Kaikujen vuosi A:sta Ö:hön

Salla Syrman

Se oli siinä! Eiköhän laiteta vanha vuosi pakettiin ja ryhdytä tekemään 2016:sta parasta vuotta tähän mennessä! Sitä ennen katsaus kuluneeseen: näin opimme, pohdimme ja kaiuimme vuonna 2015:

A niin kuin anteeksi. Kriisiviestinnän avainsana, jonka lausumalla voi parantua kokonaan.

B niin kuin blogi-inspiraatio. Kun bloginakki napsahtaa, mistä aika ja innostus?

C niin kuin case-tarina. Hei, tiesitkö että sen voi suunnitella ja kirjoittaa kiinnostavaksi?

D niin kuin Doing. Not just talking. Business. Global Cleantech Summit 2015.

E niin kuin erityisavustajat. Mistä ne ministereille tulevat?

F niin kuin festariviestintä. Kilpailu kiristyy - miten erottautua naapurikylän laulukarkeloista?

G niin kuin Google-hakujen kummallisuudet. Kaiun sivuille päädytään esimerkiksi etsimällä lentoa Agadiriin.

H niin kuin hyvästit tappotylsille konferenssikuville. Vinkkasimme, miten sometat parempia.

I niin kuin ilman asiantuntijoita ei voi luoda asiantuntijaviestintää. Näin on!

J niin kuin johtajuus ja politiikka. Mahtuvatko samaan lauseeseen? 

K niin kuin ketterä viestintäsuunnitelma. Siirryttäisiinkö viestinnän suunnittelussa vuodesta 1996 vuoteen 2016?

L niin kuin lobbaus. Miksi se lisääntyi myös vuonna 2015?

M niin kuin metatyö. Mitä se on ja kuka sitä arvostaa?

N niin kuin natiivimainontaa. Kuohutti vuonna 2015 ja kuohuttaa myös vuonna 2016.

O niin kuin Orwell. Sitäkin kannattaa kieliduunarin lukea.  

P niin kuin palaveriähky. Paljastimme tehokkaan laatikkoleikin, jolla palaveriähkystä paranee lopullisesti.

Q niin kuin Q1-4:n huippuhetket: työsuojelun kvartaalikirje! Kaiun työsuojeluviestintä on Suomen kovinta.

R niin kuin Robot, Mr. Eräs kaikulaisten suosikkisarjojen hahmoista.

S niin kuin Snapchat. TET-harjoittelijamme Ella paljasti, miten some toimii.

T niin kuin työntekijälähettiläisyys. Tärkeä asia, joka ei synny pakottamalla.

U niin kuin U-käännös. Suuret strategiset käänteet vaativat vahvaa viestintäosaamista.

V niin kuin virkamiehen romatiikkaa. Sitä oli ilmassa Kaiun toimistolla toukokuussa lyyrisellä matinealla.

W niin kuin WTF, sydämiä? Kuten ihmetteli Ice-T Twitter-uudistuksen jälkeen.

X niin kuin X-asento. Uraäidin lapsi vinkuu eteisen lattialla, kun mamman pitäisi jo olla palaverissa. Silti uskomme, että työelämä ja lapset ne yhteen kuuluvat.

Y niin kuin Youtubesta luopui Beyoncékin. Mitä somekanavia Queen B käyttää nykyään?

Z niin kuin Zzz... Luultavasti kaason ensimmäiset sanat maaliin saatetun hääviestinnän jälkeen.

Å niin kuin åsikt. Suomeksi mielipide tai näkemys. Sellaista edellyttäisi digiajan johtajalta. Kuten myös kykyä rakentaa luottamusta.

Ä niin kuin äitisi ei siivoa jälkiäsi. Muista siis kiittää siivoojaa! Ajankohtainen asia aina ja Puhtauspäivänä.

Ö niin kuin "Ööh..." Sitäkin kuulee Slushin esityksissä, mutta millaista olisi pureva pitchaaminen?

Hyvää uutta vuotta koko Kaiun porukalta!


Kuva: fdecomite (Creative Commons)


Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy

Salla Syrman

Mietitkö joulukuun viimeisinä hetkinä, miten nopeasti vuosi on taas mennyt? Seuraava vuosi menee vieläkin nopeammin: mitä vanhempi olet, sitä pienempi osa yksi vuosi on elämästäsi. Toista se oli kaksivuotiaana, jolloin vuosi oli kokonaiset 50 prosenttia elinajastasi.

Maximiliam Kiener havainnollistaa ajan kiitämisen ilmiön hienosti sivullaan, joka kannattaa jaksaa skrollata loppuun saakka.

Hidastus ja katse taaksepäin

Vuodenloppu on hyvä hetki hidastaa ajan rattaita tarkoituksellisesti. Vuosi tuntuu heti pidemmältä, kun pysähtyy miettimään, millaisia kokemuksia ja kohtaamisia menneet kuukaudet ovat pitäneet sisällään. Jos perinteinen päiväkirja puuttuu, somekanavat auttavat meitä muistamaan ainakin, millaista elämää olemme esittäneet vuonna 2015.

Astetta syvällisempi keino vuoden paketoimiseksi on esittää itselleen muutama hyvä kysymys. Jos lähipiirissä on muita innokkaita syväluotaajia, harjoituksen voi tehdä keskustellen, viinilasi kädessä ja takkatulen ääressä, tietenkin. Parhaat kysymykset ovat luultavasti sellaisia, joihin et suoralta kädeltä tiedä vastausta. Esimerkiksi:

  • Minkä unelman toteutin? Miten?
  • Mitä unelmaa en toteuttanut? Miksi?
  • Mitä hyviä päätöksiä tein?
  • Mistä päätöksistä pidin kiinni?
  • Milloin ja kenen seurassa minun oli paras olla?
  • Missä asioissa toimin eri tavalla kuin ennen? Mitä siitä seurasi?

Jne.

Googlaaja löytää vuodenvaihteen reflektointiin vaikka minkälaisia valmiita kysymyslistoja. Mielestäni kysymysten pohtiminen on kuitenkin vähintään yhtä merkityksellistä kuin vastausten löytäminen. Ole itse se, joka määrittää elämäsi kysymykset.

Työpöydän siivouksen uusi merkitys

Samanlainen hidastus ja syväluotaus on myös työelämässä paikallaan. Eikä vain kerran vuodessa. Eikä vain jonkun muun painostuksesta, kehityskeskustelussa tai jossain muussa ulkoapäin määrätyssä tilanteessa.

Jos on aikaa (Muista: ensi vuonna sitä tuntuu olevan vieläkin vähemmän!), pakollinen paha eli työpöydän raivaus on loistava, terapeuttinen hetki ammatillisen kasvun miettimiseen. Ryppyiset laput ja kahvin tahrimat muistikirjat muuttuvat tärkeiksi vihjeiksi, kun käyt kuluneiden kuukausien opetuksia tietoisesti läpi. Myös Evernoten selailu toimii, jos olet järjestelmällisempi ihminen eikä ole mitään siivottavaa.

Itseltäni kysyn tänä vuonna ainakin:

  • Mihin olin menossa tammikuussa 2015? Missä olen nyt?
  • Missä asioissa otin riskejä?
  • Missä asioissa en uskaltanut ottaa riskejä? Miksi?
  • Mitkä kohtaamiset vaikuttivat minuun eniten?
  • Mikä oli vaikeaa? Miksi?
  • Mistä innostuin eniten?

Jne.

Ammatillinen aarrekartta

Mitä vastauksilla voi tehdä? Paljonkin tai ei mitään. Jo pelkkä pysähtyminen tekee hyvää. Tänä vuonna ajattelin olla tavallista aktiivisempi ja soveltaa naistenlehdistä tuttua aarrekartta-menetelmää. Tavoitteet ja unelmat paperille, joka päivä katsottaviksi, kuvina tai tekstinä, vapaavalintaisessa muodossa.

Siivouksen ja sisäisen keskustelun jälkeen kysyn itseltäni, mihin haluan ammatillisesti mennä vuonna 2016. Voi olla, että nukun yön välissä. Sitten kirjoitan muutaman tavoitteen ylös, ehkä piirränkin vähän, ja jätän työpöydälle odottamaan vuodenalkua. Katselen tavoitteita läpi vuoden, mittailen matkaani, korjaan liikkeessä.

Mahdollista on tietenkin myös se, että parin viikon kuluttua arki vie ja unohdan koko jutun. Tavoitekartta löytyy pinon pohjimmaisena vuoden päästä, kun siivoan pöytää ja päivittelen ajan nopeaa kulumista.

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Päivystysvuoroja ja piparihetkiä: jouluesimerkkejä työelämästä – "Vaikka moni on autuaasti unohtanut takavuosien pikkujoulut ja jotkut meistä jopa eilisetkin, muistavat kaikki jonkun jouluperinteen eri työpaikoilta."

Johtaja, älä kärvenny kriisissä! – 10 vinkkiä vastuulliseen viestintäkulttuuriin – "Tässä kymmenen keinoa, joiden varaan hyvän viestintäkulttuurin voi rakentaa."

Työelämä ja lapset ne yhteen kuuluu – "Perheasioissa joustava työnantaja saa motivoituneen työntekijän, joka joustaa itsekin. Loppupeleissä tästä hyötyvät kaikki."


Ketterän kehityksen viestintäsuunnitelma

Tiina Hosiokoski

Kollegani tokaisi tuossa taannoin asian, joka sai ajatuksen viriämään päässäni: olisiko meillä viestintäihmisillä opittavaa IT-taloista tutuista ketterän kehityksen malleista?

Tämä on sitä aikaa vuodesta, kun istumme palavereissa ja pidämme suunnitteluworkshopeja, tavoitteenamme suunnitella vuotta 2016. Vuosisuunnitelmat pitää raportoida eteenpäin hyvissä ajoin, niin kuin budjetointikin edellyttää. Kuinka usein on käynyt niin, että vuotta aiemmin tehty suunnitelma on enää kovinkaan ajankohtainen, kun ajankohta koittaa?

Ymmärrän oikein hyvin, että tarkat suunnitelmat viestinnän teemoineen, kärkineen ja keinoineen luovat turvallisuuden tunnetta. Voisiko suunnittelujakso kuitenkin olla lyhyempi kuin perinteinen kalenterivuosi? Esimerkiksi sosiaalinen media ohjaa meitä koko ajan lyhyempään suunnittelujaksoon. Emme voi millään ennustaa, mistä ihmiset somessa kirjoittavat vuoden päästä – tai edes missä kanavassa he ovat.

Esimerkiksi yksi tuoreimmista tulokkaista, Snapchat, on viestintäihmisen painajainen. Viesti elää vain sekunteja, historiaa ei voi tallentaa ja analytiikkaakaan ei käytännössä ole. Miten siis viestimme brändinmukaisesti, analysoiden ja tuloksia mitaten? Apua! Missä dokumentaatio? Sehän juuri katosi sekunneissa bittiavaruuteen!

Suunnittelujakso neljä viikkoa

Useimmat ketterät menetelmät jakavat ohjelmistokehityksen lyhyisiin iteraatioihin, jotka kestävät tyypillisesti yhdestä neljään viikkoa. Iteraation lopussa arvioidaan uudelleen projektin prioriteetit ja päätetään seuraavan iteraation sisällöstä.

Ketterät menetelmät korostavat sitä, että toimiva ohjelmisto on ensisijainen edistyksen mittari eikä dokumentaatiolla ole samaa itseisarvoa kuin useissa perinteisemmissä malleissa. On harhaluulo, että ketterä kehitys olisi suunnittelematonta. Päinvastoin – suunnittelu elää jatkuvasti, koko projektin ajan. Suunnitelmia vain ollaan halukkaampia muuttamaan kuin perinteisissä malleissa.

Uudenvuodenlupaus viestintäammattilaiselle?

Mitä jos ammentaisimme ketterien menetelmien parhaat palat viestinnän suunnitteluun? Hahmotetaan iso kuva tavoitteilla. Kyllä, strategia pitää olla, mutta siinäkin tarkastelujaksoa lienee syytä tihentää.

Tavoitteet ohjaavat tekemistä ja tekemisen muotoa tarkastellaan lyhyellä syklillä – ja vaihdetaan, jos tuntuu siltä, että tavoitteisiin päästään paremmin toista reittiä. Haasteita voi tulla varsinkin silloin, kun tavoittelemme muutosta, joka vie väkisinkin pitkän ajan, eli muutosta ei nähdä lyhyellä tarkastelujaksolla. Tällöin tavoitteet tuleekin purkaa osatavoitteisiin ja asettaa niille omat mittarit.

Tällainen malli edesauttaisi tarttumista hetkeen: ajankohtaisia ideoita ja ajassa elämistä. Enkä tarkoita, etteikö viestinnässä niin jo tehdä, mutta mielestäni voisi tehdä enemmänkin. Tässäpä asia – yksi niistä – jossa itse aion kehittyä paremmaksi ensi vuonna. Alkaen nyt.

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Scrumilla ketterämmin viestinnän projekteissa? "Opittavaa olisi ainakin sellaisissa projekteissa, joissa palaverit venyvät lörpöttelyssä, sinne kuulumattomien asioiden puimisessa ja myöhästymisten takia. Enhän minä koskaan…"

Häät – viestinnällinen haaste? – "Jälkimarkkinointi on myös tarkka paikka: kiitoskorttien pitää mielellään ehtiä perille ennen ensimmäisen vaiheen erohakemusta."

Strateginen käänne vaatii vahvaa viestintää – 10 vinkkiä muutosviestijälle "S–ryhmä otti ilmaherruuden ja sai selkeästi viestinsä läpi."

Kuva: plenty.r. (Creative Commons)


Bloginakki napsahtaa – mistä löydän aikaa?

Kirsi Valta-Makkonen

Yhä useammin kuulen huokauksia, kun ihmiset tuskailevat: ”Pitäisi kirjoittaa se blogi!”. Miksi blogin kirjoittaminen tuntuu niin vaikealta tai jopa vastenmieliseltä?

Monen asiantuntijan työpäivät täyttyvät arkisista kiireistä, eikä kirjoittamiseen tunnu löytyvän sopivaa hetkeä. Kirjoittaminen saattaa tuottaa tuskaa siitäkin syystä, että suullinen viestintä tai analyyttinen ajattelu sujuvat näpyttelyä paremmin.

Blogeista on tullut osa arkipäivää, entisajan kolumneja, joissa voi tuoda helposti esille omaa asiantuntijuuttaan joko kirjallisen tai visuaalisen viestin muodossa. Verkkosisältönä blogin julkaisukynnys on matalampi kuin perinteisillä printtimedioilla, eikä merkkimäärääkään ole useimmiten sidottu tiukasti. Lisäksi blogit ovat osa monen yrityksen omaa kanavavalikoimaa, eivätkä ne ole enää pelkästään mediatalojen yksinoikeutta.

Jos yritys tai muu sinulle tärkeä taho pyytää sinulta blogikirjoitusta, tartu rohkeasti tilaisuuteen! Se, että sinut halutaan bloggaajaksi kertoo siitä, että sinulla on varmasti jotain kiinnostavaa kerrottavaa lukijoille. Ellet usko – kokeile!

Jos sinulla ei mukamas ole bloggaamiseen aikaa – raivaa. Parhaimmillaan blogin kirjoittaminen voi jopa tehostaa ajankäyttöäsi tulevaisuudessa. Kirjoita esimerkiksi jostain aiheesta, josta asiakkaasi kysyy sinulta toistuvasti: seuraavalla kerralla sinun ei tarvitse selittää juttua alusta alkaen, vaan voit vain vinkata asiakasta kurkkaamaan blogiasi.

Ja jos tarvitset apua kirjoitukseesi, pyydä jeesiä.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Kirjallisen viestinnän kauhukammio: Kadonnutta rakennetta etsimässä "Tarinan mukaan ranskalaisen kirjailija Marcel Proustin pisin virke yltää seitsemäntoista kertaa viinipullon ympärille."

Voitto lohkesi valmentavalla sisällöntuotannolla – SIjoitustalous-blogi palkittiin"Viisi vuotta aktiivista talousbloggaamista on opettanut meille ja LähiTapiolalle sen, että sosiaalisen median elefantti kannattaa syödä pala kerrallaan."

Some-osaaminen on johtajan perustaito"Johtajien pitää pystyä toimimaan sähköisissä kanavissa yhtä luontevasti kuin kasvokkain asiakkaiden tai alaisten kanssa. Ja mikä tärkeintä johtajan on pystyttämä tuottamaan sisältöjä, jotka ovat kiinnostavia."

Kuva: Christian Schnettelker (Creative Commons)


Kiitä siivoojaa! – Puhtauspäivä 7.12.

Leena Piirto

Ensi maanantaina Presidentinlinnassa ja ympäri ämpäri Suomenmaata putsataan itsenäisyyspäiväjuhlien jälkiä. Silloin vietetään myös Suomen ensimmäistä Puhtauspäivää. Puhtauspäivä on kansainvälinen ilmiö: samanaikaisesti sitä vietetään Norjassa.

Puhtauspäivällä tavoitellaan suuren yleisön huomiota siivoustyön merkityksellisyydelle. Puhtausala on yhteiskunnallisesti suuri ja merkittävä ala, joka luo paitsi puhtautta, myös hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Näillä leveysasteilla korkeaa puhtaustasoa kuitenkin pidetään itsestäänselvyytenä, ja itse työ saa harvoin kiitosta.

#kiitäsiivoojaa

Viestintämaailma visualisoituu kiihtyvään tahtiin. Emojia löytyy tätä nykyä jo kansallisella tasolla (Hyvä Suomi!). Myös Puhtauspäivän keskiössä on kuvamaailma. Ihmisiä rohkaistaan kiittämään toimipaikkansa siivoojaa ja ottamaan hänen kanssaan kilpailuun osallistuva Instagram-kuva #kiitäsiivoojaa.

Puhtauspäivän kunniaksi myös esim. osa Klaukkalan alueen päiväkoteja piirtää teemalla ”Miksi puhtaus on tärkeää? Miltä täällä päiväkodissa näyttäisi, jos kukaan ei siivoaisi täällä?”

Päivän päätähdet, puhtausalan työntekijät siivoojista siivoustyön johtajiin, somistautuvat päivään I love PUHTAUS -rintapinssein.

Puhtauspäivä 7.12. #kiitäsiivoojaa

Duunareista asiantuntijoiksi

Puhtausalalla puhaltavat nyt uudet tuulet. Monet alan yritykset ovat juuri allekirjoittaneet manifestin, jolla he sitoutuvat niin kutsutun uuden työn tekijöiksi. Uudelle työkulttuurille keskeistä on usko siivoojiin oman työnsä asiantuntijoina ja valmentavan esimiestyön kulttuuri.

Tämä on osa Kohti Kutsumuksellista Puhtausalaa -prosessia, joka kuuluu Työelämä 2020 -hankkeisiin. Vuoden 2015 aikana Filosofian Akatemian tutkija ja tj. Karoliina Jarenko apujoukkoineen tapasi työpajoissa 300 siivoojaa ja esimiestä ympäri Suomen.

He kysyivät siivoojilta ja esimiehiltä, miten nämä itse uudistaisivat alaansa. Vastaukset olivat täydellisen yhteensopivia viimeisimpien businessoppien kanssa. Mutta asiasta enemmän vasta Puhtauspäivän tiedotustilaisuudessa 7.12.!

Kaunis sana

Ruotsin kauneimmaksi sanaksi valittiin Svenska Dagbladetin äänestyksessä förgätmigej. Sen suora käännös on älä unhoita minua, ruotsin versio suomen kielen lemmikistä.

Vuosi sitten kollegani täällä Kaiussa kyseli sisäisessä some-kanavassamme Yammerissa kauniita sanoja. Kiinnitin huomiota, että kauniiksi koetaan useimmiten sanat, joissa on paljon vokaaleja, jotka ovat vanhakantaisia, ja joissa esiintyy h- tai l-kirjain. Aalto, haave ja kannel.

Mutta kyllä yksi kauneimmista sanoista on eittämättä kiitos.


 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

4 syytä, miksi lobbaus lisääntyy tänäkin vuonna"Yritysten vanavedessä esimerkiksi monet järjestöt ovat alkaneet vilkuilla ympärilleen."

Sillä siisti! Näin puhtausala luo hyvinvointia"Puhtaussektori kaipaa kipeästi nuorta ja ammattitaitoista työvoimaa. Lähivuosina alalta eläköityy runsaat 30 prosenttia työvoimasta."

Työpaikka on terve, kun se leikkii ja tekee töitä –  "Taapero voi onneksemme keskimäärin tosi hyvin, on terve, eikä altistu esimerkiksi päivittäin radioaktiiviselle säteilylle."

 

Kaiun uutiskirje on myös siisti! Ryhdy tilaajaksi, kerro yhteystietosi: