Sisältömarkkinointi on erottautumisen väline

Tiina Hosiokoski

”Onko se sisältömarkkinointi sama asia kuin ennen oli advertoriaalit?” Olen kuullut tämän kysymyksen lukuisia kertoja. Ei, ei se ole. Sisältömarkkinoinnille on toki määritelmiä, mutta käsitteenä se on joka tapauksessa laaja ja ei kovin yksiselitteinen.

Itse en edes yritä määrittää sisältömarkkinointia liian tiukasti.

Sisältömarkkinointia käytetään paljon SEO:ssa eli hakukoneoptimoinnissa. Tai, esimerkiksi Wikipedian mukaan tämä juuri ei ole sisältömarkkinointia, mutta sellaisena siitä joka tapauksessa puhutaan. Hakukoneet kun rakastavat hyviä sisältöjä ja arvottavat jatkuvasti hyvillä sisällöillä päivittyviä sivustoja korkealle omissa hakutuloksissaan. Tämä on elintärkeää yrityksille, joiden asiakashankinta tapahtuu osin tai kokonaan verkossa – niin kuluttaja- kuin b-to-b-puolella.

Mutta entäpä tuotteet, palvelut tai asiat, joiden myyntikanava ei ole verkko? Otetaanpa esimerkiksi vähittäiskaupassa myytävät elintarvikkeet. Olen törmännyt useastikin yrityksiin, jotka odottavat nopeaa myynnin kasvua sisältömarkkinoinnin keinoin. Ei ihan helppoa. En ainakaan itse usko, että jälleen yksi reseptejä suoltava toimija muiden joukossa korjaa mitään suurempaa jackpotia. Elintarvikepuolella viimeaikaiset menestystarinat ovat olleet niitä, jotka ovat tehneet (tai vähintäänkin viestineet) asiat erilailla kuin muut. Sekin on mahdollista, jos löytyy rohkeutta irrottautua oman kategorian perinteistä ja toisaalta oivalluskykyä nähdä se oma metsänsä puilta.

Ja mikä se oma metsä sitten on? Sen miettimiseen käyttäisin nykypäivän hetkisessä työelämässä vähän enemmänkin aikaa. Joka paikassa rummutetaan, että sisältömarkkinoinnissa sisällöt pitää miettiä asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan näkökulmasta ja unohtaa yrityksen näkökulma. Mutta pitääkö? Ja en nyt tarkoita sitä, että kaikki hiotaan kiiltokuvamaiseksi. Tarkoitan sitä, että hyvää sisältöä ei mielestäni ole edes tehtävissä ilman kunnollista positiointia eli asemointia. Kilpailijoista pitää erottautua – ja se jos jokin on sisältömarkkinoinnin mahdollisuus! Tästä mielestäni puhutaan sisältömarkkinoinnin yhteydessä aivan liian vähän, jos lainkaan.

Case laskettelukeskus

Otetaan yksinkertaisena esimerkkinä vaikkapa – näin talvella – laskettelukeskus. Isossa kuvassa kaikki tarjoavat samaa: hissit jotka vetävät ylös, mäet joita lasketaan alas ja kahvila jossa voi lämmitellä sekä muut asiaankuuluvat aktiviteetit. Jos kaikki tekevät sisältömarkkinointia näistä samoista lähtökohdista, ei mikään erota yhtä keskusta toisesta. Niinpä jokainen keskus etsii ja löytää sen oman kulmansa, asemoi itsensä muihin nähden. Yksi tunnetaan bilepaikkana, toinen Suomen pisimmistä rinteistä ja luonnonrauhasta, kolmannessa on parhaat palvelut lapsiperheille. Niinpä sisällötkin voisivat keskittyä näiden vahvuuksien ympärille ja kävijät löytävät sitä kautta tarjonnasta omansa.

En tiedä, johtuuko oman kärjen puute siitä, että sisältömarkkinointi on enemmän viestinnän kuin markkinoinnin juttu. Markkinointipuolella on totuttu positioimaan, viestinnän puolella en muista siitä puhutun juuri koskaan. Niin tai näin, tässä olisi mielestäni pysähtymisen paikka. Ennen mitään mietitään, mikä on se meidän juttu, joka erottaa oman tuotteen tai brändin kymmenistä muista. Sitten toimimaan, rohkeasti omasta kulmasta.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Onko kaupallisuus vain katsojan silmässä? –  "Jonkinlaisia median, markkinointiviestinnän toimistojen ja mainostajien yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan. Kaupallisuus ei saa olla vain katsojan silmässä."

2016 kuumat perunat: Yleisö kyynistyy mainontaan – mistä kiertotie? –  "Journalistisin kriteerein ansaittu näkyvyys on kansalaisten mielissä yhä uskottavaa ja tehokasta."

PR on toista Pietarissa"Markkinatalous toimii Pietarissa suoraviivaisesti. Jos Pietarissa haluaa näkyvyyttä, sitä voi ostaa. Länsimaista tuttu PR-toimistojen tuottamien juttuideoiden tarjoaminen medialle tuottaa harvoin tulosta."

 

Kuva: Lindsay Shaver (Creative Commons)


Haemme harjoittelijoita

Pete Saarnivaara

Kaiku Helsinki on Suomen johtava valmentava viestintätoimisto. Suunnittelemme, toteutamme ja valmennamme media- ja vaikuttajaviestintää, myyntiviestintää, sisäistä viestintää sekä sosiaalisen median asiakaskohtaamisia. Asiakkainamme on niin yrityksiä, järjestöjä kuin julkishallintoakin.

Haemme nyt innokkaita, oma-aloitteisia ja nälkäisiä

KORKEAKOULUHARJOITTELIJOITA

toimimaan asiakasrajapinnassa operoivien konsulttiemme back office -tukena.

TARJOAMME

viestinnän näköalapaikan, jossa pääset tutustumaan siihen, miten viestinnällä tuetaan organisaatioiden strategisten tavoitteiden saavuttamista niin julkisella, yksityisellä kuin järjestösektorillakin.

ROOLISI

Osallistut asiakasstrategiamme toteuttamiseen osana asiakkaidemme viestinnän taktisen tason operatiivisen toteutuksen tiimejä asiakkuusjohtajiemme, projektipäälliköidemme ja konsulttiemme tukena sekä strategisen tason viestinnän kehittämisen tukemiseen seniorikonsulttiemme tukena.

EDELLYTÄMME

korkeakouluopintoja ja aikaisempaa kokemusta viestinnästä, suomen ja englannin kielen taitoa, näkemystä digitaalisuuden merkityksestä yritysten toimintaympäristölle ja liiketoiminnalle sekä vahvaa asiakaslähtöistä asennetta. Olet monipuolinen osaaja etkä pelkää haasteita.

SINUN TÄYTYY

olla todella kiinnostunut meistä, kun olet jaksanut lukea moista soopaa tänne asti! Saatat olla etsimämme harjoittelija.

Pystyisitkö lisäksi muokkaamaan jopa tällaisen vuodatuksen innostavaan muotoon? Näytä meille taitosi ja lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja CV:si viimeistään tiistaina 8.3.2016 osoitteeseen inari.anttila@kaikuhelsinki.fi.

Inspiraatiota voit hakea vaikkapa harjoitteluohjelmamme edellisen jakson ilmoituksesta

Täällä puolestaan tiivis johdanto Kaikuun työnantajana.

Lisätietoja voi kysyä minulta sähköpostitse (pete.saarnivaara@kaikuhelsinki.fi). Puhelimitse tavoittamiseni saattaa ajoittain olla vaikeaa, mutta päivystän numerossa 050 568 8635 ainakin seuraavina aikoina:

ti 1.3. klo 14-16
to 3.3. klo 8-10
pe 4.3. klo 8-12

Kuulemiin!

 

Kuva: Alfred Grupstra (Creative Commons)


Twitter-vinkki: Huomioi aikajanauudistus

Petteri Puustinen

Twitter toteutti paljon kohkatun aikajanauudistuksensa. Pikaviestipalvelu alkoi nostaa "sinua kiinnostavia twiittejä" aikajanan yläpäähän sen sijaan, että se näyttäisi uusimmat twiitit aikajärjestyksessä. Idea on siis samankaltainen kuin Facebookissa: kun kirjaudut sisään palveluun, et näe kaikkia julkaistuja sisältöjä kronologisessa järjestyksessä, vaan palvelu on "älykkäästi valinnut" näkyville sellaisia sisältöjä, jotka ovat saaneet eniten tykkäyksiä / jakoja / ym. huomiota osakseen.

Täällä selitetään koko juttu tekniseltä kannalta vielä perusteellisemmin.

Huomionarvoista tässä on kuitenkin se, että ensin Twitter lupasi, että aikajanan uusi järjestys ei kytkeydy päälle automaattisesti, vaan käyttäjä voi erikseen käydä napsauttamassa sen päälle Asetukset-valikosta. Käytäntö on kuitenkin juuri päinvastainen: esimerkiksi itse sain tänään mobiili-Twitterissäni ilmoituksen, että "Olemme ottaneet uuden aikajanan käyttöön – voit halutessasi laittaa sen pois päältä asetuksista."

Jos siis haluat jatkaa Twitterissä vanhaan malliin, käy Asetukset-sivulla (työpöytäselaimessa) tai Asetukset > Aikajana -valikossa (mobiilisovelluksessa) napsauttamassa pois valintaruutu "Näytä minulle parhaat twiitit ensimmäisenä". (Englanninkielisessä mobiilisovelluksessa Settings > Timeline > "Show me the best Tweets first")

Viestintätoimisto Kaiku Helsinki: Twitterin aikajanauudistus

Tietysti uusi aikajanatyyli saattaa miellyttää joitain käyttäjiä. Sen hyvä puoli on siinä, että käyttäjän tulee todennäköisemmin nähtyä "suositut" twiitit vaikka hän olisi ollut poissa Twitteristä hetken aikaa. Huono puoli on etenkin siinä, että uusi käytäntö murtaa Twitterin alkuperäisen filosofian reaaliaikaisesta, aikajärjestyksessä etenevästä tavasta keskustella ja seurata maailman tapahtumia. Olisi mielenkiintoista kuulla sinun mielipiteesi – kerro näkemyksesi meille vaikka Twitterissä tai kommentoi tähän alle!

(Lisääkin uudistuksia on näköpiirissä: pitkään liikkuneen huhun mukaan Twitter saattaa piakkoin luopua 140 merkin rajasta ja laajentaa viestien pituuden huuuuurjan pitkään 10 000 merkkiin.)


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

2016 kuumat perunat: Ote irti omista kanavista"Jos asiakaskunta on jo valmiiksi tottunut liikkumaan muualla, miksi käyttää aikaa ja energiaa heidän houkuttelemisekseen pois heille tutuista ja helpoista kanavista?"

Twitter-uudistus potuttaa gangsta-räppäriä –  "Kaikkia vaihdos tähdestä sydämeen ei kuitenkaan miellytä."

Aito teini paljastaa: some toimii näin"Suomalainen teini postaa ig:hen kuvia omasta naamastaan, ruuastaan, näkemistään kauniista maisemista ja kavereistaan."


Kuva: Michael Galpert (Creative Commons)


Aito asiantuntija VS. tiedon kirous

Salla Syrman

Annoin raikuvat päänsisäiset aplodit MTL:n toimitusjohtaja Tarja Virmalalle, joka siteerasi taloustoimittajatuttavaansa ja nosti blogissaan hevosenpaskan pöydälle:

”On kaksi ammattiryhmää, joiden haastattelemisesta ei koskaan tule mitään. Kun näille esittää kysymyksen, vastauksen viidestä ensimmäisestä sekunnista ymmärtää jotain. […]Toinen on tietotekniikka-alan johtajat ja toinen on markkinointiväki. Niiden puheesta ei ymmärrä eikä niistä sen vuoksi voi tehdä lehtihaastatteluja. ”

Kiitos. Tervetullut ravistelun hetki molemmille toimialoille – eikä vain alojen itsensä takia.

On kaikilta pois, jos näiden toimialojen parhaat asiantuntijat eivät ole mukana haastatteluissa tuomassa uusia näkökulmia julkiseen keskusteluun. Ei ole kenenkään etu, jos yleisö mieltää IT-väen palvelimia halaileviksi nörteiksi ja markkinoijat puuhastelijoiksi. Keskustelu digitalisaatiosta on höttöä ilman IT:tä, joka uusia teknologisia ratkaisuja kehittää. Suomalaisten parjattu markkinointiosaaminen ei parannu sillä, että markkinointi on pienen piirin puheenaihe.

Ymmärrän hyvin toimittajan turhautumisen syyt. Itselläni on jokapäiväisessä työssäni jalka molemmissa aloissa. Olen tyytyväinen, että katson molempia aloja ulkopuolelta tulleena: viestijänä ja humanistina. Ensimmäiset vuodet IT-alan asiakkaiden kanssa olivat välillä päänsärkyistä yritystä hahmottaa asioita nopeasti kirjainlyhennelmien viidakossa. Markkinointigurujen kanssa puolestaan teki mieli huutaa, kun trenditermeillä kyykytys alkoi.

Nyt on helpompaa - mutta osittain siksi, että olen oppinut näiden alojen kieltä. Yritän olla oppimatta liikaa. Haluan säilyttää niin pitkään kuin mahdollista ulkopuolisen perspektiivin, kyvyn esittää tarpeellisia tyhmiä kysymyksiä.

Vastaloitsu tiedon kiroukselle

Kyllä, sekä markkinointi- että IT-väen suuresta joukosta löytyy jargoniinsa rakastuneita yksilöitä, jotka jostain syystä kuvittelevat, että yksipuolinen päteminen on hyvää asiantuntijavaltaa. Suurinta osaa tuntemistani ihmisistä pidän hyvinä, avuliaina tyyppeinä, joita vaivaa yksinkertaisesti tiedon kirous. Sokeus omalle asiantuntemukselle.

Kun lisätään vielä se, että käsiteltävät asiat ovat aika monimutkaisia ja että alojen arki on täynnä hankalasti kääntyvää finglishiä - voilà, viiden minuutin kryptinen monologi on valmis.

Uskon, että vastavoima on aidossa tahdossa muuttaa käsityksiä. Rakentaa vuoropuhelua. Olla helposti lähestyttävä asiantuntija.

Aito asiantuntija saa keskustelukumppanin tuntemaan, ettei tyhmiä kysymyksiä ole olemassa. Tällainen asiantuntija ei vain julista omaa sanomaansa, vaan kuuntelee ja todella haluaa ymmärtää, mitä toinen kysyy ja miksi. Helposti lähestyttävällä asiantuntijalla on pokkaa yksinkertaistaa sanomansa silloin, kun keskustelukumppanin ei tarvitse tietää kaikkia mahdollisia yksityiskohtia.

Viestintätoimisto Kaiku Helsinki: Toimittaja ja asiantuntija voivat ymmärtää toisaan – Kuva: Andy McLemore, https://www.flickr.com/photos/andy_emcee/ (Creative Commons)

Millaiset teot auttavat helposti lähestyttävien asiantuntijoiden esiinmarssia? Muutama ajatus:

Esiintymisten treenaaminen.

Monimutkaisista asioista ei tule selkeitä ilman säännöllistä harjoittelua – oli harjoittelun kohteena sitten mediaesiintyminen tai johdolle argumentointi. Usein asiantuntijoita kehotetaan ”puhumaan suomea” ikään kuin vieraskielinen terminologia olisi suurin ongelma. Noh, ei se riitä. "ERP" ja "toiminnanohjausjärjestelmä" kuulostavat kenelle tahansa IT:n ulkopuoliselle ihan yhtä luotaantyöntäviltä.

Huiput ymmärtävät viestintätaitojen merkityksen.

Haastattelin tammikuussa helposti lähestyttävää asiantuntijaa, erästä maailman arvostetuimmista tietohallintojohtajista, Procter & Gamblen Filippo Passerinia. Näin hän kertoi: "Käytimme huomattavasti enemmän aikaa siihen, että mietimme, miten kertoa asioita liiketoiminnalle kuin että olisimme keskustelleet teknologiasta.”

Rohkeus pyytää ja antaa palautetta.

Varmista keskustelukumppanin ymmärrys. Hyvä tapa ihan minkä tahansa alan ammattilaiselle. "Miltä tämä kuulostaa? Mitä sait tästä irti?"

Pyydä työkavereilta palautetta. Anna palautetta. Käytä harjoitteluvastuksina niitä, jotka eivät ole yhtä sisällä asiantuntemuksessasi kuin sinä itse. Treenaa viestinnän kanssa. Treenaa kesäharjoittelijan kanssa. Jokainen uusi tulokas työyhteisöön on loistava mahdollisuus. Luo ilmapiiri, jossa "harjoitteluvastukset" uskaltavat antaa rehellistä palautetta.

Uudenlaiset kohtaamiset.

Tapaa ihmisiä omien piiriesi ulkopuolelta. Ja livenä, ei vain somekanavissa! Ajaudu usein tilanteeseen, jossa joudut kertomaan täysin eri alaa edustavalle uudelle ihmiselle, mitä teet ja mistä olet innostunut. Kuuntele, miten muut kertovat omasta asiantuntemuksestaan.

Tartu mahdollisuuksiin toimia oman alasi tulkkina. Lunasta näissä tilanteissa odotukset – keskustele, älä puhu itsellesi. Uskalla vetää mutkat suoriksi.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ajatusjohtajuutta ei voi luoda – ilman asiantuntijoita"Käytännön työssä olen usein törmännyt siihen muuriin, että asiantuntemusta kyllä löytyy, muttei niitä, jotka uskaltavat astua esiin."

Konsultti – hyödyllinen idiootti? –  "Ihannetilanteessahan konsultin pitäisi sekä tuntea asiakkaan bisnes täydellisesti että pystyä tarkastelemaan sitä raikkaalla ja uudella tavalla."

2016 kuumat perunat: Hyötyviestintää ja palveluasennetta"Yleisölle täytyy tarjota aitoja hyötyjä, jotta viesti saavuttaa kohteensa."


 

Kuvat:

Artikkelin kuva: Torley (Creative Commons)

Alakuva: Andy McLemore (Creative Commons)


3 surkeinta vinkkiä esiintymisjännitykseen

Pauliina Perttuli

Se mikä toimii yhdelle esiintymisjännityksen hallinnassa, ei toimi toiselle. Kuitenkin esiintymistaitojen valmentajana törmään jatkuvasti muutamaan vinkkiin, joiden en usko toimivan juuri kenellekään. Tässä kolme surkeaa vinkkiä esiintymisjännityksen kanssa kamppaileville.

1. "Kuvittele yleisösi alasti."

Ainakin minusta alaston ihmismassa auditoriossa tuntuu paitsi oudolta myös uhkaavalta. Vinkin taustalta voi kuitenkin jäljittää hyvää tarkoittavan ajatuksen; jos esiintyjä suhtautuu vääristyneesti yleisöönsä eli pitää yleisöä syyttä suotta pelottavana, porukan kuvitteleminen ilkosilleen saattaa ravistella tätä epärealistista käsitystä. Mutta kuka oikeasti pystyy tällaiseen mielikuvaleikkiin?

Onnistuminen siinä, että saa kuviteltua eteensä nakuilevan yleisön, vaatii syvää osaamista mielikuvaharjoittelussa. Jos esiintyjällä on näin vahvaa osaamista ja hyvä mielenhallinta, sen voima kannattaisi suunnata toisaalle, tehokkaampiin keinoihin! Monet ovat saaneet apuja esiintymisjännityksen hallintaan myönteisellä mielikuvaharjoittelulla, jossa esiintyjä siirtää miellyttävien tilanteiden tunnetiloja esiintymistilanteeseen tai rentoutuu ennen esitystä kuvittelemalla onnistuneen esiintymiskokemuksen.

2. "Etsi yleisöstä yhdet ystävälliset kasvot ja puhu niille."

Oletko joskus ollut nämä yhdet ystävälliset kasvot? Minä olen useasti ja viimeistään parinkymmenen minuutin jälkeen esiintyjän intensiivinen katsekontakti minuun - ja vain minuun - on alkanut puuduttaa. Mutta unohdetaan katseen kohde ja mietitään, onko tästä vinkistä apua itse jännittäjälle? Ehkä hetkellisesti hyvän draivin tavoittamisessa, mutta pitkäaikaista apua ei kannata toivoa. Kun keskittyy vain yhteen ihmiseen, jää muu yleisö helposti pelottavaksi tuntemattomaksi massaksi. Ja tietoisuus tästä massasta ahdistaa, vaikka sitä ei katsoisikaan.

Katseen avulla voi tutustua yleisöön ja kutsua heidät mukaan ottamaan vastuuta esiintymistilanteen onnistumisesta. Katsekontakti on kuin kädenojennus. Osoitus siitä, että esiintyjä haluaa tehdä tuttavuutta yleisönsä kanssa. Ja tämä ele lämmittää kuulijoita. Yleisö ottaa tutustumiskutsun vastaan ja on esiintyjän puolella.

3. "Pääse eroon jännityksestä hankkimalla runsaasti esiintymiskokemuksia."

Tämä usein kuultu vinkki pitää pilkkoa kahteen osaan, sillä vinkkiin sisältyy myös hyvä puolensa. Aloitetaan lopusta. Hankkimalla runsaasti kokemusta erilaisista esiintymistilanteista oppii itsestään esiintyjänä sekä rakentaa toimivia tapoja erilaisiin tilanteisiin ja erilaisten yleisöjen kohtaamiseen. Tämä on kertakaikkisen hienoa ja suositeltavaa – ja auttaa hallitsemaan jännitystä ja tulkitsemaan sen positiivisena voimavarana.

Vinkin ongelma onkin alussa: "pääse eroon jännityksestä". Jännitys on monen hyvän esityksen edellytys ja rutinoituminen taas monen huonon esityksen syy. Jännitys luo tarvittavan intensiteetin ja toisin kuin usein toivotaan, siitä ei ole missään nimessä syytä pyrkiä eroon. Jännitys on parhaimmillaan positiivinen vireystila, joka auttaa esiintyjää keskittymään ja toimimaan mahdollisimman hyvin tärkeässä tilanteessa. Jos et enää jännitä, niin pyri ihmeessä löytämään tarvittava kutina takaisin vatsanpohjaan.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Johtaja, älä kärvenny kriisissä! 10 vinkkiä vastuulliseen viestintäkulttuuriin – "Vahva viestintäkulttuuri auttaa organisaatiota selviämään kovassakin paikassa."

Vuoden 2016 kuumat perunat: Mindfulness-viestintää – "Instagramin, Snapchatin ja Periscopen kaltaisten viestintäkanavien yleistyminen merkitsee sitä, että viestinnän tahti on yhä nopeampaa ja että viestit pysyvät relevantteina vain tietyn lyhyen hetken ajan."

Onko pakko palaveerata?"Palavereita pidetään, koska suunnitellaan yhteistyötä, tarvitaan yhteisiä päätöksiä tai halutaan innostaa ihmisiä mukaan uuteen tekemiseen. Palavereita pidetään myös, koska vältellään vastuunottoa, päätöstentekoa tai ihan vaan työntekoa."

 

Kuva: Ian Burt (Creative Commons)


Hei, me kilpailutetaan!

Pete Saarnivaara

Ohjelmajohtaja: ”Meillä on agendalla ykköskohtana tämä Tehostamisen kehittämishankkeen edistämisprojektin mahdollistamisen osa-alueen (TEHKEMO) konsulttipalvelujen järjestäminen seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Käsittääkseni nykyisen toimiston kanssa haluttaisiin jatkaa?”

Koordinaattori: ”Kyllä, olemme olleet erittäin tyytyväisiä nykyiseen toimistoon. He ovat jo tehneet seuraavan kauden suunnitelmankin valmiiksi ja se näyttää todella hyvältä.”

Projektipäällikkö: ”No, eiköhän todeta, että jatketaan nykyisen toimiston kanssa ja mennä seuraavaan kohtaan. Tämähän alittaa kilpailuttamisrajankin.”

Hankejohtaja: ”Ehdottaisin kuitenkin, että pelataan tässä varman päälle. Ihan vain oman selustan turvaamiseksi. Jonkinlainen kilpailutus olisi hyvä järjestää, ettei kukaan pääse esittämään ikäviä kysymyksiä.”

Koordinaattori: ”No miten me voidaan varmistaa, ettei kilpailutuksessa selviä voittajaksi joku meille ennestään ihan tuntematon toimisto, jonka kanssa joudutaan aloittamaan uudelleen nollasta, eikä ole mitään takeita, että tulee yhtä hyvää jälkeä kuin tähän asti?”

Projektipäällikkö: ”Jos nykyinen toimisto on jo tehnyt hyvän suunnitelman, mitä jos vaaditaan sellainen kaikilta kilpailutukseen osallistuvilta ja pannaan sille iso painoarvo pisteytyksessä? Muut eivät millään pääse samaan tasoon. Eiväthän ne voi tuntea meidän tarpeitamme yhtä hyvin kuin nykyinen toimisto.”

Koordinaattori: ”Mutta voidaanko me pyytää ilmaista suunnittelua kilpailutusvaiheessa? Eikö työstä pitäisi maksaa jotain? Muutenhan me teetetään yhteensä satoja tunteja turhaa työtä kaikilla niillä toimistoilla, jotka erehtyvät luulemaan tätä aidoksi kilpailutukseksi.”

(naurua)

Hankejohtaja: ”Ei meillä ole budjettia maksaa työstä kilpailutusvaiheessa. Budjetti riittää muutenkin juuri ja juuri kaikkeen jo suunniteltuun – ja vain siinä tapauksessa, että tekijä on toimisto, jolla on meistä niin pitkä kokemus, että pystyy tekemään kaiken supertehokkaasti. Ei me viranomaisina voida ottaa vastuuta siitä, teetetäänkö me yrityksillä turhaa työtä vai ei. Eikä se kaikki työ sitä paitsi ihan turhaa ole. Me voidaan hyvin poimia yksittäisiä hyviä irtoideoita muidenkin tarjouksista ja toteuttaa ne sitten valitun kumppanin kanssa.”

Projektipäällikkö: ”Ehdottaisin vielä, että pisteytetään varmuuden vuoksi referenssit niin, että korkeimmat pisteet saa saman alan viranomaiselle tehdystä, laajuudeltaan vastaavasta ja samaa aihepiiriä käsittelevästä työstä. Sillä suljetaan sekin mahdollisuus, että joku vahingossa tekisikin paremman suunnitelman kuin nykyinen toimisto.”

Ohjelmajohtaja: ”Eiköhän todeta, että tehdään projektipäällikön ehdottamalla tavalla ja siirrytä seuraavaan kohtaan. Suomessa on vielä paljon tehostamista tehtävänä.”

(naurua)


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Verot valtion maksettaviksi"Luulin pitkään, että yritysten tehtävä on tuottaa verotuloja."

Vuoden 2016 kuumat perunat: Hyötyviestintää ja palveluasennetta"Osoittamalla hyödyllisyytesi yleisöllesi, he muistavat sinua lämpimästi, kun oston hetki tulee ajankohtaiseksi."

Työntekijälähettilyys ei synny pakottamalla"Jos aikanaan henkilöstön sosiaalisen median käytöstä huolestuneina laadittiin kattavia rajoitusohjeita, ellei peräti kielletty välineiden käyttöä kokonaan työaikana, nyt ollaan siirtymässä toiseen ääripäähän: pakottamiseen."

 

Kuva: Harald Groven (Creative Commons)