Työntekijälähettilyys ei synny pakottamalla

Elina Piskonen

”Ihan kauheeta: joka päivä mietin, miten tästäkin selviän.” Ihminen suuressa hädässä? Ei suinkaan, tässä puhuu ahdistunut työntekijälähettiläs, jonka jokunen aika sitten tapasin.

Työntekijälähettilyys on tällä hetkellä jokaisen itseään kunnioittavan viestintäammattilaisen huulilla. Jos aikanaan henkilöstön sosiaalisen median käytöstä huolestuneina laadittiin kattavia rajoitusohjeita, ellei peräti kielletty välineiden käyttöä kokonaan työaikana, nyt ollaan siirtymässä toiseen ääripäähän: pakottamiseen.

Ilmaista mainosta!

Organisaatioiden johto, viestintä ja henkilöstöhallinto ovat heränneet siihen, että heillä on hyppysissään kymmenien, ellei satojen tai tuhansien ihmisten joukko, jonka kautta organisaation haluamaa viestiä saisi välitettyä oikeille kohderyhmille, tehokkaasti ja ilman ylimääräisiä kustannuksia. Houkuttelevaa! Nyt kaikki twiittaamaan, bloggaamaan ja jakamaan meidän viestejä Facebookissa!

Pakko on kuitenkin huono motivaattori. Alussa mainitun ahdistuneen lähettilään työtehtäviin oli yllättäen lisätty tehtävä twiitata työnantajaa tai alaa koskeva twiitti kerran päivässä omalla nimellään ja kasvoillaan. Tämä henkilö ei ollut aikaisemmin käyttänyt Twitteriä, eikä juuri muitakaan sosiaalisen median välineitä. Lisäksi hänellä oli ihan aiheellinen pelko siitä, että joutuisi keskustelussa riepoteltavaksi, sillä kyseisen alan asioita kommentoidaan verkossa hyvin kärkkäästi.

Miten hän tämän asian oli ratkaissut? Kysynyt työkaverilta perusohjeet Twitterin käyttöön ja ryhtynyt twiittaamaan vain sellaisista asioista, jotka eivät herätä mielipiteitä mihinkään suuntaan. Lopputuloksena on siis ahdistunut työntekijä, joka käyttää työaikaansa twiitatakseen turhanpäiväisyyksiä. Eipä tästä taida työnantaja mitään hyötyä.

Ylpeys on kaiken pohja

Edellinen esimerkki on pahimmasta päästä, parhaimmillaan työntekijälähettilyys voi olla organisaatiolle suuri voimavara. Mikään maksettu mainos ei voita sitä, kun organisaation työntekijät jakavat viestejä vapaaehtoisesti ja vielä siksi, että he uskovat tiedon voivan aidosti hyödyttää verkostojaan.

Mikäli siis haaveilet työntekijöiden valjastamisesta oman organisaatiosi lähettiläiksi, ota huomioon ainakin nämä:

1) Älä pakota ketään. Ota mukaan ensisijaisesti niitä henkilöitä, joilla on halu tuoda omaa asiantuntemustaan esille ja innostus oppia sosiaalisen median välineiden käyttämistä.

2) Valmenna henkilöstöäsi sosiaalisen median eri välineiden käyttöön. Älä heitä pelokasta työntekijälähettilästä kriittisten kommentoijien armoille ilman hyvää oppia. Pelastusrengas on tarpeen näissäkin hommissa.

3) Tuota aidosti mielenkiintoista materiaalia, jota työntekijät jakavat vapaaehtoisesti ”Meidän työpaikalla tehdään näin huikeita juttuja” -tyyliin. Älä kontrolloi sitä, mitä kenenkin pitää jakaa, jakamisen on aina pohjauduttava vapaaehtoisuuteen.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Ideat vaativat tilaa – kalenterista?"Koettakaapa palauttaa mieleenne hetkiä, jolloin lamppu päässänne on viimeksi syttynyt – näin käy harvoin kesken puuhakkaan työpäivän."

Laatikkoleikki: Onko pakko palaveerata?"Tehottomalle palaverirallille voi yrittää laittaa stopin esimerkiksi seuraavan tehtävän avulla."

"Mikä tän hashtag on?""En sano, että meidän pitäisi itse olla koko ajan kehityksen eturivissä – mutta meidän täytyy pysyä kärryillä siitä, keitä siellä kulloinkin on."

 

Kuva: Juli Crockett (Creative Commons)


Tätä oli Slush 2015

Kimmo Kuokka

Viime viikolla järjestetty Slush oli jälleen edellisvuotta suurempi ja kenties kauniimpikin. Kävijöille tapahtuman kasvaminen konkretisoitui entistä suurempana tungoksena sekä erityisesti poskettoman pitkien vessajonojen kautta.

Selkeä kehitysaskel oli mobiiliyhteyksien osittainen toimiminen: Slushissa pystyi ajoittain jopa lukemaan sähköposteja sekä jopa tekstiviestittelemään tai soittamaan! Viime vuonnahan tilanne oli se, että koko Messukeskus oli iso musta aukko yhteyksien osalta. Nyt yhteydet toimivat ajoittain eri puolilla Messukeskusta, alueellisen ihmismäärän mukaan.

Jos en olisi aiemmin vieraillut Messukeskuksessa, niin olisin ollut Slushissa pyöriessä pahemmin hukassa kuin nyt olin. Erittäin monessa paikan päällä käymässäni keskustelussa nousi esiin tilojen sekavuus ja huonot opasteet. Ilmeisesti tapahtuman suunnittelijat luottavat siihen, että jokainen kävijä lataa kännykkäänsä Slush-sovelluksen, jonka avulla Messukeskuksessa on helpompi luovia. Valitettavasti sovellusta ei ole saatavilla allekirjoittaneen Windows-puhelimeen, joten jouduin suunnistamaan eri lavojen välillä perinteisin menetelmin. Ja jos kerran lavat on nimetty Silver, Green, jne., niin miksi ne eivät ole myös nimensä värisiä?

Esiintymisen hurmos ja vaikeus

Pitchejä kuunnellessamme ystäväni täräytti äänen asian, jota itsekin olin pohtinut: miksi nämä startupit eivät palkkaa jotain kokenutta esiintyjää puhumaan puolestaan, kun se on heille itselleen usein niin kovin vaikeaa? Pohdiskellessamme asiaa teimme lisähuomion: jos esiintymässä on parikymppinen teknologiaihminen, niin hän on pääsääntöisesti esiintymistaidoiltaan etevämpi kuin nelikymppinen teknologiaihminen. Monet ns. vanhan koulukunnan nörtit ovat ilmeisesti onnistuneet välttelemään puheilmaisua ja esiintymistä jo niin pitkään, että heiltä se huono esiintyminen sujuu Slushin kaltaisessa tilanteessa ihan luonnostaan. Tai sitten nuoret ovat saaneet enemmän harjoitusta puheilmaisuun jo koulussa.

Pohdimme esiintymistaitoja kansallisesti, suomalaiset vs. ulkomaalaiset. Emme kuitenkaan päässeet minkäänlaiseen johtopäätökseen. Olisi helppoa kirjoittaa, että suomalaiset ovat tässäkin suhteessa jääneet jalkoihin, mutta kenttätutkimustemme pohjalta emme voi tätä aukottomasti todistaa.

Koska en ole sijoittaja, en päässyt kuulemaan, miten startup-yrittäjät pitchaavat bisnesideaansa kahdenkeskisissä sijoittajatapaamisissa. Sijoittajaystäväni totesi, ettei ollut kovinkaan helppoa kuunnella yritysten ”loistavia ideoita” monta tuntia putkeen. Jäin miettimään, palveleeko liukuhihnapitchaus kumpaakaan osapuolta parhaalla tavalla? Jos startup sössöttää bisnesideaansa kymmenen tuntia putkeen, niin innostus lienee session loppupuolella luokkaa tiskirätti. Sama ongelma myös kuulijalle: muutaman tunnin jutustelun jälkeen hyväkin idea saattaa mennä ohi korvien.

Kiitos Slush, kivaa oli, sinun ansiostasi kävin parin päivän sisään monia mielenkiintoisia keskusteluja ja tapasin paljon vanhoja tuttuja. Tule takaisin ensi vuonna, mutta älä yhtään suurempana!

P.S. Työpaikkani ei ole Club Kaiku, vaan olemme viestintätoimisto. Noin 32 kertaa jouduin tämän ääneen selittämään Slushin aikana. (Hmm… vai oliko meidän toimistolla jatkobileet keskiviikkona?)


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Linda Liukkaan 3 vinkkiä matkalla mestariesiintyjäksi"Jututin Lindaa lyhyesti ja tiivistin hänen ajatuksistaan kolme vinkkiä."

Twitter-uudistus potuttaa gangsta-räppäriä"Kaikkia vaihdos tähdestä sydämeen ei kuitenkaan miellytä."

Päästöskandaalin jälkihöyryt – pyytämällä anteeksi voi parantua kokonaan"Miksi nähdä vaivaa ja muotoilla kauniita sanoja luottamuksen pettämisestä, ja vielä mittavalla mainosrahalla, jos ei ole kuitenkaan rohkeutta pyytää anteeksi?"

 

Kuva: Slush Media / Samuli Pentti (Web / Facebook)


Nytpä tahdon olla mä, metatyön tekijä

Katariina Ahonen

Vielä hetken olen kotiäiti, vaikka varpaat alkavat olla jo takaisin Kaiussa. Siksikin yksi viime viikon kuumista puheenaiheista, erityisesti äitien tekemä metatyö, kolahti useammasta näkökulmasta.

Marja Hintikka Liven Jenny Lahtinen tarttui metatyöhön ja arvioi, että äidit tekevät suuren osan perheen pyöritykseen liittyvästä valmistelevasta työstä. Esimerkiksi perheen ruokkiminen ei ole vain ruuan valmistusta. Jonkun, usein äidin, pitää miettiä ruuat, tehdä ostoslista, suunnitella kauppareissu ja käydä kaupassa. Tätä työnjakoa ei käy kieltäminen meilläkään. Töissä käyvä mies toki hoitaa välillä kotitöitä, mutta minä teen useimmat valmisteluista.

Metatyön ajatuksessa on tuttuja kaikuja työelämästä. Kun projekti, vaikkapa jokin julkaisu, on taputeltu onnistuneesti maaliin, (ratkaistujen!) vaikeuksien läpi, usein kiitos lankeaa näkyvän työn tekijälle. Sille, joka kirjoitti soljuvan tekstin tai otti päräyttävät kuvat tai taittoi houkuttelevasti. Hekin ovat toki kiitoksensa ansainneet. Mutta kuka suunnitteli, aikataulutti, taulukoi, jakoi tehtävät, pyysi, muistutti ja taas muistutti ja lopulta raportoi. Oletko miettinyt, kuka on teidän työpaikkanne metatyönsankari? Meiltä ainakin löytyy monta!

Kiitosta vielä tärkeämpää on, kuka on valmis maksamaan metatyöstä. Yyteeaikoina työnantajalla saattaa vilahtaa mielessä, mitä näkyvää kukin on saanut aikaan. Tai ulkoistetussa projektissa ihmetellään, miksi projektinhallintaan, josta suuri osa on muuten metatyötä, on varattu ”näin paljon tunteja”. Joskus sorrun ihmettelemään sitä itsekin. Mutta sille polulle lähtiessä palautan mieleeni, että metatyö on toisten töiden edellytys, eikä tosiaankaan turhaa. Metatyö on ihan oikeaa työtä. Ei aina kivaa, ei niin näkyvää, mutta usein silti pirun palkitsevaa. Tunnustan sen tässä, I .

Miten käy kodin metatöiden palatessani vuodenvaihteessa töihin? Osaanko antaa osan pois? En varmasti heti. Koska olen sen verran onnekas, että lasten isä jää joksikin aikaa kotiin, on helpompaa jättää ruokalistat miettimättä tai kerhoreppu pakkaamatta ja uppoutua metatöihin toisaalla.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Scrumilla ketterämmin viestinnän projekteissa?"Projektinhallinnalliset jutut saavat sukat pyörimään jaloissani."

Sillä siisti! – Näin puhtausala luo hyvinvointia"Suurin syy puhtausalalle hakeutumattomuuteen on väärä mielikuva alasta – kotisiivous kun on harvalle meistä herkkua."

Millainen tilaisuus kiinnostaa mediaa? – 5 vinkkiä tapahtumajärjestäjälle"Hyvin harvoin toimittajilla on nimittäin aikaa tulla paikalle, jos tilaisuutta ei ole erityisesti suunnattu medialle."

 

Kuva: Dean Hochman (Creative Commons)


Twitter-uudistus potuttaa gansta-räppäriä

Petteri Puustinen

Twitter teki viime viikolla teknisesti pienen, mutta henkisesti suuren uudistuksen. Kun käyttäjät ovat aiemmin osoittaneet pitävänsä jostain viestistä klikkaamalla "Suosikki"-tähtisymbolia, nyt sama asia tehdään painamalla "Tykkää"-sydänkuvaketta.

Muutos on lähinnä kosmeettinen ja sen voi oikeastaan nähdä vain päivittävän symbolit siihen muotoon, jossa niitä on jo aiemmin käytetty. Vaikka tykkäyskuvakkeen nimenä on ollut "Suosikki", sen klikkaaminen ei useimmille Twitter-käyttäjille ole tarkoittanut "Tämä tweetti on suosikkini kaikista", vaan ennemminkin "OK, ihan hauska juttu" tai "Selvä homma, huomasin tämän" tai "No niin, lopetetaan keskustelu tähän – en keksi enää mitään sanottavaa". Eli suosikkitähden funktio on käyttäjien parissa ollut täysin sama kuin tykkää-peukalon Facebookissa.

Itse pidän uudistusta perusteltuna, koska nyt kuvake ja sen käyttö vastaavat toisiaan. Mitä nyt joudun tekemään muutaman Powerpoint-sliden uusiksi Twitter-valmennuksiamme varten. (Joutuuhan niitä muutenkin päivittämään koko ajan.)

Kaikkia vaihdos tähdestä sydämeen ei kuitenkaan miellytä. Esimerkiksi gansta-räppäri Ice-T näyttää hörpänneen jääteensä väärään kurkkuun:


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Festariviestinnän ABC"Festivaaleille mutaan rämpimään houkuttelevat monet eri asiat. Ilman näkyvyyttä ja tehokasta viestintää on supermielenkiintoisenkaan tapahtuman vaikea erottua satojen kilpailijoiden joukosta."

Twitter uudistui – Ota kikat haltuun!"Twitter päivittyi hetki sitten parilla uudella ominaisuudella niin selaimessa kuin mobiilisovelluksessakin. Tässä pikaopas Twitter-uutuuksiin."

Onko start-up -skene ylikuumentumassa?"Päällimmäisenä Slushissa kuulluista ja nähdyistä tuoteideoiden esittelyistä jäi mieleen bisnesidean esittelyn vaikeus, jos kuulijalle ei voi esitellä joko keskeneräistä tai jopa valmista tuotetta."


Aito teini paljastaa: Some toimii näin

Ella Saarikko

Nuoret ympäri maailmaa käyttävät sosiaalista mediaa nykyään enemmän ja enemmän. Suomalaisen teinin kännykästä löytyy ainakin Instagram ja Snapchat eli tuttavallisemmin iigee ja snäppi.

Suomalainen teini postaa ig:hen kuvia omasta naamastaan, ruuastaan, näkemistään kauniista maisemista ja kavereistaan. Snäpissä kuvat ovat aidompia. Parhaille ystäville lähetetään itsestä mahdollisimman rumia kuvia lyhyillä viesteillä. Snäpissä voi laittaa myös kaikille seuraajille yhteisiä kuvia My Storyyn, jonne suomalainen teini laittaa yleensä rumia kuvia kaikista muista ja kuvia omasta päivästä reaaliajassa. Snäpissä on se hyvä puoli, että yksityisviestit katoavat jo muutamien sekuntien jälkeen ja My Storyt 24 tunnin jälkeen, joten rumat kuvat eivät jää ikuisesti internetiin.

"Instagram on hyvä tapa mainostaa nuorille"

Instagramissa suomalainen teini seuraa ystäviään, kavereitaan ja puolituttuja. Ig on myös hyvä paikka pysyä ajan tasalla omien lempijulkkisten asioista. Suomalaisista laulajista suomalainen teini seuraa aina Cheekiä. Cheekin jälkeen seuraavaksi suosituin suomijulkkis on Robin. Molemmilla on paljon faneja, jotka tykkäävät spämmiä idolinsa kaikkien kuvien alle kommenteiksi sydämiä ja ”Seuraa mua pliis” -pyyntöjä, jotka aiheuttavat paljon myötähäpeää muilta seuraajilta. Onneksi edellä mainittu käytös ei ole yleistä suomiteinien keskuudessa, vaan se on vähän nuorempien juttu. Kommentit ovat myös ilmeisesti paras paikka riidellä idolinsa paremmuudesta muiden laulajien tai bändien fanien kanssa.

Ulkomaalaisista julkkiksista suomalainen teini seuraa usein lempilaulajaansa, lempibändinsä jäseniä, lempisarjansa näyttelijöitä, huippu-urheilijoita, youtubettajia ja Kardashianeja. Suomalaisen teinin seurataan-listalta Instagramissa löytyvät usein Justin Bieber, Kylie Jenner tai Miley Cyrus. Justin, Kylie ja Miley ovat nuoria julkkiksia, joilta suomalainen teini ottaa mahdollisimman paljon vaikutteita. Instagram on hyvä tapa mainostaa nuorille jotain, koska mitä tahansa suositut julkkikset pyytävät ostamaan suurin osa teineistä ostaa.

Instagram-tilit, jotka postaavat hauskoja kuvia ovat myös erittäin suosittuja. Meemit ja kuvat ovat yleensä alun perin lähtöisin joistain muualta ja tilin omistaja vain jakaa niitä edelleen. Suomalainen teini ottaa yleensä screenshotin parhaista ja osuvimmista kuvista ja jakaa niitä vielä edelleen. Suomi-kuvien hauskuus on lähtöisin siitä, että yleensä ne ovat vain suomalaistettuja versioita suosituimmista meemeistä. Joskus suomalaisilla on kyllä ihan uusiakin kuvia, esimerkiksi viime viikkoina kaikkialla näkyneet kuhakuvat. Parhaat kuvat jäävät elämään, mutta yleensä suomalainen teini saa kuvasta vain nopean naurahduksen tai hymyn.

Snapchat näyttää idolit arkisissa puuhissa

Nopeimmat julkkikset ovat jo Snapchatissa, joka on uudempi villitys nuorten keskuudessa. Snäpissä ihmisten seuraaminen on tehty vaikeammaksi, joten siellä suomalaisella teinillä on yleensä seurannassa vain läheisempiä kavereita ja julkkiksia. Snapchat on siitä kiva, että siihen ei tarvitse panostaa yhtä paljon kuin Instagramiin ja yleensä siellä voi nähdä idolinsa arkisissakin puuhissa.

Snäpissä suomalainen teini seuraa usein Niko Saarista ja Pernilla Böckermania. Niko on suomalainen tosi-TV-tähti, jonka My Storyt ovat jonain päivinä jopa tunnin mittaisia, mikä on aika iso saavutus, koska snäppiin pystyy kuvaamaan vain 10 sekunnin mittaisia videoita kerralla. Pernilla on youtubettaja, jonka internet-julkisuus lähti ennen suositulta ask.fm-sivustolta. Harva aikuinen edes tietää, kuka hän on, koska hän on vielä aika tuore tapaus. Suomalainen teini seuraa myös jo mainittuja Cheekiä ja Robinia, jotka ovat erittäin suosittuja snäpissäkin. Suurin osa julkkiksista on estänyt yksityisviestien lähettämismahdollisuuden, koska viestejä tulisi paljon eikä niihin olisi mitään mahdollisuutta vastata, joten idolien spämmimistä ei joudu näkemään snäpissä.

Yhdeksäsluokkalainen Ella oli tutustumassa työelämään Kaiun TET-harjoittelijana kahden viikon ajan marraskuussa 2015.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Beyoncé hylkäsi YouTuben – pitäisikö sinunkin?"Tässä tuorein arvio siitä, kuinka monelle tykkääjällesi Facebook-päivityksesi näkyy ilman erillistä maksullista markkinointia."

Hyvästit PowerPoint-ähkylle"Ei vika ole välineessä vaan käyttäjässä. Ei Powerpoint tee esityksistä puuduttavia, vaan me ihmiset."

Some-osaaminen on johtajan perustaito"Johtajien pitää pystyä toimimaan sähköisissä kanavissa yhtä luontevasti kuin kasvokkain asiakkaiden tai alaisten kanssa."

Kuva: Adam Przezdziek (Creative Commons)


Ajatusjohtajuutta ei voi luoda – ilman asiantuntijoita

Tiina Hosiokoski

Mielipidejohtaja, ajatusjohtaja, johtava asiantuntija. Nimiä riittää, tavoiteltavin lienee tällä hetkellä ajatusjohtaja. Terminologiasta viis – kysymys on siitä, miten tähän asemaan päästään. Googlaamalla löytyy vinkkejä toisensa perään, helppoa kuin heinänteko. Vai onko sittenkään?

Ajatusjohtaja on yritys, organisaatio tai ihminen, joka on asiakkaittensa ja alan vaikuttajien tunnustama asiantuntija omassa kategoriassaan. Tunnemme kaikki useitakin ajatusjohtajia, jotka kommentoivat mediassa ja somessa alansa ilmiöitä ja trendejä – jopa luovat niitä. Yksi tekijä niitä kuitenkin yhdistää: kommentoija on ihminen, ei organisaatio.

Siksipä meidän viestintäihmisten kaunein päiväuni, luoda yrityksestä muodikas ajatusjohtaja, on lähtökohtaisesti haasteellinen. Haasteen muodostaa käytäntö. Ajatuksia eli ideoita, uusia näkökulmia ja asiantuntevia kannanottoja ei pystytä luomaan tyhjästä. Yritys voi tavoitella asiantuntijamielikuvaa, mutta ajatukset tulevat ihmisiltä.

Asiantuntijasta ajatusjohtajaksi

Käytännön työssä olen usein törmännyt siihen muuriin, että asiantuntemusta kyllä löytyy, muttei niitä, jotka uskaltavat astua esiin. Tätä meiltä viestintäihmisiltä kuitenkin odotetaan: yrityksen nostamista ajatusjohtajan asemaan. Niinpä lähdemme ratkomaan haastetta sen alkulähteiltä, uskalluksesta. Harjoitus tekee mestarin (klisee, mutta totta) ja onnistumiset ruokkivat uusia onnistumisia.

Hyvällä valmennuksella arempikin asiantuntija uskaltautuu pikkuhiljaa kuorestaan ja pidemmän päälle paistattelee ajatusjohtajuuden valokeilassa. Tästä meillä Kaiussa on loistavia esimerkkejä. Heitämme siis oman lusikkamme soppaan ja annamme – omasta mielestämme – parhaat vinkit ajatusjohtajuuden luomiseen.

(0. Pohjalla on tietenkin yrityksen strategia, joka on kristallinkirkas ja toimiva.)

1. Strategian pohjalta luodaan liiketoimintaa tukevat teemat, joissa yritys hyötyy asiantuntijamielikuvasta.

2. Valitaan asiantuntijat, joilla on aidosti uusia oivaltavia ajatuksia kyseisiin teemoihin.

3. Valmennetaan asiantuntijat varmoiksi viestijöiksi. Valmentamalla hiotaan esiintymistä, median ymmärrystä, haastattelutaitoja, kirjoitustaitoja ja kanavaymmärrystä (kyllä, some on ajatusjohtajuudessa lähes välttämättömyys).

4. Sparrataan asiantuntijoita kiteyttämään ajatuksensa ja tuomaan niitä esiin oikeissa foorumeissa. Haetaan dialogia.

5. Seurataan, että alan muut vaikuttajat kokevat asiantuntijan ajatusjohtajana ja annetaan palautetta. Kehitetään ja kehitytään.

Voilà, ajatusjohtaja on syntynyt!


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Politiikasta puuttuu johtajuus"Mitä on hyvä johtaminen? Lyhyesti se tarkoittaa uskottavan visionluomista paremmasta tulevaisuudesta, jonka ryhmä, yritys tai kansa voi omalla toiminnallaan saavuttaa." 

Internetin ilmastonmuutos"Internet on ollut erottamaton osa arkeamme jo noin parikymmentä vuotta, mutta se ei ole ainakaan vielä kokenut omaa exxonvaldeziaan tai tšernobyliään."

Mitä sellainen viestintätoimisto oikein tekee?"Aloitin Kaiussa vuoden alussa. Uuden työn myötä olen saanut selittää eri aloilta tuleville ystäville, sukulaisille ja tutuille, mitä työni pitää sisällään."

Kuva: Hannah Pethen (Creative Commons)