Hissipuhe – myy ajatuksesi hississä

Ei liene sattumaa, että Unikeon päivää ja Juttele hississä -päivää vietetään samaan aikaan. Hississä vaietaan ja tuijotellaan varpaankärkiä unisena. Hissihöpöttäjä erottuu ja jää mieleen, mutta hyvä hissipuhe myy ajatuksesi muuallakin kuin kerrosten välillä.

Kun kymmenen vuotta sitten päätimme perustaa viestintätoimiston, käyntikortteihimme painettiin iskulause ”Viestintä on myymistä. Ostatko ajatuksen?”. Kysymys herätti asiakkaan pohtimaan viestinnän merkitystä ja toimi hissipuheen johdantona.

Hissipuheella voit myydä osaamistasi pomoille, firmasi tarjontaa asiakkaalle tai yrityksesi osakkeita sijoittajille. Kaikissa tapauksissa kuulija pitää saada kiinnostumaan sinusta ja ajatuksistasi niin paljon, että hän haluaa kuulla lisää, eli ostaa ajatuksesi.

Kaikki osaavat sanoa nimensä ja melkein kaikki, mitä he tekevät työkseen. Harva pystyy kertomaan, miksi heidän työnsä on merkityksellistä. Oman hissipuheen valmistelu kannattaa aloittaa pohtimalla, miksi jonkun kannattaisi kiinnostua sinusta ja ajatuksistasi.

Hissipuhe kestää lyhyimmillään muutaman kymmenen sekuntia. Omalla hissipuheellani Kaiku Helsingistä on mittaa minuutti. Se on tässä:

”Terve! Olen Jouko Marttila, yksi viestintätoimisto Kaiku Helsingin perustajaosakkaista.

Mitä luulet, kuinka usein viestintä epäonnistuu?  Professori Osmo A. Wiion lain mukaan viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta.

Me Kaiku Helsingissä osoitamme Wiion lain vääräksi ja autamme asiakkaitamme onnistumaan. Teemme heistä kiinnostavia, oli sitten kyse medianäkyvyydestä tai vaikuttavuudesta. Uusimpana oivalluksena käytämme palvelumuotoilua viestinnän suunnittelussa ja toteutuksessa. Se tuo entistä parempia tuloksia ja auttaa yritysasiakkaitamme kasvamaan.

Valmennamme johtajia, esimiehiä ja asiantuntijoita onnistumaan heidän omassa viestinnässään. Autamme heitä kriisitilanteissa ja niiden ennalta ehkäisemisessä. Monet ovat avullamme välttyneet ikäviltä otsikoilta.

Meillä on Kaiussa yli 30 viestinnän huippuosaajaa. Esimerkiksi Verohallinto, Maa- ja metsätalousministeriö, Aberdeen Standard Investments, BAE Systems, Oral, Scandic Hotels ja Sofigate ovat tärkeitä asiakkaitamme.”

Käytän mielelläni kysymyksiä vuorovaikutuksen synnyttämiseen. Jos kysyt jotain, mieti oma vastauksesi valmiiksi. Jos yrityksesi myy käsinkosketeltavaa tuotetta, joka kulkee helposti mukana, käytä sitä.

Pidä hissipuhe selkeänä ja käytännönläheisenä niin, että se auttaa kuulijaa oivaltamaan, miksi hänen kannattaa kuunnella juuri sinua – ja jatkaa keskustelua vielä hissipuheen jälkeenkin.

Kirjoittaja Jouko Marttila on Suomen kokeneimpia ja monitaitoisimpia viestinnän ammattilaisia. Hän oli BBC:n, Ylen uutisten ja A-studion jälkeen perustamassa Arvopaperi-lehteä sekä myöhemmin käynnistämässä Forbes Suomea. Siinä välissä Jouko toimi pörssi- ja pankkivalvonnan viranomaisena Helsingissä ja Lontoossa sekä vastasi Suomen Pankin viestinnästä. Vuodesta 2009 lähtien Jouko on valmentanut eri organisaatioiden esimiehiä ja asiantuntijoita haastaviin media- ja vuorovaikutustilanteisiin sekä toiminut johdon strategisena neuvonantajana. Jouko väitteli 2016 työn ohessa valtiotieteen tohtoriksi. Hän on mustan vyön judoka, joka harrastaa hiihtoa, triathlonia ja maratonjuoksua. Joukon blogi löytyy osoitteesta taloudentulkki.com.


Emojeilla on nyt oma päivänsä – ja ne ovat jo muuttaneet tapaamme viestiä

Tiistaina vietettiin kansainvälistä emojipäivää, kuten Facebook avuliaasti muistutti. Ajatus voi aiheuttaa hilpeyttä tai lievää pahoinvointia.

Nyt jo vanha vitsi kuuluu, että emojien myötä ihmiskunta on palaamassa muinais-Egyptin hieroglyfeihin. Värikkäät pikkukuvat herättävät tunteita laidasta laitaan – joillekin ne ovat vakituinen osa kommunikointia, toisten mielestä nykynuorison humpuukia.

Emojien suosio kasvoi hurjasti, kun ne lisättiin mobiililaitteisiin 2010-luvulla. Niiden määrä on myös kasvanut tasaiseen tahtiin. Emojeita on jo 2 823, jos lasketaan mukaan erilaiset variantit, kuten esimerkiksi ihonvärit ja sukupuolet!

Kun melkein kaikkiin tilanteisiin voi reagoida hauskalla emojilla, kynnys käyttää niitä madaltuu. Emojeista on jopa povattu tulevaisuuden universaalia kieltä.

Emojit välittävät tunteita tehokkaasti, mutta vain jos molemmat osapuolet tulkitsevat ne samalla tavalla.

Emojeista on kirjallisessa viestinnässä monenlaista apua. Kuvia on helpompi ymmärtää kuin sanoja, ja ne auttavat ihmisiä ylittämään kielimuurin.

Emojeilla voi helposti vaikuttaa äänensävyyn, ja niiden avulla voi luoda helposti epämuodollisen ja kevyen ilmapiirin. Jos se on viestinnän tavoite, miksipä emojeita ei voisi käyttää! Emojien arkisuudesta on apua sosiaalisessa mediassa ja pikaviestimissä, joissa halutaan yleensä olla helposti lähestyttäviä. Teksti vaikuttaa ystävällisemmältä, kun siinä on lämpimästi hymyilevä emoji, ja esimerkiksi chat-palvelun robottimaisuutta voi vähentää emojeita käyttämällä.

VINKKI: Parhaiten haluttua tunnetta kuljettavat yksinkertaiset ja universaalit emojit. Hymyilevän naaman kanssa olet varsin turvallisilla vesillä.

On kuitenkin osattava hillitä itsensä, sillä emojien sijoittuminen nokkeluus–myötähäpeä-akselille riippuu niiden tyypistä ja käytöstä. Väärinkäytettynä emoji ei erotu edukseen ja antaa väärän kuvan. Ne voivat myös olla tulkinnanvaraisia, koska niiden ulkonäkö saattaa vaihdella puhelimesta riippuen.

Itkunauruemojit, sydänsilmäemojit ja keskisormet ovat esimerkkejä tunneperäisistä emojeista, joita on valtava määrä. Ne toimivat arjen viestittelyssä hyvin, mutta saattavat muodollisemmassa viestinnässä heikentää kirjoituksen laatua ja uskottavuutta. Kauhuleffoissakin tehokas keino välittää katsojalle tunne on lisätä äkillinen kova ääni kohtaukseen, jotta katsoja tietää, että nyt kuuluu säikähtää. Se toimii, mutta on tarkemmin ajateltuna aika halpamaista. Samaan tapaan emojit välittävät lukijalle halutun tunnetilan suoraan, ja se voi aiheuttaa lommon muuten hyvään kirjoitukseen.

VINKKI: Haastavampien emojien käyttö vaatii vastapuolen huumorin tuntemusta. Älä heitä keskusteluun apinaa, munakoisoa tai persikkaa, jos et ole varma siitä, mitä ne tarkoittavat. Emojien merkitykset voi tarkistaa Emojipediasta.

Onko kurkkivalla apinalla tulevaisuutta?

Emojit eivät sellaisenaan ole kovin uusi juttu – niitä käytettiin jo 2000-luvun alussa, tosin eri muodossa. Tekstihymiöt eli emoticonit olivat tyyliltään yksinkertaisia ja kuvastivat lähinnä ilmeitä, mikä rajoitti niiden soveltamista viestintään. Emojien joukkoon kuuluu ilmeiden lisäksi myös esineitä ja muita symboleita, jotka mahdollistavat kuvakkeiden monipuolisemman käytön.

Ehkä muutoksen alla onkin siis ihmisten tapa käyttää emojeita. Onko muutos hyvä tai pysyvä, vai onko emojien käyttö ohimenevä juttu? Nykyään trendit vaihtuvat yhä nopeammin – hetki sitten toimivaksi todettu juttu on nyt kuollut ja kuopattu. Emojit otettiin nopeasti osaksi someviestintää, mutta joutuvatko ne väistymään tulevaisuudessa jonkin uuden jutun tieltä?

Tällä hetkellä emojit voivat olla toimiva lisä viestintään – se toki riippuu sisällöstä, kohdeyleisöstä ja siitä, millaisen roolin emojeille haluaa antaa. Trendikkäillä elementeillä kirjoittaja voi sävyttää juttuaan ja osoittaa olevansa ajan hermolla, mutta koko juttua ei kannata perustaa ohimenevän ilmiön ympärille. Aikaa kestävä sisältö ei riipu trendeistä.

Henri on tutkijatyyppinen kaveri, jonka intohimona on viestinnän ja brändin välinen suhde. Kiinnostus kirjalliseen ja visuaaliseen ilmaisuun on johdattanut hänet markkinointiviestinnän, digitaalisen viestinnän ja brändijohtamisen pariin. Hän uskoo, että luovan ihmisen työ ei lopu koskaan – siksi siitä pitää tehdä itselleen mieluisaa. Työkokemusta on kertynyt brändi-ilmeiden suunnittelusta, startup-maailman markkinointiviestinnästä ja graafisesta suunnittelusta. Vapaa-ajallaan hän harrastaa taiteiden ja kulttuurin lisäksi pyöräilyä ja kuntoilua, koska haluaa jonain päivänä olla yhtä vahva kuin Nokia 3310.


Konsensus – kuollut ja kuopattu?

Sanalla konsensus kuvataan suomalaista kolmikantaa työnantajien, työntekijöiden ja valtiovallan välillä. Käytännössä – ainakin kriitikoiden mukaan – se on tarkoittanut sitä, että Hakaniemi ja Eteläranta ovat päässeet päättämään työelämän ja talouden sääntelystä hallituksen ohi.

Etujärjestöille oli tilausta

Etujärjestöjen rooli ei kasvanut sattumalta. Sotakorvauksia varten rakennetun teollisuuden menestys edellytti korkeimman tason poliittisia suhteita itään. Työnantajat ja työntekijät tarvitsivat valtiota, eikä luokkasopu ollut itsestäänselvyys maassa, jossa sisällissodan haavat olivat vielä sitomatta ja Neuvostoliitto hyödynsi suomalaisia kommunisteja osana pyrkimyksiään vaikuttaa suomalaiseen sisä- ja ulkopolitiikkaan.

Tupon vaikutukset

Palapeli koottiin 1960-luvun lopulla Tulopoliittiseksi kokonaisratkaisuksi, tuttavallisemmin Tupo, jossa työnantajat, työntekijät ja valtiovalta sopivat mm. palkoista ja verotuksen tasosta. Järjestelmä vähensi lakkoja ja vahvisti vientiä ja yhteiskuntarauhaa nousevan vasemmistoradikalismin vuosina, jolloin moni porvari nukkui huonosti.  Liian innokkaat palkankorotukset kuitattiin devalvaatioilla. Inflaatio kohosi, mutta sellu myi ja tekstiiliteollisuus pääsi kippaamaan kummallisen näköiset kuosinsa Neuvostoliittoon.

Syntyi järjestelmä, jossa etujärjestöt sopivat, ja valtio kuittasi laskut. 

Kolmikanta perustui osapuolten vahvalle keskinäiselle riippuvuudelle, ja sen kulmakiviä olivat Neuvostoliiton merkitys vientimaana (25%), oma markka sekä aito tarve sitoa epäluuloisesti toisiinsa suhtautuneet työmarkkinaosapuolet yhteisiin tavoitteisiin. Keväisin käydyt neuvottelut olivat pitkiä ja kosteita, mutta kun normaalit ruokajuomat oli riittävän moneen kertaan nautittu, sopu syntyi.

Järjestelmä tuotti hyvin ja mahdollisti hyvinvointivaltion rakentamisen. Samalla taloudesta tuli suuryritysvetoinen, jähmeä ja valtioriippuvainen.

Puolueet ovat alkaneet etääntyä toisistaan

Talouden asteittain vapauduttua ja Neuvostoliiton romahdettua konsensuspolitiikan perusfundamentit ovat osittain rapautuneet. Aiemmin ei ollut mahdollista uhkailla pääomien ja tuotantolaitosten siirrolla ulkomaille, nyt se on normikäytäntö. Työnantajaleiri on asteittain vetäytynyt perinteisestä yhteistyöstä, kun vastavoimat ovat heikentyneet.

Konsensus-Suomea sävyttänyt pyrkimys sitoa osapuolet yhteisiin päämääriin on heikentynyt. Politiikkaan tämä on heijastunut niin, että puolueet ovat alkaneet etääntyä toisistaan. Aiemmin poliittiset voimat ponnistivat kohti poliittista keskustaa, nyt politiikkaa suuntaa eräänlainen keskipakoisvoima, joka saa puolueet hakeutumaan kohti omia laitojaan. Hallitusten kokoaminen vaikuttaa yhä vaikeammalta, ja hallitusten sisäinen sopu on utuinen muisto menneestä.

Tupo-ratkaisuihin ei sanan perinteisessä merkityksessä ole paluuta, mutta voisiko politiikkaan lisätä ripauksen konsensusta? Vai onko se kuollut ja kuopattu?

Keskustelu jatkuu Porin SuomiAreenassa ensi viikolla

Aiheen käsittely jatkuu ensi maanantaina 16.7. Porin SuomiAreenalla, kun Kaiku Helsinki järjestää jo perinteeksi muodostuneen Kapakkaväittely-nimisen keskustelutilaisuuden Ravintola Kirjakaupassa. Tänä vuonna teemana on Konsensus – kuollut ja kuopattu?

Mukana keskustelemassa kansanedustaja Eero Heinäluoma, professori ja tutkimusjohtaja Mika Maliranta ja eduskunta-avustaja, Liike Nyt -aktiivi Karoliina Kähönen. Keskustelun juontaa Kaiun Jukka Relander.

 

Kirjoittaja Jukka Relander on vaikuttajaviestinnän ja strategisen mediaviestinnän luova ja tuloksellinen tekijä. Jukka on somessa kotonaan ja juontaa mitä vain 150 tv-keskustelun ja viidensadan radioon tehdyn suoran lähetyksen kokemuksella. Ympärivuorokautisena kokovartaloverkostoitujana Jukka tuntee huomattavan osan kantakaupungin puhelinpylväistäkin etunimeltä, tai ainakin ne moikkaavat kun neuvonantaja kulkee ohi. Lue Ylen verkkosivuilta Jukan tuorein kolumni: Helsinki ei ole huomion keskipiste vaan kulissi, kun Trump ja Putin tapaavat.


Noviisista kielivelhoksi - viisi kirjallisen ilmaisun treenivinkkiä

Viestijän tärkein työkalu on kieli. Harkittu kielellä leikittely ja osuva kielenkäyttö saavat viestin erottumaan ja ylläpitävät lukijan mielenkiintoa silloinkin, kun aihe itsessään on kankea. Selkeys ja sujuvuus ovat perusedellytyksiä. Räikeät kielivirheet puolestaan hankaloittavat viestin ymmärrettävyyttä ja voivat pahimmassa tapauksessa jopa muuttaa viestin merkitystä.

Kielivirheet eivät ärsytä jokaista lukijaa, mutta joidenkin silmissä ne luovat vaikutelman, että viesti on kiireellä huitaistu. Oikeinkirjoitus niin yrityksen kotisivuilla kuin yksittäisissä sähköposteissakin vaikuttaa uskottavuuteen ja brändimielikuvaan. Ammattiviestijöiden lisäksi kirjallisen ilmaisun taidosta on hyötyä kaikille muillekin, jotka haluavat saada sanomansa perille.

Siinä missä fyysinen kuntokin, kielitaito rapistuu, jos sitä ei ylläpidä ja huolla säännöllisesti. Lue viisi helppoa vinkkiä, joilla selkeytät ja siistit kirjallisen ilmaisun taitoasi:

  1. Ylläpidä sanavarastoasi. Ahmi suomenkielistä kaunokirjallisuutta, kuuntele äänikirjoja, tee ristisanatehtäviä tai pelaa Scrabblea, niin kielitaitosi ei pääse ruostumaan. Sanavaraston treeni sopii tehtäväksi myös leppoisana kesäpäivänä laiturin nokassa.
  2. Harjoita kielikorvaasi ja tarkista hankala kielioppi. Lisää kirjanmerkkeihin aina luotettava Kielitoimiston sanakirja, jotta pääset nopeasti tarkistamaan kinkkisten sanojen kirjoitusasun ja kertaamaan mietityttävät pilkkusäännöt ja yhdyssanat.
  3. Elävöitä tekstiä synonyymeillä. Edellä mainittu sanavaraston ylläpito on samalla erinomaista synonyymitreeniä. Inspiraation ollessa hukassa, akuutti apu löytyy Synonyymisanakirjasta.
  4. Oikolue tekstisi, niin opit virheistä. Omalle tekstille tulee helposti sokeaksi, jolloin kielimokia on vaikea huomata itse. Ota avuksi esimerkiksi Oikofix-sivusto (englanniksi apu löytyy Grammarlystä) tai Wordin oikeinkirjoituksen tarkistus. Hyvää harjoitusta on myös työkavereiden tekstien oikolukeminen.
  5. Huomioi kohderyhmä. Selkeys ja ymmärrettävyys eivät vähennä viestisi asiantuntevuutta tai paikkansapitävyyttä. Pyri popularisoimaan mutkikas ammattisanasto suosimalla yleiskieltä ja välttämällä monimutkaisia termejä vailla selitystä. Lainasanojen sijaan mieti, miten sanoisit saman suomeksi.

Aloita kielenhuoltotreeni jo kesällä, niin kehityt timanttiseksi kielivelhoksi töihin palatessasi!

Julia Wihuri on utelias viestijä ja kielinörtti, joka innostuu luovasta ja monikanavaisesta sisällöntuotannosta. Vaikuttavan sisällön Julia loihtii mieluiten tekstinä, videona ja kuvina. Nuori multitaskaaja opiskelee viestintää Vaasan yliopiston digitaalisen median maisteriohjelmassa, ja ennen kaikulaistumistaan hän on päässyt tositoimiin muun muassa matkailuviestinnän, festivaalitiedotuksen ja kesätyöviestinnän parissa. Töiden ohella Julia musisoi ja tanssii, viimeistelee elokuvatutkimuksen graduaan ja haaveilee tulevista matkoista ja seikkailuista.