Mitkä ovat digitaalisen viestinnän uusimmat trendit? Mitä tapahtuu somessa? Mitä tarkoittaa poliittinen riski? Miten verkostomaista yhteistyötä kehitetään työyhteisössä? Näihin ja moniin muihin päivän polttaviin viestinnän kysymyksiin saat vastauksen blogistamme, ole hyvä!

Tilaa uutiskirjeemme

Mitä natiivimainonnasta tulisi tietää? – Viestijä: paina mieleesi ainakin nämä!

Uutinen vaikuttajille suunnatun uuden Mustread-verkkomedian synnystä on kuluneen kuukauden aikana nostanut (jälleen) natiivimainonnan otsikoihin ja somekeskusteluihin. Keskustelua käydään (taas) erityisesti seuraavista: Onko natiivimainonta eettistä? Erottavatko kuluttajat natiivimainonnan ja journalismin toisistaan? Mitä pitäisi ajatella medioista, jotka luovuttavat journalismille varattua tilaa maksua vastaan yritysten viesteille?

Ja tietenkin: Mitä natiivimainonta on?

Google osaa kertoa, että natiivimainonnalla tarkoitetaan verkkomedian uutis- tai artikkelivirran joukossa ilmestyvää sisältöä, jonka julkaisemisesta on maksettu. Periaatteessa kyseessä on siis journalistisen jutun muotoon puettu mainos – mutta käytännössä paljon enemmän.

Viestinnän ja markkinoinnin kannalta määritelmistä tai natiivimainonnan ongelmia purkavasta kriittisestä keskustelusta ei ole hyötyä, jos samalla ei puhuta siitä, miksi, miten ja mihin tarkoitukseen natiivimainontaa oikeasti kannattaa käyttää.

Itse nostaisin natiivimainonnasta esiin ainakin seuraavat, julkisesta keskustelusta helposti sivuun jäävät faktat:

  1. Natiivimainonta on tämän hetken nopeimmin kasvava digimainonnan muoto.

Natiivimainonnan markkinaosuus kaikesta digimarkkinoinnista on kasvanut huimat 40 prosenttia vuoden kolmannen kvartaalin aikana. Natiivimainontaa ostettiin heinä-syyskuussa noin 2,8 miljoonan euron arvosta. Koko vuoden kasvutilastoissa natiivi on kakkosena (35,5 %) sosiaalisen median (39,5 %) jälkeen. Suosio ei selity pelkällä hypellä. Hyvin suunniteltuna ja toteutettuna sekä oikeaan tarkoitukseen käytettynä natiivimainonta on kustannustehokas ja kannattava tapa tehdä markkinointiviestintää.

  1. Natiivimainontaa ei tulisi ajatella mainontana.

Laadukkaalla natiivimainonnalla ei ole mitään tekemistä mainosten kanssa. Jotta natiivimainonta onnistuu, täytyy sen herättää lukijan kiinnostus, eli kiinnostavuusmuotoilun periaatteiden mukaisesti kyetä tarjoamaan hänelle jonkinlaista hyötyä. Toisin sanoen natiiviartikkelin tulee täyttää samat kriteerit kuin minkä tahansa jutun, jotta se nousee esiin muusta uutisvirrasta. Esimerkiksi henkilöjuttu Santtu-Matias Rouvalin kasvusta huippukapellimestariksi voi olla yhtä hyvin journalistisin periaattein kirjoitettu juttu – tai Tampereen Filharmonian natiivimainos. Ainoa ero jutun ja mainoksen välillä on tällöin aihevalinnan taustalta löytyvä motiivi, eli vastaus siihen, miksi juttu on kirjoitettu.

  1. Onnistunutta natiivikampanjaa ei luoda tunnissa – eikä kahdessa.

Hyvää natiivimainontaa ei synny siten, että puretaan mainos artikkelin muotoon tai julkaistaan tiedote natiivimainoksena. Kuten minkä tahansa viestintä, markkinointi tai sisältö, natiivimainonta vaatii onnistuakseen huolellista, omista ehdoistaan lähtevää suunnittelua – ja ainakin seuraavien kysymysten purkamista:

  • Mikä on tavoitteesi? Haluatko esimerkiksi kasvattaa myyntiä, ohjata lukijoita kampanjasivustolle vai lisätä tuotteen, palvelun tai yrityksen tunnettuutta?
  • Kenet haluat tavoittaa? Kohderyhmä määrittelee sisällön, kanavan ja joissain tapauksissa myös parhaan mahdollisen julkaisuajankohdan. Yksi natiivimainonnan vahvuuksista on, että sitä voidaan helposti kohdentaa halutulle ryhmälle esimerkiksi iän tai asuinpaikan mukaan.
  • Mikä on budjettisi? Entä onko se linjassa tavoitteidesi kanssa? Riippumatta budjettisi koosta, panosta hyvään sisältöön. Laajakaan näkyvyys ei pelasta, jos varsinainen natiivimainos ei onnistu herättämään lukijoiden kiinnostusta.
  1. Natiivimainonta tarvitsee tuekseen vahvan strategian

Onnistuakseen natiivimainonta tarvitsee kunnon selkänojan: vahvan strategian. Sisältöjä ei voi suunnitella miten sattuu, vaan niiden tulee tukea valittua strategiaa tai sisältökonseptia – ja viime kädessä liiketoiminnan tavoitteita. Sisällöt tuottavat haluttuja tuloksia, kun ne suunnitellaan ja nivotaan valittuun strategiaan osaksi muuta viestintää ja markkinointia.

Ethän enää kysy ”Mikä on paras some-kanava?”

Tälläkin viikolla olen kuullut kysymyksen ”Mikä on paras some-kanava?” vähintään kaksitoista kertaa. Tätä pohtivat kaikki viestintäpäälliköistä virkamiehiin ja opettajista oopperalaulajiin.

Aivan liian usein some-konsulttien vastaus tähän kysymykseen perustuu kunkin kanavan käyttäjämääriin. Facebookiin ja YouTubeen pitää panostaa, koska niillä on Suomessa eniten käyttäjiä. Twitter ja LinkedIn ovat maailmalla isoja, mutta täällä melko marginaalisia, joten ne voi jättää huomiotta. Ja niin edelleen.

Vastaukset voivat tarkoittaa hyvää, mutta ne johtavat helposti harhapoluille.

Itse asiassa koko kysymys on väärä.

Mikä on tavoitteesi, kun viestit?

Some-kanavien ”parhautta” ei nimittäin ole mitään järkeä arvioida ilman täsmentävää kysymystä: ”Mikä on paras some-kanava, kun tavoitteeni on vaikutus X kohderyhmässä Y?”

Kiinnostavuusmuotoilu-ajattelu perustuu siihen, että viestinnällä tavoitellaan vaikutusta. Emme viesti siksi, että Global Communications Director on niin määrännyt tai siksi, että tiedostossa viestintasuunnitelma2018.xls on helmikuun kohdalla ruutu, jossa sanotaan, että nyt pitää viestiä.

Viestimme, koska haluamme vaikuttaa. Jotta voimme vaikuttaa viesteillämme, meidän täytyy olla kiinnostavia kohdeyleisöjemme mielissä. Ja jotta voimme kiinnostaa, meidän on ymmärrettävä, mikä saa kohdeyleisömme viisarit värähtämään.

Kiinnostavuus-checklist avuksi some-kanavien valintaan

Ennen mitä tahansa viestintää – on kyse sitten yksittäisestä twiitistä, kokonaisesta some-strategiasta tai vaikka tapahtumakonseptista – kannattaa siis ottaa avuksi kiinnostavuus-checklist:

  1. Mitä VAIKUTUSTA tavoittelen?
    • Mikä on viestini tavoite?
    • Mikä on nykytilanne ennen kuin lähetän viestini?
    • Mikä viestin vastaanottajan elämässä muuttuu tänään/kuukauden kuluttua/vuoden sisään, kun hän on saanut viestini?
  1. KENELLE viestin?
    • Kuka on viestini yleisö / kohde? Keneen siis haluan vaikuttaa?
    • Onhan hän varmasti oikea ihminen, eikä geneerinen bulkkikohderyhmä kuten ”business-päättäjät” tai ”nuoret” tms.?
    • Tunteeko hän asiani etukäteen?
    • Mikä on hänen oletettava suhtautuminen asiaani: positiivinen / negatiivinen / neutraali?
  1. Mitä HYÖTYÄ voin tarjota hänelle?
    • Informatiivista hyötyä: uutta tietoa, vastauksia kysymyksiin, ratkaisuja ongelmiin…
    • Hedonistista hyötyä eli mielihyvähyötyä: huumoria, todellisuuspakoa, tirkistelyä…
    • Sosiaalista hyötyä: vahvistaa hänen statustaan hänen ”kuplassaan”, auttaa häntä erottumaan epätoivotusta porukasta…
  1. Missä MUODOSSA JA KANAVASSA voin tarjota hyödyn parhaiten?
    • Mikä on paras formaatti hyödylle, jota tarjoan?
    • Missä kanavissa tavoitan viestini yleisön parhaiten? Somessa, Salkkareissa, Suviseuroilla..? Mitä kanavia hän on tottunut käyttämään? Millä tavalla?
    • Tarvitsenko useampia kuin yhden kanavan?
  1. Mitä KIINNOSTAVUUSELEMENTTEJÄ voin käyttää sanomaani tehostamaan?
    • Ajankohtaisuus, luvut, ääripäät, kärjistykset, huumori, paikallisuus, julkkikset…

Kiinnostavuus-checklist auttaa pitämään mielessä, että kanavavalinta ei koskaan tule ensimmäisenä. Siksi kysymys ”parhaasta kanavasta” on vaillinainen. Naapurifirman viestintäpäällikön paras kanava voi olla sinulle täysin turha – ja toisin päin.

Valittu kanava on alisteinen tavoitteelle, yleisölle ja hyödylle – riippuu kustakin tapauksesta, mikä on paras kanava näiden aikaan saamiseen.

Kanavat vaihtelevat. Tarve vaikuttaa – ja siten tarve olla kiinnostava – säilyy.

Lumipallosta lumiukoksi? Kiinnostavuusmuotoilulla some-menestykseen 2018

Joka vuosi ne tulevat. Tontut, vilkkuvat jouluvalot ja ”Sometrendit 20xx” -ennustukset. Kaikkia yhdistää paitsi ajankohta, myös mielikuvitus tai sen puute. Jouluvalojen kilpavarustelussa on yhä vaikeampi erottua, naapuri pistää koko ajan upeampia efektejä ja säihkyvämpiä ledejä peliin.

Myös sosiaalisessa mediassa kilpavarustelu on lisääntynyt kuluvana vuonna entisestään. Omia yleisöjä on ollut yhä vaikeampi tavoittaa somekohinassa. Julkaisujen orgaaninen näkyvyys on laskenut ja eri somekanaviin tuutattavan sisällön määrä kasvanut.

Ehkä naapurin jouluvaloshow’n kanssa ei kilpaillakaan lisäämällä kaapelia, vaan keskittymällä muotoilemaan oma valoketju kiinnostavammaksi. Mikä kiinnittäisi ohikulkijan huomion? Mikä pysäyttäisi tai ilahduttaisi ihmisiä? Liika on liikaa niin jouluvaloissa kuin somessakin. Kaikkea ei tarvitse yrittää osata, ehtiä tai haluta tehdä. Kohinasta erottuu parhaiten keskittymällä tiivistämään kiinnostavasti.

Sosiaalinen media muuttuu ja tarjoaa varmasti paljon mahdollisuuksia myös tulevana vuonna. Oleellista on ymmärtää, mitkä mahdollisuudet kannattaa hyödyntää omassa viestinnässä. Vaikkei taivaalle heijastettu joulupukki-hologrammi ehkä ole se teidän juttu, kannattaa pitää silmällä muutamia kiinnostavia trendejä.

Mikä somessa kiinnostaa vuonna 2018?

    1. Livevideosta tulee uusi normaali. Livevideo formaattina arkeistuu, koska se löytyy lähes jokaisen somekanavan valikosta. Livelähetyksissä on voimaa, sillä ne kiinnittävät yleisön huomion ja saavat hyvin näkyvyyttä eri kanavissa. Myös meidän ihmisten etävuorovaikutus kehittyy skypekokouksista kohti virtuaalihengausta. Esimerkiksi Facebook virittelee Spaces-nimellä kulkevaa alustaa, joka hyödyntää VR:ää (Virtual Reality) ihmisten kohtaamisissa.
    2. Lisätty todellisuus (Augmented Reality, AR) arkeistuu mobiilisovelluksissa. Todellisen näkymän ja virtuaalisen sisällön yhdistäminen on jo normi esimerkiksi Snapchatissa ja Instagram Storiesissa. Brändit hyödyntävät lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia vielä vähäisesti, mutta eiköhän tässä nähdä nopeaa kehitystä. Visuaalisuus ja elämyksellisyys tulevat AR:n avulla ihan uudelle tasolle.
    3. Tuttujen somekanavien uudet käyttötavat ovat kiinnostava ilmiö. Sosiaalisen median keskustelujen siirtyminen julkisesta kohti suljetumpia piirejä on ollut trendinä jo jonkin aikaa. Twitterissä on ollut nähtävissä myös ryhmäytymistä, vaikkei alusta varsinaista ryhmätoimintoa tarjoakaan. Mielenkiintoista on seurata kaiken kaikkiaan, mitä Twitter tekee seuraavaksi. Liikehdintä LinkedInin ja Facebookin välillä ammatillisessa käytössä on sekin kiinnostavaa seurattavaa. Facebookissa ammatilliset ryhmät kasvavat nopeasti ja monipuolisemmat käyttömahdollisuudet (kuten livestriimaus ryhmän sisällä) tekevät ryhmistä parhaimmillaan vuorovaikutuksellisia oppimisympäristöjä.

Pohdimme viime viikolla kollegani Petterin kanssa sometrendejä. Varmasti voidaan sanoa, että some muuttuu myös ensi vuonna. Some on kuin lumipallo, joka kieriessään kasvaa ja kerää itseensä erilaista sälää. Meillä Kaiussa on taitoa tarttua palloon ja muotoilla se kiinnostavaksi! Kun tuntuu, ettei oma lumipallo kiinnosta ketään, ota yhteyttä Kaikuun: meiltä saat hiilet ja porkkanan ja avun kiinnostavuusmuotoiluun!

Mikä kiinnostaa sosiaalisessa mediassa vuonna 2018? Katso Lauran ja Petterin vinkkivideo:

https://www.youtube.com/watch?v=MeecKoGUsaM

Laura 

Laura auttaa asiakkaitamme strategisen (some)viestinnän suunnittelussa ja toteutuksessa. Erityisen paljon Laura innostuu viranomaisviestinnän ketteröittämisestä ja valmentaakin paljon julkishallinnon saralla. Lauran lempitermejä ovat avoimuus, selkeys ja tavoitteellisuus.

Petteri

Petterin tontille Kaiussa kuuluu niin sisältöjen suunnittelua, tuotantoa kuin valmentamistakin. Käytännön töidensä kautta hän on havainnut kiinnostavuusmuotoilun olevan kriittisen tärkeää niin somessa kuin missä tahansa muussakin viestinnässä. Petterin motto on: ”Ketä kiinnostaa? … Ai ei ketään? No, sille on siis tehtävä jotain!”

 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

KonSome: siivoa somesi kesäkuntoon – ”Näin kevätsiivouksen sesonkiaikaan päätin jatkojalostaa metodia sosiaalisen median kanavien puolelle. Olkoon tämä KonSome-siivous."

"On-the-go" -viestintää Periscopessa, Snapchatissa ja Instagramissa –  Ihmiset haluavat yhä suuremman vapauden itse valita mitä ja milloin he katsovat, lukevat tai kuuntelevat. Eriliaiset musiikin, elokuvien ja muun viihteen suoratoistopalvelut ovat tuoneet vapautta näiden kuluttamiseen.

Tuleeko Facebookista epäsosiaalinen media? – ”Nyt punnitaan yritysten kyky tuottaa laadukkaita sisältöjä ja kiinnostavuusmuotoilla ne aidosti erityyppisiä Facebook-käyttäjiä hyödyttäviksi. Jos käyttäjät jakavat näitä sisältöjä henkilökohtaisissa päivityksissään, yritykset voivat saada Facebookissa jopa aiempaa enemmän huomiota."

 

Työntekijälähettilyys brändin rakentamisen ytimessä

Muistan, kun minua haastateltiin kymmenisen vuotta sitten brändi-aiheiseen opinnäytetyöhön. Sain opinnäytettä tekevän opiskelijan opettajalta palautetta, että ajatukseni brändistä oli väärä. Se nauratti silloin – ja naurattaa edelleen.

Olin selkeästi aikaani edellä, kun sanoin silloin työntekijöiden tekevän brändin. Tarkoitan sillä sitä, että vaikka brändi määritellään hyvinkin tarkkaan ja sitä tuetaan brändiviestinnällä ja -mainonnalla, se ei ole totta, jos työntekijät eivät toteuta brändiä.

Esimerkkejä elävästä elämästä. Tavaratalo lupaa palvella hyvin, mutta myyjä pahoittaa asiakkaan mielen kommentoimalla tämän ulkonäköä. Maalivalmistaja antaa brändilupauksena laadukkaat maalit, mutta messuosastolla työntekijä ohjaa kilpailijan osastolle, koska siellä on hänen mielestään paremmat maalit. Palveluyritys tarjoaa uusinta tekniikkaa, mutta asiakaspalvelu ei osaa vastata mihinkään kysymyksiin, ja ohjaa kilpailijalle. Varmasti jokainen meistä osaa jatkaa listaa.

On ensiarvoisen tärkeää, että työntekijät osaavat toimia ja viestiä brändilupauksen mukaisesti. Kollegani kirjoitti asiasta juuri osuvasti: Hei, kuka puhuu brändisi äänellä?

Toinen taso sen lisäksi, että työntekijät toteuttavat brändiä työssään, on että he levittävät itse vapaaehtoisesti sen ilosanomaa työntekijälähettiläinä. Vaikka työntekijälähettilyys on sanahirviö, jota automaattinen oikolukukaan ei tunne, se on kuitenkin yksi tärkeimmistä ja tehokkaimmista brändin rakentamisen palikoista.

Työntekijälähettilyyden rakentaminen askel askeleelta

Askel 0: Henkilöstön hyvinvointi strategiseksi tavoitteeksi

Näissä askelissa lähdetään siitä olettamuksesta, että työntekijä on tyytyväinen työpaikkaansa. Työntekijälähettilyys perustuu vapaaehtoisuuteen, ja tyytymättömät työntekijät harvemmin innostuvat markkinoimaan työnantajaansa vapaaehtoisesti. Tämä ei siis ole virallinen askel, enemmänkin huomio ja muistutus kaikkein tärkeimmästä.

On myös hyväksyttävä se, että tietty osa porukasta ei tule koskaan toimimaan työntekijälähettiläänä, vaikka olisivat kuinka tyytyväisiä. Se ei vain ole heille luontaista. Keskity potentiaalisiin ihmisiin, älä yritä käännyttää vaikeimpia vastarannankiiskiä.

Askel 1: Tavoitteet ja suunnitelma

Ensimmäinen vaihe on miettiä, mitä tavoitellaan ja mitä työntekijät voivat tehdä ja missä kanavissa. Tyypillisin toive on somelähettilyys, eli työntekijöiden toivotaan jakavan yrityksen sisältöjä omissa kanavissaan omille verkostoilleen. Tämä tuo myös nopeasti ihanan mitattavia tuloksia. Lisäksi varsinkin asiantuntijayrityksissä toivotaan myös asiantuntevia sisältöjä, kuten blogikirjoituksia.

Tavoitteiden pohjalta kannattaa tehdä ihan konkreettinen sisältösuunnitelma, sillä sisältöjä pitää olla, jotta niitä voi jakaa. Vastuuhenkilö pitää olla, sillä asiat harvemmin tuppaavat tapahtumaan itsellään. Näin varmistat myös, että sisältöjen aihepiirit tukevat yrityksen tavoitteita.

Askel 2: Koulutus ja välineet

Osa haluaa tehdä omaakin sisältöä, mutta kaikki eivät siihen taivu tai halua taipua. Valmiita sisältöjä pitää siis olla helposti saatavilla ja jaettavissa. Siihen löytyy myös apuvälineitä tarpeen mukaan.

Kaikki eivät ole someammattilaisia luonnostaan. Monet meistä tarvitsevat ja haluavat opetusta somen käyttöön. Monille koulutukseen pääseminen saattaa olla se porkkana eli oma hyöty, jonka tarvitsee ryhtyäkseen lähettilästyöhön. Lisäksi asiantuntijat voivat kaivata konkreettista valmennusapua omaan kirjoitustyöhönsä.

Parasta (ja melkein voisi sanoa, että välttämätöntä) on, että somettaminen ja sisällöntuotanto on sallittua työaikana.

Askel 3: Markkinointi, oma hyöty ja kannustimet

Pieni osa ihmisistä on innokkaita kaikkeen (uuteen) melkein automaattisesti, mutta loput tarvitsevat syyn tehdä asioita. Työntekijälähettilyyteen tulee kannustaa työntekijän oma hyöty edellä, sillä ”tämä on firmalle todella tärkeää” motivoi lopulta aika harvaa. Ammatillisten hyötyjen lisäksi voi ja kannattaakin tarjota ihan konkreettisia porkkanoita.

Sisäinen markkinointi on myös paikallaan, sillä työntekijälähettilyys, kuten mikä tahansa muukin kehitys, vaatii aikaa ja muistuttelua. Ja kyllä: johdon tulee olla tässäkin mukana, sekä kannustamassa että tekemässä itse.

Brändejä rakastavalla Tiinalla on pitkä kokemus viestinnän ja markkinointiviestinnän strategisesta suunnittelusta, strategiaviestinnästä ja sisältömarkkinoinnista viestintätoimistourallaan. Ovatpa taidot saaneet tunnustusta asiakkaiden lisäksi myös alan kilpailuissakin. Kaiussa Tiina vastaa omista avainasiakkuuksistaan sekä johtaa myyntiä ja markkinointia.

 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

EVVK:n aika on ohi! –  "Kaiussa julistamme EVVK:n ajan viestinnässä lopullisesti päättyneeksi. Mitä se sitten tarkoittaa? Sitä, että viestintää ei enää rakenneta organisaatiolähtöisesti, tiedotteita ei kirjoiteta tylsästi, somea ei hoideta copypasteamalla – ylipäätään mitään ei hoideta rutiininomaisesti."

Mitä jos kiinnostavuusmuotoilisit viestisi? – "Nyt vuorovaikutteisuudesta mennään vielä askel eteenpäin. Enää ei riitä, että vastailet yleisöllesi. Jotta saat yleisön ylipäätään keskustelemaan, sinun pitää vaikuttaa."

Sisältömarkkinointi-suomi-sisältömarkkinointi -sanakirja – "Sisältömarkkinointi on markkinointia, jossa potentiaaliselle tai olemassa olevalle asiakkaalle tarjotaan kiinnostavaa sisältöä, joka hyödyttää häntä jollain tavalla. Se siis esimerkiksi antaa jotain merkityksellistä informaatiota tai viihdyttää muuten. Kuten tämä kirjoitus toivottavasti tekee sinulle."

Facebook, Google ja muut aikamme uhkakuvat

”Give people the power to build community and bring the world closer together.”

Facebookin perustaja Mark Zuckenberg julisti mahtipontisesti yhteisöjen sanomaa blogissaan viime kesänä. Maailma on kriisissä, ja Facebookin missio on taistella kriisiä vastaan antamalla ihmisille mahdollisuus luoda ympärilleen online-tukiverkostoja. Google julkisti viime torstaina aikovansa investoida miljardi dollaria seuraavan viiden vuoden aikana hyväntekeväisyysorganisaatioihin, jotka panostavat amerikkalaisten kouluttamiseen ja ammatilliseen kehitykseen. Tavoitteena on varmistaa, että amerikkalaisten teknologiaosaaminen pystyy vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.

Modernien teknologiayritysten ytimessä on ollut yritys luoda maailmasta ihmisille parempi paikka elää. Hippikuvien maalaaminen teknologiasta ihmiskunnan ongelmien ratkojana alkaa kuitenkin käydä teknologiafirmoille vaikeammaksi. Miksi? Koska niistä on kasvanut liian isoja ja vaikutusvaltaisia.

Uusi rooli vaikuttajana

Apple, Google, Amazon ja Facebook ovat kasvaneet viime vuosina niin kovaa vauhtia, että ne alkavat jo ohittaa perinteisempiä yritysjättejä vaikuttavimpien julkisten yhtiöiden listoilla. Koska niiden hallussa on teknologiaa, joka määrittää pitkälti ihmiskunnan kehitystä seuraavien vuosikymmenten aikana, alkavat ne myös kerätä aiempaa suurempaa sosiaalista ja poliittista valtaa ympäri maailmaa.

Uusi asema on teknologiafirmoille vaikea, koska ne eivät täysin ymmärrä valtaansa. Facebookin ja Twitterin kaltaiset yhteisöt vetosivat pitkään siihen, että ne ovat uutisten levittäjiä, eivät julkaisijoita. Tästä syystä niiden niskoille ei tulisi myöskään kaataa uutismedian vastuuta. The Spectator kirjoittaa artikkelissaan, että internetin alkuaikoina tällainen ajattelumalli ehkä toimikin. Sitten sosiaalinen media muutti pelin hengen.

Perinteinen argumentti uutismediasyytöksiä vastaan on, että koska teknologiafirmat eivät ole palkanneet toimittajia, jotka kirjoittavat uutisia, ei niitä voi myöskään kutsua mediataloiksi. Perustelu kuitenkin jättää huomiotta sen, että media-ala ja ihmisten tapa kuluttaa mediaa ovat muuttuneet merkittävästi. Sosiaalisen median kahdesta miljardista käyttäjästä peräti 66 prosenttia luotti Facebookiin uutislähteenä vuonna 2016.

Valeuutisten vaara kasvaa

Facebook ja Google tuottivat yhdessä viime vuonna yli 99 prosenttia digitaalisen mainonnan kasvusta Yhdysvalloissa, mikä kutistaa perinteisten mediatalojen roolia mainoskentällä entisestään. Teknologiajätit hallitsevat nyt sitä, minkälaisia sisältöjä miljoonat ihmiset päivittäin internetissä kohtaavat. Tämä on suuri riski valeuutisten leviämiselle.

Yhdysvaltojen senaatin tiedustelukomitea on kutsunut Facebookin, Twitterin ja Googlen 1. marraskuuta todistamaan liittyen melko suureen vyyhtiin, jossa venäläisten tukemien tahojen epäillään käyttäneen alustoja valheellisten tietojen levittämiseen. Facebook on myöntänyt, että arviolta 10 miljoonaa amerikkalaista näki viime vuonna vähintään yhden poliittisista mainoksista, joilla pyrittiin vaikuttamaan USA:n sisäpolitiikkaan.

Raha puhuu, mutta kuinka kauan?

Ollaan uuden tilanteen edessä. Yhdysvaltojen hallituksen, ja melko pian myös muun maailman, on pohdittava, miten isoja teknologiajättejä aletaan tulevaisuudessa verottaa, säännellä ja tarpeen tullen myös sakottaa. Toistaiseksi aiheeseen ei ole haluttu tarttua, koska ongelmaa ei ole ollut – tai sitä ei ole haluttu käsitellä. Teknologiajättien huipulla istuu maailman rikkaimpia ihmisiä. Aihe on vaikea kelle tahansa, joka ei itse istu massiivisten rahakirstujen päällä.

”We seem to think they must be ok because they wear T-shirts to work”, Simon Jenkins kommentoi median ja yleisön sinisilmäisyyttä hiljan The Guardianissa. Harmittomat maailmanpelastaja-hipit eivät ole (enää) harmittomia maailmanpelastaja-hippejä. Tämä asettaa uusia haasteita myös viestinnän tekemiselle.

Korkea koulutustaso altistaa propagandalle

Suosittu hokema siitä, että korkea sivistystaso suojaa suomalaisia valeuutisilta ei pidä paikkaansa. Totuus on päinvastainen, minkä monet julkisen sektorin viestijät ja heitä palvelevat viestintätoimistot kokevat arjessaan joka päivä.

Moni eturivin virkamies ja poliittinen päättäjä, viimeksi valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila, ovat rauhoitelleet valeuutisista ja informaatio-operaatioista huolestuneita. Suomalaiset eivät korkean sivistystason vuoksi kuulemma ole huijattavissa.

Ehkä Mantilan mielessä ovat pöllöimmät trollit, joiden jutuista sokea reettakin näkee, ettei niissä ole päätä eikä häntää (ei, en aio linkittää yhteenkään).

On kuitenkin ainakin kolmentyyppistä propagandaa, jolle korkea sivistystaso nimenomaan altistaa.

  1. Näennäistieteellinen argumentointi

Viestinnän professori Esa Väliverronen on osuvasti huomauttanut, että koulutustason noustua ihmiset ajattelevat voivansa tulkita ja ymmärtää monimutkaisiakin tutkimuksia. Tätä taitava propagandisti voi hyödyntää – ja totta vie hyödyntää.

Terveysviranomaiset tietävät, että turhan suuri osa sivistyneistä suomalaisista hakee perustietonsa terveydestä ja vaikkapa rokotteiden haittavaikutuksista erilaisilta tieteellistä argumentointia matkivilta, mutta faktoja tarkoitushakuisesti valitsevilta tai niitä vääristeleviltä mielipidesivuilta verkosta. Maahanmuuttoviranomaiset tietävät, että aivan täysjärkiset ihmiset hairahtuvat joskus uskomaan poskettomiakin väitteitä maahanmuutosta, jos ne on verhottu tilaston valeasuun.

Kasvava osa julkishallinnon viestinnän resursseista käytetään näennäistieteellisten vasta-argumenttien huomioimiseen. Niiltä voi pyrkiä vetämään mattoa alta etukäteen (ikään kuin pyrkiä rokottamaan yleisö niitä vastaan). Tähän ei riitä pelkästään avoin tiedottaminen, vaan julkisen viestijän on mietittävä myös viestinsä jättämää mielikuvaa. Vähintäänkin on varauduttava jälkikäteen vastaamaan laajalle leviäviin vääriin väitteisiin

2. Whataboutismi

Ilmiö, jossa vaikkapa natsi-Saksan toimia puolustetaan sillä, että kyllähän se Neuvostoliittokin. Ja päinvastoin. Argumentointityyli ei ole sinänsä korkeaan koulutustasoon sidoksissa – sehän on yleinen esimerkiksi pienten lasten keskuudessa. Mutta sitä mukaa kun yleistiedot laajenevat, mahdollisuus löytää ja ymmärtää uusia vertailukohteita kasvavat.

Viestijän ei tietenkään kannata juuttua argumentoimaan whatabout-analogian osuvuudesta. Yleisvastaus on, että kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Aikaa ja reagointikykyä tästä muistuttaminenkin kuitenkin vaatii.

  1. Näin ne asiat koetaan

Oma lukunsa propagandaperheessä. Osa perätöntä tietoa verkossa levittävistä ja sen perusteella toimivista ihmisistä tietää tiedon olevan juuri sitä, perätöntä. He kuitenkin tietoisesti valitsevat sen, koska se sopii heidän arvomaailmaansa.

Korkean koulutustason yhteiskunnissa auktoriteetteja uskalletaan kyseenalaistaa ja tieteellisen tiedon epävarmuus ymmärretään – molemmat sinällään positiivisia seikkoja. Käytännössä tämä valitettavasti usein tarkoittaa myös sitä, että oma henkilökohtainen tunnekokemus painaa enemmän kuin asiaan perehtyneen tutkijan näkemys.

Mitä tapahtuisikaan, jos vielä jokin suomalaisen yhteiskunnan, kulttuurin ja sen kuuluisan sivistystason hyvin tunteva ulkomainen valtiollinen toimija käynnistäisi laajan informaatio-operaation (tai useita sellaisia), joiden kohteena ei olisikaan vieraan valtion oma väestö, vaan Suomen kansalaismielipide?

Omaan kokemukseeni perustuen uskallan varovasti toivoa, että väitteet suomalaisten laumasuojasta valeuutisia vastaan on tarkoitettu ylimääräisen hysterian rauhoitteluun. Niin valtioneuvoston kansliassa kuin muissakin viranomaisissa lienee todellisuudessa kauan sitten otettu pää pois pensaasta ja pohditaan kuumeisesti ennaltaehkäisyä ja vastatoimenpiteitä.

 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Luottamuksesta ja sen puutteesta –  "Luottamus mediaan post-faktuaalisen uutistoiminnan ja sirpaloituneen somejakelun aikana on tärkeää punnita - mutta kenen luottamusta luotettava media tarvitsee?"

Tämä lobbauksessa on oikeasti ongelmallista – "Median lietsoman lobbaushysterian taustalla on vaikuttamisen siirtyminen kabineteista päivänvaloon. Siinä ei ole mitään pahaa. Lobbaukseen kuitenkin liittyy todellisiakin ongelmia, joista osa tupaa jäämään varjoon.

Delfiinien siirron ajankohta ei kuulu sinulle –  "Somenärkästyjien ei tarvitse närkästymistään selitellä. He eivät joudu perustelemaan, miksi heidän olisi pitänyt tietää ajankohta, jolloin Särkänniemestä siirretään delfiinejä. Vakavasti otettava media sen sijaan joutuu jälkikäteen keksimään perusteluja sille, miksi siirron ajankohta on yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys, josta pitää repiä otsikoita."

Kaari ja Kaiku ne yhteen soppii, äsken mentiin kiinnostavuuskoppiin

Kannelmäessä sijaitseva kauppakeskus Kaari on valinnut viestintätoimistokumppanikseen Kaiku Helsingin. Vastikään tilansa freesannut Kaari pyrkii profiloitumaan ihmisen kokoisena kauppakeskuksena pääkaupunkiseudun jättiläiskeskusten puristuksessa.

”Kaiku Helsingin kiinnostavuusmuotoilu-ajattelumalli oli meille ratkaiseva tekijä valitessamme viestintätoimistoa. Nykyisessä sisältötulvassa pysyy pinnalla vain viestimällä aidon kiinnostavasti. Kaiun luovat ideat ja tomera tekeminen antavat meille juuri oikeanlaista boostia nyt, kun lähdemme tekemään Kaarta tutuksi yhä monipuolisemmin”, kertoo Kaaren kauppakeskusjohtaja Sanna Kinnunen.

Yhdessä Kaari ja Kaiku haluavat todentaa, että Kaari on inhimillinen hyvän mielen paikka niin asiakkaille kuin kauppiaillekin.

”Kauppakeskusten markkinointiviestintä Suomessa tuntuu pyörivän kahden pölyttyneen elementin ympärillä: koon ja hintojen. Kaari tekee valtavasti sellaista, mitä peruskauppakeskukset eivät tee; kattoluisteluradasta seniorikävelyihin ja etätyötilojen tarjoamisesta kaupunkiviljelyistutuksiin. Kutisemme innosta päästessämme rakentamaan ja kertomaan Kaaren kiinnostavia tarinoita”, asiakkuudesta Kaiku Helsingissä vastaava Inari Anttila ennakoi.

”Olemme se helposti lähestyttävä kauppakeskus, sanan kaikissa merkityksissä. On itsestään selvää, että meillä on kattava valikoima ostosmahdollisuuksia ja palveluita, mutta niiden lisäksi panostamme myös yhteisöllisyyteen ja viihtyvyyteen. Kauppakeskus voi olla nykyaikaisen kyläelämän kiintopiste niin perheille, nuorille kuin senioreillekin”, Kinnunen tiivistää.

Twitter tuplaa merkkimääränsä – mitä uudistus tarkoittaa Sinulle?

Twitter ilmoitti tällä viikolla suuresta pienestä uudistuksesta. Twiittien aiempi 140 merkin maksimimäärä kaksinkertaistuu lähitulevaisuudessa 280:een. Uudet pitkät twiitit ovat jo nyt kokeilukäytössä satunnaisesti valitulla testijoukolla.

Vanha 140 merkin enimmäispituus on ollut jäänne Twitterin alkuajoilta, jolloin palvelua oli tarkoitus käyttää vanhanaikaisten SMS-tekstiviestien kautta. Mitään sen järkevämpää syytä rajoitukselle ei ollut, mutta pakotettu ytimekkyys teki samalla Twitteristä sen, mitä se nykyään on: nopeatempoisen viestintäkanavan, jossa ajatuksen on pakko olla kirkas ja selkeä.

Twitter perustelee merkkimäärän kasvattamista etenkin kieliseikoilla. Englannin kielessä 140 merkkiin saa mahtumaan melko paljon – mutta kuten me kaikki suomea käyttävät tiedämme, pitkien yhdyssanojen ja taivutuspäätteiden kielemme joutuu välillä melkoiseen mankeliin, jotta sanomansa saa typistettyä Twitter-yhteensopivaksi.

Yllättäen uudistus herätti Twitterissä melko paljon porua (toisaalta Twitter ei kai olisi Twitter, ellei melkein mikä tahansa aiheuttaisi leukojen louskutusta!). Osa käyttäjistä pelkää ytimekkään viestinvaihdon muuttuvan löysäksi jaaritteluksi, ja toisia ahdistaa mahdollisuus tuplapitkistä Trump-twiiteistä.

Omasta mielestäni twiittien pituuden tuplaaminen 280 merkkiin on pelkästään positiivinen kehitys. Suomenkielisille käyttäjille suurimmat hyödyt ovat:

  1. EROON VÄKISINLYHENTÄMISISTÄ

Niin mont. kert. on ollut tarpeell. lyh. viest. jotta ne mahtuisivat 140 merkkiin.

Jatkossa twiiteistä voi tehdä lukijan kannalta selkeämpiä ja ymmärrettävämpiä, kun sanoja ei niin usein tarvitse katkoa väkisin.

  1. EI ENÄÄ ”TEKSTIKUVILLA” KIKKAILUA

Muutama vuosi sitten Twitterissä alkoi yleistyä tapa viestiä pidempiä sanomia niin, että 140 merkin rajan ylittänyt teksti julkaistaan kuvakaappauksena.

”Tekstikuvilla kikkailu” on toki pituuden puolesta kätevää, mutta ei kovin käyttäjäystävällistä. Ensinnäkin se näyttää sekavalta ja toiseksi kuvamuotoinen teksti ei ole haettavissa esimerkiksi Googlen tai Twitterin oman haun kautta. Uusi pidempi merkkimäärä todennäköisesti vähentää tarvetta tämän purukumikorjauskeinon käyttämiseen.

  1. YTIMEKKYYS PYSYY

Edes 280 merkkiin ei (onneksi!) mahdu mitään päätalomaisia eepoksia, joten ytimekkyys on kunniassa jatkossakin. Viime vuonna huhuttiin, että twiitin pituutta nostettaisiin jopa 10 000 merkkiin. Se olisi muuttanut Twitterin luonnetta aivan liiaksi. Vaikka tilaa on nyt tuplasti aiempaa enemmän, toimivan twiitin kultainen sääntö pysyy yhä voimassa: 1 asia per 1 twiitti.

Niin kauan kuin olemme kiinni kauniin koukeroisessa ja polveilevassa suomen kielessämme, emmekä voi ilmaista kaikkea haluamaamme emojeilla, on mukavaa että saamme käyttöömme 280 merkkiä. Uskon, että Twitter saa uudistuksen myötä uusia käyttäjiä, joita aiempi ahtaus on saattanut pelottaa. Ja käyttäjämäärän kasvuhan on pelkästään iloinen asia, jos ja kun keskustelu samalla monipuolistuu ja mukaan tulee uusia näkökulmia ja ajatuksia!

 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Tuorein Trump-Twitter -ilmiö: kapinallistilit – "Twitterin kapinallistilit ovat osaltaan muistutus yhdestä kiinnostavuusmuotoilun lähtökohdasta: ajattele aina ensimmäisenä yleisöäsi."

Suomi-Twitterin piiri on pieni mutta vaikuttava –  "Suomi-Twitterin vahvuus on se, että pienet piirit ovat vaikuttavan viestinnän kannalta juuri ne oikeat piirit. Twitter ei Suomessa ole massamedia, jonka välityksellä saataisiin oman organisaation sanoma läpi kaikkia kansalaisia kohahduttavana some-ilmiönä."

Twitter poliittisen viestinnän keskiössä – "Alustan suosiota USA:n presidentinvaaleissa selittää etenkin se, että rajallinen merkkimäärä tarjoaa kokeneille puhujille mahdollisuuden tiivistää kärkevä viestinsä kompaktiin muotoon. ”Yksinkertaisia viestejä yksinkertaisille äänestäjille” voisikin olla ainakin Trumpin Twitter-slogan."


Kuva: iStock

Hei, kuka puhuu brändisi äänellä?

Jos pyytäisin sinua kiteyttämään yrityksesi tai brändisi äänensävyn, mitä vastaisit? Jos olet markkinoinnin tai viestinnän ammattilainen – tai ollut mukana luomassa brändisi tone of voicea – vastaus tulisi todennäköisesti kuin hyllyltä. Lämmin, rento ja humoristinen. Tai vakuuttava, asiantunteva, opastava.

Entäpä kenen kaikkien yrityksessäsi pitäisi osata soveltaa äänensävyä omassa työssään? Viestintä ja markkinointi. Asiakaspalvelu. Myyjät. Asiantuntijat. HR. Johtokin ehkä. Joku muu, mikä?

Sitten käsi sydämelle. Ketkä kaikki todella osaavat viestiä tarkoituksenmukaisella, brändille sopivalla äänensävyllä?

Sävyjen ristiriitoihin törmää jatkuvasti. Kampanjoissa viestintä on viimeisen päälle viilattua, kun taas asiakaspalvelun sähköpostiviesti on tyly töksäytys. Sometilit vilisevät sukkelia päivityksiä, mutta asiantuntijan blogikirjoitus on vaikeaselkoinen termioksennus. Rekrytointisivut hehkuvat lämmintä me-henkeä, työnhakija sen sijaan saa ankean automaattivastauksen – jos sitäkään. Ja niin edelleen.

Brändi on mykkä ilman ihmistä

Verkko on täynnä kirjoituksia, joissa muistutetaan, kuinka tärkeää on, että ”brändin ääni on aito, puhutteleva ja yhdenmukainen tuotteiden sekä viestien kanssa”. Kilpailijoista erottuvan ja kohderyhmiin tehoavan äänensävyn luominen on tietysti oma lukunsa – ja tehtävä, jota ei pidä latistaa ympäripyöreiden adjektiivien arvonnaksi.

Vähemmän puhutaan siitä, missä kaikkialla huolella ja kalliillakin viilatun äänensävyn pitäisi kuulua. Kenen kaikkien tulisi osata puhua, ja kirjoittaa, brändin kieltä?

Toki voidaan ylimalkaisesti todeta, että kaikkialla ja kaikkien. Onhan brändi mielikuvien ja kokemusten summa. Jokainen kohtaaminen yrityksen edustajan kanssa on elävän elämän käyntikortti, tapahtui se sitten somessa, puhelimessa tai pääkonttorin aulassa.

Viestintä vaatii treeniä

Kaikki on vastaus, joka ei tarkoita mitään, ennen kuin ottaa kantaa, miten ihmiset kielen käytännössä omaksuvat. Yhtä vähän kuin henkilöstö oppii omatoimisesti puhumaan kiinaa, viestintätyyli siirtyy manuaaleista tosielämän taidoiksi.

Jotta ohjeistuksista ja linjauksista tulee arkipäivän viestintää, tarvitaan käytännönläheistä harjoittelua. Muutama ajatus:

  1. Priorisoi ne, joille harjoittelu on olennaisinta.

Ketkä viestivät eniten olennaisten sidosryhmien kanssa? Kenen työn näkökulmasta brändin mukainen viestintä, esimerkiksi oikean sävyinen kirjallisen viestintä, on erityisen tärkeää? Kuka on esillä paljon, kuka kohtaa ihmisiä jatkuvasti?

  1. Valmenna, älä kouluta.

Viestintätaidot eivät kehity syvällisesti kalvosulkeisilla tai yleisluontoisella koulutuksella. On tärkeää treenata oman työn näkökulmasta, mitä brändin mukainen viestintä tarkoittaa. Yhteisiä valmennussessioita kannattaa järjestää, mutta niiden lisäksi keskeistä on, että harjoittelukulttuuri jää jatkuvaksi osaksi arkea.

Otetaan esimerkiksi asiakaspalvelu. Toivottua mielikuvaa rakentava asiakaspalvelu on enemmän kuin brändiin istuvien fraasien opettelua ja kopioimista. Asiakaspalvelijoilta edellytetään paitsi vahvoja viestintätaitoja, myös tilannetajua ja sopeutumiskykyä. Kuinka paljon laittaa omaa persoonaa peliin? Miten toimia poikkeustilanteissa? Millaiseksi mukauttaa äänensävy reklamaatioissa tai vihaisen asiakkaan kanssa, puhumattakaan orastavissa somekriiseissä?

Aukottomia toimi näin -vastauksia tuskin kenelläkään on tarjota. Tekemällä oppii, kunhan saa tukea käydä omia onnistumisia ja hankalia tilanteita säännöllisesti läpi.

  1. Anna sävyn kaikua myös sisäisessä viestinnässä.

Jos tarkoitus on saada ihmiset viestimään brändin mukaisesti, asiaa auttaa se, että toivottu tyyli on työyhteisön vuorovaikutuksesta tuttua. Se näkyy sisäisissä tiedotteissa, kuuluu johdon puheissa ja pomppaa silmille intran uutisista. Arki on kielikylpyä.

Edellytyksenä tietenkin on se, että tone of voice, äänensävy, heijastaa yrityskulttuuria – eikä ole workshopeissa viritetty vieras kieli. Jos kulttuuri ei ole rentoa nähnytkään, voi olla vaikeaa saada ihmisiä saada omaksumaan rentoa viestintätyyliä. Kuinka aito brändin ääni silloin voi olla?

 

Kirjoittaja on intohimoinen viestijä ja viestinnän valmentaja, joka opiskelee työn ohessa parhaillaan markkinointiviestinnän johtamista.

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Brändi ei synny ilman viestintää – "Brändi rakentuu pala palalta kuin valtamerilaiva. Strategia toimii kompassina, jota kaikkien on osattava lukea oikein. Tutkimusten mukaan vain noin 15 prosenttia yritysten henkilökunnasta ymmärtää työnantajansa strategiaa."

Älä hylkää sanoja – "Tuskinpa sanat ovat mihinkään katoamassa – ainakaan työelämän viestinnästä. Sävyn hallinta on olennainen osa kirjoittajan työkalupakkia. Uskon, että sen merkitys vaan korostuu, kun sisältöjen määrä jatkuvasti kasvaa."

Tarinallinen yritysesittely rakentaa brändiä – "Hyvä tarina herättää tunteita. Tarina antaa laajempaa merkitystä asioille ja se muistetaan vielä seuraavanakin päivänä. Parhaassa tapauksessa tarinaa myös kerrotaan eteenpäin."

Puhukaa pomot, perkele!

Suomalainen käskyttäminen tunnetaan Ruotsissa Management by Perkele -tyylinä. Ruotsalainen keskusteleva johtamiskulttuuri ei Suomeen tahdo tarttua, jos on uskominen Suomalaisen Työn Liiton uutta tutkimusta.

Suurin osa esimiehistä ei tunnista työntekijöidensä vahvuuksia. Ylemmät toimihenkilöt ja asiantuntijat kokevat, että heitä ei arvosteta, vaikka osaamista löytyisi. Kaikkein vähiten kuunnellaan tällä vuosituhannella varttuneita milleniaaleja eli 25–34-vuotiaita, vaikka heillä voisi olla eniten annettavaa automaation, tekoälyn ja robotisaation vyöryessä työpaikoille.

Puhukaa nyt pomot ihmeessä ihmisten kanssa! Ja kuunnelkaa, mitä heillä on sanottavaa. Ilman oman porukan vahvuuksien tunnistamista kehitys pysähtyy ja motivaatio laskee.

Älä käskytä kulmahuoneesta

Management by Perkele sopii erityisen huonosti 2000-luvulle. Konsulttiyhtiö PwC:n mukaan milleniaaleista on tullut yksi yritysten suurimmista johtamishaasteita. Milleniaalit kaipaavat työltä tarkoitusta ja odottavat avointa vuoropuhelua. Heitä ei voi johtaa käskyttämällä kulmahuoneesta.

Moni johtaja on pulassa ja eksyksissä uuden sukupolven, uuden tekniikan ja uudenlaisten viestintätarpeiden kanssa. Joiltain johtajilta puuttuu rohkeus myöntää, että he eivät tiedä, mitä pitäisi tehdä. Silloin on parasta kysyä ja kuunnella.

Yritysviestintää vuosittain mittaava European Communication Monitor kertoo, että kasvokkain käytävän vuorovaikutuksen ja visuaalisuuden merkitys kasvavat lähivuosina yhtä aikaa sosiaalisen median kanssa.

Tästä huolimatta luottamuksen rakentaminen ja ylläpito eivät näytä edelleenkään nousevan suomalaisten yritysten prioriteettilistalla kovin korkealle. Suurimmaksi ongelmaksi Suomessa koetaan ECM:n kyselyn perusteella viestintäkanavien ja kohderyhmien paljous suhteessa käytössä oleviin resursseihin.

Pomot, puhukaa näistä asioista oman väkenne ja erityisesti nuorten kanssa. Sieltä löytyy viisautta. Me konsultit voimme tarjota auttavaa kättä.

 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Johtamisoppia judosta –  "Hyvä johtaja pystyy kääntämään työyhteisön muutosvastarinnan tai negatiivisen ilmapiirin edukseen, jos hän kuuntelee ja arvostaa ihmisiä."

Brändi ei synny ilman viestintää – "Brändi rakentuu pala palalta kuin valtamerilaiva. Strategia toimii kompassina, jota kaikkien on osattava lukea oikein. Tutkimusten mukaan vain noin 15 prosenttia yritysten henkilökunnasta ymmärtää työnantajansa strategiaa."

Älä mokaa mediassa – "Viestintä on vaikea laji, ja kriisiviestintä erityisen vaikea. Johtajat kompuroivat tavan takaa mediassa tekemässä hallaa itselleen ja organisaatiolleen.

Kuva: Unsplash

Miten kiinnostavuusmuotoilla klisee? – Näin siinä onnistuttiin jalkapallomaailmassa

”Olemme iloisia ja ylpeitä voidessamme aloittaa yhteistyön X:n kanssa.”

”Y vahvistaa organisaatiotamme ja tuo kokemusta asioista Z ja Ö.” 

Ja niin edelleen.

Mediatiedotteissa vilisee toistuvasti kliseitä, jotka ovat kaikille tuttuja mutta joita ei silti – tai juuri siksi – osata eikä haluta välttää. Yrityskaupoista ollaan ylpeitä, uuden tuotteen kehittämiseen on panostettu asiakkaiden ehdoilla ja tuoreet rekrytoinnit vahvistavat joukkoa kokemuksellaan.

Jalkapallon maailmassa eräs vahvimmista viestinnän kliseistä on ilmoittaminen uudesta pelaajahankinnasta. Poseerataan stadionin nurmella tai kokoushuoneessa. Pelipaitaan puettu pelaaja kättelee pukuihin sonnustautuneita omistajia. Iloitaan seuraavasta askeleesta uralla ja odotetaan hienoa menestystä. Sama kaava toistuu vuosikymmenestä toiseen.

Paitsi vihdoin kesällä 2017 ikuinen kaava rikottiin. Tänä vuonna yhä useammat jalkapalloseurat panostivat kiinnostavuusmuotoiluun ja pohtivat, miten voisivat jäädä paremmin yleisön mieliin esittämällä tutun asian hieman uudenlaisella tavalla.

Nurmikentiltä Whatsappin kautta Twitteriin

Englantilainen Aston Villa ilmoitti hankkineensa Chelsea-legenda John Terryn hauskalla kuvitteelisella Whatsapp-ryhmäkeskustelulla, jonka se jakoi videomuodossa Twitter-kanavallaan:

Italian AS Roma puolestaan keksi julkistaa uutuuspelaajansa Lorenzo Pellegrinin videolla, jossa Pellegrini pelaa FIFA17-videopeliä omalla hahmollaan Roman joukkueessa:

Toinen englantilaisseura West Bromwich Albion ryhtyi Twitterissä avoimeen ja suoraan dialogiin uuden hankintansa kanssa:

Sisältö ratkaisee – mutta kiinnostavasta muodosta on apua

Kaikissa näissä esimerkeissä uutinen oli kohderyhmän (seuran fanit) kannalta toki sen verran kiinnostava, että se olisi todennäköisesti tullut huomatuksi perinteisellä pönötyskaavallakin. Mutta tavanomaisesta poikkeavaan muotoon sorvattuna viesti levisi tehokkaasti myös ydinyleisöjä laajemmalle, ja sitä jaettiin vielä uutista seuraavinakin päivinä paljon aktiivisemmin kuin perinteisen kliseistä ilmoitusta.

Voisimmeko bisnesmaailmassa ottaa mallia jalkapalloseurojen harjoittamasta kiinnostavuusmuotoilusta? Mitä, jos seuraavalla kerralla perinteinen tiedote yrityskaupasta, tuotejulkistuksesta tai rekrytoinnista tehtäisiinkin tavalla, joka poikkeaa kilpailijoista? Saataisiinko silloin oma sanoma muuallekin kuin kahden rivin uutiseksi siihen alan omaan mediaan?

Eräät yritykset ovat tätä rohjenneet kokeillakin: esimerkiksi niinkin herkulliselta kuulostava asia kuin ”tietohallintomallin kolmas, päivitetty versio” julkaistiin kiinnostavuusmuotoilu-hengessä tornitempulla. Tätä lisää, kiitos!

Fiilistellään vielä lopuksi kaakkoislontoolaisen Crystal Palacen paavihenkistä managerinjulkistusvideota, jossa on hienosti otettu kiinnostavuuselementiksi mukaan myös paikallisuus kanaravintoloineen ja kaksikerroksisine busseineen:

 


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Tuorein Trump-Twitter -ilmiö: kapinallistilit – "Twitterin kapinallistilit ovat osaltaan muistutus yhdestä kiinnostavuusmuotoilun lähtökohdasta: ajattele aina ensimmäisenä yleisöäsi."

Kiinnostavuusmuotoilu –  ""JFK:n vanhaa viisautta mukaillen: älä kysy, miten yleisösi voi palvella sinua – kysy, miten sinä voit palvella yleisöäsi."

Mitä jos kiinnostavuusmuotoilisit viestisi? – "Lupaan, että käytetty aika korvaantuu suuremmalla vaikuttavuudella."

Kuva: iStock