Lataa talteen: Lomaltapalaajan lupauskirje

Salla Syrman

Mistä tunnistaa hyvän loman? Siitä, että paluu työhön on tuskaista ja vaatii pehmeän laskun. Oravanpyörästä onnistuneesti irrottautunut lomalainen on vähintään unohtanut salasanansa, parhaimmassa tapauksessa myös ammattinimikkeensä.

Vaikka sopeudut varmasti arkeen vähitellen, mikset tänä vuonna helpottaisi oloasi jo etukäteen? Lataa siis tästä Kaiun kesälahja Sinulle, lomalainen: kirjepohja, jolla kontaktoit loman jälkeisen itsesi. Kopioi, tulosta, täytä ja jätä siivotulle pöydälle.

Alla maskottilokkimme esimerkki:


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Siakas, laitetaanko verkkokuppaan kilapilu?  –  "Typopirulainen näyttäytyy silloin, kun vähiten odotat. Sillä on yliluonnollinen kyky piiloutua pisteiden tai pilkkujen taakse oikolukemisen ajaksi ja tulla esiin vasta silloin, kun esimiehesi katsoo tuotostasi."

Kesiemme työt"Sain torniekspertiltä todella kovasanaista palautetta ja luikin T-paitahuoneeseen itkemään."

Millainen Game of Thrones -johtaja olisit? Vieläkö olisit elossa? – "Tunnistimme neljä johtajatyyppiä. Mitä heiltä voi oppia? Kuka sinä olisit?"


Lahjoitukset on niin 2015

Jukka Relander

Kuntaministeri Anu Vehviläinen esitti keväällä, että yritysten tekemät lahjoitukset pitäisi vapauttaa veroista. Tätä ei ehdotettu ensimmäistä kertaa, eikä viimeistä. Mutta se ei tule menemään läpi.

Idea on hyvä. Yritykset voivat tehdä lahjoituksia vain tuloksesta, eli sen jälkeen kun verot on maksettu. Näin lahjoittaminen tulee aika kalliiksi, eikä ole motivoivaa. Verovapaus lisäisi lahjoituksia tuntuvasti, ja moni kannatettava hanke, joka on tähän asti kompastunut rahapulaan, saattaisi toteutua. Enkä nyt sano Guggenheimista mitään.

Asian mutta on siinä, että lahjoitusten verovapaus vapauttaisi yritykset käytännössä korvamerkitsemään maksamansa verot ilman, että annettujen lahjoitusten ja maksettujen verojen summa kasvaisi senttiäkään. Se tietäisi hyvää lastensairaaloille, taidelaitoksille ja jääkiekolle, mutta samalla rahoituspohja, jolla kustannetaan sosiaalimenot ja perusterveydenhuolto, heikkenisi. Esimerkiksi keski-ikäinen syrjäytynyt mies ei ole kovin houkutteleva lahjoituskohde, mutta kodittomille kissoille koittaisi, no, kissanpäivät.

Asian voisi hoitaa fiksumminkin.

Passiivista sponsorointia vai aktiivista markkinointiviestintää?

Yritykset tekevät tuloksestaan lahjoituksia ja harjoittavat sponsorointia. Nämä budjetit ovat usein pieniä, vaikka kyse olisi merkittävästä yrityksen näkyvyyttä lisäävästä maineteosta.

Tunnen sponsorointibudjettien rajallisuuden edellisestä elämästäni, jolloin toimin kalakauppiaana. Tosin en myynyt ihan mitä tahansa kalaa, vaan kallista jalokalaa keskihintaan viisisataa euroa kilo. Teimme nimittäin rahankeräystempauksen virtavesien hyväksi myymällä firmoille kutujokiin pyrkiviä nimikkokaloja, jotka varustettiin radiolähettimillä ja joiden kutuvaellusta seurattiin elokuusta lokakuun lopulle.

Kalanmyyjänä törmäsin toistuvasti tähän sponsorointibudjettiin. Ei, nyt ei ole mistä antaa, kun toimitusjohtajan pojan jääkiekkojoukkueen leirille oli kustannettu limut ja pullat.

Halusimme, että kaloja rahoitettaisiin sponsorointibudjetin sijasta markkinointibudjetista - tietenkin siksi, että markkinointibudjetissa on enemmän rahaa.

Tämä tosin tuli mieleen vasta myyntihetkellä, sillä alun perinkin toivoimme, että firmat ottaisivat nimikkokalansa osaksi viestintäänsä, sen sijaan että vain tekisivät parilla tonnilla hyvää ja unohtaisivat koko jutun. Osana viestintää omat kalamme olisivat saaneet näkyvyyttä, ja firmat sijoitukselleen huomiona ilmenevää tuottoa.

Mutta kun ne sponsorointirahat otetaan vasta sieltä tuloksesta.

Vanhanaikaisessa viestintäympäristössä sponsoroinnin ja markkinoinnin erottelu oli mielekästä, kun mainonta oli sitä että ostettiin lehdestä tilaa ja kerrottiin että nyt lähtee muuten halkomotti hyvään hintaan.

Markkinointi on muuttunut, kun viestintäympäristö on muuttunut. Tehokkainta viestintää on se, kun saa ihmiset innostumaan omasta toiminnasta, ja kertomaan tarinaa eteenpäin.

Hyvän tekemistä ja tarinankerrontaa à la Patagonia

Hyvä esimerkki tästä on maailman suurin ulkoiluvälinebrändi Patagonia.

Patagonia ei ilmoittele lehdissä eikä huutele netissä. Mutta he ostivat vesivoimalan, räjäyttivät padon että lohet pääsivät nousemaan intiaanien perinteisille apajille, ja tekivät hommasta dokumentin.

Kyse ei ollut sponsoroinnista. Että laitetaan sinne kypärän niskapuolelle tarra. Ehei.

Patagonia ei erottele hyvän tekemistä ja muuta toimintaa toisistaan. Firman identiteettiin kuuluu, että he myyvät vaatteita ja tekevät asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä. Kuten nyt vaikka luonnonpuiston pyörittäminen Patagoniassa, Chilessä. Tai sen padon räjäyttäminen. Ihmiset kertovat sitten heidän tarinaansa eteenpäin. Kuten minäkin tässä.

Kirjanpitoa sääntelevää lainsäädäntöä voisi vähän perata, tai käydä keskustelua lain tulkinnoista, että yritykset voisivat nykyistä laajemmin tehdä tärkeiksi kokemiaan ja viestinnällisesti olennaisia asioita osana toimintaansa, erottelematta sitä että koska tehdään bisnestä, ja koska laitetaan halo otsalle ja tehdään hyvää. Kun se hyvä voisi olla kaikessa mukana.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ajattelua herättävää viestintää –  "Kiinnostavat sisällöt tarvitsevat tuekseen kohderyhmän tuntemista."

Sisältömarkkinointi on erottautumisen väline – "Ennen mitään mietitään, mikä on se meidän juttu, joka erottaa oman tuotteen tai brändin kymmenistä muista. Sitten toimimaan, rohkeasti omasta kulmasta."

Onko kaupallisuus vain katsojan silmässä? – "Journalistisen ja kaupallisen sisällön sekoittuminen aiheuttaa luonnollisesti ongwlmia. Niille viitataan kintaalla toteamalla, että yleisö valitsee, mitä lukee (tai katsoo tai kuuntelee) ja tekee siitä omat johtopäätöksensä," 

Kuva: Bert Heymans (Creative Commons)


"On-the-go" -viestintää Periscopessa, Snapchatissa ja Instagramissa

Laura Vuorio-Kuokka

Forbes ennusti monen muun tahon tavoin, että sosiaalisen median vuoden 2016 suurin trendi ovat palvelut, jotka mahdollistavat hetkien jakamisen. ”In-The-Moment” sisällön lisäksi, tai enemmänkin sen rinnalla merkittävää on ”On-The-Go” - ajattelu. Enemmän hetkiä jaettuna juuri tässä ja nyt, vähemmän etukäteen tuotettua myöhemmin julkaistavaa sisältöä.

Ihmiset haluavat yhä suuremman vapauden itse valita mitä ja milloin he katsovat, lukevat tai kuuntelevat. Eriliaiset musiikin, elokuvien ja muun viihteen suoratoistopalvelut ovat tuoneet vapautta näiden kuluttamiseen. Esimerkiksi Spotifysta kuuntelemme musiikkia fiiliksen mukaan ja Netflixistä katsotaan suosikkisarjoja tai elokuvia ajasta ja paikasta riippumatta. Tätä samaa joustavuutta odotetaan myös organisaatioilta niin läsnäolossa sosiaalisessa mediassa,kuin sähköisessä asiakaspalvelussa ja asioinnissa.

Miten sitten ollaan tällainen joustava ja hetkessä läsnäoleva organisaatio? Tyylejä, tapoja ja keinoja on yhtä monia kuin on organisaatioitakin. Se mikä sopii yhdelle ei varmasti sovi kaikille, ehkä ei edes toiselle saman toimialan sisällä. Siksi en yleensä laadi näitä ” Viisi tapaa tehdä timanttista sisältöä” ja ”Näillä kuudella tempulla organisaatiosi menestyy somessa”- tyylisiä listauksia. Sen sijaan listaan tähän muutamia somekanavia, joissa mielestäni mobiilivideon avulla voidaan rakentaa ”In-The-moment” sekä ”On-The-Go” viestintää ketterästi.

Suoratoistopalvelut ja mobiilivideot läsnäolon rakentajina

Videoiden tuottaminen ei ole koskaan ollut näin helppoa, kun käytännössä jokaisella on livelähetykseen tarvittava kalusto taskussaan. Sisältöjä ylipursuavassa pilvessä on entistä oleellisempaa ymmärtää eri kanavien ominaispiirteet sekä se, kuinka niissä voi tavoitteellisesti rakentaa läsnäoloa ja kertoa organisaation tarinaa.

Periscope

Twitterin omistama suoratoistopalvelu, jota Suomessakin jo vakiintuneesti käytetään. Organisaatioille helppo sekä kustannnustehokas tapa lähettää livestriimiä. Periscope avaa laajalle yleisölle ovet paikkoihin ja tilanteisiin, jotka muuten jäisivät jakamatta. Tiedotustilaisuus, viikkokatsaus, lanseeraus, kampanja, rekrytointi, haastattelu, tapahtuma, asiakaspalvelu, making of ja se kuuluisa behind the scenes - vain muutamia käyttömahdollisuuksia mainitakseni.

FacebookLive

Facebookin vastine Periscopelle ja varsin potentiaalinen livelähetyksien tekemiseen organisaatioille erityisesti jo olemassaolevien yleisöjen ansiosta. Facebook panostaa Live-ominaisuuden kehitystyöhön paljon ja myös algoritmi on suosiollinen livevideoille.

Kisaan odotellaan näillä näppäimillä Googlen vastinetta nimeltään YouTube Connect. Odoteltiin jo toukokuussa, mutta nyt odotellaan vähän lisää. Itse odotan todella innokkaasti, sillä vaikka Google on kisassa vähän myöhässä, on sillä myös mahdollisuus tuoda valmiiksi erittäin hyvä tuote markkinoille. Erittäin hyvä ei taida edes riittää, parempi olisi olla aivan briljantti appi, jotta jo muihin palveluihin tottuneet käyttäjät saadaan vaihtamaan Connectiin.

Snapchat ja Instagram

Snapchat ei ole suoratoistopalvelu, vaan enemmänkin pikaviestipalvelun ja mikrovlogin yhdistelmä. Organisaatioille mahdolllusuuksia käyttöön on yhtä laajalti kuin tuossa Periscopen kohdalla listasin ja enemmäkin, mutta enimmäkseen näkee vielä kokeilevaa lähinnä tunnettuuden lisäämiseen ja brändinrakentamiseen keskittyvää sisältöä. Halutessaan Snapchatista voi saada erittäin vuorovaikutuksellisen kanavan, jollloin esimerkiksi palautteen kerääminen uudesta tuotteesta tai palvelusta voi olla toimiva idea. Snapchat on monipuolinen viestintäpaketti, jossa voisi hyvin toteuttaa esimerkiksi läsnäolevaa asiakaspalvelua.

Snapchatiin voi lähteä monella eri kulmalla, riippuen viestinnän tavoitteista. Oman sisällöntuotannon vaihtoehto voi olla yhteistyö snäppijulkkiksen kanssa tai vaikkapa oman geofiltterin lanseeraus. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Snapchat on parasta, mitä somerintamalla on pitkään aikaan tapahtunut. Sen vahvuuksia on muilla keinoin vaikeasti tavoitettava nuori käyttäjäkunta, joka on tutkimusten mukaan myös hyvin sitoutunutta. Snapchatin arvosta kertoo mielestäni aika paljon se, että perinteikäs Wimbledonin tennisturnaus solmi äskettäin sopimuksen Snapchatin kanssa. Aiemmin viime vuonna seurapiirejä kohautti Burberryn päätös lanseerata mallisto Snapchatissa ennen muita catwalkeja. Kokeilu oli menestys ja perinteitä vaaliva luksusbrändi on edelleen jatkanut yhteistyötä Snapchatin kanssa.

Kuvapalveluna tunnettu Instagram toimii myös lyhyiden videoiden jakopaikkana. Itseasiassa Instagramin keväisen uudistuksen myötä palveluun on nykyisin mahdollista ladata jopa minuutin mittaisia videoita aiemman 15 sekunnin (30 sekunnin mainostyökalulla) sijaan. Pituus ei välttämättä ole se mihin kannattaa panostaa vaan katseet vangitsevaan alkuun. Liikkuva kuva jo sinänsä kiinnittää kyllä huomion, mutta ensimmäiset pari sekuntia ovat supertärkeitä sitoutumisen kannalta. Lyhyet ja oivaltavat videot toimivat mielestäni hyvin Instagramin sisältövirrassa.

Kuva kertoo todella enemmän kuin tuhat sanaa ja hyvin rytmitetty video kertoo vielä rutkasti enemmän. Mobiilivideo ja erilaiset suoratoistopalvelut mahdollistavat läsnäolon tässä ja nyt, hetkessä.

Laura Vuorio-Kuokka aloittaa Kaiun riveissä erityisesti sosiaaliseen mediaan, suoratoistopalveluihin ja organisaatioviestintään erikoistuvana valmentajana. Lauran löydät somesta nimimerkillä @lauravuok ja tässä voit tutustua häneen videon välityksellä:


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Viestinnän kuumat perunat 2016: Mindfulness-viestintää –  "Spontaanius vaatii toki suunnittelua. Brändin äänensävyn ja sille sopivien aiheiden huolellisesta määrittelemisestä tulee entistäkin tärkeämpää. Kun suuntaviivat ja toimintamallit ovat järkevästi selvillä, viestintätiimien on paljon helpompaa luoda kussakin hetkessä toimivia ja tehoavia yksittäisiä viestejä."

Aito teini paljastaa: Some toimii näin"Snapchat on siitä kiva, että siihen ei tarvitse panostaa yhtä paljon kuin Instagramiin ja yleensä siellä voi nähdä idolinsa arkisissakin puuhissa."

Videochat on verkkoasioinnin humaani palvelukanava"Mutta millaista palvelua asiakkaat toivovat, kun eivät halua tai osaa palvella itseään? Videochatit palauttavat verkkoasiointiin henkilökohtaisen vuorovaikutuksen. Asiakkaalle tunteen siitä, että hän on tärkeä ja hänen tarpeistaan ja ongelmistaan ollaan kiinnostuneita." 

 

Kuva: Hans-Peter (Creative Commons)


Haluatko, että viestisi kuullaan? – Tee siitä tarina.

Sanna Puutonen

…ja lässyn-lää, tylsää. Kerro jotain uutta!

Markkinoinnin, viestinnän, journalismin ynnä erinäisten brändien tarinallistamisesta on jauhettu viime vuodet siihen tahtiin, että tiedostavat sisällöntuottajat ovat jo ajat sitten pyyhkineet koko sanan myyntislideistaan – tai vähintäänkin korvanneet sen jollain pöhinääherättävämmällä. Parasta ennen -ajattelutavan mukaan tarinallistamisen kulta-aika on jo takana päin, eikä sillä enää vakuuteta ketään, vaikuteta mihinkään saati myydä mitään.

Markkinointislangahtava tarinallistaminen välittää mielikuvaa, jonka mukaan tarinat syntyvät ainoastaan ihmisten tietoisen toiminnan tuloksena: ”Tämä meidän tiimi nyt joko tekee teille niitä tarinoita tai sitten ei tee.”

Todellisuudessa kertomukset ovat erottamaton – ja usein tiedostamaton – osa koko sitä tapaa, jolla lähestymme maailmaa ja välitämme siitä muodostamiamme käsityksiä eteenpäin.

Kas näin:

Kun lässytät kahvihuoneessa pääseväsi pian ”hyvin ansaitulle lomalle”, noudatat ihmesaduista tuttua ideologiaa, jonka mukaan hyvät asiat ovat aina seurausta kovasta työstä ja oikeamielisistä teoista.

Fiilistellessäsi Patrik Lainetta, Cheekiä tai Mannerheimiä peukutat itse asiassa myyttiä klassisesta sankarista, joka laittaa yliluonnollisten voimiensa avulla a) kiekkoa ylämummoon, b) ”mestat pala-maan” c) Suomen kuntoon.

Ja kun väität eron muuttaneen sinua, matkustamisen opettaneen sinulle uuden tavan tarkastella maailmaa tai ruokailutottumustesi mullistuneen Jutta-dieetin myötä, jaksotat elämääsi Aristoteleen Runousopista tuttuihin käännekohtiin.

Koko länsimainen historiankirjoitus perustuu niin ikään Aristoteleelta lainattuun rakennekaavaan: sodilla, tyylikausilla, valtakunnilla ja poliittisilla ideologioilla on alku, keskikohta ja loppu. Ei ole myöskään sattumaa, että Skywalkerin suvun vaiheet, Keskimaan sodat tai suunnilleen mikä tahansa Disney-leffa jaksavat vuodesta toiseen kiinnostaa ja kiehtoa ihmisiä – Odysseuksesta tuttu ”sankarin matka” johdattelee maksavan yleisön kerta toisensa jälkeen Finnkinon lippuluukulle.

Tarinat eivät ole mikään ohimenevä trendi – ne eivät ole menossa minnekään.

Sen sijaan kykymme tunnistaa erilaisia kertomusrakenteita on vaarassa heikentyä, jos tarinoiden merkitys vähätellään maton alle.

Mitä huonommin havaitsemme narratiivit, joiden avulla meihin yritetään vaikuttaa, sitä helpommin seuraamme niitä, jotka tarinoiden voimaa osaavat käyttää. Ja aina joku osaa. Tämän hetken kenties taitavin satuilija lienee republikaanien ehdokkaaksi Yhdysvaltain presidenttikisassa nouseva Donald Trump, jonka suosio perustuu perinteiseen myyttiin pahan valtaa vastaan taistelevasta messiassankarista. Se, että valtaosa Trumpin löpinöistä on todistetusti silkkaa valhetta, ei tunnu kiinnostavan hänen seuraajiaan – niin hyvältä lupaus Amerikan suuruuden palauttamisesta kuulostaa.

Tarinat ovat vanhin ja perustavanlaatuisin tapamme selittää ja ymmärtää maailmaa, jossa elämme. Tästä syystä unohdamme helposti, ettei niiden sisältämillä lupauksilla, juonikuluilla ja loppuratkaisuilla välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa – jokainen tarina on aina viime kädessä kuva kertojastaan.

Meistä jokaisen olisikin aika ajoin syytä pitää palaveri itsemme kanssa ja miettiä, millaisia kertomusrakenteita haluamme olla välittämässä eteenpäin – kahvihuoneessa ja sen ulkopuolella.

Kirjoittaja Sanna Puutonen on Kaiun harjoittelija. Sanna on myös yleisen kirjallisuustieteen opiskelija, arkkitehtuurin kandidaatti, pesäpallon nelinkertainen suomenmestari sekä [onneksi] entinen Silja Symphonyn buffet-emäntä.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ajattelua herättävää viestintää –  "Kiinnostavat sisällöt tarvitsevat tuekseen kohderyhmän tuntemista."

Kiinnostavuusmuotoilu – "Ole kiinnostava. Miten?  Tarjoa yleisöllesi aitoa hyötyä."

2016 kuumat perunat - Osa 10: PR:n uusi tuleminen - tarinankerronnan kautta – "Sisältötulvassa tarinankerronnan taidosta on tullut uusi kuninkuuslaji. Se, miten kiinnostavan ja koskettavan tarinan yritys tai organisaatio osaa kertoa itsestään, ratkaisee yleisön suhtautumisen ja lopulta ostopäätöksen."

Kuva: umjanedoan (Creative Commons)


Siakas, laitetaanko verkkokuppaan kilapilu?

Salla Syrman

(PÄIVITYS 26.5.2017: SUUREN SUOSION ANSIOSTA KOKOSIMME MYÖS TOISEN OSAN TYPOTÖPPÄILYJÄ! TSEKKAA "RATAKISUT BIERUMÄELLÄ" TÄSTÄ)

Anna (nimi muutettu) oli sinä vuonna vastuussa firman joulukorteista. Joulupuun kuva oli hieno, materiaalivalintakin nappiin ja kerrankin tilaus lähtenyt ajoissa. Kun painotuoreet kortit saapuivat, työkaveri tirskahti: ”Hyvää joulua koko perseelle!”

Typopirulainen näyttäytyy silloin, kun vähiten odotat. Sillä on yliluonnollinen kyky piiloutua pisteiden tai pilkkujen taakse oikolukemisen ajaksi ja tulla esiin vasta silloin, kun esimiehesi katsoo tuotostasi. Se rakastaa erityisesti työhakemuksia, myyntiesityksiä ja painotuotteita, joita tilataan vähintään 1000 kappaletta.

Mutta hei, sitä sattuu - jopa niin kutsutuille viestinnän ammattilaisille! Siksipä kaikulaiset paljastavat nyt inhimillisyytensä ja jakavat kymmenen sykähdyttävintä kirotusvihrettään.

#1 Järjestettäisiinkö teille kilapilu?

#2 Facebook, Twitter vai LinkedIn? Tehdään kanakarvoitus.

#3 Siakas on turvetullut meidän toimistolle käymään.

#4 Voisin lähettää sinulle persentaation.

#5 Hei kakki!

#6 Tiedostot ovat nyt palvelimella saatana.

#7 Verkkokupassa taitaa olla jotain häikkää.

#8 Hieno menetystarina!

#9 Onko viestintäsuunnitelmassa mukana kaikki sidostyhmät?

#10 KUSTU – Asiakastapahtuma 1.11.

Vakavasti puhuen: Yritämme pitää seulan tiukkana, jotta typopaholaiset eivät pääsisi asiakkaillemme asti. Neljä silmää on parempi kuin kaksi. Otamme kaikki karanneet typot kiinni ja suljemme häkkiin lokkimme vartioitavaksi.

Jos kuitenkin löydät kirjallisesta tuotteestamme kaksimielisen, virheellisen sanan, palauta se meille. Lähetämme sinulle paluupostissa virheettömän yksilön takaisin!


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Täydellisen tiedotteen jäljillä, osa 3: Kaksi silmää ei riitä –  "Vaikka kuinka hioisi ja viilaisi, omalle tekstilleen vain valitettavasti sokeutuu. Pian ei enää näe oikeita pilkun paikkoja eikä saa monimutkaisia lauserakentetia simppelimmiksi."

Älä mokaa mediassa – "Miksi omista tai toisten virheistä ei opita?" 

Mitä sellainen viestintätoimisto oikein tekee? – "Olen yrittänyt selittää, että viestintätoimistona tarkoituksemme on toteuttaa asiakkaiden viestintää. Joskus päivitämme Facebookiakin."

Kuva: Kaiku Helsinki