Kaksi kolmesta suomalaisesta kaipaa vahvaa johtajaa

Jukka Koivisto

Puolueet pyrkivät tunnetusti tarkkaan selvittämään millaista politiikkaa kannattajat ja erityisesti potentiaaliset kannattajat haluavat. Sen tuloksena on mielikuvapolitikointi. Vaikeita päätöksiä ei uskalleta tehdä, vaikka niitä pidettäisiinkin tarpeellisina ja suorastaan välttämättöminä. Lopputuloksena on kansalaisten turhautuminen politiikkaan ja puolueisiin. Äänestysprosentit ovat olleet pitkään laskusuunnassa. Kuntavaaleissa äänestysaktiivisuus maan eri osissa vaihteli nyt yllättävän paljon.

Tätä taustaa vasten ei olekaan kovin kummallista, että peräti kaksi kolmesta suomalaisesta kaipaa vahvaa johtajaa (Ajatuspaja e2, 21.10.2016). Kuria ja järjestystä halutaan, mutta demokraattista päätöksentekoa kunnioittamalla. Maailman monimutkaistuminen, lisääntynyt epävarmuus ja nopea muutos ovat luoneet tilauksen arvojohtajalle, joka pystyy jäsentämään maailmaa ja toimimaan puoluepolitiikan yläpuolella. Suosioluvuista voi päätellä, että presidentti Sauli Niinistö vastaa näitä odotuksia.

Kiinnostava on havainto, että kaipuu vahvaan johtajaan ei heijasta kansalaisten keskuudessa liberaali – konservatiivi -jakoa. Liberaalit Rkp:n kannattajat haluavat vahvaa johtajaa yhtä paljon kuin arvokonservatiivit kristillisdemokraattien kannattajatkin.

Kansalaisten täsmäelämä haastaa puolueet

Tohtori Martti Puohiniemi on todennut suomalaisten haluavan viettää täsmäelämää. Se tarkoittaa, että suomalaiset haluavat aiempaa enemmän päättää itse omista asioistaan. Kiinnostuksen kohteet ovat myös yksityistyneet. Kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon, politiikkaan, luontoon ja ihmissuhdeasioihin on laimentunut. Samalla itseä koskettavat asiat koetaan aiempaa kiinnostavammiksi. Yhteiset asiat alkavat kiinnostaa vasta sitten kun ne koskettavat itseä. Ei ollut mikään ihme, että puolueilla oli suuria vaikeuksia houkutella kansalaisia ehdokkaaksi huhtikuun kuntavaaleihin. Politiikassa täsmäelämä ilmenee kaksinapaistumisena. Jännite syntyy uudistajien kulttuurisen avoimuuden ja erilaisuuden uhkaksi kokevien säilyttäjien välillä. Kun kansalaisten kiinnostuksen kohteet yksityistyvät, puolueilla on yleispätevillä latteuksilla entistä vaikeampaa herättää kansalaisten kiinnostusta. Nyt on tilaus aidolle vuoropuhelulle.

Yrittäjyyden suosio ja tasa-arvon kannatus vankentuvat

Puolueiden olisi syytä huomioida kaksi merkittävää 2010-luvulla tapahtunutta trendimuutosta. Ensinnäkin äänestäjäkunta kannattaa Suomeen enemmän yksityisyrittäjyyttä ja markkinataloutta. Lisäksi toisten ihmisten kunnioittamista pidetään entistä tärkeämpänä. Pakolaiskriisi kiristi yhteiskunnallista ilmapiiriä äärimmilleen. Valtavirta on kuitenkin suvaitsevaisuus.

Oikeusministeriön tilaamasta vaalitutkimuksesta (2016) käy ilmi, että suomalaiset antavat huomattavan tuen Suomelle, jossa naiset ja miehet ovat keskenään tasa-arvoisempia, jossa vahvistetaan seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia ja jossa suhtaudutaan suvaitsevasti myös muista maista tuleviin ihmisiin. Valtavirtatrendit eivät aina tule esiin mediakeskustelussa.

Arvomuutoksissa on kysymys pitkäaikaisesta yhteiskunnassa tapahtuvasta kehityksestä, joka muokkaa kansalaisten arvoja ja asenteita. Puolueiden toimintaan se näkyy vaikuttavan tuskallisen hitaasti. Hyvä esimerkki on vasemmistopuolueet. Suomessa on Euroopan pienin vasemmisto. Äänestäjät ovat vaihtuneet ja mielipiteet muuttuneet, mutta puolueet ei. Kaikille puolueille on yhteistä se, että vakiintunutta kannattajakuntaa on vähemmän kuin aiemmin. Kaikissa vaaleissa puolueiden pitää joka kerta erikseen kerätä kannattajat kokoon ja motivoida heidät vaaliuurnille. Ken siinä onnistuu, menestyy.

VTT Jukka Koivisto on Kaiku Helsingin vanhempi neuvonantaja ja Yhteiskuntailmasto Suomessa -raportin kirjoittaja.

Lataa raportti itsellesi PDF-muodossa tästä.


Älä hylkää sanoja

Salla Syrman

Oletko törmännyt kuvaan, joka rinnastaa nykyihmisen viestintätaidot esihistorialliseen aikaan?

(Lähde: Reddit)

Tarve ilmaista tunnetta kuvin on hyvin ymmärrettävä. Kun kohtaamme toisen ihmisen kasvotusten, paljon vuorovaikutuksesta rakentuu sanattoman viestinnän varaan. Ei 93 prosenttia, kuten Mehrabianin klassikkotutkimusta usein mutkia oikoen tulkitaan, mutta merkittävästi kuitenkin. Kehonkieli ja äänensävy ovat meille tärkeitä – ja ristiriitatilanteissa jopa tärkeämpiä vihjeitä kuin sanat. Kädet puuskassa huokaistu ”kiva tavata” ei vakuuta sanoman vilpittömyydestä.

Mitä tapahtuu, kun viestintä muuttuu kirjalliseksi? Hyvästi kehonkieli. Hyvästi äänensävy. Sanojen merkitys on sata prosenttia. Siksi esimerkiksi sarkasmi sähköposteissa on tutkimusten mukaan vaikea laji. Siksi se, mikä voi kirjoittajan mielestä olla ytimekkäästi ilmaistu, saattaa lukijan mielestä tuntua tylyltä. Rivien välistä luettavaksi tarkoitettu jää kirjoittajan korvien väliin.

Tunne ei taitu tekstiksi helposti. Emojit auttavat. Tämä oli ystävällinen pyyntö. Se oli muuten vitsi. Ihan hyvää tarkoitan tällä palautteella.

Silmänisku sinulle, arvoisa asiakas

Kun aloitin kirjallisen viestinnän valmentamisen kymmenisen vuotta sitten, monilla yrityksillä oli tiukka hymiölinja: hymiöiden ei katsottu kuuluvan ammattimaiseen viestintään. Ei ainakaan sähköpostitse. Eikä varsinkaan asiakkaille. Katsotaan, miten saat edullisemman sähkösopimuksen ;).

Sittemmin linjaukset ovat höllentyneet. Emojit kuuluvat asiakaspalveluun somessa tai chatissa. Tutkimukset rohkaisevat, että myös työpaikkasähköposteja uskaltaa jo värittää hymiöin. Millaiseksi muotoutuu sanojen rooli? Helpottuuko työelämän kirjoittajan taakka, jos voikin keskittyä asiasisällön ytimeen ja koodata tunnelatauksen tekstiin kuvin?

Kenen pitää osata kirjoittaa?

Tuskinpa sanat ovat mihinkään katoamassa – ainakaan työelämän viestinnästä. Sävyn hallinta on olennainen osa kirjoittajan työkalupakkia. Uskon, että sen merkitys vaan korostuu, kun sisältöjen määrä jatkuvasti kasvaa. Taitaville kirjoittajille riittää työelämässä kysyntää, julistettiin Hesarissa alkuvuodesta.

Asiakkaan aidosti huomioiva vastaus erottuu hymiöllä piristetystä rutiinikuittauksesta. Asiantuntija, joka osaa tekstillään luoda itsestään helposti lähestyttävän kuvan, puhuttelee tehokkaammin kuin kryptinen besserwisser. Kollegoilleen ystävällisesti kirjoittava avunpyytäjä saattaa saada vastauksen nopeammin kuin tiukkasanainen tylyttäjä.

Yrityksissä on totuttu miettimään brändin tone of voicea tarkkaankin. Markkinointi- ja viestintäihmiset saattavat olla taitavia soveltamaan ohjeita käytännössäkin ja loihtimaan oikeansävyisiä tekstejä tai somepostauksia. Vaan millaiseen sävyyn viestivät kaikki muut avainhenkilöt, joiden kirjallinen jälki näkyy ja kuuluu? Asiakaspalvelu, myynti, asiantuntijat, johto?

Sävyn hallinta vaatii treenausta

Totta kai jokaisella ihmisellä yrityksen edustajana on oma, yksilöllinen äänensävynsä – myös kirjallisesti. Tarkoitus ei ole, että kaikki kuulostaisivat samalta silotellulta yritysviestinnältä ja persoonat peittyisivät tekopirteän tekstin alle. On kuitenkin tunnistettava, missä tilanteissa yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan.

Esimerkiksi: Asiakas tutkii hienoja, innostavia nettisivuja, mutta yhteydenottopyyntöön saapuva vastaus on sävyltään kuin Aina Inkeri Ankeisen kynästä. Millainen mielikuva yrityksestä jää?

Sopivan sävyn luominen tekstiin sanoilla ei ole yhtä helppoa kuin hymiön valinta. Ystävällisin terveisin viestin lopussa ei vielä tee sähköpostista ystävällistä.

Sävyn hallinta vaatii treenausta, ihan niin kuin selkeän, kiinnostavan tekstin tuottaminen ylipäätään. Kirjoittamista oppii kirjoittamalla ja saamalla palautetta – ei lukemalla ohjeistuksia tai yleisluontoisia vinkkejä. Siksi Kaiussa uskomme kirjoittamisvalmennuksiin, jotka rakentuvat osallistujien omien tekstien ympärille.

:-)

Yläkuva: Reetta Martikainen / Jambon


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

KonKaiku-tekstinsiivousmenetelmä –  "Kirjoittamista oppii kirjoittamalla - säännöllisesti ja ajatuksella.

Kirjallisen viestinnän kauhukammio, osa 1: Möröt päivänvaloon – "Tervetuloa Kirjallisen Viestinnän Kauhukammioon, jossa kapulakieli rieuu valtoimenaan ja rumat sanahirviöt näyttävät mustuneita hampaitaan."

Siakas, laitetaanko verkkokuppaan kilapilu? – "Typopirulainenäyttäytyy silloin, kun vähiten odotat. Sillä on yliluonnollinen kyky piiloutua pisteiden tai pilkkujen taakse oikolukemisen ajaksi ja tulla esiin vasta silloin, kun esimiehesi katsoo tuotostasi."

Kuva: Reetta Martikainen / Jambon