5 + 1 vinkkiä yhteiskuntasuhteiden hoitoon

Maria-Elena Cowell

Nykyiset yritysjohtajat keskittyvät liiketalouteen, eikä useilla heistä ole minkäänlaisia suhteita päättäjiin. (Äskeinen virke oli toteava ja täysin arvoneutraali). Kun yhteiskuntasuhteiden hoitoa kuitenkin tarvitaan toimintaympäristön ennakoimiseksi, ojennetaan politiikan nauravat nakit tätä nykyä usein viestintäjohtajien ja -päälliköiden lautasille.

Mistä sitten aloittaa, jos kuunaan ei ole yhteiskuntasuhteita (ainakaan tietoisesti!) hoitanut?

Helposti ajatellaan, että onnistumiseen tarvitaan monta puhelinnumeroa pienessä mustassa kirjassa – tai pikemminkin pilvessä. Jos suhteita ei ole, niitä voi luoda. Suomen kokoisessa avoimessa yhteiskunnassa, jossa on matala hierarkia, päättäjiin tutustuminen on varsin vaivatonta. Siihen tarvitaan vain viitseliäisyyttä.

Mutta jonkun tunteminen ei vielä auta paljoakaan. Maailmassa on paljon hedelmätöntä edunvalvontaa: joko saarnataan samanmielisille tai yritetään taivuttaa tukijoukkoihin henkilöitä, joista ei ole sanottavaa hyötyä, tai joiden päätä ei mikään todistusaineisto tai perustelu käännä. Lähestymistavan tulee olla strateginen ja viestit hyvin teroitetut. Pitää ymmärtää päättäjän taustaa ja asemaa.

Miten sitten edetä, kun aika on rajallinen resurssi ja tontti vieras? Kokosimme viisi vihjettä, joilla päästä siunattuun alkuun.

  1. Tunne oman yrityksesi/organisaatiosi toiminta. Mistä tulokset syntyvät?
  2. Tunne oman organisaation sääntely-ympäristö. Mikä toimintaa rajoittaa tai mahdollistaa?
  3. Tutustu päätöksenteon prosesseihin. Perusteet löytyvät helposti netistä.
  4. Kyllä, syytä on seurata politiikkaa! (Joidenkin mielestä se on hyvin viihdyttävää!)
  5. Tiivistä viestit kuin olisit twiittaamassa. Se auttaa kummasti!

Voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta todellisuus on usein jotain aivan muuta. Koska viimeksi keskustelit yhtiön lakimiehen kanssa sääntely-ympäristön muutoksista?

Legendaarinen Frank Pappa (tämä on sukupolvirajoitteinen viittaus!) kehotti aikanaan kansalaisia koskettamaan toisiaan. Kaiku kehottaa sen sijaan kollegoita puhumaan toisilleen, sillä se vieressä istuva tyyppi voi olla aika fiksu ja avittaa viestijää vaikuttamistyössä ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan!


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

4 syytä, miksi lobbaus lisääntyy tänäkin vuonna –  "Yritysten johtoon on kasvanut uusi sukupolvi, jonka ydinosaamista on liikkeenjohto, ei politiikka."

3 itsekästä syytä ryhtyä yritysbloggaajaksi – "Mitä jos harkitsisit yritysbloggaamista puhtaasti itsekkäistä syistä - omat lehmät reilusti ojassa? Hienoa, että koko yritys hyötyy, mutta what's in it for me?"

"Valtatien varren ainutlaatuinen yllättäjä" - aluebrändäyksen ensiaskeleet –  "Suomessa alueiden brändäys on vasta pääsemässä vauhtiin. Monet muistavat liudan kiusallisia kuntasloganeita, joista on irronnut nostalgia- ja huumorikylläisiä keskusteluketjuja sosiaalisessa mediassa."

Kuva: Robert Couse-Baker (Flickr)


Ratkaisetko konfliktin työpaikalla statement-Peltoreilla vai keskustellen?

Sanna Puutonen

Työpaikan vuorovaikutustilanteita voi ja pitääkin harjoitella.

Olen ennen Kaiku-aikaani työskennellyt yli viidessätoista eri organisaatiossa. Niitä kaikkia yhdistää yksi asia: aika ajoin työpaikalla syntyy konflikteja.

Tyypillisimmin kahinat saavat alkunsa arkisista erimielisyyksistä. Itse olen kiistellyt muun muassa siitä, pitääkö kattotikkaiden kiinnityspalat asetella maalauslinjalle etu- vai takapuoli ylöspäin, viedäänkö tiskikärry keittiöön puolillaan vai vasta kun se pursuaa ääriään myöten, ja saako avokonttorissa puhua vai ei.

Riidat eivät kerro työyhteisön huonosta hengestä sen enempää kuin niiden puute hyvästä. Kivan ja kurjan työpaikan erottaa toisistaan se, miten konfliktit ratkaistaan.

Entisillä työpaikoillani on kokeiltu esimerkiksi kattotikkaiden heittelyä seinään, tiskikärryjen viemättä jättämistä ja statement-Peltoreita – mutta myös ongelmien selvittämistä yhdessä keskustellen.

Viimeksi mainittu ratkaisumalli toimii kokemukseni mukaan organisaatioissa, joissa jokainen työntekijä tuntee, että heitä ja heidän työtään arvostetaan. Töistä ja niiden tuloksista ollaan vastuussa yhdessä, esimiehiä ja harjoittelijoita myöten. Kivoilla työpaikoilla on vain meidän töitä.

Me-hengen synnyttäminen ja ylläpitäminen ei ole kiinni pelkästään henkilökemioista. Hyvä työilmapiiri syntyy harvoin itsestään – sen luomista pitää harjoitella. Kaiku Helsingin Tuulikki Rautiainen ja Sofigaten Milla Kettunen jakoivat Assistenttifoorumi 2016 -tapahtumassa vinkkejä, joiden avulla jokainen voi omalta osaltaan toimia työyhteisönsä hengennostattajana. Keräsin alle niistä parhaat.

Parhaat vuorovaikutusvinkit työilmapiirin parantamiseen

1. Kehu työkaveriasi. Opetelkaa huomioimaan toistenne pienimmätkin onnistumiset ja kertomaan niistä ääneen. Kehujen aiheena voi olla vuoden suurin kauppa – tai vaihtoehtoisesti sovittuun aikaan aloitettu palaveri. Perustakaa kehumista tukevia kanavia, joiden kautta hyvä pääsee kiertoon.

2. Kun onnistut, anna sen näkyä. Arvosta työpanostasi ja ammattitaitoasi, ja iloitse rohkeasti omista onnistumisistasi. Muista antaa kiitosta myös sinua auttaneille työkavereille.

3. Päättäkää tavoitteet yhdessä, ja keksikää niiden toteutumista edistäviä kannustimia. Miettikää yhdessä, millaiset asiat voisivat parantaa kaikkien viihtyvyyttä työpaikalla. Jos esimerkiksi tiimin sähköpostit kuormittuvat sisäisistä meileistä, ottakaa tavoitteeksi hoitaa kaikki sisäiset asiat yhden päivän ajan chatissa tai kasvotusten. Palkitkaa itsenne onnistumisesta.

Tuulikki Rautiainen on Kaiku Helsingin valmentaja ja konsultti, jonka erikoisalaa ovat vuorovaikutus, asiakaskohtaamiset ja kollaboraatio. Seuraavan kerran Tuulikin voi bongata Talentum eventsin järjestämässä Sisäisen viestinnän työkalut -koulutuksessa, jossa mukana on myös toinen Kaiun valmentaja Salla Syrman.

Ja hei! Sisäinen viestintä on tehokasta, kun se on kiinnostavaa. Tule Kaiun Aamuravisteluun 16.11.2016 kuulemaan, miten kiinnostavuusmuotoilu tuottaa parempaa viestintää. Paikalla opastamassa Kaiun kiinnostavuuskonsultti Petteri Puustinen ja valmentaja Salla Syrman. Tilaisuus on osallistujille maksuton.

Ennakkoilmoittautumiset ja lisätiedot: jonna.jusslin@kaikuhelsinki.fi.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Työntekijälähettilyys ei synny pakottamalla –  "Mikään maksettu mainos ei voita sitä, kun organisaation työntekijät jakavat viestejä vapaaehtoisesti ja vielä siksi, että he uskovat tiedon voivan aidosti hyödyttää verkostojaan."

Millainen GoT-johtaja olisit? Vieläkö olisit elossa? – "Millaisia johtajia GoT:n kuudennella kaudella nähtiin? Mitä heiltä voi oppia? Kuka sinä olisit?"

Kiinnostavuusmuotoilu –  "Sisältöjen tulva on aivan valtava tänä päivänä. Miten moisesta vyörystä on edes pieni mahdollisuus erottautua ja saada oma viestinsä läpi? Yksinkertainen vastaus on: ole kiinnostava."

Kuva: Ken Teegardin (Flickr)


Kolme itsekästä syytä suostua yritysbloggaajaksi

Salla Syrman

Tämä kirjoitus on sinulle, asiantuntija, konsultti, myyjä tai vaikka vahtimestari, jota viestinnän väki* sinnikkäästi maanittelee yritysbloggaajaksi. Olet ehkä kuullut, mitä hyötyä blogista on yritykselle: hakukonenäkyvyys, sisältömarkkinointi, asiantuntijajohtajuus ja niin edelleen. Tärkeitä asioita, kyllä, mutta kuinka paljon ne painavat henkilökohtaisessa vaakakupissasi, kun mietit, nappaatko uuden nakin normikiireiden päälle.

Jos yhteinen etu riittää vakuuttamaan sinut, onnittelut, et tarvitse tätä tekstiä. Olet myös sopiva ehdokas kuukauden työntekijäksi. Muussa tapauksessa jatka eteenpäin.

Mitä jos harkitsisit yritysbloggaamista puhtaasti itsekkäistä syistä – omat lehmät reilusti ojassa? Hienoa, että koko yritys hyötyy, mutta what’s in it for me?

1.       Blogikirjoitus voi olla hyödyllinen työväline.

Hyvästä blogikirjoituksesta voi olla erittäin konkreettista hyötyä: helpotat omaa työtäsi. Mitä asiakkaat tai muuta tärkeät sidosryhmät toistuvasti kysyvät? Minkä ymmärryksen kasvattaminen auttaisi tavoitteissasi?

Kirjoita tekstejä, jotka kestävät aikaa ja joiden lukemisesta on asiakkaalle aidosti hyötyä. Aina kun keskustelet aiheesta uuden ihmisen kanssa, voit tarjota avuliaasti linkkiä kirjoitukseesi lisätiedon lähteenä, miksei vaikka kiitosviestissä tapaamisen jälkeen.

2.       Teet ammattitaitosi näkyväksi.

Itsensä ammatillisesta brändäämisestä kohistaan kovasti. Miten erotut asiantuntijana tällä hetkellä? Miten näkyisit verkossa, jos nyt alkaisit etsiä uutta työpaikkaa? Monelle kynnys ryhtyä bloggaamaan säännöllisesti omin päin on korkea, koska työn ohella on muutakin aikaa vaativaa, esim. Elämä. Yritysblogi on hyvä ensiaskel. Kirjoitukset ja silloin tällöin riittävät. Saat tukea. Tuotat omaa materiaalia, joilla voit herättää keskustelua ja oppia lisää muiden näkemyksistä eri kanavissa, esimerkiksi LinkedIn-verkostossasi.

3.       Kehityt kirjoittajana.

On yksi varma tapa kehittyä kirjoittajana: Kirjoita. Kirjoita riittävästi. Kirjoita erilaisilla tyyleillä. Olen monesti huomannut, että yritysbloggaaminen vapauttaa työntekijöitä etsimään omaa, yksilöllistä ääntään kirjallisessa ilmaisussa. Yritysblogin ei ole tarkoitus olla tiedotteiden toisintoja, virallista me-linjaa. Minä, yrityksen inhimillisenä edustajana, saa nousta pinnalle, mikä voi olla vapauttavaa ja luovuutta kirvoittavaa, jos on vuosikausia tuottanut vain tietynlaisia tekstejä.

Parhaassa tapauksessa saat kirjoittamiseen sparrausta, mikä auttaa kehittymään. Kirjoitustaidon ja selkeän ilmaisun kohentumisesta on hyötyä kenelle vaan. Saatat siis hyvinkin huomata, kuinka muutkin työhön liittyvät tekstit alkavat syntyä aiempaa helpommin.

Heräsikö motivaatio? Jos alkoi kiinnostaa, lue vielä seuraava kohta.

Ennen kuin sanot kyllä ja heität sormet näppäimistölle, varmista viestinnältä vielä muutama asia:

1.       Mitä yritysblogilla tavoitellaan? Kenelle kirjoitan? Millaiseen julkaisukanavaan kirjoitan?

Kirjoitat kiinnostavasti silloin, kun toisaalta suhtaudut aihepiiriin innostuneesti ja toisaalta ymmärrät, mistä kohderyhmä syttyy. Ihminen yleensä kiinnostuu asioista, joista hänelle on hyötyä. Jos kirjoitat alasi asiantuntijoille suunnattuun kanavaan, kovin yleisiä asioita esittävästä tekstistä tuskin on hyötyä lukijoille. Jos taas kirjoitat suuremmalle yleisölle suunnattuun kanavaan, vaikkapa median kumppaniblogiin, syvälle asiantuntijatasolle porautuva teksti pelottanee suurimman osan lukijoista pois.

2.       Millaista tukea saat kirjoittamiseen ja julkaisuun?

Oli tekstin kohderyhmä tai aihe mikä tahansa, hyvä jäsentely ja selkeä kieliasu tehostavat sanomaasi aina. Omalle asiantuntemukselleen tulee helposti sokeaksi – virkkeet venyvät kilometripituisiksi helposti ja ammattikielen sanahirviöt vilisevät. Ulkopuolisesta sparraajasta on apua, paitsi oikoluvussa, myös tekstin näkökulman rajaamisessa. Entä sitten, kun teksti on julkaistu? Saatko tarvittaessa tukea kommentteihin vastaamisessa tai somekanavien käytössä?

3.       Millaiset pelisäännöt?

Jotta pystyt tuottamaan hyviä tekstejä, selvitä yritysbloginne pelisäännöt. Mitä rooliisi kirjoittajan kuuluu? Kuka päättää aiheet? Saatko kirjoittaa vapaasti aiheista, joista eniten sytyt vai mietittekö ideoita yhdessä? Kuinka usein bloginakki napsahtaa? Kuinka paljon aikaa tulee varata? Monesti yritysblogeja varten tehdään kirjoittajille suunnattu sisäinen pelisääntöohjeistus, josta saat vastaukset peruskysymyksiin.

*PS. Tämä teksti on myös apuvälineeksi sinulle, joka haluat motivoida yrityksestäsi lisää bloggaajia ja sisällöntuottajia. Kun etsit sisällöntuottajia, lähde liikkeelle kirjoittajan hyödystä – älä yrityksen hyödystä tai omasta hyödystäsi viestinnän edustajana. Ihminen yleensä kiinnostuu asioista, joista hänelle on hyötyä.

Jos kaipaat lisäapua yritysblogin perustamiseen tai kirjoittajien kouluttamiseen, autamme mielellämme!


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Kolme vinkkiä virkeään videopalaveriin –  "Harhaileva mieli on tuloksekkaan videopalaverin vihollinen. Näillä vinkeillä voit auttaa sekä itseäsi että muita palaveriosallistujia keskittymään."

Kiinnostava case tarina – näin se tehdään! Osa 2: Kirjoittaminen – "Seuraava askel olisi kirjoittaa julkaisukelpoista sisältöä. Sellaista, jonka kehtaatte laittaa verkkosivuillenne, julkaista uutiskirjeessänne, pakata myyntihärkien salkkuihin asiakaskäynneille ja jakaa kontakteille somessa."

Linda Liukkaan 3 vinkkiä matkalle mestariesiintyjäksi –  "Taitava esiintyminen ei ole synnyinlahja. Perustana on useimmiten tietoa ja ymmärrystä siitä, mikä toimii esiintymistilanteissa."

Kuva: Kaiku Helsinki


”Valtatien varren ainutlaatuinen yllättäjä” – aluebrändäyksen ensiaskeleet

Maria-Elena Cowell

Suomessa alueiden brändäys on vasta pääsemässä vauhtiin. Monet meistä muistavat liudan kiusallisia kuntasloganeita, joista on irronnut nostalgia- ja huumorikylläisiä keskusteluketjuja sosiaalisessa mediassa.

Moni kunta todella kuulostaa henkitoreiselta: ”Puolanka – sitkeää sorttia”. Ehkä vaatimattomuus kaunistaa. Epäselvää on, miten ”Paimio, pikkuisen parempi” eroaa ”piirun verran paremmasta” Kalajoesta. Kriisikunnan kriteereitä viime aikoina kevyesti täyttänyt Luviakin uskoo olevansa ”friskis myätäses”. Asukkaiden tähden sopii todella toivoa!

”Tee se Joutsenossa” siivitti somekommentoijat jo metatasoille.

Globaali kilpailu huomiosta pakottaa erottautumaan. Wikipedian mukaan kaupunkien brändäyksellä muutetaan kaupungit osuvasti ”sijainnista kohteeksi”.

Mutta aluebrändäys on paljon muutakin kuin kunnalle kömpelösti istutettu iskulause. Pohjois-Karjala kosiskeli keväällä paluumuuttajia suoramarkkinointikampanjalla. Espoon kaupunki käyttää joukkoälyä Espoon brändin kirkastukseen ja strategian luontiin. ”Haluamme luoda Espoolle tarinan, jonka avulla kaupungin muutosta voidaan johtaa”, kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä totesi Helsingin Sanomissa (27.8.). BusinessOulu on tehnyt vimmaisesti ja tuloksellisesti työtä luodakseen lisää elinvoimaa ”Pohjois-Skandinavian pääkaupunkiin” esimerkiksi Northern Glow -tapahtumalla.

Suomessa aluebrändäyksen edelläkävijä on Lappi, jonka yhteinen markkinointi- ja viestintätalo House of Lapland levittää Lapin sanomaa myös omien lähettiläidensä avulla.

Kunnat ja alueet kilpailevat asukkaista ja yrityksistä, ja maat investoinneista ja matkailuvirroista. Alexander Stubb asetti ulkoministerikaudellaan valtuuskunnan pohtimaan Suomen maabrändiä. Alan guru, brittiläinen konsultti Simon Anholt määritteli Suomen identiteetin keskeiset teemat:

• Honour: Suomalaisiin voi luottaa

• Simplicity: Mutkaton ja ratkaisukeskeinen tapa toimia

• Madness: Suomalaiset muista pohjoismaista erottava peräänantamattomuus

Kuulostaa hyvältä! Mutta se ei yksin riitä. Laaja raportti jakeli myös jotakuinkin kaikille suomalaisille tehtäviä maabrändimme kirkastamiseen. Muistatteko? Virkamiehet avoimen tietoyhteiskunnan sotureiksi ja taloyhtiöille käsky järjestää juhlat. Isovanhempia velvoitettiin siirtämään kädentaitoja lapsenlapsilleen.

Nähtävästi työtä on vielä paljon tekemättä.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Lahjoitukset on niin 2015 –  "Markkinointi on muuttunut, kun viestintäympäristö on muuttunut. Tehokkainta viestintää on se, kun saa ihmiset innostumaan omasta toiminnasta, ja kertomaan tarinaa eteenpäin."

Trump näyttää mallia: Ansaittu media on uskallettava ansaita – "Nykyisessä nopean viestinnän maailmassa vahvasti kantaaottavilla mielipiteillä saa huomiota."

Kuva: Jonna / Kaiku Helsinki


Delfiinien siirron ajankohta ei kuulu sinulle

Pete Saarnivaara

Toimittajilla on viime päivinä ollut vaikeuksia selittää, miksi heidän olisi pitänyt tietää delfiinien siirron ajankohta etukäteen.

Särkänniemen päätös salata delfiinien siirron ajankohta kirvoitti arvattavasti paheksuntamyrskyn, joka sai Särkänniemen toimitusjohtajan oikeaoppisesti myöntämään virheen ja pahoittelemaan. Usein paheksunnan kohteeksi joutuneen valitettavasti kannattaa nostaa käsi pystyyn ihan vain varmuuden vuoksi.

Somenärkästyjien ei tarvitse närkästymistään selitellä. He eivät joudu perustelemaan, miksi heidän olisi pitänyt tietää ajankohta, jolloin Särkänniemestä siirretään delfiinejä.

Vakavasti otettava media sen sijaan joutuu jälkikäteen keksimään perusteluja sille, miksi siirron ajankohta on yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys, josta pitää repiä otsikoita.

Komeimmasta rimanalituksesta vastaa Aamulehti, joka joutui turvautumaan somekeskusteluista tuttuihin salaliittoteorioihin ja ontuviin aasinsiltoihin.

Ensimmäinen perustelu on nykyään valitettavan tuttu: se, että asia kiinnosti ihmisiä, on todiste siitä, että se on yhteiskunnallisesti merkittävä. Aamulehti jatkoi linjaamalla: ”Jos eläinten hyvinvointi on sivistyksen mitta, voi kysyä, onko eläimistä tiedottaminen yhteiskunnan avoimuuden mitta.”, ja: ”Jos delfiinit koetaan tällaisen salailun arvoiseksi, mitä kaikkea muuta kansalaisilta pimitetäänkään.”

Salailulle oli perusteet

Pölyn laskeuduttua harkitseva kansalainen saattaa jopa pysähtyä miettimään perusteluja salaamiselle. Delfiinejä joudutaan siirtämään olosuhteissa, jotka eivät voi olla niille mukavia eivätkä terveellisiä. Mitä nopeammin siirto saadaan tehtyä, sitä parempi delfiineille. Mitä useampi ihminen tulee rekan eteen protestoimaan tai jättämään jäähyväisiä ja hidastamaan siirtoa, sitä huonompi delfiineille.

Tätä vasten sellaiset argumentit kuin ”no se vaan näyttää ikävältä, kun inhimillisen oloisia eläimiä siirretään salaa yön pimeydessä” tai ”jos tämä salataan, varmaan salataan paljon muutakin” ovat vailla painoa.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi merkityksetöntä, mitä delfiineille tapahtuu. Todellinen kysymys on, millaiset eläinten olot ovat niiden uudessa sijoituspaikassa Kreikassa ja miten ne sinne sopeutuvat. Taitaa kuitenkin olla helpompi kohkata asian vierestä kuin itse asiasta.

Olisiko viestinnän sitten voinut hoitaa paremmin?

Totta kai olisi. Kaiun partneri Jouko Marttila esitti HS:n haastattelussa, että ajankohdan olisi voinut kertoa etukäteen epämääräisesti, esimerkiksi ”lähiviikkoina”.

Kaiun vaikuttajaviestinnän seniorikonsultti Jukka Relander on puolestaan huomauttanut, että vielä parempi olisi ollut, jos Särkänniemi olisi pystynyt yhteistyössä ympäristöjärjestöjen kanssa kartoittamaan parhaan mahdollisen ratkaisun delfiinien eläkepäivien sijoituspaikaksi ja niiden kuljettamiseksi sinne.

Tämä olisi kuitenkin vaatinut vuosia kestävää pitkäjänteistä molemminpuolisen luottamuksen rakentamista ja toisen osapuolen kuuntelua. Näiden puute taisi loppujen lopuksi olla tärkein syy salailun tarpeelle – ja sille, että siirtoajankohdan salaaminen koettiin niin loukkaavaksi.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Älä mokaa mediassa –  "Viestintä on vaikea laji, ja kriisiviestintä erityisen vaikea. Johtajat kompuroivat tavan takaa mediassa tekemässä hallaa itselleen ja organisaatiolleen. Miksi omista tai toisten virheistä ei opita?"

Päästöskandaalin jälkihöyryt - pyytämällä anteeksi voi parantua kokonaan – "Anteeksipyyntö vaatii nöyrtymistä, sen tunnustamista ettei kaikki mennytkään suunnitelmien mukaan. Vain pyytämällä anteeksi on toisella mahdollisuus antaa anteeksi."

Johtaja, älä kärvenny kriisissä - 10 vinkkiä vastuulliseen viestintäkulttuuriin – "Viestintä- ja vuorovaikutustaitojen merkitys johtamisessa korostuu, kun kriiseistä on tullut arkipäivää. Vahva viestintäkulttuuri auttaa organisaatiota selviytymään kovassakin paikassa."

Kuva: Ross Huggett (Creative Commons)