Onko kaupallisuus vain katsojan silmässä?

Pete Saarnivaara

Vaikka sisältö olisi kiinnostavaa tai hyödyllistä, sillä on kuitenkin väliä, onko se kaupallista vai toimituksellista.

Natiivimainonnan ja sisältömarkkinoinnin lisääntyminen ovat avanneet uudenlaisen haaran piilomainonnasta käytyyn keskusteluun. MTL:n piirissäkin pohditaan parhaillaan suhtautumista uudenlaiseen kaupallisen ja toimituksellisen sisällön sekoittumiseen.

Moralisointiin ei ole syytä. Perinteinen media on suurissa vaikeuksissa. Siinä ei ole mitään vikaa, että se kehittää uutta ansaintalogiikkaa, kuten natiivimainontaa ja omia sisältömarkkinointiyksikköjään. Olisi kummallista, jos perinteisen median toimijat katsoisivat sivusta, kun mainos-, media-, viestintä- ja digitoimistot rahastavat sisällöllä - osin perinteistä mediaa siinä hyödyntäen - ja yrittäisivät itse epätoivoisesti piiskata kuollutta hevosta myymällä pelkästään mainostilaa tai -aikaa vanhaan malliin.

Muiden kuin Ylen on jollain keinolla tehtävä myös bisnestä. Ylessä voi olla varaa olla sitäkin mieltä, että jos mainos on hyödyllinen tai kiinnostava, se on pahasta - vaikka siinä lukisi isolla ILMOITUS. Kaupallisella medialla ei ole varaa ajatella näin. Eikä ole mainostajallakaan.

Journalistisen ja kaupallisen sisällön sekoittuminen aiheuttaa luonnollisesti ongelmia. Niille viitataan välillä kintaalla toteamalla, että yleisö valitsee, mitä lukee (tai katsoo tai kuuntelee) ja tekee siitä omat johtopäätöksensä. Ratkaisevaa on vain se, onko sisältö kiinnostavaa tai hyödyllistä.

Vastuun ulkoistaminen yleisölle ei aivan riitä vastaukseksi. Kyllä, yleisöllä on kohtuullisen hyvät valmiudet erottaa kaupalliset intressit sisällön takana. Ja kyllä, yleisö todennäköisesti oppii koko ajan paremmaksi siinä. Mutta jos kaikkea toimituksellista sisältöä pitää jatkuvasti epäillä piilotetuista kaupallisista intresseistä, journalismilta katoaa ensin uskottavuus ja lopulta ehkä yleisökin. Mainostajat ja viestijät puolestaan menettävät yhden keskeisen markkinointiviestinnän kanavan – ja markkinointiviestinnän toimistot merkittävän osan bisneksestään.

Natiivimainonta ja sisältömarkkinointi ovat hyvästä, kunhan yleisölle tarjotaan riittävä mahdollisuus erottaa maksettu ja toimituksellinen sisältö toisistaan. Jonkinlaisia median, markkinointiviestinnän toimistojen ja mainostajien yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan. Kaupallisuus ei saa olla vain katsojan silmässä.

 


Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin MTL-blogissa.


 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Pureeko sisältömarkkinointi Suarezin siivellä? – "Suurimmat globaalit yritykset, kuten esimerkiksi Adidas, ovat perustaneet omat sisältömarkkinointikeskuksensa."

Täydellisen tiedotteen jäljillä, osa 3: Kaksi silmää ei riitä – "Toisen tekstistä löytää lähes poikkeuksetta jotain viilattavaa, enemmän tai vähemmän oleellista."

Internetin ilmastonmuutos – "Näemme varmasti ensi vuosikymmenellä internet-ministeriöt, koulujen online-kansalaistaidon oppitunnit ja pörssiyhtiöiden verkkovastuullisuusraportit."

 


Kuva: Daniel Oines (Creative Commons)


Työelämä ja lapset ne yhteen kuuluu

Elina Piskonen

Uudessa hallitusohjelmassa otetaan jälleen kantaa myös perheiden etuuksiin ja muun muassa subjektiivista päivähoito-oikeutta aiotaan rajoittaa. Viime hallituksen pitkään ajama perhepaketti, joka olisi toteutuessaan johtanut kotihoidon tuen pakkojakoon vanhempien kesken, loistaa kuitenkin tällä kertaa poissaolollaan.

Ajatus uudistuksessa oli kaunis: Molemmat vanhemmat saisivat olla kotona lapsen kanssa, vanhemmuuden ilot (ja kirot) jakautuisivat tasaisemmin sekä perheelle että työnantajille, ja äidit pääsisivät jouhevammin takaisin työelämään. Moni perhe kuitenkin koki, että paketin kaatuminen oli helpotus, sillä toisen puolison merkittävästi suuremmat tulot tai haastavampi työ olisivat käytännössä estäneet tuen jakamisen ja pakottaneet viemään lapset hoitoon aikaisemmin.

Äitiiiii, äitiiiiiii, eiku isiiiiiiiiii!

Olen juuri palannut töihin toiselta hoitovapaaltani, joten aihe liippaa läheltä. Molemmilla kerroilla olen saanut palata hoitovapaalta tuttuun työyhteisöön mainioiden työtovereiden pariin ja lisäksi vielä perhe-elämän käänteitä hyvin ymmärtävien esimiesten alaiseksi (ei mikään vähäinen etu).

Molemmilla kerroilla myös perheemme on ollut onnekas, sillä suunnatessani työmaalle, kotiin kumisaappaita pukemaan on jäänyt lasten isä. Perheellemme tämä on tuonut monia etuja:

+ Olen saanut rauhassa keskittyä töihin tauon jälkeen, kun lapsi on kotona toisen vanhempansa kanssa. Sitten kun on hetken ehtinyt totutella työelämän pyörteisiin, onnistuu päiväkodin aloituskin helpommin (ainakin äidiltä).

+ Lapset ovat oppineet nopeasti pyytämään asioita molemmilta vanhemmilta (”Äitiiiiii, äitiiiiiii, eiku isiiiiiii!") ja molemmat vanhemmat kelpaavat tuottamaan kaikkia toimintoja (”Tänään mä haluan että äiti lukee, eiku isi, eiku entten tentten...”).

+ Molemmat vanhemmat ovat jokseenkin kärryillä siitä, mitä lapsille puetaan päälle, mikä on tämän hetken inhokkipaita ja missä järjestyksessä päälliset asetellaan puuron päälle.

+ Molemmat vanhemmat pääsevät näkemään sen ”toisen näkökulman”. Kasvattaa ymmärrystä kummasti.

Elämää ei sen enempää

Työpaikkojen perheystävällisyys puhuttaa nykyään yhä enemmän. Kaiku Helsingin nuorehkolla tai ainakin nuorekkaalla työntekijäjoukolla on tällä hetkellä yhteensä 34 lasta, ikähaarukka vaihtelee vauvoista aikuisiin. Laskujen mukaan Kaiun (ja edeltäjien Conexion ja Aleksin Kaiun) olemassaolon aikana palkkalistoilla olleille työntekijöille on syntynyt arviolta nelisenkymmentä lasta. Perhettä on siis tällä(kin) työpaikalla melko vaikea ohittaa.

Kuten kaikilla työpaikoilla, myös Kaiussa työelämän ja lapsiperhe-elämän yhdistäminen on hetkittäin haastavaa, mutta onnistuessaan antoisaa:

”Kotona ei aamuisin lasten heräämisen jälkeen tai iltaisin ennen heidän nukkumaanmenoaan ehdi paljon työasioita murehtia.”

”Olen paljon parempi äiti, kun teen välillä töitä.”

”Myöhäisillasta ja aamuyöstä saa sitten murehtia sitä, mitä ei päivän aikana ehtinyt tekemään, kun piti hakea poika iltapäiväkerhosta tai oli päivän pois töistä lasten sairastellessa.”

”Hienointa on elää molemmissa todellisuuksissa täysillä. Ja huonointa on riittämättömyyden tunne molemmissa.”

”Onneksi on päiväkoti.”

Käytännössä arjen sujuminen on pienestä kiinni, hyvän päiväkodin lisäksi muun muassa joustava työaika ja etätyömahdollisuus helpottavat monen kaikulaisen vanhemman elämää suuresti. Ja kuten tutkimuspäällikkö Minna Salmi Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta muistuttaa, perheasioissa joustava työnantaja saa motivoituneen työntekijän, joka joustaa itsekin. Loppupeleissä tästä hyötyvät kaikki.

 


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Pikavalmennus äitiyslomaan – 7 vinkkiä odottajalle – "Aloita päivä Vauva.fi-keskustelupalstalta ja osallistu keskusteluihin vähintään pari tuntia teemalla 'provompi on parempi'."

Kesiemme työt – "Sain torniekspertiltä todella kovasanaista palautetta ja luikin T-paitahuoneeseen itkemään."

"Ansiokas. Uuttera. Osuva" – Haastattelussa TET-Viktor – "Jokella on judo-tausta, mutta myyrä on luultavasti nopeampi."


Lyyrinen matinea toimistolla

Katja Mentula

Tuona torstaina Kaiun toimistossa oli jotain poikkeavaa. Hämmennystä aiheutti sähköposteihin saapunut kutsu runomatineaan. Sametinpehmeän suostuttelun jälkeen lyyrisestä iltapäivähetkestä olivat tuolit loppua, ja runoilija Henri Hirvenoja sai lausahtaa painotuoreita sanojaan syventyneelle yleisölle soman kevätpäivän keskellä.

Matinea on kaunis kulttuuritapahtuman muoto, joka on ehkä turhaankin vaipunut hieman unholaan. Matinea tarkoittaa päiväsajan tilaisuutta kulttuurinjanoisille, mutta harvallapa on aikaa tuudittautua kulttuurin syleilyyn kesken tohinaisen työpäivän. Osa matinean alkuperäistä tarkoitusperää olikin erottaa rahvas raataja sivistyneestä ja joutilaasta säätyläisestä ajankohdan valinnalla.

Mutta Kaiussa kulttuuri on arvossaan ja arvostava yleisö valmiudessa hetkessä, kun kutsu käy. Onhan kulttuurinen jumppa osa työhyvinvointia, tuota pohjoismaista erikoispiirrettä. Kulttuuri suo raikkaan tuulahduksen keskelle uurastusta. Yhtä olympiaanista kuin liikunta, psyykettä se eittämättä vahvistaa, Aale Tynni kaiketi sanoisi.

Kaiussa ihka ensimmäisen matineaesiintyjän hento viitta lankesi Henri Hirvenojan harteille. Henri on mies Mikkelistä, kansainvälisen politiikan opintojen myötä Brysselissä vaikuttava viestijä. Hänen runoissaan kuultavat kokemukset virkamiehen toimistoarjesta, mutta myös romantiikka löytää sijansa.

No joo 
Niinpä niin

taas on kiirettä
tupannut

että lähes
liikuttuu

kun olen
pysähtynyt
kopiokoneen ääreen

tiedostaen

että kollegani

viipyvässä
kainossa katseessa
on se tietty tuttu
elementti

eli saisiko tästä
ulkomaankaupan
raportistasi
vielä ylimääräisen
kappaleen

Hirvenojan naivistinen lyriikka risteilee Keniasta kokoomuksen puolueristeilylle. Vaikutteikseen hän nimeää Pentti Saarikosken, Ilpo Tiihosen ja ennen kaikkea virolaisen Jan Kaplinskin, jonka pelkistetty ilmaisu on vaikuttanut Hirvenojan tapaan asetella sanoja.

Pontimet Hirvenojan runoilijan uralle löytyvät lapsuudesta. Hänen isoäitinsä piti lapsenlapsensa juttuja sikäli erikoislaatuisina, että hän yhdessä Hirvenojan äidin kanssa päätyi taltioimaan loisteliaimmat hiput lausahduksista. Pienen pojan lyyriset, vilkkaat ajatukset päätyivätkin lopulta antologioihin.

Varsinainen runoilijan ura käynnistyi kuitenkin konsulttikarriäärin ohessa, ja nyt ilmestynyt Pulu huhuili sinua on Hirvenojan kolmas runoteos. Seuraava kirja on jo työstössä. Proosamuotoinen teos sijoittuu Keniaan, jonka norsut tekivät lähtemättömän vaikutuksen siellä vierailleeseen herrasmiesrunoilijaan. Elettyä elämää, sitä lähteekseen kirjailija kaipaa, Henri toteaa. ”Minä olen täällä Runoilija ja juon elämää niin kuin vähäväkisemmät juovat viiniänsä”, Ezra Pound summaisi nämä aatokset.