Beyoncé hylkäsi YouTuben – pitäisikö sinunkin?

Petteri Puustinen

”Beyoncé ei erehdy koskaan”, kuuluu vanha totuus täällä Kaiun itäsiivessä. Itsenäisenä ja fiksuna uranaisena Beyoncélla on koko ajan kirkas käsitys siitä, mitä milloinkin on järkevintä tehdä. Ja nyt Beyoncé on päättänyt luopua YouTubesta.

YouTube on ollut videoalustojen ylittämätön ykkönen niin poptähdille kuin yrityksillekin muutaman viime vuoden ajan. Tapana on ollut aina ladata video YouTubeen ja jakaa se sieltä yleisölle blogissa, Facebookissa, Twitterissä tai muissa käytössä olevissa somekanavissa. Niin Beyoncékin teki vielä tammikuussa 2014, jolloin hän latasi YouTube-kanavalleen seitsemän videota.

Tämä perinteinen toimintamalli on kuitenkin murentumassa. Lokakuuhun 2014 tultaessa ”rouva Carter” ei päivittänyt YouTubeensa enää ainuttakaan videota, vaan latasi kuusi filminpätkää suoraan Facebookiin. Mistä mielenmuutos johtuu? 

Yllätys yllätys: Facebook ei korosta kilpailijaansa!

Someälykkäänä edelläkävijänä ”Queen-B” on ollut perillä Facebookin algoritminmuutoksesta. Tylsältä ja tekniseltä sössötykseltä kuulostava algoritmin muuttaminen tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että Facebook on säätänyt painotusta, jonka perusteella eri sisällöt näkyvät käyttäjien uutisvirrassa.

Ensinnäkin Facebook on heikentänyt Googlen omistaman YouTuben videoiden näkyvyyttä ja toiseksi kasvattanut suoraan Facebookiin ladattujen videoiden näkyvyyttä. Jos siis haluaa omalle tuotokselleen maksimimäärän silmäpareja Facebookissa, enää ei kannata ladata videota ensin YouTubeen ja jakaa sieltä Facebookiin, vaan klipit on fiksuinta ladata suoraan Facebookiin.

Autoplay koukuttaa

Käyttäjien uutisvirrassa nätisti uiskentelevat Facebook-videot saa myös asetettua automaattisesti toistaviksi AutoPlay-ominaisuutta käyttämällä. Videon tekijällä on siis oiva mahdollisuus koukuttaa katsoja heti ensi sekunneista alkaen, kun video lähtee pyörimään automaattisesti.

Toinen Facebook-videoiden etu verrattuna YouTube-videoihin on se, että ainakaan toistaiseksi FB-videoiden päälle ei myydä mainoksia. Haittapuolena voi pitää sitä, että Facebook-videon embeddaaminen eli upottaminen ulkopuoliselle sivulle, esimerkiksi blogipostaukseen, ei onnistu ilman koko videon sisältävän Facebook-päivityksen upottamista.

Ilmainen näkyvyys laskussa

Vaikka Facebook onkin viilannut algoritmiaan "omia" videoitaan suosivaksi, vastapainona kaikkien sisältöjen orgaaninen eli maksuton tavoittavuus on laskussa.

Tässä tuorein arvio siitä, kuinka monelle tykkääjällesi Facebook-päivityksesi näkyy ilman erillistä maksullista markkinointia:

  • Alle 1000 tykkääjän sivut: 25,1 %
  • 1000 – 10 000 tykkääjän sivut: 13,8 %
  • 10 000 – 50 000 tykkääjää: 10,0 %
  • 50 000 – 100 000 tykkääjää: 9,8 %
  • Yli 100,000 tykkääjää: 7,7 %

Jos siis haluat, että videosi tai muu päivityksesi näkyy varmasti kaikille sivusi tykkääjille, maksullinen ”buustaus” on käytännössä ainoa vaihtoehto. Siitä ei pääse yli edes Beyoncé.

 


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

So content. Very media. Such wow! – Eli "Dogen 3 oppituntia kiinnostavuusmuotoiluun" – "Terkkuja Snöffelle! - - Ainoa ratkaiseva tekijä on sisällön kiinnostavuus."

Videochat on verkkoasioinnin humaani palvelukanava – "Millaista palvelua asiakkaat toivovat, kun eivät halua tai osaa palvella itseään?"

Some-osaaminen on johtajan perustaito – "Mitä paremmin johtaja tuntee digitaalisen maailman riskit ja mahdollisuudet, sitä paremmin hän voi suunnitella uusien kanavien hyödyntämistä."


Lukutaidosta

Vili Lähteenoja

Miten kieliduunari ”nollaa”? Moni kai suosii dokaamista, mutta hurmaavat boheemit ovat yleensä hurmaavia vain omasta mielestään.

Itse imppaan romaaneja minkä joudan. Lukemisen taitoa minulle opettivat erityisesti Martin Amis ja Vladimir Nabokov, joiden ajatuksista voi olla iloa myös muille. Nabokovin mukaan tavanomainen amatöörimoka on samaistua kirjan päähenkilöön. Anna Karenina ja Sinuhe ovat vangitsevia, mutta Vladimirin mukaan lukija käyttää aikansa paremmin jos samaistuu kirjailijaan. Mitä Tolstoi yrittää sanoa? Mitä Waltari ajaa takaa?

Toinen keskeinen läksy on, ettei kirjaa voi lukea vaan ainoastaan uudelleenlukea. Aivan kuten musiikkikappaletta kuunnellaan uudelleen ja uudelleen, hyvän kirjan sisälle pääsee vasta ensimmäisen lukukerran jälkeen.

Martin Amis on Nabokovin opetuslapsi. Hän patistaa lukijaa sanakirjan ääreen: hyvä kirjoittaja ja hyvä lukija on sanojen tuntija. Löperö tai epätarkka sanankäyttö kostuttaa lukijan kainalot, ohimenevät merkitykset taas jättävät lukukokemuksen vaillinaiseksi.

Täydennyskoulutuksena luen silloin tällöin kirjoitusoppaita tai kirjallisuusoppaita, mikä on tietysti kalteva pinta. Suositeltavina mainittakoon William Strunkin Elements of Style, James Woodin How Fiction Works ja Orwellin suomennettu Politiikka ja englannin kieli.

Ne auttavat kurkistamaan lauseiden taa, minkä myötä lukemisesta tulee entistäkin palkitsevampaa. Saat herätä viskipullon sijasta Oscar Wilden vierestä, mieli kirkkaana ja sielu kylläisenä.

 


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Real Talk: Kaiun uudet harjoittelijat esittäytyvät – "En osaa pyöräillä ilman käsiä."

Kaiun kesäkirjat – "Japanin kielen sana amae viittaa itäaasialaiseen kulttuuriin yleisemminkin kuuluvaan empaattiseen herkkyyteen; toisten ihmisten tunteet ja tarpeet aistitaan ja niihin vastataan pyytämättä."

Kaiku testasi: Kuukausi ilman Facebookia – "Ojasta allikkoon, siis."

 


Kuva: Flickr-käyttäjä Kilgub (Creative Commons)


4 syytä, miksi lobbaus lisääntyy tänäkin vuonna

Pete Saarnivaara

1. Perässähiihtäminen ei ole enää johdon ydinosaamista

Olipa kerran maa, jossa valtionpäämiehellä oli merkittävät sisäpoliittiset valtaoikeudet. Valtio harjoitti interventionistista kauppa- ja teollisuuspolitiikkaa. Sama hallitsija istui valtaistuimella neljännesvuosisadan. Asioista sovittiin kabineteissa ja yritysjohtaja, jolla ei ollut politiikan tajua, ei ollut tehtäviensä tasalla. Tuota maata ei enää ole. Yritysten johtoon on kasvanut uusi sukupolvi, jonka ydinosaamista on liikkeenjohto, ei politiikka.

2. Valtaapitävät vaihtuvat tiheään

Suomessa on meneillään monen vuoden vaalisuma. Aina kun vallanpitäjät vaihtuvat, lisääntyy tarve saada uudet valtiaat ymmärtämään omaa näkökulmaa.

3. Politiikan viidakossa suunnistaminen on entistä vaikeampaa

Toimialojen rajat hämärtyvät ja EU-tason sääntelyynkin pitäisi pystyä vaikuttamaan - tai ainakin olemaan siitä perillä. Kotimaassa taas kitkutellaan jatkossakin hatarilla koalitiohallituksilla. Jos kaavailut entistä yleisluontoisemmasta hallitusohjelmasta toteutuvat, lisääntyy lobbauksen tarve myös vaalien välillä.

Uuttakaan hallitusta tuskin pitää koossa sellainen ideologinen liima, joka helpottaisi asioiden sopimista. Lopputuloksena on poukkoilevaa politiikkaa. Yritystoiminnan poliittinen riski on ilmaantunut suomalaiseenkin keskusteluun.

4. Tarjonta luo kysyntää

Yritysten vanavedessä esimerkiksi monet järjestöt ovat alkaneet vilkuilla ympärilleen. Osa on havainnut, että ulkopuolinen näkökulma omaan vaikuttamistyöhön voi tuoda lisäarvoa. Entä sitten? Pahimmillaan ammattimaisen lobbauksen lisääntymisessä voi nähdä uhkakuvia siitä, että oman näkökulmansa saa kuuluviin (vain) rahalla.

Parhaimmillaan lobbaus muuttuu entistä läpinäkyvämmäksi. Kekkosslovakiassa kukaan ei tiennyt, mitä järjestöjohtajat ja poliitikot saunan lauteilla loppuyöstä sopivat. Nykyään lobbausta läpivalaistaan ja alan järjestöt laativat omia eettisiä ohjeitaan. Noudatettiinkohan saunan lauteilla muinoin sellaisia?

 


Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös näistä:

Hyvä meppi on lobbari – "Ajaessaan omaa kantaansa, meppi toimii samalla lobbarina. Hän käyttää lobbauksen keinoja yrittäessään löytää tapoja, joilla sovitetaan yhteen 28 jäsenmaan ja eri puolueita edustavien kollegoiden huolenaiheet."

Verot valtion maksettaviksi – "Luulin pitkään, että yritysten tehtävä on tuottaa verotuloja."

Vähiä meppejä ei saa haaskata merkityksettömiin valiokuntiin – "Ulkoasiainvaliokunta on taas esimerkki valiokunnasta, jolla ei ole lainsäädäntövaltaa mutta joka silti houkutti suomalaisia: kolme suomalaista meppiä hakeutui tähän keskustelupiiriin."

 


Teksti on julkaistu Markkinointiviestinnän Toimistojen Liiton MTL:n blogissa 5.2.2015.

Kuva: Elaine Ashton (Creative Commons)


Strateginen käänne vaatii vahvaa viestintää – 10 vinkkiä muutosviestintään

Jukka Koivisto

Suomen kansainvälisessä asemassa tapahtui suuri mullistus 1990–luvun alussa, kun rautaesirippu murtui. Syntyi uusi Eurooppa. Suomelle tasapainoilu idän ja lännen välissä ei ollut enää ajankohtaista. Strateginen käänne toteutettiin hakemalla silloisen Euroopan Yhteisön – nykyisen Unionin - jäsenyyttä.

Yhdysvallat muutti ulko– ja turvallisuuspoliittista strategiaansa kohti itää useita vuosia sitten painopisteenä Aasian/Tyynenmeren alue. Tämän strategisen käänteen perusteena oli Kiinan nousu ja taloudellisen kehityksen vahva dynamiikka laajemminkin Aasiassa ja Tyynenmeren alueella. USA:n näkökulmasta ”vanha Eurooppa” ei ollut enää niin kiinnostava kuin aiemmin.

Taannoin S–ryhmä ilmoitti alentavansa Prismoissa hintoja useita kymmeniä prosentteja. Viestinnässä korostettiin, että kysymyksessä ei ole yksittäinen kampanja, vaan suurin strateginen käänne vuosikymmeniin. Kilpaileva K-ryhmä ilmoitti, että he olivat alentaneet hintoja jo aiemmin, mutta S–ryhmä otti ilmaherruuden ja sai selkeästi viestinsä läpi.

Mielikuvat muuttuvat hitaasti

Yleensä suuret laivat kääntyvät hitaasti. Ajatellaanpa suomalaista metsäteollisuutta. Meillä on nyt kolme suurta varsin hyvässä kunnossa olevaa metsäteollisuusyritystä, mutta vain joitain vuosia sitten koko ala tuomittiin menneisyyteen kuuluvaksi. Strategisesta käänteestä oli yhtiöissä jo päätetty ja muutoksia tehtiin – mutta mielikuva ei muuttunut.

Hyvin usein strateginen käänne tapahtuu sattumalta tai ulkopuolisen sysäyksen aikaansaamana. Nokian käänne kriisiyhtiöstä uuteen menestykseen ja kasvu-uralle on hyvä esimerkki. Kun matkapuhelimet oli myyty ja yhtiö oli ostanut NSN:n kokonaan itselleen, ”sen jälkeen meni vielä kuukausia ennen kuin markkinoilla ymmärrettiin, mitä me yritämme tehdä” (Risto Siilasmaa, KL 4.3.).

Toimintaympäristöön vaikuttaminen on sallittua – jopa toivottavaa

Strategian yksi ydin on se, että sen avulla pyritään hallitsemaan ympäristöä. Eikä pelkästään sopeutumaan, vaan vaikuttamaan siihen ja jopa muokkaamaan sitä. Voiko yksittäinen yritys hallita ympäristöään? Kyllä voi. Ne voivat muovata asiakkaiden käyttäytymistä, kilpailijoiden toimintatapaa ja vaikuttaa myös viranomaisten ja muiden päätöksentekijöiden toimintaan. Koska yritys ei toimi tyhjiössä, sen pitää vaikuttaa omaan toimintaympäristöönsä.

10 vinkkiä viestijöille

Strategia ja erityisesti strateginen käänne vaativat vahvaa viestintäosaamista. Edellä mainitsemani esimerkit ovat mittaluokaltaan erisuuruisia, mutta onnistuminen tai epäonnistuminen kiteytyy olennaisesti viestintään. Ohessa muutama kokemukseen perustuva vinkki:

1. Tee ympäristöanalyysi huolella.

2. Strateginen käänne on viestittävä eri kohderyhmille eri tavalla vaikka ydinviesti ja pääviestit ovat yhteiset.

3. Muista, että käsitemaailma ja reaalimaailma ovat erilaiset.

4. Innosta palautteeseen ja valmistaudu perustelemaan.

5. Viestinnän tehtävänä on ylläpitää keskustelua ja luoda jokaiselle mahdollisuus ymmärtää oma asemansa muutoksen toteutuksessa.

6. Muista, että yleensä ihmiset eivät pidä strategisista käänteistä, muutoksesta ja yllätyksistä.

7. Strategiset käänteet sekoittavat helposti vastuut; esimiesten on helppo paeta tietämättömyyden muurin taakse.

8. Valmenna avainhenkilöt/esimiehet.

9. Seuraa, analysoi ja valmistaudu reagoimaan nopeasti.

10. Strateginen käänne ei ole projekti vaan prosessi. Sitä tukeva viestintä on myös kestävyys- ja taitolaji.

 


Piditkö tästä artikkelista? Pitäisit ehkä myös näistä:

Lama-ajan bisnesfraasit selkokielellä – "Vaikeina aikoina yritysten viestintä muuttuu munkkilatinaksi..."

Karismalle on nyt kysyntää - Onko tämän kevään eduskuntaehdokkailla keinotekoista, asemaan perustuvaa vai ansaittua karismaa?

Johtaja: älä kärvenny kriisissä! – 10 vinkkiä vastuulliseen viestintäkulttuuriin – "Viestintä- ja vuorovaikutustaitojen merkitys johtamisessa korostuu, kun kriiseistä on tullut arkipäivää..."


Kuva: Helge V Keitel (Creative Commons)