Mitä sellainen viestintätoimisto oikein tekee?

Taina Rinta-Kauhajärvi

Aloitin Kaiussa vuoden alussa. Uuden työn myötä olen saanut selittää eri aloilta tuleville ystäville, sukulaisille ja tutuille, mitä työni pitää sisällään.

Kysymykset ovat olleet kutakuinkin tällaisia: "Teettekö te jotain mainoksia vai?", "Eikö firmat muka itse osaa tehdä tiedotteitaan?", "Ai oikeesti, päivitätte jonkun Facebookia ja Twitteriä?"

Olen yrittänyt selittää, että viestintätoimistona tarkoituksemme on toteuttaa asiakkaiden – kuten yritysten, julkisten tahojen ja järjestöjen – viestintää. Asiakas voi esimerkiksi haluta lisää näkyvyyttä julkisuudessa, lisää myyntiä tuotteilleen, apua kriisiviestintään, väärien mielikuvien muuttamista oikeiksi tai vaikkapa yrityksen omien viestien selkeyttämistä sisäisesti ja ulkoisesti päättäjien suuntaan. Keinoja tavoitteiden saavuttamiseen on useita, kuten viestintästrategioiden ja -suunnitelmien laatiminen, tiedotteiden, uutiskirjeiden ja blogien kirjoittaminen, someviestinnän toteutus sekä sparraaminen viestinnän valmennuksilla.

Osalle kysyjistä on tämänkin jälkeen ollut vaikea ymmärtää, miten viestinnän tekeminen voi hyödyttää asiakkaita. Mainonta on helppo ymmärtää – mutta ei sitä, miksi joku muu tekee viestintää yrityksen puolesta.

Tällöin kerron esimerkin tiedotteen tekemisestä: sen ideoinnista, kirjoittamisesta ja jakelusta. Kun Yritys X:n hyvin kirjoitettu, uutiskriteereihin vastaava tiedote menee läpi useammassa eri mediassa, voi nopeasti laskea, mitä maksettu mainospaikka samalla nettisivulla tai lehden palstalla kustantaisi.

Ja kyllä, osa yrityksistä varmasti osaa kirjoittaa tiedotteensa itse. Hektisessä työtahdissa voi kuitenkin olla tuloksekkaampaa, jos työ ulkoistetaan niille, joilla on aikaa perehtyä asiaan ja näkemystä tarkastella sitä mahdollisimman objektiivisesti. Vai monellako kiireisellä myyntijohtajalla, toimitusjohtajalla tai henkilöstöpomolla on aikaa miettiä, mikä olisi tiedotteelle juuri oikeanlainen näkökulma, otsikko, ingressi, haastateltavat, sitaatit, muoto ja pituus? Kuinka moni ehtii analysoida, mille medioille tiedote kannattaa jaella ja miten tiedotteesta tehdään pelkän yritysesittelyn sijaan juttu, joka täyttää uutiskriteerit ja – ennen kaikkea – kiinnostaa lukijaa?

Ja kyllä, päivitämme joskus jonkun Facebookiakin, jotta yritys ja sen henkilökunta voivat keskittyä ydintoimintaansa.


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Konsultti, hyödyllinen idiootti?"Ihannetilanteessahan konsultin pitäisi sekä tuntea asiakkaan bisnes täydellisesti että pystyä tarkastelemaan sitä raikkaalla ja uudella tavalla. Olla hyödyllisenä idioottina samanaikaisesti sekä sisä- että ulkopuolella."

Real Talk: Kaiun harjoittelijat esittäytyvät"Olin suht' hyvä tyyppi."

Kesiemme työt"Sain torniekspertiltä todella kovasanaista palautetta ja luikin T-paitahuoneeseen itkemään."

 

Kuva: JD Hancock (Creative Commons)


Kiinnostava case-tarina – näin se tehdään! Osa 2: Kirjoittaminen

Petteri Puustinen

Kertaus osasta 1:

Edustat Huippisteknologia Oy:tä. Sait kollegaltasi, myyntijohtaja Make Makkoselta tehtäväksesi tehdä ”case-referenssitarinan” sökötinjärjestelmästä, jonka olette toimittaneet asiakkaallenne Vekkuli Systems Oy:lle . Haastattelit ensin omasta firmastasi asiakasvastaava Sofokles Raaputinta, sitten asiakaan edustaja Venla Gifflaren-Vekkulia. Olit valmistellut kysymyksesi huolellisesti ja teit kattavat muistiinpanot haastateltavien puheista.

Seuraava askel olisi kirjoittaa julkaisukelpoista sisältöä. Sellaista, jonka kehtaatte laittaa verkkosivuillenne, julkaista uutiskirjeessänne, pakata myyntihärkien salkkuihin asiakaskäynneille ja jakaa kontakteille somessa.

Myyvän tarinan 3 osaa

Toimiva case-tarina koostuu perinteisesti kolmesta osasta:

  1. Haaste: Mikä oli ongelma, johon Vekkuli Systems haki ratkaisua?
    • Oliko työ tehotonta? Kuluiko rahaa liikaa? Jäätiinkö jälkeen kilpailijoista, jne.?
       
  2. Ratkaisu: Miten Huippisteknologian tarjoama sökötinjärjestelmä auttoi ratkaisemaan tämän ongelman?
    • Ja miksi Vekkuli Systems valitsi juuri Huippisteknologian? Oliko tuote parempi, tarjous edulllisempi, toimitus nopeampi, takuu pidempi, jne.?
       
  3. Tulokset: Miten asiat ovat nyt paremmin kuin alussa? Säästyikö aikaa, rahaa, luontoa, hermoja?
    • Entä jatkuuko projekti vielä tulevaisuudessa? Asennetaanko toinen samanlainen? Viritetäänkö tätä vieläkin tehokkaammaksi? Annetaanko olla ja luotetaan Huippisteknologian takuuseen, että tuote toimii seuraavat 20 vuotta?

Pidä case-tarinan loppukäyttäjä – eli lukija! – jatkuvasti mielessäsi. Perusideahan on, että lukijalla on todennäköisesti vastaava ongelma kuin Vekkuli Systemsillä oli, ja että kun hän lukee referenssikertomuksen, jossa Vekkuli Systems hehkuttaa mainiota sökötinjärjestelmää ja sen tuomia hyötyjä, hän päättää itse tilata teiltä samanlaisen. Siksi perinteinen kolmijako toimii: esitellessään tutun ongelman, fiksun ratkaisun ja tehokkaat tulokset, se houkuttelee ostamaan.

Keep it simple, sanoisi Tami

Case-kertomuksen pitää siis pohjimmiltaan olla myyvä. Älä turhaan sokaistu hienon sökötinjärjestelmänne teknisistä yksityiskohdista tai sille myönnetyistä ISO-41218496242184126492164211984 -standardeista. Tekniset detaljit on varmasti kerrottu kattavasti verkkosivujenne tuoteosiossa ja asiakastarinaa työkalunaan käyttävä pätevä myyjä osaa varmasti muistuttaa potentiaalista ostajaa niistä vielä erikseen.

Pidä teksti mahdollisimman tiiviinä, yksinkertaisena ja sujuvasti etenevänä. Esittele Haaste heti alussa, mielellään mahdollisimman henkilökohtaisella ja samastuttavalla tavalla.

Vekkuli Systems Oy:n toimitusjohtaja Venla Gifflaren-Vekkuli ei saanut öisin unta, koska hänen yrityksensä 1980-luvun alusta peräisin ollut vanha sökötin saattoi minä hetkenä tahansa syttyä tuleen ja polttaa koko tehdashallin maan tasalle.

Kerro Haaste, Ratkaisu ja Tulokset mahdollisimman konkreettisin esimerkein. Käytä haastateltaviesi sitaatteja todistamaan ratkaisun teho ja tulosten erinomaisuus.

”Uuden, modernin sökötinjärjestelmän ansiosta säästämme 4095 euroa joka päivä vakuutuskuluissa ja nukun yöni hyvin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1996, kun en enää näe painajaisia tehdashallin tulipalosta”, Gifflaren-Vekkuli kertoo.

A4 riittää

Käytä väliotsikoita, trimmaa kappaleet lyhyiksi ja tee tekstistä helposti silmäiltävää. Muista käyttötarkoitus: casen lukija todennäköisesti scrollailee tekstiä nettisivuiltanne tai löytää sen paperiesitteestä pöydännurkaltaan. Yksi A4 väljällä rivivälillä on aivan sopiva mitta caselle.

Muikeita sitaatteja kannattaa korostaa typografisesti ja nostaa erikseen esille tekstistä.

”Nyt, kun meillä on uusi sökötinjärjestelmä,
voimme vihdoinkin lahjoittaa 1 000 000 euroa
orvoiksi jääneille sirkushylkeille.”

Kuvia saa ja kannattaa käyttää – vähintään yhtä, mutta miksei useampaakin, jos tarinan miljöö on jollain tapaa hauska tai visuaalinen! Itse tuotteiden tai niiden käyttöpaikkojen lisäksi myös niiden käyttäjiä olisi mukava saada kuviin, sillä ihmiset tykkäävät katsella toisia ihmisiä.

Kommenttikierros

Nyt sinulla on tekstistä ytimekäs ja iskevä versio, johon olet itse tyytyväinen. Seuraavaksi meilaat tekstin Vekkuli Systemsin Venlalle, jotta asiakas saa tarkistaa suuhunsa laitetut sitaatit.

Kaupallisessa asiakascase-tekstissä sitaattien ei välttämättä tarvitse olla täysin yksi yhteen sen kanssa, mitä haastateltava on sanonut – kunhan kokonaisidea pysyy samana. Useimmat haastateltavat ovat tyytyväisiä, jos saat heidät tekstissä kuulostamaan vieläkin ytimekkäämmiltä ja selväsanaisemmilta kuin mitä he kenties olivat puhelimessa. Ja jos eivät ole tyytyväisiä, muokkaat tekstiä kunnes ovat.

Kun tarina on käynyt hyväksyttävänä asiakkaalla (monesti haastateltavan lisäksi myös asiakasyrityksen viestintäosasto haluaa tarkistaa tekstin), voitkin laittaa sen eteenpäin oman firmasi edustajille, myyntijohtaja-Makelle ja viestintäpäällikkö-Helgalle.

Heidän kommenttiensa ja hiomisehdotustensa jälkeen case on tekstin osalta valmis ja voitte alkaa järjestelemään sen julkaisua ja hyödyntämistä. Siitä lisää blogin seuraavassa osassa.

Lue edellinen osa "Suunnittelu" klikkaamalla tästä!


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Leikataanko enemmän vai johdetaanko paremmin? 5 sääntöä digiajan johtajalle – "Meillä Kaiussa on ollut etuoikeus seurata viestinnän ja johtamisen muutosta eturivistä. Voimme iloksemme todeta, että Suomessa valtionhallinto on eturintamassa pilotoinut ja ottanut käyttöön uudenlaisia ratkaisuja, joissa kansalaiset saavat viranomaispalvelua. "

One Directionin hajoaminen ja fandom – mitä voimme oppia? – "Fanit ovat siis muuttuneet pelkistä kuluttajista aktiivisiksi sisällöntuottajiksi."

Lama-ajan bisnesfraasit selkokielellä – "'Kysyntä koko arvoketjussa on hyvin altis muutoksille' = aasialaiset kilpailijat vievät meiltä koko ajan asiakkaita ja kannattavuutemme heikkenee."

 

Kuva: Kevin Jarret (Creative Commons)


Päästöskandaalin jälkihöyryt – pyytämällä anteeksi voi parantua kokonaan

Markku Vänskä

Volkswagen Suomi otti tällä viikolla vihdoin lusikan kauniisti käteen ja pahoitteli asiakkailleen julkisesti päästökohua. Anteeksi ei kuitenkaan suoraan pyydetty.

Itselleni se kaikkein olennaisin jää puuttumaan. ”ANTEEKSI, että petin luottamuksesi” kuulostaa ja ennen kaikkea tuntuu aidommalta. Miksi nähdä vaivaa ja muotoilla kauniita sanoja luottamuksen pettämisestä, ja vielä mittavalla mainosrahalla, jos ei ole kuitenkaan rohkeutta pyytää anteeksi?

Nelson Mandela, modernien aikojen anteeksiantamisen ja sovituksen symboli, muistutti väkijoukolle vankilasta vapautumisensa jälkeen: ”Meidän tulee antaa toisillemme anteeksi, sillä se joka vain aikoo antaa anteeksi voi helpottaa omaa tuskaansa hetkellisesti mutta antamalla anteeksi parantuu kokonaan.” 

Onko yritysmaailmassa rohkeutta samaan? Yritysten visiossa ja arvoissa toistuvat useasti sanat ”kunnioitus” ja ”vastuullisuus”. Niin myös alussa mainitulla saksalaiskonsernilla. Kriisien keskellä rehellinen anteeksipyyntö unohtuu. Asiaa kyllä pahoitellaan, mikä vain herättää mielikuvan vastuun siirtämisestä muualle.

Anteeksipyyntö vaatii nöyrtymistä, sen tunnustamista ettei kaikki mennytkään suunnitelmien mukaan. Vain pyytämällä anteeksi on toisella mahdollisuus antaa anteeksi. Nöyrtyminen ei tarkoita alistumista tai osaamattomuutta. Kenenkään ei tarvitse esittää vahvempaa kuin on, ei edes maailman suurimman autonvalmistajan.

Hyvää matkaa eheytymisen tiellä, das Auto.

 


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Miten se voi olla niin vaikeaa? – "Eräs kokenut journalisti kysyi minulta taannoin, miten on mahdollista, että isot firmat ovat niin kädettömiä, että erilaiset sosiaalisen median skandaalinpoikaset yllättävät ne jatkuvasti housut kintuissa."

Ylin tarinanvalvoja opastaa: ota riski, ole hauska! – "Tarinassa kertojalla on tärkeä rooli. Samoin johdolla eri organisaatioissa. Hyvät johtajat kertovat myös mieleenpainuvia tarinoita."

Ideat vaativat tilaa – kalenterista – "Koettakaapa palauttaa mieleenne hetkiä, jolloin lamppu päässänne on viimeksi syttynyt – näin käy harvoin kesken puuhakkaan työpäivän."

 

Kuva: John Shepherd (Creative Commons)


Hakuammuntaa

Maria-Elena Cowell

Oletteko viime aikoina hakeneet töitä? Kyllä? Epäilemättä!

Moniko on käynyt TE-keskuksen järjestämän työnhakukurssin? Aika moni.

Itse istuin 1990-luvun lamavuosina kuusi viikkoa paikallisen TE-keskuksen (os. työvoimatoimiston) työnhakukurssilla. Olisiko vähempi riittänyt sen hakemuksen muotoiluun?

Kaikki kunnia sillekin ajankäytölle. Olinpahan pois pahanteosta. Purkkaa kului, eikä se ansioluettelo (silloin suositeltiin käyttämään KIRJOITUSKONETTA tai AUTOMAATTISTA TIETOJENKÄSITTELYÄ) siitä merkittävästi kaunistunut.

Vanhan maailman malliin

Työnhaun kutyymit ja muodot eivät ole tavattomasti muuttuneet, vaikka yhteiskunta ympärillä on mullistunut. Yhä menemme saatekirje-ansioluettelo-formaatilla, joista jälkimmäinen pyrkii todistamaan ensinmainitun sisällön todeksi. Insinöörimäisellä otteella, loogis-kronologisesti lueteltuna, henkilö X (nimi muutettu) pyrkii esittämään osaamisensa menneillä tekemisillä. Saatekirjeessä toistuu ”minä olen”, ”olen työskennellyt”, ja toisinaan joku rohkenee käyttää hivenen hirtehishuumoriakin. ”On minua joskus ahkeraksi haukuttu”, kertoo suomalainen varoen.

Ansioluettelon formaatti ei tue nykyajan tietotyöläisen pätkähistoriaa. CV voi olla neljä sivua pitkä, kun luetellaan kaikki päätoimet, sijaisuudet ja sivukeikat, harjoittelut, työhönoppimiset ja vapaaehtoistyöt. Puhumattakaan valtiolle.fi-tyyppisistä syöttölomakkeista! Ei taivu sirpaleiseen, lomittaiseen ja päällekkäiseen työelämään, ei. Ehkä työnantajatkin ovat pitäneet enemmän hakemusten ”vertailukelpoisuudesta”. Ovatko vaatimukset tai odotukset yhtenäisestä hakemusformaatista enää tätä päivää?

Sähköisyys tuo omat vaikeutensa. Mistä tiedät varmasti, onko jostakin @anonymous.org –osoitteesta lähetetty hakemus saavuttanut määräajassa vastaanottajan rekry@sitäsuntätä, ellei rekrytoija ole määritellyt automaattista vastausta tai pakottanut assistenttia käymään sumaa manuaalisesti läpi? Hyviin sähköisiin tapoihin kuuluisi huolehtia siitä, että hakija tietää ainakin hakemuksensa tulleen perille. Siinä on myös työnantajaprofiloinnin paikka: kuitataanko nuivasti, että saimme viestin, älä vaan soita perään – vai kiitetäänkö sydämellisesti kiinnostuksesta organisaatio Y:tä kohtaan.

Tekijä hakee työtä – vai työ tekijää?

Vaihtoehtoiset hakemukset voisivat voittaa huomiokilpailussa, mutta ilmeisesti perinteisyys voittaa innovoinnin. Harvoin törmää esimerkiksi sarjakuvamuotoiseen työhakemukseen tai työnhakijan videoesittelyyn. Arvioidaan, että kolme neljästä työpaikasta ei koskaan tule julkiseen hakuun. Millä erottua vaikuttamatta hullulta? Joni tempaisi rautatieasemalla. Carrie jakeli ansioluetteloita kadunkulmassa. Tarina ei kerro, ovatko hankkeet saaneet onnellisen päätöksen.

Kekseliäisyys hakemuksissa olisi varmasti tervetullutta säännöllisen rekrytoijan näkökulmasta. Toistaiseksi työnantajilla on kissanpäivät, kun valtavasti osaamista on vapailla markkinoilla. Mutta pian on toisin: työnantajien on oltava luovempia löytämään ja houkuttelemaan oikeat tekijät.

 
 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Meistä tuli muurarei... viestintäkonsultteja – "Mitä yhteistä on valtiotieteiden tohtorilla, maatalous-metsätieteiden maisterilla ja, no, Suomen nopeimmalla sipulinkuorijalla? Niistä kaikista tuli viestintäkonsultteja."

Laatikkoleikki: Onko pakko palaveerata? – "Miksi ihmeessä pitää palaveri? Yksinkertainen mutta niin nerokas kysymys, jota voisimme pohtia useamminkin. Palavereita pidetään, koska suunnitellaan yhteistyötä, tarvitaan yhteisiä päätöksiä tai halutaan innostaa ihmisiä mukaan uuteen tekemiseen. Palavereita pidetään myös, koska vältellään vastuunottoa, päätöstentekoa tai ihan vaan työntekoa."

TET-harjoittelijana Kaiussa – "Näiden viikkojen jälkeen viestintäala vaikuttaa kiinnostavalta, mutta en vielä tiedä olisiko se minun alani ainakaan vielä."

Kuva: Flazingo Photos (Creative Commons)


Hakkerin hajua ja liberaalien märkiä unia – kaikulaisten TV-sarjavinkit

Anni Pakonen

Kesän päättyessä nousee tarve summata suven antia, vähän samaan tapaan kuin vuodenvaihteessa tulee kerrattua kuluneen vuoden tapahtumia. Kaiun blogissa on perinteisesti jaettu kesäkuulumisia; toissavuonna kuvien muodossa ja viime kesänä kirjavinkeillä.

Yksi tutuimpia puheenaiheita toimiston käytävillä ovat TV-sarjat, ja vinkkejä jaellaan ahkeraan. Muistan itsekin keväällä odottaneeni tiistaiaamuja ihan vain siksi, että pääsen toimistolla puimaan edellisillan Game of Thronesin jakson kauhuja työkavereiden kanssa.

Sateinen kesä piti meitä tavallista enemmän sisätiloissa, ja moni kaikulainen löysi uusia sarjasuosikkeja tai laittoi vanhat lempparit uusintarundille. Hesari listasi jo syksyn suosikkiuutuuksia, mutta me ajattelimme koota Kaiun kaikkien aikojen suosikkisarjoja ja vinkata niistä teille, jos vaikka syksyn telkkariuutuudet eivät nappaa:

Mr. Robot (2015–)

Mistä on kyse?

"Ensimmäinen hakkerisarja, joka oikeasti haisee hakkerilta. Ei sellainen, jossa kaksi Hollywoodin suloisinta näyttelijää on laitettu näpyttämään tietokonetta, vaan enemmän Matrixin vihreitä numeroita ruudussa.

Psykologinen tarina pojasta, joka hakee merkitystä elämäänsä. Poika kärsii mielenterveysongelmista, ja häntä johdattaa mystinen Mr. Robot."

Mitä sarjasta voi oppia?

"Ihmisen motiivit toiminnalleen ovat usein aika yksinkertaisia ja perusinhimillisiä. Jos joku haluaa pelastaa maailman tai hakkeroida yrityksiä, voivat motiivit olla ehkä enemmän sitä, että etsii merkitystä omalle olemassaololle isojen tapahtumien jälkeen."

Paras kohtaus?

"Poika istuu rakkaan siskonsa kanssa huvipuiston kaiteella meren rannalla. Koska poika ei tajua todellisuutta, ei hän ymmärrä tytön olevan siskonsa ja siksi suutelee häntä. Yksi viime aikojen hienoimpia TV-kohtauksia."

– Ville

The West Wing (1999–2006)

Mistä on kyse?

"West Wing on amerikkalaisten liberaalien märkä uni. Sarjassa demokraattien vasemmistosiipeä edustava presidentti taistelee ilkeitä oikeistolaisia vastaan.

Pidän sarjasta, koska se tavoittaa paitsi politiikan pelin, myös aatteen ja substanssin. Sarjan hienoutta kuvaa hyvin brittiläisen kaverini omissa häissään pitämä vakavahenkinen puhe, jonka lopussa hän päätti pitkän listan kiitoksia sanomalla '…and thank you to Martin Sheen for making us forget that George W. Bush is the President of the United States.'"

Mitä sarjasta voi oppia?

"Maailma on täynnä harmaan sävyjä."

Paras kohtaus?

"Kun presidentti Bartlet pistää fundamentalistikristityn verbaalisesti nippuun."

– Pete

Black Mirror (2011–)

Mistä on kyse?

"Koukuttava sarja kertoo siitä, miten teknologia vaikuttaa elämäämme ja inhimillisyyteemme. Se maalaa synkän tulevaisuuden vision ja herättää pelottavia kysymyksiä: Kuinka pitkälle hallitsemme teknologiaa? Annammeko sen ottaa liian suuren otteen meistä?

Kaikki jaksot ovat itsenäisiä, kiehtovia kokonaisuuksia, jotka voi katsoa missä järjestyksessä tahansa. Pidän sarjan yllätyksellisyydestä ja viihdyttävyydestä."

Mitä sarjasta voi oppia?

"Elämä ilman teknologiaa on hyvä. Tarvitsemme enemmän urheilua, vähemmän tweettausta. Joskus veettauskin voi olla parempaa kuin tweettaus."

Paras kohtaus?

"Yhden jakson keskiössä on ihminen, joka pystyy silmillään nauhoittamaan kaiken, mitä näkee ja kokee ja voi näyttää kokemiaan asioita myös muille."

– Salla

Curb Your Enthusiasm (1999–)

Mistä on kyse?

"Älykäs ja hauska mies yrittää vain elää elämäänsä, mutta olosuhteet ja muut ihmiset taistelevat häntä vastaan. Tarkoitettu komediaksi, mutta minulle sarja on realismia.

Samastun siihen vahvasti, koska olen huomannut olevani kuin Larry David; pyrin elämään elämääni tietynlaisen moraalisen selkärangan tukemana, mutta toiset ihmiset ymmärtävät sen helposti väärin."

Mitä sarjasta voi oppia?

"Kaikkien muiden ihmisten pitäisi oppia tunnustamaan, että ovat väärässä tuomitessaan Larry Davidin (ja minun) kaltaisten ihmisten käyttäytymistä."

Paras kohtaus?

"Kun Larry David riitelee lentokoneessa 5-vuotiaan pikkutytön ja tämän äidin kanssa... Ei kun tämä ei tainnutkaan olla sarjasta, vaan tapahtui oikeasti minulle..."

– Petteri

Vallan linnake (Borgen) (2010–)

Mistä on kyse?

"Sarja kertoo Tanskan naispääministeristä ja tämän viestintäkonsultista. Vallan linnake kuvaa hienosti poliittista peliä ja median toimintaa. Se on hyvin tehty, hyvin näytelty ja siinä on uskottavan tuntuista juonittelua ja mediapeliä."

Mitä sarjasta voi oppia?

"Miten vaikeaa huippupoliitikon työ on, etenkin yksityiselämän ja työn yhdistäminen."

Paras kohtaus?

"Katsominen on vielä kesken, mutta minulle entisenä toimittajana mielenkiintoisimpia kohtia ovat olleet TV-haastattelujen kuvaukset, joissa toimittajat laittavat poliitikot koville ja väijyttävät sellaisilla faktoilla, joihin he eivät osaa vastata."

– Ile

Alamaailma-trilogia (2010–2011)

Mistä on kyse?

"Suomalainen rikossarja, joka on jaettu kolmeen osaan: ensimmäistä seurataan vangin, toista poliisin ja kolmatta lakimiehen vinkkelistä. Kuhunkin osaan kuuluu neljä jaksoa.

Sarjan juju ei ole juonessa vaan ihmisissä ja tunnelmassa. Hahmot ovat lain kummaltakin puolella, ja aika-ajoin rajat hämärtyvät. Sarja on tunnelmassaan aivan Sillan ja The Killingin tasoa, mutta ehkä sitä ei ole osattu markkinoida yhtä tehokkaasti."

Mitä sarjasta voi oppia?

"Rikos ei kannata."

Paras kohtaus?

"Tykkäsin erityisesti seurata tapahtumia lakimiehen näkökulmasta."

- Juho

 


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Työpaikka on terve kun se leikkii ja tekee töitä – "Pienokainen oppii uusia taitoja, tutustuu uusiin ihmisiin ja paikkoihin, vatsa pömpöttää, oppii ehkä kuivaksi, nauttii leikkimisestä ja – mikä jännittävintä –  häntä alkavat roolileikit kiinnostamaan."

Konsultti, hyödyllinen idiootti – "'Tuoreiden silmien' vaatiminen konsultilta johtaa kuitenkin eräänlaiseen paradoksiin. Ihannetilanteessahan konsultin pitäisi sekä tuntea asiakkaan bisnes täydellisesti että pystyä tarkastelemaan sitä raikkaalla ja uudella tavalla. Olla hyödyllisenä idioottina samanaikaisesti sekä sisä- että ulkopuolella."

Scrumilla ketterämmin viestinnän projekteissa – "Scrumin perusideana on jakaa ohjelmistokehitys pienempiin paloihin, sprintteihin, sen sijaan, että tehtäisiin koko homma kerralla valmiiksi esimerkiksi vuoden projektissa."

 

Kuva: Ángel Raúl Ravelo Rodgríguez (Creative Commons)