuna aika halpamaista. Samaan tapaan emojit välittävät lukijalle halutun tunnetilan suoraan, ja se voi aiheuttaa lommon muuten hyvään kirjoitukseen.

VINKKI: Haastavampien emojien käyttö vaatii vastapuolen huumorin tuntemusta. Älä heitä keskusteluun apinaa, munakoisoa tai persikkaa, jos et ole varma siitä, mitä ne tarkoittavat. Emojien merkitykset voi tarkistaa Emojipediasta.

Onko kurkkivalla apinalla tulevaisuutta?

Emojit eivät sellaisenaan ole kovin uusi juttu – niitä käytettiin jo 2000-luvun alussa, tosin eri muodossa. Tekstihymiöt eli emoticonit olivat tyyliltään yksinkertaisia ja kuvastivat lähinnä ilmeitä, mikä rajoitti niiden soveltamista viestintään. Emojien joukkoon kuuluu ilmeiden lisäksi myös esineitä ja muita symboleita, jotka mahdollistavat kuvakkeiden monipuolisemman käytön.

Ehkä muutoksen alla onkin siis ihmisten tapa käyttää emojeita. Onko muutos hyvä tai pysyvä, vai onko emojien käyttö ohimenevä juttu? Nykyään trendit vaihtuvat yhä nopeammin – hetki sitten toimivaksi todettu juttu on nyt kuollut ja kuopattu. Emojit otettiin nopeasti osaksi someviestintää, mutta joutuvatko ne väistymään tulevaisuudessa jonkin uuden jutun tieltä?

Tällä hetkellä emojit voivat olla toimiva lisä viestintään – se toki riippuu sisällöstä, kohdeyleisöstä ja siitä, millaisen roolin emojeille haluaa antaa. Trendikkäillä elementeillä kirjoittaja voi sävyttää juttuaan ja osoittaa olevansa ajan hermolla, mutta koko juttua ei kannata perustaa ohimenevän ilmiön ympärille. Aikaa kestävä sisältö ei riipu trendeistä.

Henri on tutkijatyyppinen kaveri, jonka intohimona on viestinnän ja brändin välinen suhde. Kiinnostus kirjalliseen ja visuaaliseen ilmaisuun on johdattanut hänet markkinointiviestinnän, digitaalisen viestinnän ja brändijohtamisen pariin. Hän uskoo, että luovan ihmisen työ ei lopu koskaan – siksi siitä pitää tehdä itselleen mieluisaa. Työkokemusta on kertynyt brändi-ilmeiden suunnittelusta, startup-maailman markkinointiviestinnästä ja graafisesta suunnittelusta. Vapaa-ajallaan hän harrastaa taiteiden ja kulttuurin lisäksi pyöräilyä ja kuntoilua, koska haluaa jonain päivänä olla yhtä vahva kuin Nokia 3310.

Tilaa Kaiku Helsingin uutiskirje:

TILAA