Konsensus – kuollut ja kuopattu?

Sanalla konsensus kuvataan suomalaista kolmikantaa työnantajien, työntekijöiden ja valtiovallan välillä. Käytännössä – ainakin kriitikoiden mukaan – se on tarkoittanut sitä, että Hakaniemi ja Eteläranta ovat päässeet päättämään työelämän ja talouden sääntelystä hallituksen ohi.

Etujärjestöille oli tilausta

Etujärjestöjen rooli ei kasvanut sattumalta. Sotakorvauksia varten rakennetun teollisuuden menestys edellytti korkeimman tason poliittisia suhteita itään. Työnantajat ja työntekijät tarvitsivat valtiota, eikä luokkasopu ollut itsestäänselvyys maassa, jossa sisällissodan haavat olivat vielä sitomatta ja Neuvostoliitto hyödynsi suomalaisia kommunisteja osana pyrkimyksiään vaikuttaa suomalaiseen sisä- ja ulkopolitiikkaan.

Tupon vaikutukset

Palapeli koottiin 1960-luvun lopulla Tulopoliittiseksi kokonaisratkaisuksi, tuttavallisemmin Tupo, jossa työnantajat, työntekijät ja valtiovalta sopivat mm. palkoista ja verotuksen tasosta. Järjestelmä vähensi lakkoja ja vahvisti vientiä ja yhteiskuntarauhaa nousevan vasemmistoradikalismin vuosina, jolloin moni porvari nukkui huonosti.  Liian innokkaat palkankorotukset kuitattiin devalvaatioilla. Inflaatio kohosi, mutta sellu myi ja tekstiiliteollisuus pääsi kippaamaan kummallisen näköiset kuosinsa Neuvostoliittoon.

Syntyi järjestelmä, jossa etujärjestöt sopivat, ja valtio kuittasi laskut. 

Kolmikanta perustui osapuolten vahvalle keskinäiselle riippuvuudelle, ja sen kulmakiviä olivat Neuvostoliiton merkitys vientimaana (25%), oma markka sekä aito tarve sitoa epäluuloisesti toisiinsa suhtautuneet työmarkkinaosapuolet yhteisiin tavoitteisiin. Keväisin käydyt neuvottelut olivat pitkiä ja kosteita, mutta kun normaalit ruokajuomat oli riittävän moneen kertaan nautittu, sopu syntyi.

Järjestelmä tuotti hyvin ja mahdollisti hyvinvointivaltion rakentamisen. Samalla taloudesta tuli suuryritysvetoinen, jähmeä ja valtioriippuvainen.

Puolueet ovat alkaneet etääntyä toisistaan

Talouden asteittain vapauduttua ja Neuvostoliiton romahdettua konsensuspolitiikan perusfundamentit ovat osittain rapautuneet. Aiemmin ei ollut mahdollista uhkailla pääomien ja tuotantolaitosten siirrolla ulkomaille, nyt se on normikäytäntö. Työnantajaleiri on asteittain vetäytynyt perinteisestä yhteistyöstä, kun vastavoimat ovat heikentyneet.

Konsensus-Suomea sävyttänyt pyrkimys sitoa osapuolet yhteisiin päämääriin on heikentynyt. Politiikkaan tämä on heijastunut niin, että puolueet ovat alkaneet etääntyä toisistaan. Aiemmin poliittiset voimat ponnistivat kohti poliittista keskustaa, nyt politiikkaa suuntaa eräänlainen keskipakoisvoima, joka saa puolueet hakeutumaan kohti omia laitojaan. Hallitusten kokoaminen vaikuttaa yhä vaikeammalta, ja hallitusten sisäinen sopu on utuinen muisto menneestä.

Tupo-ratkaisuihin ei sanan perinteisessä merkityksessä ole paluuta, mutta voisiko politiikkaan lisätä ripauksen konsensusta? Vai onko se kuollut ja kuopattu?

Keskustelu jatkuu Porin SuomiAreenassa ensi viikolla

Aiheen käsittely jatkuu ensi maanantaina 16.7. Porin SuomiAreenalla, kun Kaiku Helsinki järjestää jo perinteeksi muodostuneen Kapakkaväittely-nimisen keskustelutilaisuuden Ravintola Kirjakaupassa. Tänä vuonna teemana on Konsensus – kuollut ja kuopattu?

Mukana keskustelemassa kansanedustaja Eero Heinäluoma, professori ja tutkimusjohtaja Mika Maliranta ja eduskunta-avustaja, Liike Nyt -aktiivi Karoliina Kähönen. Keskustelun juontaa Kaiun Jukka Relander.

 

Kirjoittaja Jukka Relander on vaikuttajaviestinnän ja strategisen mediaviestinnän luova ja tuloksellinen tekijä. Jukka on somessa kotonaan ja juontaa mitä vain 150 tv-keskustelun ja viidensadan radioon tehdyn suoran lähetyksen kokemuksella. Ympärivuorokautisena kokovartaloverkostoitujana Jukka tuntee huomattavan osan kantakaupungin puhelinpylväistäkin etunimeltä, tai ainakin ne moikkaavat kun neuvonantaja kulkee ohi. Lue Ylen verkkosivuilta Jukan tuorein kolumni: Helsinki ei ole huomion keskipiste vaan kulissi, kun Trump ja Putin tapaavat.


Noviisista kielivelhoksi - viisi kirjallisen ilmaisun treenivinkkiä

Viestijän tärkein työkalu on kieli. Harkittu kielellä leikittely ja osuva kielenkäyttö saavat viestin erottumaan ja ylläpitävät lukijan mielenkiintoa silloinkin, kun aihe itsessään on kankea. Selkeys ja sujuvuus ovat perusedellytyksiä. Räikeät kielivirheet puolestaan hankaloittavat viestin ymmärrettävyyttä ja voivat pahimmassa tapauksessa jopa muuttaa viestin merkitystä.

Kielivirheet eivät ärsytä jokaista lukijaa, mutta joidenkin silmissä ne luovat vaikutelman, että viesti on kiireellä huitaistu. Oikeinkirjoitus niin yrityksen kotisivuilla kuin yksittäisissä sähköposteissakin vaikuttaa uskottavuuteen ja brändimielikuvaan. Ammattiviestijöiden lisäksi kirjallisen ilmaisun taidosta on hyötyä kaikille muillekin, jotka haluavat saada sanomansa perille.

Siinä missä fyysinen kuntokin, kielitaito rapistuu, jos sitä ei ylläpidä ja huolla säännöllisesti. Lue viisi helppoa vinkkiä, joilla selkeytät ja siistit kirjallisen ilmaisun taitoasi:

  1. Ylläpidä sanavarastoasi. Ahmi suomenkielistä kaunokirjallisuutta, kuuntele äänikirjoja, tee ristisanatehtäviä tai pelaa Scrabblea, niin kielitaitosi ei pääse ruostumaan. Sanavaraston treeni sopii tehtäväksi myös leppoisana kesäpäivänä laiturin nokassa.
  2. Harjoita kielikorvaasi ja tarkista hankala kielioppi. Lisää kirjanmerkkeihin aina luotettava Kielitoimiston sanakirja, jotta pääset nopeasti tarkistamaan kinkkisten sanojen kirjoitusasun ja kertaamaan mietityttävät pilkkusäännöt ja yhdyssanat.
  3. Elävöitä tekstiä synonyymeillä. Edellä mainittu sanavaraston ylläpito on samalla erinomaista synonyymitreeniä. Inspiraation ollessa hukassa, akuutti apu löytyy Synonyymisanakirjasta.
  4. Oikolue tekstisi, niin opit virheistä. Omalle tekstille tulee helposti sokeaksi, jolloin kielimokia on vaikea huomata itse. Ota avuksi esimerkiksi Oikofix-sivusto (englanniksi apu löytyy Grammarlystä) tai Wordin oikeinkirjoituksen tarkistus. Hyvää harjoitusta on myös työkavereiden tekstien oikolukeminen.
  5. Huomioi kohderyhmä. Selkeys ja ymmärrettävyys eivät vähennä viestisi asiantuntevuutta tai paikkansapitävyyttä. Pyri popularisoimaan mutkikas ammattisanasto suosimalla yleiskieltä ja välttämällä monimutkaisia termejä vailla selitystä. Lainasanojen sijaan mieti, miten sanoisit saman suomeksi.

Aloita kielenhuoltotreeni jo kesällä, niin kehityt timanttiseksi kielivelhoksi töihin palatessasi!

Julia Wihuri on utelias viestijä ja kielinörtti, joka innostuu luovasta ja monikanavaisesta sisällöntuotannosta. Vaikuttavan sisällön Julia loihtii mieluiten tekstinä, videona ja kuvina. Nuori multitaskaaja opiskelee viestintää Vaasan yliopiston digitaalisen median maisteriohjelmassa, ja ennen kaikulaistumistaan hän on päässyt tositoimiin muun muassa matkailuviestinnän, festivaalitiedotuksen ja kesätyöviestinnän parissa. Töiden ohella Julia musisoi ja tanssii, viimeistelee elokuvatutkimuksen graduaan ja haaveilee tulevista matkoista ja seikkailuista.