Katalysaattori mielen harhapoluille

Elina Holley

Taide julkisissa paikoissa tekee hyvää

Tavallinen on tylsää, joten kaltaiselleni kulttuurin suurkuluttajalle odottamaton kokemus on paras. Ainakaan yleensä arkinen rutiini ei stimuloi mieltä tai tuo ahaa-elämyksiä. Poikkeavuus on kiehtonut minua aina. Ahmin inspiraatiota muun muassa Roald Dahlin vinksahtaneista tarinoista ja oudonupeista muotikuvista. Ei siis ihme, että rosoinen katutaide viehättää.

Minulle katutaiteen hienous on oivaltavissa kohtaamisissa arjen keskellä. Se tarjoaa uutta kulmaa tuttuun näkymään. Parhaimmillaan katutaide toimii katalysaattorina harhapolulle: se pysäyttää jokapäiväiset puuhat ja hidastaa hektistä elämää. Saattaapa se jopa johdatella mielikuvitusmatkalle.

Uskaltauduin itse toteuttamaan unelmaani, kun G-REX kollektiivi perustettiin muutama vuosi sitten. Iso pensseli veikin sitten koko käden. On hieno tunne tuoda fantasiaa sinne missä ihmiset ovat. Kadulla saatu suora palaute innostaa, kun tietää, että työ on merkityksellinen osa monen jokapäiväistä elämää.

Katutaiteella on nostettu asuinalueiden arvoa, tuotu asukkaita tiiviimmäksi yhteisöksi. Se on luonut alueiden identiteettejä ja muokannut myönteisempiä mielikuvia. Vaikka katutaiteella ei ole elitististä leimaa, se voi haastaa katsojan, ja ärsyttää, aivan kuten korkeakulttuuri. Joskus ristiriitaisitakin teoksista on tullut alueen symboli, jopa tärkeämpi kuin arkkitehtuurillisesti arvokas rakennus. Tosin Suomi on edelleen melko väritöntä maaperää, sillä sekä töhryn että taiteen teilannut nollatoleranssi vaikutti vielä viime vuosikymmenellä.

Vaikka maamme hurahti muraalehin vasta viime vuonna, on luovia toimistoja koristeltu seinämaalauksin täälläkin jo pitkään. Työhyvinvoinnin tuomasta tuottavuudesta on kohistu kauan, joten taiteen virkistävää vaikutusta soisi kokeiltavan myös perinteisimmilläkin aloilla. Onneksi rohkeitakin löytyy joukosta: pääsin toteuttamaan maalauksen Rittal Oy:n näyttelytilaan asiakkaiden ja työntekijöiden iloksi viime joulukuussa. Suuri teollisuuskaappi on ihanteellinen kanvaasi, sillä jokaisella sivulla voi näyttää uuden puolen teoksesta.

Taiteen ei tarvitse olla tarkoituksenmukaista tai tuottoisaa, mutta minulle se on myös keino vaikuttaa. Sen sijaan, että pyrkisin kuvittamaan kannanottoja, yritän maalata väri-ilottelua ja saada ihmiset hymyilemään. Positiivisuus moninkertaistuu yleensä jaettaessa.

Katso vauhdikas video Rittalin maalauksen valmistumisesta!

Elina Holley

Designer, kuvittaja, taiteilija

Liity Elinan seuraan

linkedin.com/in/elinaholley

behance.net/elinaholley

twitter.com/elinaholley

instagram.com/elinaholley

facebook.com/eveningdrawings 


Tuorein Trump-Twitter -ilmiö: kapinallistilit

Petteri Puustinen

Twitterillä oli kiistatta valtava merkitys Donald Trumpin nousussa Yhdysvaltain presidentiksi. Jatkossa jokainen mediatilaa hamuava poliitikko varmasti valjastaa Twitterin huomionmetsästyksensä kärkiaseeksi. Mutta herkeämätön möläyttely ei ole ainoa tapa, jolla Trump on muuttanut Twitteriä. Tällä viikolla virkaanastujaistensa jälkeen hän on toiminnallaan luonut aivan uudenlaisen Twitter-ilmiön: kapinallistilit.

Uuden presidentin päätöksellä USA:n valtionhallinnon alaisuuteen kuuluvien toimijoiden Twitter-tilit eivät enää saa viestiä tavalla, joka on ristiriidassa Trumpin hallinnon tavoitteiden kanssa. Karvaimmin tämän koki Etelä-Dakotan osavaltiossa sijaitseva Badlands National Parkin kansallispuisto, joka erehtyi twiitissään listaamaan ilmaston lämpenemiseen liittyviä tilastoja. Koska Trumpin todellisuudessa ilmastonmuutos on tilanteesta riippuen joko täyttä valetta tai kiinalaisten salaliitto tai tieteellisesti kiistanalainen ilmiö, siitä twiittaaminen tilastojen tukemana faktana ei sovi pirtaan. Niinpä Badlandsin kansallispuiston ilmastonmuutostwiitti määrättiin poistettavaksi ja kaikkia muitakin kansallispuistoja ohjeistettiin pitämään suunsa säpissä. Myös ympäristönsuojeluvirasto EPA:lta sekä maatalousministeriön tutkimusosastolta on twiittailu jatkossa kielletty.

Some-sensuuri aiheutti kuitenkin välittömän vastaiskun: kapinallistilien (rogue accounts) nousun. Muun muassa EPA:n, kansallispuistoista vastaavan National Park Servicen, sekä avaruusvirasto NASA:n työntekijät ovat perustaneet organisaatioilleen vaihtoehtoiset Twitter-tilit. Ne jatkavat twiittaamista vanhalla, Trumpin kieltoa edeltävällä linjalla. Nämä uudet tilit eivät sinällään ole Trumpin-vastaisia tilejä, vaan niiden pääajatuksena on palvella toimijoiden omien virallisten tilien vanhaan ääneen tottunutta yleisöä.

Jos some-äänensävy muuttuu, yleisö hämmentyy

Sosiaalisen median strategioita suunniteltaessa puhutaan aina tone of voicesta, äänensävystä. Millainen henkilö meidän organisaatiomme olisi somessa, millaisista asioista puhuisimme ja mihin tyyliin? Yhtenäinen sävy linjataan strategiaan, mutta yleensä se hioutuu ajan myötä käytännön vuorovaikutuksessa some-tykkääjien ja asiakkaiden kanssa. Niin myös Badlandsille ja NASA:lle on kehittynyt oma some-persoonallisuutensa, oma äänensävynsä, jonka heidän yleisönsä tunnistaa ja johon voi luottaa.

Nyt Trump on kuin presidenttitason viestintäjohtaja, joka heti ensimmäisenä työpäivänään uudessa firmassa pistää somestrategian lennosta täysin uusiksi. Sormiennapsautuksella vaihtuva tone of voice johtaa yleisön parissa hämmennykseen ja pettymykseen. Siispä kapinallistilien perustajat ovat vahvemmin uskollisia omalle yleisölleen kuin pomolleen: he haluavat pitää organisaationsa some-persoonan totutussa muodossa ja palvella yleisöään tutulla, luotettavalla tavalla.

Kapinallistilien seuraajamäärät eivät tietenkään (ainakaan aivan heti) huitele virallisten tilien lukemissa. Mutta mediakohun myötä ne saavat huomattavat määrät seuraajia – myös sellaisia, jotka eivät välttämättä ole aiempia virallisia tilejä seuranneet. Jos ja kun kapinallistilit hoitavat viestintänsä vastuullisesti (ne eivät siis missään nimessä ole vale- tai parodiatilejä!), yleisön luottamus itse organisaatioon säilyy. Toki organisaation näkökulmasta on äärimmäisen haastavaa, että sen nimissä viestitään useammilla ”kasvoilla”.

Kapinalliset kiinnostavuusmuotoilijoina

Mitä, jos vaikka Fazerin tai Viking Linen tai Nordean henkilöstö jonkinlaisen kriisitilanteen seurauksena pettyisi organisaationsa uudistettuun some-linjaukseen ja kokisi, että voi palvella asiakaskuntaansa paremmin kapinallistilin välityksellä? Mitä, jos sinun organisaatiossasi tapahtuisi näin?

Twitterin kapinallistilit ovat osaltaan muistutus yhdestä kiinnostavuusmuotoilun lähtökohdasta: ajattele aina ensimmäisenä yleisöäsi. Trumpin virallinen linja on minä-lähtöinen: ”Minä kiellän ilmastonmuutoksesta kertomisen”. Kapinallistilit ymmärtävät kiinnostavuusmuotoilun ja näkevät asian yleisön näkökulmasta.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Kiinnostavuusmuotoilu –  ""JFK:n vanhaa viisautta mukaillen: älä kysy, miten yleisösi voi palvella sinua – kysy, miten sinä voit palvella yleisöäsi."

Twitter poliittisen viestinnän keskiössä – "Trump on esimerkillään osoittanut, että kärkevät kommentit yhdistettynä persoonallisuuteen tuottavat tulosta – tai ainakin julkisuutta."

Aivoystävällisempää tapahtumatwiittausta – "T'wiittaan, siis olen olemassa', naurahtaa kollega."


Markkinointiviestinnän tekijä, älä aliarvioi vuosikelloa

Tiina Hosiokoski

Näin tammikuussa on käsillä aika, jolloin pakerretaan kovasti vuosisuunnitelmia markkinointiviestintään, viestintään ja sisältömarkkinointiin. Optimaalisessa maailmassa ne olisivat ehkä jo tehtynä ennen joulua, mutta todellisuudessa se tapahtuu harvoin niin ennakoivasti. Joten ei kannata olla itselleen liian ankara.

Viime aikoina vuosisuunnitelmaa on myös kyseenalaistettu. Itse olen sitä mieltä, että jos karkea ylätason suunnitelma puuttuu, on erittäin todennäköistä, että kaiken kiireen keskellä todella moni asia jää tekemättä. Suunnitelmassa ei tarvitse olla tarkkaan määritelty, mitä tapahtuu vuoden päästä marraskuussa, mutta isommat suuntaviivat tulee olla. Tarkempi suunnittelu voi ja kannattaakin olla kvartaali- tai jopa kuukausikohtaista. Nimesin tämän reilu vuosi sitten ketteräksi suunnitelmaksi, ja hyvin on toiminut!

Vuosikellon rakentaminen

Ennen kuin lähdetään liikkeelle, tulee perusasioiden olla kunnossa. Mikä on positiomme, mitä mielikuvaa haetaan? Mitä tavoittelemme, mitkä ovat mittarit? Hyvä! Kun osaat vastata näihin, ollaan jo pitkällä.

Sitten pitääkin miettiä vuoden jaksotus. Tähän on lukuisia erilaisia lähestymistapoja, joista tässä muutama idea.

Vuodenajat, sesongit

Tämä on selkeä suunnittelun lähtökohta, kun ollaan bisneksessä, jossa on selkeät sesongit tai johon vuodenajat vaikuttavat merkittävästä. Ulkomaaleja myydään keväästä syksyyn, tötteröjäätelöä kesällä, pääsiäisenä on esillä pääsiäisherkut, talvella myydään suksia ja luistimia.  Vuosisuunnitelma on helppoa rakentaa näiden teemojen ympärille.

Teemat

Jos bisneksessa ei ole selkeitä sesonkeja, suunnittelun lähtökohdaksi voi ottaa liiketoiminnasta johdetut viestinnälliset teemat. Teemalla tarkoitan tässä ylätason aihealuetta, josta viestiminen tukee omaa asiantuntemusta ja sitä kautta liiketoimintaa. Yksi teema voi olla esimerkiksi kuukauden tai kvartaalin mittainen, jolloin sisällöt käsittelevät kyseistä teemaa. Joskus on paikallaan ottaa jopa teemavuosia.

Kukamitämissä

Toiminnassa, jos on tärkeää ottaa osaa (yhteiskunnalliseen) keskusteluun ja vielä parempi, avata niitä, on tiedettävä mitä omalla alalla ja yhteiskunnassa tapahtuu. Isoja tapahtumia 2017 ovat vaikkapa kuntavaalit maalis-huhtikuussa, Suomi Areena heinäkuussa ja Slush marras-joulukuun taitteessa. Nämä nyt vain esimerkkeinä, yhteiskunnassahan tapahtuu koko ajan. Omaa markkinointiviestintää ja keskustelun avauksia kannattaa tietenkin rytmittää sen mukaan, mistä muutenkin tuolloin puhutaan. Ja tietenkin yrittää avata keskustelua itse.

Liiketoiminnat

Joskus organisaation rakenne on sellainen, että jokaisella liiketoiminta-alueella ei ole mahdollisuutta tehdä omaa vuosisuunnitelmaansa, resurssit eivät yksikertaisesti riitä. Mutta kaikki tarvitsevat markkinointiviestinnällistä tukea, totta kai. Tällöin vuosi voidaan ”jakaa” liiketoimintojen kesken, ja jokainen saa oman valokeilansa esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa.  Tällöin jokaiselle liiketoiminnalle voidaan suunnitelma oma minisuunnitelma, joka voi sisältää samankaltaisia elementtejä. Usein se oma slotti ajoittuu esimerkiksi sen alan messujen ja seminaarien yhteyteen aika luontevasti.

Sitten suunnittelemaan: Kiinnostavuusmuotoilu käyttöön!

Kuten ihan aluksi jo totesin, koko vuotta ei välttämättä kannatakaan suunnitella liian tarkasti tässä vaiheessa. Mutta seuraavat kuukaudet tulisi jo tietää. Hyvä menetelmä on ns. 100 ideaa. Eli teemojen alle ideoidaan ensin valtava määrä sisältö- ja markkinointi-ajatuksia, jonka jälkeen valitaan parhaat ja tehdään konkreettinen suunnitelma kanavineen, vastuuhenkilöineen ja aikatauluineen. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa, että teemat ovat organisaation lähtökohdista valittuja, mutta viimeistään tässä kohtaa tulee miettiä, mikä kohderyhmää kiinnostaa. Ota siis käyttöön kiinnostavuusmuotoilun opit, kun suunnittelet konkreettisia viestejä.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Tylsä, tylsempi, strategia –  "Lyhyesti sanottuna strategia on liiketaloudellinen juoni: yrityksen valitsema asema markkinoilla ja näkemys tulevaisuuden tilasta, johon päästään johdonmukaisella toiminnalla."

Kiinnostavuusmuotoilu – "Sisältötulva on tänä päivänä valtava. Miten moisesta vyörystä on edes pieni mahdollisuus erottautua? Yksinkertainen vastaus on: ole kiinnostava. (Monimutkaisempi vastaus seuraa myöhemmin.) 

EVVK:n aika on ohi! – "Julistamme EVVK:n ajan viestinnässä lopullisesti päättyneeksi. Mitä se sitten tarkoittaa? Sitä, että viestintää ei enää rakenneta organisaatiolähtöisesti, tiedotteita ei kirjoiteta tylsästi, somea ei hoideta copypasteamalla - ylipäätään mitään ei hoideta rutiininomaisesti."

Kuva: iStock


KonKaiku-tekstinsiivousmenetelmä

Salla Syrman

Jos et ole koskaan kuullut KonMarista, olet luultavasti piileskellyt syvemmällä sohvan alla kuin villakoirasi. Japanilaisen Marie Kondon kirjoittamat kodinjärjestelyoppaat ovat kirineet maailmanlaajuisiksi bestsellereiksi. Melko monen suomalaisen paketista paljastui jouluna Siivouksen elämänmullistava taika tai Iloa säkenöivä järjestys.

KonMari-menetelmän ydin on yksinkertainen: Säteileekö tämä tavara minulle iloa? Jos ei, hyvästi ja kierrätykseen! Oppaat lupaavat kunnon selfhelp-kirjojen tavoin, että kun menetelmää noudattaa, muutos on pysyvä. Mainio tiivistelmä ensimmäisestä kirjasta löytyy Tarkan Markan blogista.

Voisiko KonMarin inspiroimia oppeja soveltaa myös sekavien tekstien järjestelyyn ja turhien sanojen karsimiseen? Kokeillaan!

Askel 1. Säteileekö tämä sana / lause / asia lukijalle hyötyä?

KonMarin keskeinen periaate on tekstinsiivousmenetelmässämme käännettävä päälaelleen. Moni teksti on täynnä tavaraa, joka tuottaa iloa kirjoittajalle itselleen. Se ei valitettavasti auta, kun tarkoitus on ilahduttaa lukijaa. Jos haluat herättää lukijan kiinnostuksen, tarjoile hänelle hyötyä: informatiivista hyötyä, hedonistista hyötyä tai sosiaalista hyötyä.

Marie Kondo kehottaa ennen aloittamista visualisoimaan siistimisen päämäärän. Tämä on toimiva vinkki myös kirjoittajalle! Miten ja keneen haluat vaikuttaa? Määrittele tekstin tavoite ja kohderyhmä. Astu lukijan pään sisään. Päätä siivota pois kaikki se, mikä ilahduttaa vain itseäsi tai firman johtoa, eivät lukijaa. Kyllä, kill your darlings.

Askel 2. Käy läpi ainakin nämä kategoriat!

Marie Kondo luettelee tavaroiden kategorioita, jotka kannattaa käydä läpi tietyssä järjestyksessä. Kun siivoat tekstiäsi, huomioi läpi ainakin seuraavat tyypilliset ongelmakohdat:

Pitkät kappaleet ja kilometrivirkkeet

Helpoin siivousohje kaikista. Marcel Proustin kaltaiset taiteilijat voivat kirjoittaa seitsemäntoista kertaa viinipullon ympäri yltäviä virkkeitä, mutta muiden kuolevaisten kannattaa tiivistää ilmaisuaan. Toinen äärilaita, töksähtelevä sähkösanomatyyli, ei ole ihanne sekään. Hyvässä tekstissä eripituiset virkkeet vuorottelevat ja luovat rytmiä.

Tarpeettomat adjektiivit ja täytesanat

Yritysmaailman tekstit ovat usein täynnä adjektiiveja, jotka kuulostavat samalta kuin, no, kilpailijan käyttämät adjektiivit. Joustava, kustannustehokas ja monipuolinen ovat kuin ne lahjaksi saadut kerrastot, joita ei tarvitse mutta joita ei tottumuksen vuoksi osaa heittää poiskaan.

Sen sijaan, että kuvailet asian lattealla adjektiivilla, mieti, millaisella esimerkillä voisit herättää lukijan kiinnostuksen. Mitä monipuolinen tarkoittaa käytännössä? Kun olet kirjoittanut tekstin, kannattaa ottaa vielä yksi adjektiivien siivouskierros. Samalla haravaan saattaa tarttua muitakin tarpeettomia täytesanoja.

Ammattikieli

Asiantuntijaa uhkaa tiedon kirous. Kun tietää paljon, on vaikea ymmärtää, mitä lukija ei ymmärrä. Omalle ammattikielelleen tulee sokeaksi. Jos pelkäät olevasi pahasti sokeutunut asiantuntija ja kirjoittaja, anna tekstisi ulkopuolisen luettavaksi. Palaa ykköskohtaan: Tuottaako tämä asia lukijalle hyötyä vai haluanko päteä sanavalinnoilla? Enkö osaa tai uskalla ilmaista asiaa helpommin?

Turhat pätemissanat

Toimesta, tiimoilta, taholta, suhteen, puitteissa, osalta, johtuen. Nämä viralliselta kuulostavat sanat ovat kuin kokolattiamatto kylpyhuoneessa. Tyylikkäältä (?) näyttää, mutta hemmetin hankalaksihan se tekee elämän. Siivoa sanat pois vaikeuttamasta ymmärtämistä.

Lauseenvastikkeet

Yläasteen äidinkielentunneilla harjoiteltiin tekemään sivulauseista hienoja lauseenvastikkeita. Kun suunnitelma toteutuu. Suunnitelman toteutuessa. Harjoittele nyt toisin päin. Lauseenvastikkeita vilisevä teksti on hankalalukuinen,
vaikka säästäisitkin vähän tilaa. Selkeillä sivulauseilla on ehdottomasti paikkansa.

Piilotettu toiminta

Kapulakieli lakaisee aktiiviset toimijat maton alle. Passiivivoittoisessa tekstissä toteutetaan ja suoritetaan, mutta epäselväksi voi jäädä, kenen piti tehdä ja mitä. Myös kavala substantiivitauti voi kalvaa tekstisi ymmärrettävyyttä. Roskiksen tyhjentäminen mahdollistaa keittiön ilman raikastumisen. Tällaisissa lauseissa verbit ovat valjuja ja merkitys pakkautuu kankeisiin substantiiveihin. Persoonamuotoiset verbit ovat tekstinsiivouskaappisi tärkein perusvaruste! Kun tyhjennät roskiksen, keittiön ilma raikastuu.

Onko tavoitteesi saada lukija toimimaan? Jos on, tarkista, että teksti sisältää selkeät toimintaohjeet näkyvässä kohdassa.

Askel 3. Tee tekstin siivoamisesta päivittäinen tapa.

Marie Kondo korostaa, että siistiminen on erityinen tapahtuma, jota ei tarvitse tehdä päivittäin, kun on kerran saanut perustavanlaatuisen muutoksen aikaan. Minä ja vaatekaappini olemme samaa mieltä: Poissa ovat myllätyt hyllyt.  Järjestys on pitänyt.

Kirjallisen viestinnän siistijä saa sen sijaan harjoitella ahkerasti, ennen kuin selkeän tekstin periaatteet tulevat selkärangasta. Kirjoittamista oppii kirjoittamalla – säännöllisesti ja ajatuksella. Yksin ei tarvitse jäädä. Ota työkaveri sparrauskumppaniksi. Jos tarvetta on isomman porukan talkoisiin, voit kutsua tekstinsiivouksen erikoisjoukot hätiin.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Täydellisen tiedotteen jäljillä, osa 3: Kaksi silmää ei riitä –  "Vaikka kuinka hioisi ja viilaisi, omalle tekstilleen vain valitettavasti sokeutuu. Pian ei enää näe oikeita pilkun paikkoja eikä saa monimutkaisia lauserakentetia simppelimmiksi."

Kirjallisen viestinnän kauhukammio, osa 1: Möröt päivänvaloon – "Tervetuloa Kirjallisen Viestinnän Kauhukammioon, jossa kapulakieli rieuu valtoimenaan ja rumat sanahirviöt näyttävät mustuneita hampaitaan."

Siakas, laitetaanko verkkokuppaan kilapilu? – "Typopirulainen näyttäytyy silloin, kun vähiten odotat. Sillä on yliluonnollinen kyky piiloutua pisteiden tai pilkkujen taakse oikolukemisen ajaksi ja tulla esiin vasta silloin, kun esimiehesi katsoo tuotostasi."

Kuva: Fotolia


Luottamuksesta ja sen puutteesta

Maria-Elena Cowell

Parlamentaarinen demokratia tuottaa mielenkiintoisia ilmiöitä ja niitä kuvaavia sanoja, kuten luottamuslauseäänestys. Opposition ketterät edustajat teettävät aika ajoin hallitukselle välikysymyksiä, joilla hallituksen nauttima luottamus eduskunnassa punnitaan. Tosin hallitus on viimeksi 1950-luvulla siihen kaatunut; välikysymys toimii ennemminkin hallituksen haastajana ja opposition tarjoaman poliittisen vaihtoehdon kanavana. Keskustelu on laajaa, ja saa huomiota tiedotusvälineissäkin.

Pääministeri Juha Sipilä itse ilmaisi väkevän epäluottamuslauseen Ylen toimittajalle Terrafame-uutisoinnista, mistä käynnistyi kova meteli Ylen sisällä ja ulkopuolella. Journalismin erikoisimpia ilmentymiä taisi olla Ylen toimittaja haastattelemassa Ylen päätoimittajaa Ylen toimittajiin liittyen ja suorana Ylen kanavalla.

Luottamus mediaan post-faktuaalisen uutistoiminnan ja sirpaloituneen somejakelun aikana on tietysti tärkeää punnita – mutta kenen luottamusta luotettava media tarvitsee?

Neljännen valtiomahdin vaikutusvalta on huomattava, ja median riippumattomuuteen, objektiivisuuteen ja eettiseen kestävyyteen on pystyttävä luottamaan. Yksittäisen päättäjän ja vallanpitäjän luottamusta media ei toimiakseen kaipaa. Mutta kansalaisten luottamus viestimiin on demokraattisen yhteiskunnan ja myös vapaan tiedonvälityksen toimivuuden tae.

Lehdistönvapaus on ollut Suomessa erittäin hyvällä tasolla globaalissa vertailussa. Ja sananvapautta Suomessa uhkaa useammin itsesensuuri kuin julkisen vallan vaikutusyritykset. Yle-gaten esiintuoma poliittinen painostus ei ole poikkeuksellista: rajaa käydään ajoittain. Suomessa mikään ei kuitenkaan pakota päätoimittajaa taipumaan painostuksen alla. Toisaalta toimittajan ammatti ei ole pyhä. Arvostelu ei siten ole pyhäinhäväistys, vaikka vallakkailta toivoisikin viileyttä ja harkintaa palautteenannossa.

Moni on verrannut luottamusta raskaana olemiseen: sitä joko on tai ei ole. Yhtä tiukkaa lääketieteellistä jaottelua ei tarvitse käyttää. Jos kansalainen N.N. luottaa 80-prosenttisesti valtakunnalliseen mediaan X, tarkoittaa se myös sisälukutaitoa ja tarpeellista lähdekritiikkiä. Eri kysymys on, miten kansalaisten luottamus demokratiaan punnitaan, jos sen mittaa vaaliosallistumisen tasolla? Jos euro- ja kuntavaalien äänestysprosentit otettaisiin yksi yhteen kansalaisten luottamuslauseäänestyksenä, useimmilla päättäjillä voisi olla vaikea perustella mandaattiaan.

Paavali kehotti roomalaiskirjeessä ihmisiä kilpailemaan toistensa kunnioituksesta. Neuvo on erinomainen paitsi vihkikaavassa, myös laajemmin. Se ei poista kriitillisyyttä, mutta kunnioittava puheenparsi voisi lisätä luottamusta. Se vähentää tahallisen väärinymmärryksen ja nykyisin niin suositun pöyristymisen riskiä, ja ehkäisisi kritiikin voimakkaan henkilöitymisen. Aretha sen sanoi: R-E-S-P-E-C-T.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

5+1 vinkkiä yhteiskuntasuhteiden hoitoon –  "Jos suhteita ei ole, niitä voi luoda. Suomen kokoisessa avoimessa yhteiskunnassa, jossa on matala hierarkia, päättäjiin tutustuminen on varsin vaivatonta. Siihen tarvitaan vain viitseliäisyyttä.

Tämä lobbauksessa on oikeasti ongelmallista – "Median lietsoman lobbaushysterian taustalla on vaikuttamisen siirtyminen kabineteista päivänvaloon. Siinä ei ole mitään pahaa. Lobbaukseen kuitenkin liittyy todellisiakin ongelmia, joista osa tupaa jäämään varjoon.

"Valtatien varren ainutlaatuinen yllättäjä" - aluebrändäyksen ensiaskeleet –  "Suomessa alueiden brändäys on vasta pääsemässä vauhtiin. Monet muistavat liudan kiusallisia kuntasloganeita, joista on irronnut nostalgia- ja huumorikylläisiä keskusteluketjuja sosiaalisessa mediassa."

Kuva: iStock Photo


Representing: uusi harjoittelijamme Elina!

Kaiku Helsinki

Syksyllä haimme vauhdikkaita harjoittelijoita. Vuoden alusta meitä saapui ilahduttamaan Elina Kirvesniemi, jolta ei vauhtia puutu: hän on tuore yhteiskuntatieteiden maisteri, klassisen linjan pianisti, kestävyysjuoksija ja rockmusiikin suuri ystävä.

Mikä on taustasi?

"Olen opiskellut journalistiikkaa Tampereella, ja valmistuin viime jouluna. Vahvin osaamiseni on tekstillisessä tuottamisessa – juttuja on tullut tehtyä laidasta laitaan. Eniten olen tehnyt uutisjuttuja, ja se on ehkä se oma vahvuus.

Kansainvälisyys kiinnostaa. Sen takia vietin aikoinaan välivuoden Englannissa ja olin vaihdossa Espanjassa. Pidän kovasti reissaamisesta, ja lähden maailmalle aina kun kukkaro sen sallii. Nyt haaveilen erityisesti pidemmästä Etelä-Amerikan matkasta.

Olen taustaltani klassisen linjan pianisti. Musiikki on se ykkösjuttu, ja käyn aktiivisesti keikoilla. Kestävyysjuoksulla on myös erityinen paikka sydämessäni."

Miksi Kaiku Helsinki?

"Halusin löytää keväälle viestintäharkkapestin, jotta oppisin mahdollisimman paljon alasta. Tuntuu, että täällä on rautaisia osaajia, joilta voi oppia laadukasta tekemistä. Olin vaikuttunut myös siitä, miten paljon erilaisia asioita Kaiku tekee, ja ajattelin että kartuttaisin täällä osaamistani monipuolisesti.

Vaikuttaa siltä, että Kaiussa ihmiset viihtyvät. Työyhteisön viihtyvyys on aina ollut itselle tärkeä juttu. Puoli vuotta olisi pitkä aika viettää ankeiden tyyppien kanssa."

Mitä odotat harjoittelulta?

"Haluan oppia viestintämaailmasta. Koska olen aikaisemmin ollut töissä lehtipuolella, en ole tiennyt käytännössä millaista viestintätoimiston arki on. Erityisesti minua kiinnostavat sisältömarkkinointi ja some, ja niiden tarjoamat mahdollisuudet."

Mikä on haaveammattisi?

"Haluaisin työssäni pystyä yhdistämään viestinnän ja kulttuurin, tekstillisen osaamisen ja luovan puolen. Kulttuuriorganisaation viestintäpuolella työskenteleminen olisi yksi aika kova vaihtoehto."

Tervetuloa joukkoomme, Elina!


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Mikä pitää sinut #vauhdissa? Tule meille harjoittelijaksi! – "Vaikka vauhti kiihtyy, työkavereihin voi luottaa. Meillä kaikki ideat saavat kaikua - ja kuka tahansa toimarista harkkariin voi olla idean alkulähde."

Real talk: Kaiun ensimmäiset harjoittelijat esittäytyvät – "Harjoittelijoilta tiedusteltiin muunmuassa heidän karaokebravuurejaan."

Meistä tuli muurarei... viestintäkonsultteja – "Tätä työtä ei tehdä yksin. Omaa asiantuntemusta tärkeämpää on pystyä hankkimaan asiakkaalle nopeasti se asiantuntemus, joka tuloksiin tarvitaan."

Kuva: Jonna Aaja / Kaiku Helsinki